28. helmikuuta 2020

Vauvan lempilelut ja -kirjat

On jännää huomata, miten jo kolmen kuukauden ikäinen vauva suosii selvästi tiettyjä leluja. Voitaisiin ehkä jo puhua lempileluista. Sama pätee myös kirjoihin. En voi kuitenkaan suoraan antaa vinkkejä, minkälaisia leluja kannattaisi vauvoille hankkia, koska ehkä vauvoillakin on jokaisella omat mieltymyksensä? Voin kuitenkin vinkata ne, jotka meidän poikaa juuri nyt kiinnostaa. Tiivistettynä voisin kyllä todeta, että mitä värikkäämpi, sen parempi. Tämä varmaan pätee muihinkin vauvoihin?  Lelujen muilla ominaisuuksilla ei näytä niinkään olevan merkitystä, joskin erilaiset äänet ja valotkaan eivät haitaksi taida olla.

Neljä mieluisinta lelua!


Nämä kiinnostaa vielä vähän vähemmän.
Ylemmässä kuvassa on vauvan (3 kk) tämän hetkiset lempparilelut. Niitä ei ole mitenkään erityisesti tarjottu hänelle enemmän kuin muita, vaan hän on itse tykästynyt juuri niihin. Hän on saattanut katsella näitä pidempään kuin muita, hymyillä tai jutella niille. Näiden lelujen kanssa vauva on usein selkeästi innoissaan: jalat ja kädet vispaa, suu on avoimena ja silmät suurina. Ja kuten kuvasta näkyy, väriä niistä ei suinkaan puutu.

Alemmassa kuvassa taas on meidän kaikki muut lelut, jotka ei vielä vauvaa niin paljon kiinnosta. Osa näistä onkin aika hentoja väreiltään, mikä voi osin selittää tämän. Kettulelua hän joskus tykkää katsoa ja halia sekä viedä suuhun. Hän kuuntelee myös joskus kiinnostuneena pupun helinää ja kirahvin vinkumista, muttei erityisemmin innostu niistä. Tuota pururengasta hän yrittää syödä, mutta se on vielä vähän iso, eikä hän saa siitä itse kiinni.



Sininen reikäpallo on vauvan mieleen, koska se on ollut ihan ensimmäisiä leluja, joihin hän on osannut itse tarttua. Oikeastaan tästä lelusta koko tarttumistaito lähti liikkeelle ja kehittyi sitten vauhdilla - voin suositella vastaavaa. Pallo on kevyt, menee helposti kasaan ja pysyy hyvin mukana, kun vauva vie sen suuhunsa. Hän tykkääkin nuoleskella ja imeä palloa. Kunnes hän ei saakaan sitä enää osumaan suuhunsa ja menee hermot...

Puhelin soittaa musiikkia ja lyhyitä laulun pätkiä ja siinä myös vilkkuu valoja. Tätä vauva rauhoittuu aika usein kuuntelemaan pidemmäksikin aikaa. Hän ei vielä tietystikään osaa itse sillä mitään tehdä. Varoitan kuitenkin, että nämä renkutukset jää pahasti päähän. Mies juuri tokaisi, että meidän täytyy ostaa vauvalle jokin muu soiva lelu. :D



Ampiaisesta ja kukasta vauva kiinnostui itse tuijotellen sitä aina pitkään ja hymyillen. Edelleen amppari saa paljon hymyjä osakseen, ja vauva katsoo erityisesti sen naamaa. Nyt viimeaikoina hän on myös kiinnostunut rapistelemaan kukan lehtiä ja tunnustelemaan ampparia muutenkin. Hän myös yrittää viedä sitä suuhun, mutta lelu on itse asiassa aika iso ja painava, joten se onnistuu harvoin.

Roikkuva apinalelu on vauvan suosikki lelukaaressa. Hän tykkää katsella ja heilutella sitä. Hän yrittää myös tarttua siihen ja saada renkaita (tai mitä tahansa osaa) suuhunsa, mutta valitettavasti lelu menee aika usein karkuun ja sekös sitten pidemmän päälle vähän harmittaa.



Kirjoista vauvan suurin lemppari taitaa olla Lorulahja, joka on siis neuvolasta ilmaiseksi saatu kirja. Hän jaksaa katsoa sen alusta loppuun, vaikka lukisin samalla lähes kaikki lorutkin sieltä hänelle. Hän katsoo kaikkia kuvia tosi innoissaan, joskin muutamat niistä (yleensä ne, joissa on selkeät kasvot) on vielä muitakin suositumpia. Tätä on ihanaa lukea vauvalle, kun hän on selvästi kiinnostunut ja rakastaa kuvien katselua. Eilen hän tuntui kuuntelevan lorujakin, vaikken tiedä onko se vielä oikeasti mahdollista. Mutta hän ihanasti katseli kuvia ja kun luin loruja, hän kääntyi aina katsomaan minua silmiin ja hymyili aina todella leveästi, kun katsoin takaisin ja jatkoin lorujen lukemista tällä tavoin. Kun lopetin, hän kääntyi taas kuvien pariin ja käännettiin sivua.

Lisäksi vauva on kiinnostunut vastikään saamastamme pehmokirjasta. Siinä on aika selkeät kuvat ja kirkkaat värit. Näistäkin kuvista hän yleensä innostuu todella paljon ja tässä on kivana lisänä se, että sen voi antaa vauvan eteen ja hän saa itsekin tutustua sivuihin. Hän tykkääkin rutistaa niitä käsiinsä ja viedä suuhun.

Muita suosituksia tai vinkkejä en osaakaan sitten vielä antaa. Enkä mene takuuseen, ettäkö muutkin vauvat tykkäisivät näistä samoista. :D Mutta kommentoikaa ihmeessä, minkälaisista leluista tai kirjoista teidän vauvat on tykänneet samassa iässä. Olisi mielenkiintoista tietää. Huomasin muuten myös, että ollaan saatu melkein kaikki tämän postauksen lelut ja kirjat lahjaksi. Vain apina ja ampiainen on itse ostettuja. Taisivat maksaa kirppiksellä euron verran.

26. helmikuuta 2020

Vauva 3 kk

Meidän pieni rakas on jo kolme kuukautta vanha ja osaa taas melkoisen repertuaarin uusia asioita. Hän jaksaa vihdoin kannatella kunnolla päätään vatsalla ollessaan, eikä menetä hermojaan sekunnin sadasosassa näin tehdessään. Vatsallaan hän ei kyllä siltikään vielä oikein viihdy. Neuvolassa kun tätä yritettiin, hän koitti jo kovasti päästä konttausasentoon pää maata myöten :D Hoitaja ei siis päässyt näkemään pään kannattelua ja kehotti taas treenaamaan sitä lisää.

Myös sylissä ollessa vauva kannattelee päätään hienosti, ja jos pää joskus vähän heilahtaakin, saa hän itse asennon korjattua. Ja pää tulee myös jo mukana käsistä nostettaessa. Niskaa ollaan vielä silti varoiksi tuettu, muttei niin paljon kuin aiemmin. Mitä syliin noin muuten tulee: hän ei mielestään enää ole mikään makuutettava vauva, vaan sylissä on saatava olla puoli-istuen tai muuten pystyssä. Ja sen hän osaakin jo ihan itse ilmaista.

Ilmaisusta puheen ollen vauva on alkanut jokeltaa monipuolisemmin. Hän osaa jo mm. vaihtaa äänensävynsä vaativaksi. Ikään kuin varoituksena, että jos et pian ota mua tästä syliin, niin alan varmasti huutaa. Ja hän itse asiassa huutaakin aiempaa useammin oikein kuuluvasti, jos jokin ei miellytä lainkaan. Näin kävi mm. silloin kun kokeiltiin suihkuttaa häntä tai kun pyllyä pestessä laskin hänet hetkeksi altaan posliinia vasten. Huudon lisäksi hänen sanavarastoonsa kuuluu tällä hetkellä: äyy, eää, ää, nee, grr, är, mmm, jjoo ja hee. Varsinkin grr tai är kurkkuäänteellä on hänen lemppareitaan. Hän katsoo myös jo mielellään silmiin ja jutellessaan sanat saa vauhtia koko kropasta. Kun hän oikein innostuu höpöttämään, sanat tarttuvat kurkkuun, mutta jalat ja kädet vispaa hulluna ja suu on ymmyrkäisenä sekä silmät suurina.



Lelut ja kirjat on alkaneet nyt toden teolla kiinnostaa. Vauva innostuu jo pelkästään kirjan kuvista ja katselee mielellään myös leluja lelumatolla ollessaan. Hän myös seuraa liikkuvaa lelua silloin kun häntä sattuu huvittamaan. Kädet yrittävät myös huitoa leluja ja ihan viime aikoina sormet ovat onnistuneet tarttumaankin niihin. Kun hänelle antaa reikäpallon tai ampparipehmon, hän tutkii niitä innoissaan ja vie suuhun. Toisinaan menee hermot, kun kädet ei vielä tottele siten kuin hän haluaisi. Vauva myös hoksasi viikko sitten, että hänellähän on jalatkin! Ne nousee jatkuvasti kippuraan vatsan päälle, kun hän potkii menemään. Vauva katselee niitä ja laittaa käsiä niitä vasten ihan kuin yrittääkseen ottaa niistä kiinni. Mutta se vaatii vielä lisää treeniä!

Taidetaan myös alkaa vähän päästä jyvälle vauvan persoonasta. Hän vaikuttaa ainakin toistaiseksi vähän hitaasti lämpiävältä. Vieraiden seurassa hän on pitkään melko totinen, mutta rentoutuu loppua kohden ja saattaa jopa hymyillä ja jutella heillekin. Kuitenkin yhä selvästi vähemmän kuin mitä meille vanhemmille. Hän on myös aika rauhallinen, eikä itke turhasta. Mutta kun hän itkee, hän osaa todella sen homman ja osaa olla jo aika vaativakin halujensa suhteen. Itse asiassa tietynlainen vaativuus on nyt viimeaikoina ollut päivien teemana: hän on ollut vähän tyytymätön. Lisäksi rutiinit, tutut asiat ja rytmit tuntuvat olevan tärkeitä. Uudet asiat, etenkin aistikokemukset, saa helposti kovan itkun aikaan.

Vauvan lempijuttuja on yhä olla liikkuvassa sylissä ja katsella asuntoa. Hän tykkää myös katsella leluja ja on nyt alkanut hymyillä lauluillekin. Käsien sekä sormien syöminen ja lelujen vieminen suuhun on myös kivaa puuhaa. Kirjojakin vauva rakastaa katsella. Sitterissä hän viihtyy myös edelleen mainiosti. Sen sijaan ulkovaatteiden pukeminen on pahinta kidutusta ikinä ja kuumuutta vauva ei siedä lainkaan. Nukkumaanmenokin on iso murhe ja syöminen on alkanut vähän tökkiä. Joko hän keskeyttää syömisen suloisen juttelun takia tai sitten iskee rintaraivarit.

Nukkumaan menemme nykyään siinä klo 19-19.30 välillä ja heräämme aamuisin klo 6-7. Tähän väliin mahtuu 4-5 syöttöä, mutta hän nukkuu silti yöt todella hyvin. Päivällä ei ole vielä selvää rytmiä, mutta valvomista on aina enintään 1,5 tuntia. Päiväunet on tunnista kolmeen, useimmiten vain tunnin. Nykyään vauva nukahtaa iltaisin omaan pinnasänkyyn ja nukkuu lopun yön vieressäni, vaikkakin nukahtamisen kanssa saa edelleen taistella - joskus enemmän, joskus vähemmän.

Vaatteista käytetään nyt kokoa 62. Osa niistäkin, etenkin Newbien bodyt, alkaa tosin olla jo vähän jämptejä! Ajattelinkin vaihtaa ne nyt 68 kokoon. Painoa on tullut kuukaudessa vähän reilu 600 g ja pituutta kolmisen senttiä. Neuvolassa kaikki oli kunnossa ja saatiin nyt toinen rotavirusrokote sekä kaksi piikkiä. Piikeistä tuli ihan hirveä huuto, mutta onneksi hän rauhoittui suht nopsaan ja nukahti lopulta syliin. Toivon vaan, ettei niistä nyt tulisi kovia seuraamuksia.

24. helmikuuta 2020

Vauvan vuorokausi kolmen kuukauden ikäisenä

Kuukausi on taas vierähtänyt ja on aika seurata yhtä meidän vuorokautta tarkemmin. Nyt päiväksi valikoitui sunnuntai, joka on meille yhtä tavanomainen päivä kuin kaikki muutkin. Poikkeuksena normaaliin meillä kävi vieraita kylässä. Alla on vielä linkit aiempiin koosteisiin.


Sunnuntai 23.2.2020

6.30 Vauva ähisee ja kähisee, vähän kitiseekin. Imetän, koska olen jo aiemmin yrittänyt rauhoittaa häntä tutin kanssa onnistumatta siinä. Hän syö 10 minuuttia tyytyväisenä. Sen jälkeen vähän ähisee vatsaa. Pumppailen hänen jalkojaan ja saan sillä hänet täysin hereille. Silmät ymmyrkäisinä hän tuijottelee ympärilleen. Alan jutella hänelle ja toivotan hyvät huomenet, kuten aina. Hän hymyilee ja vastaa tapansa mukaan "häyy grr".

6.45 Noustaan ylös. Mennään kylppäriin aamupesuille eli korvat, silmät, kasvot, kaulapoimut, kainalot ja vaippa-alue putsataan sekä kädet, koska hän syö niitä nykyään jatkuvasti. Vauva on hyvällä tuulella. Hoidan samalla omatkin aamutoimeni, kun hän nauttii ilmakylvyistä vieressäni.

7.00 Siirrytään leikkimatolle. Jätän vauvan tutkimaan, lähinnä imeskelemään, reikäpalloaan ja keitän itselleni kahvia. Menen hänen viereensä juomaan sen ja selaan samalla puhelinta. Tämä on aika tavallinen aamuhetki meille, kun hän yleensä viihtyy hyvin yksikseen ja saan näin itse vielä hetken hengähtää ennen päivän alkua ja herätä kunnolla. Välillä kuitenkin juttelen vauvalle, kun hän ottaa kontaktia.

7.15 Vauva kyllästyy leikkeihin. Siirrän hänet sitteriin, luetaan kirjaa ja annan hänen myös lukea ja rapistella itse pehmokirjaansa. Hän antaakin sille kunnon kyytiä. On ihanaa, miten hän on alkanut nyt seurata kirjojen kuvia todella tarkkaan.



7.30 Vauva kyllästyy sitteriin ja hikkaan. Lähdetään kävelemään pitkin asuntoa. Pysähdytään tietokoneen äärelle katsomaan kasvokuvia vauvalle tutuista ihmisistä. Vain kummitäti saa osakseen leveän hymyn. :D 

7.40 Vauva alkaa osoittaa väsymisen merkkejä: kitisee herkästi ja hieroo silmiä. Imetän vielä ennen unia ja toivon, että hikka lähtisi samalla pois. Vauva imee vain pari minuuttia, irroittaa, katsoo minua silmiin ja juttelee taas. "Grr, hee", hän toteaa.

7.50 Olen pukenut vauvan ja vienyt hänet parvekkeelle ekoille päiväunille. Tällä kertaa hän nukahtaa helposti, eikä alkanut myöskään itkeä pukiessa, kuten nykyään yleensä aina tapahtuu. Voitto! Otan itselleni toisen kupin kahvia ja menen tietokoneen ääreen.



8.40 Vauva herää itkeskellen. Koitan laittaa tuttia ja nukuttaa uudelleen tuloksetta. Otan hänet sisälle ja riisun. Itkuisuus jatkuu. Luultavasti vatsa vaivaa tai unet on jääneet kesken. Kokeilen hieroa vatsaa, mutta itku jatkuu. Seuraavaksi kokeilen imettää, koska se joskus saa vatsan toimimaan. Hän syö vain pari minuuttia ja alkaa taas itkeä. Nostan hänet syliin ja kävellään pitkin asuntoa. Hän rauhoittuu siihen.

9.00 Lasken vauvan sitteriin, hän alkaa jutella ja hymyillä, vatsakin toimii. Käyn tekemässä itselleni aamupalaa ja syön sen vauvaa samalla viihdyttäen. Annan vauvalle myös d-vitamiinin.



9.20 Lähdemme vaipan vaihtoon olettaen, että kaikki mitä tulee, on jo sinne tullut. Seurustellaan samalla, koska vauva viihtyy hoitoalustalla.

9.30 Kokeilen nyt imettää uudelleen, jos ruoka maistuisi kunnolla. Alkuun vauva syökin hyvin, sitten irroittaa ja hieman hermostuu. Seuraan tilannetta. Hän alkaa imeä uudelleen. Syö ja hermostuu, irroittaa. Pian taas imee uudelleen. Jossain kohtaa vaihdan toiselle puolelle. Kun kakkaa tulee taas lisää, hän lopulta vähän rauhoittuu ja alkaa juttelemaan niitä näitä. Vietämme sohvalla lopulta puoli tuntia vierekkäin jutellen, ja aina välillä hän ottaa muutaman hörpyn. Kokonaisuudessaan syö ihan hyvin, vaikka se melkoista pelleilyä onkin.

10.00 Kävellään vielä hetki asunnossa ja sitten menemme jälleen vaipan vaihtoon.



10.15 Vauvan uniaika alkaa lähestyä. Puen hänelle ulkovaatteet ja tällä kertaa siitä alkaa perinteinen huuto. Hän rauhoittuu kuitenkin syliin, mutta vaunuissa alkaa taas kitinät. Heiluttelen vaunuja ja annan tuttia.

10.25 Vauva nukahtaa viimein. Järjestelen itse seuraavaksi kotia kuntoon vieraita varten, ettei nyt ihan pahimpaan sotkuun joudu tulemaan. Sen jälkeen tulen koneelle kirjoittamaan taas tätä postausta. Noin 11 aikoihin päätän lämmittää itselleni ruokaa, josko ehtisin sen syömään ennen kuin vauva herää.

11.15 En ihan ehdi syömään kaikkea, kun vauva herää. Hän on vaunuissa jo silmät auki, joten en edes yritä nukuttaa uudelleen.

11.20 Vauva hieman kitisee, joten kokeilen syöttää. Hän syö hyvin, vaikkakin vain viisi minuuttia. Lopulta hän nukahtaa rinnalle, mitä tapahtuu nykyään enää harvoin. Hän nukkuu kylläkin vain viisi minuuttia, kunnes herää vähän itkuisena. Sylitellään hetki.


11.30 Menen itse hieman laittautumaan ja vauva katselee vieressä touhujani. Juttelen hänelle samalla.

11.45 Mies seurustelee vauvan kanssa, kun itse tulen kirjoittamaan tätä postausta vieraita odotellessa.

12.15 Vieraat saapuvat. Jutellaan vauvan kanssa ja hän pääsee kiertämään sylit läpi.

13.00 Vauva on ollut hereillä jo vartin kauemmin kuin normaalisti eli tunnin ja 45 minuuttia. Hän alkaa väsyä, eikä enää oikein viihdy missään. Laitetaan hänet ulos nukkumaan pienen itkun säestyksellä ja hän nukahtaakin heti. Sillä välin kahvitellaan vieraiden kanssa.

13.40 Vauva herää silmät ymmyrkäisinä, nukkui omituisen vähän. Hän on silti erikoisen hyvällä tuulella. Otetaan hänet sisälle. Hetken ehditään vielä jutella hänen kanssaan, kunnes vieraat lähtevät.

13.55 Imetän vauvan. Hän syö hyvin kymmenisen minuuttia, joskin loppuajasta taas irroittaa välillä otteen kertoakseen minulle jonkin erittäin tärkeän mieleen pälkähtäneen asian. "Ärr, äyy". Lisäksi syöminen edesauttaa jälleen vatsan toimintaa ja pääsemme vaipan vaihtoon. Tai siis isi pääsee.



14.10 Vauva istuskelee sitterissä. Hän on todella hyvällä tuulella. Jutellaan ja hymyillään vuorotellen. Leikitään piilosta: piilotan itseni tai vauvan kasvot hetkeksi harson taakse. Hän hymyilee välillä, muttei oikein muuten vielä ymmärrä tätä leikkiä.

14.30 Vauvalle tulee hikka ja hän ärsyyntyy. Lähdetään kävelemään pitkin asuntoa ja päädytään isin luokse. Vauva saa taas varsinaisen puheripulin. Kun omat käteni alkavat väsyä, siirrän vauvan leikkimatolle vatsalleen. Hän on siinä pari minuuttia, kunnes hermostuu ihan todella ja alkaa huutaa. Rauhoittelen pahimmat itkut sylissäni ja lasken hänet sitten sitteriin, koska hänellä alkaa tulla kuuma. Pian hän rauhoittuu.

14.50 Kokeilen taas syöttää vauvaa, koska hän alkaa vaikuttaa uniselta. Hän syökin hyvin 10 minuuttia, kunnes alkaa taas pelleillä ja lopulta väsähtää kitinän saattelemana.



15.00 Laitan vauvan ulos nukkumaan. Mietin hetken, onko hän sittenkään väsynyt, kun silmät pysyvät niin suurina, mutta pian ne alkavat lurpsahdella. Hän nukahtaa klo 15.10.

15.30 Aion jatkaa tätä postausta, mutta netti ei jostain syystä toimi. Jäänkin vain juttelemaan niitä näitä miehen kanssa, hetki yhteistä laatuaikaa ilman vauvaa.

16.00 Aletaan kokkailla yhdessä ruokaa. Tehdään makaronilaatikko, joka riittää mukavasti alkuviikkoon.



16.25 Vauva nukkuu edelleen, jes! Nettikin toimii taas, joten jatkan tätä postausta.

17.00 Ruoka on valmista. Ehdin syödä hyvin ja ottaa vielä lisääkin. Katson Greyn anatomiaa ja nautin rauhasta. Päiväunien pituudesta ei kyllä ikinä etukäteen tiedä.

17.20 Ehdin juuri alkaa pumppaamaan maitoa huomiselle, kun vauva herää. Mies hakee ja riisuu hänet, kun pumppaan nopsaa loppuun.

17.30 Syötän vauvan. Hän syö vain viitisen minuuttia, mutta hyvin.

17.45 Käydään vaihtamassa taas yksi kakkavaippa. Sen jälkeen kävellään hetki asunnossa ja seurustellaan lattialla, leikitään leluilla.

18.05 Mies on vauvan kanssa sohvalla seurustellen. Itse käyn suihkussa ja alan valmistella illan tarpeita.

18.35 Vauva alkaa hieroa silmiään. Ajatellaan hänen olevan väsynyt, mutta hierominen jatkuu omituisen "rajuna". Käydään pyyhkimässä silmät vanulapulla, laitetaan nenään Baby Mistiä ja imetään Fridalla. Sen jälkeen vauvan olo helpottaa, mutta hän vaikuttaa yhä väsyltä. Mies vaihtaa vauvalle yöasun ja tekee iltatoimet.

18.45 Mennään sänkyyn. Imetän ja vauva jaksaa imeä noin viitisen minuuttia, kunnes hermostuu. Tuttu juttu iltaisin. Nousen ylös, pidän häntä hetken sylissä. Annan pusun ja toivotan hyvät yöt.

18.55 Lasken vauvan pinnasänkyyn. Meillä on mennyt jo monta iltaa hyvin, kun vauva on nukahtanut sänkyyn itse alle puolessa tunnissa. Huomaan kuitenkin nyt, että jokin on toisin. Vauva rimpuilee jo alkujaan tosi paljon ja on lähellä tuttua huutoraivariaan. Kokeilen kuitenkin nukuttaa: silitän, laitan harsoa naamalle, annan tuttia. Nämä on tepsineet aiemmin. Ei kuitenkaan nyt. Levottomuus vain yltyy. Otan vauvan hetkeksi syliin ja rauhoittelen, laulan. Lasken sitten takaisin sänkyyn. Ja alkaa saman tien jäätävä huuto. Yritän vielä hetken rauhoitella vauvaa, koska yhtenä iltana onnistuin vielä katkaisemaan huudon ja vauva nukahti sänkyyn. Nyt ei kuitenkaan auta mikään.



19.05 Otan vauvan takaisin syliin ja rauhoittelen sylissä. Sitten kannan hänet suoraan koliikkikeinuun, paikkaan, jossa varmasti tulee uni. Olisin voinut vielä yrittää sänkyynkin, mutta päätin että parempi näin. Aiemmin vastaavina iltoina nukutus on voinut venyä jopa 1,5 tuntiin ja on silloinkin lopulta päättynyt keinuun, joten päätin nyt fiksuna kerrankin ennakoida tilannetta. Voi kun tietäisi, mikä näissä välillä mättää. En lähtökohtaisesti halua nukuttaa vauvaa ensin muualla monestakin syystä (yksi on, että vauvan pitäisi nukahtaa samassa paikassa, jossa hän herää, turvallisuudentunteen takia), mutta ajattelen tämän vaihtoehdon olevan joskus silti paras ratkaisu. Nyt en itse väsy ja hermostu nukuttamiseen, eikä vauva kärsi siitä, että yritän häntä väkisin nukuttaa.

19.20 Mies kantaa vauvan nukkuvana takaisin sänkyyn. Laitan tutin suuhun uudelleen muutaman kerran, kun vauva tiputtaa sen vahingossa. Sen jälkeen alkaakin taas älytön ähinä. Pää kääntyy jatkuvasti, välillä silmätkin aukeaa. Vauva ei onneksi itke, mutta kädet haroo jatkuvasti naamaa. En muista toista näin vaikeaa ja levotonta iltaa siinä kohtaa, kun vauva on periaatteessa jo nukahtanut. Mikä kumma vaivaa?

19.40 Vauva rauhoittuu vihdoin ja nukahtaa. Mitähän tästäkin yöstä oikein tulee? Uskallan viimein ottaa itsekin paremman asennon sängyssä ja selaan puhelinta.

20.30 Käyn vielä nopeasti syömässä iltapalaa. Sitten alan itsekin nukkumaan.

22.00 Vauva herää jo omituisen aikaisin. Nostan hänet sängystä ja imetän. Hän syö hyvin ja nukahtaa,  joten saa jäädä viereeni.

23.40 Syötän vauvan.

1.30 Syötän vauvan.

3.50 Vaihdetaan vaippa, ettei se tule liian täyteen yön aikana. Tehdään se sängyssä hämärässä ja hiljaisuudessa. Sen jälkeen syötän vauvan.

5.20 Syötän vauvan.

6.20 Syötän vauvan.

6.35 Vauva herää ja viiden minuutin päästä aloitetaan taas uusi päivä.

♥♥♥

Vauvan hereilläoloajat tänään (8 h 40 min):
6.30-7.50, 8.40-10.25, 11.15-13.00, 13.40-15.10, 17.20-19.40

Vauvan uniajat tänään (15 h 20 min, päivällä 4 h 25 min, yöllä 10 h 55 min):
7.50-8.40, 10.25-11.15, 13.00-13.40, 15.10-17.20, 19.40-6.35

Syömiset (14 kertaa):
6.30, 7.40/8.40, 9.30, 11.20, 13.55, 14.50, 17.30, 18.45, 22.00, 23.40, 1.30, 3.50, 5.20, 6.20

Päivä oli meille aika tavanomainen, joten hyvä että tuli taltioitua juuri tämä. Yö tosin oli todella ihmeellinen, koska vauva söi seitsemän kertaa. Normaalisti hän syö öisin vain 3-4 kertaa, yleensä noin klo 23.30, 2.00, 4.00 ja 6.00. Tästä huolimatta vauva nukkui periaatteessa nyt koko yön. Hän söi aina kerrallaan noin 5-10 minuuttia, muttei koskaan avannut silmiään ja nukahti heti uudelleen. En siis laske näitä enää hereilläoloaikaan mukaan.

Syömisten lisäksi vauva nukkui vähän levottomasti ja tuntui, että annoin hänelle tuttia tunnin välein tai ainakin heräsin hänen ähinöihinsä niin usein. Poikkeavaa oli myös koliikkikeinuun nukuttaminen, vauva kun oli jo melkein viikon putkeen nukahtanut omaan sänkyyn alle tunnissa.

Jännityksellä odotan, miltä päivät näyttää taas kuukauden päästä. Onkohan sitten jo löytynyt enemmän rytmiä päiväuniinkin?

21. helmikuuta 2020

Vauvakirjojen täyttelyä

Ostin vauvalle jo odotusaikana Suloinen tarina sinusta -kirjan. Täytin odotusajan sivut hetkessä, mutta mietin, jaksankohan täyttää sivuja enää vauvan synnyttyä. Ja mitä vielä! Multa loppuu ihan tila kesken kaikista kohdista. Rakastan kirjojen täyttämistä niin kuvilla kuin teksteilläkin: pientä näperrystä ja jokaisen uuden etapin kirjaamista päivälleen. Bonuksena siitä jää myös ihana muisto aikuisuuteen.

Toisena kirjana meillä on Pienen suuri seikkailu, jonka voitin arvonnasta. Olenkin nyt yrittänyt vähän jaotella näihin kirjoittamista, ettei niihin tulisi täysin samoja asioita. Näin alustavasti ajattelin täyttää tämän seikkailukirjan enemmän nippelitiedolla, valokuvilla ja ehkä hauskoilla sattumuksilla. Suloisesta kirjasta tulee sitten perinteisempi kirja, jossa on juurta jaksain kerrottu kaikki uudet etapit. Pienen suuri seikkailu on tyyliltään rento ja hauska, kun taas Suloinen tarina sinusta on enemmän herkkä ja kaunis. Mutta mitäpä olen muuten tykännyt kirjoista nyt pienen käyttökokemuksen jälkeen?

Ensinäkin olen pitänyt kirjoja koko ajan esillä ja lähellä. Näin niitä pystyy helposti täyttämään muun puuhan sivussa. Ja suosittelen tekemäänkin niin, koska muuten nämä jutut unohtaa todella nopeasti. Kumpikin kirja on onneksi ulkoisesti kivan näköinen, joten ne menee sellaisenaan vaikka sisustusesineestä. Mulla on myös kynä valmiina koko ajan, ettei tuhlaudu aikaa sen etsimiseen. Täytän kirjoja Micronin 01- tai 02-paksuisella mustalla kynällä. Se ei mene sivuista läpi ja on kivan ohut. Kuvat kiinnitän kaksipuolisella kuvateipillä. Mutta sitten niihin kirjoihin!

Suloinen tarina sinusta on edelleen mielestäni ihanan laaja ja on vaikeaa keksiä, mitä siitä puuttuisi. Mutta kuten sanoin, joihinkin kohtiin olisin kaivannut enemmän tilaa tekstille ja etenkin valokuville! Valokuvia varten on varattu ihan kamalan vähän tilaa, vaikka olen käyttänyt hyödyksi myös ne sivut, joille ei ole tarkoitus laittaa kuvia. Oikeastaan voisin sanoa, että ne valmiit kuvituskuvat on mielestäni aivan turhia (koska kuka haluaa omaan vauvakirjaansa tuntemattoman vauvan kuvia?) ja sivut olisi voinut varata omille valokuville.



Lisäksi kaipaan edelleen sisällysluetteloa sivunumeroineen, jotta voisi helposti tarkistaa, mitä etappeja on unohtanut kirjata. Nyt pitää aina selata koko kirja, ettei vaan jää mitään välistä. Tämä siksi, että jotkin asiat on mielestäni vähän epäloogisessa järjestyksessä kehityksen ja tapahtumien kannalta. Sinällään se ei tietysti haittaa, koska täyttämisen lisäksi rakastan myös selata jo täyttämääni kirjaa.

Kirja on myös sidottu hyvin, sillä sen täyttäminen on vaivatonta. Sivut taittuu helposti ja pysyy avoimina, ne on myös sopivan jämäkät, muttei kuitenkaan liian tönköt. Valokuvatkin mahtuu väliin niin, että kirja menee vielä helposti kiinni (ehkä niiden tilaa on siksi juurikin rajattu).



Pienen suuri seikkailu taas puolestaan on mukavan kompatki paketti. Siinä ei ole mitään ylimääräistä. Siinä on silti varattu paljon tilaa myös valokuville, kokonaisia aukeamia. Miinusta kuitenkin, että näissä sivuissa on musta tausta, jolloin kuvatekstejä ei voi kirjoittaa. Ajattelinkin ostaa Dymon, jolla saisi helposti lyhyet tekstit kuviin. Lisäksi sivut on aika lörpöt, eikä kuvat oikein "istu" kauniisti niille.

Pienen suuressa seikkailussa olisi voinut hyödyntää vieläkin enemmän hauskaa puolta. Nyt siellä on esim. yhdellä sivulla mahdollisuus laittaa, mitä maitopurkki tai bensa on maksanut syntymähetkellä ja mikä on ollut ykkösbiisinä, kuka presidenttinä? Tällaisia olisi voinut keksiä paljon lisääkin.



Ainoaksi kirjaksi en varmaankaan tätä ostaisi, mutta laajemman kirjan rinnalla se toimii mielestäni tosi hyvin. Tästä löytyy myös lisäksi omat aukeamat 1-12 kuukaudelle, joten niihinkin saa kivasti vaikka pieniä muistoja kirjattua, kun taas toisen kirjan voi hyödyntää enemmän vaikkapa kehitykselle. Pähkähulluna voisin kyllä tykätä vielä kolmannestakin kirjasta - vaikkapa jostain tosi perinteisestä. Mutta taidan toistaiseksi pitäytyä näissä kahdessa.

Mitä kirjoja muilta löytyy ja oletteko olleet tyytyväisiä?

18. helmikuuta 2020

Kymmenen + viisi parasta vauvahankintaa

Meillä ei vauvatarvikkeita paljoa puutu. Kaikenlaista tuli ostettua ja kokeiltua, joten on aika selvää, että kaikki hankinnat ei ehkä ole olleet yhtä hyviä. Nyt kolmen kuukauden jälkeen ajattelinkin vähän pohtia, mitkä hankinnoista on oikeasti olleet niitä parhaita. Myöhemmin sitten listaan ne, mitkä olisi saanut jättää kauppaan.



1. Britax Smile 2 -vaunut

Nämä on olleet hyvä hankinta. Ne on olleet juuri sitä, mitä odotinkin. Miinusta ne saavat vain kuomusta, jota on joskus vaikea saada ylös (jää jotenkin jumiin). Myös kopan irrotus on mielestäni hieman hankalaksi tehty ainakin lyhyelle ja pienelle ihmiselle. Joskus tuntuu, että vaunut myös tärrää liikaa ja eturenkaat on vähän epätasaiset asfaltilla, jossa on hiekkaa päällä. Muuten ne tuntuvat kyllä tukevilta ja kevyiltä työntää. Näillä on ollut ilo käydä kävelylenkeillä ja ne on tulleet hyvin käyttöön. Vaunukoppa on myös mukavan kevyt, kun se pitää kuitenkin kantaa aina kerrostalon portaat alas ja ylös, jos lenkille haluaa.

2. Emmaljungan parvekevaunut

Listasin nämä erikseen, koska niiden käyttötarkoitus on ihan eri kuin aiemmilla. Nämä on olleet paras ostos ikinä! Vauva nukkuu näissä 3-4 päiväunet päivän aikana. On kätevää, kun näitä voi säilyttää asunnossa ja vaan siirtää aina parvekkeelle uniaikaan. Ostettiin myös tuurilla sellaiset vaunut, jotka on jykevät kulkemaan eestaas, mutta myös huojuvat joka suuntaan jousitusten takia. Ihan parhaat siis nukuttamiseen. Näissä on myös erityisen tilava koppa, joten menee varmasti pitkään.



3. Baby Björn - sitteri

Täysin hintansa arvoinen kapistus. Tässä vauva viihtyy todella hyvin silloin, kun ei jaksa makoilla esim. leikkimatolla. Tähän hänet saa laitettua viihtymään, kun itse tekee vieressä kotitöitä. Tai jos hän alkaa väsyä, hän jaksaa yleensä tässä olla vielä itsekseen, eikä häntä tarvitse kantaa pitkin asuntoa. Tätä on myös kätevää keikuttaa jalalla ja toisaalta vauva saa siihen itsekin vauhtia, joskaan ei ole vielä hoksannut sitä tehdä tarkoituksella. En tiedä, toimisiko joku muu sitteri yhtä hyvin, mutta tämä ainakin toimii.

4. Swaddle Up -unipussit

Nämä on rauhoittaneet meidän nukahtamistilanteita jonkin verran, kun kädet ei pääse huitomaan joka suuntaan. Pitää myös kätevästi jalat ja kädet lämpimänä yön yli. Jos pussit on olleet pesussa ja on jouduttu pukemaan tavallinen pyjama, on sen kyllä usein huomannut levottomuudessa. Pussin avulla vauva ei esimerkiksi heräile säpsähdyksiin koko ajan nukahtamisvaiheessa, vaan saa unesta helpommin kiinni.



5. Kylppärin hoitopiste

Yksinkertaisesti paras paikka vaihtaa vaipat. Vesipiste on lähellä, eikä pissa- tai kakkavahingot haittaa mitään kylppärin kaakeleilla. Kylppärissä meillä on myös aina lämmin lattialämmityksen takia. Hoitopisteellä meillä on hoitoalusta, jonka päällä on pestävä suojus ja lisäksi harso sekä pyyhe. Pysyy hyvin puhtaana, kun harson ja pyyhkeen voi vaihtaa päivittäin ja alustan sitten vahinkojen sattuessa. Lisäksi meillä on kori vaipoille, kori tarvikkeille ja kori pyyhkeille. Toimii!

6. Philips Avent -mikrosteriloija

Pumppaan maitoa vain silloin tällöin ja vauva syö pullosta vain silloin tällöin, mutta silti tämä on ollut erittäin hyvä hankinta. Ei tarvitse alkaa keitellä tarvikkeita, vaan kuudessa minuutissa kaikki on steriloitu. 

8. Nenä-Frida ja Baby Mist -nenäsuihke

Vauvalla on jostain syystä ollut syntymästä saakka tukkoinen nenä. Ollaan melkein joka päivä, yleensä kerran aamuisin, imetty räkäpaakut pois sieraimista. Näillä välineillä se on onnistunut mukavan vaivattomasti.

9. Padwico 850 -itkuhälytin

Tätä ilman ei ulkopäikkärit onnistuisi ja vauvahan ei sisälle päivisin nukahda. Löytyy siis varmasti tältä listalta! Tosin nyt pidemmän käyttöjakson jälkeen olen huomannut, että tässä hälyttimessä saisi olla kovempi ääni vanhempien yksikössä. Se on meillä koko ajan täysillä ja silti välillä sitä ei kuule, jos jättää sen vähänkin kauemmas tai pitää taskussa.



10. Clas Ohlsonin kissayövalo

Tämä on ihan täydellinen yövalo. Se on juuri sopivan himmeä, mutta sen valossa kuitenkin näkee tehdä asioita. Siinä ei ole johtoja, joten sitä on helppo liikuttaa. Se on myös kevyt ja sopivan pieni. Pehmeytensä vuoksi sitä voi säilyttää sängyssä ja se pyöriikin yleensä vähän missä sattuu. Lisäksi vauva tykkää usein katsella sitä, etenkin kun käyttää väriä vaihtavaa valoasetusta.

Muut "tavallaan parhaat, muttei kuitenkaan"

Lisäksi haluan vielä listata muutaman tuotteen, jotka ei ole turhakkeitakaan, mutta joissa on jokin vika, miksi ne eivät päässeet tälle listalle.

Turvakaukalo on tietysti ollut tarpeen automatkoilla ja erittäin hyvä hankinta siinä mielessä. Valitsemamme Britax Baby Safe 2 i-size on kuitenkin ollut vähän turhan massiivinen mun makuun ja viisipistevyöt tulee jotenkin todella tiukalle reiden kohdalta, jotta ne on tarpeeksi jämäkät. En siis voi suositella juuri tätä meidän kaukaloa. Plussaa toki siitä, että se sopii suoraan vaunujen runkoon.



Kaukalopussi on ollut todella kätevä. Nopeuttaa lähtemistä, kun vauvalle ei tarvitse laittaa kuin pipo ja lapaset päälle. Ikävä kyllä en voi silti mitenkään suositella tätä meidän valitsemaa Kaiserin pussia fleece-vuorella. Vauva on aina ihan hikinen jo pienen ajan jälkeen ja hermostuu siksi kaukalossa ollessaan.  Lisäksi pussin huppuosa aukeaa mielestäni ihan väärään suuntaan: sitä ei siis voi avata vain vähän, vaan se pitää olla joko kokonaan kiinni tai auki. Kaukalopussi on siis listalla sillä ajatuksella, että oltaisiin osattu hankkia joku kevyempi versio.

Stokken Flexi Bath -kylpyamme on ollut kätevää, kun ammeen saa kaappiin taitettuna. Sinne tosin mahtuisi tällä hetkellä isompikin amme, mutta ainahan se on kivaa, mitä vähemmän jokin vie tilaa (koska meillä on tällä hetkellä aika ahdasta). Muuten koen, että amme on ehkä vähän ahdas (kun vauvaa on pidettävä vielä kädellä) ja sen tulppa on joskus hankala saada paikalleen. Kuitenkin juuri tähän elämäntilanteeseen tämä amme oli hyvä valinta!

Unipesät oli myös tarpeelliset ihan vauva-aikana, muttei taidettu niitä juuri kuukauden jälkeen enää käyttää, kun vauva siirtyi päiväunille ulos. Eli silloin kun nämä oli käytössä, oli ne aivan parhaat nukkumapaikat pienelle niin yöllä kuin päivälläkin. Päivisin pesää pystyi siirtämään helposti herättämättä vauvaa ja öisin vauva oli siinä "turvassa", kun nukkui vieressäni. Mutta käyttöikä jäi tosiaan turhan lyhyeksi, joten en siksi osaa varsinaisesti nostaa tätä parhaiden hankintojen listalle. Ja virallinen suositushan on, että vauvaa ei nukuteta näihin ilman valvontaa.

Gracon koliikkikeinu on ollut todellinen pelastus niinä hetkinä, kun vauva on ollut yliväsynyt ja itkuinen, eikä häntä ole saanut nukahtamaan mihinkään sisälle - paitsi tähän keinuun. Suhteessa käyttömäärään se vie kuitenkin aika paljon tilaa, on ruma, eikä siihen mahdu enää kovin iso vauva. Lisäksi siinä on mielestäni vähän epäergonomisen näköinen nukkuma-asento, eikä vauva nuku siinä kauaa nukahdettuaan eli hänet täytyy siirtää muualle, jos haluaa taata pidemmät unet.

Tässä siis ne meidän tarvikkeet, jotka on olleet ihan parhaita ja helpottaneet meidän arkea. Löytyykö muilta samoja?

16. helmikuuta 2020

Ahdistavat illat ja vauvan nukahtamisongelmat

Jos tiedät, millaista on taistella iltaisin vauvan kanssa, joka ei vain millään nukahda, tule ihmeessä jakamaan vinkkisi tai vertaistukesi! Tällä hetkellä meidän illat tai pikemminkin nukkumaanmenot on vaikeita. Ei ihan aina, mutta usein. Ahdistaa oikeastaan jo valmiiksi, kun tiedän, että kohta pitää siirtyä sänkyyn. En kuitenkaan tiedä, mistä kiikastaa ja tuntuu, että joka ilta toimii ihan eri niksi. Tai sitten ei toimi mikään, kunnes vauva on jo niin umpiväsynyt, että toimii mikä vaan. Siksi on vaikeaa toimia kovin johdonmukaisesti, mikä taas ei auta asiaa.

Meillä on jo pitkään olleet samat iltarutiinit ja ne on toimineet hyvin. Vaihdetaan yöasu (Swaddle up -unipussi), mennään sänkyyn ja imetän yövalon kera. Annan valon olla päällä, kunnes vauva nukahtaa viereeni. Nukahtamiseen on ennen mennyt kaikkea 10 minuutista kahteen tuntiin, mutta vauva on silti ollut suhteellisen rauhallinen ja ähissyt tai vähän kitissyt vaan. Nyt tilanne on ollut jo pari viikkoa toinen.



Kiukku alkaa jo imetyksestä. Vauva rimpuilee, syö, päästää irti, itkeskelee, syö, päästää irti, rimpuilee... Annan hänen tehdä tätä aikansa, kunnes totean, ettei siitä mitään enää tule. Silloin siirrän vauvan vähän kauemmas itsestäni ja annan tutin. Pullostakin on kokeiltu pari kertaa syöttää, muttei sillä ole ollut vaikutusta. Seuraavaksi alkaa taas rimpuilu ja jossain kohtaa itku. Tällöin yritän myös pitää kevyesti vauvan hulluna vispaavia käsiä paikoillaan, ottaa hänet kainaloon tai silitellä. Tästä hän harvoin tykkää. Tuttia saa myös laittaa suuhun noin sata kertaa, joista puolet lentää heti pois ja saa taas kovemman kiukun aikaan. Muutamana iltana itku on mennyt lopulta ihan kamalaksi huudoksi, mihin ei enää ole tehonnut mikään, vaan on pitänyt nousta ja poistua hetkeksi makkarista.

Toivon, että kyseessä on vain joku vaihe, mutta onhan tämä aika kuluttavaa, kun vauva on selvästi aivan väsynyt, mutta taistelee silti viimeiseen asti vastaan. Hupaisinta on, että kun hän viimein nukahtaa, hän nukkuu koko yön todella hienosti ilman itkuja, syöden vain muutaman kerran välissä. Tässä olenkin nyt viimeisen viikon tehnyt pientä tutkivaa nukuttamista, josko olisin saanut hommaan jotain tolkkua ja oppinut ymmärtämään vauvaa paremmin.

Miten on illat sujuneet?

Ekana iltana kokeilin antaa vauvan itkeskellä itsekseen ilman, että heti kosken häneen tai yritän rauhoittaa häntä (tämä kun usein vain pahentaa tilannetta). Itku oli vain sellaista kevyttä unen hakemista, ei mitään hysteeristä huutoa kuitenkaan. Ja vauva rauhoittuikin jo viidessä minuutissa itse ja nukahti. Tämä yllätti todella ja ajattelinkin, että ongelmana on näemmä ollut vain se, että olen häirinnyt vauvaa liikaa kosketuksellani. Ehkä hän kaipaa omaa tilaa. Mietin, että näinkö helpolla todella nyt päästäisiin.

Toisena iltana kokeilin siis täysin samaa taktiikkaa ja silloin se johtikin melkein heti vain ihan kamalaan huutokonserttiin, vaikka otin vauvan aina syliin, kun huuto yltyi ja laskin takaisin sänkyyn, kun vauva rauhoittui. Tätä kesti kaikkiaan kaksi tuntia, kunnes mieskin tuli apuun. Hänkin yritti ensin rauhoitella vauvaa, mutta lopulta päätti nukuttaa vauvan koliikkikeinuun. Se kävikin lopulta nopeasti, jonka jälkeen mies toi vauvan nukkuvana takaisin viereeni. Sitten vielä puolisen tuntia laitoin tuttia ja odotin, että uni olisi kunnolla syvää. En haluaisi opettaa vauvaa tällaiseen, mutta olin tosi kiitollinen ja helpottunut, että edes joku niksi toimi.

Kolmantena iltana kokeiltiin ennakoida ja laittaa väsynyt vauva kunnon päiväunille ulos vielä klo 17.30. Yleensä iltaisin on tullut valvomista kolmekin tuntia ja vauva on nukahtanut välissä vain pieneksi hetkeksi sisälle. Hän nukkuikin nyt ulkona tunnin ja heräsi oikein hymyilevänä. Yöunille mentiin klo 19.30 tunnin valvomisen jälkeen, kun vauva alkoi taas haukotella ja selvästi väsyä. Se ilta menikin hyvin. Vauva jopa söi suht rauhassa sängyssä, jonka jälkeen laitoin taas tutin suuhun ja annoin olla pääosin itsekseen. Vauva valvoi vielä 45 minuuttia ennen kuin nukahti, mutta oli ihan rauhallinen, ja minä tuijotin häntä lähes hengittämättä vieressä koko sen ajan. Oli muuten raajat jumissa sen jälkeen.



Neljäntenä iltana uumoilin noiden vikojen kunnon iltapäikkyjen olevan ratkaisu. Vauva ei tosin vaikuttanut kovin väsyneeltä vielä edes klo 17.45, mutta nukutin hänet silti. Hän nukkui taas tunnin. Herättyään hän oli vähän kärtty. Päätimme laittaa hänet sänkyyn klo 19.45 eli taas tunnin valvomisen jälkeen, kuten aiemmin. Vauva ei vaikuttanut kovin väsyneeltä paitsi kitinän puolesta. Viimeiset päiväunet oli luultavasti liian myöhään. Ja kuten arvelinkin, vauva oli taas sängyssä ihan yliaktiivinen ja imetyksestä ei tullut oikein mitään. Nytkin annoin ensin vauvan kähistä rauhassa, annoin vain tuttia. Ja kun hän sitten meinasi hermostua liikaa, päätin että se pitää katkaista ennen kuin yltyy taas huudoksi. Otin käyttöön meidän kissayövalon, jota vauva jäi tuijottamaan ja rauhoittui.

Kun tätä oli jatkunut jo tunnin (rauhoittui-hermostui-rauhoittui-seilaamista), vaihdoin vauvan lennosta syömään rinnalle: eli laitoin yövalon pois ja siitä vauva heti rinnalle, jotta hän ei ehtisi taas hermostua tässä välissä. Hän söikin alkuun hyvin, mutta loppua kohden iski väsy ja tuli pieni kiukku. Oletin, että hän olisi halunnut imeä itsensä uneen, mutta häntä harmitti, kun tuli maitoa. Lykkäsin siis tutin suuhun, mutta annoin vauvan jäädä rintaa vasten. Hän vähän protestoi, mutta nukahti pian siihen. Sinällään hyvä kokemus tämäkin, koska onnistuin välttämään sen kamalan huutokonsertin, mille ei sitten loppua näy, kun se alkaa.

Viidentenä iltana vauva oli aivan poikki jo alkujaan. Hän nukkui kyllä iltapäikyt taas ja heräsi niiltä joskus puoli kuuden maissa. Seiskalta hän kuitenkin jo vähän itkeskeli, joten päätettiin mennä sänkyyn. Imetyksestä ei tullut mitään, joten lykkäsin taas vain tutin suuhun ja odottelin. Alkoi itkeskely ja rimpuilu, mutta aiemmasta poiketen vauvalla oli jo silmät kiinni eli uni ei ollut kaukana. Odotin siis ja katselin, mitä tapahtuu, eikä mennyt kuin kymmenen minuuttia, kun vauva simahti itsekseen. Noin vain yht äkkiä ilman, että tein oikeastaan mitään.



Kuudentena iltana olin aluksi jo aika optimistinen onnistumisen suhteen, koska kolme edellistä iltaa oli mennyt ilman huutoja. Vauva heräsi tosin vikoilta päiväunilta 16.40 eli tosi huonoon aikaan. Hän väsyi uudelleen vasta joskus 18 paikkeilla, mutta ei häntä oikein voinut silloin enää vikoille päiväunille laittaa. Niinpä yritimme kituutella klo 19 asti, mutta 18.30 oli vain pakko mennä sänkyyn, kun missään ei ollut enää hyvä. Vauva oli väsynyt ja söi huonosti. Kitisi, rimpuili, yritti itkeskellä. Aikani kokeilin antaa tuttia, mutta kun huuto alkoi yltyä kovemmaksi, otin taas kissavalon käyttöön. Ei auttanut tällä kertaa. Kokeilin seuraavaksi alkaa jutella vauvalle. Otin katsekontaktin ja nousin itse ylös. Vauva rauhoittuikin höpöttelemään ja hymyilemään. Hetken päästä kokeilin taas uudelleen, jos uni tulisi, kun on rauhallisempaa. No eipä tullut, vaan kiukku alkoi uudelleen.

Vauva vaikutti tuskaiselta ja hikiseltä raivotessaan. Riisuin siis vauvalta unipussin kokonaan pois. Ja siihen rauhoittui. Vauva makoili vieressäni pelkässä vaipassa, mikä tuntui vähän inhalta, koska mulla oli kylmä jo yöpuvussakin. Vauva oli kuitenkin tyytyväinen, kun sai syödä nyrkkejään rauhassa viileässä. Ikävä kyllä unen tuloon tämä ei auttanut ja jossain kohtaa vauva alkoi potkiskella jaloillaan hermostuneena, kun jo väsytti, mutta uni ei tullut. Jalat osui tällöin kipeästi minuun, joten siirsin vauvaa ilmeisesti turhan nopein liikkein sivulle, koska hän säikähti liikettä ja alkoi huutaa aivan kurkku suorana. Noustiin ylös, koska vauva ei yleensä tämän huutoitkun aikana makkarissa enää rauhoitu. Vaihdettiin vaippa ja päätin, että tänä iltana olisi varmaan parempi nukahtaa taas koliikkikeinuun, kun oltiin jo melkein 1,5 tuntia yritetty nukahtaa. Keinuun hän siis lopulta nukahti melkein heti ja mies kantoi hänet sitten sänkyyn jatkamaan uniaan.



Viimeisenä iltana päätin kokeilla jotain ihan muuta. Olin päivällä lukenut erilaisia unioppaita ja makkarissa käydessä se vaan jotenkin loksahti. Siivosin pinnasängyn rojuista ja päätin, että tänään vauva alkaa nukkua omassa sängyssä ainakin ekan unipätkän, kun ei se näytä perhepedissäkään sujuvan.

Vauva nukkui vikat alle tunnin päikyt siten, että heräsi klo 18.00. Joskus noin 19.30 vauva alkoi väsyä, joten päätin lähteä nukkumaan. Samat rutiinit: unipussi päälle ja sänkyyn imettämään. Aluksi sujui ok, sitten tuli taas kiukku. Tämän jälkeen muutin rutiiniamme ja nousinkin ylös. Otin vauvan olalle röyhtäisemään ja käveltiin hetki makkarissa. Vauva rauhoittui, jonka jälkeen annoin pusun ja toivotin hyvät yöt. Laskin hänet pinnikseen. Alkuun vauva vain hymyili minulle ihmeissään, mutta pian alkoi tuttu kiukku, kun hän tajusi, että tässähän yritetään taas nukuttaa! Jalat vispasi, kädet heilui ja hän itkeskeli. Annoin tuttia ja lopuksi laitoin kasvoille mun käytetyt imetysliivit, koska sen tutut tuoksut kuulemma joskus auttaa rauhoittumaan. Ja siihen vauva rauhoittuikin itse, lopulta ehkä noin viidessä minuutissa.

Toki siinä meni silti vielä yli tunti ennen kuin vauva nukahti. Hän ei itkenyt yhtään, mutta ähisi ja kähisi ja haroi käsillään naamaansa. Silmät lurpsui ja aina välillä hän "nukahti" pariksi minuutiksi ja taas alkoi sama ähinä. Olin itse koko ajan vieressä näkyvillä ja laitoin tuttia, välillä vähän silitin ja pidin kättä lähellä. Lopulta kuitenkin 1,5 tuntia siitä kun mentiin sänkyyn, vauva nukahti itse. Nukkui perinteiseen 23.30 asti, nostin syömään ja laskin takaisin omaan sänkyyn, josta nukkui n. 1.30 asti. Sen jälkeen oli lopun yön vieressäni. Ei huono ekaksi kerraksi, mutta kokemus on viikon aikana opettanut, ettei tämä vielä tarkoita sitä, ettäkö se onnistuisi seuraavallakin kerralla.

Mitä tästä viikosta opimme?

Kaikkiaan tämä nukahtamistutkimukseni opetti ehkä sen, että mitään varmaa toimivaa tapaa ei ole olemassa. Kyseessä saattaisi nyt olla vain jokin ikään liittyvä vaihe, joka menee ohitse, kun vauva kasvaa. Pitäisi vaan olla liikaa stressaamatta iltoja etukäteen, koska näyttäisi siltä, ettei niiden sujumisessa ole mitään logiikkaa kuitenkaan. Sen verran ajateltiin nyt pitää kiinni rutiineista, että mennään yöunille aina klo 19-20 ja viimeistään 1,5 tuntia viime heräämisestä, joka on sama aika kuin päivisin. Pidetään kiinni myös noista vikoista kunnon päiväunista ulkona, jottei tule liian pitkä hereilläolo iltaan. Se vaikuttaisi ehkä vähän auttavan. Haluaisin myös yhä pitää nukahtamistilanteet mahdollisimman mukavina ja rauhallisina vauvalle eli jos se joskus vaatii koliikkikeinuun nukuttamisen, niin olkoon niin.

Olen nyt myös lukenut paljon materiaalia vauvojen unista ja yrittänyt löytää vinkkejä. Monessa paikkaa suositellaan harjoittelemaan vauvan nukahtamista itse ilman suurempaa showta, koska sitten hän onnistuu siinä öisinkin herätessään.  Tämä 3 kk:n ikä tuntuu olevan siihen sopiva, kun vauva alkaa muutenkin nyt vasta paremmin hahmottamaan päivärytmiä. Vauvalla tuntuukin jo olevan taitoa nukahtaa itsekseenkin, mutta siinä vain kestää tosi kauan aina. Voin taas myöhemmin päivitellä, miten meillä sujuu ja ollaanko jatkettu omaan sänkyyn nukuttamista.

11. helmikuuta 2020

Vuorovaikutus vauvan kanssa - mitä puuhataan?

Mulle on ollut alusta asti tärkeää olla läsnä, kun vauva on hereillä. Tietenkin on myös päiviä, jolloin ei itse samalla tavalla jaksa ja saattaa se puhelinkin välillä löytää käteen, mutta pääsääntöisesti pyrin siihen, että vauvan herätessä meillä alkaa yhteinen aika. Olen myös yrittänyt pitää meidän puuhailut edes vähän monipuolisina, mutta aika yksitoikkoistahan se pitkälti silti on, kun ei tuo pieni vielä juuri mihinkään itse pysty. Koko ajan kuitenkin tekeminen lisääntyy!

Preglifen sovelluksen mukaan vauva on nyt juuri siinä iässä, että imee paljon itseensä ja tarvitsee mahdollisimman paljon juttelua, loruja, lauluja ja vuorovaikutuksessa olemista. Myös neuvolasta kehotettiin olemaan paljon vauvan kanssa hänen hereillä ollessaan, koska siten hän oppii, että päivällä touhutaan ja yöllä nukutaan. Kun vauvan kanssa myös touhuaa paljon, hän on väsyneempi ja nukkuu yleensä paremmin. Monta hyvää syytä nakata häiriötekijät muualle ja keskittyä vain vauvaan.



Tosin täytyy vielä alkuun mainita sekin, että välillä vauvakin väsyy vuorovaikutukseen. Hän ei jaksa, vaan alkaa kitistä tai itkeä ja kääntää päätään pois kuin osoittaakseen, että nyt ei enää huvita. Tällöin yleensä nostan hänet sitteriin, jossa hän sitten tyytyväisenä yksikseen katselee ympärilleen. Siinä kohtaa saatan myös itse katsoa samalla telkkaria, tehdä kotihommia tai selata puhelinta. Jossain kohtaa vauva alkaa taas etsiä minua katseellaan ja jokeltaa, mikä osoittaa, että nyt voisi taas olla seurustelun aika. Koin kyllä alkuun tosi huonoa omaatuntoa, jos en ihan koko ajan ollut vauvan saatavilla. Mutta kun sittemmin huomasin vauvan kitinöiden loppuvan heti, kun hän sai olla hetken ihan rauhassa, pystyin itsekin vähän rentoutumaan.

Vauva valvoo tällä hetkellä suunnilleen 1,5 tuntia kerrallaan. Siinä ehtii aika paljon tehdä, koska vauva ei kuitenkaan usein viihdy kovin pitkään saman tekemisen parissa. Yleensä aloitetaan herätessä sillä, että syötän vauvan (tähän menee enintään 15 minuuttia) ja sitten vaihdetaan puhdas vaippa ilmakylpyjen kera. Sitten alkaa meidän yhteinen aika.

Mitä me puuhataan, kun vauva on hereillä?

Syömisen ja vaipan vaihdon jälkeen mennään aika usein leikkimatolle vatsalleen. Meidän pitäisi harjoitella paljon vatsallaoloa, jotta pään kannattelu helpottuu, mutta vauva ei oikein tästä tykkää. Parhaiten se siis sujuu, kun hänellä on vielä reilusti virtaa ja kaikki perusasiat kunnossa. Kun vauva kyllästyy vatsallaoloon, käännän hänet selälleen. Sitten joko jutellaan tai leikitään. Välillä annan vauvan itsekseen katsella leluja, välillä näytän niitä hänelle. Vähän riippuu aina siitä, mikä vauvaa milloinkin kiinnostaa. Joka tapauksessa leikkimatolla ollessa juttelen vauvalle paljon niitä näitä. Hän puolestaan jokeltelee, hymyilee, huitoo käsillään ja jaloillaan tai joskus on vain hiljaa ja tuijottaa minua. Joskus tulee itku, kun ei huvita ja jaksa.

Kun leikkimatto kyllästyttää, otan vauvan yleensä syliin siten, että hän on pystyssä ja näkee eteenpäin. Lähdetään kiertelemään asuntoa ja pysähdytään ihmettelemään vastaantulevia asioita. Taas samalla juttelen vauvalle, mitä nähdään ja koetaan. Joskus tyydytään vain ihailemaan asioita hiljaisuudessa. Tässä vauva viihtyisi vaikka kuinka pitkään, mutta valitettavasti äidin käsivoimat tulee vastaan. :D Joskus myös samalla tanssitaan tai hytkytään ja mitä nyt keksitäänkään.



Sylittelyn jälkeen lasken vauvan yleensä sitteriin, koska vauva viihtyy siinä paremmin kuin selällään. Seuraavat puuhat riippuu ihan vauvan vireysasteesta. Joko hän alkaa jutella kovastikin tai sitten hän haluaa olla yksikseen ja vain tuijotella ympärilleen. Jos vauva on väsynyt, eikä oikein jaksa seurustella enää, annan hänen olla omissa oloissaan. Keinutan sitteriä ja katson samalla itse telkkaria tai selaan puhelinta. Tai vaihtoehtoisesti alan tekemään kotihommia ja vauva saa katsella rauhassa vieressä.

Jos taas vauva näyttää yhä kaipaavan seuraa, me jutellaan, katsotaan kirjoja tai lorutellaan lorupussilla. Yhtenä päivänä oli ihana hetki, kun luettiin neuvolasta saatua Lorulahja-kirjaa. Vauva katseli tosi kiinnostuneena kuvia ja kun luin samalla loruja, hän välillä hymyili oikein leveästi. Usein kuitenkin lorujen lukeminen jää lyhyeen ja se on enemmän taustamölinää vauvan keskittyessä muuhun, mikä tietenkin on ihan luontaista näin pienelle. Oma lorupussi on kyllä hyvä, koska muistan monia loruja ulkoakin, niin pystyn samalla katsomaan vauvaa silmiin, jolloin loruttelu on enemmän vuorovaikutusta kuin "lukemista".

Lisäksi laulan vauvalle jonkin verran pitkin päivää. Välillä hän makoilee sohvalla tai leikkimatolla ja lauletaan sellaisia lauluja, joiden tahdissa voin jumpata vauvaa. Kädet ylös ja alas, Kuningas jumppaa sekä Pumppulaulu on tällä hetkellä meidän yleisimmät jumppalaulut. Kävellessä asunnossa lauletaan yleensä Peikkotanssia ja Mörrimöykkyä (josta osaan vain ekan säkeistön). Joskus muuten vain tulee laulettua mitä mieleen juolahtaa, kuten Pikkuiset kultakalat tai Bussilaulu. Kaivoinkin juuri töissä tekemäni laulupussin esille, jotta muistaisi laulaa muitakin lauluja välillä. Vauva tuskin kyllästyy, mutta minä kyllästyn.

Aistikortit, lorupussi ja laulupussi ♥ Nämä on olleet mulla käytössä töissä, mutta toimii mainiosti kotonakin.


Joka heräämiskerralla ei tietystikään aina tapahdu tätä kaikkea ja menen aina ihan vauvan ehdoilla. Kaikkien puuhailujen lisäksi haluaisin päiviin myös enemmän sylittelyhetkiä, mutta vauva ei oikein enää viihdy sylissä ilman liikettä. Yritänkin sitten enemmän muulla tavoin koskettaa leikeissä (pussailen, kutittelen, silitän, hieron, otan käsistä jne.). Joskus olisi kuitenkin kiva vain sylitellä hiljaa ajan kanssa, mutta ne kerrat on aika harvinaisia: heräämisen jälkeen saattaa aina hetkeksi onnistua. Yleensä myös imetyksen jälkeen pyrin pitämään vauvan lähellä niin kauan kuin hän vain viihtyy.

Olen myös miettinyt, että pitäisikö kohta jo aloittaa jokin muskari, vauvauinti, vauvajumppa tai vauvakerho. Tuntuu, että kaikki saman ikäiset käy jo niissä. Että tuleeko meidän vauvasta nyt ihan epäsosiaalinen ja ujo, jos hän näkee aina vain minua päivät pitkät, eikä juurikaan käydä missään kodin ulkopuolella? Toki meillä käy vieraita ja välillä mekin vieraillaan muualla ja sitten on satunnaiset kauppareissut ja vaunulenkit. En kylläkään itse koe vielä kaipaavani muuta perheseuraa, mutta mietin, että missähän iässä vauva alkaa sitä tarvitsemaan. :D

Lisäksi meidän päivissä on tietenkin paljon vaipan vaihtoa, syömistä, nukuttamista sekä nukkumista ja pari kertaa viikossa vauva pääsee kylpyyn. Ja tietenkin vauva viettää aikaa isänkin kanssa ja heillä on sitten omat juttunsa, jotka ei kylläkään näistä paljoa eroa.

Mitä te muut puuhaatte vauvojen kanssa?

6. helmikuuta 2020

Kuulumisia: arkipuuhia ja rotarokotteen seurauksia

Viimeisen viikon aikana olen ollut jotenkin tavallista väsyneempi. Meillä on toki ollut muutama vähän huonompi yö, mutta vastapainoksi kyllä tosi hyviäkin öitä. Ehkä suurin ero entiseen onkin ollut vauvan heräämisaika. Kun ennen aamumme alkoivat vasta 8-9 aikaan, nykyään ne alkaa 6-7 aikaan (ja ekoilla päikkäreillä vauva on jo ennen kasia). Vauva on myös vaatinut päivisin enemmän kuin ennen, ja hän on nukkunut joinain päivinä vain lyhyitä tunnin päiväunia.

En tiedä, johtuuko nämä muutokset rotavirusrokotteesta vai onko ne olleet vain sattumaa. Itse olen enemmän sattuman kannalla. Ja onhan tässä toisaalta ollut paljon puuhaakin meidän normaaliin rauhalliseen arkeen verrattuna. Tästä johtuen on myös ollut blogia kohtaan sellainen "ei voisi vähempää kiinnostaa" -vaihe, mutta nyt alkaa onneksi taas löytyä enemmän intoa kirjoitella. Kun ehtisi vaan! Tämänkin tekstin piti tulla ulos jo maanantaina, mutta tässä sitä ollaan vielä tiistaina keskiviikkona torstainakin kirjoittamassa.


Rotavirusrokotteen seuraukset

Saatiin rokote viikko sitten. Vähän kauhulla odotin, mitä sen jälkeen tapahtuu, koska joillekin siitä tulee jopa pariksi viikoksi kovat vatsan väännöt ja itkut. Me selvittiin kuitenkin onneksi vähällä. Vai selvittiinkö?

Ensimmäiset pari päivää vauva oli tosi väsynyt ja nukkui pitkiä, jopa kolmen tunnin päiväunia. Kunnes hän sitten alkoi nukkui vain tunnin unia. Joinain aikoina, etenkin iltaisin, vauva on myös ollut normaalia tyytymättömämpi ja itkenyt helpommin, mutta mitään tunteja kestäviä huutokohtauksia ei ole ollut. Lähinnä häntä on pitänyt koko ajan viihdyttää, eikä hän silti ole viihtynyt, vaan on vaatinut jatkuvaa vaihtelua.

Yöt on olleet myös vähän levottomampia, mutta pienet itkut on yleensä helpottaneet nopeasti. Huonoja öitä on kuitenkin ollut selvästi aiempaa enemmän, vaikka mukaan on mahtunut yhä niitä hyviäkin. Vatsan toimintaan rokote ei ole juuri vaikuttanut eli ripulia tai ummetusta ei ole ollut. Ei ole siis ainakaan vielä tarvinnut katua rokotteen ottamista.

Olen tosin kuullut, että joillain oireet on alkaneet nimenomaan vasta viikon päästä rokotteesta eli vielä ei ihan voi huokaista helpotuksesta. Ja itse asiassa juuri näin viikon jälkeen, vauva oli ti-ke yön vähän itkuinen. Eilen (ke) aamulla hän huusi tunnin putkeen aivan hysteerisenä selvää kipuitkua ja vatsassa pörisi. Lopun päivääkin oli tyytymättömämpi ja itkuisempi, eikä hymyillyt ja jokeltanut entiseen tapaan, muttei onneksi saanut enempää huutokohtauksia. Tällaista huutoa ei ole ollut ikinä ennen, ja se selvästi oli jotain ummetusperäistä. Soitin eilen neuvolaankin hieman huolissani ja sieltä sanottiin, että oireet voi tosiaan alkaa vasta nytkin eli saas nyt nähdä, miten käy. Tänään vauva on ollut toistaiseksi taas oma itsensä.

Ollaan harjoiteltu sisällä nukkumista vaunuissa. Onnistuu aina noin 5-10 minuuttia kerrallaan. :D


Työpaikkavierailu

Perjantaina käväisimme miehen työpaikalla näyttäytymässä. Jännitin kyseistä käyntiä ihan liian paljon, lähinnä vauvan takia. On eri asia käydä mun työpaikalla päiväkodissa, missä on totuttu huutoon ja ääniin kuin ihan hiljaisessa toimistotilassa, missä ihmiset yrittää keskittyä työhönsä. :D Vauva muutenkin huusi hyvin epätyypillisesti 15 minuuttia putkeen juuri ennen lähtöä, koska heräsi kesken unien. Hän ei siis myöskään ehtinyt syödä, eikä ehditty vaippaakaan vaihtaa, mitkä teen aina ennen lähtöä. Ajattelin jo perua koko menon, mutta päätin kuitenkin yrittää, koska oltaisiinhan me päästy sieltä pois heti, jos olisi tarvinnut, ja olin jo muutenkin ehtinyt valmistautua reissuun niin hyvin. Vauva kuitenkin yllätti jälleen ja olikin aivan rauhassa koko reissun ajan. Siellä ihmeteltiin, että tosiaanko se on näin rauhallinen ja kiltti. On tuo kummallisen vieraskorea.

Vauva söi reissulla myös poikkeuksellisesti pullosta. Ajattelin, etten viitsi siellä kaikkien tuntemattomien miesten keskellä alkaa imettää, niin luonnollista kuin se onkin, joten pumppasin etukäteen maitoa pulloon. Vauva söi sen hienosti ilman mitään mutinoita ja melkein nukahtikin syödessään. Tämä oli myös hyvä kokeilu, sillä nyt tiedän, että tähän voi turvautua jatkossakin vastaavissa tilanteissa. Täytyy kyllä vielä sanoa, että yllätyin omista ajatuksistani pullolla ruokkiessa. Halusin koko ajan sanoa ääneen, että "tämä on siis omaa maitoani ja vauva ei normaalisti juo pullosta". Tosi typerää, miten tärkeäksi koen yhä tämän imetyksen. Korvikeruokinnassa ei olisi mitään pahaa, mutta silti tuntuu, että muut jotenkin tuomitsee siitä, vaikkei niin varmasti oikeasti ole.

Ensimmäinen yö kaksin vauvan kanssa

Rotarokotteen jälkimaininkeihin osui myös ensimmäinen yö kaksin vauvan kanssa. Voi hitsit kuinka jännitin sitäkin etukäteen. Mutta hyvinhän se meni, vaikka yö olikin poikkeuksellisen huono. Ei mikään katastrofi, mutta vauva oli itkuinen aina herätessään ja häntä auttaen virkistyin itse niin, että valvoin kolme tuntia yhteen menoon. Aamulla olin ihan poikki siinä kohtaa, kun piti nousta ylös, mutta jotenkin se päivä kuitenkin lähti siitä käyntiin.

Oli myös yllättävän raskasta olla niin pitkä aika vauvan kanssa ihan kaksin, kun on tottunut siihen, että voi aina välillä antaa vauvan toisellekin viihdytettäväksi. Tosin tämä oma väsymyskin varmasti osaltaan vaikutti ja lisäksi vauva nukkui koko sunnuntain vain tunnin päiväunia tai alle. Se on aina tosi huono juttu, kun ne ei riitä ja vauva on sitten kärttyinen, enkä itsekään ehdi oikein levätä. Vauva sai myös illalla lyhyehkön huutokohtauksen, kun heräsi jälleen ihan kesken unien, mutta nopeasti se sitten meni ohitse, kuten aina.

Parvekevaunut on viimein käytössä ja ai että nää on näppärät!


Muita kyläilyjä

Maanantaina lähdettiin vauvan kanssa taas kaksin isovanhempien luo käymään. Pidemmät ajomatkat aina jännittää, kun on yksin liikenteessä, mutta hyvinhän ne taas meni. Vauva nukkui koko matkan, vaikka heräsikin saman tien, kun päästiin perille. Oli mukavaa käydä kodin ulkopuolella ja antaa vauva hetkeksi jonkun muun paapottavaksi.

Eilen illalla eli keskiviikkona koitti myös sellainen uusi etappi, että käväisin näkemässä kavereitani ekaa kertaa ilman vauvaa. Vauva jäi isän kanssa viettämään poikien iltaa. Vähän epäilytti lähteä, koska juuri eilen vauvalla oli tosi huono päivä ja hän sai aamulla sen kamalan itkukohtauksen. Mutta illaksi vauva vähän rauhoittui ja olin saanut maitoakin pumpattua, joten otin pienen riskin ja olin poissa suunnilleen 1,5 tuntia. Onneksi kaveri asui ihan lähellä, niin olisi päässyt nopsaa kotiin, jos olisi tarvinnut. Olin kyllä ennen lähtöä ihan poikki ja päätäkin särki, mutta tekipä silti hyvää päästä vähän "tuulettumaan" hetkeksi. :) Miehellä ja vauvalla oli mennyt oikein hyvin, ja syöminen oli sujunut pullosta yhtä hienosti kuin aiemminkin.

Mitäs muuta?

Nyt kun lukaisin tämän tekstin uudelleen, huomasin, että olen jännittänyt aika montaa asiaa kuluneen viikon aikana. :D Voi siis olla, että sekin on ollut osasyynä väsymykseen ja siihen, että olen nukkunut öitäni huonosti. Olen nimittäin myös jännittänyt vauvaa itseään. Olen koko ajan ollut vähän varpaillaan ja miettinyt, että tänäänkö se huutokonsertti nyt alkaa. Olen ollut jotenkin erityisen tarkkaavainen ja varovainen vauvan käsittelyssä, jotta huomaisin jo pienestäkin merkistä, mitä hän milloinkin vaatii. Kyllähän sellainen kuluttaa. Pitää taas koittaa ottaa vähän rennommin.

Lauantaina meille tulee vielä vähän vieraita käymään. Ensi viikolle ei sitten olekaan mitään suunnitelmia. Haluaisin lähteä käymään kirppiksellä, mutta vauva ei oikein enää viihdy kaukalossa (paitsi autossa), niin vähän (yllätys yllätys) jännittää se ajatus. Katsotaan siis, uskalletaanko lähteä.

2. helmikuuta 2020

Vauvan vuorokausi kahden kuukauden ikäisenä

On jälleen koittanut aika kirjoittaa vauvan vuorokaudesta tunti tunnilta. Tällä kertaa päästään kurkkaamaan kahden kuukauden ikäisen vauvan päivään. Aiemmat postaukset aiheesta:


Tiistai 21.1.2020

9.00 Herään itse. Fitbit kertoo, että nukuimme 21.20-9.00 ja sain unta yhteensä 9 h 37 min, josta on siis jo vähennetty yön valvomiset. Ei kyllä siltä tunnu, heräämisillä on näköjään iso vaikutus virkeyteen. Vauva ähisee jotain vieressäni, on ähissyt jo aamukuudesta asti säännöllisin väliajoin. Koitan, josko hän söisi, mutta nälkä ei ole syynä. Selaan puhelinta ja odotan, mitä tapahtuu. Laitan päälle yövalon osoittaakseni vauvalle, että kohta ollaan taas heräilemässä.



9.15 Vauva availee silmiään ja muuttuu itkuiseksi. Vatsaa vääntää. Odotan hetken ja pumppailen vauvan jalkoja. Sen jälkeen lähdetään aamupesulle ja vaihdetaan puhdas vaippa sekä päivävaatteet.

9.30 Lasken tyytyväisen vauvan lelukaaren alle. Hän alkaa heti katsella leluja, juttelee ja hymyilee niille. Teen itselleni aamupalan ja syön sen vauvalle samalla jutellen.



9.45 Testaan, josko vauvalla olisi jo nälkä. Hän syö vähän, muttei järin ahnaasti. Päästää välillä irti ja alkaa höpötellä omiaan rinnalle.

10.00 Vauva alkaa vähän kärttyiseksi. Näyttää väsyneeltä, eikä suostu enää syömään. Päätän laittaa hänet ulos nukkumaan. Tässä kohtaa vauva yleensä rauhoittuu hyvin vaunukoppaan ja nukahtaa sinne heti itsekseen.

10.25 Olen yrittänyt nukuttaa vauvaa jo vartin ajan koppaa hytkytellen, mutta hän on yhä hereillä ja itkuinen, vaikka selvästi myös väsynyt. Kummallista. Päätän kuitenkin nostaa kopan takaisin sisälle ja riisun vauvan. Raukka on ihan hiessä, kun on niin paljon yrittänyt rimpuilla ja itkeskellä.

10.30 Sylitellään hetki sohvalla. Sen jälkeen otan vauvan syömään, josko hän jäi nälkäiseksi, eikä uni siksi tullut. Hän syökin, muttei mitenkään järin ahnaasti. Sitten hän nukahtaa rinnalle, vaikka yhä jotain kähiseekin välillä.



10.45 Muutaman minuutin jälkeen siirryn vauvan vierestä ja hän herää. Nostan hänet kehtoon, josko unet jatkuisi siinä. Annan hänen ensin olla yksin ja käyn keittämässä kahvia. Kun palaan, hän vain tuijottelee silmät suurina tapettia. Menen vierelle ja saan monia ihastuttavia hymyjä. En voi olla itsekin hymyilemättä, vaikka vähän ärsyttääkin, ettei hän nuku, vaikka selvästi väsyttää. Silittelen vauvan päätä, kokeilen jos saisin hänet nukahtamaan. En saa, vaikka silmät alkavatkin lurpsua. Hänelle iskee väsykiukku.

11.00 Päätän, että nyt riittää nämä kähinät. Puen vauvan uudelleen ulkotamineisiin, pakkaan koppaan ja laitan kopan parvekkeelle. Tälläkin kertaa tulee pientä protestointia kähinän ja itkun muodossa, mutta muutamassa minuutissa vauva nukahtaa.

11.10 Palaan sisälle, juon aamukahvin ja selaan somet läpi. Sen jälkeen siirryn kirjoittamaan blogia. Kotityöt saa vielä odottaa.



12.00 Alan tehdä kotitöitä. Laitan tiskit, viikkaan pyykit, laitan uudet pyykit pesuun ja järjestelen yleisesti tavaroita paikoilleen. Vauva kähisee välillä ja inisee unissaan, en käy keikuttamassa, koska hän nukahtaa yleensä itse uudelleen syvempään uneen.

12.20 Lämmitän itselleni ruokaa, eilistä lihapullakastiketta ja muusia. Jos vanhat merkit paikkaansa pitää, vauva nukkuu vielä ainakin yhteen saakka, eli ehdin syödä ruokani lämpöisenä. Laitan taustalle Greyn anatomiaa ja nautiskelen. Ulkona paistaa aurinko.

13.15 Vauva alkaa heräillä. Olen juuri sopivasti saanut lakanat vaihdettua sänkyyn. Käväisen hakemassa pojan sisälle. Hän jatkaa vielä viitisen minuuttia uniaan ulkovaatteet riisuttuina. Kun hän sitten herää hieman itkeskellen, otan hänet hetkeksi syliin rauhoittumaan.



13.25 Syötän vauvan. Hän ei syö kuin viisi minuuttia, mutta näyttää saaneen vatsan täyteen. Jäädään seurustelemaan sohvalle.

13.45 Siirrän vauvan sitteriin, jotta voin laittaa pyykit kuivumaan. Hän tykkää yleensä katsella, kun puuhailen ja voin samalla jutella hänelle niitä näitä. Tämän jälkeen käydään vaihtamassa vaippa.

14.00 Mennään leikkimatolle, koska vauva näyttää yhä touhukkaalta. Treenataan samalla niska- ja selkälihaksia vatsalla ollen. Vauva kuitenkin väsyy pian: alkaa kitistä levottomasti ja haukottelee. Joko jo?

14.05 Siirrytään sohvalle, josko hän haluaisi syödä. Hän syökin, mutta enimmäkseen pilkkii rinnalla.

14.15 Vauva on unessa. Viivyn hänen vieressään kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen siirryn kauemmas. Jään katsomaan Greyn anatomiaa sohvalle, koska en usko hänen nukkuvan kovin pitkään sisällä.



15.10 Hämmentävää kyllä, mutta vauva nukkuu edelleen. Päätän nousta tekemään välipalaa itselleni ja keitän kahvia.

15.15 Vauva alkaa heräillä. Teen aina sen virheen, että alan puuhastella omiani noin tunnin unien jälkeen, jolloin vauvan unisykli on juuri keveimmässä vaiheessa ja hän herää herkästi. Vauvalla on silmät yhä kiinni, mutta hän vääntelehtii ja kähisee aika ajoin. Häntä selvästi väsyttää, mutta vatsa taitaa vaivata. Tarjoan tuttia, mutta yritän muuten puuttua uneen mahdollisimman vähän, ettei hän heräisi.

15.40 Vauva avaa silmänsä ja herää. Otan hänet syliin heräilemään rauhassa. Katsellaan toisiamme silmiin ja jutellaan, kunnes käydään vaihtamassa puhdas vaippa. Tämän jälkeen vauva syö, joskin yhä melko unisena.

16.05 Laitan vauvan kaukaloon odottelemaan lähtöä kauppaan. En kuitenkaan vielä sulje vöitä tai pue hänelle vaatteita, vaan seurustellaan niitä näitä. Vauva on kaukalossa tyytyväinen: hymyilee ja ihmettelee. Kun mies tulee töistä klo 16.15, käydään hakemassa mun Zalandon paketti sekä tehdään ruokakauppaostokset. Vauva on pitkään hereillä auton ja ruokakärryjen liikkeestä huolimatta, mutta viimein klo 16.30 hän nukahtaa Prismassa kärryihin.



17.00 Saavutaan kotiin ja ehditään juuri purkaa tavarat ja laittaa itsellemme ruokaa lautaselle, kun vauva herää. Hän on onneksi tyytyväisenä sitterissä, kun syön ruokani loppuun.

17.15 Vauva on edelleen tyytyväinen, joten päätän sovittaa vaatteita. Tilasin itselleni ristiäismekkoja sekä vauvalle muutaman uuden vaatteen ja juhla-asun. Otetaan samalla kuvat mun mekoista, koska en osaa itse päättää, minkä valitsen ristiäisiin. Lähetän kuvat tutuille ja aion valita eniten ääniä saaneen mekon. :D

17.30 Vauva alkaa jo hermostua typerään muotinäytökseen. Syötän hänet, ja hän syö hyvin vartin verran. Tämän jälkeen seurustellaan sohvalla.

18.00 Alkaa isin vuoro olla vauvan kanssa. Menen itse suihkuun ja laitan valmiiksi illan sekä aamun juttuja ja järjestelen hieman kotia.



18.40 Syötän taas vauvan. Tosin tämä kerta tuntuu olevan enemmän maiskuttelua kuin syömistä. Lopuksi vauva nukahtaa viereeni sohvalle klo 19.

19.40 Vauva herää huutaen, kyyneleet valuen. Näitä heräämisiä tulee aina välillä. Rauhoittelen häntä sylissä, kunnes tulee taas isin vuoro hoitaa vauvan iltatoimet.

20.00 Mennään sänkyyn, syötän vauvan. Hän syö kymmenen minuuttia. Yövalo on vielä päällä, koska epäilen, ettei vauva nukahda ihan heti. Parina edellisenä iltana on nukahdettu vasta yhdeksältä. Niin nytkin: vauva rimpuilee ja ähisee, itkeskelee välillä. Vatsaa vääntää.

20.30 Syötän uudelleen, koska vauva antaa nälkäviestejä. Hän syökin 10 minuuttia, kunnes alkaa kiukutella rinnalle. Kiukuttelua jatkuu klo 21 saakka, kunnes vatsan väännöt helpottaa. Välillä vauva aina torkahtelee, muttei nuku.

21.00 Käydään vaihtamassa vaippa.



21.15 Palataan sänkyyn. Kokeilen vielä, söisikö vauva. Ei syö, kiukuttelee vain, vaikka hamuaakin samalla. Jätän hänet kylkeäni vasten syömisasentoon ja annan tutin. Hän nukahtaa viidessä minuutissa.

00.30 Vauva syö 10 minuuttia heräämättä. Ihanan pitkä ensimmäinen unipätkä!

3.00 Vauva ähisee. Vaihdan ensin vaipan, jolloin hän avaa silmänsä. Tämän jälkeen hän syö 10 minuuttia ja nukahtaa heti uudelleen.

4.45 Vauva ähisee ja liikehtii, muttei halua syödä, vaan jatkaa uniaan.

5.15 Vauva ähisee ja liikehtii, tällä kertaa hän syö hetkisen heräämättä.

7.00 Vauva ähisee ja liikehtii, syö hetkisen heräämättä.

8.00 Vauva ähisee ja liikehtii, itkeskelee. Pumppaan jalkoja ja hieron vatsaa. Vartissa helpottaa. Vauva ei kuitenkaan avaa silmiään.

8.15 Vauva syö hetkisen heräämättä.

8.40 Laitan yövalon päälle ja selaan puhelinta. Itseäni ei enää väsytä.

8.45 Vauva avaa silmänsä. Odotetaan, että vatsan väänteet vähän taas helpottaa, seurustellaan hetki ja noustaan sitten uuteen päivään.

♥♥♥

Vauvan hereilläoloajat tänään (7 h 55 min ):
9.15-11.00, 13.20-14.15, 15.40-16.30, 17.00-19.00, 19.40-21.20, 3.00-3.15, 8.45-10.30

Vauvan uniajat tänään (16 h 5 min, päivällä 4 h 55 min, yöllä 11 h 10 min):
11.00-13.20, 14.15-15.40, 16.30-17.00, 19.00-19.40, 21.20-00.30, 00.30-3.00, 3.15-5.15, 5.15-7.00, 7.00-8.15, 8.15-8.45

Syömiset (13 kertaa):
9.45, 10.30, 13.25, 14.05, 15.45, 17.30, 18.40, 20.00/20.30, 00.30, 3.05, 5.15, 7.00, 8.15

Tämä oli melko onnistunut päivä ja voisi sanoa, että aika tavanomainen meille. Aamulla tosin hämmästytti, ettei vauva nukahtanutkaan tunnin hereillä olon jälkeen - niin kun on käynyt jo monena päivänä. Onneksi hän silti nukkui perinteisen kaksituntisen. Toiset unet nukuttiinkin sitten sisällä, joten sekin poikkeaa normaalista. Yleensä nukutaan ainakin kahdet päiväunet ulkona, mutta tällä kertaa vauva sattui nukahtamaan sisälle, niin mitäpä häntä siirtämään.

Yleensähän vauvojen pitäisi virkistyä vanhettuaan, mutta kun vertaa edellisiin vuorokausiin vauvan kanssa, oli hän tällä kertaa hereillä selvästi vähemmän kuin aiemmin. Tästä ehkä huomaa myös sen, että nuo aiemmat päivät on tosiaan osuneet vähän huonoon, erityisen itkuiseen saumaan, ja ainakin toinen vieläpä siihen tiheän imun kauteen.