26. lokakuuta 2020

Meidän talvivarusteet

Meillä on nyt talvivarusteet kasassa! Homma lähti etenemään melko vauhdikkaasti sen jälkeen, kun päätin käynnistää vielä viimeisen kerran kunnon etsintäpartion haluamani Rodinin haalarin puolesta. Käytin hyväksi ystäviä, Googlea ja Facebook-ryhmiä. Viimeisenä oljenkortenani kokeilin Torin ostoilmoitusta (joka yleensä poikii vain huijareita), mutta tällä kertaa se kannatti, koska löysin viimein himoitsemani ihanan Mini Rodinin Alaska-haalarin! Siitä inspiroituneena päätin panostaa kunnolla muuhunkin talvihömppään ja tilasin kaiken tarpeellisen melkeinpä saman päivän aikana.




Rahaahan tähän paloi kiitettävästi, mutta perustelin itselleni, että näistä saa kyllä hyvin takaisin vielä sitten, kun ne joskus myy eteenpäin. Mies tosin muistutti, että olenko myynyt eteenpäin vielä yhtäkään vaatetta, jotka olen ostanut vauvalle tällä periaatteella. No myönnetään, en ole. Vielä. Ajattelin, että keräilen näitä isomman potin ja myyn ne sitten kerralla jossain Facebook-kirppiksellä. Ensin pitää toki myös päästää irti tästä "voi kun tämä on niin ihana, eihän tästä raaski luopua" -vauvaherkistelystä.

Haalarina meillä on nyt siis Mini Rodinin Alaska -haalari, joka on tosin viisi vuotta vanha malli. Mutta onneksi nämä haalarit ei ole vain kauniita vaan myös laadukkaita, sillä tämänkin haalarin kunto on mielestäni lähes uutta vastaava. Teknisistä ominaisuuksista en tosin osaa vielä täysin mennä takuuseen. Haalarin alle laitetaan vielä äitiyspakkauksen merinovillahaalari, jos on kunnon pakkaset. Kakkoshaalarina meillä on sitten vielä äitiyspakkauksessa tullut Reiman toppahaalari (koko 68/74). Tosin nämä kaksi haalaria on melkein saman kokoiset. Rodinin haalari on kokoa 80, mutta sen niskahaaramitta on juuri nyt sopiva, vain lahkeet ja hihat on vähän pitkät. Sama homma äp-haalarin kanssa. Saatetaan siis tarvita vielä lopputalveksi toinenkin toppahaalari, aika näyttää.




Törmäsin Facebook-kirppiksellä myös Metsolan merinovillapipoon todella hyväkuntoisena. Tupsu oli tosin eri kuin aiemmin halusin, mutta oli tämäkin kiva. Samassa setissä tuli myös merinotuubihuivi, jota en usko tarvitsevani (musta ne on lapsilla huonoja, kun eihän ne pidä kaulaa tiiviisti lämpöisenä), mutta ajattelin, että senkin saa kyllä myytyä sitten. Pipo on kokoa 1-2v ja se oli vauvalle juuri sopiva. Muutenkin tosi hyvän mallinen, parempi kuin mitä Gugguun pipo oli viime talvena (tosin silloin vastasyntyneen päässä).

Seuraavaksi lähdin metsästämään ns. välivaatteita. Eli tarvittiin merinovillainen kypärälakki, lapaset ja kauluri. Päiväkotityön puolesta tiesin Ruskovillan lapasten olevan tosi hyvät, joten päätin hankkia ne koossa 1v. Ja koska samasta paikkaa sai nuo loputkin, lähti nekin tilaukseen. Näistä tuo kauluri menee varmasti vielä monta talvea (koska oli one size). Kypärälakki oli myös todella hyvän mallinen ja kokoinen (koko 1-2 vuotta). Menee varmasti koko talven, muttei ole nytkään liian iso. Meillä oli viime talvena Jonathan Baby:n merinokypärälakki, mutta se ei jotenkaan istunut, vaan oli naama-aukosta ahdas ja aiheutti painaumia.

Lopuksi meiltä puuttui enää lämpöiset tossut ja jotkin hanskat lapasten päälle. Hanskoiksi mietin ensin Reimaa ja vetoketjullista mallia. Mutta meillä oli jo yhdet tällaiset (kirppislöytö) ja koin, ettei ne ehkä olleetkaan kovin hyvän malliset. Ne on jotenkin tönköt ja vauvalla oli myös ihan kylmät sormet, kun käytettiin näitä muutaman asteen lämpötilassa. Ne on kuitenkin melko paksut, joten ajattelin, että ehkä vetoketju oli syyllinen kylmyyteen.




Lähdin siis etsimään sittenkin vetoketjutonta mallia. Päätinpä siis jälleen virkistää muistiani työajoilta ja totesin, että parhaat näkemäni hanskat "aluslapasten" kanssa oli ehdottomasti Polarn o Pyretiltä. Kävimme siis ihan liikkeessä sovittamassa niitä, mutta ei ne sitten olleetkaan sellaiset kuin muistin. Niiden alle ei mahtuisikaan lapasia. Myyjä tosin sanoi, ettei toppahanskan alle tarvitse lapasia, että ne on tosi lämpimät sellaisenaankin.

Mietin kuitenkin seuraavaksi, josko ostaisinkin sitten Popin välikausihanskat ja pukisin niiden alle talveksi merinolapaset. Haluaisin alle nimenomaan  merinoa, koska se ei hiosta. Mietin tosin, että onkohan ne sitten kuitenkaan tarpeeksi lämpimät. Myyjä myös totesi, että tällä kombolla vauvan olisi vaikeampi tarttua kiinni mistään kuin pelkällä toppahanskalla olisi (itse kuvittelin asian olevan juuri päinvastoin, koska välikausihanska on kuitenkin yleensä taipuvaisempi). Olin siis ihan umpikujassa ja lähdin liikkeestä lopulta ilman hanskoja pää pyörällä.

Meillä ei siis vieläkään ole toppahanskoja ostettuna, mutta päätin nyt lopulta, että hankkisin ne Popin toppahanskat ilman vetoketjua, kun vain jaksan palata liikkeeseen sovittamaan niitä. Meillä kun on kuitenkin jo ennestään Lassien välikausihanskat, niin pukisin sitten niiden kanssa ne merinolapaset muutaman asteen keleillä. Ja kylmemmillä keleillä (pakkasilla) sitten nuo Popin toppahanskat.

Tossuiksi mietin myös todella pitkään Reiman Anturoiden ja Stonzien välillä, mutta päädyin lopulta Reiman Anturoihin. Löysin ne Citymarketista ja ne maksoi alennuksen kera vain 17 euroa, kun Stonzeihin olisi mennyt peräti 68 euroa halvimmillaan. Reimat vaikuttaa myös paremmilta, jos vauva ei vielä kävele (tossumaisemmat). Katsotaan Stonzeja tai ihan talvikenkiä sitten, jos vauva oppii kävelemään talven aikana. Anturoiden kohdalla oli myös haasteita koon valinnan kanssa, mutta päädyin ottamaan koon 1-2 vuotta, koska 6-18 kk koko oli juuri nyt sopiva (eli jäisi varmaan pian pieneksi).

Nyt en enää keksi, mitä voitaisiin tarvita lisää. Kyllä tällä setillä varmasti talvesta selvitään!

25. lokakuuta 2020

Vauvan vuorokausi 11 kuukauden ikäisenä

Kurkataanpa taas yhteen meidän vuorokauteen. Siinä missä viimeksi oltiin löydetty säännöllinen päivärytmi, on se nyt taas lipsunut ihan uudenlaiseksi eikä niin kellontarkaksi. Katsotaan, miten tänään. Tässä on myös päällä nyt jonkinlainen yritys myöhäistää rytmiä kellojen siirron takia.

Tämä onkin nyt myös jo toiseksi viimeinen vuorokausikatsaus, koska ajattelin lopettaa nämä vuoden jälkeen. Toki sittenkin voisi vielä tehdä satunnaisesti näitä, muttei enää niin orjallisesti joka kuukausi.

Aiemmat postaukset aiheesta:


Torstai 22.10.2020

5.20 Imetän vauvan pimeässä makkarissa, koska hän kitisi, muttei vielä kunnolla herännyt. Ei kuitenkaan oikein saanut enää nukahdettuakaan itse uudelleen. Oli kuitenkin selvästi väsynyt vielä, koska nukahti eilen vasta klo 19.30. Imetyksellä hän rauhoittuukin ja lasken hänet omaan sänkyyn unia jatkamaan. Nousen kuitenkin itse jo ylös ja keitän kahvia. Joskus on kiva nauttia aamuista yksin, kun ei enää itseä väsytä.

6.55 Vauva herää tyytyväisenä, hän on sängyssä masullaan ja pää pystyssä. Otan hänet syliin ja laitan tutin pois, mutta hänellä on käsissään toinen, jonka hän laittaa tilalle. Otan senkin pois ja lähdemme kohti olohuonetta, kun lattialle tipahtaa vielä kolmaskin tutti. Mennään yhdessä sohvalle, otetaan käyttöön päivätutti, luetaan hetki kirjaa ja sylitellään, kunnes riisutaan unipussi. Sen jälkeen vauva leikkii lattialla hetken.




7.10 Aamutoimet eli vaipan ja vaatteiden vaihto, poskien rasvaus ja vaippa-alueen putsaus. Tästä siirrymme taas leikkimään, vauva tutkii lattialla lelujaan ja istun itse vierellä.

7.25 Aamupuuroa noin 1 dl, ja syön myös oman aamupalani samalla. Vauva syö hyvin ja tyytyväisenä, juttelemme samalla niitä näitä.

7.35 Leikit jatkuvat autoilla ja lattialla hengailulla. Välillä vauva tulee luokseni noustakseen pystyyn.

8.00 Alan putsailla vauvan uutta (käytettynä tullutta) talvihaalaria ja sen karvahuppua. Vauva leikkii vieressäni teippiharjalla ja milloin mitäkin nyt eteisestä löytää.

8.15 Imetän. Vauva syö hyvin. Sen jälkeen leikitään taas, vauva touhuilee potan kanssa. Suurinta hupia on irroittaa pottaosa ja heitellä sitä pitkin poikin tai täyttää "tyhjää" pottaa leluilla.




8.30 Lähdemme käymään autolla Postissa, johon minulle on tullut paketti. Käymme samalla kaupassa. Reissu menee hyvin ja vauva on oikein kiltisti. Ostan hänelle talveksi Reiman Anturat ja itselleni kangasmaskin, kun kertakäyttöiset aina kutittaa ja muutenkin niitä tuntuu nyt kuluvan ihan liikaa.

9.30 Palaamme kotiin. Avaan postipaketin ja ihastelen ostamiani käytettyjä Metsolan asusteita: pipo on juuri sopivan kokoinen ja vauva tietysti supersöpö se päässään! Samalla laitan pyykit kuivumaan ja vauva touhuilee taas vieressäni omiaan, kunnes alkaa kitiseväksi. Väsy siis iski.

9.45 Vien vauvan päiväunille. Pussaan puhki, peittelen ja toivotan hyvät yöt. Hän nukkuu klo 9.55, kun käyn katsomassa, vaikka tässä välissä vähän vielä kitisikin ja itkeskelikin. Keitän itselleni kahvia ja nautiskelen rauhasta. Etsin meille uutta asuntoa ja lopuksi vauvalle vaatteita nettikirppiksiltä.




10.55 Vauva herää suht tyytyväisenä. Noustaan ylös. Laitan pesemäni haalarin kuivumaan ja vauva kiinnostuu siinä olleesta henkarista. Annan sen hänelle ja sen kanssa vierähtääkin tovi. Otetaan myös 11 kk -kuvia, jotka ei oikein onnistu pimeyden takia ja siksi, ettei vauva ole oikein kuvaustuulella.

11.20 Syömme molemmat lounaan. Vauva syö ensin lihapullamuusipuolukkasosetta. Puolessa välissä  hän kieltäytyy siitä, mutta syö loppuun, kun saa itse syödä omalla lusikalla. Lopuksi annan hänelle makaronilaatikkoa sormiruuaksi, jota siis itsekin syön. Hän syö sitä sekä sormin että lusikalla, vaikka suurin osa tipahtaakin maahan.




11.40 Siirrymme leikkimään. Ulkona sataa ihan kunnolla ja on todella märkää, joten päivän ulkoilut taitaa jäädä tänään väliin. Harmi!

12.20 Vaipan vaihto, tulee vähän kiukku. Otamme myös muutamia uusia 11 kk -kuvia. Pallottelemme yhdessä ja kuuntelemme lastenlauluja.

12.55 Imetän, vauva syö hyvin. Sitten taas leikkiä. Meidän piti tänään mennä muskariinkin, mutta se peruuntui (taas), koska vauva nukkuikin aamulla niin pitkään, että seuraavat unet osuvat juuri muskarin päälle.




13.05 Käydään potalla, koska merkit viittaavat, että ajoitus voisi olla oikea. Ja oikein tulkitsin!

13.25 Vien vauvan nukkumaan, vaikkei hän vaikutakaan vielä erityisen väsyneeltä. Kello alkaa kuitenkin olla jo paljon. Pian tuleekin jo aivan hiljaista ja 10 minuutin jälkeen käyn varovasti kurkkaamassa tilanteen. Vauva nostaakin pään ylös ja alkaa tietenkin itkeä, kun käyn vain toivottamassa uudelleen hyvät yöt ja poistun. Hitsi. Sen jälkeen kuuluu hetken on/off itkeskelyä.

13.45 Vauva nukahtaa. Keitän kahvia ja olen vaan.

15.00 Vauva herää.

15.15 Annan maitoa pullosta, hän juo vain 40 ml. Annan päälle myös minipalan karjalanpiirakkaa, jota syön itse välipalaksi. Sitten leikimme. Taas. Vauva viihtyy hyvin, kun saa tyhjentää tv-tasoa.




16.05 Vauva syö lihasoseen. Meille tulee kuitenkin vähän kiire, koska isi ehdottaa, että mentäisiin kauppaan sillä aikaa, kun hän käy vieressä parturissa. Lähinnä ajankulutusmielessä, kun ei uloskaan "pääse". Vauva syö hyvin, vaikkakin sotkuisesti. Pikaputsaukset ja kauppaan menoksi!

17.15 Palaamme kotiin, reissu sujui hyvin. Puramme yhdessä ostokset ja tyhjennämme tiskikoneen. Vauva puuhastelee jaloissamme omiaan.

17.30 Isi antaa iltapuuron, jota vauva syö noin 2 dl. Käyn sillä välin itse suihkussa.

17.45 Vauva menee kylpyyn. Hän viihtyy siellä tosi hyvin ja roiskuttaa vettä pitkin poikin. Kylvyn jälkeen tulee melkein aina kova huuto. Tällä kertaa valutan ammeesta vettä pois vauvan vielä ollessa siellä ja kuivaan samalla yläkropan.




18.00 Kuivaamme loppuun hoitoalustalla ja teemme muutkin iltatoimet. Tällä kertaa huutoa ei tule.

18.15 Imetän. Ensimmäiset viisi minuuttia on pelkkää säätöä, kun vauva ei malta keskittyä. Sitten kuitenkin syö hyvin.

18.25 Laitetaan unipussi päälle ja luetaan iltasaduksi Kotieläinpihalla. Käymme toivottamassa isille hyvät yöt.




18.30 Vien vauvan sänkyyn. Hän ottaa tutin. Laitan pupun kainaloon ja toivotan hyvää yötä. Poistun, ja pientä kitinää alkaa kuulua.

18.45 Ehdin juuri hoksaamaan, etten ole ehtinyt itse syödä toiseen kertaan lämmintä ateriaa, kun vauva alkaa huutaa. Meidän ennen niin hyvät illat on nyt olleet parina iltana ihan kamalia. Jos tämä ei ole 1v unitaantumaa ja lopu pian, niin huhheijaa. Alan pistäytyä, koska huuto ei lopu.

19.15 Lopetan pistäytymisen turhana, sillä huuto on paljon pahempaa kuin edes unikoulun aikana oli. Se ei lakkaa, pahenee vaan. Menen huoneeseen ja yritän rauhoitella silittämällä, mutta vauva vain raivoaa. Otan unipussin pois, koska vauvalla on kamala hiki ja otan hänet viereeni sänkyyn. Hän luulee, että imetän, joten yritän sitäkin, mutta vauva höpöttää vaan eikä keskity lainkaan. Kun hän sitten rauhoittuu, lasken hänet takaisin pinnasänkyyn. Siellä hän itkeskelee, joten jään viereen omalle sängylle ja välillä hyssyttelen.

19.50 Poistun viimein makkarista, kun vauva nukahtaa. Huh. Syön karjalanpiirakoita ja palkkiomunkin ja menen sitten itsekin nukkumaan. Alan nukkua klo 20.50.

22.30 Vauva herää itkien. Itku ei lopu, joten otan hänet viereen ja imetän. Hän syö hyvin, vaikka vähän kiukkuaakin hitaalle maidontulon käynnistymiselle. Itseäni väsyttää ja epäilen yöstä tulevan muutenkin huonon, joten annan vauvan jäädä viereeni nukkumaan. Nukahdan melkein itse kesken imetyksen ja havahdun siihen, kun vauva päästää irti ja kääntää kylkeä.

00.50 Vauva herää ähisemään, mutta rauhoittuu tutilla.

1.20 Vauva kitisee vieressäni, tutti ei kuitenkaan kelpaa, hän sylkee sen pois. Yritän siis imettää. Hänellä meinaa taas mennä hermot, kun maitoa ei tule heti. Irroittaa ja yrittää imeä - tätä x100. Lopulta kun maitoa viimein tulee, hän imee ehkä minuutin, kunnes luovuttaa ja jatkaa uniaan. Hieno homma. Siirrän hänet nyt takaisin pinnasänkyyn. Hän päästää pienen protestikitinän, mutta nukahtaa sitten pian.

4.30 Vauva herää kitisten, mutta nukahtaa pian itse.

4.55 Vauva herää kitisten, eikä tunnu nukahtavan. Imetän siis, jotta uni jatkuisi vielä pidemmälle aamuun. Imetyksen jälkeen lasken taas pinnasänkyyn ja jatkan itsekin vielä unia.

7.25 Vauva herää poikkeuksellisen myöhään! Oho.

♥♥♥

Vauvan hereilläoloajat tänään (10 h 40 min):
6.55-9.55, 10.55-13.45, 15.00-19.50

Vauvan uniajat tänään (yht. 13 h 50 min, päivällä 2 h 15 min, yöllä 11 h 35 min):
9.55-10.55, 13.45-15.00, 19.50-7.25

Syömiset (7 maitoa +  4 kiinteää):
8.15, 12.55, 15.15 (pullo), 18.15, 22.30, 1.20 ja 4.55 + aamupuuro 7.25, lihasose + sormiruoka 11.20, lihasose 16.05 ja iltapuuro 17.30.

Mahdollisen unitaantuman takia iltanukahtaminen oli tavallista surkeampaa ja yölläkin herättiin vähän tiuhempaan. Ulos ei päästy, koska ulkona satoi ihan kunnolla melkein koko päivän ja vauva ei viihdy vaunuissa, jos joutuu laittamaan sadesuojan. Muuten melko tavanomainen arkipäivä.

24. lokakuuta 2020

Vauva 11 kk

Viime kuun aikana vauva on taas kasvanut tosi paljon. Tai tuntuu siltä, että on oppinut hirveästi uutta. Etenkin puhe on mennyt eteenpäin ja häneltä tulee jo ensimmäisiä sanoja (joita kaikkia ei tosin ymmärrä ilman asiayhteyttä tai aiempaa kokemusta). Sanavarasto kattaa nyt kahdeksan sanaa. Äiti, ikkä (iskä), kekä (kenkä), mamma, nam, määmää (syömään), paappa (nappi) ja tättä/titti (tutti). Muutenkin vauva höpöttää koko ajan omalla suloisella kielellään. Mitään ei ymmärretä, mutta hän itse on vakuuttuneen oloinen siitä, että tajutaan asia. Vauvan oma ymmärrys on myös kehittynyt paljon ja hän ymmärtääkin paljon "peruspuhetta" eli sellaista, mitä nyt päivittäin käytetään.

Hän on paljon vuorovaikutuksessa myös muullakin tavoin. Ottaa usein katsekontaktia ja on alkanut osoitella asioita sormellaan, etenkin kirjojen kuvia. Voidaan vartinkin verran katsoa yhtä kirjaa ja hän näyttää kerta toisensa perään samat kuvat: pallo, potkulauta, keinu, perhonen, leppäkerttu, pallo, potkulauta, keinu... Jos hänellä on tutti suussa, hän hymähtää aina siirtäessään sormensa uuteen kuvaan. Jos tuttia ei ole, hän sanoo PO, PÄ, PA tai PÖ. Lempileluja on tällä hetkellä autot ja kaivurit sekä pehmolelut ja pallo. Pehmoleluja hän halaa tosi mielellään ja toteaa "aaai". Palloa hän taas heittää hienosti yhdellä kädellä ja menee aina sen perässä. Välillä lentelee kyllä muutkin lelut...




Hän on aivan ihana pieni hassuttelija. Nauravainen ja iloinen, pääosin. Kun häntä pyytää johonkin, hän lähtee yleensä kikattaen karkuun. Hän saattaa myös mennä piiloon ja kurkkia sieltä. Hän myös halailee ja pussailee usein ♥ Toki hän osaa myös osoittaa mieltään ja monesta asiasta tuleekin myös kiukku. Sisälle lähtö, leikin lopetus, vaipan vaihto tai syöminen on joskus sellaisia, että suututtaa. Kiukku ei kuitenkaan kestä kauaa. Yhdessä kohtaa myös syöminen oli tosi hankalaa kiukuttelun takia, mutta nyt on sujunut jo paremmin. Parhaiten on auttanut, kun hänelle antaa oman lusikan. Sotkua tulee paljon, mutta nyt hän osaa jo viedä lusikan itse suuhun ja ottaa siihen ruokaa.

Parhaiten vauva viihtyisi nyt pystyasennossa, mutta omat kädet väsyy vaan aika nopsaa. Hän kun ei pysy pystyssä vielä itse. Hän kyllä seisoo tukea vasten, mutta horjahtelee välillä tahallaan mihin sattuu. Hän ottaa myös askelia käsien varassa ja haluaisi liikkua siten joka paikkaan, muta meno on tosi huteraa ja huojuvaa. Hän osaa nousta itse seisomaan minua pitkin ja pari kertaa nousi imuria vasten (onneksi huomasin ajoissa, ei ehkä se turvallisin paikka). Lisäksi hän oppi vihdoin ja viimein ryömimään. Hän ei vieläkään viihdy masullaan, mutta jos oikein kannustaa ja pyytää tulemaan luokse, hän osaa liikkua ryömien pienen matkan eteenpäin. Pyllykiitoa hän menee minkä ehtii täysin ongelmitta.

Yöt meillä on pääsääntöisesti klo 18-5.30. Hän herää kahdesti noin klo 23 ja 2, jolloin imetän. Hän nukahtaa itse kymmenessä minuutissa, joskin nyt meillä on ehkä noin viikon ajan ollut hankaluuksia tässä ja pahimmillaan parina iltana meni yli tunti. Epäilen, että kyseessä saattaisi olla 1-vuotiaana tuleva unitaantuma. Päiväunia on kahdet, ekat yleensä tunnin ja toiset 1-1,5 tuntia.

Vaatteista on nyt käytössä koko 80, muutama 74-senttinen body meneee vielä, mutta niissä alkaa hihat käydä lyhyiksi. Niin se vaan alkaa olla, että täällä ei kohta enää vauvaa ole, vaan touhukas pieni taapero.

20. lokakuuta 2020

Ihan vain kuulumisia

Ollaan elelty hyvin tavallista arkea. Tai niin tavallista kuin se koronan aikaan voi olla. Ollaan oltu siis pääasiassa kotona: leikitty, syöty, luettu ja ulkoiltu lähipuistoissa. Nyt kelit on vaan alkaneet olla kylmempiä ja on ollut myös tosi sateista, joten ollaan ulkoiltu hiukan tavallista vähemmän. Lisäksi vauva on alkanut syömään hiekkaa, mikä vähän latistaa omaa intoa lähteä hiekkalaatikolle istuskelemaan. Ei jaksaisi ihan koko ajan vain kieltää... :D Kielloilla kun ei tietenkään ole mitään vaikutusta. Ollaan myös usein ulkoillessa pysähdytty ihastelemaan kaivureita, kun meidän lähellä on ollut pieni työmaa. Niitä vauva jaksaa tuijottaa pitkään, eikä tarvitse murehtia hiekasta.

Vauva on ollut taas ajoittain myös vähän vaativammalla päällä ja kitissyt tavallista enemmän. Sormet menee kyllä koko ajan suuhun ja kuola valuu reilusti eli eiköhän sieltä kohta taas pilkota uusi hammas. Välillä kyllä tuntuu, että meidän kuukausista puolet on aina todella hyvää aikaa ja puolet kitinää, johtuen milloin mistäkin. :D Ei kuitenkaan yleensä onneksi koko päivää, vaan usein esim. aamu on todella huono ja iltapäivä sitten jo parempi - tai toisin päin.

Kaivuriparkki.



Unet ja päivärytmi

Ollaan myös tehty nyt muutoksia päivärytmiin. Kyllästyin herättämään vauvan aamuisin aina puolen tunnin jälkeen, koska iltapäiväunet ei kuitenkaan tällä pidentyneet yhtään - ehkä jopa päinvastoin. Vauva myös alkoi jostain syystä väsyä niin, ettei jaksanut aamuisin valvoa edes klo 9 asti, vaan oli jo kasilta ihan unikunnossa. Olen nyt siis laittanut hänet nukkumaan aamu-unille 8-9 aikaan, kun hän väsyy ja antanut nukkua niin kauan kuin nukkuu. Yleensä siis 1-1,5 tuntia. Iltapäivisin hän nukkuu toisen saman verran.

Aikaisia aamuja on taas ollut klo 5 alkaen, mutta ne ei johdu pelkästään tästä rytmin muutoksesta, koska alkoivat jo ennen sitä (ja ovat osasyynä siihen, miksi jouduttiin rytmiä muuttamaan: vauva ei jaksanut valvoa 9 asti, koska heräsi niin aikaisin). En kuitenkaan ota tästä stressiä, koska yöt sujuvat yhä kahdella herätyksellä ja 1-2 imetyksellä. Olen tosiaan alkanut imettää toisen kerran jo klo 23 maissa, kun vauva herää ekan kerran. Tästä jäi tapa, kun hän muutamana yönä heräsi huutaen, eikä vain nukahtanut enää uudelleen ilman. Mutta eipä se haittaa, homma on nopeasti ohi ja unet jatkuu. On kivaa vaihteeksi olla stressaamatta unista ja antaa niiden mennä omalla painollaan.

Tosin tervetuloa kellojen siirto. Voi hitsit. Meidän rytmi kun on ollut aikalailla 18-5, niin sittenhän se olisi viikon päästä 17-4. Ollaan siis myös yritetty muutamat päivät myöhäistää nukkumaanmenoa 18.30-19 ja yritetty pitkittää aamuja edes 6 asti. Se on mennytkin ihan ok, että ehkä se tästä lutviutuu.




Syömisen haasteet

Syöminen oli meillä muutaman viikon todella vaikeaa. Vauva otti aina pari lusikallista ja sen jälkeen pudisti päätään, eikä suostunut ottamaan enempää. Hän saattoi myös työntää lusikkaa pois tai alkaa ihan kiukutella ja vetää itseään kaarelle syöttötuolissa. Yleensä pieni huijaaminen silti onnistui eli jos hänelle antoi käsiin jotain hypisteltävää, hän jatkoi syömistä.

Sittemmin hoksasin, että paras keino oli kuitenkin laittaa lautanen hänen eteensä ja antaa hänelle oma lusikka sen lisäksi, että syötän häntä toisella. Sotku oli ja on yhä aika infernaalista, mutta näin vauva on syönyt aina lautasen tyhjäksi. En myöskään ole varsinaisesti puuttunut sotkemiseen, vaan sen sijaan olen keskittynyt kehumaan vuolaasti joka kerta, kun lusikka on löytänyt tiensä suuhun. Tämä on johtanut reilussa viikossa siihen, että vauva osaa jo ottaa lusikkaan vähän ruokaa ja viedä sen itse suuhun. Sormet käy myös yhä harvemmin lautasella läiskimässä. Hiljalleen siis kehitytään! Mutta kuten kuva osoittaa, on tässä vähän työmaatakin jäljellä...




Parisuhdeaikaa ja ensimmäinen ilta poissa

Kävimme miehen kanssa ensimmäistä kertaa elokuvissa vauvan syntymän jälkeen. Oli ihan mukavaa vaihtelua, vaikka vähän jännittikin, miten vauva pärjäisi, kun ei oltu laittamassa häntä itse nukkumaan. Tähän asti olen aina ollut paikalla laittamassa vauvan petiin, joskus edes isi ei ole siihen hommaan kelvannut.

Kaikki oli kuitenkin mennyt tosi hyvin. Uskon, että meidän tarkat ja tutut iltarutiinit auttoivat tässä sekä tietysti pidetty unikoulu, jonka johdosta vauva osaa nukahtaa yksin makuuhuoneeseen jättämällä. Hän ei siis varsinaisesti tarvitse minua tai ketään muutakaan nukahtaakseen. Yötä emme kuitenkaan vielä raaskineet olla poissa, vaan olin paikalla jo silloin, kun vauva tuttuun tapaansa heräsi ekan kerran 23 paikkeilla.

Vauva oli myös viime viikolla isovanhemmillaan hoidossa tähän astisista kerroista pisimmän ajan eli noin kuusi tuntia. Kaikki oli mennyt tosi hienosti ja vauva oli kotona illankin oikein tyytyväinen. Mutta iltanukahtaminen kestikin sitten 45 minuuttia, kun normaalisti menee enää vain 10 minuuttia, ja vauva myös itki aika paljon. Hän myös heräsi yöllä kahden tunnin välein ja jouduin ottamaan hänet viereen nukkumaan, kun itku ei tahtonut loppua muuten. Tätä kesti onneksi vain tuon yhden yön eli kai hän vain varmisteli, että äiti oli yhä paikalla.




Neuvola ja lähete fysioterapeutille

Olimme 10 kk neuvolassa ja siellä kaikki oli ihan hyvin. Koska vauva ei kuitenkaan vieläkään konttaa tai ryömi, terveydenhoitaja oli sitä mieltä, että fysioterapeutin arvio olisi tarpeen. Sieltä voisi saada myös vinkkejä arkeen, miten näiden taitojen oppimista voisi tukea. Ikävä kyllä terveydenhoitaja ei voinut kirjoittaa lähetettä, vaan saimme uuden ajan lääkärille, jolta lähetteen saisi.

Viime viikolla olimme siis lääkärikäynnillä. Käynti kesti huimat 10 minuuttia. Kerroin samat asiat kuin aiemmallakin käynnillä. Lisäksi lääkäri katseli hetken, miten vauva liikkui lattialla, tsekkasi lonkat ja kokeili, ottaako vauva askeleita. Hän ei ollut kovin huolissaan, mutta totesi kuitenkin, että onhan se hyvä vielä varoiksi fyssarillakin käydä. Nyt siis odottelemme aikaa sinne.

Muuta sekalaista

Täytyy tännekin kirjoittaa ihan vain nippelitietona, että vauva on jo niin iso, että matkustaa kaupassa ostoskärryjen istuimessa. Toki se vaatii näin korona-aikaan vähän ylimääräistä desinfiointia, mutta uusi etappi se tämäkin on!

Asunnon ostomme on myös edistynyt. Ei tosin olla vieläkään löydetty yhtään kelpuutettua asuntoa, mutta paljon ollaan katseltu ja oman asunnon myyntikin on lähtökuopissaan. Ehkä me vielä jonain päivänä päästään pois täältä kerrostalosta. Tykkään kyllä kovasti meidän nykyisestä asunnosta ja sijainnista, mutta tilaa tänne ei saa enää mitenkään lisää ja esimerkiksi naapurien äänet sekä ulos lähtemisen "suuri vaiva" on syitä, miksi kaipaan jo omakotitaloon.

Kohta vauva täyttääkin jo 11 kuukautta eli luvassa on seuraavaksi tuttu vuorokausikatsaus sekä kuukausikatsaus. Todella haikeaa, että aloitamme viimeisen kuukauden vauvavuodelta ja sitten meillä onkin jo taapero ♥

16. lokakuuta 2020

Kuka myisi meille tämän haalarin?

Meillä ei vieläkään ole talvivarustus kunnossa ja ulkona on jo ensimmäiset pakkaskelit. Talvivaatteiden puute johtuu siitä, että iskin silmäni kuvassa olevaan Mini Rodinin Alaska haalariin, jossa on mintun värinen pohja ja täpläkuosi. Se on valitettavasti vuoden 2015 mallistosta eli siksi todella hankala löytää. En kuitenkaan millään tahtoisi ostaa jotain toista haalaria, jos tämä tulisikin myyntiin juuri sen jälkeen. Fiksuna siis vain pitkitän ja pitkitän asiaa...

Muutamaan tällaiseen haalariin olen kyllä jo törmännyt, mutta väärässä koossa. Me tarvittaisiin koko 80 ja vastaan on tietenkin tullut vain sekä 74 että 86. Olen myös törmännyt kolmeen oikean kokoiseen haalariin, mutta väärän väriseen (keltaiseen, punaiseen ja persikkaan). Kohta on kuitenkin jo pakko luovuttaa, koska pakkaset ei enää odota ja äitiyspakkauksen haalari ei ollut kovin toimiva hiekkalaatikkokäytössä.

Myönnän kyllä, että harmittaa, jos pitää ostaa jokin toinen puku. Tämä on kyllä mulle ihan uutta, varsinkin kun juuri kirjoitin, ettei ulkovaatteiden ulkonäkö ole mulle niin tärkeää. Eikä se yleensä olekaan, mutta joskus vain satun iskemään silmäni johonkin tiettyyn vaatteeseen ja sittenhän se on pakko saada. Näin kävi itse asiassa myös viime vuonna jouluisen porohaalarin kanssa. Sekin oli muuten Mini Rodinin, hauska sattuma.

Haalarin lisäksi huomasin eilen ulkoillessa, että meiltä puuttuu myös kunnollinen lämmin talvipipo, kypärämyssy ja talvitossut. Ehkä myös merinovillainen kauluri. Toppahanskat löysin jo aiemmin kirppikseltä, mutta vauvalla oli niiden kanssa ihan kylmät sormet sisälle tullessa, vaikka ulkona oli asteet nollassa. Kuvittelin niiden olevan lämpimät (Reiman uutta vastaavat hanskat kun olivat), mutta nyt pitäisi kai keksiä jotain vielä lämpöisempää.

Talvipipon kohdalla tykästyin Metsolan Baby Beanie -malliin (kuvassa), mutta nekin tuntuu olevan loppu kaikkialta eli pitäisi löytää käytetty. Tämä olisi siitä kiva malli, että tiedän sen menevän tosi tiiviisti pään ja korvien päälle (päiväkotityön hyötyjä on kyllä nähdä monenlaisia eri vaateratkaisuja). Katsotaan, onnistunko löytämään tämän ajoissa jostain.

Talvitossuiksi ajattelin Stonzeja vuorella, mutta myös Reiman Anturat kiinnostaa. En oikein osaa päättää, kummat ostaisin. Reiman olisi paljon halvemmat, mutta mietin, että onkohan ne myös sitten yhtä lämpöiset päällä. Stonzeissa on kylläkin myös hyvä jälleenmyyntiarvo eli sinällään hinta ei ole ongelma.

Juuri kun pääsin huokaisemaan, että välikausivaatteet on hankittu, pitääkin alkaa koota seuraavaa settiä.

Kuvien lähteet
Haalari: Babyshop
Pipo: Metsola
Tossut: Jollyroom

7. lokakuuta 2020

Meidän välikausivaatteet

En ole erityisemmin uhrannut ajatuksia välikausivaatetukselle. Lähinnä säiden muuttuessa olen aina hankkinut jotain yksittäisiä vaatekappaleita ja nyt kun aloin asiaa miettiä, tajusin, että meillähän on oikeastaan välikausivaatteet jo kasassa. Näitä vaatteita käytetään lähinnä nyt syksyllä, mutta miksei toki talvellakin, etenkin, jos sää tulee olemaan yhtä onneton kuin viime talvena. Keväällä nämä tuskin enää mahtuvat.

Meidän vaatteet on lähes kaikki kirppikseltä ostettu. Haalarina meillä on ollut nyt Name It:in softshell-haalari, jonka ostin kirppikseltä jo keväällä 8 eurolla. Se menee sellaisenaan noin +15 lämpötilasta ylöspäin. Kuitenkin jos on kylmempää tai esimerkiksi kova kylmä tuuli, laitan alle vielä äitiyspakkauksessa tulleen merinovillahaalarin. Tällä kombolla ollaan tarkennuttu noin +8 asteesta ylöspäin, kylmempää ei vielä ole meidän ulkoillessa ollut.




Ylläoleva haalari alkaa tosin käydä jo hiukan pieneksi: tuntuu, ettei siinä ole kunnolla tilaa liikkua ja lahkeetkin nousevat ikävästi ylöspäin. Ostinpa siis nyt toisenkin välikausihaalarin, kun kirppiksellä siihen törmäsin. Se on Reiman 80 senttinen haalari vinolla vetoketjulla ja onkin juuri "sopivan reilu" kooltaan. Siinä ei tosin ole minkäänlaista vuorta eli en ole ihan varma, kuinka kylmille keleille asti se riittää, vaikka alla olisi merinohaalari.




Käsissä vauvalla on usein ihan tavalliset Prismasta ostetut puuvillalapaset, mutta jos lämpötila on alle +10 tai siinä lähellä, olen pukenut vielä päälle ns. välikausihanskat. Toiset koon 1 hanskat löytyi 2 eurolla kirppikseltä ja toiset koon 0 hanskat ostin Prismasta 8 eurolla, kun tarvittiin vähän pienemmät. Nämä vetoketjulliset on kaikkein helpoin pukea vauvoille: joskus jopa peukunkin saa osumaan kohdilleen. Mutta usein peukku silti vielä karkaa ja vauva turhautuu, kun ei näillä voi tehdä mitään. Talvea odotellessa...

Päässä vauvalla on trikoopipo +15 asteessa. Siitä alaspäin katsotaan vähän tuulen ja muun sään mukaan. Jos on kylmempää, laitetaan äitiyspakkauksessa ollut merinovillapipo. Se peittää korvatkin paremmin. Jaloissa meillä on villasukat ja softshell-töppöset, niillä on menty tällä hetkellä vähän kaikissa lämpötiloissa, villasukat toki pois, jos on yli +15 astetta.




Niin ja kaulassa on puuvillakauluri oikeastaan jo aina nykyään. Ihan jo siksikin, että haalarin vetoketjua ei saa kunnolla ylös asti, sen malli on jotenkin huono. Kauluri on Prismasta, mutta hintaa en nyt millään muista.

Sadesäällä meillä on käytössä kurahousut, jotka ostin (nekin) Prismasta 13 eurolla. Koska vauva ei vielä kävele, meillä on sateella jaloissa Prismasta ostetut koon 5 kurahanskat. Ne toimii oikein hyvin ja maksoi vain 6 euroa, vaikka onkin vähän hassun näköiset.




Pärjätään näillä vaatteilla varmaankin noin +5 asteeseen saakka. Sen jälkeen tarvitaan varmasti ainakin paksummat töppöset, hanskat ja ehkä jo haalarikin. En vain ole löytänyt mistään kivaa edullista haalaria, enkä ole myöskään osannut päättää, minkä paksuinen kannattaisi ostaa. Meillä on vielä äitiyspakkauksen toppahaalari, mutta se ei tietääkseni pidä vettä juuri lainkaan ja tuntuu muutenkin aika heppoiselta teknisten ominaisuuksiensa kanssa. Ajattelisin, että joku vettä- ja tuultapitävä kevyttoppahaalari voisi olla kätevä lisä talveen.

Täytyy kyllä myöntää, että vaikka tykkään (kauniista) lastenvaatteista ja etenkin, jos ulkovaatteet sopii kaikki kauniisti yhteen, en silti erityisemmin pidä niiden hankkimisesta. Tämä johtuu siitä, että haluan päästä mahdollisimman halvalla ja ostaa hyväkuntoista käytettyä. Tähän vain kuluisi melkoisesti aikaa ja vaivaa, jos haluaisi kuosienkin vielä sointuvan yhteen ja saada juuri ne, jotka eniten silmää miellyttää. Olisihan se helppoa ostaa "täydellinen" setti, jos vain kävisi läpi muutaman verkkokaupan ja tilaisi kaiken uutena.

Siksi meillä pukeudutaan usein vähän sillisalaattiin: en niinkään mieti kokonaisuutta tai sitä, miten vaate vauvalle sopii, vaan katson ensisijaisesti hintaa, kuntoa ja toimivuutta. Mutta tärkeintähän tietenkin onkin, että lapsella on mukava olla ja aina säänmukaisesti päällä ♥

4. lokakuuta 2020

Ensimmäinen kerta muskarissa ja perhekerhossa

Haluan omistaa meidän ensimmäiselle muskari- ja perhekerhokäynnille ihan oman postauksensa. Lähinnä siksi, että se oli mulle tosi iso saavutus. Mulle kun ei ole mitenkään luontaista mennä isoon tuntemattomaan ryhmään. Varsinkin ajatus jostain ringissä istumisesta kauhistutti jo etukäteen ja mietin vain mielessäni, kuinkahan hirveitä esittäytymisleikkejäkin tällaisissa pidetään. Koronakin oli tuonut osansa, sillä näihin kerhoihin piti ilmoittautua etukäteen, mikä teki hommasta astetta hankalampaa. Ei voisi vain marssia paikalle, kuten normaalisti. En oikein tykkää lyödä lukkoon jo edellisenä päivänä tällaisia käyntejä, kun ei yhtään tiedä, mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Menisin mieluummin aina päivän fiiliksen mukaan.

Vauvan takia kuitenkin päätin, että nyt on aika unohtaa omat (typerät) pelot ja varata meille paikka. Hän selvästi alkaa jo nauttia, kun saa katsella muita lapsia ja niitä ei meidän lähipiirissä ole. Eikä lähipuistoissa. Vaihtoehtoja ei siis ollut. Onnistuinkin sitten varaamaan meille paikan seurakunnan ilmaiseen muskariin seuraavalle päivälle. Muskari kesti noin puoli tuntia ja sen jälkeen oli vielä tunti aikaa oleskella vapaasti muiden kanssa: kahvitella, leikkiä ja syödä.




Muskari alkoi meille hyvään aikaan. Herätin vauvan uniltaan, kuten aina aamupäivisin, vaihdettiin vaippa ja sitten jo lähdettiin. Mua jännitti melko paljon, mutta jotenkin se, että sai mennä vauvan kanssa yhdessä, helpotti hieman. Huomio kun on kaikilla aika usein vauvoissa, ei heidän vahemmissaan. Paikalla oli meidän lisäksi vain neljä muuta lasta (harmillisen vähän). Muut vanhemmat siinä jotain jutustelivat alkuun, itse lähinnä tyydyin hymyilemään ja juttelemaan pojalle. Tuntui vähän kiusalliselta vain odottaa, kun porukkaa oli niin kamalan vähän. Onneksi pian aloitettiin muskari, niin pääsin osin eroon tästä kiusallisuudesta. Toki siinä alkuun piti vielä kertoa omat nimet ja myöhemmin laulaa ne mukaan yhteen lauluun, mutta selvittiin siitäkin.

Vauva aluksi vain ihmetteli vieressäni koko tilannetta ja muita ihmisiä. Pian hän alkoi kuitenkin lämmetä asialle ja kulki peppukiidollaan tutkimaan asioita. Soittimilla hän tykkäsi heilutella myös, mutta muuten koen, ettei hän varsinaisesti nauttinut tai ymmärtänyt mitään muskarista, vaan enemmän tilanteesta itsessään: ihmisistä ja uudesta paikasta. Muskari oli kuitenkin siinä mielessä hyvä, että oli helppo mennä paikalle jonkin yhteisen asian äärelle ja siitä vasta sen jälkeen vapautua leikkimään. Ehti rauhassa tottua ja vähän "tutustua" muihin. Tosin muskari oli mielestäni liian pitkä alle vuoden ikäiselle, mutta ymmärrän tämän, koska ikärajoitusta ei ollut.

Muskarin jälkeen leikimme hetken ja samalla tuli vaihdettua ekat sanat toisen äidin kanssa. Hänen kanssaan juteltiin myöhemmin vähän enemmänkin, mikä oli jotenkin ihanan luontevaa. Jonkun kanssa vain sillä tavalla kolahtaa, että juttu luistaa. :D Vauva teki myös tuttavuutta muihin lapsiin. Välillä meni kohti ja katseli, välillä yritti kopauttaa lelulla päähän ja viedä leluja käsistä. Itselleni olikin tärkeää olla vauvan lähellä ja ohjata häntä, vaikka hän vielä pieni onkin. Mielestäni ei ole ok, että alle vuodenkaan ikäinen vie esimerkiksi leluja toisilta. Kielsin siis aina, kun näin meinasi käydä ja ohjasin vauvaa ottamaan vapaan lelun.

Hämmennyin kyllä, kun erään toisen lapsen äiti istui etäämmällä ja antoi tämän puolestaan viedä leluja meidän pojan käsistä. En oikein tiedä, miten siinä tilanteessa olisi pitänyt reagoida. Opetan omalle pojalle, että hän ei saa viedä leluja toisilta, mutta että hänen pitää kuitenkin antaa omansa? Vaikea tilanne, kun haluaisin myös tietyllä tapaa opettaa pitämään puolensa, mutta en mä oikein tohdi alkaa toisen vauvalta repiä lelua takaisin, jos ei tämän vanhempi itse asiaan puutu. Mutta pieniähän nämä nyt vielä on. Eiköhän tärkeintä ole ohjata omaa lasta "hyvän käytöksen" suuntaan. Ehtii sitä sitten myöhemmin opettamaan oman asiansa puolustamista. Yritän olla tekemättä kärpäsestä härkästä. :D

Söimme perhekerhon aikana myös lounaan ja sen jälkeen palasimme kotiin. Kokemus oli jännittävä ja kiusallinen, mutta myös mukava ja antoisa. Toisaalta myös yllätyin, miten rohkeasti vauva kerhossa touhusi ja tutki. Oletin hänen liimautuvan kylkeeni, mutta hän uskalsikin lähteä viereltäni hyvin pois, kun välillä vain tsekkasi, että olin yhä paikallani. Hän jäi jopa hetkeksi yksin lattialle leikkimään, kun lämmitin hänen ruokaansa, ja hymyili vain toiselle äidille, joka hänelle tällöin jutteli. Mukavaa nähdä, ettei meidän koronaeristäytyminen ole aiheuttanut isompaa haittaa pojan sosiaalisuudelle.

Ensi viikolla sitten taas uudelleen!

1. lokakuuta 2020

Tiivistelmä unikoulumatkastamme

Lupasin tiivistelmän meidän unikoulumatkastamme. En tiedä, kuinka tiiviiksi tämäkään nyt menee, mutta tässä on varmasti paras lyhin versio, mihin pystyn. Ennen unikoulua olimme yrittäneet vähän kaikenlaista unien suhteen ja osin toivoneet, että ne asettuisivat kuntoon itsekseen vauvan kasvaessa. Lopulta oma jaksaminen alkoi kuitenkin olla jo sitä luokkaa, että "luovutimme" odottelun suhteen ja ostimme henkilökohtaisen uniohjauksen. Vauva oli tällöin 9 kuukautta.

Tätä varten täytimme ensin alkukartoituslomakkeen meidän tilanteesta sekä temperamenttikyselyn. Näiden pohjalta meille luotiin henkilökohtainen unisuunnitelma, joka sisälsi ohjeet unikouluun ja päivärytmiin (myös ruokailuihin). Nämä ohjeet saatiin kirjallisina, ja ne käytiin myös läpi uniohjauspuhelussa, joka kesti tunnin verran.




Unikoulu alkoi elokuussa maanantaista ja ostamaamme palveluun kuului myös jälkituki eli uniohjaaja oli käytettävissämme vielä kahden viikon ajan. Laskin tätä postausta varten, että lähetin tuon kahden viikon aikana uniohjaajalle kaikkiaan 106 viestiä. Noin 30 viestissä kysyin tilanteeseemme jotain tarkennuksia tai lisäohjeita. Lopuissa viesteissä vain hihkuin onnistumisista tai vuodatin syvimmät tuskani, kun tuntui, ettei mikään sujunut. Osa viesteistä oli toki myös vain "ok"-kuittauksia. Mutta käytettyä tuli - koko rahan edestä.

Laitan postaukseen mukaan myös Fitbitin kuvakaappauksia omista öistäni unikoulun aikana. Ne toimivat vain suuntaa antavina, koska tarkkuus ei ole sadan prosentin luokkaa. Niistä näkyy silti selvästi kehitys, mutta on myös muistettava, että kyseessä on minun yöni ja uneni. Pistäytymisunikoulun aikana kun esimerkiksi kävi niin, että heräilin ja valvoin itse tosi paljon, vaikka vauva nukkuikin. Seuraavaksi sitten unikoulua itselle...

Lähtötilanteemme

Vauva meni yöunille noin klo 18 ja heräsi sen jälkeen 1-2 tunnin välein, suunnilleen 20/21, 23, 01, 03, 04, 05 ja 06. Yleensä jo vajaan tunnin jälkeen eli klo 19 piti käydä laittamassa tutti uudelleen suuhun, ehkä silittääkin. Muina herätyksinä otin hänet aina viereeni ja imetin, koska sen hän "vaati" nukahtaakseen uudelleen. Muuten oli tuloksena kitinää ja huutoakin. Usein vauva ei tosin kunnolla imenyt edes, kunhan halusi rinnalta apua nukahtamiseen. Vain noin klo 20, 23 ja 04 vauva söi siten, että pystyi kuulemaan maidon nielemisen.

Tässä kaksi esimerkkiyötäni ennen unikoulua. Punaiset on heräämisiä ja hereilläoloja.

Vauva nukkui kaikki unensa pinnasängyssä. Hän nukahti unille yleensä 5-30 minuutissa siten, että laitoimme hänet sänkyyn, toivotimme hyvät yöt, laitoimme tutin suuhun ja makoilimme hiljaa vieressä omassa sängyssämme. Joskus piti vähän silittää tai hyssyttää, jos hän oli oikein levoton. Loppua kohden jätin vauvan myös välillä viereeni perhepetiin imetyksen jälkeen, koska en vain jaksanut koko ajan nostaa häntä edestakaisin. Näin en myöskään itse herännyt joka imetykseen kunnolla, kun vauva oli jo valmiiksi vieressä.

Päivärytmimme oli suunnilleen kunnossa, sillä olimme ottaneet jo kuukausi sitten käyttöön uniohjaajan suositteleman rytmin 9 kk -ikäiselle. Aamulla nukuttiin n. 9-9.35 ja iltapäivällä 12.30-14, joskus vähemmän. Kiinteiden ruokailuajat oli meillä n. 7, 10.30, 14.30 ja 17, joiden perään imetys. Paitsi iltaisin maito pullosta klo 18. Yöunille mentiin 18-18.30 välillä useimmiten. Aamulla herättiin n. klo 6.

Olimme jo aiemmin kokeilleet tuoliunikoulua, mutta se ei onnistunut. Tästä lisää myöhemmin erikseen. Lisäksi olin yrittänyt tarjota aina ensisijaisesti tuttia heräämistilanteissa, mutta sekään ei toiminut. Olin kokeillut myös silittää ja hyssyttää uneen ja ottaa vain viereen ilman imetystä, mutta sekään ei toiminut. Käytännössä kaikki muu paitsi imetys, johti aina huutoon.

Tavoitteet

Jatkuvien yöheräämisten loppuminen, yhtenäisemmät yöunet
Yöimetysten lopetus asteittain
Opetetaan laittamaan tutti itse suuhun
Pitkät kahden tunnin lounasunet
Aamuherätys vasta klo 6.30

Menetelmät

Tuoliunikoulu ensimmäiset 6 päivää. Kun tuoli tämän jälkeen siirtyisi pois huoneesta, vaihdettaisiin pistäytymisunikouluun. Tämä siksi, että muuten huoneessa ei saisi enää käydä lainkaan. Herkälle vauvalle pistäytyminen olisi siis ns. reilumpaa, kun lohdutus tietyin väliajoin vielä sallittaisiinkin.

Tuoliunikoulussa vanhempi istuu tuolilla, jonka paikka on ensin ihan pinnasängyn vieressä. Tuoli siirtyy kolmen päivän välein kauemmas, kunnes on ulkona huoneesta. Alkuun saa koskea ja puhua, mutta sitä pitäisi koko ajan vähentää, ensin kosketus ja lopulta myös ääni. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että puututaan vain tunteelliseen itkuun. Toisin sanoen istut hiljaa kuin tatti, jos vauva ei itke. Tässä on tärkeää huomata, että myös öisin noustaan sängystä tuolille istumaan aina kun vauva itkee. 

Pistäytymisunikoulussa huoneessa käydään kasvavin minuutein. Meidän kohdalla odotettiin lyhyet minuutit eli 2, 3 ja 4 minuuttia. Eli kun vauva alkaa itkeä (itkeä kunnolla, ei vain kitistä), otetaan aikaa. Kahden minuutin jatkuvan itkun jälkeen käydän hetki lohduttamassa (1-2 minuuttia) ja poistutaan. Seuraavasta itkusta lasketaan sitten 3 minuuttia ja sitä seuraavasta sekä lopuista 4. Jos vauva nukahtaa tässä välissä, seuraavalla heräämisellä minuutit alkavat taas alusta. Minuutit kasvavat myös päivä päivältä, jolloin odotusaika pitenee ja vauvalle mahdollistetaan itsekseen rauhoittuminen liikaa häiritsemättä. Koska nukumme kaikki samassa huoneessa, hoidetaan pistäytymiset öisin omasta sängystä. Otan siis aikaa sängyssä makoillen ja nousen vain minuuttien täyttyessä lohduttamaan. Tosin uniohjaaja taisi suositella pistäytymisiä olohuoneen puolelta, mutta valitsin itse helpomman tien.

Uniympäristö oli myös tärkeää laittaa kuntoon ennen unikoulua. Meillä oli jo valmiiksi täysin pimeä huone sekä suhiseva white noise -laiskiainen (E-zzy) käytössä. Ostimme myös unipussin H&M:ltä. Ainoa puuttuva asia, johon emme voineet vaikuttaa, oli huoneen lämpötila. Se korjaantunee talven tulon myötä itsekseen.

Päivärytmi muuttui sen verran, että imetys otettiin erilleen kiinteistä ruoista. Lisäksi 14.30 ollut päivällinen siirtyi vasta klo 16 ja puuro siirtyi puolella tunnilla ollen uudessa rytmissä vasta 17.30. Muuten rytmiimme ei juuri tullut muutoksia. Yöimetykset jätettäisi pois niin, että ensin olisi kaksi imetystä, sitten yksi ja lopulta sekin pois. Samalla seurattaisiin, että kiinteitä ruokia alkaa mennä enemmän.

Tutin itsenäisen laiton opetukseen oli myös ihan oma metodinsa, johon en alkujaan uskonut lainkaan meidän vauvan kohdalla. Aloitimme tämän harjoittelun kuitenkin jo ennen varsinaista unikoulua ja niin siinä kävi, että muutamassa päivässä vauva osasi jo laittaa tutin itse suuhun, pian myös ilman erillistä kehoitusta. Meillä on sängyssä myös tällä hetkellä yhdeksän tuttia, että joku varmasti löytyy yöllä...

Tuoliunikoulu eli ensimmäinen viikko

Unikoulun aloitus tuntui todella rankalta, koska itkun sietäminen oli itselleni hirveän vaikeaa. Tykkäsin kuitenkin tuoliunikoulusta, koska siinä sain olla lähellä vauvaa ja vielä lohdutellakin. Aloitettiin sängyn jalkopäästä ja sitten siirryin ovelle. Seuraavaksi olisin jo siirtynyt pois huoneesta ja oltaisiin vaihdettu pistäytymiseen, mutta vauva sairastui ja jouduimme keskeyttämään unikoulun.

Ensimmäisenä yönä oli 10 herätystä, mutta vain kaksi imetystä ja koko yö omassa sängyssä. Itkuilta ei vältytty juuri millään heräämisellä.

Toisena yönä oli enää vain kaksi herätystä, mutta myös valvomista ja edelleen itkua. Kaksi imetystä.

Kolmas yö meni ilman itkuja kolmella herätyksellä eli ekaa kertaa ei tarvinnut käydä tuolilla lainkaan. Kaksi imetystä.

Neljäntenä yönä jäi pois aamuyön imetys. Tästä johtuen oli taas kovaakin itkua ja yö oli aika raskas, välillä tuntui ihan toivottamalta. Herätyksiä oli kuitenkin vain neljä.

Alimpana ensimmäinen tuoliunikouluyö.

Loput kolme yötä menivät muutamalla heräämisellä. Itkuja ei juuri ollut, syöttöjä oli vain yksi aamuyöstä. Ongelmana alkoi vain olla se, ettei vauva osannut nukahtaa vatsallaan, vaan alkoi aina silloin itkeä (etenkin illan/päivän nukahtamistilanteissa hankalaa). Lisäksi aamuyöt oli vielä tosi levottomia. Selvä parannus öissä oli kuitenkin jo nähtävissä mm. pidempinä 3-4 tunnin unipätkinä.

Ehdimme yhden illan yrittää nukahtamista niin, että olin jo oven ulkopuolella. Huuto oli silloin ihan kamalaa ja hyssyttely vain pahensi tilannetta. En pystynyt siihen lainkaan, joten lipsuin ja palasin huoneeseen. Siksi päätimme, että vaihtaisimme pistäytymiseen, mutta tätä ei tosiaan ehditty sairastumisen takia tekemään.

Tulokset ekan viikon jälkeen: Nukahtamisaika enää vain n. 5-10 minuuttia itse (siten kuitenkin, että olimme vielä itse huoneessa). Vain 2-3 yöherätystä ja vain yksi imetys n. klo 22, mutta hieman levottomat aamuyöt. Pisin unipätkä n. 4-5 tuntia, öisin ei tarvinnut puuttua mitenkään heräämisiin. Vauva oppi laittamaan tutin itse. Ei juuri itkuja öisin. Kiinteät maistui päivisin paremmin. Haasteena oli tosiaan vielä opettaa nukkumaan myös vatsallaan.

Pistäytymisunikoulu eli toinen viikko/toinen yritys

Kun sairastumisesta oli kulunut pari viikkoa koin, että vauva oli tarpeeksi terve uuteen yritykseen. Motivaation löytäminen oli vain tosi vaikeaa. Ilman uniohjausta ja paria tosi surkeaa yötä ei varmaan olisi edes lähdetty tähän uudelleen. Tilanne oli siis ajautunut siihen, että vauva nukkui taas (levottomasti) perhepedissä ja imetin jälleen jokaisella heräämisellä n. kahden tunnin välein läpi yön. Jopa tuttia laitoin taas suuhun, kun vauva ei itse suostunut sitä enää tekemään. Tosin tapahtuipa jotain edistystäkin: vauva oppi yhtäkkiä itse nukahtamaan vatsalleenkin.

Toisella kertaa aloitimme suoraan pistäytymisunikoululla. Se oli hyvä ratkaisu. Alkuun ajatus huudatuksesta ja vauvan "yksin" jättämisestä tuntui tosi pahalta, mutta pian huomasin tämän olleen juuri oikea tapa: Tulokset oli nopeita ja oli ihanan selkeää vain katsoa aikaa kellosta sen sijaan, että joutuisi yölläkin nousemaan kolkolle tuolille itkua kuuntelemaan ja hyssyttelemään. Varsinkin kun tuntui, että nyt hyssyttely vain pahensi tilannetta. Vauvakin siis selvästi kaipasi jo enemmän "tilaa" nukahtaa itse. Aloitimme pistäytymiset pienillä minuuteilla 2-3-4.

Alimpana ensimmäinen pistäytymisunikouluyö.

Ensimmäinen yö: Itkua yhteensä puoli tuntia, pistäytymisiä neljä. Kaksi imetystä, koko yö omassa sängyssä. Vauva nukkui alkuun nelisen tuntia, sen jälkeen imetin. Seuraavaksi heräsi parin tunnin päästä ja itki puoli tuntia ja pistäydyin neljä kertaa. Sitten itkeskeli ja valvoi vielä puoli tuntia mutta pistäytymisiä ei enää tarvittu (eli 4 minuuttia itkua ei täyttynyt, kun se loppui jo ennen). Itkua oli todella vaikea kuunnella. Vauva heräsi vielä toisen kerran parin tunnin päästä. Itki taas, mutta ei vaadittua paria minuuttia eli en pistäytynyt. Klo 4-5 välin vauva oli hirveän levoton. Päätin imettää toisen kerran, koska epäilin vauvan olevan nälkäinen, vaikka sovittiinkin, että vain yksi imetys klo 22-23. Sen jälkeen vauva nukkui tyytyväisenä aamuun.

Ekana yönä mietin monesti itkua kuunnellessa, että en pysty tähän. Oli ihan kamalaa, kun vauva itki aina esim. kaksi pitkää minuuttia, mutta kuitenkin lopetti ennen kolmatta eli kuuntelin vain itkuja itkun perään ilman, että sain käydä lohduttamassa, koska pistäytymisaika ei täyttynyt ja alkoi aina vain alusta. Jotenkin kuitenkin selvisin.

Toinen yö: Itkua yhteensä vajaa minuutti, ei pistäytymisiä. Kaksi imetystä, koko yö omassa sängyssä. Vauva protestoi jo illalla, kun poistuin makkarista. Itku loppui kuitenkin nopeasti. Eka unipätkä oli neljä tuntia, jonka jälkeen heräsi ja kitisi vähän. En imettänyt vielä, koska sovimme uniohjaajan kanssa, että pusken imetysajan pidemmälle: vasta puolen yön jälkeen, jotta nälkä ei olisi niin kova aamulla. Toisen kerran heräsi 00 pintaan, jolloin imetin. Kolmelta heräsi taas, mutta nukahti kitinän jälkeen. Puoli viideltä heräsi taas ja vaikutti niin levottomalta, että päätin taas imettää toisenkin kerran, varoiksi. Hän söi niin laiskasti 00 aikaan.

Kolmas yö: Vähän itkuja, ei pistäytymisiä. Vain yksi imetys, koko yö omassa sängyssä. Kolmantena yönä imetin vasta 2.30 ensimmäisen kerran ja se oli hyvä ratkaisu. Sillä vauva nukkui suhteellisen levollisesti aamuun saakka. Tämän ajan päätin siksi pitää jatkossakin.

Loput yöt meni aikalailla samalla kaavalla. Itkuja ei ollut juuri lainkaan, heräämisiä kaikkiaan 2-3. Loppua kohden heräämiset meni myös koko ajan "paremmiksi". Eli kun alkuun heräämisillä oli aina itkua, seuraavaksi ne oli enää kitinöitä, sitten vaimeita kitinöitä ja lopuksi pelkkää pientä ähinää ja kääntyilyä eli ei periaatteessa heräämisiä lainkaan. Ainoastaan tuo "syöttöherätys" on jo selvästi piirtynyt vauvan mieleen, koska siinä 2-3 pintaan hän kitisee aina enemmän ja herää selvemmin kuin muulloin.

Tulokset toisen viikon jälkeen: Enää vain yksi kunnon selkeä herääminen, joka on syöttöaikaan klo 2-3. Eli öisin on vielä yksi syöttö, katsotaan, koska senkin voisi jättää pois. Vielä vauva tuntuu sen selvästi tarvitsevan eli on aamuyöllä nälkäinen ja siksi tosi levoton. Hän kuitenkin nukahtaa nyt täysin itsenäisesti sänkyyn jättämällä 5-10 minuutissa. Öisin ei tarvitse puuttua heräämisiin mitenkään (paitsi yksi syöttö). Osaa laittaa tutin itse suuhun ja osaa myös nukkua monipuolisemmissa asennoissa, esim. vatsallaan. Osaa myös kääntyä siitä takaisin selälleen.

Lopuksi

Olen erittäin tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen. Unikouluhan meillä tavallaan jatkuu yhä koko ajan. Vaikka aktiivisia pistäytymisiä ei oikeastaan ekan yön jälkeen ole ollut, pitää edelleen tuota pistäytymistä noudattaa, jos sattuisikin tulemaan yö tai ilta, jona vauva itkee. Myös lounasunia pitäisi yrittää pidentää unikoululla ja rytmiä olisi hyvä saada enemmän 19-7 suuntaan.

Viime yö kertookin jo paljon, pistäytymisunikoulua tässä 1,5 viikkoa takana.

Uniohjauksen ostaminen oli paras päätös ikinä. Kallis, mutta kaiken rahan arvoinen. Musta ei vain ikinä olisi ollut tähän yksin, ei sitten niin millään. Varsinkaan vauvan sairastumisen jälkeen, kun piti jostain kerätä voimat aloittaa alusta. Onneksi meillä jäi vielä viikko jälkitukea käyttämättä ja saatiin ns. uudet ohjeet, miten lähteä liikkeelle. Kirjoitan vielä erikseen postauksen, miksi koin tämän ohjauksen niin hyvänä.

Kysyhän toki vielä, jos jostain jäi kysyttävää. Ei tästäkään postauksesta näköjään oikein lyhyttä tiivistelmää saanut, mutta yritin ainakin otsikoilla jaotella niin, että jokainen voisi lukea täältä sen, mitä tuli hakemaankin. Jos joku on juuri aloittamassa unikoulua, niin oikein isot tsempit! Se aivan varmasti kannattaa, vaikka tuntuisikin ihan hirveän raskaalta.