Vauvan vuorokausi kahden kuukauden (39+6) iässä

Melkein jo luovutin tämän koosteen kanssa, koska vauvalla oli vähän hankalampi sylivaihe meneillään ja itsellänikin jotenkin väsy päivä. Jatkoin kuitenkin, koska etenkin näistä ekoista kuukausista on kiva jättää muisto itselleen. Ne on jotenkin niin erityisiä aikoja vauvan kanssa iloineen ja haasteineen.

Tämä valittu päivä osoittautui tosin hieman poikkeavaksi muista (kuten mulla tuntuu aina näiden kanssa käyvän): vauva valvoi enemmän, viihtyi vain sylissä ja nukkui vielä yönkin ihan surkeasti. Tästä seuraava päivä oli onneksi taas onnistunut ja yökin sujui tuttuun tapaan parilla herätyksellä. Niin ne vaihtelee!

Vauva on nyt kalenteri-iältään 2 kuukautta, mutta kehitysiältään ihan vastasyntynyt. Hänen unirytminsä yms. käytöksensä vastaa siis vielä vastasyntynyttä (ki 40+0), ei kahden kuukauden ikäistä.

Sunnuntai 17.9.2023

6.30 Esikoinen kömpii viereeni vierashuoneen sängylle, vauva nukkuu vielä.

6.50 Noustaan esikoisen kanssa. Keitän kahvia, teen esikoiselle aamupalaa. Vauva jää yhä nukkumaan. Seitsemältä vauvaa herää kähisemään ja itkemään. Lohdutan hetken. Sitten asetun viereiselle tietokoneelle kirjoittamaan vauvan kuukausipostausta. Esikoinen katsoo lastenohjelmia olohuoneessa.

7.15 Esikoinen tulee katselemaan, mitä teen. Hän pyytää värityskuvia, joten tulostan niitä.

7.30 Otan toisen kupin kahvia ja menen esikoisen kanssa värittämään.

8.00 Vauva heräilee, esikoinen siirtyy huoneeseensa leikkimään. Haen vauvan aamutoimille eli tehdään vaipan ja vaatteiden vaihto, pikainen pyllyn pesu sekä vanulapuilla putsaus (kaula, korvat, silmät, kainalot, napa). Tai meillä ei tällä kertaa oikeastaan ole vanulappuja, vaan kuitukangastaitoksia. Tulivat keskolassa tutuiksi ja tykkäsin niistä enemmän.

8.10 Imetys. Vauva syö viisi minuuttia hyvin ja seuraavan vartin vaan hengailee lupsutellen. Ulkona alkaa myrskyämään. Harmi, olisin halunnut käydä aamupäivällä puistossa. Esikoinen leikkii nyt meidän vieressä autoilla, osallistun välillä leikkiin juttelemalla.

8.35 Laitan vauvan sitteriin ja haen itselleni aamupalaa. Hän on ihan hereillä.

8.45 Otan hänet seurustelemaan jalkojen päälle, kun saan syötyä. Esikoinenkin tulee välillä juttelemaan vauvalle. Vauvan suu alkaa saman tien vähän maiskuttaa.

9.00 Kokeilen imettää uudelleen, hän syö vähän. En oikein tiedä, onko hänellä nyt nälkä, väsy vai ilmaa vatsassa. Hän nälkäviestii, muttei syö.

9.05 Vien vauvan vaunuihin sisälle. Keinutan uneen. Tai siis yritän. Hän kähisee ja antaa taas nälkäviestejä. Vatsaakin selvästi kyllä vääntää. Tutti lentää suusta heti, kun sitä tarjoan.

9.20 Olen itse aaaaivan väsynyt, tarvitsisin pienen hengähdystauon. Kokeilen siis jättää vauvan itsekseen vaunuihin, josko hän kaipaakin vain tilaa ja rauhaa nukahtaakseen. Joskus käy niin.

9.30 Haen vauvan vaunuista kainaloon, kun hän meinaa alkaa itkeä. Tämä on uusi hauska vaihe eli vauvaa väsyttää, mutta nukahtaminen ei onnistu nukuttamallakaan.

9.40 Kokeilen taas tarjota maitoa. Ei kelpaa. Itse meinaan melkeinpä nukahtaa istualteen, edellinen yö oli aika huono. Esikoinen kyllästyy leikkimään yksin. Laitan hänelle taas telkkarin päälle, kun en ehdi nyt itse leikkiä hänen kanssaan. Olemme vauvan kanssa sylikkäin, hän on ihan hereillä.

10.00 Kokeilen taas tarjota rintaa. Ei kelpaa. Hän haukottelee ja silmät alkaa lupsua. Siirrän kehtoon (silmät tietysti rävähtävät selälleen) ja alan keinuttaa.

10.10 Nälkäviestintä vain jatkuu, vauva hermostuu. Ei auta kuin kokeilla taas imettää. Hän ottaa imuotteen ja nukahtaa saman tien.

10.30 Yritän siirtää hänet kehtoon nukkuvana. Hän vaikuttaa rauhoittuvan sinne silmät kiinni. Äkkiä siis esikoiselle ruokaa tässä välissä. Kun mikro kilahtaa, vauva jo itkee. Menen keinuttamaan.

10.40 Käyn lämmittämässä oman ruokani ja annan samalla esikoiselle vähän lisää.

10.50 Vauva kähisee taas itsekseen ja meinaa hermostua. Palaan keinuttamaan kehtoa, ehtiihän sen oman ruuan kylmänäkin syödä. Esikoinen saa syötyä, käsken hänet vessan kautta päiväunille isin kanssa. Onnekseni hän tottelee ensimmäisestä kehotuksesta.

10.55 Luovutan vauvan nukutuksen suhteen. Pakko syödä itsekin jotain. Jätän siis vauvan kehtoon kähisemään, syön pikaisesti ja käyn itse vessassa. Tässä kohtaa hän sitten jo hermostuu, mutta keitän silti vielä itselleni kahvia termosmukiin, koska näemmä hän ei tänään aio nukkua kuin sylissä, niin odotettavissa on ainakin pari tuntia sohvan nurkassa. Tippumista odotellessa lohduttelen vauvaa.

11.05 Vauva huutaa hieman jo kovempaa, joten vaihdetaan vaippa, kaadan kahvin itselleni ja sitten imetys. Hän näyttää yhä aivan pirteältä. Oih ja voih.

11.20 Hän nukahtaa viimein syliin. Käynnistän telkkarin, katson Sykettä.

12.20 Vauva herää huutamalla, vatsa kiusaa. On yhä sylissä. Nukahtaa vielä uusiksi.

12.45 Esikoinen herää ja tulee sohvalle. Seurustellaan sohvalla.

13.10 Kokeilen laskea vauvan nukkuvana kehtoon. Hän on siinä pari minuuttia, kunnes alkaa huuto. Jaahas. Isi ottaa kopin vahtivuorosta. En täysin muista, mitä teen itse, koska en ole kirjoittanut sitä ylös. Muistaakseni annan esikoiselle välipalaa ja valmistelen lähtöä mummilaan.

13.30 Mies harmittelee vauvalle, ettei voi auttaa maidon kanssa, kun hän taas nälkäviestii. Siitä keksin kokeilla vihdoin, huoliiko hän pullon. Lämmitän pakkasesta omaa maitoani pulloon ja isi syöttää sen vauvalle. Ihan hyvin syö ja sitten nukahtaa!

13.45 Lähden esikoisen ja vauvan kanssa ajelemaan mummin luo. Perillä jutellaan ja minä syön ruokaa. Vauva on koko reissun jonkun sylissä.

14.40 Imetys.

14.50 Lähden ajamaan takaisin kotiin vauvan kanssa, esikoinen jää mummille leikkimään. Heillä on vielä luvassa kiva tapahtuma liikunnan parissa.

15.15 Istahdan kotisohvalle, vauva sylissä kun ei kaukalossa viihtynyt enää autoilun jälkeen (vaikka nukkui). Laitan telkkarista Sykkeen, koska oletettavasti tässä sitä oltaisiin loppuilta.

15.50 Alkaa kova itku, vatsa vääntää taas. Käydään vaihtamassa vaippa, sitten imetys. Vauva nukahtaa rinnalle.

16.30 Lasken vauvan nukkuvana kehtoon. Oho, hän jää sinne! Ehdotan miehelle, katsottaisiinko joku leffa pitkästä aikaa. Hän tekee meille ensin ruokaa, syömme.

17.15 Leffa on valittu ja aloitamme.

17.35 Vauva nälkäviestii. Imetys samalla leffaa katsellen.

17.45 Vauva ei syö kovin ahnaasti ja rinnoissa tuntuu jo ikävää kiristystä, joten pumppaan vielä pitkästä aikaa maitoa n. 100 ml. Sillä aikaa vauva on miehen sylissä.

18.10 Vauva on vähän itkuinen ja hereillä, siirretään hänet sitteriin, jossa hän viihtyy tyytyväisenä ympärilleen katsellen.

18.45 Esikoinen tulee kotiin. Vaihdetaan kuulumiset, hän käy käsipesulla. Leffa jää vähän vielä kesken. Katsomme sen myöhemmin joskus loppuun - tai emme katso. Jää mysteeriksi.

18.55 Lapset pesulle. Kylvetän ensin tyytyväisen vauvan, jonka jälkeen esikoinen pääsee samaan kylpyveteen, lisäämme vain vettä. Esikoinen kylpee vieressä, kun kuivaan ja puen vauvan. Sitten käyn itsekin suihkussa, mies on vauvan kanssa sen aikaa.

19.15 Vauva on jo tosi nälkäinen ja kiukkuinen. Imetän sängyssä ajatuksenani laskea hänet nukkuvana viereen, jonka jälkeen voisin tehdä omat iltatoimeni loppuun. Aika optimistista, mutta saahan sitä haaveilla. Hän ei toistaiseksi suostu syömään jo valmiiksi makuultaan, mikä ehkä helpottaisi tätä hommaa, joten imetän sylissä.

19.30 Vauva on sylissä nukkuvana. Lasken hänet viereeni sängylle. Kiukkuvaihde kääntyy päälle saman tien. Silittelen, annan tuttia.

19.45 Mies tulee esikoisen kanssa makkariin ja jää lohduttelemaan vauvaa. Itse käyn syömässä iltapalan, teen iltatoimet ja laitan vielä yötä ja aamua varten valmiiksi juttuja (rintakumit pestyinä vierashuoneeseen, lasten vaatteet jne.)

20.05 Palaan sänkyyn. Kaikki vielä hereillä. Esikoinen kuuntelee äänikirjoja. Annan vauvan olla itsekseen, kun hän ei itke. Tutti suussa alkaa silmät taas sulkeutua. Luulen jo hetken, että hän nukahtaa.

20.10 Huuto alkaa. Jaahas. Masu taitaa vaivata ja yleensäkin iltaisin alkaa aina tässä kohtaa huuto, kun pitäisi nukahtaa.

20.35 Imetän vauvan makuultaan, tällä kertaa hän suostuu syömään niin. Nukahtaakin sitten syvään uneen. Sanon esikoiselle, että vielä yksi äänikirja ja sitten nukutaan.

21.10 Havahdutaan esikoisen kanssa vauvan itkuun. Kestää onneksi hetken vain, kun hieron hieman hänen masuaan.

00.00 Vauva herää kähisten. Käydään vaihtamassa vaippa hoitopöydällä. Siirryn sitten imettämään vierashuoneeseen, mies on esikoisen kanssa makkarissa. Vauva nukahtaa vierelle.

00.30 Käyn pesemässä rintakumin, sitten nukkumaan.

1.30 Esikoinen huutaa, koska oli herännyt ja isi olikin noussut hetkeksi viereltä. Rauhoittuu nopsaa, kun isi palaa, mutta vauva herää, huutamalla tietysti hänkin. Kokeilen imettää sylissä, hän nukahtaa. Viereen siirrettäessä hän herää, on ihan silmät suurina. Voi pojat, yleensä hän ei koskaan öisin valvo.

2.40 Imetän uudelleen. Tähän saakka vauva on ollut hereillä, välillä sylissäni, välillä vieressä. Välillä vatsaansa itkien.

2.55 Hän nukahtaa rinnalle. Siirrän viereen, hän herää, mutta on nyt rauhassa. Suljen itse silmäni, havahdun aina välillä hereille. Vauvakin on uninen, välillä jo silmät kiinni.

3.30 Vauva on nukahtanut.

6.00 Vauva herää huutaen, masu vaivaa taas. Onpa kumma. Hieron, kunnes tajuan, että voihan hänellä jo olla nälkäkin.

6.20 Imetys. Imetyksen aikana esikoinen herää ja kömpii hetkeksi viereen. Nousemme uuteen päivään klo 6.50, mutta vauva tosin jää vielä nukkumaan.

♥♥♥

Vauvan hereilläoloajat tänään (13 h 35 min):

8-10.10, 10.30-11.20,  13.10-13.45, 14.40-14.50, 15.50-16.10, 17.35-20.45, 00.00-00.10, 1.30-3.30

Vauvan uniajat tänään (10 h 25 min, päivällä 4 h 20 min, yöllä 6 h 5 min):

10.10-10.30, 11.20-13.10, 13.45-14.40, 14.50-15.50, 16.10-17.35, 20.45-00.00, 00.10-1.30, 3.30-6.00

Syömiset (13 kertaa):

8.10, 9.00, 11.05, 13.30, 14.40, 15.50, 17.35, 19.15, 20.35, 00.00, 1.30, 2.40, 6.20

Vauva 2 kk (40+0)

Olemme viimein saavuttaneet lasketun ajan. Meillä on nyt siis kehitysiältään vastasyntynyt vauva, vaikka hän täyttikin jo kalenteri-iältään kaksi kuukautta. Tämän kuukauden aikana on tapahtunut paljon edistystä ja silti meillä tosiaan on yhä vain vastasyntynyt mitä taitoihin ja kokoon tulee. Tuntuukin, kaikesta kehityksestä huolimatta, että tämä vastasynytyneen vaihe on kestänyt jo ikuisuuden. Odotan jo kovasti, että päästäisi uudelle asteelle, mitä esimerkiksi vauvan kanssa seurusteluun tulee.

Nytkin vauva on kyllä alkanut olla jo paljon enemmän hereillä. Hän ei enää nukahda noin vain mihin vain, eikä aina oikein nukuttaessakaan. Hän voi olla hereillä kahdesta kolmeenkin tuntiin ihan tyytyväisenä. Aivan viime päivinä olen huomannut, että hän on alkanut vähän myös tarkentaa katsettaan. Ei katso vielä silmiin, mutta kasvoihin jo. Olen myös miettinyt, olenko saanut muutaman oikean hymyn unihymyjen sijaan. En kuitenkaan ole ihan varma, varsinkaan kun niiden pitäisi kehitysiän puolesta tulla vasta noin kuukauden päästä. Mutta vauva on kyllä ollut hereillä ja ollaan seurusteltu, kun hän on suloiset hymynsä väläyttänyt.

Persoonaltaan hän tuntuu yhä olevan aika rauhallinen. Hän voi hereillä ollessaan vain tuijotella ympärilleen ihan hiljaa tunninkin ajan tyytyväisenä. Itkuja tietysti on, mutta ne johtuu aina selkeästi joko nälästä, väsymyksestä (ja siitä, ettei hän osaa silti nukahtaa) tai sitten masukivuista. Ei siis juuri sen kummempaa kuin muillakaan vauvoilla.

Hän rakastaa olla lähellä ja sylissä. Mietin keskolassa, tulisiko hänestä "itsenäinen" vauva, esimerkiksi nukahtamisen suhteen, kun hän tottui siellä olemaan aina yksin sängyssään. Mutta ehei, yhtä takiaiseksi näyttää tämäkin kasvavan kuin esikoinenkin oli. :D Toisaalta aika ihanaa, että itsenäisyyteen pakotetun alun jälkeen hänkin on silti kuin kuka tahansa läheisyyttä kaipaava vauva. Häntä on päivisin enää hankala saada nukkumaan muualla kuin sylissä tai ainakin hän herää aina, kun hänet siitä siirtää. Öisin hän nukkuu yksinään ehkä maksimissaan kaksi tuntia, mutta usein herää jo tunninkin jälkeen ja joskus ei edes nukahda yksin. Sen sijaan vieressä hän nukkuu tyytyväisenä kolme tuntia putkeen, herää syömään ja jatkaa uniaan.

Meillä nukutaan siis nyt perhepedissä noin klo 21-8 kolmella herätyksellä (noin 23, 2, 5). Hän ei yleensä valvo öisin, vaan nukahtaa uudelleen syömisten jälkeen. Iltanukahtaminen sen sijaan on hankalaa. Hän valvoo yleensä pari tuntia illalla, jonka jälkeen yritän nukuttaa hänet meidän makkariin tissille. Siihen hän usein nukahtaakin, mutta herää siirrettäessä ja on sitten kovin itkuinen. Silitellen ja tutilla olen muutamana iltana saanut silti nukahtamaan lopulta kainaloon. Esikoinen nukkuu myös meidän kanssa toisella puolellani. Vauvan ekalla tai tokalla herätyksellä siirrytään vierashuoneen sängylle kaksin ja ollaan siinä loppuyö. Tällöin mies on myös jo tullut nukkumaan esikoisen kanssa. Toimii aika hyvin ja nukutaan kaikki (toistaiseksi) paremmin mitä uskalsin vauva-ajalta odottaa.

Päivisin vauva ei sitten nukukaan ihan niin hyvin. Luultavasti, koska en voi itse nukkua hänen vieressään tai pitää sylissä koko päivää. Mutta kaipa sekin tästä pian lähtee sujumaan, kun ikää tulee. Muistelin, että esikoinen nukkui aina päivisin hyvin, mutta kurkkasin hänen vauvan vuorokausi 1 kk -postauksen ja samanlaista sekoilua se oli näköjään silloinkin. :D Välillä nukutan vauvan nyt kantoreppuun, välillä syliin, välillä vaunuihin ja joskus tuurilla voi onnistua kehtoonkin. Nyt tosin meillä on se ärsyttävä vaihe, että vauvaa ei saa nukutettua oikeastaan lainkaan. Hän joko nukahtaa itse tai ei nuku. Eli ei nuku.

Syömiset on myös lähteneet sujumaan tosi hyvin. Vauva on nyt kokonaan vauvantahtisella täysimetyksellä, mikä tuntuu ihan uskomattomalta saavutukselta lähtökohdat huomioiden. Keskosen imetys ei koskaan ole itsestäänselvyys (no, ei kai minkään vauvan) ja itse asiassa suurimmalla osalla tutuista keskosten äideistä tämä onkin ollut haasteena, eikä ole onnistunut paitsi osittaisena. Olen siis todella kiitollinen, että meillä oli tähdet kohdallaan ja tämä onnistui.

Toki nostan itsellenikin vähän hattua, on tämä ollut myös kovan työn tulos. Kaikkien niiden tuskaisten epätoivon hetkien sietämistä ja läpi rämpimistä. Vaatinut vahvaa uskoa, että joskus on vielä se päivä, kun olen kiitollinen, että jaksoin. Ja no, se päivä on nyt tänään. Vauva syö  7-10 kertaa vuorokaudessa ja hallitsee jo aika hyvin homman. Toisinaan vielä hotkii niin, että maitoa menee yhä henkeen, mutta suurimmaksi osaksi sujuu hyvin. Rintakuminkin olen nyt jättänyt nyt eilisestä saakka pois ja tuntuu sujuvan niinkin.

Eilen meillä oli Tyksissä eka kehitysseurantakäynti sekä pään magneettikuvaus. Seurantakäynnillä keskosen tutkii hoitaja, lääkäri ja fysioterapeutti. Kaikki oli kunnossa, lasketun ajan mitat oli hyvät. Vauva oli saanut kahdessa kuukaudessa painoa kaksi kiloa ja pituutta seitsemän senttiä. Päästiin myös pikalähetteellä ylimääräiseen ultraääneen, ei niinkään kiireellisyyden vuoksi, vaan siksi että saatiin sekin hoidettua yhdellä käynnillä.

Magneettikuvaus jännitti eniten, mutta vauva onneksi nukahti laitteeseen, vaikka oli nukkunut jo lähes koko aamun (hänet olisi kuulunut pitää hereillä 2-4 tuntia ennen kuvausta, mutta kysynpä vaan, että miten). Kuvaus hoidetaan siis maitoanestesialla eli vauva syötetään ensin ja laitetaan unisena putkeen. Hän sai aluksi kuulosuojaimet ja tiukan kapalon, jonka jälkeen hänet "suljettiin" tyhjiöpussiin.  Hänestä tuli näin yksi kova lankku ja sellaisena hänet laitettiin laitteeseen makaamaan. Oma tehtäväni oli istua tuolilla hälytysnappi kourassa ja hälyttää, jos vauva olisi pulauttanut. Hyvin meni, vain yksi kuvasarja piti uusia pään heilautuksen takia.

Nyt vauva on siis virallisesti vastasyntynyt myös kehitysiältään. Pääsemme vihdoin etenemään kehityksessä kunnolla ja voidaan alkaa odottaa ensimmäisten taitojen ilmaantumista!

Uuden arjen kuulumisia

Meillä on sujunut kotona loistavasti. Vauva on nyt ollut kotona kaksi viikkoa, ja tähän asti kaksi lasta on mennyt siinä missä yksikin. Tämä tuntuu jakavan mielipiteitä, mutta meillä se on ollut näin päin - toistaiseksi. Vauva on vain sulautunut mukaan perheeseen kuin olisi aina täällä ollutkin. Arki ei tunnu lainkaan kuormittavalta, ainoastaan esikoisen kyltymätön leikkihimo kolhaisee joskus omaa jaksamista, enkä kyllä jaksakaan leikkiä niin paljon kuin hän tahtoisi. Toki takana on vasta se kaksi viikkoa eli en suinkaan huokaise vielä helpotuksesta. Tilanne voi tietysti muuttua vaikka jo huomenna, mutta mitäpä sitä etukäteen murehtimaan.

Tämä vauva-arjen aloitus on ollut ylipäätään jotenkin rennompaa kuin esikoisen kanssa aikanaan. Koin sen silloin melko raskaaksi ja kuluttavaksi, en oikein osannut nauttia päivistä niin paljon kuin olisi voinut. Ainakaan siis, jos vertaan nykyiseen tilanteeseen. Stressasin silloin kaikkea, monta aivan turhaakin asiaa, ja elin äitiyttä 110 prosenttia ajasta. Jopa suihkussa käyminen tuntui alkuun hankalalta, kun piti olla vauvasta erossa. Nyt sitä vain on ollut ja jatkanut olemista kuten ennenkin. Vähän kuin että "ai niin, meillähän on tuo vauvakin tuossa".

Suuri syy tähän helppouteen on varmasti ollut vauvan unisuudessa, luonteessa ja toisaalta lasten sopivassa ikäerossa. Vauva on ihan hirmurauhallinen köllöttelijä. Hän nukkuu yleensä putkeen 3-4 tuntia, herää syömään ja nukkuu taas. Välillä hän jaksaa olla hereillä jo tunnin verran ja silloin hän yleensä tuijottelee vain ympärilleen hiljaa missä ikinä onkin. Sama öisinkin. Ei siis kauheasti helpompaa voisi olla. Joinain päivinä hän itkeskelee vähän enemmän (todennäköisesti vatsaa), mutta rauhoittuu aina heti, jos pääsee syliin.

Arjen sujumista helpottaa tosiaan myös se, että esikoinen on jo niin iso, 3,5-vuotias. Hän jaksaa odottaa vuoroaan ja osaa tehdä monia pieniä asioita itsekin. Kuten hakea aamupalaa kaapista, käydä vessassa, pukea, viihdyttää itseään ja joskus jopa auttaa pienissä askareissa. On meillä kyllä ruutuaikakin lisääntynyt varsinkin, kun vauva on nyt alkanut viihtyä rinnalla kauemmin putkeen ja omat lepohetkekin ovat välillä kivoja. Esikoinen kun lopetti päiväunien nukkumisen aikalailla siihen, kun kotiuduimme vauvan kanssa. Mielestäni meidän arki on kuitenkin nyt aika hyvin tasapainossa kaiken tekemisen suhteen.

Esikoinen on myös suhtautunut  vauvaan hienosti. Silittelee, sanoo rakkaaksi ja söpöksi ja ilmoittaa aina kun vauva ääntelee, jos en ole vierellä. Hän sietää jo paremmin vauvan itkuakin ja sanoo usein, että onpa ihanaa kun meillä on tämä vauva. Toisinaan hän kuitenkin selvästi myös harmistuu vauvan saamasta huomiosta, mutta osaa onneksi myös sanoittaa näitä tunteita eikä osoita sitä tekemällä tyhmyyksiä. Esimerkiksi kerran ulos lähtiessä hän totesi, että häntä harmittaa kun vauvakin tulee aina mukaan. Kerran hän totesi, että haluaisi, että vauva menee sittenkin pois. Pitäisikin yrittää järjestää aikaa myös vain kaksin hänen kanssaan.

Parin viikon päästä esikoisella alkaakin sitten myös päiväkoti. Vähän ristiriitaisin fiiliksin, mitä itseeni tulee. Päiväkodin piti alkaa jo elokuun alussa, mutta lykkäsimme aloitusta, koska pelkäsimme tauteja, emmekä halunneet laittaa esikoista aloittamaan uudessa paikassa muutenkin hänelle kurjassa ja epävakaassa elämäntilanteessa. Edelleen kyllä taudit pelottaa, mutta hän on kuitenkin kohta jo neljävuotias ja kaipaa selvästi kavereidenkin seuraa. Alustavasti suunniteltiin hänelle nyt kolme tai neljä päivää viikossa klo 9-12. Katsotaan kuitenkin, miten kaikki lähtee sujumaan ja mikä on meidän ja  hänen kannaltaan lopulta paras rytmi. Meillä on nyt enintään 20 tuntia viikossa -sopimus ja sitä tuskin tullaan nostamaan. Mun mielestä on parasta, jos lapsella on mahdollisuus olla myös kotona mahdollisimman pitkään.

Kaikkein parasta meidän uudessa arjessa on ollut ulkoilu. Ai että miten rakastankaan vaunujen työntelyä ja esikoinen on nyt myös innostunut potkupyöräilystä. Loistava kombo! Ihanaa kun on vielä ollut lämpöisempiä kelejäkin, niin ollaan päivittäin käyty ulkona omalla pihalla tai lähipuistossa. Toisiksi parhaita hetkiä ovat sitten varmaan illat, kun kömmitään kolmisin nukkumaan. Esikoinen, minä ja kuopus kaikki vieretysten pitkän päivän jälkeen. ♥ Olettaen, että vauva nukkuu! Nyt on muutama ilta venynyt valvoen klo 23 asti, ja ne on toki vähän raskaitakin kun itseä jo väsyttäisi ja kuitenkin viimeistään klo 1 pitäisi vauva taas jo herättää syömään.

Raskainta on varmaan puolestaan vauvan ruokailut, etenkin öisin. Haluaisin jo niin paljon eroon nenämahaletkusta. Tällä hetkellä vauvan hoitotoimiin ja syömisiin menee aina vajaa tunti kerrallaan, kun ensin on vaipanvaihto, sitten syöttöpunnitus, imetys (15-30 min), syöttöpunnitus, maitojen laittaminen nenämahaletkuun, vauvan rauhoittelu tässä kohtaa, maidon pumppaus ja vielä kaikkien pumpun osien, rintakumin ja maitoruiskun tiskaus. Joskus imetyksiä ja syöttöpunnituksia on useampia peräkkäin, kun vauva herääkin uuteen punnitukseen ja jaksaa taas hetken syödä itse lisää. Kun hän jaksaa syödä tarpeeksi ilman letkua, olisi vastaava rumba vain: vaipanvaihto ja imetys.

Välillä on tuntunut, että imetyksen suhteen ei ole tapahtunut mitään edistystä. Kun kuitenkin peilaa kotiutumistilanteeseen, niin onhan siinä tapahtunut. Sen kanssa vain tunnutaan menevän kaksi askelta eteen ja yksi taakse -syklissä. Sitä on aina niin toiveikas, kun vauva jaksaakin juoda kaiken 75 ml kerralla ja sitten seuraavaksi voikin taas tulla kerta, kun hän jaksaa 10 ml tai ei aina sitäkään. Tällä hetkellä vauva ruokailee siis kuusi kertaa päivässä (75 ml kerralla) ja niistä kahtena hän jaksaa imeä koko annoksen itse, yhtenä ei jaksa imeä lainkaan ja loppuina kolmena hän syö vaihdellen kaikkea 20-50 ml väliltä. Keskimäärin sanoisin, että hän syö tällä hetkellä vuorokausiannoksesta noin puolet itse ja puolet menee vielä letkuun. Elättelen silti jo toiveita, että tänään olisi viimeinen letkun vaihto.

Meidän uusi arki sujuu siis oikein kivasti! En juurikaan keksi valitettavaa. Öisin on taas sama kuin esikoisenkin aikaan, että yöllä herätessä tuntuu, ettei heräämisestä tule mitään ja on aivan loppu, mutta niin sitä vain silti aamuisin herää pirteänä uuteen päivään.

Eniten kaikkea tätä arkea helpottaa varmasti ajatus siitä, kuinka häviävän lyhyt aika vauvavuosi on elämästä. Varsinkin, kun tämä on meidän viimeinen kerta. ❤️