Vauva 2 kk (40+0)

Olemme viimein saavuttaneet lasketun ajan. Meillä on nyt siis kehitysiältään vastasyntynyt vauva, vaikka hän täyttikin jo kalenteri-iältään kaksi kuukautta. Tämän kuukauden aikana on tapahtunut paljon edistystä ja silti meillä tosiaan on yhä vain vastasyntynyt mitä taitoihin ja kokoon tulee. Tuntuukin, kaikesta kehityksestä huolimatta, että tämä vastasynytyneen vaihe on kestänyt jo ikuisuuden. Odotan jo kovasti, että päästäisi uudelle asteelle, mitä esimerkiksi vauvan kanssa seurusteluun tulee.

Nytkin vauva on kyllä alkanut olla jo paljon enemmän hereillä. Hän ei enää nukahda noin vain mihin vain, eikä aina oikein nukuttaessakaan. Hän voi olla hereillä kahdesta kolmeenkin tuntiin ihan tyytyväisenä. Aivan viime päivinä olen huomannut, että hän on alkanut vähän myös tarkentaa katsettaan. Ei katso vielä silmiin, mutta kasvoihin jo. Olen myös miettinyt, olenko saanut muutaman oikean hymyn unihymyjen sijaan. En kuitenkaan ole ihan varma, varsinkaan kun niiden pitäisi kehitysiän puolesta tulla vasta noin kuukauden päästä. Mutta vauva on kyllä ollut hereillä ja ollaan seurusteltu, kun hän on suloiset hymynsä väläyttänyt.

Persoonaltaan hän tuntuu yhä olevan aika rauhallinen. Hän voi hereillä ollessaan vain tuijotella ympärilleen ihan hiljaa tunninkin ajan tyytyväisenä. Itkuja tietysti on, mutta ne johtuu aina selkeästi joko nälästä, väsymyksestä (ja siitä, ettei hän osaa silti nukahtaa) tai sitten masukivuista. Ei siis juuri sen kummempaa kuin muillakaan vauvoilla.

Hän rakastaa olla lähellä ja sylissä. Mietin keskolassa, tulisiko hänestä "itsenäinen" vauva, esimerkiksi nukahtamisen suhteen, kun hän tottui siellä olemaan aina yksin sängyssään. Mutta ehei, yhtä takiaiseksi näyttää tämäkin kasvavan kuin esikoinenkin oli. :D Toisaalta aika ihanaa, että itsenäisyyteen pakotetun alun jälkeen hänkin on silti kuin kuka tahansa läheisyyttä kaipaava vauva. Häntä on päivisin enää hankala saada nukkumaan muualla kuin sylissä tai ainakin hän herää aina, kun hänet siitä siirtää. Öisin hän nukkuu yksinään ehkä maksimissaan kaksi tuntia, mutta usein herää jo tunninkin jälkeen ja joskus ei edes nukahda yksin. Sen sijaan vieressä hän nukkuu tyytyväisenä kolme tuntia putkeen, herää syömään ja jatkaa uniaan.

Meillä nukutaan siis nyt perhepedissä noin klo 21-8 kolmella herätyksellä (noin 23, 2, 5). Hän ei yleensä valvo öisin, vaan nukahtaa uudelleen syömisten jälkeen. Iltanukahtaminen sen sijaan on hankalaa. Hän valvoo yleensä pari tuntia illalla, jonka jälkeen yritän nukuttaa hänet meidän makkariin tissille. Siihen hän usein nukahtaakin, mutta herää siirrettäessä ja on sitten kovin itkuinen. Silitellen ja tutilla olen muutamana iltana saanut silti nukahtamaan lopulta kainaloon. Esikoinen nukkuu myös meidän kanssa toisella puolellani. Vauvan ekalla tai tokalla herätyksellä siirrytään vierashuoneen sängylle kaksin ja ollaan siinä loppuyö. Tällöin mies on myös jo tullut nukkumaan esikoisen kanssa. Toimii aika hyvin ja nukutaan kaikki (toistaiseksi) paremmin mitä uskalsin vauva-ajalta odottaa.

Päivisin vauva ei sitten nukukaan ihan niin hyvin. Luultavasti, koska en voi itse nukkua hänen vieressään tai pitää sylissä koko päivää. Mutta kaipa sekin tästä pian lähtee sujumaan, kun ikää tulee. Muistelin, että esikoinen nukkui aina päivisin hyvin, mutta kurkkasin hänen vauvan vuorokausi 1 kk -postauksen ja samanlaista sekoilua se oli näköjään silloinkin. :D Välillä nukutan vauvan nyt kantoreppuun, välillä syliin, välillä vaunuihin ja joskus tuurilla voi onnistua kehtoonkin. Nyt tosin meillä on se ärsyttävä vaihe, että vauvaa ei saa nukutettua oikeastaan lainkaan. Hän joko nukahtaa itse tai ei nuku. Eli ei nuku.

Syömiset on myös lähteneet sujumaan tosi hyvin. Vauva on nyt kokonaan vauvantahtisella täysimetyksellä, mikä tuntuu ihan uskomattomalta saavutukselta lähtökohdat huomioiden. Keskosen imetys ei koskaan ole itsestäänselvyys (no, ei kai minkään vauvan) ja itse asiassa suurimmalla osalla tutuista keskosten äideistä tämä onkin ollut haasteena, eikä ole onnistunut paitsi osittaisena. Olen siis todella kiitollinen, että meillä oli tähdet kohdallaan ja tämä onnistui.

Toki nostan itsellenikin vähän hattua, on tämä ollut myös kovan työn tulos. Kaikkien niiden tuskaisten epätoivon hetkien sietämistä ja läpi rämpimistä. Vaatinut vahvaa uskoa, että joskus on vielä se päivä, kun olen kiitollinen, että jaksoin. Ja no, se päivä on nyt tänään. Vauva syö  7-10 kertaa vuorokaudessa ja hallitsee jo aika hyvin homman. Toisinaan vielä hotkii niin, että maitoa menee yhä henkeen, mutta suurimmaksi osaksi sujuu hyvin. Rintakuminkin olen nyt jättänyt nyt eilisestä saakka pois ja tuntuu sujuvan niinkin.

Eilen meillä oli Tyksissä eka kehitysseurantakäynti sekä pään magneettikuvaus. Seurantakäynnillä keskosen tutkii hoitaja, lääkäri ja fysioterapeutti. Kaikki oli kunnossa, lasketun ajan mitat oli hyvät. Vauva oli saanut kahdessa kuukaudessa painoa kaksi kiloa ja pituutta seitsemän senttiä. Päästiin myös pikalähetteellä ylimääräiseen ultraääneen, ei niinkään kiireellisyyden vuoksi, vaan siksi että saatiin sekin hoidettua yhdellä käynnillä.

Magneettikuvaus jännitti eniten, mutta vauva onneksi nukahti laitteeseen, vaikka oli nukkunut jo lähes koko aamun (hänet olisi kuulunut pitää hereillä 2-4 tuntia ennen kuvausta, mutta kysynpä vaan, että miten). Kuvaus hoidetaan siis maitoanestesialla eli vauva syötetään ensin ja laitetaan unisena putkeen. Hän sai aluksi kuulosuojaimet ja tiukan kapalon, jonka jälkeen hänet "suljettiin" tyhjiöpussiin.  Hänestä tuli näin yksi kova lankku ja sellaisena hänet laitettiin laitteeseen makaamaan. Oma tehtäväni oli istua tuolilla hälytysnappi kourassa ja hälyttää, jos vauva olisi pulauttanut. Hyvin meni, vain yksi kuvasarja piti uusia pään heilautuksen takia.

Nyt vauva on siis virallisesti vastasyntynyt myös kehitysiältään. Pääsemme vihdoin etenemään kehityksessä kunnolla ja voidaan alkaa odottaa ensimmäisten taitojen ilmaantumista!