Aloitetaan tämäkin postaus samoin kuin aina aiheen postaukset täällä alkaa: taapero tuntuu jo niin isolta. Oikeastaan taapero on jo vähän loukkaavakin nimitys, lapsi alkaisi olla jo kuvaavampi termi. Tuntuu, että viikottain päästään luopumaan aina jostain vauvojen tai taaperoiden jutuista ja siirrytään taas askel kohti leikki-ikäistä. Nyt viimeisimpänä saimme jätettyä pois tutin myös unilta ja kevään koittaessa taidamme putsata rattaat varaston perälle. Nämä ovat kuitenkin vain osa kasvamista, suurimmat muutokset tapahtuvat tietysti lapsessa itsessään.
Yksi isoin asia, mikä saa lapset tuntumaan jo tosi isoilta on mielestäni puhuminen. Ja se sujuukin jo todella mallikkaasti. Lauseet ovat jo tosi pitkiä ja kirjaimistakin tulee jo melkein kaikki oikein. Sanat taipuvat ja sanoja tulee kaikista sanaluokista. Nyt muutkin ymmärtävät puhetta jo pääsääntöisesti hyvin. Avoimiin kysymyksiin osataan vastata ja uusimpana juttuja osataan myös höpöttää omia tarinoita, jotka ei aina välttämättä ihan pidä edes paikkaansa. Välillä joutuu ihan hikoilemaan, kun yrittää väitellä fiksun taaperon kanssa siitä, syödäänkö nyt paahtoleipää vai oikeaa ruokaa. Onneksi yleensä tarpeeksi vakuuttavat perustelut saavat lapsen suostumaan kompromissiin. "Ensin syödään kunnon ruokaa, sitten saa paahtoleipää. Joo, tehään nii."
Yhtenä upeana juttuna on myös lapsen tunnetaidot sekä empaattisuus siinä määrin kuin näin pieni voi sitä toteuttaa. Hän osaa kertoa pahasta mielestä, pelosta, jännityksestä, ilosta ja myös sen, että tykkää tai rakastaa - tai ei tykkää Hän on myös tarkkaavainen muiden tunteita kohtaan: kysyy esimerkiksi onko äidillä paha mieli, jos joskus ärähdän hänelle jostain asiasta. Hän osaa pyytää oma-aloitteisesti anteeksi, joskus vähän turhankin helposti, ja sanoa kiitos. Hän on kohtelias pieni herrasmies. Hän ei myöskään juurikaan tee mitään tyhmyyksiä, vaan kysyy ensin luvan. Jos asia kielletään, on vastaus yleensä surumielinen "se ei oo niin kiva juttu". Tosin pientä vekkulimaisuutta on viime päivinä ilmaantunut mukaan ihan puskista tämän osalta.
Lisäksi hän osaa leikkiä monipuolisesti ja käsittelee myös päivän tapahtumia ja mielen myllerryksiä leikeissään. Suosittu leikki oli pitkään ns. sormileikki eli me molemmat tehtiin sormista ukot ja hän käski minun esittää itseään, hänen puolestaan ollessa äiti tai joku muu hahmo. Sen jälkeen hän määräsi, mitä minun hahmoni piti leikissä sanoa tai tehdä ja näin kävimme päivän tilanteita lävitse. Nyt tämä leikki on jäänyt vähän jo unholaan, mikä on sinällään ihan kiva, koska pidemmän päälle se oli aika raskasta, kun oman hahmon piti toimia aina juuri tietyllä tavalla ja aina ei välttämättä ihan tajunnut, mikä sen tavan olisi pitänyt olla. :D
Noin ylipäätään hermoni kestävät yllättävän hyvin myös ikään kuuluvat ja lisääntyneet uhmakiukut ja raivarit. Pystyn jotenkin sulkemaan itseni niiden ulkopuolelle ja katsomaan tilannetta opettavaisena kehityksellisenä hetkenä. Meillä toimii parhaiten, että annan raivota kiukun ulos, pysyen vierellä ihan hiljaa. Suurin virhe on, jos raivon hetkellä alkaa väittää vastaan. Kun kiukku hälvenee, lapsi tulee yleensä itse syliin hakemaan lohtua. Ja sen jälkeen tunteita sanoittaen keskustelemme siitä, mitä juuri tapahtui. Toki on päiviä, kun itselläkin keittää yli nämä tilanteet, mutta sekin kuuluu lapsiarkeen ja sitten pyydellään jälkikäteen anteeksi, jos tarve vaatii.
Hänestä on tullut myös tosi hyvä nukkuja. Päiväunia hän nukkuu vielä noin 1,5 tuntia. Öisin nukumme perhepedissä hänen tunkeutuessaan samalle tyynylle kanssani. Siinä me sitten nukutaan illasta aamuun koko yön. Yöt alkoivat muuttua yhtenäisiksi melko pian yöimetyksen lopetuksen jälkeen ihan itsekseen eli kuukausi pari sitten. Oli kiva huomata, ettei siihen tarvittu unikoulua, yhtään kyyneleen vuodatusta tai lapsen "hylkäämistä" niin ettei tarpeisiin öisin vastata. Vaan hän oppi homman itse, kun oli siihen valmis.
Päivät tämän pienen ihmisen kanssa ovat ihania. Rakastan sitä, miten paljon hänen kanssaan voi jo tehdä ja puhua. Joka päivän tunnen ylpeyttä jostain taidosta tai asiasta. Joka päivä ihmettelen, miten iso ja taitava hän on. Miten täydellinen pieni ihmisen alku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti