Toinen seurantakäynti äitiyspolilla 30+4

Tänään käväisin toisella Tyks-käynnillä (äitiyspolikliniikan opetuspuolella) tarkistamassa, onko kohdunkaulan tilanne ennallaan vai edennyt. Tämän toisen käynnin pohjalta tein myös päätelmän, että tuolla on ajat aina myöhässä. Ja päätelmän, että opiskelijoiden takia tutkimuksiinkin menee enemmän aikaa, koska heitä opastetaan samalla. Sanoisin siis, että jos olet kovin kiireinen, älä valitse käyntiä opetuspuolelle. Muuten kokemus oli jälleen ihan hyvä. Tällä kertaa tosin lääkäri teki ultratutkimuksen ja selosti vain samalla opiskelijalle, koska hän ei ollut ennen näitä lainkaan tehnyt. Tutkimuksen jälkeen opiskelija vielä kokeili hommaa, mutta onneksi aika pintapuolisesti, koska alkoi jo vähän tuntua tukalalta se selällään makuu.

Ultraa ennen mua taas haastateltiin ja kerroin mm. että supistukset on nyt vähentyneet paljon. Lääkäri totesikin, että joskus näissä tapauksissa voi olla käynyt niinkin, että kohdunkaula on kasvanut viime kerrasta. Yllätys olikin melkoinen, kun ekalla ultrakerralla pituudeksi saatiin vain 2,2 cm. Siinä ehti jo itsekin vähän säikähtää, kun oltiin peräti sentillä pudottu kahden viikon takaisesta ja nyt alitettiin jo reilusti se 2,5 cm rajapyykkikin, jonka jälkeen ennenaikaisen synnytyksen uhka on suuri. Mielessäni alkoi jo pyöriä itsesyyttelyt, että olisiko pitänyt ottaa vieläkin rennommin ja kauhukuvat tulevasta vuodelevosta.

Mutta siinä sitten otettiin mittaa uusiksi vielä monta kertaa eri kulmista ja lopulta pituudeksi saatiin 2,5-3,2 cm riippuen kuvakulmasta. Lääkäri teki tästä päätelmän, että tilanne ei ole edennyt viime kerrasta. Uutta seurantakäyntiäkään ei siis enää tarvita, mutta jos supistukset lisääntyy tai tulee paineen tunnetta, on mentävä ihan päivystyksen kautta heille tarkistukseen. Nyt jatkuu siis edelleen rennosti ottamisen kehotus, mutta vuodelevolle ei ole tarvetta. Sopii, onneksi oon just innostunut virkkaamisesta ja ompelusta, niin eiköhän se aika tässä jotenkin saada kulumaan.

Muuten vauvalla oli kaikki mainiosti. Toki säikähdin, kun lääkäri pysähtyi ultraamaan sydäntä pitkäksi aikaa sanomatta ensin mitään. Mutta jossain kohtaa sitten totesi, että "anteeksi, oli vain pakko jäädä tätä katsomaan ja ihailemaan, kun näkyy niin selkeästi kaikki. Harvoin on tällaista näkyvyyttä." No, tulipahan katsottua sydäntä varmaan kymmenen minuuttia perinpohjin. :D

Virtaukset oli kaikki kunnossa, lapsiveden määrä normaali. Kasvu menee keskikäyrällä, mutta hoikka on edelleen. Toisin sanoen muut mitat, eli pää ja reisi, menevät omassa tahdissaan ja vatsa sitten vähän jäljessä näistä. Painoarvio oli nyt n. 1550g eli suunnilleen 200 grammaa olisi tullut viikossa lisää painoa. Ja perätilassa on edelleen, mikä on sinällään hyvä, koska tällöin esim. pää ei ole vielä painamassa kohdunsuuta.

Mun verenpainekin mitattiin, kun on viimeksi mitattu elokuun alussa. Oli omaan tasooni nähden koholla, mutta kuitenkin vielä normaali. Sanoivat myös, että siihen voi vaikuttaa se, etten ollut levännyt tarpeeksi ennen mittausta ja tilanne muutenkin oli toki vähän stressaava. En myöskään maininnut, että saatoin eilen syödä jonkin verran salmiakkia, se kun on nykysuositusten mukaan kokonaan kielletty...

Huomenna on vielä neuvolakäynti, mutten usko, että sieltä tulee mitään kirjoitettavaa. Verenpaine, paino, syke ja sf-mitta katsotaan. Ja oiskohan tällä käynnillä ollut keskustelua imetyksestä. Kirjoittelen käynnistä, jos siellä jotain mielenkiintoista tulee.

Vauvan oma nurkkaus eli hoitopiste

Asutaan tällä hetkellä kolmiossa ja koetaan, että mahdutaan tähän hyvin vielä vauvankin tullessa. Joitain uusia ratkaisuja ollaan jouduttu miettimään, muttei tämä vielä onneksi kovin ahtaalta tunnu. Mutta koska meillä molemmilla on kuitenkin omat pöytäkoneet työpöytineen, ei vauvalle riitä täältä omaa huonetta. Onneksi hän ei ainakaan ensimmäiseen vuoteen sellaista tarvitsekaan. Pienen nurkkauksen sain kuitenkin hänelle raivattua meidän työhuoneesta ja tässäpä pieni katselmus siihen.

Pitkään mietin, laitetaanko ostamamme kehto myös tähän nurkkaukseen, mutta toistaiseksi koin järkevämmäksi laittaa tilalle pyykkikorin ja roskiksen. Kehto on siis tällä hetkellä olohuoneessa, mutta siinä on pyörät, joten helppohan sitä on liikutella sinne tänne. Olisihan se toki näyttänyt kauniimmalta tässä nurkkauksessa, mutta ehkä kaikkea ei voi aina miettiä kauneus edellä. Roskiskin on kyllä toisaalta tällä hetkellä aika hankalassa paikassa käytön kannalta, mutta ehkä sekin siirtyy aina arkena sitten tuohon lipaston sivuun.

Vauvan nurkkaus on lähinnä tarkoitettu hoitopisteeksi. Malm-lipasto toimii hoitopöytänä ja vaatekaappina. Vähän mua kyllä vieläkin epäilyttää, että tosiaanko se on ihan turvallinen noin, mutta sen näkee sitten kokeilemalla. Moni on sanonut käyttäneensä tätä ratkaisua ihan onnistuneen turvallisesti koko vauva-ajan, vaikka tätä ääneen epäröinkin eräässä Face-ryhmässä. Irtihän vauvasta ei uskalla lainkaan tuossa päästää, mutten kyllä jättäisi häntä yksin ihan oikeallekaan hoitopöydälle. Tässä lipastosysteemissä paras puoli oli se, että se on helposti palautettavissa ihan vaan lipastoksi: sen kuin vain ottaa hoitoalustan pois päältä. Eikä se vie paljon tilaa.

Vielä kun en osaa sanoa, tuleeko tätä käytettyä lainkaan vai käykö meille klassisesti eli koko hoitopiste siirtyykin kylppäriin käytännöllisyyden vuoksi. Nyt tarkoitus olisi vaihtaa vain kakkavaipat kylppärissä pesukoneen päällä. Ajattelisin kuitenkin tämän hoitopisteenkin tulevan käyttöön, koska kylppäri on ihan lähellä tuon mintun värisen seinän takana ja muutenkin kolmiossa tähän ei ole mikään pitkä matka mistään. Moni kun sanoo, että vaihtoi vaipan siinä, missä sattui olemaan, mutta ainakin tällä hetkellä näkisin paljon helpompana tulla aina tähän, missä on kaikki tarvikkeetkin valmiina.

Lipaston päällä on narukorissa hoitotarvikkeita, kuten öljy ja sinkkivoide. Yöpöytä taas matkusti tähän hoitopisteeseen makkarista, kun tarvittiin tilaa pinnasängylle. Siihen saa myös päälle kätevästi yövalon öisiä vaipanvaihtoja varten sekä vaipat ja pikkupyyhkeet. Alapuolella on harsot, mutten tiedä, onko ne nyt kovinkaan järkevässä paikassa. Varmaan kaikki löytää kyllä paikkansa sitten, kun tämä oikeasti tulee käyttöön. 

Tuohon seinälle haluaisin vielä tauluja, mutten oikein raaski rei'ittää sitä. Siinä on nimittäin lasikuitutapettia ja sen paikkaaminen jälkikäteen ei olekaan mikään helppo nakki. Ehkä jos löytäisi kevyitä tauluja, voisi koittaa naputtaa ne taulukoukuilla kiinni. Tuo mintun värinen seinä on ollut tässä jo pidemmän aikaa meillä eli sitä ei mietitty vauvan kannalta, mutta sopii mielestäni kivasti just tähän. Huoneen toinen seinä on valkoinen, yhdellä on leveä ikkuna ja yhdellä rivistö valkoisia seinään upotettuja kaappeja. Ja tosiaan huoneen toisella puolella on miehen leveä ja mun kapea työpöytä. Mahtuivat yllättävän kivuttomasti samaan tilaan, mutta siihen se tämän huoneen harmonisuus sitten katkeaakin. :D

Matto ei myöskään oikein sovi tähän tyyliin, mutta se nyt on aina tuossa ollut ja saa varmaan olla jatkossakin. Ostetaan sitten joskus uusi, kun pääsee sisustamaan ihan kokonaista oikeaa lastenhuonetta.

Kuulumiset 30+0 ja kirppistelyä

Tuntuupa hyvältä ja samalla vähän kummalta olla näillä viikoilla! Vauvalla on koko ajan paremmat mahdollisuudet selvitä terveenä, vaikka syntyisikin, joten ennenaikaisuus ei enää niin paljoa jännitä kuin vielä muutama viikko sitten. Toki hän on yhä pieni eli saisi kasvaa ihan rauhassa vielä viikkoja. Mutta niin se laskettu aikakin vain hiljalleen lähenee.

Oma oloni on edelleen tosi hyvä. Supistukset on vähentyneet paljon, tiedä sitten mikä siihen on ollut suurin syy. Tulehduksen hoito lääkkeillä, lepo vai ihan vain aika. Olen siis pystynyt hyvin laittamaan kotia kuntoon ja nyt alkaakin näyttää jo siltä, että täällä asuisi meidän lisäksi pieni vauva. Kaikki on siis pitkälti valmista vauvan tuloa varten. Toki huomaan edelleen, että jos rehkin vähänkin enemmän, supistuksiakin tulee enemmän. Esimerkiksi kävely aiheuttaa niitä edelleen herkästi, joten aika hitaasti saa kulkea, jos jossain käy. En kuitenkaan valita, pääasia, että pystyy elämään suhteellisen normaalia arkea.

Muita oireita ei sitten olekaan. Ei kipuja ja kolotuksia tai huonoa oloa. Voin oikein mainiosti ja vatsakin on niin siro, ettei sekään tunnu tukalalta. Välillä jos erehdyn syömään liikaa tai vääränlaista ruokaa, voi olo hetken tuntua ikävän kiristävältä, mutta sekin menee sitten ohi. Ja välillä kyllä jo törmään vatsan kanssa esim. keittiön tasoon, kun en vain muista, että se on tuossa edessä. :D

Vauvan liikkeet tuntuvat päivittäin ja niin niiden tässä vaiheessa kuuluukin. Yöt vauva on yhä aika rauhallinen, enkä esim. herää potkuihin. Saan itsekin nukuttua todella hyvin yhtä tai kahta vessaheräämistä lukuun ottamatta. Aamulla sitten aamupalan aikoihin vauva yleensä aloittaa potkimaan ja samoin illalla ennen nukkumaanmenoa iltapalan jälkeen. Muun päivän aikana sitten satunnaisesti silloin tällöin, joinain päivinä enemmän ja joinain vähemmän. Potkut on edelleen sellaista muljumista satunnaisia yksittäisiä potkuja lukuun ottamatta.

Sairausloma tässä kuitenkin yhä jatkuu. Välillä aika käy tosi pitkäksi, mutta parhaani mukaan olen yrittänyt keksiä jotain kevyttä tekemistä. Esimerkiksi kaappien ja kodin järjestämistä, pelaamista ja kirppiskiertelyä. Myös BB 24/7 pyörii aika usein taustalla sitten, kun pitää vaan hetki levähtää ja ottaa ihan rennosti. Niin ja onnistuin neulomaan vauvalle söpöt villasukat (yllä). Tällä kertaa noudatin tarkkaan tätä loistavaa ohjetta ja niillä sukatkin onnistui! Ajattelin vielä käydä ostamassa uuden merinokerän ja kutoa toiset hieman isommat, näistä tuli niin minit 2,5 puikoilla. Ehkä voisi koittaa tumppujakin, mutta niihin pitäisi etsiä jokin ohje silmukkamäärästä. En ole koskaan ennen sellaisia tehnyt.

Käväisin tänään myös kirppiksellä, koska Taikassa oli merkkipäivät eli erikseen myyntialue merkkivaatteille. Pitihän sitä käydä vähän vilkuilemassa ja löysinkin sitten Kaikon lähes uuden bodyn 9 eurolla ja Papun käytetyt, mutta hyväkuntoiset housut 8 eurolla. Nämä oli niin ihanat, etten voinut jättää ostamatta, vaikka koko oli vain 50/56 molemmissa. Lisäksi ostin neljällä eurolla paksun nallehaalarin. En oikein tiedä, laittaisiko vauvan kaukalopussiin pelkässä merinohaalarissa vai tarvitaanko jotain muuta, niin tämä oli vähän kuin siihen tarkoitukseen. Ja sitten kävi vielä tuuri, kun löytyi isommissa kokoluokissa Newbien hyväkuntoisia bodeja vain 2 euron kappalehintaan. Kerrankin siis tein löytöjä oikein kunnolla!

Ai niin, eikä pidä unohtaa Medelan aivan käyttämättömän näköistä rintapumppua, joka myös lähti mukaan. Ajattelin, etten ehkä ostaisi ollenkaan pumppua ennen kuin sille tulee oikeasti tarve, mutta koska tämä maksoi vain 5 euroa, päätin että hyvähän se on olla varalta. Jos pumppua tarvitaankin paljon, voisi sitten myöhemmin ostaa vaikka ihan sähkökäyttöisen.

Sitten kävi muuten sellainenkin iloinen ja erittäin harvinainen tapahtuma, että voitin jotakin blogiarvonnasta! Vain äitien jutut -blogi arpoi yhden Pienen suuri seikkailu -vauvakirjan ja onni suosi tällä kertaa minua. Voitto oli kyllä tosi mainio juttu, koska tämä oli yksi niistä kirjoista, joita vauvalle alkujaankin mietin. Meillähän oli jo se Suloinen tarina sinusta ja se onkin mukavan laaja ja monipuolinen kirja. Mutta halusin siihen rinnalle jonkin suppeamman ja yksinkertaisen ja tämä sopii nyt täysin siihen tarkoitukseen.

Mutta se viimeaikojen kuulumisista. Maanantaina mulla onkin jo taas Tyksissä seurantakäynti. Mielenkiinnolla odotan, onko jotain muutoksia tapahtunut johonkin suuntaan. Tiistaina sitten on ihan tavallinen neuvolareissu perään. Niistä varmaan kirjoittelen seuraavaksi lisää, josko vaikka olisi vaihteeksi jotain uutta kerrottavaa.

Maailman helpoin Ikea-reissu + uudet hankinnat

Me miehen kanssa just viikonloppuna valaistuttiin Ikea-shoppailun helppoudesta. Mua ei sinällään ole haitannut aina liikettä kiertääkään, joskin supisteluherkkyyden takia se ei enää oikein houkutellut. Ja onhan se tympeän suuri liike, jos etsii vain jotain tiettyä, eikä oikein ole sellaista kiertelyfiilistä. Eri asia toki, jos menee ajan kanssa ihan vain aikaa kuluttamaan ja tsekkailemaan tarjontaa. Mutta nyt kokeiltiin ensimmäistä kertaa noutopalvelua, koska kumpikaan ei erityisemmin halunnut käyttää aikaa tähän reissuun, kun kuitenkin selkeästi tiedettiin, mitä oltiin hakemassa.

Tein siis ensin ostoslistan valmiiksi Ikean nettisivuilla (tässä viikkojen kuluessa hiljalleen, se säilyy omalla tilillä). Kun se oli valmis, maksoin kaikki tuotteet etukäteen ja valitsin niille noudon. Sitten vain ajeltiin Ikeaan, haettiin täysi ostoskärry noin viidessä minuutissa Ikean noutopalvelusta ala-aulasta ja sitten vaan auto lastattuna takaisin kotiin. Plussana tietenkin se, ettei tule tehtyä kymmentä heräteostosta ja pystyy koko ajan seuraamaan ostoslistan loppusummaa. Voin kyllä suositella ja oli vieläpä ilmainen tuo nouto tämän vuoden loppuun saakka. Tulee varmasti käytettyä toistekin. Mutta siirrytäänpä sitten niihin ostoksiin.

Ensinäkin ostettiin vauvalle pinnasänky. Pitkään arvoin halvemman ja tämän vähän kalliimman välillä, mutta päädyin kuitenkin kalliimpaan, koska se miellytti enemmän silmää ja siinä oli enemmän vaihtoehtoja käyttää myös vauva-ajan jälkeen. Pinnasänky on perusvalkoinen, Sundvik-merkkinen. Ostettiin siihen myös patja, reunapehmuste, lakanat ja patjansuojukset. Lisäksi ostettiin suloisen hauska pussilakanasetti, joka olikin vahingossa aikuiskokoa. Mutta äkkiäkös tuon hurautti ompelukoneella vauvakokoon ja nyt mietin, tekisinkö jääneestä kankaasta vielä sisustustyynyn. Kuvassa tosin on äp-pakkauksen pussilakana päiväpeiton korvikkeena. Se oli niin kovaa ja karheaa kangasta pesun jälkeenkin, ettei oikein houkuta käyttää peittona.

Mukaan lähti myös Malm-lipasto. Pitkään pohdin (jälleen), ostetaanko me hoitopöytä laatikoilla vai pelkkä lipasto, joka kävisi hoitopöydäksi. Päädyin pelkkään lipastoon, koska se tulisi käyttöön jälkikäteenkin, hoitopöytää ei kovin kauaa tarvita. Toki tämä on hoitopöytää matalampi, että ergonomisesti mietin, onkohan tää kuitenkaan hyvä. Moni juuri tätä ratkaisua kuitenkin käyttää ja kehuu. Katsotaan, en ole poissulkenut sitäkään, että ostettaisiin ihan kunnon "kehikkohoitopöytä" vielä käytettynä muutamalla eurolla. Niitä aina Torissa pyörii. Lipaston sisälle ostettiin siihen kuuluvat lokerikot ja lisäksi muutama muu kori ja laatikko esim. vaipoille ja pikkusälälle (Nordrana-korit, Risatorp-kori sekä Raggisar-laatikot).

Lipaston päälle tulevaa hoitoalustaa ei ostettu Ikeasta, koska se oli tylsän valkoinen ja aika massiivinen. Tilasin alustan sen sijaan Jollyroomilta alennuksesta. Vessaan pesukoneen päälle ajattelin kokeilla vain vauvan tyynyä, jonka päällä on kevyt hoitoalustakangas ja ne ostettiin myös Ikeasta. Vessassa kun olisi tarkoitus vaihtaa vain kakkavaipat. Vaipoista puheen ollen ostettiin myös roskis. Tämä ei varmaan kovin paljoa hajuja pidä ja olikin vähän rimpula, mutta jos sen päivittäin tyhjää ja laittaa kakkavaipat erikseen omaan pussiinsa, niin olettaisin sen toimivan. Ja aiheeseen liittyen mukaan lähti myös pyllypyyhkeitä sekä tarralla kiinnittyviä koukkuja.

Jollyroomilta tilasin sitten hoitoalustan lisäksi myös hoitolaukun, se kun vielä oli hankkimatta ja sitä epäilemättä tarvitaan. Halusin reppumallisen ja tämä vaikutti hintaansa nähden parhaalta, mitään kovin kallista kun en viitsinyt ostaa. Oli siis tämäkin alennuksessa, kuten lähes kaikki tuotteet tuolla aina on. Tämä tilaus ei tosin ole vielä tullut perille asti.

Viimeisenä isompana ostoksena päädyin nyt ostamaan myös sen Piccolo-kehdon, joka on pyörien päällä. Se oli nyt alennuksessa vain 70 euroa, joten päätin senkin nyt tilata. Tosin mukaan lähti myös patja sekä söpö mobile ja toimituskulutkin olikin aika kalliit, että se siitä alennuksesta. Mutta eipähän tarvitse tuotakaan enää pohtia, että ostaisiko vai ei. Vaikkakin olen kyllä nyt jälkeenkin vielä miettinyt, että olikohan se kovinkaan järkevä ostos, kun se menee vain muutaman kuukauden. Mutta toisaalta halusin jonkun kauniin ja helposti siirrettävän paikan, johon vauvan voisi ensikuukausina helposti laskea nukkumaan ja ajattelisin keinuvan liikkeenkin olevan ihan hyödyksi. Katsotaan, voi olla, että tästä tulee ensimmäinen vauvavuoden turhake.

Nyt on siis hankinnat todella hyvällä mallilla. Postista odottelen vielä myös unipesää ja vaunuverhoa, jotka tilasin omilla kangasvalinnoilla ompelijoilta. Oikeastaan kokonaan puuttuu enää rintapumppu, jonkinlainen yövalo ja mahdollisesti itkuhälytin. Näiden jälkeen pitäisi ostaa vain vaippapaketti ja sitten ei ole muuta tehtävää kuin odottaa, että myös itse käyttäjä saapuisi paikalle ♥ Ai niin no pinnasänky on kyllä aika koruton, muutama pehmolelu tai tyyny sekä päiväpeitto voisi olla hyväksi...

Aika paljon sitä tulikin nyt lopulta ostettua uutena, vaikka olen päivittäin seurannut tori.fi:tä. Yritän kuitenkin olla tuntematta siitä hirveän huonoa omaatuntoa, koska hankinnat on kuitenkin olleet harkittuja ja moni onneksi myös alennuksessa. Kerrankos sitä nyt esikoiselle tarvikkeita hankkii! Kirjoittelen varmaan vielä paremmin tuosta meidän vauvanhoitonurkasta, kunhan loputkin siihen tarvittavat tuotteet löytää perille asti ja saadaan se valmiiksi.

Käytetyt vauvanvaatteet tuoksuttomiksi - miten?

Meillä lähes kaikki vauvanvaatteet on haisseet ihan kirppikseltä, koska sieltä ne on pääasiassa hankittu. Niihin oli tarttunut se kamala kirppiksen yleishaju ja toki osassa vaatteista tuoksui myös vahvasti jokin yksittäinen pesuaine. Omaan nenääni tuo kirppiksen haju on ainakin aika inhottava, eikä se alkuun lähtenyt pois edes kahdessa 60 asteen tuoksuttomassa pesussa, vaikka huuhteluaineena oli etikkaa ja vaatteet kuivattiin ulkona. Tämä oli siis ensimmäinen neuvo, jonka sain asian ratkaisemiseksi. No, se ei vielä toiminut.

Ei siis auttanut kuin uppoutua netin syövereihin ja etsiä taas kerran tietoa, miten ihmeessä hajun saisi vaatteesta lähtemään turvallisesti. Kun on vauvan herkästä ihosta kyse, en haluaisi käyttää mitään liian tujuja aineita. Itse pesen myös kaiken vauvan pyykin tuoksuttomalla aineella, joten hajua ei saa peittoon millään omalla pyykinpesuaineellakaan, enkä kyllä niin haluaisi tehdäkään.

Netti ei kuitenkaan tarjonnut oikein mitään muuta kuin pakastuksen, tuuletuksen auringossa sekä etikkaliuoksen ja yksittäisille vaatteille myös ruokasoodan. Näistä ainoa kokeilemisen arvoinen oli tämän hetken olosuhteissa tuo etikkaliuos. Eli 10 litraan vettä sekoitettiin 2 desiä etikkaa ja sitten vaatteet sinne lillumaan vähintään puoleksi tunniksi. Tämän jälkeen suoraan koneeseen, huuhteluaineeksi vielä vähän lisää etikkaa ja narulle kuivumaan, mieluiten ulos. Itse kuivasin pyykit tosin sisällä, koska ulkona on jo sen verran kylmä. Pyykit tuoksui vielä koneesta tultuaan vähän oudoilta, mutta kun etikan haju kuivuttua hälveni, oli hämmästykseni suuri!

Sillä ihme kyllä, tämä etikkaliuos tuntui toimivan suurimpaan osaan vaatteita. Ainakin kirppishaju lähti melkein kaikista. Osan jouduin kyllä pesemään ja liottamaan kahdesti, lähinnä vahvat pesuaineen tuoksut jäi joihinkin elämään, vaikka varsinainen kirppishaju katosikin. Ainoastaan yksi sitkeä vaate odottaa vielä kohtaloaan: halvalla löytämäni Swaddle Up -unipussi. Jokin pesuaine tuoksuu siinä yhä kahden pesun ja liotuksen jälkeenkin. Nyt se on tuulettumassa, seuraavaksi pakastan. Yhden sisähaalarin jouduin myös heittämään pois, koska siihen jäi jotenkin sellainen ummehtunut, "märkä" haju.

Mutta oli tässä muuten hommaakin! Meidän kämppä on ollut täyttä kaaosta viimeiset 4 päivää, kun olen pyykännyt. Pyykkiä tuli pestyä n. 7 koneellista, sisältäen siis vauvan vaatteet ja lakanat ym. tekstiilit. Tähän päälle se kirppisvaatteiden liotus etikassa ja pesin myös käsin muutaman herkemmän villavaatteen. Sitten vielä tietysti bonuksena kaikkien vaatteiden silitys. Tuntuu, että tuo silityskin vielä osaltaan raikasti vaatteiden tuoksua. Tai tuoksuttomuutta tässä tapauksessa.

Toisaalta oli kivaa, kun oli pientä puuhaa, mutta ehkä vähempikin olisi riittänyt. Etenkin, kun en yleensäkään ole mikään pyykin ystävä. :D On oikeastaan nurinkurisen hauskaa, kuinka paljon panostin vauvanvaatteiden pesuun ja siisteyteen, kun omien vaatteiden suhteen on tullut otettua aika huoleton asenne. Kunhan ne nyt koneessa käy ja narulla kuivaa, niin hyvä on.

Nyt vauvanvaatteiden kohdalla olen ollut tarkka siitä, ettei kone tule liian täyteen. Lisäksi käännän kaikki aina nurin päin, suljen napit ja vetoketjut, lajittelen värien mukaan, mietin tarkkaan pesuaineet ja pesuohjelman (joskin pesen lähes kaiken silti 60 asteessa. Jos ei sitä kestä, ei ole tarpeeksi laadukas vauvanvaate). Pesun jälkeen käännän kaikki oikein päin ja asettelen kauniisti muotoonsa ennen narulle ripustamista. Niin ja tosiaan silitän! Mut näkee normaalisti silittämässä noin kerran vuodessa, mutta vauvanvaatteiden kohdalla se oli jopa hauskaa. Ostettiin myös uusi silitysrauta ja -lauta tätä varten, koska vanhat oli sen verran kuluneet ja huonot alunperinkin.

Kaikkiaan nyt on kyllä hyvä fiilis, kun on vaatteet puhtaina ja viikattuina kaapissa odottamassa. En malta olla ihailematta niitä. Nyt näki myös hyvin, minkä verran on mitäkin kokoa hankittuna ja mitä ehkä tarvitaan lisää (esim. 62 koon housuja). Ei mulla kyllä silti ole ikävä sitä kodin olohuoneen kaaosta, mikä täällä vallitsi. Kaikki haisi etikalta, joka paikassa oli sekä likaista, puhdasta, viikattua, silitystä odottavaa että vielä kuivuvaa pyykkiä kahdessa telineessä ja epämääräisissä laatikoissa. Oli se kuitenkin kaiken arvoista! Niin ja siis otsikon kysymykseen vielä vastatakseni: tuoksuttomuus onnistui parhaiten etikkakylvyllä, joskin vahvimpiin hajustetuoksuihin sekään ei oikein tehonnut.

Seurantakäynti Tyksin äitiyspolilla

Viikko sitten sain kiireellisen lähetteen Tyksin äitiyspolille. Lähetteen syyksi oli laitettu uhkaava ennenaikainen synnytys. Se tietysti hermostutti melko paljonkin etukäteen, koska en tarkalleen tiennyt, että mistä on kyse ja kuinka vakavasta asiasta. Ilmeisesti kuitenkaan suurempaa hätää ei nyt olekaan.

Tänään kävin ekalla äitiyspolin seurantakäynnillä erikoislääkärillä. Multa oli jo ennen kysytty lupaa, sopisiko mulle opetuskäyntiaika eli opiskelijoiden läsnäolo. Suostuin siihen, joskin suostumisen jälkeen hieman kaduin asiaa, koska näin jo mielessäni, kuinka huoneessa olisi ainakin kymmenen opiskelijaa tuijottamassa, kun yritän selittää oireista ja makaan ultrattavana. Kokemus olikin kuitenkin ihan myönteinen, paikalla oli vain kaksi opiskelijaa sekä tietysti erikoislääkäri. Opiskelijoista toinen osallistui myös enemmän tutkimusten tekoon, toinen hieman vähemmän.

Alkuun mua vain haastateltiin ja sen jälkeen paineltiin kohtua käsin eri puolilta, en ihan tiedä, mitä etsivät. Mutta kaikki oli ok. Sitten ultrattiin vatsan päältä. Tämä kesti melko pitkään opiskelijoiden takia, mutta väliäkös tuolla. Lapsiveden määrä tarkistettiin sekä erilaisia virtauksia istukasta, aivoista ja napanuorasta. Kaikki oli normaalisti. Vauva oli vaan kovin touhukkaalla päällä, mikä hiukan häiritsi tsekkailuja ja mm. toinen opiskelijoista ei tahtonut saada kuvaa pysymään lainkaan siinä, missä olisi pitänyt. Noh, kukapa nyt tykkäisikään olla  koko ajan sörkittävänä. :D Painoarvioksi saatiin 1100 grammaa, viikkoja on nyt 28+4. Kauniisti oli kasvu käyrillä, mutta sanoi, että on silti melko siro pojaksi. Niin ja perätilassa majaili edelleen.

Tämän jälkeen tehtiin normaali sisätutkimus sillä härpäkkeellä. Täytyy sanoa, että se tuntui kyllä aika ikävältä. Ei ole koskaan ennen tuntunut, mutta opiskelija ei niitä varmaan ihan niin paljon ole ehtinyt tehdä kuin kokeneemmat lääkärit. Ei ollut mitään avautumisia tapahtunut, mikä vähän yllätti, kun viimeksi niitä juuri todettiin. Sen sijaan epäili jotain raskaana oleville melko tavanomaista tulehdusta ja siihen sain nyt lääkkeet. Se voisi kuulemma olla supistustenkin syynä.

Lopuksi vielä sitten ultrattiin sisäkautta kohdunkaulan pituus. Pituutta saatiin nyt 3,2 cm (viikko sitten oli 3,4 cm). Tällä kertaa tuo kaula ei myöskään lyhentynyt kohtua painettaessa, kuten viimeksi kävi, mikä oli ilmeisesti hyvä merkki. Pituuskin olisi kuulemma ollut muuten ihan hyvä, mutta ensisynnyttäjillä olisi toivottavaa olla vähän enemmänkin. Alle 2,5 cm on sellainen pituus, että on kyseessä jo todellinen huoli ennenaikaisesta syntymästä. Kohdunsuu oli kuitenkin yhä kiinni.

Ihan tarkkaan en siis vieläkään itse tiedä, että mikä tilanne nyt todellisuudessa on. Oli jotenkin niin iso ristiriita näiden kahden ultrakäynnin välillä. Suurta ennenaikaisuuden uhkaa ei kuitenkaan näemmä ole, mutta lievempi mahdollisuus siihen on silti olemassa. Pitää yhä välttää kaikkea, mikä supistuksia aiheuttaa, mutta muuten voi jatkaa melko normaalia elämää. Kahden viikon päästä menen taas samaan paikkaan seurantakäynnille. Kyllähän tuo käynti siis aika tavalla helpotti ja kiva tietää, että pääsee vielä uudelleenkin tsekkaukseen. Ja tietysti jos supistukset lisääntyy tai kovenee, tulee mun olla tuonne jo aiemmin yhteydessä.

Oikeasti uusia hankintoja

Kirppikset ei ole tuottaneet vähään aikaan tulosta. Hieman jopa turhauttaa kierrellä niitä, kun en vaan enää löydä mitään kivaa. Vaatteet on kulahtaneita tai sitten niitä samoja, jotka olen jo ostanut. Hintaa on liikaa ja kokojakaan ei löydy. 56 senttisiä olisi, mutta niitä olen ostanut jo tarpeeksi. Nyt tarvittaisiin 62 ja 68 kokoja. Tämä harmittaa, koska olin ajatellut hyödyntäväni lähes pelkästään kirppiksiä.

Nyt olen kuitenkin sallinut itselleni luvan ostaa uusiakin, koska mitään huonokuntoisia kirppisvaatteitakaan en viitsi hankkia. Joskaan en ole löytänyt vaatteita oikein kaupoistakaan. :D Siellä iskee aina piheys. Täytyy vaan yrittää hyödyntää kaikki alennukset, kuten olen nyt pitkälti tehnytkin. 68-koon kanssa en tosin pidä kiirettä, vaan odottelen, josko kirppikseltäkin vielä niitä löytyisi. Alla on nyt kuitenkin pari 62-kokoista Newbien vaatetta sekä vauvan torkkupeitto, jotka ostin "ota kolme, maksa kaksi" -kampanjan aikana.

Ostin nyt myös ihan uutena Gugguun merinopipon. Tämä oli ehkä pöhköin uusi ostos kaikista, jos miettii hintaa suhteessa tuotteeseen, mutta minkäs teet, kun olen himoinnut tätä jo ennen kuin olin edes raskaana. :D Tuo käytettynä tullut sininen 2XS-koko vaikuttikin liian isolta, joten päädyin ostamaan ihan uuden pienimmässä 3XS koossa. Itse en tosin saanut sitä ensin ostettua, koska nettisivut oli ekana myyntipäivänä niin jumissa aamulla. Mutta sitten ihana työkaverini, joka itsekin pipon tilasi, laittoi viestiä, että tilaako hän samalla minullekin. ♥ Nyt kokokin on enemmän vastasyntyneen päähän.

Ostettiin myös sitteri Adlibrikseltä. Baby Björnin Bliss, joka on Balance Soft -mallia vastaava. Tämä sitteri saa paljon kehuja siitä, että lapsi viihtyy, kun pystyy itse liikuttamaan sitä. On myös ergonominen ja mitä kaikkea. Tästä haaveilin jo raskauden ensipäivistä alkaen (joskin pohdin myös halvempia vaihtoehtoja vielä silloin) ja olenkin metsästänyt tätä pitkään käytettynä, mutta hyväkuntoisena. Tarpeeksi hyvää ei vain kuitenkaan tullut vastaan tai olen ollut liian hidas. Näiden hinnat on käytettyinä kunnosta riippuen 40-80 euroa, mutta tämän saadakseen on oltava tarpeeksi nopea. Nämä nimittäin menevät kaupaksi nopsaa. Tässä sitten asiaa järkeilin ja totesin, että sama kai se on ostaa uutenakin, koska jälleenmyyntiarvon huomioiden, se tulisi lopulta maksamaan lähes saman verran kuin käytettykin. Nyt maksoin tästä 110 euroa.

Toinen jo pidempään haaveilemani hankinta on ollut Tulan Free to Grow -kantoreppu Blossom värissä. Tämän(kin) päätin haluavani jo silloin, kun sen ensikertaa pari vuotta sitten eräässä blogissa näin. Silloin ihastuin tosin vain kuosiin, mutta jälkeen olen myös lukenut paljon ylistyksiä repun ominaisuuksista. Hyvän tuntuinen päällä pienemmällekin kantajalle, paino jakautuu tasaisesti ja lisäksi säätövaraa on paljon ja siksi tämä käy ihan vauvasta isommallekin taaperolle ilman erillisiä tukia. Ostettiin tämäkin uutena, koska käytettynä näitä myydään ihan törkyhintaan (yleensä 80-100 euroa), hinta ei paljoa uudesta eroa. Sain tämän nyt hyvästä alennuksesta napattua, joten oli oikein hyvä hetki ostaa se. Hintaa jäi alennusten jälkeen tällekin noin 100 euroa Oz Babysta. Tässä on nyt vaan ihan kamala teollinen haju, pitää kokeilla tuulettaa se ennen käyttöä.

Olen myös kuullut paljon hyvää vaunuihin tulevasta organizerista. Siihen saa kuulemma kätevästi käden ulottuville kaikki tarpeelliset pikkusälät. Meillähän tuli sellainen vaunupaketin mukanakin, mutta se ei oikein vaikuttanut käytännölliseltä. Siinä oli aika turhana kaksi kiinteää mukipaikkaa ja  vain yksi pieni tasku ilman vetoketjua. Päätin siis ostaa (alennuksesta jälleen) Buddy & Hopen tarvikelaukun ja ainakin näillä näkymin se näyttää just niin hyvältä ja kätevältä kuin ajattelinkin.  Tässä on paljon tilaa, vetoketjut ja sivussa yksi mukipaikka, jonka saa kuitenkin taitettua sivuun, jos sitä ei tarvitse. Tälle jäi hintaa vain 20 euroa.

Sitten tuli ostettua tuttipullot ja pari tuttia. Ostettiin alkuun neljä erilaista pulloa ja jos niitä tarvitaan lisää, ostetaan muut sen mukaan, mikä vauvalle parhaiten kelpaa. Kaikki kun ovat hieman erilaisia ja toiveena on, että edes joku kelpaisi vauvalle. Kuvasta puuttuu vielä Aventin Natural -pullo. Näistä kolme pulloa tuttiosineen on tehty mahdollisimman luonnollisiksi imetystä mukaillen ja yksi (Mam) on tavallinen pullo, mutta ehkäisee koliikkia/ylimääräisen ilman menemistä vatsaan (tämä ominaisuus tosin löytyy ainakin myös Tommee Tippeen ja Aventin pulloista). Lisäksi ostin alennuksesta Emman alipainerintapumpun/-maidonkerääjän. Sitä on paljon myös kehuttu. Olen vähän pohtinut, etten ostaisikaan lainkaan sähkökäyttöistä pumppua alkuun, vaan kokeilisin pärjätä tällä ja käsikäyttöisellä. Ja toki nyt kun ennenaikaisen synnytyksen uhka on ilmassa, yritän varautua henkisesti myös siihen, ettei imetys olekaan mahdollista välttämättä lainkaan.

Sinällään olen ylpeä itsestäni, että olen ostanut uusia tuotteita vain pitkään harkiten, enkä ole ostanut mitään uutta täydellä hinnalla. Olen sen sijaan käyttänyt viikkojen ajan varmaan ihan tunteja siihen, että olen pyörinyt eri nettisivuilla ja metsästänyt halvimpia paikkoja ostaa sekä seurannut tarjouksia.  Esimerkiksi tuo sama sitteri maksaa joillain sivuilla peräti 160 euroa, Adlibriksessä alunperinkin "vain" 120.

Toki moni näistä asioista on sellainen, että ostamisen olisi voinut jättää siihen kohtaan, kun tuntuu, että nyt jotain puuttuu ja tarvitaan. Koska eihän sitä tiedä, viihtyykö vauva esim. sitterissä tai repussa vai ei. Mutta koska meillä ei ole mahdollisuutta lainata näitä keneltäkään ensialkuun, ei viihtyvyyttä tai tarvetta voi oikein mitenkään etukäteen tietää. Siksi hankin ne mieluummin valmiiksi, että vauvan synnyttyä voi sitten vaan keskittyä oleelliseen.

Nyt meiltä puuttuu isommista hankinnoista enää Ikea-reissun verran tavaraa eli sänky, lipasto ja hoitoalusta. Pyörällisen keinutettavan kehdon aion myös hankkia. Olen yrittänyt saada sellaista tori.fi:stä jo varmaan kolmesti, mutta aina joku on jo ollut minua nopeampi. Niitä kuitenkin silloin tällöin tulee myyntiin, joten en ole ihan vielä valmis ostamaan tätä uutena. Paitsi ehkä jälleen hyvästä tarjouksesta, koska tutkimusteni mukaan kaikilla tämän postauksen uusilla isommilla tuotteilla on tosiaan jälleenmyyntiarvot aika kohdillaan. Ainakin toistaiseksi.

27+5: saikulla äitiysloman alkuun asti

Raskausviikko 27 on rullaillut eteenpäin. Se alkaa tuntua jo paljolta! Vatsa on kasvanut jo aivan selkeäksi raskausvatsaksi, ei pitäisi enää erehtyä. Äitiysfarkkujen vyötärökaistaleetkin alkavat vihdoin olla sopivia. Olo ei ole vielä tukala ja erilaisilta kivuilta, esimerkiksi liitoskivuilta, olen tainnut toistaiseksi välttyä. Välillä kuitenkin huomaa, että vauva painaa johonkin ylös ja oikealle samaan paikkaan. Ei pahasti, mutta siten, että siihen kiinnittää huomiota.

Viikon takaisella lääkärikäynnillä vauvan sanottiin olevan jo pää alaspäin, mutta jännästi "potkut" tuntuvat silti enemmän siellä, missä pään pitäisi olla. Potkut ei ole myöskään olleet selkeitä potkuja, vaan enemmänkin sellaista muljumista. Silloin tällöin voi jotain tuntua vasemmalla kyljelläkin, etenkin jos makaan siten päin sohvalla tai sängyllä. Kovasti tuo kuitenkin jo koko ajan liikkuu, kun vaan malttaa pysähtyä itse kuulostelemaan.

Kävin myös toisen kerran sokerirasituksessa. Arvot olivat hyvät: paasto 4.7, tunnin arvo 8.5 ja kahden tunnin arvo 6.6. Ei siis huolta raskausdiabeteksestä. Helpotus! Ekalla kerralla vastaavat arvot olivat 5.1, 8.5 ja 6.8 eli aika samat kuin nytkin. Hemoglobiinikin mitattiin taas ja se oli 119. Raskausviikolla 10 se oli 125 ja viikolla 16 lukema oli 122. Aika maltillisesti siis laskee ainakin toistaiseksi.

Supistusten takia multa testattiin myös rutiinina, ettei ole oireetonta klamydiaa, tippuria, virtsatietulehdusta tai sitten sitä jotain streptokokkia. Kaikki olivat negatiivisia eli supistusten voi todeta johtuvan näillä näkymin pelkästään rasituksesta. Olin supistusten takia sairauslomalla kaksi viikkoa ja viime torstaina palasin töihin. Olin kovin luottavaisin mielin, koska töissä ei ole nyt tullut supistuksia ja viimeksi n. viikko sitten mitään avautumista tai lyhenemistä ei ollut tapahtunut. Ilmoitin tänä aamuna pomollekin, että totta kai palaan iltapäiväksi töihin neuvolalääkärin jälkeen, eihän se nyt mitään saikkua mulle enää kirjoita.

Tänään onnekseni ja murheekseni koitui, että lääkärikäynnillä olikin saatavilla myös ultralaite. Viimeksi tehtiin vaan normaali sisätutkimus ilman laitteita. Ultralla kun katsottiin, näytti kyllä alkuun ihan hyvältä. Kohdunkaulaa oli jäljellä 3,4 cm ja kohdunsuu oli kiinni eli ehdin jo ilahtua, että pääsen takaisin töihin. Sitten kokeiltiin vielä vatsan painelua. Se aiheutti heti supistuksia ja lääkärinkin yllätykseksi supistukset myös teki sen, että kohdunkaula lyheni ilmeisesti niiden aikana vain kahteen senttiin. Lisäksi avautumista oli sittenkin ihan pienesti tapahtunut. Mulla on kuulemma myös erityisen supistusherkkä kohtu eli en ole sentään kuvitellut kaikkia supistuksia...

En nyt ihan tarkalleen muista kaikkia oikeita termejä, kun papereissakin on vaan jotain ihmeellisiä lyhenteitä, mutta tuomioksi tuli kuitenkin sairausloma äitiysloman alkuun asti. Nosto- ja rasituskielto päällä, pitää ottaa rennosti. Seurantakäynnit Tyksissä. Tätä en todellakaan odottanut kuulevani ja harmittaahan se. Olisin halunnut vielä olla töissä pidempään ja tokihan se huolettaa, jos tässä nyt on ennenaikaisen synnytyksen riski. Vaikka lääkäri rauhoittelikin, että ensisynnyttäjällä yleensä tähän riittää lepo ja suurempaa huolta ei ole. Tietenkin on myös hyvä, että asia otetaan todesta ja pääsen nyt tarkkailuun asian suhteen.

Nyt vaan pitäisi keksiä tekemistä kotona kolmeksi kuukaudeksi ilman rasitusta. Ai niin, nyt vauvan sanottiin myös olevan perätilassa, kun viimeksi lääkäri väitti sen olevan pää alaspäin. Joko tyyppi on kääntynyt taas tai sitten edellinen lääkäri ei käsin osannut tunnustella oikein. Tätä epäilen siksi, että potkut on tosiaan tuntuneet koko ajan alhaalla.

Niin tai näin, tällä systeemillä nyt mennään eteenpäin ja katsotaan, mitä tulevaisuus tuo.