Kiinteiden syöminen aloitettu: nam, perunaa!

Yksi uusi etappi on taas ohitettu. Poitsu oli neljä kuukautta ja kolme päivää, kun päätettiin aloittaa kiinteät. Neuvolasta tätä kehotettiin jo viikko sitten, ja ajatuksena oli muutenkin aloittaa soseet viiden kuukauden ikää lähestyessä, kun valmiudet täyttyvät. Siinä sitten aloin perjantaina pohtia, että mitä jos aloittaisi vain jo tänään. Ainekset oli valmiina, vauvalla tosi hyvä päivä ja kaikki valmiudetkin täyttyivät. Eli vauva osasi jo seuraavat asiat:

- Seuraa kiinnostuneena muiden ruokailua

- Hallitsee pään liikkeitä ja osaa kohdistaa katseensa

- Saa ruoan poimittua itse käteensä ja vietyä sen itse suuhunsa

- Osaa istua aikuisen sylissä tukevassa pystyasennossa

Lisäksi yhtenä valmiuden merkkinä oli, että "vauva osaa käsitellä ruokaa suussaan niin, että ei kielellään kolaa kaikkea ulos suustaan" (Simppeli sormiruokakeittiö). Tätä ei tietenkään voitu tietää vielä ennen kokeilua. Kaikkiaan en kuitenkaan nähnyt enää syytä, miksi pitkittäisimme kiinteiden aloitusta. Aika vain tuntui jotenkin juuri oikealta.

Aloitimme maistelun tutulla ja turvallisella perunalla. Keitin perunan, soseutin sen haarukalla ja sekoitin mukaan rintamaitoa. Sitten vain syömään! Vauva istui sylissäni tukevassa pystyasennossa ja tuijotteli mielenkiinnolla, mitä oikein tapahtuu. Puettiin hänelle myös ruokalappu. Se oli ehkä vähän turha vielä, mutta toisaalta se viestii jatkossa vauvalle, että nyt aletaan taas syömään.

Kun kaikki oli valmiina, mies antoi vauvalle ensimmäisen lusikan kärjellisen sosetta. Vauva avasi suunsa ihan oikeaoppisesti lusikalle ja otti tarjotun soseen suuhunsa. Seuraavaksi hän pyöritteli sosetta suussaan mitä suloisimmin ilmein, otettiin kaikki onneksi videolle. Lopuksi annettiin vielä toinenkin lusikallinen: tai oikeastaan se sama kuin ensinkin, mutta johon oli vielä jäänyt vähän sosetta. Senkin vauva maiskutteli hienosti. Kaikesta tästä suurin osa päätyi jopa vatsaan asti, mitä nyt hieman valui syljenkin mukana ulos.

Olin positiivisesti yllättynyt siitä, miten hyvin eka maistelu sujui! Seuraavan päivän kokeilu ei sitten ollutkaan ihan niin onnistunut, sillä hoidin sen yksin. Oli aika hankalaa tukea vauvaa kunnolla siten, että näkisi vielä, mihin lusikan oikein lykkää. Osin varmaan sen takia vauva sylki lähes kaiken soseen heti ulos. Mutta koska hän oli kuitenkin hyväntuulinen ja availi yhä hienosti suutaan, annoin hänen maistella tällä kertaa useammankin lusikan kärjellisen.

Kolmantena päivänä vauva hoidettiin ruokailu taas kaksin. Vauva oli miehen sylissä ja minä syötin. Se sujui jälleen todella hyvin ja vatsaan päätyi jopa muutamakin lusikan kärjellinen. Olisi varmaan enemmänkin mennyt, muttei uskallettu vielä lisätä määriä.

Huomiselle on vielä luvassa perunaa, jonka jälkeen siirrymme porkkanaan sekä siitä kukkakaaliin ja bataattiin. Näiden jälkeen on mietinnässä joko hedelmäsoseet tai sitten jatketaan vielä muutamalla kasviksella. Katsotaan, miten maistelut sujuvat, mutta alku ainakin lupaa ihan hyvää.

Tasan vuosi sitten sain tietää olevani raskaana

Tasan vuosi sitten tein raskaustestin ennen töihin lähtöä. Jätin sen sohvapöydälle odottamaan testiajan valmistumista, ja selasin sohvalla puhelinta - en uskonut testiin mitään tulevan. Vilkuilin sitä silti välillä kauempaa, etenkin kun testin odotusaika läheni loppuaan. Vilkaisin. Vilkaisin uudelleen. Otin testin käteeni ja kääntelin sitä ympäriinsä. Siinä oli jotain. Aivan haalea toinen viiva. Niin haalea, ettei mieskään oikein uskonut siinä varmaksi mitään olevan.

Olin todella ihmeissäni. En osannut oikein suhtautua koko asiaan, koska tulos oli kuitenkin vielä niin epävarma. Olen kirjoittanut testin teon jälkeen seuraavasti: "Suu leviää epäuskoiseen ja tahattomaan hymyyn ja kädet tärisee. On jäätävä epäusko päällä. Testissä on selkeästi haamuviiva. -- Kyllä tämä nyt jotain varmaan merkkaa, mutten kyllä osaa vielä oikeasti ajatella, että olisin raskaana. Huominen kertonee enemmän."

Kun sitten vielä seuraavana päivänä tein uuden testin, ei tuloksesta voinut enää erehtyä. Tein silloin itse asiassa sekä liuskatestin että Clearbluen plussatestin ja molempien tulos oli täysin selvä: olin raskaana. Kerroin uutisen myös miehelle heti aamulla, kun hän heräsi. Hän oli matkalla suihkuun ja siinä ohi mennen sitten totesin, että tein muuten uuden testin ja taidan olla raskaana. En muista hänen tarkkaa reaktiotaan (hitsi kun en ole kirjoittanut sitä ylös), mutta hämärästi muistelen sen olleen: "kyllä siinä plussa on". Muistaakseni en tuntenut silloinkaan vielä mitään suurta onnea, vaan lähinnä jonkinlaista paniikkia. Apua, nytkö jo? Ei tämän näin nopeasti pitänyt käydä! Miten meidän kesähäiden nyt kävisi?

Onnentunne hiipi mukaan vasta myöhemmin päivällä, sellaisina sykäyksittäisinä hetkinä jännityksen ohella. Olen kirjoittanut muistiin seuraavasti: "Rehellisyyden nimissä: ajattelin vielä aamulla plussan saatuani, että voi paska. Miksi? Miksi juuri nyt eikä myöhemmin? Haluaisin olla vielä kaksin miehen kanssa pitkään. En halua olla häissä raskaana ja murehtia siitä. Oliko pakko? Just nyt? Ajattelin, ettei oikeastaan olisi mikään menetys, jos tämä vielä menisikin kesken. Aamulla mua vielä ahdisti ja jännitti. -- Päivän mittaan olo helpottui ja aloin tottua ajatukseen. Jännitys katosi. Ja sitten tilalle tuli pelko. Pelkään, että tämä menee kesken. En halua luopua tästä. Haluan, että tästä tulee meidän oma pieni. Sopivasti julkaistiin tänään uusi äitiyspakkauskin. Tuonko minä saan? Kyllä on pieni pää pyörällä ja peloissaan."

Viimeiseksi jäänyt masukuva rv 37+3 (vauva syntyi 38+3)

Nyt ehkä mietitte, miten olin testin tuloksesta niin yllättynyt tai ihmeissäni. Ei, raskaus ei ollut vahinko. Mutta kyllä, se oli silti yllätys. Mulla oli aiemmin todettu pcos tavallisen käynnin ohessa ja annettu samalla käynnillä käteen lapsettomuushoitojen esite saatesanoilla "ei kannata sitten turhaan puolta vuotta kauemmin yrittää ilman hoitoja, kun se ajankohtaista joskus on". Mutta vastoin kaikkia odotuksia me ei ehditty edes ajatella mitään hoitoja, vaan tulinkin raskaaksi heti alkumetreillä. Siksi ajatukseni koko plussasta olivatkin tosi ristiriitaiset. En ollut yhtään osannut odottaa sitä niin nopeasti.

Joka tapauksessa näihin muistoihin on nyt ihanaa palata ja on ihmeellistä, miten niistä on jo vuosi kulunut. Mulle alkuraskaus oli pitkälti pelonsekaista aikaa, koska mun oli vaikeaa uskoa, että kaikki menisi hyvin. Muistan myös elävästi, kuinka jännittävää oli olla raskaana, kun kukaan ei vielä tiennyt siitä. Olisin halunnut silloin julistaa asian kaikille, ja toisaalta en olisi halunnut kertoa siitä vielä kenellekään. Kerroin asiasta kuitenkin melko pian töissä, koska en aina aamuisin päässyt lapsiryhmään huonovointisuuden takia, vaan keräilin itseäni jonkin aikaa taukotilassa. Myös ensimmäinen puhelu neuvolaan oli mieleenpainuva. Muistan sanoneeni "sain plussan raskaustestiin", koska tuntui täysin käsittämättömältä käyttää ilmaisua "olen raskaana".

Loppua kohden kuitenkin lähes kaikki pelot alkoi helpottaa ja meidän häätkin onnistui loistavasti kaikesta huolimatta - raskaus ei onneksi haitannut hääpäivää mitenkään. Ja tietenkin parasta on, että kaikki muukin loppuraskaudessa meni nappiin ja nyt meillä on kaiken tuloksena maailman ihanin pieni poika ♥ On se vain edelleen niin ihmeellistä, miten uusi elämä lähtee kehittymään. Eikä voi olla muuta kuin erittäin kiitollinen tästä kaikesta, mitä meillä nyt on.

Vauva 4 kk

Vauvasta on nyt tullut yksilö: ei enää vain yksi vauva muiden joukossa, vaan heistä erottuva "itsenäinen" tyyppi. Hän on jotenkin ihan uudella tavalla yhteydessä ympäristöönsä ja on todella kiinnostunut siitä. Hän alkaa olla jo iso! Hänen persoonansakin alkaa hiljalleen tulla paremmin esiin. On ihanaa päästä tutustumaan vauvaan koko ajan enemmän ja oppia hänestä lisää.

Viimeisen kuukauden aikana suurin harppaus kehityksessä on ollut käsien ja pään hallinta. Hän osaa jo taitavasti tarttua leluihin ja viedä niitä suuhun. Hän katselee tarkkaan, mihin haluaa tarrautua ja hetken yritettyään yleensä siinä onnistuukin. Sormien syömistä ja kuolaamistakin riittää - välillä tämä johtaa ihan kakomisrefleksiin asti, mutta onneksi koko ajan yhä harvemmin. Harmillisesti tämä käsien hallinta on myös johtanut siihen, että vauva raapii jatkuvasti päätään toisella kädellään. Päässä on monia minihaavoja tämän takia, koska kynsiä ei saa mitenkään niin lyhyiksi tai tylpiksi, etteikö hän saisi niillä raapaistua. Vauva myös kannattelee päätään jo tosi hyvin, eikä sitä tarvitse enää tukea. Tämä on helpottanut kivasti vauvan käsittelyä. Sylissä hän viihtyy enää vain istuen.

Vauva viihtyy myös vihdoin paremmin vatsallaankin ja välillä selvästi jopa haluaa olla niin päin. Häntä kuitenkin harmittaa, kun ei pääse eteenpäin ja sitten menee hermot. Hän oppi kääntymään selältä vatsalleen noin 3,5 kuukauden iässä, mutta vain sohvalla ja pikkuisen tuettuna. Lelumatolla hän pitkään vain makoili paikoillaan ja mutusteli leluja. Otettiin sitten matosta kaaret pois ja laitettiin leluja vain reunoille, jotta hän innostuisi kääntyilemään siinäkin. Se auttoi ja neljän kuukauden sekä yhden päivän ikäisenä hän kääntyi myös lattialla itsekseen selältä vatsalleen. Niin ja voidaan kai yhdeksi taidoksi laskea sekin, että vauva osaa ottaa itse vauhtia sitterissä. Hän potkii jaloillaan tarkassa rytmissä ja saa sen siten liikkeelle hurjiin vauhteihin.

Vauva on myös alkanut jokeltaa ihan uudella tavoin. Joinain päivinä hän ei ole hetkeäkään hiljaa. Hän osaa jo kiljahdella, mitä tekeekin jatkuvasti. Myös mumina suu supussa on uusi taito, ja hän osaa pitää tyytymätöntä narinaa, kun jokin asia on huonosti. Yleensä, kun hän kaipaa syliä tai seuraa. Heleää höpöttelyäkin on yhä, mutta siinä ei ole enää havaittavissa niin selkeitä "äänteitä", kun kolmen kuun iässä vielä oli. Kovia itkukohtauksia ei ole juurikaan enää ollut (loppukuusta lähinnä) ja niiden kestokin on lyhentynyt. Toisaalta niihin osaa jo itsekin suhtautua rennommin: usein vauva on niiden aikana vain väsynyt.

Vauva hymyilee nykyään paljon ja ensimmäiset ihanat naurutkin ollaan jo kuultu. Harmi vaan, että naurun saamiseen tarvitaan ihan älyttömästi viihdytystä ja siltikään ei yleensä onnista. :D Helpoiten hän nauraa, kun ottaa häntä käsistä kiinni, heiluttelee niitä, hymyilee samalla itse leveästi ja höpöttelee jotain hassua. Yksi suosikkihitti on kädet sivulle ja ristiin - laulu. Se saa vauvan aina hymyilemään ja joskus harvoin jopa nauramaan. Pärisyttelyt tai kukkuu-leikki ei vielä saa mitään reaktiota aikaan.

Vauva on alkanut myös vähän vierastaa. Vieraissa paikoissa tai vieraiden ihmisten kanssa hän on todella totinen ja tuijottaa vain ympärilleen liikahtamatta (kuten aina neuvolassa). Huudonkin saa aikaiseksi, jos vieraat yrittää ottaa hänet syliin liian aikaisin. Kuitenkin yleensä kun ollaan oltu pidemmän aikaa samassa tilassa, vauva rentoutuu ja alkaa jutella tai hymyillä muillekin ja uskaltautuu jopa syliin. Mutta ei hän silti ole täysin sama vauva kuin on meidän kanssa kotona. Tietty varautuneisuus on koko ajan läsnä. Se on ollut kuitenkin kivaa huomata, että vauvalle kelpaa kotona yhtä lailla isä kuin äitikin. Poikkeuksen luo ehkä ainoastaan iltanukutus, mutta se johtunee siitä, että vauva on tottunut nukahtamaan aina minun kanssani syntymästä lähtien. Toki mieskin saa huutavan vauvan iltaisin rauhoittumaan ja nukahtamaan vaunuihin, jos ei muu auta. Ehkä jopa minuakin paremmin.

Tällä hetkellä vauva tykkää olla sylissä, kun häntä kannetaan asunnossa. Myös sormien ja lelujen syöminen on kiva juttu. Ikäviä asioita ovat kovat äkilliset äänet sekä edelleen iltaisin nukahtaminen. Viime kuukausi tuntui myös olevan jotenkin erityisen tyytymätöntä aikaa ja meillä oli joitain aika haastaviakin itkupäiviä, mutta nyt on alkanut selvästi helpottaa ja päivät sujuvat useimmiten jo tosi kivasti. Päiviimme alkaa myös viimein löytyä jonkinlaista rytmiä, mutta kellonajat vielä vaihtelevat. Päiväunia nukutaan keskimäärin neljät, joista yhdet on pidemmät unet ja muut noin tunnin mittaisia. Iltaisin menemme nukkumaan klo 18.30-19 välillä ja aamuisin herätään  klo 5-6 välillä, joskus vähän myöhemmin. Öisin vauva heräilee syömään vielä parin tunnin välein ja ähisee näiden välillä, mutta muuten nukkuu koko yön.

Neuvolakäynti

Vaatteista käytetään nyt kokoa 62 ja 68 vaatteesta riippuen. Kuukaudessa oli tullut painoa vajaa 400 grammaa ja pituutta kolme senttiä. Painoa oli tullut nyt naftisti liian vähän pituuteen nähden ja meille suositeltiin kiinteiden aloitusta. Tai oikeastaan lääkäri käski aloittamaan ne heti. Vähän kyllä meni tunteisiin neuvolan tyyli tässä asiassa, koska siellä on lähes aina ensimmäisenä tämä "kiinteiden pakotus", jos paino laahaa, vaikka muitakin tapoja olisi. Siellä ei siis kysytty ollenkaan, miten meidän imetys sujuu, kuinka kauan olen ajatellut vielä imettää tai haluaisinko ensin kokeilla imetyksen tehostamista ja tulla uuteen painokontrolliin.

Lisäksi viime punnituksesta oli vasta kolme viikkoa, joten tuo 400g paino on ollut periaatteessa riittävä (500 grammaa pitäisi tulla neljässä viikossa). On myös yleisesti tiedossa, että täysimetetyillä tulee usein 4 kk:n kohdalla painon notkahdus. Muiden äitien kanssa jutellessani kävi myös ilmi, että joillekin oli tullut painoa meitäkin vähemmän ja heille on vain sanottu, että hyvin kasvaa. Me ei siis nyt kiirehditä turhaan kiinteiden aloituksen kanssa, mutta koska ajateltiin ne muutenkin aloittaa 5 kk ikää lähestyessä, aloitellaan ne tässä sitten hiljalleen, kun vauvan valmiudet näyttää täyttyvän. Kiinnitetään nyt ensin kuitenkin enemmän huomiota imetykseen. Muuten neuvolassa oli kaikki mallillaan, mitä nyt poitsu huusi koko tutkimuksen ajan.

Tällaiset kuulumiset siis meidän neljän kuukauden ikäiseltä tällä hetkellä ♥

Sadas postaus ja blogin tilastoja

Sadas postaus! Tämä on itselleni iso saavutus. Mulla on ennenkin ollut jos jonkinmoisia blogeja aina lukioajoista lähtien, mutta tämä on ainoa, jota olen jatkanut aktiivisesti näin pitkään. En missään kohtaa ole asettanut itselleni mitään tavoitteita, olen vain kirjoitellut mitä mieleen on juolahtanut ja sillä on näemmä päästy näin pitkälle. Tämän sadannen postauksen etapin vuoksi päätin tutkia ja samalla julkaista vähän tilastotietoa blogista. Ihan mielenkiintoista katsoa näitä itsekin, sitä kun ei yleensä tule tehtyä.

Koko blogin ajalta (14.6.2019 alkaen)

34 551 sivujen näyttökertaa (avattu postaus tai blogin etusivu)

5089 uniikkia kävijää, joista n. 950 on ollut palaavia kävijöitä

153 kommenttia

100 postausta

90 % lukijoista on naisia

60 % lukijoista on iältään 25-34-vuotiaita
72 % lukee blogia puhelimella (pitäisi siis perehtyä puhelinnäkymän muokkaukseen, se on aivan hirveä tällä hetkellä)

Viimeisen kuukauden ajalta

4664 sivujen näyttökertaa (avattu postaus tai blogin etusivu)

1057 uniikkia kävijää, joista n. 250 on ollut palaavia kävijöitä
150 näyttökertaa keskimäärin yhdelle postaukselle (tämä ei siis laske mukaan, jos avaa blogin etusivun ja lukee siitä)

Suosituimmat postaukset

1. Vaunut ja kaukalo haettu - 712 näyttökertaa
2. 24.11.2019 klo 15.49 - 392 näyttökertaa
3. Synnytyskertomus: Perätila ja kiireellinen sektio - 379 näyttökertaa
4. Vauvan ensiviikot: Osastoaika ja kotiutuminen - 371 näyttökertaa
5. Isommat vauvahankinnat - 348 näyttökertaa
6. 27+5 Saikulla äitiysloman alkuun asti - 343 näyttökertaa

Olen myös miettinyt paljon blogin kohtaloa. Alunperin kirjoitin pelkästään muistoksi. Niin teen toki vieläkin, koska se on ja tulee aina olemaan ensisijainen syyni kirjoittaa blogia. Mutta olen myös pohtinut, miksi kirjoitan tätä julkisesti. Pitäisikö siirtyä kirjoittamaan vain tutuille? Silloin voisin julkaista vauvasta myös kasvokuvia ja yksityiskohtaisempia muistoja. Olen kuitenkin pitänyt tämän julkisena, koska kommenttien kautta saa kivasti vertaistukea ja on aina mukava kuulla, mitä muut ajattelevat samoista aiheista. Haluaisin myös ajatella, että edes joistain postauksista on ollut iloa tai hyötyä muillekin kuin vain itselleni.

Niin tai näin, mulle blogin kirjoittaminen on tällä hetkellä mieluisa harrastus. Niin kauan kun tämä on kivaa, eikä tunnu pakkopullalta, aion jatkaa samalla linjalla kuin tähänkin asti. Kyllähän sitä välillä toki miettii, että on tämä hullun hommaa panostaa näin paljon blogiin, jolla ei ole tarkoitus tienata mitään. Viilata jokaista postausta tuntikausia - niin pitkään, että sen pystyy lukemaan läpi kertaakaan mitään korjaamatta. Ottaa kuvia, valita parhaat ja muokata niistä blogikelpoiset. Paljon vähemmälläkin pääsisi. Mutta minkäs sitä luonteelleen voi, kun kaikki pitää olla just eikä melkein. Ja näinhän tämä toisaalta on lähes kaiken harrastamisen kanssa: itselle mieluisaan ja tärkeään tekemiseen haluaa panostaa, vaikka se lähinnä söisi rahaa tienaamisen sijaan.

Joka tapauksessa kiitos kaikille, jotka on meidän matkaa tähän asti seuranneet. Erityiskiitos kaikille kommentoineille, kommentit piristävät aina päivää! Olisi muuten myös kiva tietää, ketkä kaikki tätä blogia oikein seuraa. Jätä tähän halutessasi kommentti, jossa kerrot jotain itsestäsi. Vaikkapa ikäsi, onko sinulla itselläsi lapsia tai mistä asti olet seurannut blogia... Mitä nyt haluatkaan kertoa. En kuitenkaan julkaise näitä "esittely"kommentteja, vaan ne jääköön vain omaan tietooni.

Vauvan vuorokausi neljän kuukauden ikäisenä

Tämän kuukauden koostepäiväksi valikoitui lauantai. Ihan vain siksi, että aamulla herätessä muistin, että tämäkin pitäisi taas tehdä. Niin ne kuukaudet vain vierii, vastahan kirjoitin kolmen kuukauden postauksen. Alla on vielä linkit aiempiin koosteisiin.

Vauvan vuorokausi: 2 vko

Vauvan vuorokausi: 1 kk

Vauvan vuorokausi: 2 kk
Vauvan vuorokausi: 3 kk

Lauantai 21.3.2020

5.00 Vauva heräilee, ähisee ja kitisee silmät avoinna. Kitinät kuitenkin yleensä tarkoittaa, että hän on vielä väsynyt. Koitan ensin antaa tuttia, mutta koska se ei kelpaa, imetän. Vauva nukahtaa vielä uudelleen, vaikka uni onkin levotonta.

5.30 Vauva herää taas hieman kitisten ja ähisten. Nyt en saa häntä enää nukahtamaan. Avaan Swaddle Upista hihat, että hän saa venytellä käsiään yön jäljiltä. Yleensä saan tässä kohtaa vauvalta myös muutamat ihanat hymyt, mutta tänään vauva on kärtymmällä tuulella. Johtunee siitä, että uni jäi kesken.

5.45 Noustaan ylös ja mennään aamupesuille: korvat, silmät, kaula, kainalot ja nivuset pyyhitään kostealla vanulapulla. Lisäksi putsataan nykyään myös kasvot ja kädet vedellä. Saatiin tähän kehotus, koska vauvalle oli tullut poskiinkin atooppista ihottumaa ja se olisi kuulemma tärkeää pitää puhtaana. Lopuksi rasvataan posket ja niiden lisäksi myös muut ihon herkimmät kohdat. Isikin käy paikalla tervehtimässä meitä ennen kuin menee jatkamaan uniaan. Hän saa vauvalta heti oikein leveät hymyt.

6.00 Siirrytään olohuoneeseen ja haen samalla itselleni kahvia. Vauva on sitterissä ja tutkii pehmokirjaansa. Sillä välin selaan itse nopeasti läpi somet. Vauva kuitenkin kyllästyy pian kirjaan, mutta viihtyy vielä hetken, kun saa imeskellä Sophie-kirahvinsa jalkoja. Niitä hän nykyään mutustaa mieluiten.

6.10 Syötän vauvan. Hän syökin yllättävän hyvin, vaikka viime syötöstä on vain tunti. Sen jälkeen alkaa taas kitinät. Missään ei oikein ole hyvä, joten kokeilen nukuttaa hänet vaunuihin sisälle. Hän tuskin nukahtaa, mutta tuntuu jotenkin kurjalta laittaa hänet ulos kylmään, kun kello ei ole vielä edes seitsemää.

6.25 Luovutan sisänukutuksen suhteen, koska vauva on tosi levoton ja ihmettelee tapahtumaa silmät lautasina. Hän silminnähden riemastuukin, kun siirrän verhon sivuun ja otan hänet syliin. Kävellään asunnossa ja seurustellaan.

6.40 Vauva alkaa vaikuttaa jo niin kitisevän väsyneeltä, että puen hänelle ulkovaatteet. Pieni itku meinaa tulla, mutta tutti auttaa. Pakkaan vauvan vaunuihin ja heilutan vaunuja hetken parvekkeella.

6.45 Vauva nukahtaa. Siirryn sisälle juomaan toisen kupin kahvia ja tulen tietokoneen ääreen kirjoittamaan tätä postausta.

7.35 Kuulen itkuhälyttimestä pientä ininää ja sitten kahinaa. Jään odottamaan. Kahina kuuluu uudelleen. Käyn vilkaisemassa ja siellähän se poitsu makoilee silmät ymmyrkäisinä odottamassa palvelua. Musta on niin ihanaa, että hän on alkanut heräillä myös näin, eikä aina vain itkien. Kun menen parvekkeelle, saan valtavan leveän hymyn ja vastassa on ilosta tuikkivat silmät.

7.40 Vaatteet on riisuttu ja syötän pojan. Hän syö hyvin. Syömisen jälkeen hymyt alkavat vaihtua kitinään. Osasinkin jo odottaa sitä. Näin käy joka aamu ja se johtuu vatsan tuntemuksista. Kitinät loppuvat aina siihen, kun vatsa alkaa toimia. Niin nytkin. Seurustellaan siis vielä sohvalla, koska vauva on taas todella hyväntuulinen. Hymyilee ja juttelee taukoamatta. Ei tässä saa nykyään enää itse suunvuoroa!

8.00 Käymme vaihtamassa vaipan ja laitan samalla pesukoneen päälle. Vauva vähän kitisee, hän ei jostain syystä ole viime aikoina pitänyt vaipan vaihdoista.

8.10 Menen tekemään itselleni aamupalan ja vauva odottaa sillä aikaa sitterissä vieressäni. Hän katselee, kun laitan samalla tiskit koneeseen ja järjestelen keittiön tasoja.

8.15 Laitan vauvan leikkimatolle ihmettelemään ja syön itse aamupalani vieressä. Vauva makoilee hiljaa paikoillaan ja katselee lelujaan, kunnes pian intoutuu heilumaan. Olemme leikkimatolla pitkään, jutellaan ja leikitään mm. kädet sivulle ja ristiin -laulua, joka on vauvan lemppari tällä hetkellä. Ollaan myös paljon vatsallaan ja harjoitellaan kääntymisiä.

8.35 Kokeilen syöttää vauvan. Olen noin viikko aiemmin jättänyt nämä "ennen unia -syötöt" pois, mutta koska vauvan paino ei ollut noussut tarpeeksi viime neuvolassa, ajattelin nyt kokeilla lisätä näitä takaisin. Vauva ei kuitenkaan syö kuin pari minuuttia. Tästä syystä ne alunperin jätinkin pois: vauva vain kiukkuaa rinnalle, eikä syö kunnolla.

8.40 Vauva aloittaa ensimmäiset uneliaisuuden merkit eli kitinät. Luetaan sylikkäin kaksi kirjaa sohvalla. Yleensä vauva katselee ja kuuntelee niitä mielenkiinnolla, mutta nyt nämäkin kirjat olisi saatava suuhun ja kädet käy koko ajan sivuja hypistelemässä. Kirjojen jälkeen kävellään asunnossa ja katsellaan mm. omaa peilikuvaa.

8.55 Puen vauvalle ulkovaatteet. Se sujuu melko leppoisasti, eikä vaunuissakaan tule itkua. Jes!

9.05 Vauva nukkuu parvekkeella. Pääsen taas omiin puuhiini. Kirjoitan jälleen tätä postausta eteenpäin, koska asiat unohtuvat niin nopeasti, eikä kaikkea ehdi aina kirjata ylös kesken puuhien. Sen jälkeen touhuan niitä näitä aikaani kulutellen, en kuitenkaan mitään järin höydyllistä.

10.20 Vauva herää vähän itkeskellen. Hänellä on silmät vielä kiinni, joten kokeilen nukuttaa uudelleen vaunuja heiluttamalla. Pian hän avaa silmänsä pirteänä. Otan hänet sisälle. Lievä itkuisuus jatkuu, luultavasti unet jäi kuitenkin kesken.

10.30 Syötän vauvan. Hän syö hyvin. Jäämme hetkeksi sohvalle makoilemaan, hän on vähän tyytymätön, muttei varsinaisesti itke.

10.45 Aloitamme yhteiset touhut laittamalla pyykit narulle. Yksi vauvan lempipuuhista on seurata mun kotihommia. Sen jälkeen tehdään vähän kaikenlaista samaa kuin aamullakin: ollaan leikkimatolla ja sitterissä ja kävellään ympäri asuntoa.

11.00 Vauva aloittaa väsykitinän. Nyt jo? Annan hänelle tutin ja keikutan sitterissä, hän rauhoittuu siihen hetkeksi. En viitsi laittaa vielä nukkumaan, koska hän ei ole ollut vielä tuntiakaan hereillä. Epäilyttää, onko hän todella väsynyt vai vaivaako jokin muu. Mielestäni väsymyksen tunnistaminen on haastavinta kaikista vauvan viesteistä.

11.10 Koska en voi olla ihan varma kitinän syystä, kokeilen taas syöttää. Hän syö vähän. Tämän jälkeen käydään vaihtamassa vaippa kuivaan. Lievät kitinät jatkuvat silti.

11.20 Lähdetään herättelemään isiä, joka onkin jo valmiiksi hereillä. Jäädään makkariin makoilemaan koko perhe. Vauva nojailee tyynyyn, syö tuttia ja hypistelee unipupuaan. Ihmeellisen rauhallista. Noin 20 minuutin jälkeen nousen pukemaan vauvalle ulkovaatteet, kun hän alkaa vaikuttaa niin väsyltä.

11.45 Alan nukuttaa vauvaa parvekkeelle. Hän on vähän itkuinen, vaikka silmät on jo kiinni. Kertonee siitä, että uniaika venyi vähän liian myöhään. Kuitenkin klo 11.50 hän jo nukkuu ja tulen itse jälleen koneelle kirjoittamaan päivämme jatkosta. Tilataan samalla ruokaa kotiin lauantain kunniaksi.

12.40 Vauva herää, saan itse juuri syötyä. Haen hänet parvekkeelta, tällä kertaa hän on ihan ok-hyväntuulinen.

12.45 Syötän vauvan, hän syökin hyvin. Sen jälkeen alkaa pieni kärttyisyys. Jäämme sohvalle hetkeksi seurustelemaan ja kokeilen pumpata jalkoja, jos vatsa vaivaa.

13.00 Alamme puuhailla samoja tuttuja juttuja, jotka olen jo aiemminkin maininnut. Ei siis mitään uutta ja ihmeellistä. Vauva on ihan hyvällä tuulella, kun häntä jaksaa koko ajan viihdyttää, mutta hän ei silti ihan tavalliseen tapaansa kiljahtele, hymyile ja juttele jatkuvasti.

13.40 Vauva alkaa vähän väsähtää. Laitan hänet vielä koliikkikeinuun ja olen itse vierellä viihdyttämässä. Pian huomaan, että aamun orastava päänsärkyni alkaa tuntua enemmän. Jätän vauvan miehen hoiviin, nappaan lääkkeen ja menen lepäilemään sohvalle.

14.15 Vauva on väsähtänyt, joten puen hänelle ulkovaatteet. Mies nukuttaa hänet sitten parvekkeelle, ja vauva nukahtaakin jo viidessä minuutissa vain hieman itkeskellen. Menen itse sänkyyn lepäilemään vauvan uniajaksi ja mies vahtii vauvaa, mutten saa unta. En osaa nukkua päivisin.

15.35 Vauva heräilee hieman itkien. Käväisen katsomassa, ja silmät onkin jo auki, mutta hieman unisen näköiset. Uni ei kuitenkaan näytä tulevan uudelleen ja otan vauvan sisälle. Sinällään hyvä, ettei vauva nukahtanut uudelleen, koska päästään nyt vielä illalla yksille unille ennen yöunia.

15.40 Syötän vauvan. Hän syö unisena, mutta hyvin. Sen jälkeen jää vähän kärtyksi.

15.50 Aletaan taas touhuta kaksin. Tehdään kuitenkin tällä kertaa jotain mullistavaa ja mennäänkin työhuoneeseen seurailemaan isin puuhia ja seurustelemaan samalla. Vauvan kärttyisyyskin alkaa helpottaa vatsan toimimisen seurauksena. Hän istuu sitterissä ja tutkii lelujaan seurustelun ohessa. Lopuksi käväistään leikkimatollakin.

16.15 Vaipan vaihtoon! Sen jälkeen takaisin seurusteluhommiin.

16.25 Syön itse toisen kerran lämmintä ruokaa. Vauva katselee vieressä sitterissä ja leikkii pallollaan.

16.35 Yritän taas syöttää vauvaa ns. ylimääräisen kerran. Hän syö vähän, ei järin ahnaasti. Sen jälkeen hän on hyväntuulinen, makoillaan vierekkäin sohvalla ja jutellaan. Nämä on ihania hetkiä, kun saa jotenkin ihan täyden kontaktin vauvaan. Siinä vain tuijotellaan toisiamme silmiin, hymyillään ja kerrotaan päivän kuulumisia.

17.00 Puen vauvan ja lähdetään koko perhe ulkoilemaan. Olen nyt ottanut tavaksi lähteä vaunulenkille joka ilta. Se tekee todella hyvää itselleni, mutta myös vauvalle. Häntä kun on vaikea saada nukahtamaan enää klo 16 jälkeen väsymyksestä huolimatta, mutta liikkuviin vaunuihin hän nukahtaa aina. Ulkona on tällä kertaa aivan ihana aurinkoinen ilma.

17.15 Vauva nukahtaa.

17.35 Ollaan takaisin kotona ja vauva jatkaa uniaan parvekkeella peräti viisi minuuttia, kunnes herää klo 17.40. Viimeinen herääminen meni nyt vähän liian myöhään. Noin kaksi tuntia ennen yöunia (klo 18.30-19) olisi sopiva. Tämä on kuitenkin aina vähän tasapainoilua. Jos ei oltaisi laitettu häntä enää nukkumaan, olisi viimeisin 15.35 herätys ollut taas ihan liian aikaisin ja ilta olisi sitten ollut pelkkää väsymystaistoa.

17.45 Syötän vauvan. Jäädään seurustelemaan taas sohvalle, hän on hyvällä tuulella.

18.00 Jätän vauvan seurustelemaan isin kanssa ja menen itse suihkuun sekä teen taas iltaa ja aamua varten tarvittavat valmistelut. Laitan esimerkiksi sängyn valmiiksi ja siivoilen vähän keittiötä.

18.30 Alkaa oma vuoroni vauvan kanssa. Leikitään hetki, jonka jälkeen aletaan rauhoittua iltaan mm. kirjoja lukien.

18.50 Aletaan tehdä lähtöä nukkumaan, koska vauva alkaa vaikuttaa väsyneeltä. Isi hoitaa vauvan iltatoimet, ja menen itse sänkyyn odottelemaan.

19.00 Syötän vauvan sängyssä. Hän ei syö juuri mitään ja on todella levoton. Se ei tiedä hyvää, näinä iltoina menee aika usein huudoksi. Päätän kuitenkin yrittää nukuttaa samalla tavoin kuin edellisenä iltana, koska silloin vauva nukahti nätisti viereen. Laitan hänelle tutin, annan hänen katsella kissayövaloa ja alan lukea iltasatua. Jonkin ajan päästä laitan valon pois, koska sitä tuijotellessa hän ei nukahda. Levottomuus jatkuu heti sen jälkeen ja kuten arvelinkin, alkaa huuto.

19.15 Olen tähän mennessä hytkytellyt vauvaa sylissä ja lopulta lähtenyt pois makkarista, koska huuto ei siellä yleensä lopu. Mies tulee hätiin, ottaa vauvan, rauhoittaa ja saa laitettua vaunuihin ilman uutta huutoa. Menen itse takaisin sänkyyn puhelinta selailemaan ja mies nukuttaa vauvan vaunuihin.

19.30 Vauva nukahtaa!

19.40 Siirrän hänet vaunuista pinnasänkyyn. Alkaa hetkellinen levottomuus, mutta silmät ei onneksi aukea ja uni jatkuu. Olen itse sängyllä vieressä ja selailen puhelinta, vielä ei väsytä.

21.00 Käyn syömässä iltapalaa.

21.40 Vauva alkaa ähistä ja kähistä. Tutti ei auta, joten nostan hänet syömään ennen kuin hän herää. Sen jälkeen alan itsekin nukkua. Vauva jää syötön jälkeen loppuyöksi viereeni.

23.20 Syöttö.

1.30 Syöttö.

2.50 Syöttö, ja sen jälkeen ajoittaista kähinää melkein seuraavaan syömiseen asti.

4.30 Syöttö.

5.20 Vauva alkaa ähistä ja heilua, lopulta aukeaa silmätkin. Yritän nukuttaa uudelleen tutilla, syömään hän ei suostu.

5.30 Syötän vauvan, kun hänelle viimein kelpaa. Sekään ei valitettavasti saa häntä nukahtamaan uudelleen, vaan hän hymyilee ja kiljahtelee jo innoissaan.

5.40 Noustaan uuteen päivään hyvin väsyneinä. Minä. Ei vauva. Onneksi edes toinen meistä nukkui hyvin.

♥♥♥

Vauvan hereilläoloajat tänään (9 h 5 min):
5.30-6.45, 7.35-9.05, 10.20-11.50, 12.40-14.20, 15.35-17.15, 17.40-19.30

Vauvan uniajat tänään (14 h 55 min, päivällä 5 h 5 min, yöllä 9 h 50 min):
6.45-7.35, 9.05-10.20, 11.50-12.40, 14.20-15.35, 17.15-17.40, 19.30-5.20

Syömiset (13 kertaa (+3):
5.00, 6.10, 7.40, (8.35), 10.30, (11.10), 12.45, 15.40, (16.35), 17.45, 19.00, 21.40, 23.20, 1.30, 2.50, 4.30

Päivä oli sellainen kuin osasin odottaakin. Vauva ei ehkä ollut ihan niin hyväntuulinen kuin yleensä, mutta kaikkiaan päivä oli silti hyvä. :) Poikkeuksellista oli, että mies ei ehtinyt olla niin paljoa vauvan kanssa kuin yleensä, koska hänellä oli muutama tärkeä asia hoidettavanaan. Päiväunia tuli tänään viidet, kun niitä yleensä on nykyään vain neljät. Johtui nyt siitä, että herättiin niin aikaisin. Yö taas puolestaan oli aika farssi ja tuntuu, etten nukkunut itse juuri lainkaan. Näitä meidän yöt nykyään on, joten sinällään mikään ei kuitenkaan yllättänyt.

Ehkä seuraavassa päiväkatsauksessa ollaan jo voiton puolella öidenkin suhteen? Päivät meillä sujuu jo tosi mukavasti.

No se korona

Päätin, etten mainitse sanallakaan koronaa blogissani. Ihan vain siksi, että siitä on mielestäni jo tarpeeksi juttua joka puolella. Alkaa suorastaan kyllästyttää blogien selaaminen, kun mitään muuta ei enää saa lukea kuin koronaa. Se on tietysti ymmärrettävääkin, mutta tulee silti jo ulos korvista ja olisi ollut mukavaa pitää edes yksi paikka siitä puhtaana. Asiaa kuitenkin tarkemmin pohdittuani tulin toisiin aatoksiin. Kirjoitan lapselleni muistoksi ja onhan tämä nyt niin poikkeuksellinen tilanne, että ehkä häntäkin isompana kiinnostaisi lukea, miten me toimittiin koronan aikaan. Hamstrattiinko? Pukeuduttiinko folioon?

No ei. Me eletään aika normaalia elämää kuten ennenkin. Hallitus on linjannut mm. että koulut ja jotkin valtion sekä kuntien julkiset tilat (kuten kirjastot ja museot) suljetaan ja yli kymmenen henkilön kokoontumiset kielletään. Lisäksi kaikkea tarpeetonta oleilua yleisillä paikoilla on kehotettu välttämään. Meidän arkeen tämä ei ole juurikaan vaikuttanut, koska täällä me yleensäkin vain kotona hengaillaan ja käydään ehkä korkeintaan kävelyllä tai kaupassa. Elellään sellaista tosi perinteistä vauva-arkea. Mies on nyt tosin pitänyt pelkkiä etäpäiviä töistä. Olen myös erittäin kiitollinen siitä, että olen nyt itse äitiyslomalla, enkä työpaikallani päiväkodissa. Tsempit, hatunnostot ja paljon jaksamista kollegoille.

Käsienpesu on ollut meille muutenkin aiempaa tarkempaa vauvan syntymän jälkeen, joten siinäkään ei suuria muutoksia ole ollut. Nyt kädet tosin pestään jo ihan roskienvientireissunkin jälkeen, kerrostalossa kun asutaan. Lisäksi päätin jo jokin aika sitten, etten ota vauvaa mukaani esim. kauppareissuille, koska ei ole pakko. En panikoi, mutten halua turhaankaan altistaa tartunnalle. En myöskään itse tee mitään ylimääräisiä reissuja, kuten kirppistelyä tai kauppakeskuksissa pyörimistä, koska ei ole pakko tehdä sitäkään. Odotellaan nyt rauhassa, mitä tuleva tuo ja pysytellään lähinnä kotona. Kyllä niitä sitten myöhemmin ehtii. Yrittäjien kannalta tämä on tietysti tosi kurja juttu.

Me ei myöskään hamstrata, mutta kyllähän tässä vähän jännittää, kun muut tekevät niin. Mitäs sitten kun se kuuluisa vessapaperi uhkaa loppua meidän kaapista, ja lähikaupan hyllyt on tyhjinä? Onneksi meillä on kuitenkin sellaiset erityisen kehittyneet keksinnöt kuin bidee-suihku sekä pyyhe. Uutisia silmällä pitäen olen todennut, että monella ei ilmeisesti näitä kotoa löydy. Harmittaa myös vähän, kun Popsi-nakit olivat loppuneet ja jouduttiin ostamaan Snellmannin nakkeja. Tosissaan vain ihmetyttää ja harmittaa koko touhu. Mutta se on pakko sanoa, että onneksi meillä on imetys onnistunut. Kuulin, että joistain kaupoista on olleet vauvojen korvikkeetkin loppu, kun niitäkin on hamstrattu. Se olisi jo oikeasti iso murhe. Vaippoja onneksi vielä löytyi.

Mua ei erityisemmin korona pelota, mutten tietenkään sitä meille halua ja haluan myös tehdä oman osani sen eteen, ettei se leviäisi niin nopeasti. Ehkä vauvan takia vähän huolettaa, mitä tauti aiheuttaisi, vauvoilla kun voi tavallinen flunssakin olla jo paha, kun ei pysty oikein sitten syömään ja kaikki on muutenkin huonosti. Ollaan myös mietitty vierailuja. Moni on kysellytkin, uskaltaako meille tulla. Olemme pitäneet ainakin toistaiseksi sen kannan, että jos olet itse terve ja lähipiirissäsi tai työpaikallasi ei ole ollut kellään tartuntoja, voit tulla meille vauvaa katsomaan - erityisen hyvän käsihygienian muistaen. Toki puhutaan nyt ihan lähipiiristä eli ei kaikista kummin kaimoista.

Tietenkin mielessä pyörii myös, että kauanko tämä kestää ja mihin kaikkeen tämä vielä tulee vaikuttamaan. Epätietoisuus tulevasta on varmaan itselleni se ikävin asia tällä hetkellä. Eilen kun katselin vieressä nukkuvaa vauvaa, mietin vain, että onneksi hän on kaikesta vielä täysin tietämätön.

Kiinteiden ruokien aloitus on edessä

Tähän asti ollaan menty täysimetyksellä. Tai en tiedä, onko se virallisesti enää sitä, kun ollaan yhtenä epätoivoisena hetkenä kerran tarjottu myös korviketta. Sitä meni silloin kuitenkin alas alle 10 ml, joten mielestäni täysimetys kuvaa silti meidän ekaa neljää kuukautta parhaiten. Nyt on kuitenkin edessä kiinteiden aloitus. Ne voidaan aloittaa 4-6 kuukauden iässä ja pohdinkin paljon, mikä olisi meille sopiva ikä.

Päätöksen tekoa vaikeuttaa se, että neuvolan ohjeistus on aika päinvastainen esim. Imetyksen tuen ohjeistuksiin. Neuvolasta sanottiin, että nykytiedon mukaan allergiariski pienenee, kun aloittaa kiinteät heti neljän kuukauden iässä. Imetyksen tuen sivuilla tämä väite kuitenkin kumotaan, ja täysimetystä suositellaan puolen vuoden ikään asti. Vasta 5-6 kuukauden iässä vauvan suolisto on varmasti kypsä kiinteille. Paljon vaikuttaa myös vauvan oma kiinnostuneisuus kiinteitä kohtaan sekä taidot: "Lapsi on motoriselta kehitykseltään valmis syömään kiinteitä ruokia, kun hän pystyy istumaan tuettuna, hallitsemaan pään liikkeitä sekä koordinoimaan silmien ja käden yhteistyötä ruokia tavoitellessaan." (Imetyksen tuki ry).

Lisäksi neuvolan antama ohjeistus on, että kiinteitä maistatetaan yksi aine kerrallaan aina kolmen päivän ajan. Ensin kasvikset, sitten marjat ja lopuksi hedelmät. Esim. perunaa kolme päivää 1 tl, porkkanaa kolme päivää 1 tl ja kukkakaalia kolme päivää 1 tl. Sitten sama marjoilla, sitten hedelmillä ja sen jälkeen voi kuulemma antaa kaikkea sekaisin. Imetyksen tuki ohjeistaa seuraavasti: "Hidas totuttelu yksittäisiin, uusiin ruoka-aineisiin ei ole nykysuosituksen mukaista. Vauvan suolisto on 5–6 kuukauden iässä valmis vastaanottamaan jo kaikenlaisia ruoka-aineita, maitotuotteita lukuunottamatta." Joka tapauksessa siitä ovat sentään yhtä mieltä, että neljän kuukauden iässä  voi aloittaa kasvikset, marjat ja hedelmät. Viiden kuukauden iästä alkaen viljat, kananmuna, liha, kana ja kala.

Neuvolassa myös puhuttiin lähes pelkästään soseista ohjelappusia myöten ja erikseen vielä mainittiin, että olisi hyvä tehdä tooooodella sileitä soseita, koska vauva ei niitä muuten huoli. Imetyksen tuki kumoaa tämänkin väitteen seuraavasti: "Karkeammat soseet ja puurot, isot imeskeltävät sormiruoat sekä pikkuiset, pinsettiotteen käyttöä vaativat ruokapalat harjaannuttavat suun motoriikkaa sekä silmien ja käden yhteistyötä. Sileärakenteiset soseet ja vellit voi unohtaa." Hmm?

Tässä siis alkaa olla pää vähän pyörällä, että mitä ihmettä sitä uskoisi tai tekisi. Imetyksen tuen sivut ovat luotettavat, mutta on mielestäni todella kummallista, että ohjeet eroavat näin räikeästi toisistaan. Näitä kaikkia asioita on nyt siis tullut palloteltua sekä luettua muidenkin kokemuksia. Päädyttiin nyt lopulta siihen, että aloitellaan kiinteät vauvan iän lähestyessä viittä kuukautta, vauvan omia valmiuksia seuraten. Viiden kuukauden iässä saadaan aloitettua homma vielä suhteellisen kevyesti ja toisaalta päästään kuitenkin melko nopsaa kiinni esim. iltapuuroon, minkä toivon parantavan meidän yöunia. Imetystä en aio silti vielä lopettaa, vaan toivon sen jatkuvan vuoden ikään asti.

Mutta miten ne kiinteät aloitetaan? En ole järin paljon ehtinyt vielä tutkia asiaa, mutta päätin nyt ryhtyä tositoimiin. Sen tiesin jo etukäteen, että kiinteät voi aloittaa a. soseilla b. sormiruokaillen tai c. molemmilla yhtäaikaa. Sitten pitäisi miettiä, tekeekö soseet itse vai ostaako kaupasta. Mitkä on ensimmäiset maut? Sosemaailma on itselleni jokseenkin tuttu. Tiedän, miten vauvoja syötetään. Mutta sormiruokailu on ihan tuntematonta aluetta. Sen verran olen ehkä kartalla, että siinä ideana on antaa vauvalle eri makuja eteen ja hän saa sitten ihan omin kätösin valita, mitä syö ja minkä verran. Tämä toimii mm. siksi, että vauvan pääasiallinen ravinto on vielä pitkään äidinmaito.

Soseilla aloittaminen

Eniten mua on mietityttänyt, että missä me syödään soseita. Sittereissä ei nykytiedon valossa saa syöttää eli takakenoisessa asennossa. Jos vauva ei osaa istua tuettuna syöttötuolissa (neuvolasta sanottiin, että vasta puolivuotiaan saa tukea istumaan siihen), tulee vauvan istua tuettuna sylissä. Tuntuu vähän hankalalta yksin, mutta muitakaan vaihtoehtoja ei oikein ole. Vinkkejä toki otetaan vastaan!

Ajateltiin myös noudattaa neuvolan suositusta ja aloittaa maistelut yhdellä aineksella kerrallaan pienin määrin. Tämä tuntuu jotenkin helpommalta sekä kevyemmältä aloitukselta ja eipähän tarvitse ihmetellä, jos jokin ruoka-aine aiheuttaakin oireita. Kun ollaan maisteltu kaikista ryhmistä kolmea eri ainesosaa, aletaan lisäämään määriä ja sekoittamaan aineksia keskenäänkin. Näiden jälkeen kokeillaan myös puuroa.

Olen ajatellut alkuun tehdä soseet itse, kun vielä maistellaan niitä. Myöhemmin varmaan kuitenkin syödään (suurelta) osin kaupan soseita, koska uskon niiden olevan monipuolisempia kuin mitä pystyn itse kokkaamalla tarjoamaan. Monella tuntuu myös olevan tyyli, että kasvissoseet tehdään itse, mutta hedelmä- ja lihasoseet ostetaan kaupasta. Tämäkin kuulostaa ihan käyvältä tavalta.

Sormiruokailu mukaan kuvioihin

Sanotaan, että sormiruokailun ja soseiden aloittamiseen pitää olla samat valmiudet. Eli periaatteessa jos ollaan valmiita aloittamaan soseet, ollaan valmiita myös sormiruokailuun. Sormiruokailu ei silti meidän kohdalla tule heti kysymykseen (vauvan ollessa vasta viisi kuukautta). Haluan vauvan olevan vieläkin kehittyneempi "syömistaidoiltaan" ennen sormiruokailua. Olisin luultavasti vielä ihan kauhuissani koko ajan vierellä, ettei vauva vain tukehdu. Olen luultavasti sitä alkuun soseidenkin kanssa.

Aloitetaan siis soseilla ja otetaan sormiruokailu siihen rinnalle varmaan vasta lähempänä puolen vuoden ikää. Vaikkakin Simppeli sormiruokakeittiö sanoo näin: "Jos aikuinen osaa sormiruokailun perussäännöt, sormiruokailun sanotaan olevan ihan yhtä turvallista kuin soseruokailun. Tärkeimmät turvallisuustekijät ovat lapsen tukeva istuma-asento, kakomisrefleksin ymmärtäminen ja jatkuva valvonta."

Tässäpä vielä muutamat hyvät linkit aiheesta:

♥ Imetyksen tuki ry - Kiinteiden aloittaminen
♥ Simppeli sormiruokakeittiö - Sormiruokailun ABC sekä reseptit & vinkit sormiruokailuun
♥ THL - Syödään yhdessä, Ruokasuositukset lapsiperheille

Kuulisin myös mielelläni muiden ajatuksia ja etenkin kokemuksia kiinteiden aloittamisesta. Näissä tuntuu vaihtelevan tyylit ihan hirveästi, joten kaikkiaan uskon, ettei yhtä oikeaa tapaa aloittaa ole olemassakaan.

Vaihe selätetty!

Vaihe on nyt ohitse. Ainakin osittain. Päivät alkaa helpottaa ja oma väsymyskin hieman väistyä. Tämä hetki täytyy ehdottomasti jakaa blogiin, koska viime aikoina on tullut lähinnä valitettua siitä, kun mikään ei suju. Nyt sujuu! Ja puhun todellakin juuri tästä hetkestä, enkä minuuttiakaan yli. Koska tulevaa ei pysty kukaan ennustamaan, ja vauvan kanssa hymy voi vaihtua itkuun ihan jo yhden vaivaisen sekunnin sisällä.

Vauva on nyt ollut jo viikon ajan paremmalla tuulella. Oikeastaan lähes heti tuon aiemman vaihepostauksen julkaistuani alkoi paremmat ajat. Vauva on ollut taas oma itsensä: juttelee kovaan ääneen ja hymyilee. Paitsi vieraille. Vieraita pitää tuijottaa hyvin vakavana. Käytiin hakemassa vauvan kastelahjat kaiverruksesta ja korukaupan myyjäkin totesi hetken katseltuaan, että onpa tomera poika. Juu, ei hän tuntemattomille vaivaudu hymyilemään. :D

Mutta palatakseni aiheeseen, vauva viihtyy siis taas hetkiä yksikseenkin, eikä kitise jatkuvasti. Häntä on huomattavasti helpompaa (ja nautinnollisempaa) viihdyttää, kun siihen ei vaadita jatkuvaa kantamista tai alati vaihtuvia virikkeitä. Olen taas pystynyt nauttimaan meidän päivistä ja ihanista hetkistä vauvan kanssa ihan eri tavoin kuin vaiheen pahimpana aikana. Myös itkut ovat vähentyneet paljon ja on ollut päiviä, jolloin vauva ei ole kertaakaan parahtanut siihen veret seisauttavaan itkuunsa.

Toki tähän vaikuttaa sekin, että yötkin on taas parantuneet ja olen saanut jopa nukuttua. Olemme palanneet tuttuun rytmiin eli vauvan ensimmäinen unipätkä on 4 tuntia ja seuraava 3. Toki loppuyö on yhä aika katkonainen ja jostain syystä vauva on tosi levoton, mutta nuo alkuyön hyvät pätkät korvaa paljon. Myös päiväunet on parantuneet ja päiviin mahtuu yleensä yksi pidempikin unipätkä. Ehtii siis itse rentoutua paremmin päivän aikana. Päiväunien kanssa ei myöskään ole tarvinnut enää tapella, vaan vauva on välillä jopa ihan nätisti vain sulkenut silmänsä vaunuissa ja alkanut nukkua. Ilman huutoa! Ehkä korkeintaan vähän unikitissyt hetken, jos sitäkään.

On nämä vaiheet kyllä jänniä. Kaksi viikkoa sitä kesti ja nyt kun kaikki on jälleen hyvin, piti ihan palata tarkistamaan, millainen tuo huono vaihe olikaan. Sitä oli vain onnellisesti unohtanut koko homman ja palannut nauttimaan arjesta juuri tässä hetkessä. Joka tapauksessa olen iloinen, että tallensin tuonkin vaiheen blogiin, koska pystyn sieltä sitten vilkuilemaan fiilikset uudelleen ja palata niihin, vaikka taas seuraavan vaiheen aikana. Kas, tuostakin selvittiin kunnialla niin eiköhän tästäkin!

Jokaisen vaiheen kohdalla pitäisi vain muistaa, että se menee ohi. Se ei kestä ikuisesti. Ja sitten saadaan taas meidän ihana hymypoika takaisin.

Tämän hetken päivärytmi ja päiväunet

Viimeksi kun kaksi kuukautta sitten kirjoittelin päivärytmistä ja päiväunista, meillä ei vielä ollut mitään logiikkaa niissä. Vauva valvoi kaikkea vartin ja kolmen tunnin väliltä. Silloin aloitettiin päiväuniremontti, ja se toikin kivasti edes jonkinlaista rytmiä päiviin (valvomista oli aina suht säännölliset 1,5 tuntia), ja päiväunetkin alkoi sujua paremmin. Tällä viikolla kuitenkin huomasin, ettei tämä ns. säännöllinen valvomisrytmi enää toiminutkaan meillä, koska vauva oli usein yliväsynyt jo ennen kuin nukkumaanmenoaika koitti, ja pidemmät päiväunet oli olleet jo pitkään poissa: kaikki  unet oli vain tunnin pätkiä, jos sitäkään.

Niinpä olen kuluneen viikon ajan mennyt täysin vauvan omassa rytmissä eli samoin kuin ennen päiväuniremonttia. Olen siis laittanut vauvan nukkumaan jo ensimmäisistä väsymisen merkeistä - olipa se sitten puolen tunnin tai 1,5 tunnin päästä viime unista. En tiedä, onko pidemmät päiväunet ja tyytyväisempi vauva johtunut tästä, mutta päivät on sujuneet nyt selvästi aiempaa paremmin. Vauvalla on myös näemmä itsellään jo aika säännöllinen rytmi. Valveillaolot ja päiväunet asettuu tasaisin väliajoin pitkin päivää ilman, että joudun itse niihin puuttumaan.

Olen nyt myös kuluneen viikon ajan kirjannut ylös vauvan uniaikoja. Ja voin kyllä suositella sitä lämpimästi kaikille rytmin hakijoille! Tämän johdosta olen huomannut, että meillä on aika vakiot neljät päiväunet päivässä, joista yhdet kestää noin 2 tuntia ja muut noin tunnin. Unien alkamisajat kuitenkin vielä vaihtelee ja riippuu täysin meidän aamun heräämisajasta.

Tein myös huomion, että kaikkiaan vauva nukkuu päiväunia noin viisi tuntia päivässä. Hän nukkuu kaikki unensa ulkona vaunuissa. Mutta kokemus on toki osoittanut, että tämäkin voi muuttua vaikka jo tänään ihan erilaiseksi. Ja joinain päivinä on yhä niin, että kaikki unet on vain 45-60 minuuttia, mutta niitä on sitten viidet päivässä.

Meidän päivärytmi tällä hetkellä (kaikki ovat noin-aikoja)

Aamuherätys klo 6-6.30

Syöttö

Valvomista 1 h 15 min

1. Unet 45-55 min

Syöttö

Valvomista 1,5 h

2. Unet 1-2 h

Syöttö

Valvomista 1,5 h

3. Unet 1-2 h

Syöttö

Valvomista 1-1,5 h

4. Unet 45 min

Syöttö

Valvomista 2-3 h

Syöttö

Yöunille klo 18.30-19

Usein päiväunet ajoittuvat niin, että vauva herää viimeisiltä päiväunilta noin klo 16 aikaan. Tämä on vähän liian aikaisin ja olisikin hyvä, että vauva nukkuisi vielä yhdet lyhyet unet ennen yöunia. Jostain syystä vauvaa on kuitenkin lähes mahdotonta saada enää viidensille päiväunille ja jos hänet jotenkin saakin, hän nukkuu ehkä vartin.

Olisi myös helpottavaa saada jo hiljalleen kiinteät päiväuniajat, mutta tällä hetkellä se ei vain sovi vauvalle lainkaan. Edes kiinteät valvomisajat ei tällä hetkellä toimi, joten vauvan ehdoilla mennään. Hän on kuitenkin vielä aika pieni. Yöllä syödään tällä hetkellä 3-4 kertaa (hyvänä yönä klo 23, 2, 4 ja herätessä klo 6). Pahimmat tiheät imut on nyt helpottaneet ja usein päästään yöllä kolmeen asti kahdella syötöllä. Mutta siitä eteenpäin vauvan uni on todella katkonaista. Saatetaan syödä tunnin välein tai vaihtoehtoisesti yritän antaa tuttia niin kauan, että se lopulta kelpaa. Vauva on kuitenkin tosi levoton, heräilee ja ähisee, joten kolmen jälkeen en itse juuri nuku kuin pätkissä.

Jos teillä muillakin on n. kolmen kuukauden ikäinen vauva, olisi kiva kuulla, onko teillä jo selkeä rytmi päivissä tai miten päivät ja päiväunet teillä muuten sujuu. :)

Äitiyspakkaus - kannattiko?

Äitiysavustuksen saa rahana (170 €) tai äitiyspakkauksena, ja me valittiin näistä pakkaus. Olen aina ajatellut sen ottavani, kun sen joskus saisin, ja 2019 pakkauksen sisältö sekä kuosit vaikutti hyviltä. Kyllä me silti tuota rahaakin mietittiin, mutta ajattelin pakkauksen olevan meidän kohdalla hyödyllisempi. Nyt olisi kuitenkin aika selvittää tarkemmin, kannattiko pakkauksen ottaminen vai olisiko avustus sittenkin pitänyt ottaa rahana.

Käytössä olleet tuotteet

Makuupussi on ollut käytössä alusta asti. Nyt kun talvi on ollut tosi leuto, tämä pussi on ollut juuri sopivan paksu vaunuihin. Lisäksi saatiin vinkki, että vauva voisi nukahtaa yöunille helpommin tässä pussissa, ja se on nyt kokeilussa.

Viltti on ollut alkuun käytössä öisin peittona ja sittemmin lattialla makuualustana. Hyödyllinen.

Toppapuku meinasi jäädä käyttämättä tänä talvena, koska se oli vielä niin valtavan suuri. Meidän aiempi toppapuku jäi kuitenkin pieneksi juuri lopputalvesta, kun vielä tuli muutamia pakkaskelejä. Otettiin siis tämä äp:n toppapuku käyttöön (pussimuodossa), ja se on toiminut vaunuissa hyvin. Se on juuri sopiva noin -5 asteen pakkaselle parvekkeella, kun ei laita vauvalle muuta alle eikä käytä makuupussia päällä. Tämä tulee käyttöön vielä ensi talvenakin, jos päälle sopii.

Vanupuku (eli tämä) on mielestäni niin ruma, että olin varma, ettei se tule lainkaan käyttöön. Näin vauva-arjen keskellä olen kuitenkin huomannut, ettei ulkovaatteiden kuosit tai istuvuus ole mulle enää niin tärkeitä, koska niitä käytetään vain vaunuissa. Niinpä tämäkin puku löysi tiensä käyttöön, kun aiempi vanupuku jäi pieneksi juuri silloin, kun sitä eniten tarvittiin (eli nyt). Tosi kätevä, kun kädet ja jalat saa umpinaisiksi.

Merinovillahaalari on tosi isoa kokoa ja ajattelin sen menevän vasta ensi talvena. Mutta otettiinkin se jo käyttöön automatkoille kaukaloon, kun kaukalon fleece-pussi alkoi olla ihan liian hiostava. Merinohaalari on ollut ihan ok-näppärä kaukalossa, kun se ei ole liian kuuma tai tiukka päällä (eli saa myös puettua vauvalle ilman huutoja) ja siinä saa hihansuut umpinaisiksi (eli ei tarvitse välttämättä tumppuja tai villasukkiakaan). Eihän se mikään kaunis ratkaisu ole, mutta ihan kätevä. Haalarin päälle heitetään yleensä vielä kevyt vauvan torkkupeitto.

Bodyt ja housut tulivat käyttöön osittain. Joitain kokeiltiin vain kerran, mutta alla olevassa kuvassa on ne vaatteet, jotka päätyivät päälle useampaankin otteeseen ja joiden kohdalla vähän jopa harmitti (tai tulee harmittamaan), että ne jäivät pieniksi. Muutamaa isompaa kokoa (sulkabodya ja beigeä "tahrabodya" sekä oransseja housuja) ei olla vielä kokeiltu. Nämä alla olevat vaatteet on olleet kaikki laadukkaita ja hyviä päällä kaikin puolin. Etenkin tuo persikan värinen body ja lintuhousut on olleet ihanat! Kuvat on Kelan sivuilta.

Kypärälakki otettiin käyttöön, kun 56-kokoinen lakki jäi pieneksi. Alkuun se meinasi jäädä käyttämättä, koska vaikka sen koko on 62-68, on naama-aukko onnettoman pieni. Käytettiin tätä kuitenkin, kun ei saatu aikaiseksi ostaa uutta merinovillaista. Ja itse asiassa tämä onkin nyt osoittautunut hyväksi. Naama-aukko on venynyt käytössä ja lakki on sopivan ohut vaunuihin näillä keleillä ihan sellaisenaan.

Pienet sisätumput oli hyvät ja sopivan tiukat, mutta toki niiden käyttöikä jäi vain pariin viikkoon, kunnes vauvan kynsiä sai alkaa leikata.

Pupupehmolelu on mielestäni söpö ja se lojuu pinnasängyssä. Pari kertaa olen saanut vauvan rauhoitettua, kun olen sivellyt sillä kasvoilta, mutta aika vähällä käytöllä se vielä on. Tarkoitus olisi kuitenkin sitä pitää, niin ehkä vauva isompana oppii sen kanssa nukkumaankin.

Pyyhe on ollut myös kovassa käytössä. Se on kätevä huppunsa ja kokonsa ansiosta, vaikkakin se on mun makuun vähän turhan kova. Ehkä se vielä pehmenee käytössä.

Harsot on tietenkin kaikki tulleet käyttöön, eipä niistä sen enempää.

Kynsisakset on olleet todella hyvät. Niillä on helppoa ja turvallista leikata vauvan kynsiä, koska päät on pyöristetyt. Samoin kylpylämpömittaria ollaan käytetty. Kuumemittari on myös tosi hyvä, koska se mittaa lämmön nopeasti, ihan muutamissa sekunneissa. Hiusharjakin on ollut ihan näppärä karstan poistoon.

Ruokalappua ei vielä ole tarvittu, mutta kun kohta saa aloittaa kiinteät, tulee sekin käyttöön.

Vähemmän käytetyt tuotteet

Sisävaatteista käyttämättä on jäänyt erittäin iso osa (kuvat alla). Valkoiset kietaisubodyt (puuttuu kuvasta) olisi olleet muuten hyviä, mutta ne keräsi pesussa hirveästi nukkaa, enkä jaksanut putsata niitä joka pesun jälkeen teippiharjalla. Saman kohtalon koki myös muuten todella ihana pöllöbody (kuvassa yllä). Karhubodyssa oli jotenkin huono/lörppö pääntie, samoin vihreässä bodyssa, mikä ei myöskään sopinut väriltään yhtään meidän pojan päälle. Mintunvihreä body oli jotenkin huono malliltaan: siinä oli vain yksi nappi kietaisuosassa - ei hyvä.

Pyjama taas on terällinen sekä potkuhousut, mistä meidän poika ei yhtään tykkää eli käyttämättä jäi. Collegehaalaria ei käytetty, koska siitä puuttuu toinen vetoketju alaosasta ja siinä on aina tiellä oleva huppu. Reiman puolipallohousut on vielä kunnolla kokeilematta. Vyötärö vaikuttaa vähän tiukalta muuhun kokoon nähden, mutta katsotaan. Niissä olisi ihana kuosi! Valkobeigeraidalliset housut jäi vähälle käytölle, kun ne ei oikein olleet koskaan sopivan kokoiset (jotenkin leveää mallia kauttaaltaan). Sukkahousuja ei vain olla tarvittu mihinkään. Vihannesbody ja kirkkaan vihreät sekä mustavalkoraidalliset housut jäi kokeilematta kokonaan, koska en vain tykännyt niistä.

Ohut puuvillalakki jäi kokonaan käyttämättä. Se oli jotenkin tönkkö ja kova, ei huvittanut sellaista laittaa pienen päähän.

Toppatöppöset ja -hanskat on jääneet käyttämättä, kun ei ole ollut tarpeeksi kylmiä kelejä. Merinovillainen pipo ei ole myöskään tullut käyttöön, kun se on ollut liian iso ja meillä on ollut Gugguun vastaava pipo.

Pussilakana ja lakana jäivät käyttämättä. Kuosi ei niin miellytä, mutta senkin olisin voinut  vielä sivuuttaa. Sitä en kuitenkaan, että nämäkin on jotenkin todella kovaa kangasta. Jopa Lidlin lakanat on pehmeämmät. Niin ja lakana muutenkin on vähän turha, koska meillä käytetään nykyään vain muotoonommeltuja lakanoita.

Kuolalappua ei olla tarvittu, mutta harkitsen sen käyttöönottoa nyt kun kuolaaminen on selvästi lisääntynyt ja paidan etumus on usein vähän kostea.

No olikos se nyt järkevä hankinta?

Tunnepuolella koen, että hankinta oli edelleen tosi hyvä. Olihan se ihana tunne avata pakkaus ensimmäistä kertaa. Silloin jotenkin konkretisoitui se, että mekin todella ollaan nyt siinä pisteessä elämässä, että saadaan vauva, kuten niin monet muutkin.

Rahallisestikin uskoisin, että meille tämä oli kannattava hankinta. Jos oltaisiin otettu pakkaus rahana (eli 170 €), olisin ehkä saanut sillä kirppikseltä reilusti vaatteita ja makuupussinkin käytettynä. Oltaisiin myös tällöin voitu ostaa juuri sellaisia vaatteita kuin halutaan, esim. joku kauniimpi vanuhaalari tai sopivamman kokoinen toppahaalari. Oli kuitenkin kätevää, että isommat koot oli valmiina, koska niitä tarvittiinkin ihan yhtäkkiä varoittamatta.

Ottaen huomioon pakkauksen sisällön käyttöasteen ja sen, että kaikki tuotteet on olleet ihan uusia, on tämä ollut kaikkiaankin fiksu valinta. Lähinnä sisävaatteet on olleet sellaisia, joita ei niin paljoa ole käytetty ja olin itse asiassa pettynyt aika monen sisävaatteen huonoon laatuun. Jos me vielä joskus saataisiin lisää lapsia, en silti varmaankaan enää pakkausta ottaisi, koska monet perustarvikkeet olisi jo valmiina. Ostaisin ehkä vain tuon makuupussin erikseen muistoksi. En kyllä silti malta odottaa, että pääsen näkemään taas tämän vuoden uuden pakkauksen, kun se julkaistaan. Niissä vain on sitä jotain, vaikkei se itselle tulisikaan.

Se on vain vaihe!

Meillä on nyt meneillään jokin vaihe. Aina puhutaan neljän kuukauden hulinoista, mutta ilmeisesti on myös jotkin kolmen kuukauden hulinat. Tai ehkä nämä on 3-4 kuukauden hulinat tai ihan vain hulinat. Tai ehkä tämä on vain meidän vauva, joka on perinyt äitinsä hermot. Joka tapauksessa toivon, että tähän päälle ei enää tule mitään neljän kuukaudenkin hulinoita, koska sitten olisi jo aikamoinen soppa käsillä! Yritän kirjoittaa tämän kuitenkin (niin) positiivisesti (kuin mahdollista), koska en halua valittaa tai luoda sellaista kuvaa, että vauva olisi jotenkin raskas tai ärsyttävä. Koska näin ei ole. Vauva on ihana ja rakas, mutta yöt ja illat on olleet nyt aiempaa hankalampia.

Aloitetaan vaikka siitä, että meidän öille on tapahtunut jotain. Tämä jotain alkoi rokotusten jälkeen, mutta nyt kun niistä on melkein kaksi viikkoa, ei niitä voi enää syyttää. Vauvallahan oli jo pitkään seuraavat unipätkät yöheräämisten kanssa: 4h, 3h ja loppuyö 2h välein. Rokotusten jälkeen tämä on ollut: 1,5h pätkiä kolmeen asti ja sen jälkeen 1h pätkiä, kunnes aamulla noustaan jo klo 6. Lisäksi aiemmin hyvinä öinä vauva vain vähän ähisi "herätessään" ja joskus rauhoittui pelkällä tutillakin ilman imetystä. Nyt tutin tyrkyttäminen on maailman suurin loukkaus ja aiheuttaa pitkään jatkuessa kovan huudon. On saatava maitoa ja mielellään nopeasti, koska hidastelukin on pahasta.

Lisäksi vauva avaa silmänsä jokaisena heräämiskertana, mitä ei ennen tapahtunut. Onneksi imetys edelleen saa hänet jatkamaan uniaan, joskin sen jälkeen pitää usein vielä kuunnella ähinöitä ainakin vartin ennen kuin hän nukahtaa uudelleen. Sitten menee ainakin vartti, että itse nukahdan. Ja tunti, että vauva taas herää. Voitte siis ehkä tästä laskea, että omat silmänaluseni ovat aika tummat tällä hetkellä.

Vauvan ensiviikkoina kuulin myös lohdun sanoja, että kolmeen kuukauteen mennessä itkut vähenee. Mutta ei, ne itse asiassa lisääntyy, ainakin jos jokin vaihe osuu sopivasti kohdalle. Alkuun luulin aina, että vauvan kovat huutokohtaukset on jotain ihan kamalaa kipua ja olin tosi huolissani. Nyt olen ymmärtänyt, että niiden syyksi riittää ihan vain se, että raapaiset vahingossa itseäsi poskeen tai äiti laskee sinut sylistä väärään paikkaan. Vauva siis tosiaan huutaa aiempaa enemmän. Huutaa, ei vain itke. Olenkin miettinyt, onko noin pieni voinut jo hoksata, että tämä on se ääni, jolla äidin saa salamana luokse vaikka housut kintuissa kesken vessareissun. Kutsuhuuto. Toisaalta vauva on myös aika herkkä uusille asioille ja mm. koville äänille, mitkä myös saa tämän saman huudon aikaan.

Aamupäivisin vauva on silti yhä hyvällä tuulella. Hymyilee ja juttelee, tutkii lelujaan ja viihtyy hyvin jopa hetkiä itsekseenkin. Tämä on se vauva, jota pidän meidän vauvana. Iltaa kohden alkaa sitten yleinen tyytymättömyys ja kitinät. Missään ei ole hyvä paitsi sylissä, joka liikkuu, ja lopulta ei oikein siinäkään. Vauvaa saa tosissaan viihdyttää. Sitä voisi ummikkona olettaa, että vauva on väsynyt. Mutta yritäpä kokeilla nukuttaa häntä vaunuihin enää klo 16 jälkeen... Suosittelen ainakin kuulosuojaimia, untuvatakkia ja ehdit varmaan kuunnella yhden äänikirjankin loppuun, jos hyvin käy. Ja sitten on vielä ne yöunille nukuttamiset. Ojasta on menty allikkoon ja lausahdus "kyllä se sitten viimeistään teininä nukahtaa" ei enää naurata vaan lähinnä itkettää. Päiväunille vauva nukahtaa aamupäivisin kivasti, mutta iltaa kohden pitää hieman muistaa huutaa sitäkin.

Onneksi meidän vauva on kuitenkin ihana, rakas, täydellinen ja maailman kaunein pieni. Onneksi hän hymyilee ja juttelee ja on oppinut ihanasti kiljahtelemaankin. Onneksi hän naurattaa meitä päivittäin jollain hölmöllä jutullaan. Onneksi hän välillä ihan yllättää ja toimiikin kuin unelma täysin vastoin odotuksia. Näinä hyvinä hetkinä en edes muista huonoja. Ja huonoina hetkinä voin muistella hyviä. Ja ennen kaikkea pitää muistaa, että tämä on kuitenkin vain ohi menevä vaihe.

Rokotukset ja niiden seuraamukset (3 kk)

Mua jännitti ensimmäiset piikkirokotukset ihan hirveästi. Olin aamulla siksi ihan huonovointinen, kun lähdettiin neuvolaan ja tilannetta ei yhtään auttanut se, että tiesin miehen joutuvan lähtemään neuvolakäynniltä jo puolen tunnin jälkeen, ja minun jäävän sitten rokotusten kanssa yksin. Mua ei sinällään siis piikit pelota, eikä omat aiemmat rokotukset ole koskaan tuntuneet missään, joten en tiedä, mitä tässä jännitin niin kovasti. Varmaan sekä rokotustilannetta että sen seuraamuksia.

Rokotustilanne meni kuitenkin hyvin. Terkkari ehdotti, josko annettaisiin rokotukset heti alkuun. Luulin, ettei se olisi mahdollista, koska siitä tulisi tietenkin kamala huuto, eikä sen jälkeen käynnistä tulisi mitään. Mutta se onnistuikin niin, että ensin tehtiin vauvan tutkimukset, sitten rokotettiin ja sitten vasta juteltiin. Mies ehti siis pitää kiinni vauvasta ja kaikki meni sen osalta loistavasti. Vauva tosin huusi jo valmiiksi, koska hermostui punnituksesta, mutta huuto yltyi ekasta piikistä ihan toiseen sfääriin. Piikkejä tuli yhteensä kaksi, yksi kumpaankin reiteen ja ne annettiin perätysten "samoilla huudoilla". Niin ja piikkejä ennen annettiin muuten myös toinen rotarokote suun kautta, sen vauva maiskutteli hienosti.

Piikkien jälkeen miehen piti lähteä, joten otin vuorostani huutavan vauvan syliin. Hetken hytkyttelin ja sitten kokeilin imettää, koska terkkarin mukaan se joskus auttaa. Nyt se ei kuitenkaan oikein tehonnut, hetkiksi vain. Niinpä nousin seisomaan, laitoin tutin suuhun ja keinuttelin vauvaa samalla kun yritettiin huudon yli jutella. Pian vauva kuitenkin nukahti syliin, joten loppukäyntikin sujui ihan kivasti, mitä nyt omat kädet oli ihan maitohapoilla, kun puolisen tuntia häntä hytkyttelin. Oma olonikin helpotti heti, kun rokotukset oli annettu. Kaipa mua eniten jännitti, kun se kaikki oli vielä edessä, mutta piikkien annon jälkeen piti enää vain odotella rauhassa, tulisiko mitään oireita.

Kotiin päästessä vauva oli jo aikalailla ihan oma itsensä. Hymyili ja jutusteli kuin mitään pahaa ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Saatiin rokotukset siis keskiviikkona puoli yhdentoista aikaan. Lopun päivää vauva oli todella väsynyt ja nukkui pitkiä päiväunia, mutta oli silti ihan hyväntuulinen. Illalla hän nukahti omaan sänkyyn helposti ja yölläkin (ke-to) hän nukkui todella sikeästi! Eka unipätkäkin oli 6 tuntia, mitä ei ole ikinä ennen tapahtunut. Samana päivänä huomattiin myös vauvan vatsan reagoivan luultavasti rotaan, koska vaippaa sai vaihtaa tiuhempaan. Lisäksi hän pulautteli isoja pukluja, mitä ei normaalisti enää tee.

Rokotusten jälkeen

Seuraavana päivänä torstaina vauva oli edelleen vähän normaalia väsyneempi ja hiukan tyytymättömämpi. Illalla hän alkoi myös kitistä herkemmin ja nukkumaan mennessä oli jo todella levoton. Hän saikin melkoisen huutokonsertin aikaan, eikä nukahtanut lopulta edes koliikkikeinuun. Hänellä oli vähän lämpöä, mittarilla saatiin 37,9 lukemaksi. Hän tuntui silti tosi kuumalta (varmaan huudon takia) ja koska hän oli niin itkuinenkin, päädyttiin lopulta antamaan Panadol-suppo. En tiedä auttoiko se vai mikä, mutta lopulta vauva nukahti mun viereen. Yö (to-pe) oli vähän levoton ja heräiltiin useasti.

Uskon, että mahdolliset piikeistä aiheutuneet sivuvaikutukset loppuivat jo tähän yöhön, koska muuta kummempaa ei tullut. Toinen suppo annettiin tosin vielä sunnuntai-iltana, koska vauva oli taas todella itkuinen, eikä mikään tuntunut auttavan. Sen jälkeen olo helpottikin tai ainakin vauva selvästi rauhoittui. Ei kuitenkaan osata sanoa, mikä silloin oli vialla. Terveydenhoitajan mukaan kuume kestäisi piikeistä vain kolmisen päivää, niin voisin olettaa että muutkin kivut olisivat siinä ajassa jo olleet ohitse.

Tässäpä ne omat päivät on päiväuniaikaan kuluneet lepäillen.

Rotarokotteesta puolestaan tuli tällä kertaa pahemmat oireet kuin viimeksi. Vauva itkeskeli vatsaansa ja oli levoton viikon ajan rokotuksen jälkeen. Lisäksi yöt muuttuivat huonommiksi ja vauva alkoi heräillä 1,5 tunnin välein vatsaa kitisten. Sen pidempiä pätkiä en siis ole itsekään nyt viikkoon nukkunut. Mitään ripulia tai ummetusta ei kuitenkaan ole ollut ja pulauttelutkin loppuivat ekan päivän jälkeen. Ilmavaivoja vaan enimmäkseen. 4.-5. päivänä rokotuksesta vauva ei myöskään viihtynyt juuri missään muualla kuin sylissä kantaen ja välillä hän sai pieniä huutokohtauksia. Sitä on vain yrittänyt ajatella, että tämä kestää vain hetken ja sitten taas helpottaa. Ja eilen 9. päivänä olikin jo aika hyvä normaali päivä. Viime yö oli vielä silti huono, mutta musta tuntuu, että huonoihin öihin liittyy nyt jotain muutakin levottomuutta kuin vatsa.

Kaikesta huolimatta rokotusten hyötyihin nähden seuraukset on onneksi olleet aika pieniä. Vaikka onhan se ollut taas kamalaa katsoa toisen vatsaitkuja, kun ei ole voinut mitenkään auttaa. Mutta nyt ei onneksi seuraavaan kahteen kuukauteen tule mitään rokotteita, niin saadaan vähän levähtää niiden osalta.

Kuulumiset: Kun melkein käytiin vauvatreffeillä

Ajattelin koota kätevästi yhteen postaukseen sekalaisia kuulumisia: kun käytiin melkein vauvatreffeillä, vierailuista ja vierailijoista, ahdistavien iltojen nykytilanteesta, muutamasta hauskasta sattumuksesta uusiin aistikokemuksiin liittyen, vaatteiden pieneksi jäämisestä ja vauvan esineisiin tarttumisesta. Näppärästi otsikoin jutut, niin jokainen voi lukea niiltä osin, kun kiinnostaa.

Kun melkein käytiin vauvatreffeillä

Tämän viikon maanantaina meidän oli tarkoitus mennä vauvatreffeille. Tosin aamulla vauva oli erittäin itkuinen ja kärttyinen ja kertaalleen ehdinkin jo perua koko homman sen takia. Siinä kuitenkin puolisen tuntia ennen treffien alkua vauva näytti piristyneen, ja mies rohkaisi meitä kuitenkin lähtemään. Niinpä pakkasin vauvan autoon ja lähdettiin kohti treffejä. Vauvahan alkoi sitten mukavasti huutaa autossa täyttä kurkkua, mutta onneksi matka oli suhteellisen lyhyt.

Perille päästyä mietin hetken, käännytäänkö takaisin vai mennäänkö kuitenkin. Otin riskin, sammutin auton ja nostin kaukalon vaunujen runkoon. Hetken kun heiluttelin, vauva rauhoittui. Hän oli kuitenkin aika väsynyt ja aina kun vaunut pysähtyivät, hän meinasi alkaa itkeä uudelleen. Käveltiin siis kohti treffipaikkaa, kello oli jo joitain minuutteja yli alkamisajan (vaikka käsittääkseni sinne saisi mennä milloin vain). Kun lähestyttiin paikkaa, alkoi jännittää ihan liikaa. Siellä oli varmaan peräti 20 vaunut parkissa, ja kaikki äidit istuivat jo valmiiksi jossain piirissä. Ovikin oli kiinni. Käveltiinkin siis vain tyylikkäästi ohi ja jatkettiin matkaa.

Palattiin hetken päästä vielä samaa reittiä takaisin, mutta ei lopultakaan uskallettu mennä sisään, kun tähän lisäsi vielä sen, että vauva olisi todennäköisesti alkanut huutaa heti, kun olisin laittanut vaunut parkkiin. Niinpä tyydyimme vain kiertelemään kaupoilla samalla kun vauva nukkui kaukalossa päiväuniaan. Tämä oli kuitenkin siinä mielessä hyvä kokemus itselle, että uskalsin lähteä yksin hänen kanssaan julkiselle paikalle, vaikka hän olikin itkuisella päällä. Ehkä vielä joskus uskaltaudun vauvakerhoonkin. Tarkemmin ajatellen ne ei kyllä tunnu ihan mun jutulta, isot uudet ryhmät siis, mutten oikein tiedä, miten muutenkaan tutustuisin muihin äiteihin.

Vierailuja ja vierailijoita

Käväisimme kahvittelemassa sukulaisten luona viime viikon maanantaina. Vähän myöhästyttiin alkuperäisestä ajasta, koska vauva nukkui päikkäreitä vähän liian pitkään ja hänet piti syöttää vielä ennen lähtöä. Hän oli onneksi ihan hyväntuulinen, vaikka jouduttiinkin hänet kesken kaiken herättämään. Syötin vauvan muuten taas vierailun aikana pullosta ja se sujui hyvin. Vieraassa paikassa on mukavampi antaa pumpattua maitoa kuin alkaa etsiä paikkaa, jossa voisi imettää maaten (muita asentoja vauva ei oikein enää kelpuuta). Helpointa on pumpata samana päivänä maitoa, joka säilyy sitten kuusi tuntia huoneenlämmössä. Mutta jos se ei onnistu, hyvin toimii sekin, että ottaa  mukaan pakastetun maidon, kiehuvaa vettä termariin ja erillisen kipon, johon veden ja pakastepussin voi laittaa sulamaan ja lämpenemään.

Keskiviikkona vauvan isoäiti tuli hoitopuuhiin, kun kävimme miehen kanssa syömässä ihan kahdestaan. Tuntui vähän oudolta pitkästä aikaa, mutta oli kyllä kiva pieni hengähdystauko. Vauvakin oli sitten nukkunut koko ajan vaunuissa, kun kävivät vaunulenkillä, että vielä ei voida ehkä puhua hoitoon jäämisestä. Sekin aika kyllä saisi kohta koittaa, ettei vauva kasva liikaa kiinni meihin. :D Vauvan toinenkin isoäiti käväisi moikkaamassa tällä viikolla. On aina kivaa kun käyvät, niin saa sellaisia pieniä levähdyshetkiä itselle sinne tänne, vaikkei mitään erityistä tekisikään.

Viime viikonloppuna meillä kävi myös kaikki vauvan kummit kylässä sekä yksi kaveripariskunta. Nyt alkaa huomaamaan, että vauva erottaa tutut ja tuntemattomat toisistaan. Hänellä kesti aina jonkin aikaa lämmetä uusille vierailijoille ennen kuin hän hymyili tai jutteli. Ja silloinkin hän oli aika vähäeleinen verrattuna siihen, millainen hän on minun ja miehen seurassa. Vähän pelkään, että hän alkaa vielä vierastaa ihan ehkä jo lähiaikoinakin.

Mites ne ahdistavat illat sujuu nyt?

Kirjoittelin meidän ahdistavista illoista yli viikko sitten. Silloin siirryimme ihan lopuksi nukuttamaan vauvaa pinnasänkyyn. Eka viikko sujuikin ihan älyttömän hyvin ja ehdin jo uskoa, että tässä oli ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Vauva nukahti nätisti itse joskus jopa vain viidessä minuutissa. Mutta sitten tapahtui jotain ja nyt meillä on taas melkein viikon ajan olleet illat pelkkää taistelua. Tuntuu, että vauva alkaa huutaa aina vain aiemmin, vaikka kaikki tehdään aina samalla tavalla. Koliikkikeinuun on turvauduttu jo neljästi viikon sisään.

Edelleen siis vauva on nukkumaan mennessä aika levoton: potkii ja huitoo, hengittää nopeasti, hankaa naamaa, tiputtaa tutin, haluaa sen takaisin, heiluttaa päätä, kitisee, itkeskelee ja lopulta kun tätä kestää tarpeeksi, saa raivarin ja huutaa naama punaisena. Tämähän on muuten suht normaalia vauvoille ennen nukahtamista, mutta ongelmana on, että vauvaa ei saa tästä rauhoittumaan. Hän ei rauhoitu yksin, muttei tykkää siitäkään, että häntä silittää, taputtelee tai pitää käsiä kevyesti päällä. Rätti naamalla auttaa joskus, mutta joskus lähinnä ärsyttää. Tämä kaikki siitä huolimatta, että hänen silmänsä ovat jo lähes kiinni ja hän on selvästi aivan väsynyt. Silläkään ei aina ole ollut merkitystä, onko vauva nukkunut vielä vikat päikkärit illalla vai ei. Meininki on siis aika sama, olipa valvomista takana sitten tunti tai kolme. Mutta aina väleihin mahtuu niitä hyviäkin iltoja eli joskus hän rauhoittuu hyvin ja nopeastikin. Kun vain tietäisi, mitä silloin on tehnyt oikein, vaikka luultavasti ei mitään erityistä.

Nyt tehtiin kuitenkin se muutos, että aletaan nukuttaa vauvaa suunnilleen vuoroiltoina. Aiemmin mun oli helppoa nukuttaa, kun menin kuitenkin samalla itsekin jo sänkyyn. Nyt kuitenkin illat alkoi käydä vähän liian raskaiksi, joten parempi jakaa vuoroja. Mies nukuttikin vauvan edellisiltana ekaa kertaa ja se meni hyvin, puolessa tunnissa vauva nukahti. Tein myös sen muutoksen, etten enää imetä vauvaa illalla sängyssä, vaan olkkarin sohvalla. Ja sitten vasta vaihdetaan yövaatteet ja viedään vauva suoraan omaan sänkyyn. Josko vauva jaksaisi näin syödä paremmin, eikä aina hermostuisi. Pienin askelin ja kokeiluin kohti parempaa!

Uudet aistikokemukset säikäyttivät

Pakko kirjoittaa muistoihin pari hauskaa tilannetta. Poitsu kun on näemmä hieman herkkä uusille aistikokemuksille. Oltiin kylvyssä yhtenä päivänä, mutta vettä oli liian vähän. Pyysin miestä lisäämään vettä suihkupää veden alla, jottei vauva säikähdä ääntä ja kylpy keskeydy. Mutta sitten sainkin ajatuksen, että ehkä vauva tykkäisikin suihkusta. Ehditiin kastella vauvan jalkaa muutamalla pisaralla, kun hän alkoi huutaa aivan täyttä kurkkua. :D Noustiin siitä äkkiä pyyhkeen sisään rauhoittumaan. Onneksi vauva suostui rauhoituttuaan vielä takaisin kylpyyn ilman huutoja.

Toisen kerran vauva sai hirveän hepulin, kun yritin pestä hänen nivustaipeitaan kylppärin käsienpesualtaassa. Käänsin hänet toisin päin kuin yleensä pyllyä pestessä ja jouduin hetkeksi laskemaan allasta vasten saadakseni paremman otteen. Pesu tyssäsi kuitenkin siihen, koska vauva aloitti taas korvia särkevän huudon tästä kamalasta kidutuskokemuksesta. Ei ilmeisesti tuntunut viileä allas kivalta ihoa vasten. Voi toista!

Pieneksi käyvät vaatteet

Nyt meillä on osa bodeista, ainakin Newbien bodyt, vaihdettu 68 kokoon. Housuista menee vielä 62 melko hyvin, joskin vyötäröt voi jo joistain kiristää, vaikka pituutta onkin joissain vielä liikaa. Musta tuntuukin, että meidän pojalla on pitkä selkä jalkoihin verrattuna.

Olen siis jälleen viikannut pois vauvan pieniä vaatteita kahteen eri laatikoon: säästöön ja myyntiin. Säästän vain sellaiset, jotka on olleet oikeasti hyviä käytössä tai joilla on ollut tunnearvoa. Säästettäviä on jäänyt itse asiassa yllättävän vähän jäljelle. Mielestäni ei kuitenkaan kannata säästää vaatteita vain siksi, ettei tarvitsisi mahdolliselle toiselle lapselle ostaa uusia, jos ne eivät ole miellyttäneet käytössä. Jos ne jäivät nyt vähälle käytölle syystä tai toisesta, niin kävisi kyllä uudelleenkin.

Hetken ehdin myös tuskailla, kun huomasin, että meidän 50/56 cm toppapuku on jäänyt pieneksi ja samoin merinovillahaalari (jota ei ehditty käyttää oikeastaan lainkaan) sekä vanuhaalari. Talvi on ollut aika onneton, mutta nyt sitten yhtäkkiä on muutamana päivänä lykännyt pakkasta. Onneksi muistin, että äitiyspakkauksessa tuli nämä kaikki isompina. Nämä ovat kyllä vauvalle vielä ihan valtavan suuria, mutten halua ostaa enää täksi "talveksi" uusia sopivia. Otettiin siis nämäkin nyt käyttöön ja ainakin toppapuku toimii pussina ihan hyvin, vaunuissa kun vain käytetään.

Käsien käyttö kehittyy vauhdilla

Täytyy vielä erikseen mainita tästä taidosta, vaikka sitä jo 3 kk -postauksessa sivusinkin. Vauva nimittäin alkoi tarttua esineisiin tietoisesti ehkä noin reilu viikko sitten. Ja siitä eteenpäin tämä taito on mennyt vauhdilla eteenpäin. Nyt hän osaa jo käyttää käsiään (melkein voisi välillä sanoa, että sormiaan) monipuolisemmin: pitää esineitä käsissä niiden putoamatta sekä tarttua, irroittaa ja tarttua uudelleen. Hän myös katsoo esineitä, joihin on tarttumassa, eli tästä se silmän ja käden yhteistyö sitten alkaa kehittyä. On ihmeellistä, miten nopeasti vauva lopulta hoksasi jutun jujun! Eilen ei meinannut syömisestäkään tulla mitään, kun hän tajusi, että pystyy tutkimaan sormillaan mun hupparin naruja. ♥

Muuta tiedotettavaa ei tällä kertaa olekaan. Luonnoksissa pyörii muuten taas kuusi keskeneräistä tekstiä, se on melkein vakio nykyään. Saan aina uusia ajatuksia ja kirjoitan heti sellaisen raakileversion ylös tai joskus pelkästään otsikon. Sitten kirjoittelen ja fiksailen aina sitä, mikä tuntuu sillä hetkellä hyvältä, niin kestää aina saada joku valmiiksi asti. :D Jos on kuitenkin jotain tiettyä, mistä haluaisitte lukea, niin aina voi vinkata. Kirjoittelen mielelläni toiveistakin, kun ne voi olla sellaisia, mitä ei itse olisi edes hoksannut ajatella.