28+5 Yksi päivä eteenpäin, yö sittenkin synnytyssalissa

Vietinkin viime yön synnytyssalissa. Kun supistuksia oli eilen alkanut tulemaan 10-15 minuutin välein pari tuntia, sain lämpötyynyn ja Panadolia. Ne ei auttaneet, joten ehkä noin tunnin jälkeen niistä mulle annettiin tabletilla supistusten estolääke, jokin verenpainelääke se oli. Sain siitä vain päänsäryn, vaikka toki myös supistusten tiheys muuttui 30-60 minuutin väleiksi. Olivat edelleen silti kipeitä.

Mut päätettiin sitten siirtää synnytyssaliin, jossa saisin kanyylin ja tipalla Tractocilea, joka sekin on estolääke estäen ilmeisesti jotenkin kehon oksitosiinia vaikuttamasta. Kuitenkin ensin päätettiin kokeilla nesteytystä eli sain litran nesteitä suoneen. Se ei tehnyt mitään muutosta, joten vaihdettiin tohon estoon ja se on tippunut nyt eilisillasta tähän aamuun, kohta loppuu.

Supistusten väli oli eilen illasta hetken jopa yli tunnin, mutta kun yritin alkaa nukkua kymmenen aikoihin, niitä tuli taas puolen tunnin välein ja alkoi tehdä vähän kipeää uudelleen. Pyysin uuden Panadolin, myös päänsärkyyn, ja lisäksi mulle ehdotettiin, ottaisinko jonkun rauhoittavan lääkkeen, kun nyt pitäisi saada nukuttua kunnolla. Suostuin ja se auttoikin hyvin. Sain vihdoin suht hyvin nukuttua aamuun, enkä tuntenut yöllä yhtään supistusta/herännyt niihin.

Aamulla on tullut pari supistusta välillä n. 40 minuuttia, enimmäkseen epämukavia, ei kipeitä. Jos supistukset pysyy rauhallisena, pääsen pois salista takaisin osastolle. Päivällä saan toisen kortsisonipiikin. Epäilen, ettei mua päästetä vielä kotiin, mutta se selviää sitten.

Omat ajatukset on vaihdelleet niin paljon. Kotiinmenostakaan en ole yhtään varma, mitä ajattelen. Pystyisin varmasti rentoutumaan siellä paremmin kuin sairaalaympäristössä ja on hirveä koti-ikävä. Mutta pelottaa, että supistukset alkaa taas uudelleen esim. automatkasta. En uskalla sairaalassakaan juuri edes istua ylimääräistä, pitäisi vaan makoilla vaakatasossa. En millään jaksaisi heti joutua takaisin sairaalaan tai arpomaan, minkälaisista supistuksista pitää soittaa ja mistä ei.

Välillä on ollut olo, että ottakaa tämä vauva nyt vaan pois. En kestä tätä monen viikon epätietoisuutta ja stressiä, enkä supistuksia. Samalla tuntuu ihan hirveältä, että hän syntyisi nyt jo. Tuntuisi aivan mahdottomalta "antautua" synnytykselle, olla valmis ja hyväksyä supistukset. Toivon niin kovasti, että päästäisiin edes sinne 34 viikolle. Vähintään toivon, että päästäisi vielä edes viikko eteenpäin, jolloin olisi n. 30+0 ja kortisonit olisi ehtineet vaikuttaa sen parhaan ajan eli 7 vuorokautta.

Nyt olen kuitenkin päässyt pahimmista peloista tai pikemminkin ahdistuksesta. Olen yrittänyt hyväksyä, että tilanne on tämä ja jos vauva lähtee syntymään, hän lähtee. Keskoshoito on Suomessa hyvää ja tavallaan mua kiehtoo ajatus, että sitten pääsisin itse tästä tällä hetkellä ahdistavasta raskaudesta eroon, ja saisin keskittyä taas paremmin esikoiseen ja vauvaan masun ulkopuolella. Joskin ajatus jakautumisesta kahtia raastaa sydäntä - tai pikemminkin mahdottomuus jakautua kahteen "kotiin".

Tällä hetkellä jokainen yksikin päivä eteenpäin luo toivoa ja hieman piristää. Maanantaina vaihtuisi 29+0. Kun joku vaan osaisi kertoa, mitä tuleman pitää.

Tyksin Majakkasairaalalle vielä isot kiitokset hyvästä hoidosta. On koko ajan tuntunut, että olen tosi osaavissa käsissä. Henkilökunta on ollut mieletön ja puitteet upeat. Kaikesta huolimatta asiat voisi olla huonomminkin.