9. maaliskuuta 2022

2-vuotiaan välikausivarusteet

Välikausivarusteiden hankinta meni pitkälti samoin kuin talvivarusteidenkin. Eli hyväksi todetut asiat seuraavassa koossa. Ainakin melkein. Teen oikeastaan näitä postauksia edelleen vain siksi, että näiden avulla pystyn helposti tarkistamaan vaatteiden koot, kun joudun taas ostamaan seuraavia varusteita. :D

Haalarit

Meillä on ollut jo kaksi Reiman kuorihaalaria ja sellaisen hankin nytkin, sillä en keksi niistä mitään moitetta. Niissä ei ole varsinaista vuorta lainkaan eli käyvät myös kesän viileämmillä keleillä. Lisäksi ajattelin kokeilla tällä kertaa toiseksi haalariksi myös softshelliä, kun vuorensa ansiosta se menisi ehkä jo hieman aiemmin kuin tuo kuorihaalari. Viime syksynä esim. olisi tarvittu jotain kuori- ja toppahaalarin väliltäkin.




Meillä on viimeksi ollut Reiman 86 cm kuorihaalari eli otin nyt koon 92. Name Itin haalarista otin sitten isomman, koon 98, jotta Reiman mahdollisesti jäädessä pieneksi, olisi seuraava koko jo valmiina. Kumpikin on nyt hyviä päällä, mahtuu liikkumaan, muttei pussita liikaa.

Mulla on tapana ostaa haalarit käytettyinä, mutta nyt en löytänyt kivaa softshell-haalaria sopuisaan hintaan, joten päätin ostaa tuon Name Itin haalarin uutena. Se kun ei uutenakaan ollut kovin kallis, maksoi alennuksen kera noin 40 euroa. Reiman kuorihaalarin löysin onneksi käytettynä 30 eurolla ja sen kunto olikin taas ihan uutta vastaava, mikä oli jälleen erinomainen löytö.

Takki meillä oli jo ennestään. Siinä ei ole oikein mitään ominaisuuksia, mutta kätevä vaikkapa kauppareissuilla. Takki on kokoa 92 cm ja alkaa olla nyt sopiva.

Vielä mietin, pitäisikö meillä olla vuorellinen kurahaalari. Meillä ei koskaan ole sellaista ollut. Fleece (joka niissä on vuorena) on yleensä hiostanut poikaa ainakin vauvana, joten siksi olen epäröinyt sen kanssa. Hän myös harvoin kurastaa itseään kokonaan missään. Mutta olisihan se helppoa aina pukea vain yksi haalari monen kerroksen ja kurahousujen sijaan. Toistaiseksi ajattelin kuitenkin mennä erillisillä kurahousuilla.

Asusteet

Kuorihanskat oli käyneet pieniksi, joten ostin uudet Popin hanskat koossa 3. Lisäksi ostin nyt ekaa kertaa sormikkaat (1-3v), saa nähdä, suostuuko poika niitä pitämään. Ehkä jotkut halvat varahanskat voisi vielä ostaa. Lisäksi kuorihanskojen alle on Ruskovillan talveksi ostetut merinolapaset (2-3v), puuttuu kuvasta.




Talvesta meillä on myös jäänyt edelleen vähän reilun kokoinen Popin merinohaalari (98 cm) sekä villasukkia. Niin ja Ruskovillan merinokypärämyssy (koko 2-4v). Niitä ei tarvitse nyt ostaa, puuttuvat tosin myös kuvasta.

Trikoopipon olen tehnyt itse syksyksi ja se menee vielä ainakin jonkin aikaa. Luultavasti teen itse vielä toisenkin isommassa koossa ja ostan vielä mahdollisesti jonkun hieman lämpöisemmän pipon toisaalta. Reiman ohut merinomyssy on myös odotellut kaapissa jo monta välikautta, kun on aina ollut vähän liian iso, joten voi olla, että sekin sopii jo päähän, eikä tarvita muuta.

Aurinkolaseina meillä on taas Izipizi Kids plussat. Vauvana ja viime kesänä käytettiin vielä Izipizi Kidsejä ja taapero antoi niiden olla hienosti päässä, niin en lähtenyt hyvää merkkiä näissäkään vaihtamaan.

Kengät

Halusin kevääksi paljasjalkakengät, kuten aina. Meillä on kahtena kautena ollut D.D.Stepit, mutta jo viime vuonna mietin, onkohan D.D.Stepit meille enää hyvän malliset kengät. Viimeksi ne tuntuivat jotenkin väljiltä, sopivat ehkä pulleammalle jalalle paremmin. Päätin siis tänä vuonna kokeilla toista merkkiä ja ostin matalalle jalalle sopivammat Affenzahn Happyt. Niissä on lisäksi vedenpitävä kalvo.




Otin Affeista koon 25. Voipi olla, että 26 olisi ollut parempi, mutta niitä ei enää ollut varastossa. Tuo 25 on kyllä hyvä juuri nyt ja kasvuvaraakin on juuri suositeltu 0,5 senttiä, mutta riskinä on, että jalka kasvaa vielä ennen käyttöä liikaa. Eiköhän nuo kesään asti kuitenkin kestä. Kengät vaikuttaa kyllä muuten tosi hyviltä malliltaan. Ainoa miinus on kalliimpi hinta, ja kengät on alussa tosi jäykät ennen kuin käytössä löystyy paljasjalkakenkien totuttuun muotoon.

Saappaat meillä on yleensä olleet jotkin halvat vaan. Yhdet saappaat meillä onkin jo päiväkodissa, ne ostettiin Lager 157 -liikkeestä. Kotiin ostin kuitenkin tällä kertaa ekat paljasjalkasaappaat Koel-merkiltä, kun tuli samaan tilaukseen. Näistä otettiin myös koko 25, ovat silti hieman noita Affejakin isommat.

5. maaliskuuta 2022

Taapero 2 v 3 kk itsenäistyy ja tarvitsee äitiä

Aloitetaan tämäkin postaus samoin kuin aina aiheen postaukset täällä alkaa: taapero tuntuu jo niin isolta. Oikeastaan taapero on jo vähän loukkaavakin nimitys, lapsi alkaisi olla jo kuvaavampi termi. Tuntuu, että viikottain päästään luopumaan aina jostain vauvojen tai taaperoiden jutuista ja siirrytään taas askel kohti leikki-ikäistä. Nyt viimeisimpänä saimme jätettyä pois tutin myös unilta ja kevään koittaessa taidamme putsata rattaat varaston perälle. Nämä ovat kuitenkin vain osa kasvamista, suurimmat muutokset tapahtuvat tietysti lapsessa itsessään.

Yksi isoin asia, mikä saa lapset tuntumaan jo tosi isoilta on mielestäni puhuminen. Ja se sujuukin jo todella mallikkaasti. Lauseet ovat jo tosi pitkiä ja kirjaimistakin tulee jo melkein kaikki oikein. Sanat taipuvat ja sanoja tulee kaikista sanaluokista. Nyt muutkin ymmärtävät puhetta jo pääsääntöisesti hyvin. Avoimiin kysymyksiin osataan vastata ja uusimpana juttuja osataan myös höpöttää omia tarinoita, jotka ei aina välttämättä ihan pidä edes paikkaansa. Välillä joutuu ihan hikoilemaan, kun yrittää väitellä fiksun taaperon kanssa siitä, syödäänkö nyt paahtoleipää vai oikeaa ruokaa. Onneksi yleensä tarpeeksi vakuuttavat perustelut saavat lapsen suostumaan kompromissiin. "Ensin syödään kunnon ruokaa, sitten saa paahtoleipää. Joo, tehään nii."




Yhtenä upeana juttuna on myös lapsen tunnetaidot sekä empaattisuus siinä määrin kuin näin pieni voi sitä toteuttaa. Hän osaa kertoa pahasta mielestä, pelosta, jännityksestä, ilosta ja myös sen, että tykkää tai rakastaa - tai ei tykkää Hän on myös tarkkaavainen muiden tunteita kohtaan: kysyy esimerkiksi onko äidillä paha mieli, jos joskus ärähdän hänelle jostain asiasta. Hän osaa pyytää oma-aloitteisesti anteeksi, joskus vähän turhankin helposti, ja sanoa kiitos. Hän on kohtelias pieni herrasmies. Hän ei myöskään juurikaan tee mitään tyhmyyksiä, vaan kysyy ensin luvan. Jos asia kielletään, on vastaus yleensä surumielinen "se ei oo niin kiva juttu". Tosin pientä vekkulimaisuutta on viime päivinä ilmaantunut mukaan ihan puskista tämän osalta.

Lisäksi hän osaa leikkiä monipuolisesti ja käsittelee myös päivän tapahtumia ja mielen myllerryksiä leikeissään. Suosittu leikki oli pitkään ns. sormileikki eli me molemmat tehtiin sormista ukot ja hän käski minun esittää itseään, hänen puolestaan ollessa äiti tai joku muu hahmo. Sen jälkeen hän määräsi, mitä minun hahmoni piti leikissä sanoa tai tehdä ja näin kävimme päivän tilanteita lävitse. Nyt tämä leikki on jäänyt vähän jo unholaan, mikä on sinällään ihan kiva, koska pidemmän päälle se oli aika raskasta, kun oman hahmon piti toimia aina juuri tietyllä tavalla ja aina ei välttämättä ihan tajunnut, mikä sen tavan olisi pitänyt olla. :D




Noin ylipäätään hermoni kestävät yllättävän hyvin myös ikään kuuluvat ja lisääntyneet uhmakiukut ja raivarit. Pystyn jotenkin sulkemaan itseni niiden ulkopuolelle ja katsomaan tilannetta opettavaisena kehityksellisenä hetkenä. Meillä toimii parhaiten, että annan raivota kiukun ulos, pysyen vierellä ihan hiljaa. Suurin virhe on, jos raivon hetkellä alkaa väittää vastaan. Kun kiukku hälvenee, lapsi tulee yleensä itse syliin hakemaan lohtua. Ja sen jälkeen tunteita sanoittaen keskustelemme siitä, mitä juuri tapahtui. Toki on päiviä, kun itselläkin keittää yli nämä tilanteet, mutta sekin kuuluu lapsiarkeen ja sitten pyydellään jälkikäteen anteeksi, jos tarve vaatii.

Hänestä on tullut myös tosi hyvä nukkuja. Päiväunia hän nukkuu vielä noin 1,5 tuntia. Öisin nukumme perhepedissä hänen tunkeutuessaan samalle tyynylle kanssani. Siinä me sitten nukutaan illasta aamuun koko yön. Yöt alkoivat muuttua yhtenäisiksi melko pian yöimetyksen lopetuksen jälkeen ihan itsekseen eli kuukausi pari sitten. Oli kiva huomata, ettei siihen tarvittu unikoulua, yhtään kyyneleen vuodatusta tai lapsen "hylkäämistä" niin ettei tarpeisiin öisin vastata. Vaan hän oppi homman itse, kun oli siihen valmis.

Päivät tämän pienen ihmisen kanssa ovat ihania. Rakastan sitä, miten paljon hänen kanssaan voi jo tehdä ja puhua. Joka päivän tunnen ylpeyttä jostain taidosta tai asiasta. Joka päivä ihmettelen, miten iso ja taitava hän on. Miten täydellinen pieni ihmisen alku.