Vauva 9 kk

Täytyy sanoa heti alkuun, että tämä kulunut kuukausi alkoi vähän hankalissa merkeissä. Vauva oli tosi huonolla tuulella melkein pari viikkoa. Hän kitisi koko ajan ja itkeskeli paljon, yötkin oli todella katkonaisia. Mutta kun viimein ylös puhkesi kaksi uutta hammasta, alkoi heti helpottaa. Nyt vauva on ollut taas oikein tyytyväinen ja ollaan saatu viettää ihania loppukesän päiviä.

Meillä ei vieläkään ryömitä tai kontata. Sen sijaan vauva on alkanut taas kääntyä selältä vatsalleen ja sama toisin päin. Hän ei pariin kuukauteen tehnyt tätä lainkaan, mutta on ollut kiva nähdä, että taito on yhä tallella ja liikkuminen lisääntynyt. Jos vauvan asettaa konttausasentoon, hän alkaa melkein heti kitistä. Vatsallaan hän kuitenkin viihtyy nykyään paremmin kuin ennen. Sylissä ollessaan hän rimpuilee lähes koko ajan ja kääntyilee joka suuntaan. Hän pyrkii pystyyn ja osaa jo seistä tosi tukevasti aikuisen käsien varassa. Hänestä täytyy pitää kuitenkin yhä kiinni, koska hän ei pysy hetkeäkään paikoillaan, kun seisoo. Hän osaa myös istua jo niin hyvin, ettei enää tarvitse laittaa tyynyjä ympärille suojaksi.

Vauva osaa antaa läpyn pyynnöstä ja välillä tarjoaa sitä itsekin. Joskus hän pyytää kädet ojossa syliin. Hän harjoittelee pinsettiotetta ja alkaakin jo hiljalleen hallita sen. Hän oppi hetki sitten myös ojentamaan leluja. Kiitos ja ole hyvä ovat siis ahkerasti käytössä läpi päivän. Autoillakin hän osaa ajaa, tietää selvästi, mitä niillä tehdään. Lisäksi hän on alkanut antamaan pusuja ja haleja. Pusu tarkoittaa hänen kohdallaan suun avaamista, kielen ulos työntämistä ja pään tunkemista kiinni toisen poskelle. Suloista, mutta kuolaista. 

Jokeltelu on jäänyt ehkä vähän vähemmälle viime kuussa. Hän sanoo yhä lähes kaikkeen vastaukseksi joko PÄ tai PÖ. Nyt hän on alkanut myös toistella tavua AU, kun esimerkiksi repii jotakuta hiuksista. ÄL-äänne on myös tullut uutena. Hän on pääosin oikein iloinen ja nauravainen, ihana pieni poika. Lisäksi hän tykkää nykyään nyrpistää nenäänsä ja hengittää sen kautta nopeasti sisään ja ulos. Päristely ja sylkeminen on myös edelleen tosi hauskaa hänen mielestään.

Tunne-elämäkin alkaa hiljalleen kehittyä. Vauva on oppinut osoittamaan mieltään. Hän alkaa itkeä, kun tapahtuu jotain, mitä hän ei haluta tai mistä hän ei pidä. Jos esimerkiksi puuro viedään liian aikaisin pois (huolimatta siitä, ettei hän ole enää hetkeen syönyt), saattaa siitä tulla kova itku. Itku kuitenkin loppuu aina nopeasti. On suloista seurata tätä oman mielen kehittymistä, ainakin toistaiseksi. Ensimmäistä uhmaikää odotellessa.

Päivärytmistämme kirjoitinkin juuri erikseen. Vauva nukkuu nyt kahdet päiväunet ja syö nelisen kertaa kiinteitä päivässä. Imetän edelleen, korviketta vauva saa iltaisin ja silloin tällöin muutenkin. Aloitimme tässä kuussa myös pottatreenit. Öisin vauva herää yhä 1-2 tunnin välein eli niissä ei ole parannusta ollut. Mutta unille nukahtaminen sujuu taas aika kivasti ilman suurempia apuja. Ulkoilemme päivisin nykyään kolmisen kertaa, keinuminen ja hiekkalaatikolla oleminen on vauvan mieleen.

Vaatteista mahtuu edelleen koko 74. Neuvolaa ei tässä kuussa ole ja kotimittaukset oli viimeksi ihan päin honkia, joten ehkä jätän mitat nyt laittamatta kokonaan. Isolta pojalta tuo kuitenkin jo tuntuu ♥

Vauvan vuorokausi 9 kuukauden ikäisenä

Jälleen kerran on aika kurkistaa meidän vuorokauteen. Tällä kertaa yhdeksän kuun iässä. Päivä oli hieman poikkeuksellinen siinä mielessä, että yksi isovanhemmista oli vauvan kanssa muutaman tunnin.

Aiemmat postaukset aiheesta:

Vauvan vuorokausi: 0 kk (2 vko)

Vauvan vuorokausi: 1 kk

Vauvan vuorokausi: 2 kk
Vauvan vuorokausi: 3 kk
Vauvan vuorokausi: 4 kk

Vauvan vuorokausi: 5 kk

Vauvan vuorokausi: 6 kk

Vauvan vuorokausi: 7 kk

Vauvan vuorokausi: 8 kk

Perjantai 21.8.2020

6.30 Vauva herää poikkeuksellisen myöhään vierestäni, johon on jäänyt viime imetykseltä (klo 5.30). Yö on ollut melko katkonainen. Vauva on hyväntuulinen ja alkaa heti jutella. Itsekin olen yllättävän virkeä.

6.40 Noustaan ylös aamutoimille. Hoitopisteemme sijaitsee nykyään olohuoneen lattialla, kun vauva alkaa olla jo liian pitkä hoitotasolle. Vaihdetaan vaippa, putsataan vaippa-alue ja kainalot. Vaihdetaan päälle puhtaat päivävaatteet. Sen jälkeen vauva jää heteksi alustalle makoilemaan ja tutkimaan leluja, kun haen itselleni kahvia.

6.50 Palatessani vauva on kääntynyt masulleen ja leikkii leluillaan. Hän viihtyy tänä aamuna yllättävän hyvin yksinään. Istun vieressä ja selaan puhelinta, mitä en yleensä enää pysty tekemään. Välillä juttelen vauvalle ja leikin hänen kanssaan. Mukava, rauhallinen aamu. Vauva on tosi hyvällä tuulella. Jossain kohtaa nostan hänet istumaan lelukorin viereen.

7.25 Annan vauvalle puuroa marjasoseella. Hän syö noin 0,5-1 dl. Puuroaika on nyt hieman tavallista myöhemmin, koska vauva heräsi myöhemmin ja viimeisimmästä imetyksestä on myös melko vähän aikaa.

7.35 Imetän vauvan sohvalla, hän juo muutaman minuutin ja alkaa sitten iloisena höpötellä niitä näitä.

7.40 Laitan vauvan kävelytuoliin hetkeksi, että pääsen vessaan. Hän viihtyy siinä mainiosti ja rullailee pitkin asuntoa, joten laitan samalla pyykkikoneen päälle ja järjestelen vähän paikkoja.

7.50 Laitan vauvan lattialle leikkeihin. Teen itselleni aamupalan ja menen vauvan vierelle syömään sen. Leikimme mm. autoilla, pallolla ja puhuvalla koiralla.

8.20 Menemme ulos. Ulkona on vielä varjoisaa ja noin 18 astetta, Puen vauvalle college-haalarin, trikoopipon ja ulkosukat. Käymme lähipuistossa keinumassa ja istumme hiekkalaatikolla. Teen kakkuja samalla, kun poika katselee ympärilleen ja maistelee lapiota sekä hiekkamuotteja. Hiekkaa hän ei sellaisenaan onneksi koskaan syö.

8.55 Tulemme takaisin sisälle. Kohta on uniaika, joten luemme yhdessä kirjoja.

9.10 Vien vauvan nukkumaan omaan pinnasänkyyn. Laitan laiskiaisen suhisemaan, tutin suuhun ja toivotan hyvät yöt. Menen itse meidän sängylle viereen makoilemaan mutta niin, ettei vauva näe minua. Vauva vielä hieman höpöttelee ja naureskelee itsekseen.

9.20 Vauva nukahtaa itse eli nukahtamiseen ei tarvitse puuttua mitenkään. Tulen koneelle kahvikupin kera kirjoittamaan tätä postausta.

9.55 Herätän vauvan sammuttamalla laiskiaisen suhinan etänä. Kun menen huoneeseen, vauva jo availee silmiään. Hän on edelleen hyväntuulinen ja iloinen. Alkaa jutella, kun nostan hänet syliin.

10.00 Vaihdetaan vaippa. Samalla laitan vauvan istumaan potalle, ollaan juuri aloitettu pottaharjoitukset. Hän istuu siinä hienosti ja katselee kanssani kirjoja.

10.10 Isovanhempi saapuu. Hän alkaa leikittää vauvaa. Järjestelen itse kotia, jotta pystyisin pian aloittamaan imuroinnin.

10.25 Isovanhempi syöttää vauvalle kalkkuna-peruna-maissi-sosetta. Vauva syö noin desin, koko lautasen tyhjäksi. Päälle hän juo pullosta 100 ml korviketta. Normaalisti aina imetän ruokailun päälle, mutta tällä kertaa se sujui helpommin pullolla.

10.40 Vauva lähtee ulkoilemaan isovanhemman kanssa. He kiertelevät pari leikkipuistoa ja kärryttelevät rattailla. Tiedän vauvan viihtyvän mainiosti. Alan itse imuroimaan ja siivoamaan muutenkin asunnon loppuun. Kun saan homman valmiiksi, lepään hetken ja syön oman lounaani: täytettyjä tacoja. Tulen vielä lopuksi koneelle kirjoittamaan tätä postausta ja muokkaamaan kuvia.

12.00 Vauva ja isovanhempi tulevat sisälle. Ehditään hetki rauhoittua ennen unille menoa. Usein nukahtaminen kestää kyllä silti tosi pitkään erilaisen ohjelman takia, saapi nähdä, kuinka tänään käy.

12.05 Leikimme hetken lattialla. Vauva on ensin hyväntuulinen, mutta pian alkaa tuttu väsykitinä. Hän ajaa autolla, mutta joku siinä menee ilmeisesti pieleen, eikä onnistu kuten vauva haluaisi. Hän hermostuu ja alkaa polkea lattiaa jaloillaan ja yrittää heittäytyä selälleen. Pikkudraamailija. :D

12.10 Imetän vielä varoiksi ennen unia, ja vauva juokin ihan hyvin.

12.15 Käymme pikaisesti potalla ja vaihdetaan vaippa.

12.20 Vien vauvan pinnasänkyyn ja teemme samat rutiinit kuin jo aiemmin kerroin. Joudun kuitenkin pari kertaa laittamaan vauvalle tuttia suuhun. Vauva vaikuttaa tosi levottomalta, vaikka yrittääkin nukahtaa, joten laitan käden kevyesti hänen selälleen ja silitän peukalolla. Hän rauhoittuu ja nukahtaa lähes heti.

12.30 Poistun makkarista ja keitän kahvia. Nautin vapaa-ajasta.

13.15 Hälyttimestä kuuluu kohinaa ja kitinää. Menen nopeasti paikalle, yritän tarjota tuttia. Ei kelpaa! Jaiks, mitä kummaa. Suhisen ja taputtelen, silittelen. Tulee pari röyhyä. Sen jälkeen tutti kelpaa. Vauva ottaa taas uniasennon ja pidän kättä kevyesti päällä. Viiden minuutin jälkeen voin poistua, vauva nukkuu. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, vauva nukkuu nyt noin kahteen saakka.

13.50 Vauva herää. On tosi hyväntuulinen ja hymyileväinen herätessään. Käydään ensin moikkaamassa  (edelleen etätöissä olevaa) isiä ja sen jälkeen mennään leikkeihin.

14.15 Käydään potalla ja vaihdetaan vaippa.

14.25 Annan makaronilaatikkoa (soseena). Sitä menee neljä lusikallista, koostumus ei oikein miellytä. Annan jälkkäriksi siis vielä Ella's Kitchenin maidotonta banaani-omena-kookosjogurttia. Se maistuu hyvin. Päälle imetys, vauva juo hyvin muutaman minuutin.

14.45 Leikkiä ja yhdessä oloa. Tosi tyytyväinen ja iloinen poika edelleen.

15.00 Mennään ulos, vaikka siellä on tosi kuuma ja hiostava ilma. Ensin tehdään pieni kävelylenkki ja katsellaan autoja. Sitten varjoon hiekkalaatikolle lopuksi aikaa.

15.40 Tullaan sisälle ja annan vauvalle vähän vettä. Pojalla alkaa muuten näköjään olla jo omaa tahtoa. Kun lähdettiin hiekkalaatikolta ja nostin hänet rattaisiin, hän veti itsensä jäykäksi lankuksi ja alkoi kiukutella. Siinä sitten keskusteltiin hetki, miksi lähdetään jo sisälle. Onneksi kiukku laantui jo siinä kohtaa, kun hän totesi hävinneensä ja joutuneensa istumaan rattaisiin. Hauskaa seurata tätä oman mielen kehitystä. Vielä.

15.45 Vauva leikkeihin ja itselleni ruokaa. Vauva on hyväntuulinen, edelleen. Vautsi miten hyvä päivä.

15.50 Vauva katselee hetken Kuormuri Leo -ohjelmaa, jotta saan syödä lounaani edes jonkinlaisessa rauhassa.

16.00 Aletaan leikkiä yhdessä. Luetaan kirjoja ja melkeinpä voisi sanoa, että painitaan sohvalla. Sen verran hurjaa menoa on.

16.20 Vauva alkaa kitiseväiseksi. Kokeilen imettää, sisälläkin on meinaan todella kuuma. Otan vauvalta myös vaatteet pois. Hän juokin hyvin muutaman minuutin. Sen jälkeen selvästi vähän piristyy.

16.30 Mies lopettelee töitään ja ottaa vauvan mukaansa suihkuun. Tai lopettelee ja lopettelee, loppuilta ja viikonloppu menee päivystäessä kuitenkin. Itse pidän pienen tauon ja laitan valmiiksi mm. huomisen vaatteet ja lataan kahvinkeittimen.

16.50 Mies lähtee kauppaan. Vauva jää kävelytuoliin, jotta saan tehtyä hänelle puuron.

17.00 Iltapuuro marjasoseen kera. Ei oikein maistu tällä kertaa, johtunee kuumuudesta tai siitä, että vauva sai juuri maitoa. Ruokailun lopussa tulee kiukkuitkua.

17.15 Aloitetaan iltatoimet olkkarin lattialla. Ilmakylpyjä. Vauva viihtyy suht hyvin, kun saa tutkia rekka-autoaan. Käyn nopsaa tiskaamassa tuttipullot, kun ei ollut enää yhtään puhtaana. Kun olen melkein valmis, alkaa kova itku. Auto on karannut liian kauas ja tuttikin pudonnut.

17.25 Leikitään yhdessä lattialla, isikin palaa kaupasta. Vauva on yhä vähän kärttyinen.

17.45 Iltamaito pullosta, juo 100 ml. Sen jälkeen iltasadun lukemista sohvalla ennen sänkyyn menoa.

17.55 Toivotetaan isille hyvät yöt. Kannan vauvan pinnasänkyyn, peittelen, annan tutin ja pusun. Toivotan hyvät yöt ja menen itse sängylle makaamaan ja kuuntelemaan. Vauva on levoton, ei vaikuta yhtään väsyltä.

18.10 Käymme vaihtamassa vaipan. Vauvalla on nykyään välillä tapana kakata iltaisin, kun aletaan nukkumaan. Miten ihana ajoitus!

18.15 Uusi uniyritys, mutta vauva on yhä levoton. Pysyttelen näkymättömissä ja annan vain tuttia, kun vauva alkaa kitistä sen perään. Pian tajuan, että huoneessahan on itse asiassa melko valoisaa. Koska on kuuma, joudutaan pitämään ikkunaa auki, mutta pienestäkin raosta tulee sitten tosi paljon valoa, koska ilta-aurinko paistaa suoraan ikkunaan. En olisi ikinä uskonut kuulevani tätä mun suusta, mutta odotan niin paljon kylmää ja pimeää syksyä! Vasta puolen paikkeilla, hetki ikkunan sulkemisen jälkeen, vauva alkaa vihdoin hakea unta eli sulkee silmiään, haroo naamaansa peittoon ja kääntyilee kyljeltä toiselle.

18.35 Vauva nukahtaa itsekseen. Hiippailen pois makkarista, syön iltapalaa ja perjantaiherkkuna vähän Daim-kakkua. Viilaan tätä postausta, muokkailen kuvia ja seurustelen miehen kanssa.

19.20 Hälyttimestä kuuluu kitinää. Käyn katsomassa. Silmät on kiinni, laitan tutin ja avaan samalla ikkunan. Korjaan vauvan asentoa, jotta hän pääsee paremmin kääntymään myös toiselle kyljelleen. Hän nukahtaa. Sen jälkeen muistan, etten ole käynyt lainkaan suihkussa. Teen sen ja menen siitä suoraan sänkyyn itsekin.

20.45 Vauva on välillä vähän kääntyillyt, muttei ole silti herännyt tässä välissä. Alan nukkua itsekin ja huomaan samalla, että päätä yrittää vähän särkeä.

21.30 Vauva kitisee, en ole itse vielä kunnolla ehtinyt nukahtaa. Otan hänet viereen ja imetän. Vauva syö hetken ja jää viereeni nukkumaan.

23.30 Vauva kitisee, muttei syö, vaikka yritän. Annan tutin.

1.15 Vauva kitisee, annan tutin. Huomaan hänen kääntyneen poikittain: pää on kainalossani ja jalat isin tyynyllä. Onneksi isi ei vielä ole tullut nukkumaan. Tästä eteenpäin en saa itse enää unta. Höh.

2.00 Vauva kitisee, ei rauhoitu tutilla. Vaihdan hänet toiselle puolelleni ja korjaan asentoa. Kokeilen imettää, ei huoli. Annan tutin. Vauva nukkuu, mutta itse katson kelloa vielä klo 2.30 ennen kuin joskus nukahdan.

4.00 Vauva kitisee. Kokeilen imettää. Ei huoli. Annan tutin.

5.00 Vauva kitisee. Kokeilen imettää. Yrittää hetken syödä, mutta päästää aina irti. Annan tilalle tutin. Vauva alkaa heräillä, koska tutkii varpaitaan. Odotan hetken, jos hän rauhoittuisi, mutta koska niin ei tapahdu, siirrän hänet tutin kera omaan sänkyyn. Hän alkaa höpötellä siellä melkein kuiskaten ja vähän päristelee. Odotan hiljaa. Pian hän alkaa hakea onneksi vielä unta. Annan taas tutin ja hän nukahtaa. Olen itse jo täysin pirteä, joten nousen ylös. Olisin vain väsyneempi, jos joutuisin heräämään taas kuudelta vauvan kanssa täydestä unesta.

5.30 Vauva kitisee, käyn laittamassa tutin. Toivon, että uni riittää kuuteen, kuten yleensä. Ihmettelen, että vauva nukkuu niinkin hyvin, koska itselläni on tukalan kuuma. Ulkona on yhä 19 astetta ja makkarissa 27. Eihän siinä kukaan pysty nukkumaan.

5.35 Vauva kitisee taas. Käyn katsomassa. Tutti on suussa. Jään viereen odottamaan. Vauva on tosi levoton, yrittää nukkua, mutta heiluu ja kitisee. Kokeilen vielä imettää klo 5.45. Hän juokin vähän ja nukahtaa rinnalle klo 5.55. Jätän hänet nukkumaan sänkyyn miehen viereen ja otan itselleni uuden kupin kahvia jäähtyneen tilalle. Vaikka vauva heräisikin taas pian, olisi hän ainakin nukkunut yli kuuteen, mikä on aina tavoitteena, ja se riittää.

6.50 Lähden hiljalleen herättelemään vauvaa, ettei päivän rytmi mene sekaisin. Eipä ole tällaisia aamuja ollut ikinä, että olisi pitänyt herätellä! Aloitamme siis uuden päivän. Olipa mukava päivän aloitus, kun ehti pitkästä aikaa herätä rauhassa yksin ennen vauvaa.

♥♥♥

Vauvan hereilläoloajat tänään (10 h 10 min):
6.30-9.20, 9.55-12.30, 13.50-18.35

Vauvan uniajat tänään (yht. 14 h 25 min, päivällä 1 h 55 min, yöllä 12 h 30 min):
9.20-9.55, 12.30-13.50, 18.35-6.50

Syömiset (7 maitoa +  4 kiinteää):
7.35, 10.30 (pullo), 12.10, 14.35, 16.20, 17.45 (pullo) ja 21.30 + aamupuuro 7.25, lihasose 10.25, lihasose/hedelmäsose 14.25 ja iltapuuro 17.00

Päivä oli kerrankin erittäin onnistunut! Tai on meillä ollut viime aikoina paljonkin hyviä päiviä, mutta siinä mielessä onnistunut, että sain sen taltioitua tähän katsaukseen. Kaikki meni aikalailla siten kuin meillä päivät yleensäkin menee, jos mikään ei ole huonosti. Yllätyin itse asiassa, että isovanhemman näkeminen ei tällä kertaa saanut vauvan pasmoja sekaisin ja unet sujui entiseen tapaan. Ehkä hän alkaa jo tottua hommaan. :)

Yö oli jälleen katkonainen, ei uutta sinällään. Se tosin oli uutta, että vauva ei syönyt kuin alkuyöstä ja muuten rauhoittui tutilla. Ensi viikolla meillä onkin sitten jo aika unikonsultille eli saas nähdä, miltä seuraava vuorokausikatsaus taas kuukauden päästä näyttää.

Viimeisimpiä hankintoja

En ole pitkään aikaan kirjoitellut mitään hankinnoista. Niitä tulee ostettua nykyään yksi tuolla ja toinen täällä, niin ei tule erityisemmin niistä mainittua. Nyt olen kuitenkin lyhyen ajan sisään hankkinut sen verran juttuja, että niistä ehkä saisi ihan oman postauksensa. En mitään ihmeellistä kylläkään, mutta esitellään nyt kuitenkin.

Potta. Vauva alkaa olla jo siinä iässä, että pottailun voi hiljalleen aloittaa. Hän osaa istua tukevasti ja pissaa lähes aina ilman vaippaa ollessaan, niin olisihan se mukava kokeilla, josko jotain osuisi pottaankin ainaisen hoitoalustan sijaan. Mennään kuitenkin vielä ns. hyvällä fiiliksellä eli tavoitteena on vain tottua istumaan potalla ilman huutoja. Päätettiin ostaa Baby Björnin potta, koska siinä on tukea myös takana ja sivuilla (oleellinen nyt, kun vauva on vielä pieni) ja siinä on myös kätevä irroitettava pottaosa. Potta on aika korkea, mutta äkkiäkös tuo kasvaa.

E-zzy laiskiainen. Meillä on ollut öisin käytössä tuuletin ja huomattiin sen olevan tosi hyvä lisä vauvan uniin jatkuvan tasaisen hurinan takia. Tällöin kaikki äänet ei kuulu makkariin. Unikonsultit muutenkin suosittelevat kohinan käyttöä nukkuessa, joten päätettiin ostaa tämä kohiseva laiskiainen. Se siis soittaa joko whitenoisea, pinknoisea tai meriääniä ja sen saa periaatteessa suhisemaan koko yöksi. Lisäksi sitä pystyy ohjaamaan puhelimella. On kyllä ollut kätevä!

Vaatteita. Kirppikseltä ei löydy millään hyväkuntoisia (ja -hintaisia) vaatteita koossa 80. Niinpä käytiin ostamassa Lindexistä kolmet Lindex Baby -malliston housut, koska ne on mielestäni olleet parhaita housuja meidän pojalle. Alennuksen kanssa maksoivat noin 25 euroa. Lisäksi ostettiin Tokmannilta kolme Peuhu-merkin bodya, kun olivat alennuksessa nekin (yhteensä 10 euroa) ja satuttiin ne bongaamaan. Vielä kyllä tarvitaan lisää kyseisen koon vaatetta, mutta ainakin meillä on jo jotain, kun siihen pitää siirtyä. Lisäksi löysin kirppikseltä kaksi kauluspaitaa (tai no toinen on body), joka tarvitaan syksyn tuleviin yo-juhliin.

Kirjoja. Kirjoista on tulossa vielä ihan oma laajempi postauksensa, mutta tässä uusimmat. Vauva tykkää ihan älyttömästi kirjoista, joten tilattiin nyt muutamat alekirjat. Paitsi nuo saman sarjan ajoneuvokirjat oli kaikki normaalihintaisia (halpoja kylläkin). Ne tilattiin, koska sarjan Tuomo Kuormuri on ollut ihan pojan lempparikirja, niin ajateltiin hänen tykkäävän näistäkin. Olen etsinyt kirjoja kirppikseltä joka kerta, kun olen siellä käynyt, mutta niitä ei tahdo olla missään. Oli siis lopulta "pakko" tilata uusia, että saa itse jotain uutta luettavaa. :D

Leluja. Vauva kyllästyy leluihinsa tosi nopsaa, joten ollaan tasaisin väliajoin ostettu aina jotain uutta pientä. Viimeisimpänä autoja, koska ne on nyt tosi isossa suosiossa. Vauva tykkää hirveästi ajaa autoilla ja tutkia niiden renkaita. Hän tykkää myös katsoa, kun joku muu ajaa niillä. Samalla vauva pärisyttää huuliaan. Myös erityisesti tuo laulava koira on ollut vauvan mieleen. Muutamat näistä ollaan saatu lahjaksi.

Tutteja. Harmittelin pitkään, kun vauvalle kelpaa vain NUK Genius tutit, joita ei saa Suomesta enää hänen koossaan, ainakaan halvalla. Ne maksaa Suomessa 20 € / 2 kpl. Saksasta tilatenkin tutit maksaa 10 € / 2 kpl ja lisäksi 10 euron postikulut. Mutta onneksi Citymarketissa käydessäni huomasin, että Pirkka-tuteissa (6 € / 2 kpl) on aivan samanlainen tuttipää kuin noissa NUK-tuteissakin. Ja kappas, ne kelpasi vauvalle! Niitä on siis nyt tullut hamstrattua, niin ei tarvitse koko ajan etsiä jostain kadonnutta tuttia.

Vielä olisi ostoslistalla uusi pillipullo. Vauva oppi juomaan lähes heti pillipullosta, kun ostettiin sellainen testimielessä Tigerista. Pullo on kuitenkin ollut aika huono, koska pilli jää usein jumiin korkin väliin ja korkin kierteetkään ei ihan toimi kunnolla. Tarvitaan siis jokin laadukkaampi versio. Ostetaan varmaan Aventin pullo, kun vaan jossain tulisi vastaan sellainen. Seuraavana isompana hankintana on myös turvaistuin autoon, mutta sen suhteen ei olla vielä tehty päätöksiä.

VÄ SYT TÄÄ

Blogissa on taas ollut hieman hiljaisempi kausi. Syytän väsymystä. Vauvalla oli tässä taannoin jokin juttu ja yöt oli entistäkin huonompia. Esimerkiksi eräänä yönä valvoin kaksi tuntia - vauvan kanssa tunnin ja toisen yksin, koska en virkeydeltäni saanut enää itse unta. Poika iloisena vain höpötteli omiaan. Keskellä yötä. Ei kai siinä muukaan tietysti auttanut, jos juuri silloin oli mielessä jokin tärkeä asia, joka piti päästä jakamaan. Tämän lisäksi vauva heräsi tunnin tai kahden välein. Halusi rinnalle, muttei sitten halunnutkaan olla siinä.

Nukahtaminen kaikille unille oli myös hieman haastavaa muutamat päivät, koska vauva alkoi yhtäkkiä kääntymään sängyssä vatsalleen. Koko ajan, ihan maanisesti, aivan kuin olisi ollut riivattu. Tätä hän tekee kyllä edelleenkin. Optimistina ajattelen, että ehkä hän on viimein oppimassa liikkumisen taidon. Ainakin sanotaan, että uudet taidot tulevat uniin, jolloin uni on levotonta ja öisin saatetaan jopa valvoa. Myös päivisin vauva yrittää nyt liikkua enemmän, vaikkei liikkeelle pääsekään. Jotain on siis ehkä tapahtumassa. Vaikkei kyllä vielä ole tapahtunut.

Tässä vähän Fitbitin dataa mun unesta muutamalta yöltä. Punaiset/välit on heräämisiä.

Vielä nykyäänkin iltanukahtamiset kestää tavallista kauemmin. Vauva tosiaan kääntyy koko ajan vatsalleen, pyörii hetken, päristelee, leikkii tuteillaan ja lopulta hermostuu. Onneksi hän oppi kääntymään (uudelleen) myös takaisin selälleen ja jopa lepuuttamaan päätään vatsalla ollessaan, niin ei tarvitse enää olla jatkuvasti kääntämässä häntä. Kaikesta ärsyttävyydestään huolimatta tämä uusi taito on myös suloista katseltavaa. Kun toinen ensin höpöttelee minulle masulla ollessaan ja yrittää kurkkia minua reunapehmusteen ylitse ja sitten yht äkkiä laskeekin päänsä alustaan ja sulkee silmänsä ikään kuin nukkuakseen. Kunnes taas aloittaa höpöttelyn.

Toinen syy väsymykseeni on meidän uusi rytmi. Olin jo tottunut siihen, että minulla oli heti aamulla ainakin tunti, yleensä jopa kaksi, omaa aikaa. Nyt herään klo 6 ja omaa aikaa on aamussa vain puoli tuntia, kunnes vasta klo 12.30 tulee vauvan pidempi unipätkä. Blogin päivitys on jäänyt osin siksi, että olen aina virkeimmilläni aamusta ja kirjoittaminen sujuu silloin parhaiten. Nyt siihen ei ole ollut aikaa. Ja se on ollut todella harmi, koska postausideoita ja -luonnoksia olisi runsaasti! Iltapäiväunien aikaan jaksan lähinnä vain maata sohvalla ja selata puhelinta. Kaikesta huolimatta uusi rytmi on silti ollut tosi hyvä ja alan hiljalleen tottua siihen itsekin.

Osittain väsyttää myös siksi, että ulkoillaan nykyään paljon. Kolmesti päivässä käydään leikkipuistoissa, joskus kävelyllä. Ulkoilu väsyttää, etenkin kun koko ajan touhuaa jotakin. Ja vauvan kanssahan pitää touhuta, hän ei oikein viihdy yksin omissa puuhissaan. Itse asiassa minun kanssani leikkiessään (sisällä tai ulkona) hän ei hyväksy lainkaan sitä, että esimerkiksi nopeasti vilkaisisin viestit puhelimesta. Hän vaatii jatkuvan huomioni ja pyrkii koko ajan syliin. Ja minä tietysti otan. Osin siksi, ettei ole sydäntä kieltää sitä pieneltä, häntä vartenhan minä äitiyslomalla olen. Osin siksi, etten jaksa kuunnella kitinää, joka seuraa siitä, jos en ota syliin. :D

Ja koska vauva haluaa koko ajan syliin, on mulla ollut myös voimat välillä (fyysisesti) vähän koetuksella. Kädet ei oikein kestä jatkuvaa hypytystä ja venkoilua, mitä sylissä aina tapahtuu. Samoin ulos vieminen ja siellä kantaminen tuntuu mukavasti käsissä, toinen kun ei vielä osaa itse liikkua mihinkään. Eikä nämä jatkuvat helteetkään jaksamista varsinaisesti paranna. Olen kyllä miettinyt myös oman hemoglobiinin mittauttamista pitkästä aikaa. Loppuvuodesta se oli muistaakseni 98 ja sen jälkeen söin rautaa vajaan kuukauden verran tietämättä, mihin lukemaan rauta lopulta jäi. Voi siis hyvin olla, ettei se olekaan noussut tarpeeksi ruokavaliolla. En ole vain saanut aikaiseksi tarkistusmittausta, kun näin korona-aikaan julkiselle on aika turha yrittää päästä läpi mitään linjaa pitkin. Ehkä kysyn asiasta seuraavassa neuvolassa.

Täytyy kyllä ihan erikseen myös mainita, että olen todella kiitollinen meidän hyvistä tukiverkostoista. Helpottaa todella paljon, kun joku vauvalle läheinen on kerran viikossa muutaman tunnin vauvan kanssa. Tai kun on jokin turvallinen ja tuttu paikka, muu kuin koti, johon vaihtaa välillä maisemaa. Välillä mietin, miten sellainen perhe ikinä selviytyy, jolla ei ole minkäänlaista tukiverkostoa ympärillään. On myös ollut kivaa huomata, että vauva vierastaa vähemmän niitä ihmisiä, joita näkee useammin. Hän saattaa jopa hymyillä heidät nähdessään entisen itkun sijaan.

Jos tätä mun väsymystä ei lasketa, meillä menee nyt kuitenkin tosi kivasti. Viikon sisään on ollut monia kivoja päiviä. Tämän kahdeksannen kuukauden alkuviikot oli vielä melko tuskaiset, koska tuntui, että kaikki oli vauvalla koko ajan huonosti. Hän oli kuin inisevä hyttynen koko hereilläoloaikansa. Kertoo ehkä jotain, että ollaan käytetty hänellä nyt tuttia päivisinkin, kun normaalisti sitä on tarvittu vain unilla. Toki kaksi uutta hammastakin on nyt tullut läpi. Hampaat oli varmasti syynä alkukuun levottomuuksiin. Nyt vauva on ollut taas iloisempi ja tyytyväisempi, enemmän oma itsensä. Oppii koko ajan uusia juttuja!

Huomautan myös vielä loppuun, että aloin kirjoittaa tätä postausta jo muutamia päiviä sitten. Tällä hetkellä tilanne on se, että väsymys on jo vähän helpottanut. Vauva on nukkunut öisin vähän paremmin ja ollut päivisin paremmalla tuulella. Johtuu ehkä osin siitä, että olen antanut vauvan nukkua taas perhepedissä ja mennyt itse aikaisemmin nukkumaan (hyvästi iltojen oma aika). Halusin kuitenkin vielä julkaista tämän postauksen, vaikkei se enää täysin olekaan ajankohtainen. Muistanpa sitten myöhemmin tämänkin ajan!

Meillä on päivärytmi!

Kuukausi sitten kirjoitin postauksen päivärytmin muodostamisen mahdottomuudesta. En voi siis oikein itsekään uskoa, että asia on nyt täysin päinvastoin. Meillä on selkeä aikataulutettu päivärytmi, joka kaiken lisäksi toimii hyvin. Kaikki kiitos siitä kuuluu uneksija.fi:n ohjepäivärytmille 8 kk -ikäisille. Tässä postauksessa kirjoittelin meidän ensimmäisestä rytmitetystä viikosta. Nyt näitä on takana kolme ja muutos on selvästi nähtävissä. Miten me siis lopulta teimme sen?

Kirjoitin kuukausi sitten näin: "Miten ihmeessä vauvalle luodaan säännöllinen päivärytmi? Koen sen kertakaikkisen mahdottomaksi tehtäväksi. Tyhmänselkeä vastaus olisi tietenkin, että mikä siinä muka niin hankalaa on. Sen kuin päätät kellonajat ja menet niiden mukaan. Typerä kysymys. Mutta kun ei, ei se vaan ihan niinkään mene." Voin nyt kuitenkin tässä julkisesti todeta, että kyllä, noinhan se juuri meni. Erona aiempaan vain se, etten yrittänyt tällä kertaa luoda rytmiä, joka olisi aiemman rytmimme kaltainen, vaan lähdettiin noudattamaan ihan jotain muuta.

Rytmi, jota lähdimme alunperin toteuttamaan oli unien osalta 19-7, 9.30-10 ja 12.30-14.30. Se sujuikin alkuun ihan kivasti näinkin, mutta aikaisten (klo 5) aamujen jäädessä pois, rytmi muokkautui hieman enemmän meidän arkeen sopivaksi. Nyt noudatamme rytmiä 18-6, 9-9.40 ja 12.30-14.

Tämä voi toki vaihdella vielä hieman, puhutaan ehkä noin vartista, mutta aikalailla näin meidän kaikki kotipäivät nykyään sujuvat. Suurin syy vaihtelulle on se, että vauva ei jostain syystä nukahdakaan unille niin nopeasti kuin yleensä nukahtaa. Ulkoilua ei myöskään aina tule koko tuntia, mitä rytmiin on merkattu, mutta kyllä me melkeinpä aina noissa väleissä edes käydään ulkona. Jos meillä on menoja johonkin, ne sovitaan yleensä aina klo 10-12.30 välille.

6.00 Herätys

7.00 Puuro + imetys

8.00-9.00 Ulkoilua

9.00-9.40 Päiväunet

10.30 Lihasose + imetys

11.00-12 Ulkoilua

12.00 Imetys

12.30-14 Päiväunet

14.30 Lihasose + imetys

15.00-16.00 Ulkoilua

17.00 Puuro

17.50 Iltamaito (korvike)

18.00 Yöunille

Meidän vauvalle sopi tosiaan paremmin 18-6 rytmi kuin 19-7 rytmi, häntä kun ei vain ikinä saanut aamuisin nukahtamaan enää klo 6 jälkeen uudelleen. Toisaalta hänet piti myös laittaa jo klo 18 yöunille, koska iltapäiväunia ei saanut jatkumaan klo 14 kauempaa ja yöunille pitäisi tämän rytmin mukaan mennä aina viimeistään neljän tunnin päästä vikoista päikyistä.

Lisäksi huomattiin, että vauva oli aamuisin jo klo 9 ihan väsynyt, koska heräsi tuntia tavoiterytmiä aiemmin. Tehotorkuille (klo 7-7.30 välissä) häntä ei saanut kuitenkaan nukahtamaan, jolloin 6-9.30 väli oli vielä aivan liian pitkä aikia valvoa. Koska iltapäiväunet jäivät myös usein vain 1,5 tunnin mittaisiksi, kokeilimme laittaa hänet aamulla jo aiemmin nukkumaan ja antaa nukkua 5-10 minuuttia tavoiterytmiä pidempään. En tiedä, miten unien kuuluisi mennä 18-6 rytmissä, mutta meillä menee nyt näin ja se toimii ihan kivasti.

Erityisen hienoa on ollut nähdä, kuinka aikaiset aamut ovat nyt todella jääneet pois, niin kuin tämä rytmi lupailikin. Pari viikkoa siihen meni, mutta nyt vauva herää aika tarkkaan vasta klo 6-6.15. Myös lounasunet on ottaneet oman paikkansa. Kun aloitettiin tämä uusi rytmi, vauva heräsi lounasunilta lähes aina jo puolen tunnin jälkeen ja vaati uudelleen nukutuksen. Nyt on menty jo viikon verran niin, että hän posottaa suoraan 1,5 tuntia putkeen, joskus jopa 2. Lounasunet pitäisi vielä saada jatkumaan joka kerta pariin tuntiin, mutta ei olla oikeastaan sitä edes yritetty, kun vauva herää aina niin virkeänä jo 1,5 tunnin jälkeen.

Mitä hyötyä tästä kellontarkasta rytmistä on siis ollut?

♥ Aikaiset aamuheräämiset klo 5 tai aiemmin, on jääneet pois

♥ Vauva nukahtaa unille taas helpommin, yleensä noin 10-15 minuutissa

♥ Menojen sopiminen on huomattavasti helpompaa, kun tietää päivän kulun

♥ Päiväunista yhdet on aina vähintään 1,5 tuntia

Uskon säännöllisen rytmin olevan hyväksi pienille vauvoille muutenkin. He alkavat oppia, mitä minkäkin jälkeen tapahtuu ja esimerkiksi unille nukahtaminen on usein sujuvaa siksi, että ns. sisäinen kello oppii, että on uniaika.

Harmi, ettei tästä rytmistä ole kuitenkaan ollut apua öihin. Niihin siis tarvittaisiin edelleen unikoulu. Vähän kyllä jahkailen, onko aika vielä kuitenkaan oikea. Olenko todella valmis muutokseen? Olemme edelleen jonossa unikonsultille, mutta hieman epäröin, otetaanko se vai ei, sitten kun aika on. Mieli aina vähän muuttuu sen mukaan, kuinka surkea tai hyvä edeltävä yö on ollut. :D Nyt on ollut muutama parempi yö ja yksi unipätkä on ollut jopa kolme tuntia, mikä on iso edistys viime aikojen pätkäuniin.

Niin tai näin, toivon, että tämä olisi nyt viimein se pysyvä ja toimiva rytmi meille. Tähän mennessä rytmi on aina vaihdellut heti postauksen julkaisun jälkeen. Uskon kuitenkin, että tällä kertaa tilanne on eri ja tätä noudatamme vielä pitkään.

Osteopatia - totta vai tarua?

Kävimme viime viikolla ensimmäistä kertaa osteopaatilla. En ole oikein osannut päättää, uskonko osteopatiaan vai en, enkä kyllä osaa vielä käynnin jälkeenkään. Tavallaanhan en kyllä edes tiedä, onko tämä niinkään uskon asia vai ihan tieteellisesti todistettu toimiva menetelmä. En ole niin perehtynyt asiaan. Miellän tämän itse johonkin akupunktion ja vyöhyketerapian välimaastoon ihan vain siksi, että osteopatian ajatusmaailma tuntuu jotenkin vähän korkealentoiselta.

Monilla on osteopatiasta kuitenkin hyviä kokemuksia epäilyksistä huolimatta, ja siksi sitä paljon suositellaan. Onhan osteopaatti toki myös Valviran hyväksymä terveydenhuollon ammattilainen. Osteopatian ajatusmaailma vain tuntuu liian erikoiselta, kuten jo sanoinkin. Käytännössä mitä vain voidaan hoitaa kehoa tasapainottamalla ja kaikki perustuu ajatukseen, että keho on kokonaisuus ja parantaa itse itseään. Osteopatia ei myöskään oikein näytä miltään ulkopuolisen silmin. Täältä löytyy hieman lisätietoa aiheesta, jos jotakuta kiinnostaa. Linkki vie osteopaattiliiton sivuille.

Varasin meille suhteellisen suositun osteopaatin pitkän harkinnan jälkeen. Olen miettinyt sitä monesti jo vastasyntyneen aikanakin esim. vatsavaivojen takia, mutta kuitenkin aina todennut sen olevan liian "taikauskoista". Lopulta kuitenkin kuulin niin monia hyviä kokemuksia aiheesta, että päätin kääntää tämänkin kortin. Varasin käynnin siksi, että vauva ei ole koskaan viihtynyt vatsallaan, eikä vieläkään yritä lähteä liikkeelle. Hän on myös lopettanut kokonaan kääntyilyn selältä vatsalleen tai toisin päin. Halusin olla varma siitä, ettei mitkään kehon jumit olisi tiellä.

Tiesin käynnistä etukäteen sen, että siellä juteltaisiin alkuun taustatiedot läpi. Sen jälkeen olisi vasta varsinainen hoito, joka kestäisi vain noin kymmenen minuuttia. Hoito saattaisi näyttää ulkopuolisen silmin siltä, ettei siinä tehdä mitään. Tämän kanssa olin siis ihan fine, tiesinhän minä sen jo valmiiksi. Mutta sitä en tiennyt, että osteopaatti ei kummemmin edes tutki vauvan kehoa ja sen jumeja. Oletin, että hän kävisi sen ensin läpi päästä varpaisiin ja kokeilisi jumit ja muut, jotta saisin itsekin tietoa, oliko jokin huonosti vai ei.

Tällaista ei kuitenkaan ollut lainkaan. Haastattelun jälkeen siirryimme vain suoraan vauvan kanssa "hoitopöydälle", jossa istuimme. Vauvalla oli vaatteet päällä. Vauva laitettiin istumaan selin osteopaattiin päin, kasvot minuun päin. Kun hän lakkasi vierastamasta ja alkoi leikkiä leluilla, osteopaatti piti kevyesti kiinni vauvasta kaksin käsin peukalot selkäpuolella ja muut sormet etupuolella. En nähnyt, mitä selän puolella tapahtui, mutta välillä hän aina siirsi kätensä eri paikkoihin. Ja siinä se kymmenen minuutin jälkeen oli. En itse asiassa aluksi edes tajunnut, että hoito oli jo käynnissä.

Kieltämättä jäin miettimään, että tosiaanko tuolla voitaisiin saada jotakin aikaiseksi. Osteopaatti ei myöskään kertonut, mikä vauvalla oli jumissa tai huonosti. Hän sanoi, että voisi minulle keksiä jotain liibalaabaa, jos näyttäisin sellaista kaipaavan, mutta sillä ei todellisuudessa olisi mitään merkitystä, koska hän ei keskity siihen. Hän hoitaa sitä, mikä kehossa on jo hyvin. Sen avulla keho alkaisi sitten itse parantaa sitä, mikä on huonosti. Sen verran hän kuitenkin kertoi, että vaikuttaisi siltä, että vauvalla on ollut jotain pientä toispuoleisuutta. Ja se piti kyllä paikkaansa, muistaakseni vauva suosi pienempänä juuri sitä puolta, josta osteopaatti puhuikin.

Hoidon jälkeisenä iltana ja sitä seuraavana vauvalla kesti melkein kaksi tuntia nukahtaa. Hän oli kyllä oikein tyytyväinen, mutta todella levoton. Ensimmäisenä päivänä hoidon jälkeen vauva oli myös ihan tyytyväinen, mutta päiväunillekin nukahtaminen oli hankalaa. Toinen päivä oli näiden suhteen taas jo aivan tavallinen.

Jos nyt viikon jälkeen oikein yritän kiinnittää huomiota vauvaan, hän liikkuu ehkä hieman tavallista enemmän ja sulavammin. Myös pulauttelu tuntuu vähentyneen paljon. En kuitenkaan sanoisi, että mitään merkittävää tällä käynnillä saatiin meidän kohdalla aikaan ja tuskin tulen varaamaan suositeltua toista käyntiä.

En nyt ihan täysin ole lakannut uskomasta osteopatiaan käynnin jälkeen, mutta ei se varsinaisesti uskoani syventänytkään. Käynti itsessään oli kyllä ihan mukava, tunnelma oli rauhallinen ja kiireetön. Oli mukavaa, kun joku kuunteli ja kyseli, miten vauvan kanssa menee.

Kohti säännöllistä päivärytmiä -päiväkirja

Kirjoitin jo aiemmin postauksen, jossa kerroin meidän alkavasta päivärytmin muutoksesta. Nyt tarkoituksena on seurata päivä päivältä, miten uuden rytmin muodostus lähti sujumaan. Ajattelin, että olisi hyvä olla muistiinpanoja esimerkiksi nukahtamisajoista ja -tyyleistä sekä ylipäätään jonkinlainen kirjanpito unien pituuksista ja määristä. Näin pysyisi kärryillä, mihin kaikkeen tämä muutos vaikuttaa vai vaikuttaako.

Syy, miksi alunperin lähdettiin tällaiseen kiinteään rytmiin oli se, ettei olla muullakaan (vapaammalla) keinolla saatu päivärytmiä asettumaan kohdilleen. Meillä on ollut haasteena myös aikaiset aamut (klo 5 tai aiemmin), yöheräämiset ainakin 4-5 kertaa sekä nukahtamisen vaikeus iltaisin ja joskus päivisinkin. Näihin pitäisi vaiktuttaa suuresti se, onko päivärytmi kunnossa. Rytmi, johon lähdimme pyrkimään, oli: 19-7, 9.30-10 ja 12.30-14.30 sekä tarvittaessa tehotorkut 7-7.30 välillä (vain 10-15 minuuttia).

Maanantai 27.7.

Heräsi klo 4.45

Tämä ei alkanut ihan niin kuin toivoin, kun vauva heräsi jo klo 4.45. Yritin nukuttaa uudelleen, mutta noustiin klo 5.30, kun ei onnistunut. Vauva oli itkuinen koko aamun ja sen sijaan, että olisin voinut laittaa hänet tehotorkuille klo 7, oli hänet pakko nukuttaa jo klo 6.10. Vauva oli näiden ekojen unien jälkeen todella hyväntuulinen ja iloinen koko päivän.

1. Unet 6.10-7.00

Nukahtaminen kesti 5 min. Silitin, mutta nukahti itsekseen. Herätin, sujui helposti. Mietin pitkään, minkä verran vauvan voisi antaa nukkua, mutta tulin siihen tulokseen, että ehkä herättämällä klo 7 nämä menisi ikään kuin yöunien jatkeena.

2. Unet 9.30-10

Nukahtaminen kesti 10 min. Silitin, mutta nukahti itsekseen. Herätin, sujui helposti.

3. Unet 12.30-14

Nukahtaminen kesti 10 min. Silitin, mutta nukahti itsekseen. Heräsi klo 13.10, nukutin uudelleen silittämällä 5 minuutissa. Klo 14 heräsi itse, en yrittänyt enää nukuttaa.

Yöunille 18.30-5

Nukahtaminen kesti 20 min. Heräsi klo 19.05, mutta nukahti helposti uudelleen silittelyyn. Yöllä heräiltiin tunnin tai parin välein.

Tiistai 28.7.

Heräsi klo 5

En ole kylläkään ihan varma, koska vauva heräsi, koska sekosin kellossa. Luulin, että klo 5, mutta seuraavassa hetkessä se olikin jo 6. Noustiin siis klo 6.05 ylös. Vauva oli aika huonolla tuulella, kunnes vasta joskus klo 11 maissa piristyi.

Tehotorkut 7.20-7.30

Nukahtaminen kesti 10 min. Herätin, olisi halunnut jatkaa uniaan.

1. Unet 9.25-10

Nukahtaminen kesti 5 min. Oli kuitenkin aika itkuinen unille mennessä, pidin käsiä päällä, kunnes nukahti. Herätin, heräsi ihan hyvin.

2. Unet 12.30-14

Nukahtaminen kesti 10 min. Silittelin. Heräsi klo 13.05, mutta nukahti uudelleen, kun menin huoneeseen ja käänsin kyljelleen.

Yöunille 18.05-5.40

Nukahtaminen  kesti 10 min. Istuin vierellä, nukahti täysin itsenäisesti. Heräsi klo 18.40, nukahti helposti uudelleen. Yöllä heräiltiin taas usein, tunnin tai parin välein, mutta maitoa ei aina huolittukaan. Lisäksi vauva valvoi melkein 23-00 välisen ajan.

Keskiviikko 29.7.

Heräsi klo 5.40

En saanut nukahtamaan aamulla uudelleen, vaikka oli hieman väsyn ja vaisun oloinen poika. Yritin nukuttaa tehotorkuille klo 7.15, mutten saanut nukahtamaan niillekään. Päivä oli silti tosi hyvä ja vauva hyväntuulinen.

1. Unet 9.15-9.50

Nukahtaminen kesti 5 min. Istuin vierellä, nukahti itse. Herätin, yritti vielä sulkea silmiään, mutta nostin ylös.

2. Unet 12.25-14.30

Nukahtaminen kesti 10 min. Silittelin. 13.35 heräili, laitoin tutin ja pidin hetken käsiä päällä. Heräsi lopulta itse klo 14.30, kun availin ovea ja vähän "kolistelin" keittiössä.

Yöunille 18.20-4.40

Nukahtaminen kesti 10 min. Isi nukutti silitellen. Heräsi klo 19.20, nukahti helposti uudelleen. Yöllä heräiltiin viime öitä harvemmin, mutta silti yhä nelisen kertaa.

Torstai 30.7. (POIKKEUSPÄIVÄ)

Heräsi klo 4.40

Tänään oli neuvola klo 9.30 eli juuri ekojen unien aikaan, ja osteopaatti klo 16. Olin suunnitellut uuden vain tähän päivään sopivan rytmin (unet 8.30-9 ja 12.30-14.30), mutta se lässähti siihen, kun vauva heräsi jo 4.40, eikä nukahtanut uudelleen. Noustiin klo 5.35 ja jouduin nukuttamaan hänet uudelleen jo klo 6.10, koska vauva vain itki kaikkea ja oli ihan väsynyt.

1. Unet 6.10-7.55

Nukahtaminen kesti 5 min. Nukahti silittelyyn, aika levoton. Heräsi itse, annoin nukkua niin kauan kuin unta riitti, koska muuten seuraavat unet osuisi neuvolan päälle.

2. Unet 10.30-11

Nukahtaminen kesti 5 min. Silittelin, oli levoton neuvolan jälkeen. Herätin puolen tunnin päästä ajatuksena, että nukahtaisi helpommin vielä iltapäivästä.

3. Unet 13.10-14

Nukahtaminen kesti 35 min. Nukahti lopulta itse, mutta silitin ja pidin kättä päällä välillä. Oli todella vaikea tietää, milloin vauva pitäisi laittaa nyt nukkumaan. Huomaa kyllä aivan selkeän eron ja taas sen, että kolmet pitkät unet on meille jo liikaa.

Yöunille 19.45-6

Nukahtaminen kesti 1,5 tuntia. Vaihdettiin välillä vuoroja. Todella levoton poika, johtuen varmasti kaikista menoista, uusista ihmisistä ja paikoista sekä pilalle menneestä päivärytmistä. Yöllä heräiltiin parin tunnin välein.

Perjantai 31.7.

Heräsi klo 6

Herätessään vähän tyytymättömän, mutta virkeän oloinen, niin noustiin. Aamulla itkuherkkä, en voinut poistua viereltä. En saanut nukahtamaan silti tehotorkuille. Ihan hyväntuulinen poika lopun päivää, joskin vietti paljon aikaa isovanhempiensa kanssa ulkona 10-12.30 ja 14.30-16.30.

1. Unet 9.10-9.45

Nukahtaminen kesti 4 min. Oli jo todella väsynyt, oli pakko laittaa unille ajoissa. Ajattelin antaa nukkua 40 minuuttia, koska tehotorkkuja ei ollut ja oli niin väsyneen oloinen. Näin myös heräämisaika olisi 9.50 eli vähän lähempänä klo 10, joka on tavoitteena. Kävi kuitenkin niin, että vauva heräsi huutaen itse jo 9.45 (oli luultavasti yliväsymystä).

2. Unet 12.50-14

Nukahtaminen kesti 10 min. Nukahti itse, olin vain vierellä. Vaikutti levottomalta, koska oli koko hereilläolovälin isoäidin kanssa ja tällaiset "erikoisuudet" aina vähän virkistää. Tässäkin nähdään kuitenkin taas tämän uuden rytmin toimivuus: nukahti, vaikkei alkuun vaikuttanut erityisen väsyneeltä. Heräsi itse, eikä yrittänyt nukahtaa uudelleen, vaikka kokeilin, niin noustiin.

Yöunille 19-5

Nukahtaminen kesti tunnin. Taas aivan järjettömän levotonta. Olisiko ollut vaikutusta sillä, että poika oli tänään enemmän isovanhempien kanssa kuin minun. Vaihdettiin jälleen nukuttajaa välissä. Toivon, että säännöllisen rytmin myötä nämä pitkät ja vaikeat nukutukset jäisi viimein pois kokonaan. Yöllä herättiin ensin kahden tunnin välein ja loppuyö tunnin välein.

Lauantai 1.8.

Heräsi klo 5

En tiedä, nukahtiko vauva vielä välissä, kun olin itse unen rajamailla, mutta 5.30 hän alkoi höpisemään "uudelleen" täysin virkeänä ja noustiin silloin. Koko aamun kitisi, eikä viihtynyt missään. Päivän oli suhteellisen tyytyväinen, illalla taas itkuinen. Sormeen osui ylähampaan kulma, se ehkä selittänee tätä kitinää.

Tehotorkut 7.17-7.30

Nukahtaminen kesti 30 min. Nukahti itse, olin vain vierellä. Herätin. Ei meinannut herätä, jouduin nostamaan syliin, jossa jatkoi unia. Mentiin sohvalle ja nostin pystympään, alkoi huutaa. Rauhoittelin juttelemalla ja pidin sylissä, johon rauhoittui ja hiljalleen availi silmiään. Sen jälkeen oli ihan tyytyväinen. Syliteltiin pitkään.

1. Unet 9.25-10

Nukahtaminen kesti 10 min. Nukahti itse, vaikka jouduin silittelemään jonkun aikaa, oli vähän itkuinen. Herätin, heräsi helposti iloisena, mutta sen jälkeen hetken vähän kärtty.

2. Unet 12.30-14

Nukahtaminen kesti 15 min. Nukahti itse, vaikka alkuun silittelin ja pidin kättä päällä. Heräsi klo 13 kitisten, nukahti uudelleen muutamassa minuutissa, kun meni luokse ja rauhoitteli. Heräsi itse klo 14, meillä oli vieraita, joten ei lähdetty nukuttamaan enää uudelleen ja olikin melko virkeä jo muutenkin.

Yöunille 18.15-5.35

Nukahtaminen kesti 15 min. Mies nukutti alusta loppuun. Nukahti melkein itse, tuttia vaan joutui laittamaan useasti suuhun. Yöllä heräiltiin jonkin verran.

Sunnuntai 2.8.

Heräsi klo 5.35

Tehotorkuille en saanut nukahtamaan, oli aivan liian pirteä. Kuitenkin tyytyväinen poika koko aamun. Päivälläkin oli tyytyväinen, mutta 10-11 välin vähän kitiseväinen, samoin 17-18 välillä itku tuli aika herkästi.

1. Unet 9.05-9.40

Nukahtaminen kesti  3 min. Kuten nukahtamisajasta näkee, oli pakko laittaa jo nyt nukkumaan. Vauva oli ihan väsynyt ja pilkki sylissäkin. Tämän siitä saa, kun herää aikaisin, muttei nukahda tehotorkuille lainkaan. Kävin herättämässä.

2. Unet 12.25-14.20

Nukahtaminen kesti 10 min. Nukahti itse todella levollisesti. Heräsi n. klo 13, lopulta imetin uneen, kun ei tuntunut muuten rauhoittuvan, enkä halunnut, että ehtii herätä kunnolla.

Yöunille 18.35-5.10

Nukahtaminen kesti 30 min. Vähän itkuinen poika, isi nukutti. Heräsi klo 20 huutamalla ja uudelleen nukutukseen meni puoli tuntia. Nukkui yön vieressäni ja heräili muutaman kerran.

Lopuksi

Tämä rytmin muodostus jatkuu vielä tästä eteenpäinkin, nyt sitä on takana melkein 1,5 viikkoa. En kirjaa kuitenkaan enempää ylös, koska eniten itseäni kiinnosti ensimmäinen viikko ja sen sujuminen. Tämän viikon torstai kyllä opetti, että tässä uudessa rytmissä halutaan pysyä. Se toimii meillä selvästi hyvin, vaikka herättely yhä vähän raskaalta ja kurjalta tuntuukin.

Vauvan nukahtamisajat ovat nyt lyhentyneet ja päivät ovat ihanan selkeitä. On helpottavaa, kun tämän rytmin avulla tiedän vauvan nukahtavan, kun hänet nukkumaan vien. Ennen yritin aina seurata väsymysmerkkejä ja joskus se johti vain turhauttaviin ja turhiin nukutusyrityksiin. Olemme myös päässeet nyt kokonaan eroon kolmista päiväunista, jotka usein aiheuttivat harmaita hiuksia. Aamun puolen tunnin unet takaavat nyt sen, että iltapäivän unet kestävää ainakin 1,5 tuntia.

Vähän on vielä hakemista aamu-unien kanssa, kun aamun heräämisaika vaihtelee, mutta toivon, että sitkeällä toistamisella heräämisaikakin alkaisi vakiintua. Ja mielellään myös hieman myöhäistyä. Samoin toiset pidemmät unet saisi jatkua ilman väliheräämistä. En tosin usko, että tämä tapahtuu itsekseen sen enempää kuin jatkuvien yöheräämisten loppuminenkaan.

Siispä olen nyt varannut meille unikonsultin henkilökohtaisen uniohjauksen. Tuntuu siltä, että omat voimavarat ja kyvyt ei riitä enää näihin uniasioihin, vaan tarvitsen ihan selkeän, vain meille luodun unisuunnitelman. Uskon, että jaksan paremmin kuunnella vauvan huutoa ja pysyä suunnitelmassa, kun tiedän, että teen ns. oikein ja kun voin vaikka joka päivä kysyä ammattilaiselta, että pitäisikö suunnitelmaa vaihtaa vai onko normaalia, että käy asia x, y ja z. Tämä aika venyy syyskuulle, joten siihen asti yritetään vielä korjata tilannetta omin avuin ja jos ei onnistu, niin hyvästi rahat ja tervetuloa paremmat unet.

Raskaudesta ja sektiosta toipuminen

Tästä on pitänyt kirjoittaa jo pitkään, mutten ole tiennyt, mitä oikein haluaisin sanoa. Toipumiseen ja palautumiseen liittyy kuitenkin niin paljon eri asioita ja toisaalta tuntuu, etten vieläkään ole täysin sama minä kuin ennen raskautta. Enkä tietyllä tapaa koskaan tule olemaankaan.

Sektion takia onnistuin varmasti välttymään joiltain ikäviltä jälkiseuraamuksilta, mitä alatiesynnytyksestä olisi voinut seurata, mutta toisaalta sain tilalle jotain muuta, mitä ei alatiesynnytyksen kokeneilla ole ollut. Raskaus tietenkin myös itsessään jätti jälkiä, mihin ei synnytystapa vaikuttanut. Harmikseni mulla ei ole yhtään kuvia raskausvatsasta synnytyksen jälkeen. Ajattelin silloin, että ne on aivan turhia, mutta olisihan se nyt ollut mielenkiintoista katsoa jälkikäteen palautumista kuvienkin kautta.

Sektiosta toipuminen

Aloitetaan kivuista. Sektion jälkeen olin kipeä. Sängyssä maatessa kivut pysyivät aisoissa epiduraalin, Buranan ja Panadolin kanssa. Sektio tehtiin noin neljältä iltapäivällä ja minut käskettiin ylös sängystä jo samana iltana. Se oli virhe. Sängystä istumaan nouseminen teki todella kipeää. Pääsin kuitenkin vaivoin istumaan sängyn reunalle. Seuraavaksi nousin seisomaan ja salamana päälle iski todella huono olo ja silmissä sumeni. Menin äkkiä takaisin istumaan, enkä onneksi pyörtynyt, mutta lähellä oli. Seuraavaksi nousemista kokeiltiin vasta seuraavana päivänä puolilta päivin ja silloin se onnistui ilman pyörtymisen tunteita. Käytiin kätilön avustuksella vessassa ja poistettiin samalla katetri.

Pari seuraavaa päivää oli ihan tuskaa nousta sängystä ja kävellä vessaan. Olisin mieluummin pitänyt katetrin. Ja muualle en juuri kävellytkään kuin vessaan, muuten makoilin vain sängyssä. Ahdisti jo valmiiksi kun tiesin, että pitäisi nousta siitä ylös. Pelkästään sängyssä asennon vaihtaminen oli tuskaa ja tosi hidasta kipujen takia. Kävellessä vatsaan sattui joka askeleella ja lisäksi kärsin aina pystyasennossa ihan kamalista hartiapistoista leikkauksen kaasujen takia. Ne oli oikeastaan alkuun jopa pahemmat kivut kuin mitä vatsan seudulla, koska niihin ei kipulääkkeetkään auttaneet. Ne alkoi helpottaa vasta noin neljäntenä päivänä leikkauksesta.

Pahin alavatsan seudun kipu hellitti onneksi jo kotiutumispäivänä eli kolmantena päivänä synnytyksestä. Silloin pystyin kävelemään itse autolle suht pitkän matkan ilman tuskan irvistyksiä, toki vauhti oli todella hidas ja välillä vähän huimasi. Kipulääkkeitä söin kuitenkin pari viikkoa: Buranaa ja Panadolia ekan viikon ja toisena vain Panadolia. Kotona kivut alkoi hellittää, kun alkoi liikkua enemmän, mutta kuljin edelleen hitaasti ja kumarassa jonkin aikaa. Tuntui ihan hirveän avuttomalta ensimmäiset päivät ja harmitti, etten pystynyt hoitamaan vauvaa täydellä teholla.

Suunnilleen siinä parin viikon kohdalla, kun lopetin lääkkeet, aloin olemaan ensimmäisiä kertoja täysin kivuton ja esimerkiksi ylös nouseminen oli jo vähän helpompaa. Vatsalihaksille ei toki voinut varata lainkaan vielä pitkään, taisin varoa sitä kaikkiaan koko yhdeksän viikkoa jälkitarkastukseen asti. Sen jälkeen sain luvan käyttää vatsalihaksia normaalisti, koska vatsalihasten erkaumaa oli enää hädin tuskin yhtään jäljellä.

Aloin myös kärsiä kovista (suolistoperäisistä) ylävatsakivuista kolmantena iltana sektiosta. Mulle tuli myös tosi paha olo, närästys ja vatsa oli aivan sekaisin. Heikotti ja tärisytti. En tiedä, mistä tämä johtui, eikä tienneet oikein kätilötkään. Eivät enää kuitenkaan tuoneet lääkkeiden yhteydessä magnesiamaitoa, jota olin siihen asti saanut säännöllisesti (käsittääkseni tätä annetaan vatsan toiminnan edistämiseksi). Sain myös Somacia ja varoiksi tsekattiin hemoglobiini, joka olikin vain 92. Toisaalta olin myös syönyt sairaalaruokaa, joka ei ollut täysin oman ruokavalioni mukainen. Mulla oli muutenkin aika pitkään synnytyksen jälkeen vatsa herkillä, jos söin vähänkään jotain "väärää" eli syy saattoi olla siinäkin. Muutamassa viikossa tämä onneksi sitten normalisoitui ja pahimmat kivut jäi kyllä jo sairaalaan.

Sektiossa oli se hyvä puoli, että lantionpohjanlihakset eivät menneet missään kohtaa huonoon kuntoon. Tai oletan ainakin, että se oli sektion syytä. Tästä johtuen en kärsinyt myöskään lainkaan virtsankarkailusta, mitä olen kuullut monella olleen. Sen sijaan vessassa käydessä alavatsalla tuntui pitkään ikävää painetta. En tiedä, mistä se johtui, mutta se tuntui satunnaisesti vielä puolen vuoden jälkeenkin. Multa testattiin aluksi tulehdukset, mutta niitä ei onneksi ollut. Lääkäri epäili, että paine/kipu johtuu siitä, että sisäelimet vielä hakevat paikkaansa raskauden jäljiltä. Ja nyt kahdeksan kuukauden kohdalla tätä tunnetta ei enää olekaan ollut hetkeen.

Sektioarpihan mulla on ankkurin muotoinen: normaali vaakaviiva ja 3 cm lisäviilto ylöspäin. Arpi parani silti todella hyvin. Suihkuttelin sitä päivittäin ja siinäpä se aikalailla olikin. Nyt se on alkanut vähän jo haalenemaankin, mutta näkyy kyllä vielä ihan selkeästi punaisena viiruna. En muista tarkalleen paranemisvauhtia, mutta tikit alkoi sulaa parin viikon jälkeen ja ainakin joulusaunassa kuukauden jälkeen pystyin käymään jo ihan normaalisti. Pitkään mua inhotti koskea arpea, koska se tuntui jotenkin ikävältä. Joskus puolen vuoden jälkeen sitä sieti vähän jo painaakin. Mutta yhä joskus vauvan potkaistessa arpea kohti, tuntuu edelleen ikävä vihlaisu.

Eniten mua ärsytti sektion jälkeen se, etten pystynyt hoitamaan vauvaa normaalisti. Nostamiset ja kääntämiset sylissä olivat hankalia, enkä uskaltanut kunnolla esim. kantaa tai hytkytellä häntä pitkin asuntoa ekaan viikkoon, koska pelkäsin äkkinäisiä kipuja ja olin muutenkin aika heikossa kunnossa. Toisella viikolla alkoi kuitenkin helpottaa ja koen, että pystyin elämään suht normaalia vauva-arkea ja toimimaan vauvan kanssa normaalisti kaikissa tilanteissa.

Raskaudesta toipuminen

Mulla katosi vatsa melkein kokonaan jo heti leikkauksen jälkeen. Olen nähnyt kuvia, joissa monilla on leikkauksesta jäänyt ihan selvä pallovatsa kuin olisi vielä raskaana. Mulle ei niin käynyt, vaan vatsa kutistui heti jättäen jälkeensä pienen pullamössökummun. Sanoivat leikkaussalissakin, että vatsa oli tosi pieni ja vauva täytti koko tilan. Tämä pullamössökumpu sitten hiljalleen katosi itsekseen, en edes muista missä ajassa. Muutamassa kuukaudessa varmaankin. Mulle mahtui jo sairaalasta kotiutuessa omat vaatteet päälle, housut ehkä vähän kiristi, mutta mahtuivat kuitenkin. Valitsinkin housuista muutenkin löysimmät versiot ekan kuukauden jo ihan sektioarvenkin takia.

Painoa mulla kertyi raskauden aikana yhteensä noin 15 kiloa. En ole tietoisesti laihduttanut yhtään synnytyksen jälkeen, mutta paino putosi hiljalleen itsekseen. Puolen vuoden jälkeen olin takaisin samassa painossa kuin ennen synnytystäkin. Olen kauttaaltaan muutenkin aika samaa kokoa kuin ennenkin, vatsa ei ehkä ole enää vain niin kiinteä. Raskausarpia ei tullut yhtään.

Ehkä suurin raskauden jättämä muutos on lihasheikkous. Mulla ei ole keskivartalon tukea nimeksikään jäljellä. En muista, kenen blogista aikoinaan luin, mutta joku kirjoitti olevansa raskauden jälkeen S-muotoinen. Ja se pitää kyllä paikkansa omalla kohdallanikin! Ryhti on aivan lysyssä. Tämä tuskin korjaantuu itsekseen eli pitäisi vaan alkaa treenata. Parhaiten keskivartalon lihasten heikkouden huomaa, kun yrittää laskea vauvan pinnasänkyyn. Sektion jälkeen tämä ei tahtonut onnistua lainkaan ja nykyäänkin se tuntuu vaikealta ja raskaalta.

Sen voisin vielä mainita, että multa lähtee edelleen todella paljon hiuksia. Ne alkoi tippua muutaman kuukauden kohdalla ja loppua ei näy. Sama mulla kävi hormonaalisen ehkäisyn lopetuksen jälkeen, enkä kuitenkaan kaljuuntunut täysin eli olen asian suhteen optimistinen. Uutta pikkuhiusta kasvaakin jo paljon takaisin, lähinnä ärsyttää joka puolella lojuvat hiukset, jotka ei oikein ponnariakaan pitämällä pysy aisoissa.

Tunne-elämä on aikalailla palautunut, vihdoin. Alkuun olin tosi herkkä ja itkeskelin kaikenlaista. Tästä postauksesta pääset lukemaan lisää kaikesta tunnemyllerryksestä. Toki olen edelleen vähän herkempi kuin ennen raskautta, mutta itku ei tule enää jokaisesta ihanasta ja kamalasta asiasta. Vielä kun imetys loppuu, uskoisin oloni palaavan täysin normaaliksi. Kyllä se nytkin jo aikalailla on normaali, ja ai että miten nautin taas vaikkapa vatsallaan nukkumisesta. Oikeastaan ainoa työstettävä asia tällä hetkellä on ne keskivartalon lihakset. Ehkä nekin vielä joskus tulee kuntoon.