Tilanne eskaloitui nopeasti. Ajelin aamulla itse Tyksiin raskauspäivystykseen, kun sain luvan tulla. Hyvästelin esikoisen ja miehen, että ei tässä varmaan montaa tuntia mene. Tuntui, että mut nauretaan kuitenkin ulos luulosairaana. Varsinkin kun tuntui, että juuri tänä aamuna supistuksia oli tullut hieman vähemmän.
Pääsin heti käyrille, mutta kaikki oli siinä ok. Sen jälkeen piti antaa vielä virtsanäyte. Lääkäri ottaisi kuitenkin varoiksi vastaan, kun viime raskaudessakin oli tätä samaa ongelmaa. En juurikaan osannut edes jännittää. Kohta pääsisin kotiin.
Sisätutkimusta tehdessä lääkäri totesi heti, että pehmeää on ja on myös lyhentynyt sekä hieman jopa auki. Ultra paljasti, että kohdunkaulaa oli jäljellä enää vain reilu 8 mm eli alle sentti, kun pitäisi olla kolme. Avautumisesta ei antanut lukuja, mutta puhui siihen malliin että tämä syntyisi ihan kohta, varmasti keskosena.
Saisin kortisonipiikit vauvan keuhkoja kypsyttämään. Sain periaatteessa valita, käynkö yön kotona ja palaan huomenna toiselle piikille, mutta sivulauseessa kuitenkin painotettiin että pitäisiköhän jäädä vain osastolle tarkkailuun, kun siirtymätkin aina rasittaa. Päätin jäädä, vaikka ajatus ahdistikin. Pääsen kotiin huomenna, jos supistukset ei tule tiheämmin kuin aiemminkaan. Kotona pitäisi todella osata sitten levätä.
Olin tosiaan yksin liikenteessä ja yksinäiseltä tuntuukin. Sain onneksi osastolta oman huoneen ja on jopa oma vessakin. Ei tämän parempia puitteita voisi toivoa. Silti vähän itkettää ja ahdistaa. Eniten siksi, että pieni on vasta niin pieni. Ei hän ole valmis tähän maailmaan. Enkä minä ole valmis keskolaelämään, jakamaan itseäni esikoisen ja vauvan kanssa. Tuntuu niin pahalta. Ikävä esikoista jo nyt.
Kaiken lisäksi supistukset ovat nyt yltyneet. Pari tuntia tulleet noin 10-15 minuutin välein kipeinä, ei ole ennen olleet tällaisia. Tutkimukset saattoi niitä provosoida tai sitten tämä yleinen stressi ja ahdistus, mikä on päällä. Tosi vaikea vaan ottaa rennostikaan. Sain nyt Panadolin ja lämpötyynyn. Jos supistukset ei lakkaa, saan luultavasti jotain lääkettä supistusten estoon.
Päivä kerrallaan eteenpäin, jos sitäkään. Tavoitteena on viikko 34, mutten ole kauhean optimistinen. Rehellisesti sanoen tällä hetkellä tuntuu, että tämä syntyy varmaan jo huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti