Kaksivuotinen imetysmatkamme: miten lopetimme?

Huomasin vasta nyt, että olen kirjoittanut imetyksen lopetuksesta jo viime vuoden heinäkuussa. Postaus oli jäänyt julkaisematta, joten julkaistaan se nyt myöhässä, alkuperäinen päiväys on 31.7.2021 (lapsi tuolloin 1v 8kk).

Alettiin vähentämään imetyskertoja heinäkuun alussa. Se oli ollut oikeastaan jo pitkään ajatuksena tehdä kesällä, mutten alkuun vain saanut millään aikaiseksi. Kunnes yhtäkkiä koitti päivä, jolloin kaikki tuntui ihan selkeältä - että siitä päivästä alkaen me aloitettaisiin. Silloin ei muistaakseni edes tapahtunut mitään erikoista, mutta jotenkin se jatkuva tissin pyytäminen ja rinnalla roikkuminen sai minut toteamaan, että olisi hyvä tehdä jotain asialle ennen kuin palaan töihin.

Meillä meni lopetusprosessi ehkä vastoin yleisintä tapaa, koska lopetimme ensin päiväsyötöt. Ihan tietoisesti päätin siis jättää jäljelle vielä illan ja yön syötöt, koska ne oli aina olleet pojalle tärkeimmät kaikista. Tämä jakaa taatusti mielipiteitä, mutta meillä toimi ja nukuimme kaikesta huolimatta hyvin imetysten kera.

Lähtötilanne

Meillä oli päivisin ennen lopetusta vielä noin kolme imetyskertaa: klo 9, 13 ja 17. Muistaakseni jo joskus alkuvuodesta olin vähentänyt jatkuvan hörppimisen tietoisesti noihin kolmeen kertaan. Lisäksi imetin iltaisin sängyssä noin klo 19.30. Öisin imetyksiä oli 0-2 kertaa. Yleensä taapero hakeutui rinnalle aina herätessään, muttei sitten juonutkaan mitään kuin ehkä kerran. Useimmiten yöimetykset olivat noin klo 3 ja joskus vielä 6-7 aikaan aamulla ennen heräämistä. Eli kaikkiaan noin 5-6 kertaa vuorokaudessa. Imetin pelkästään pojan omasta aloitteesta eli hän osasi jo itse pyytää maitoa tuttuihin aikoihin ja joskus muulloinkin.

Miten vähennettiin?

Päätin vähentää imetyksiä niin, että jäljelle jäisi ensin vain ilta, yö ja päiväunien jälkeinen syöttö eli kaikki lapselle tärkeimmät kerrat. Ensimmäisenä päivänä tuli odotetusti kiukkuja siitä, ettei saanutkaan maitoa, kun pyysi. Samaan aikaan tulin itse joka kerta todella surulliseksi. Tuntui, että olisin halunnut jatkaa, vaikka samalla tiesin, etten halunnut. Kuitenkin jo toisena päivänä alkoi onneksi helpottaa ja siitä hiljalleen pyynnötkin vähenivät. Pyyntöihin totesin aina vain, että tissit lepäävät nyt ja illalla sitten taas saa. Viikon jälkeen taapero ei enää muistanut itse pyytää päiväunisyöttöä, joten jätin silloin senkin pois. Seuraavana päivänä kyllä taas muisti, mutta koska olin jo päätökseni tehnyt, en siitä enää horjunut.

Samaan aikaan, eli noin viikko vähentämisen jälkeen, muutin myös meidän iltarutiinia ja aloin nukuttaa taaperon omaan pinnasänkyyn perhepedin ja imetyksen sijaan. Imetinkin siis illalla sängyn sijaan sohvalla, josta siirryimme makkariin. Laskin pojan omaan sänkyynsä ja silittelin jonkin aikaa. Poistuin, kun hän nukahti ja otin sitten taas vierelle, kun hän ekan kerran heräsi. Tämä helpotti iltojamme joksikin aikaa, mutta myöhemmin palasimme kuitenkin taas vanhaan tapaan tilanteen muuttuessa.

Päiväimetysten lopetuspäätöksestä meni siis kaikkiaan reilu viikko, kun meillä oli syöttöjä enää vain yksi illalla ja pari kappaletta öisin. Yösyöminen kyllä myös lisääntyi väliaikaisesti imetyksen vähennyttyä päivistä, mutta pian palattiin taas juurille asian suhteen. Samoin meni reilu viikko, kun taapero lopetti oikeastaan kokonaan tissin pyytämisen ja tyytyi siihen, ettei sitä enää päivisin saanut.

Kun päiväimetyksiä ei enää ollut lainkaan, kärsin itse pahoinvoinnista muutaman päivän. Lisäksi oli siinä ja siinä, olisinko joutunut pumppaamaan maitoa pois iltapäivällä pinkeyden vuoksi. Viikossa olo kuitenkin tasoittui, mutta rajummat oireet varmaan tuleekin vasta sitten, kun lopettaa joskus kokonaan.

Tilanne 31.7.2021 ja tulevat suunnitelmat?

Nyt tilanne on se, että taapero ei enää päivisin pyydä itse tissiä. Itsestänikään se, etten enää imetä päivällä, ei tunnu erityisen pahalta, vaan oikeastaan jopa helpottavalta. Sen sijaan illan imetys sohvalla on yhä mukava pieni yhteinen hetki, vaikkakin senkin kesto on aika lyhyt, muutaman minuutin. Öisin taapero herää noin klo 00 syömään ja toisen kerran vielä vähän lähempänä aamua, joskus syö vain tuon yhden kerran yön aikana, vaikka vielä muuten heräileekin kerran pari lisää. Eli imetyskertoja on nyt vuorokaudessa 2-3.

On helpottavaa, että pystyn nyt palaamaan töihin tietäen, ettei tarvitse pumpata maitoa missään pukuhuoneen nurkassa. Voisimme muuten myös alkaa jo purkaa yöimetyksiäkin pois, mutta koska oma töihinpaluuni ja tuleva muutto uuteen kotiin ovat niin isoja elämänmuutoksia, ollaan päätetty edetä rauhassa ja katsoa hommaa sitten lähempänä 2-vuotispäivää uudelleen. Ellei vieroitus sitä ennen tapahdu itsekseen, sekin on tietysti mahdollista.

16.3.2022 Tilanne nyt

Lopetin imetyksen kokonaan joulukuussa 2021 eli kahden vuoden tienoilla. Jäljellä oli tuolloin vielä yksi imetys illalla ja muutama kerta yöllä eli ne, mitä kesältä jäljelle jäi. Tästä postauksesta voit lukea lisää yöimetysten lopetuksesta. 

Yöimetysten lopetuksen jälkeen meille jäi vielä hetkeksi illan imetys. Kuitenkin pian poika alkoi hermostua sen aikana heti alkuunsa, koska ilmeisesti maitoa ei oikein tullut enää. Maidontuotannon ylläpitoon ei siis riittänyt enää vain yksi kerta illalla. Joulukuun puolessa välissä jäi siis pois sekin ja näin imetyksemme päättyi kokonaan. Lopetus oli kaikkiaan melko rauhallinen ja helppo prosessi, lapsi unohti homman tosi nopesti kokonaan, noin reilussa viikossa.

Näin jälkikäteen muistelen haikeudella imetysmatkaamme. Se kesti vuoden kauemmin kuin alunperin ajattelin. En erityisesti enää kaipaa imetyshetkiä, paitsi lapsen sairastaessa mietin joskus, olisiko tämä vältetty, jos vielä imettäisin tai toisiko imetys lohtua kurjaan oloon.

Itse selvisin lopetuksesta myös melko kevyesti. Ajoittaista lievää pahoinvointia koin ja muistaakseni kuumia aaltoja, mutta en sen kummempaa. Pelkäsin jo etukäteen etenkin mielialan muutoksia, mutta niitä en juurikaan huomannut. Johtui ehkä siitä, että imetys ajettiin ajas rauhallisella tahdilla. En myöskään joutunut kertaakaan enää pumppaamaan maitoa pois viimeisen imetyskerran jälkeen: ilmeisesti itselläni maidontuotanto tosiaan väheni tosi paljon, kun imetyskertoja oli hetken ajan enää vain se yksi kerta illalla.

Ihana yhteinen matka takana, mutta ihanaa myös saada oma kroppa kokonaan takaisin vain minulle.

2-vuotiaan välikausivarusteet

Välikausivarusteiden hankinta meni pitkälti samoin kuin talvivarusteidenkin. Eli hyväksi todetut asiat seuraavassa koossa. Ainakin melkein. Teen oikeastaan näitä postauksia edelleen vain siksi, että näiden avulla pystyn helposti tarkistamaan vaatteiden koot, kun joudun taas ostamaan seuraavia varusteita. :D

Haalarit

Meillä on ollut jo kaksi Reiman kuorihaalaria ja sellaisen hankin nytkin, sillä en keksi niistä mitään moitetta. Niissä ei ole varsinaista vuorta lainkaan eli käyvät myös kesän viileämmillä keleillä. Lisäksi ajattelin kokeilla tällä kertaa toiseksi haalariksi myös softshelliä, kun vuorensa ansiosta se menisi ehkä jo hieman aiemmin kuin tuo kuorihaalari. Viime syksynä esim. olisi tarvittu jotain kuori- ja toppahaalarin väliltäkin.

Meillä on viimeksi ollut Reiman 86 cm kuorihaalari eli otin nyt koon 92. Name Itin haalarista otin sitten isomman, koon 98, jotta Reiman mahdollisesti jäädessä pieneksi, olisi seuraava koko jo valmiina. Kumpikin on nyt hyviä päällä, mahtuu liikkumaan, muttei pussita liikaa.

Mulla on tapana ostaa haalarit käytettyinä, mutta nyt en löytänyt kivaa softshell-haalaria sopuisaan hintaan, joten päätin ostaa tuon Name Itin haalarin uutena. Se kun ei uutenakaan ollut kovin kallis, maksoi alennuksen kera noin 40 euroa. Reiman kuorihaalarin löysin onneksi käytettynä 30 eurolla ja sen kunto olikin taas ihan uutta vastaava, mikä oli jälleen erinomainen löytö.

Takki meillä oli jo ennestään. Siinä ei ole oikein mitään ominaisuuksia, mutta kätevä vaikkapa kauppareissuilla. Takki on kokoa 92 cm ja alkaa olla nyt sopiva.

Vielä mietin, pitäisikö meillä olla vuorellinen kurahaalari. Meillä ei koskaan ole sellaista ollut. Fleece (joka niissä on vuorena) on yleensä hiostanut poikaa ainakin vauvana, joten siksi olen epäröinyt sen kanssa. Hän myös harvoin kurastaa itseään kokonaan missään. Mutta olisihan se helppoa aina pukea vain yksi haalari monen kerroksen ja kurahousujen sijaan. Toistaiseksi ajattelin kuitenkin mennä erillisillä kurahousuilla.

Asusteet

Kuorihanskat oli käyneet pieniksi, joten ostin uudet Popin hanskat koossa 3. Lisäksi ostin nyt ekaa kertaa sormikkaat (1-3v), saa nähdä, suostuuko poika niitä pitämään. Ehkä jotkut halvat varahanskat voisi vielä ostaa. Lisäksi kuorihanskojen alle on Ruskovillan talveksi ostetut merinolapaset (2-3v), puuttuu kuvasta.

Talvesta meillä on myös jäänyt edelleen vähän reilun kokoinen Popin merinohaalari (98 cm) sekä villasukkia. Niin ja Ruskovillan merinokypärämyssy (koko 2-4v). Niitä ei tarvitse nyt ostaa, puuttuvat tosin myös kuvasta.

Trikoopipon olen tehnyt itse syksyksi ja se menee vielä ainakin jonkin aikaa. Luultavasti teen itse vielä toisenkin isommassa koossa ja ostan vielä mahdollisesti jonkun hieman lämpöisemmän pipon toisaalta. Reiman ohut merinomyssy on myös odotellut kaapissa jo monta välikautta, kun on aina ollut vähän liian iso, joten voi olla, että sekin sopii jo päähän, eikä tarvita muuta.

Aurinkolaseina meillä on taas Izipizi Kids plussat. Vauvana ja viime kesänä käytettiin vielä Izipizi Kidsejä ja taapero antoi niiden olla hienosti päässä, niin en lähtenyt hyvää merkkiä näissäkään vaihtamaan.

Kengät

Halusin kevääksi paljasjalkakengät, kuten aina. Meillä on kahtena kautena ollut D.D.Stepit, mutta jo viime vuonna mietin, onkohan D.D.Stepit meille enää hyvän malliset kengät. Viimeksi ne tuntuivat jotenkin väljiltä, sopivat ehkä pulleammalle jalalle paremmin. Päätin siis tänä vuonna kokeilla toista merkkiä ja ostin matalalle jalalle sopivammat Affenzahn Happyt. Niissä on lisäksi vedenpitävä kalvo.

Otin Affeista koon 25. Voipi olla, että 26 olisi ollut parempi, mutta niitä ei enää ollut varastossa. Tuo 25 on kyllä hyvä juuri nyt ja kasvuvaraakin on juuri suositeltu 0,5 senttiä, mutta riskinä on, että jalka kasvaa vielä ennen käyttöä liikaa. Eiköhän nuo kesään asti kuitenkin kestä. Kengät vaikuttaa kyllä muuten tosi hyviltä malliltaan. Ainoa miinus on kalliimpi hinta, ja kengät on alussa tosi jäykät ennen kuin käytössä löystyy paljasjalkakenkien totuttuun muotoon.

Saappaat meillä on yleensä olleet jotkin halvat vaan. Yhdet saappaat meillä onkin jo päiväkodissa, ne ostettiin Lager 157 -liikkeestä. Kotiin ostin kuitenkin tällä kertaa ekat paljasjalkasaappaat Koel-merkiltä, kun tuli samaan tilaukseen. Näistä otettiin myös koko 25, ovat silti hieman noita Affejakin isommat.

Taapero 2 v 3 kk itsenäistyy ja tarvitsee äitiä

Aloitetaan tämäkin postaus samoin kuin aina aiheen postaukset täällä alkaa: taapero tuntuu jo niin isolta. Oikeastaan taapero on jo vähän loukkaavakin nimitys, lapsi alkaisi olla jo kuvaavampi termi. Tuntuu, että viikottain päästään luopumaan aina jostain vauvojen tai taaperoiden jutuista ja siirrytään taas askel kohti leikki-ikäistä. Nyt viimeisimpänä saimme jätettyä pois tutin myös unilta ja kevään koittaessa taidamme putsata rattaat varaston perälle. Nämä ovat kuitenkin vain osa kasvamista, suurimmat muutokset tapahtuvat tietysti lapsessa itsessään.

Yksi isoin asia, mikä saa lapset tuntumaan jo tosi isoilta on mielestäni puhuminen. Ja se sujuukin jo todella mallikkaasti. Lauseet ovat jo tosi pitkiä ja kirjaimistakin tulee jo melkein kaikki oikein. Sanat taipuvat ja sanoja tulee kaikista sanaluokista. Nyt muutkin ymmärtävät puhetta jo pääsääntöisesti hyvin. Avoimiin kysymyksiin osataan vastata ja uusimpana juttuja osataan myös höpöttää omia tarinoita, jotka ei aina välttämättä ihan pidä edes paikkaansa. Välillä joutuu ihan hikoilemaan, kun yrittää väitellä fiksun taaperon kanssa siitä, syödäänkö nyt paahtoleipää vai oikeaa ruokaa. Onneksi yleensä tarpeeksi vakuuttavat perustelut saavat lapsen suostumaan kompromissiin. "Ensin syödään kunnon ruokaa, sitten saa paahtoleipää. Joo, tehään nii."

Yhtenä upeana juttuna on myös lapsen tunnetaidot sekä empaattisuus siinä määrin kuin näin pieni voi sitä toteuttaa. Hän osaa kertoa pahasta mielestä, pelosta, jännityksestä, ilosta ja myös sen, että tykkää tai rakastaa - tai ei tykkää Hän on myös tarkkaavainen muiden tunteita kohtaan: kysyy esimerkiksi onko äidillä paha mieli, jos joskus ärähdän hänelle jostain asiasta. Hän osaa pyytää oma-aloitteisesti anteeksi, joskus vähän turhankin helposti, ja sanoa kiitos. Hän on kohtelias pieni herrasmies. Hän ei myöskään juurikaan tee mitään tyhmyyksiä, vaan kysyy ensin luvan. Jos asia kielletään, on vastaus yleensä surumielinen "se ei oo niin kiva juttu". Tosin pientä vekkulimaisuutta on viime päivinä ilmaantunut mukaan ihan puskista tämän osalta.

Lisäksi hän osaa leikkiä monipuolisesti ja käsittelee myös päivän tapahtumia ja mielen myllerryksiä leikeissään. Suosittu leikki oli pitkään ns. sormileikki eli me molemmat tehtiin sormista ukot ja hän käski minun esittää itseään, hänen puolestaan ollessa äiti tai joku muu hahmo. Sen jälkeen hän määräsi, mitä minun hahmoni piti leikissä sanoa tai tehdä ja näin kävimme päivän tilanteita lävitse. Nyt tämä leikki on jäänyt vähän jo unholaan, mikä on sinällään ihan kiva, koska pidemmän päälle se oli aika raskasta, kun oman hahmon piti toimia aina juuri tietyllä tavalla ja aina ei välttämättä ihan tajunnut, mikä sen tavan olisi pitänyt olla. :D

Noin ylipäätään hermoni kestävät yllättävän hyvin myös ikään kuuluvat ja lisääntyneet uhmakiukut ja raivarit. Pystyn jotenkin sulkemaan itseni niiden ulkopuolelle ja katsomaan tilannetta opettavaisena kehityksellisenä hetkenä. Meillä toimii parhaiten, että annan raivota kiukun ulos, pysyen vierellä ihan hiljaa. Suurin virhe on, jos raivon hetkellä alkaa väittää vastaan. Kun kiukku hälvenee, lapsi tulee yleensä itse syliin hakemaan lohtua. Ja sen jälkeen tunteita sanoittaen keskustelemme siitä, mitä juuri tapahtui. Toki on päiviä, kun itselläkin keittää yli nämä tilanteet, mutta sekin kuuluu lapsiarkeen ja sitten pyydellään jälkikäteen anteeksi, jos tarve vaatii.

Hänestä on tullut myös tosi hyvä nukkuja. Päiväunia hän nukkuu vielä noin 1,5 tuntia. Öisin nukumme perhepedissä hänen tunkeutuessaan samalle tyynylle kanssani. Siinä me sitten nukutaan illasta aamuun koko yön. Yöt alkoivat muuttua yhtenäisiksi melko pian yöimetyksen lopetuksen jälkeen ihan itsekseen eli kuukausi pari sitten. Oli kiva huomata, ettei siihen tarvittu unikoulua, yhtään kyyneleen vuodatusta tai lapsen "hylkäämistä" niin ettei tarpeisiin öisin vastata. Vaan hän oppi homman itse, kun oli siihen valmis.

Päivät tämän pienen ihmisen kanssa ovat ihania. Rakastan sitä, miten paljon hänen kanssaan voi jo tehdä ja puhua. Joka päivän tunnen ylpeyttä jostain taidosta tai asiasta. Joka päivä ihmettelen, miten iso ja taitava hän on. Miten täydellinen pieni ihmisen alku.