8+0 kuulumiset ja syke dopplerilla!

Julkaistu alunperin aiemmassa blogissani. Tuon postauksia tänne uuteen blogiin, jotta löydän helposti koko odotusmatkan samasta paikasta.

Teksti tulee päivän myöhässä, koska sairastuin eilen vatsatautiin. Aloin oksentaa yöllä ja sitä jatkui koko eilisen päivän. Nyt on yli 12 tuntia viime kerrasta, mutta katsotaan kun tästä uskallan syödä jotain...

Oireita viime viikolla pahoinvointi aamulla ja vähän illallakin. Rinnat vähän arat. Lisäksi ruskeaa tiputteluvuotoa, jonka johdosta soitin neuvolaankin. Otettiin mun veriryhmä, joka oli kuitenkin plus, joten ei ollut tarvetta millekään piikille. Asiaa siis jäätiin seuraamaan ja rauhoiteltiin, että voi olla ihan normaalia ja johtua ultrastakin. Ja niin siinä vihdoin kävi, että 7+4 eli torstaina oli eka päivä, kun verta ei tullut. Ruskeaa tiputteluvuotoa kesti siis aika tasan viikko ultran jälkeen, että kai siellä sitten oli limakalvot ottaneet osumaa.

Nyt on siis kaikki hyvin (jos ei lasketa tätä vatsataudin jälkeistä oloa, uskaltaakohan sitä pian syödä). Tänään aamulla kokeilin myös kotidoppleria ja sain kuin sainkin sykkeet kuulumaan! Oli ihan selkeä ero jumputuksessa aiempiin verrattuna. Vähän hailakkahan tuo ääni vielä oli ja katosi helposti jos vähänkin liikahti, mutta oli silti selkeä hevosen laukka ja mittariinkin tuli lukema 163. Niin ihanaa! Tänään siis 8+1.

Sorruin myös viikonloppuna ostamaan shoppailureissun yhteydessä bodyn, housut ja talvipipon. Ne oli niin suloisen pienet.

Nyt vaan keskityn toipumaan vatsataudista ja nostan kyllä jokaiselle raskausoksentelusta kärsivälle hattua. Oli se hirveää, kun mikään ei pysy sisällä!

7+0 Kuulumiset

Julkaistu alunperin aiemmassa blogissani. Tuon postauksia tänne uuteen blogiin, jotta löydän helposti koko odotusmatkan samasta paikasta.

Neuvolan (ultran) mukaan tänään on kyllä vasta 6+5, mutta pitäydyn itse lasketuissa viikoissa täällä blogissa. Ihan vain siksi, että on kivempaa juhlistaa täysiä viikkoja juuri sunnuntaina ja muutenkin pari päivää etukäteen. Koska jotenkin viikon vaihtuminen tuo aina roiman annoksen lisävarmuutta raskauden jatkumiselle, omassa mielessäni siis.

Nyt fiilis on tosi hyvä ja olen jo uskaltanut iloita raskaudesta sekä miettiä tulevaa. Toki viime viikolla oli monta epätoivon hetkeä, mutta etenkin onnistunut ultra vahvisti mun uskoa raskauden jatkumiselle. Ultran jälkeen tilasin Vauva-lehden ja ajattelin myös tilata kotidopplerin piakkoin. Näistä ollaan ihan kahta mieltä, mutta itse koen, että tämä varmasti toisi enemmän helpotusta kuin huolta ja onhan se ihana ajatus muutenkin kuunnella sydänääniä ennen kuin liikkeet tuntuu. Miehellekin sitten konkreettisempaa.

Oireita:

Pahoinvointi: Ei niinkään aamupahoinvointia, vaan kokopäiväpahoinvointia. Mulla ei ole koko ajan huono olo, mutta se yllättää aaltoillen. Nälkä tulee myös herkästi ja sitä myöten huono olo, mutta silti ei pysty syömään kuin pienen annoksen ennen kuin alkaa tökkiä, vaikka toisaalta yhä on nälkäkin.

Rinnat: Ensinäkin turvottaa. Pitää kohta ostaa jo isommat liivit. :D Ja aristaa, muttei ihan niin paljoa kuin aluksi.

Tiputteluvuoto: Varhaisultran jälkeen seuraavana päivänä tuli muutama pisara ruskeaa verta. Toisena päivänä tuli vähän enemmän, mutta kolmantena sitten enää vähän ja väriltään paljon hailakampaa kuin aiemmin. Nyt on neljäs päivä, katsotaan tuleeko vielä tänään. Säikäytti alkuun, mutta kun googlettelin, kuinka normaalia tällainen on, pystyin hieman rauhoittumaan. Vuoto ei ole yltynyt, eikä ole kipuja ja raskausoireitakin on yhä, joten haluan uskoa, ettei kyse ollut mistään vakavasta.

Väsymys ja yöunettomuus: Iltaisin uni tulee noin kahdeksalta ja päiväunet maistuu. Yöllä aloin taas heräillä kahden tai kolmen aikoihin ihan virkkuna, mutta nyt onneksi taas kaksi viimeisintä yötä olen saanut nukuttua.

Kaikkiaan oireet on aika vähäisiä ja olen päässyt tähän asti helpolla. Olo on hyvä ja toiveikas. ♥ Seuraava ultra on nt-ultra toukokuun lopussa, ellei mennä vielä kerran yksityiselle n. 10 viikolla. Jos saan sydänäänet kuuluviin ennen tuota ja mitään hälyyttävää ei voinnissa tapahdu, odotetaan varmaan nt-ultraan.

Muita muutoksia?

Raskauden jälkeen olen vähentänyt kahvin juontia. Join ennen 4 kupillista (deseinä ehkä kuitenkin vain n. 4 dl), mutta nykyään juon vain aamuisin puolikkaan kupin, ehkä noin desin verran. Vaikka neuvolatäti sanoi, että enemmänkin uskaltaa. Ei kyllä oikeastaan tee edes mieli.

Olen myös alkanut syömään enemmän ja paino onkin noussut jo kaksi kiloa. Mun paino seilaa aina samaa kahden kilon väliä eli en ole itse siitä huolissani lainkaan. Lisäksi olen nyt normaalipainossa alipainon sjiaan. Mutta tosiaan nälän ja huonon olon takia syön enemmän välipaloja ja olen alkanut syömään aamupalan.

Liikunnan lisäämisen suhteen tässä vielä tsemppaan. :D Kuten aina.

Ultrassa 6+1 ja syke ♥

Julkaistu alunperin aiemmassa blogissani. Tuon postauksia tänne uuteen blogiin, jotta löydän helposti koko odotusmatkan samasta paikasta.

Tänään julkisen puolen varhaisultrassa nähtiin noin 6+1 viikkoja vastaava 4,9 mm pitkä alkio, jonka syke oli 124. Kaikki siis käsittääkseni hyvin. Siinä kohtaa, kun kuulin sykkeen kaiuttimista, olisin varmaan alkanut itkemään onnesta, jos ei ultra olisi muuten ollut kokemuksena niin hirveä (tästä lisää alempana). Mutta se helpotuksen tunne, että paikka oli oikea, koko vastasi omia laskemiani viikkoja (tänään 6+3) ja sykekin vielä kuului hienosti. En sitten tiedä, mistä ne toispuoleiset alavatsan jomottelut johtuvat. Tai oireiden vähyys! Nyt yritän edes vähän iloita tästä, kun tiedän, että jotain siellä sisällä on alkanut kasvaa. <3 Nyt keskenmenon todennäköisyyskin on enää pieni. Lukemani mukaan, jos syke löytyy alussa, raskaus jatkuu 90 prosentin todennäköisyydellä.

Mietin vielä, että mitä teen tuon lasketun ajan kanssa. Olin itse laskenut ovulaatiosta ajaksi 8.12., mutta ultran mukaan se on nyt 10.12. Sillä ei sinällään ole merkitystä, paitsi että tippuisin nyt viikoissa viikolta 6+3 viikolle 6+1. Ja muutama päiväkin on tässä alussa tuskaa, kun se viikon vaihtuminen uuteen on niin helpottavaa aina! Ehkä menen edelleen tuolla omalla 6+3 viikolla, mutta toki virallisesti laskettu aika on silti 10.12. Ja ne sanoi myöskin, että laskettu aika voi kyllä vielä muuttua.

Mutta niin, sitten se julkisen puolen ultra. Mistä aloittaisin? Kun menin huoneeseen, siellä oli tutkimuksen tekijä sekä joku toinen tyyppi. Kumpikaan ei esittäytynyt saati tervehtinyt, joten vaikea sanoa, keitä he olivat. Pyydettiin äitiyskortti ja sen jälkeen ottamaan housut pois ja käymään pitkäkseen. Jaha, ei kai siinä.

Sitten tutkimuksen tekijä katsoi kohdunsuun ja tässä kohtaa sanoi sen olevan siisti. Seuraavaksi ultralaite sisään ja tästä eteenpäin tekijä ei puhunut minulle mitään. Mun mielestä aivan törkeää, koska kyseessä ensimmäinen raskaus ja pelko perseessä, että mitä vain voi löytyä. Näin itse ruudulta, ensin vain jonkun palluran ja pelästyin, että onko kyseessä tuulimuna. Mutta tarkennuksien jälkeen tuli näkyviin jotain epämääräistä ja tutkija alkoi mittaamaan sitä. Päättelin, että kyseessä ehkä olisi alkio. Hän mutisi toiselle huoneessa olevalle, että "olisko tämä sitten 6+1". Jos en olisi selvitellyt asioita ja katsonut ultrakuvia, olisin ollut varmasti ihan pihalla. Tämä sai pienen toivon pilkahduksen aikaan!

Olin jotenkin niin häkeltynyt tutkijan välinpitämättömyydestä, etten edes uskaltanut keskeyttää ja kysyä asiasta lisää. Uskoin kuitenkin, että kyseessä varmaan oli kohdun sisäinen raskaus, koska se löytyi niin nopeasti. Olin ehkä huomaavinani myös pienen valkoisen täplän vilkkumisen ruudulla, mutten ollut ihan varma. Pian kuitenkin kaiuttimista alkoi kuulua tasainen jumputus ja ai että se tuntui niin hyvältä! Tiesin siinä kohtaa, että syke oli löytynyt ja näin kun tutkija otti käyrästä lukeman 124. Mutta taaskaan hän ei puhunut minulle mitään. Laite pois vaan sisältä ja sanoi, että voin pukeutua.

Sitten hän meni koneelle kirjoittamaan, toinen tyyppi kirjasi tietoja äitiyskorttiin. Minä siinä istuin vähän hämmentyneenä, että oliko kaikki siis hyvin vai huonosti. Mutta lopuksi tutkija antoi mulle kuvat, hymyili väkinäisesti ja sanoi, että uusi laskettu aika on sitten 10.12. Olin vähän, että aha. Oliko tää tässä? Kuulemma oli.

Kaikkiaan tuo kesti vain 5 minuuttia. Enhän voi vieläkään olla varma, oliko kaikki oikeasti hyvin vai ei, koska kukaan ei mulle tuloksia tulkinnut, mutta luotan näihin omiin tulkintoihini lääkärin sanoista ja siihen, mitä itse näin ja kuulin.

Mulle soitetaan vielä tänään neuvolasta, että voi olla, että se sitten vielä avaa asiaa lisää. Toivottavasti ainakin. Mutta olisin kyllä niin mieluusti maksanut sen 120 euroa oikeasti hyvästä ultrakokemuksesta. Tämäkin kun maksoi kuitenkin 45 euroa, mikä mielestäni vain pahentaa kokemusta. Voi olla, että käydään vielä yksityisellä ultrassa vähän myöhemmin. Mutta säästetään se sinne, jos alkaa tulla taas epäilyksiä, onkohan kaikki vielä hyvin. :) Tällä hetkellä ainakin on. ♥

Ensimmäinen neuvola (6+2)

Julkaistu alunperin aiemmassa blogissani. Tuon postauksia tänne uuteen blogiin, jotta löydän helposti koko odotusmatkan samasta paikasta.

Nyt on käyty ekassa neuvolassa ja olihan se kokemus. Täytyy sanoa, että fyysisesti odotusaula oli aika kamala. Kaikki oli kulunutta ja jotenkin likaisen oloista, vaikka kai siellä nyt puhtaudesta huolehditaan. Kyllä se vielä äitinä menee, mutta enpä haluaisi esim. vauvaa siellä imettää tai antaa lasteni leikkiä lattialla. Ja vessat oli hirveät myös ja niissä pitää käsittääkseni joka kerta tehdä virtsatesti. Ei mitkään kivoimmat olosuhteet siihen.

No mutta niin. Kun mentiin neuvolaan miehen kanssa, tuntui että ollaan aivan väärässä paikassa. Oli niin outoa olla siellä, etenkin niiden parin jo pidemmällä raskaana olevan kanssa. Oma vatsa kun ei näy ulospäin vielä tietenkään yhtään. Kai siihenkin tottuu!

Meidän terveydenhoitaja oli mukava, joskin tosi puhelias. Mutta toki sitä asiaakin oli tosi paljon ja 1,5 tuntia kului nopeasti. Kovin paljon ei tullut kyllä mitään uutta asiaa tietopuolelta (paitsi varmaan miehelle), olinhan jo ehtinyt tutustua mm. ultriin ja ruokavaliosuosituksiin.

Juteltiin sairauksista, elämäntavoista, vähän parisuhteesta ja käytiin tietoja lävitse. Aika paljon terkkari puhui ja me kuunneltiin. Mun keskenmenopelon se vähän kuin ohitti sanomalla, että moni pelkää ja että ei siihen oikein voi itse vaikuttaa. Mainitsi toki, että psykologillekin pääsee, jos tarvitsee ja pelot jatkuu läpi raskauden, mutten nyt ehkä näkisi sitä tarpeellisena.

Sain mukaani vinon pinon papereita sekä äitiyskortin. Tuo äitiyskortti on jotenkin niin ihana, muistan sen omasta lapsuudestani. Onneksi täällä on vielä ne pahvisena, vaikkei ilmeisesti kauaa. Sain myös tietää, että joudun sokerirasitukseen kahdesti ja ekaa kertaa n. viikolla 16, koska mulla on pcos joka lisää riskiä raskausdiabetekseen. Ihanaa.

Positiivisin yllätys oli, että mun yli 35 päivän epäsäännöllisen kierron takia pääsen julkiselle varhaisultraan. Maksaa sekin n. 45 euroa, muttei niin paljon kuin yksityisellä. Vähän harmittaa, että jouduin nyt perumaan tämän päivän ajan. En jaksaisi enää yhtään odottaa. Mutta onneksi julkisen puolen aikakin on jo huomenna iltapäivällä. Sitä tuomiota enää odotellessa. Siellä tarkentuu sitten laskettu aika. Tällä hetkellä mennään siis 6+2, neuvolan mukaan 10+1. Voi kunpa siellä olisi kaikki kohdillaan. <3

6+0 Kuulumiset

Julkaistu alunperin aiemmassa blogissani. Tuon postauksia tänne uuteen blogiin, jotta löydän helposti koko odotusmatkan samasta paikasta.

Kyllä, täällä ollaan vielä raskaana kunnes toisin todistetaan! Ihanaa saada enemmän viikkoja, koska se tuo koko ajan varmemman olon. Nyt on tosin ollut aika vahva kohdun ulkoisen raskauden pelko. Veristä vuotoa ei ole ollut tosin ja se on ainoa syy, miksi olen pystynyt olemaan varaamatta varhaisultraa jo viime viikolle.

Mutta vasenta munasarjaa on jomottanut jo monena päivänä. Ei koko ajan, mutta säännöllisin väliajoin. Ei varsinaisesti kipua, sellaista painejomotusta. Olen yrittänyt vain ajatella, että keltarauhanen siellä mellakoi. Tosin perjantaina tuli äkkiä kovempaa kipua vasemmalle ja samalla alkoi kipu säteillä muuallekin alhaalla. Istuessa kun liikahti, niin vihlaisi aina kipeästi. Tätä kesti vajaan tunnin. Sen jälkeen ei ole vastaavaa ollut, mutta kyllä taas säikäytti, eikä ainakaan vähentänyt yhtään ku:n pelkoa. :(

On myös pelottanut, kun välillä tuntuu että oireet katoavat. Ainoastaan rintojen arkuus on sellainen oire, joka on ja pysyy koko ajan. Toivottavasti se ei katoa koskaan! :D Muut oireet vaihtelevat päivittäin.

Oireita:

Etova olo aamuisin: Tämä alkoi taas loppuviikosta. Heti noustessa on vähän huono olo, ei tee mieli olla jalkeilla. Auttaa kuitenkin heti, kun syö hedelmäsosepussin.

Kipeät ja turvonneet rinnat: Yhä.

Turvonnut vatsa: Yleensä iltaisin vatsa on kova pinkeä pallo.

Nälkä: Edelleen pari tuntia syömisestä tulee kamala pohjaton nälkä, ruokaa on pakko saada heti! Töissä on muutamat kerrat tullut syötyä puuroa kesken aamuleikkien... Mutta toisaalta nälän tunne on alkanut muuttaa muotoaan loppuviikosta. Nälän sijaan tuleekin sellainen vähän huono olo ja ei tee mieli syödä mitään. Mutta kuitenkin kun väkisin syö, huomaa, että kas, mulla olikin nälkä.

Onnistuin myös saamaan jonkun kamalan flunssan. Olen ollut saikulla. Lisäksi hain lääkäriltä raskauteen käypiä allergialääkkeitä. Kortisoninenäsuihke ja antihistamiinitabletit. Molempia pitäisi käyttää, mutta mä en vaan haluaisi mitään lääkkeitä. Yritän siis toistaiseksi pärjätä vain tuolla kortisonisuihkeella, vaikka kuulemma aika paha koivukausi tulossa.

Huomenna on eka neuvola ja keskiviikkona varhaisultra. Työnteosta siis tuskin tulee ensi viikolla yhtään mitään.

Ai niin ja mun ei pitänyt enää tehdä yhtään lisää testejä. Mutta rv 5+5 digiin tuli tulos 3+ ja liuskassakin testiviiva oli reilusti kontrollia vahvempi.

Päätin myös kertoa äidilleni raskaudesta. Hänen reaktionsa oli ihana. Yllättynyt ja liikuttunut. Juteltiin pitkään hänen raskauksistaan ja kokemuksistaan. Hänellä on asiaan, ehkäpä juuri omien kokemustensa takia, jotenkin niin ihana asenne. Jos menee kesken, sekin on elämää ja sitten siitä jatketaan eteenpäin ja yritetään uudelleen. Jos (kun!!) keskiviikon ultrassa on kaikki hyvin ja syke löytyy, yritän parhaani mukaan iloita tästä raskaudesta itsekin ja unohtaa typerät pelot taka-alalle. Koska pelkään tai en, se mikä tapahtuu, tapahtuu.

P.S. Äiti myös kertoi, että hänellä ei koskaan ollut pahoinvointia omissa raskauksissaan. Olisipa tämä perinnöllistä! :D

5+0 Kuulumiset

Julkaistu alunperin aiemmassa blogissani. Tuon postauksia tänne uuteen blogiin, jotta löydän helposti koko odotusmatkan samasta paikasta.

Olen niin onnellisen iloinen, että ollaan selvitty ensimmäisestä viikosta. Jotenkin viime viikko tuntui erityisen pitkältä ja pelottavalta. Olihan menkat vasta jääneet pois, tuntui todella epävarmalta ja pelotti. Nyt tuntuu jo vähän paremmalta, kun ollaan päästy kuudennelle viikolle.

Entäs ne oireet? Aamupahoinvointi jäi pois jo torstaina ekaa kertaa. Se alkuun järkytti, koska olin varma, että kesken on mennyt. Nyt olen tottunut ajatukseen ja nautin siitä. Myös unettomuus on alkanut helpottaa, nukun jo peräti viiteen ellen melkein kuuteen saakka entisen neljän sijaan. En myöskään heräile öisin. Luulen, että pahoinvointiin ja unettomuuteen vaikutti kaikkiin stressi ja jännitys. Nyt kun se alkaa helpottaa, myös oireet on alkaneet helpottaa.

Kipeät ja hieman turvonneet rinnat: Tämä oire on ja pysyy.

Pissattaa herkemmin: Ei nyt koko ajan, mutta välillä tuntuu, että pissahätä yllättää heti uudelleen.

Väsymys: Ei mitenkään huomattavaa, mutta kyllä iltaisin uni maittaa jo kasilta. Oon kyllä aina mennyt ajoissa nukkumaan.

Alavatsan tuntemukset: Repäisykipuja esim. yskiessä, menkkamaista lievää jomotusta joskus iltaisin, munasarjoja on vihlonut, mutta nyt parina viime päivänä ei enää niin paljon. Iltaisin yleensä vatsa turpoaa palloksi, mutta se ei eroa siitä kuin jos olisin syönyt jotain väärää.

Leposyke noussut melkein 80 asti ja siellä pysyy. Lisäksi lämmöt on 37 astetta.

Meillä on neuvola viikolla 6+1. Mietin, varaisinko varhaisultran viikolle 6+4. Toisaalta haluaisin olla varma, että myös syke saadaan näkyviin (eli vasta viikolla 7+2), mutta toisaalta olisi kivempaa viettää pääsiäistä tietäen, missä mennään. Ja mitä olen keskusteluja lukenut, monella on syke jo noilla aiemmillakin viikoilla näkynyt.

Tällä hetkellä fiilis on hyvä. Olen uskaltanut jo miehen kanssa hieman iloita asiasta ja puhua tulevasta.

Neuvola varattu (rv 4+5)

Julkaistu alunperin aiemmassa blogissani. Tuon postauksia tänne uuteen blogiin, jotta löydän helposti koko odotusmatkan samasta paikasta.

Ensimmäinen autuas aamu ilman pahoinvointia. Tai ehkä jotain ihan lievää on. Lähinnä tämä kuitenkin huolettaa, miksi näin. Ei kai raskaus vain ole menossa kesken? Toisaalta tänään on eka päivä tällä viikolla, kun mulla ei ole mitään jännitettävää. Pahoinvointi on voinut johtua ihan jännityksestäkin. Eilen nippaili myös ikävästi vasemmalta munasarjan kohdin.

Eilen varasin neuvolan. Sain sen jo parin viikon päähän. Neuvolan laskujen mukaan olen viikolla 8+. On nurinkurista, että he laskevat keston 28 päivän kierron mukaan, vaikka sanoin että on epäsäännöllinen kierto, eikä ole koskaan ollut noin lyhyt. Puhelintyyppi oli aivan ihmeissään, kun sanoin, että edelliset menkat on olleet 4.2. Varmisti monta kertaa, että tosiaanko silloin eikä maaliskuussa...

Menen neuvolaan siis heidän laskujensa mukaan viikolla 10 ja omien (oikeiden) laskujeni mukaan viikolla 6. Aikamoinen heitto. Toivottavasti siellä pohditaan tarkemmin, että mikähän viikko mulla oikeasti olisi meneillään. Koska muuten menee eka ultra aivan väärille viikoille. Pitää toki kysyä, kun ajateltiin mennä viikolla 7 varhaisultraan, että jos siellä selviää todellinen kesto, voidaanko muuttaa aikaa neuvolankin papereihin. Vaikka ei sillä niin väliä, tärkeintä olisi tietää itse, missä mennään. :)

Eka neuvola-aika kestää 1,5 tuntia. Mies sanoi haluavansa tulla mukaan, vaikka kerroin, että siellä vaan jutellaan. Onhan se toisaalta kivempaa mennä kaksin, ei tarvitse sitten jännittää niin paljon. Nyt vain odotellaan... Mua ei oo kyllä yhtään luotu tähän hommaan. Kunpa tietäisin edes jo sen, onko alkio kehittymässä oikeassa paikassa.

Raskaudesta kertomisen ongelmat (rv 4+4)

Julkaistu alunperin aiemmassa blogissani. Tuon postauksia tänne uuteen blogiin, jotta löydän helposti koko odotusmatkan samasta paikasta.

Kun haluaisit jo kertoa kaikille olevasi raskaana, mutta samalla et kenellekään. En edes tiedä, mikä kertomisessa eniten pelottaa. Varmaan se, kun kaikki on niin alussa. Menkat on hädin tuskin vielä jääneet pois. Tuntuisi ihan kamalalta kertoa jo nyt ja joutua hetken päästä kertomaan, että raskaus menikin kesken. Miten sellaisen edes ottaa puheeksi?

Olen kertonut asiasta vasta työkavereille, koska en pahoinvoinnin takia pysty aina aamuisin menemään heti lapsiryhmään. Ja he ovat osasyy siihen, miksi en halua kertoa vielä muille. He ovat nimittäin olleet kaikki ihan innoissaan ja onnitelleet heti. Itseäni vähän ahdistaa se. En halua mukaan samaan iloon ennen kuin olen varmempi raskauden jatkumisesta. Minusta ei tunnu samalta, vaan oloni on vielä epävarma ja pelokas.

Silti olen iloinenkin siitä, että kerroin työkavereille. On niin paljon helpompi olla töissä, kun ei tarvitse salailla ja yrittää väkisin pitää itsensä kasassa pahoinvoidessa. Pomolle kerron sitten, kun joudun ekaa kertaa olemaan pois töistä tai kun on eka neuvola, jotten joudu tekemään tunteja takaisin.

Haluaisin myös kovasti kertoa omalle äidilleni. Häneltä saisin varmasti tukea kaikissa tilanteissa. Mutta tästä huolimatta en uskalla kertoa, koska tiedän hänenkin tulevan siitä todella iloiseksi. En halua tuottaa hänellekin suurta pettymystä, jos raskaus ei sitten jatkukaan. Ja enhän vielä edes tiedä, onko ketään oikeasti kyydissä oikeassa paikassa!

On tämä vaikeaa. Näillä näkymin ajattelen, että menen varhaisultraan viikolla 7+ ja jos (kun!) siellä on kaikki normaalisti, kerron ainakin äidilleni.