Perhepeti ja toinen lapsi, siinäpä vasta pulma

Ollaan nukuttu perhepedissä periaatteessa jo siitä saakka, kun esikoinen syntyi. Hän nukkui kyllä vauvana myös joitain hetkiä omassa sängyssään (ei kylläkään koko yötä), kunnes joskus vuoden jälkeen siirryttiin pelkkään perhepetiin käytännön syistä. Ja mikä helpotus se lopulta olikaan! Alettiin kaikki nukkua niin paljon paremmin. Esikoisen täyttäessä kaksi lopetin yösyötöt, ja hän alkoikin pian nukkua läpi yön, yhä kuitenkin perhepedissä. Tällä hetkellä hän on 3,5-vuotias ja nukkuu edelleen vieressäni pinnasänky sivuvaununa, mutta usein aamuyöstä kömpii unisena vielä ihan kainalooni kiinni. Tai isin kainaloon, jos olen itse jo noussut aiemmin.

Muutaman kerran on tullut läheisiltä kommenttia, että meinaatteko vielä koulunkin alkaessa nukkua näin. Vastaukseni on: entä sitten, jos meinataankin? Ei mulla ole mikään kiire itsenäistää lasta pois viereltä niin kauan kuin nukutaan kaikki hyvin näin. Voitaisiin hyvin odotella, että lapsi itse toivoo siirtyvänsä muualle tai siirtää hänet sitten, kun joku meistä ei enää pysty nukkumaan vierekkäin. Tai sitten käy niin kuin nyt on käynyt: eteen tulee jokin muu pattitilanne. Miten perhepeti onnistuu enää syksyllä, kun lapsia onkin kaksi?

Mies heitti ilmoille, että pitäisikö toisen lapsen kanssa panostaa enemmän nukkumistaitoihin ja opettaa jo vauvana omaan huoneeseen. Hän on hieman kaihoisasti seurannut kaveriperhettä, joilla on ollut alusta saakka hyvin nukkuva lapsi. Toki he ovat varmasti myös panostaneet itsenäisiin unitaitoihin aika pienestä asti. On kuitenkin omien arvojeni vastaista siirtää vauva yksin omaan huoneeseen, enkä halua siihen lähteä. Uniasiat ja nukuttaminen on ollut aina minun vastuullani ja siksi, valitettavasti, miehellä ei nyt toistaiseksi ole tähän juurikaan sanavaltaa. Paitsi toki siinä tapauksessa, että hänen unensa alkaisivat kärsiä minun valintojeni takia. Ja siinä tapauksessa, että hän haluaa ottaa toisen vauvan nukutukset ja yöheräämiset hoitaakseen.

Koen, että perhepeti palvelee meitä kaikkia paljon paremmin kuin lapsen oma huone. Esimerkiksi kaveriperheellä on nyt se tilanne, että lapsi tarvitsee toisen aikuisen huoneensa lattialle aina loppuyöksi viereen. Minä taas en aina edes herää siihen, että esikoinen on kömpinyt ihan kylkeen kiinni, saatikka mies. Saamme nukkua koko yön illasta aamuun. Meillä ei myöskään ole ollut lainkaan öisiä "huuteluja" tai pidempiaikaisia heräilyjä pethepedin johdosta enää sen jälkeen, kun kokonaiset yöt alkoi 2-vuotiaasta.

Toki "joudun" nyt illalla menemään yhtä aikaa nukkumaan esikoisen kanssa, koska häntä ei voi vain jättää yksin omaan huoneeseen nukahtamaan. Mutta tämä ei minua haittaa, koska nukahdan itse usein jo ennen lasta. :D Juuri tästä syystä minä olen hoitanut kaikki lapsen iltanukutukset tähän saakka - oma unirytmini on todella aikainen ja menen joka tapauksessa nukkumaan yhtä aikaa lapsen kanssa. Siksi se olen siis myös ollut aina minä, joka on päättänyt, millä tavoin meillä on nukuttu. Ja siksi päätän luultavasti jatkossakin, mikäli vain saadaan homma jotenkin toimimaan kahden lapsen kanssa. Se tässä nyt tuottaa kovasti harmaita hiuksia.

Ainoa kaipaamani asia on hieman kuvauksellisempi makkari, mutta tällä mennään vielä pitkään :D

En millään haluaisi häätää esikoista omaan huoneeseen, eikä hän halua sitä vielä itsekään, kun ollaan ehdotettu. Me ei kuitenkaan mahduta kaikki enää samaan perhepetiin, se on varmaa. Kuitenkin haluaisin imettää myös seuraavaa vauvaa ja ajatuksena on siksi nukkua hänenkin kanssaan alusta asti perhepedissä, pinnasänky sivuvaununa. Esikoiselle pitäisi siis keksiä jostain uusi paikka.

Mietinnässä on hänelle oma sänky meidän makkariin. Uskoisin sen olevan sopivan kevyt tapa siirtyä pois perhepedistä. Mietin kuitenkin, mahtaako hän pystyä nukkumaan vauvan kanssa samassa huoneessa. Herääkö hän kaikkiin vauvan ääniin ja hoitotoimenpiteisiin? Tämä olisi kuitenkin toimiessaan helpoin ja lempein tapa: pystyisin menemään nukkumaan yhtä aikaa kummankin lapsen kanssa samaan huoneeseen. Yksi kaveriperhe on toiminutkin näin ongelmitta, kun heille syntyi toinen, mutta heidän vauvansa on myös aina ollut melko lahjakas nukkuja.

Haasteena edellisessä on kuitenkin se, jos esikoinen ei pystykään nukkumaan, kun vauva pitää hereillä. Silloin meidän tulisi siirtää hänet toisaalle ja olisi tosi kurjaa tehdä se vasta vauvan synnyttyä. Että "nyt kun meillä on tämä uusi lapsi, niin mene sinä vanha lapsi pois tieltä". Ihan kamala ajatus.

Ei siis olla vielä päästy oikein etenemään tässä. Yksi vaihtoehto voisi olla koittaa sovittaa makkariin vieretysten yksi aikuisten sänky, parisänky ja pinnasänky. Silloin meidän ei tarvitsisi ostaa mitään uutta, vaan voitaisiin testata ensin näin. Sitten meillä ei vaan olisi sänkyä miehelle toisessa huoneessa, jos käy taas niin, että vauva valvottaa öisin häntäkin.

Olen siis aika taidokkaasti vain haudannut tämän asian mieleni pohjalle. Ajatellut, että katsotaan sitä sitten, kun vauva on täällä. Saa siis jakaa kokemuksia, jos jollain on ollut sama tilanne!