Sairausloma jatkuu toistaiseksi

Neuvolan puolesta on nyt lääkärissä käyty ja sairauslomaa jatkettu. Nyt olen pois ensi keskiviikkoon asti. Sitä ennen mun pitäisi kotona vähän testailla rehkiä samoissa "työoloissa" kuin töissäkin, ja katsoa, tuleeko kipeitä supistuksia. Jos tulee, en palaa töihin, vaan haen lisää saikkua. Jos ei tule, voin mennä töihin kokeilemaan muutamaksi päivää, kunnes mulla on ihan virallinen neuvolalääkäri ja asiaa voidaan katsoa uusiksi näiden työpäivien perusteella.

Lääkäri oli kyllä tosi mukava ja asiallinen. Tuntui ottavan supistukset tosissaan, mutta kuitenkin antoi mahdollisuuden mun vähän itsekin tunnustella, että mahtaisiko se työnteko vielä onnistua. Kehotti kuitenkin, etten väkisin yritä töissä olla, vaan haen sitten lisää sairauslomaa, jos yhtään alkaa siltä tuntua. Kela kuulemma vaatii ennen viikkoa 30, että tilanne tarkistetaan aina kahden viikon välein. Se on siis edessä, jos pidempi saikku on tiedossa ja vasta tuon viikon 30 jälkeen tulisin sitten jäämään kotiin äitiyslomaan asti.

Oma ajatukseni olisi nyt ensi viikolla mennä töihin torstaina ja perjantaina. Siellä sen kuitenkin parhaiten näkee, miten pärjää. Kotona voin toki puuhastella kaikkea, mutta ympäristö ei ole yhtään sama kun kaikki hektisyys ja yllättävät tilanteet puuttuvat.

Mitään kohdunsuun avautumista ja pehmenemistä ei kuitenkaan onneksi ollut tapahtunut. Toki täyden varmuuden saisi vain ultralla, mutta se tehdään kuulemma vasta, jos supistukset jatkuvat voimakkaampina. Lisäksi käyn antamassa muutaman näytteen huomisen sokerirasituksen yhteydessä, niin tutkitaan vielä niistä jotakin, jos löytyisi supistusten aiheuttaja. Erityistä huolta tässä ei kuitenkaan ole ja vuodelepokaan ei ole tarpeen. Hyvillä mielin siis kohti ensi viikkoa! Ai niin ja oli kuulemma tyyppi kääntynyt nyt pää alaspäin.

Kastetaanko meidän vauva?

Nykyään yhä harvempi vauva kastetaan ja jos kastetaankin, tulee ongelmaksi kummien löytäminen, koska juuri kukaan ei enää kuulu kirkkoon. Ymmärrän hyvin, jos joku ei halua lastaan kastaa ja ymmärrän hyvin, jos haluaa. En tiedä, onko se monelle vaikea vai helppo päätös, mutta ainakin me ollaan oltu alusta alkaen sitä mieltä, että vauva kastetaan.

Itselleni kyse on lähinnä kivasta perinteestä ja siitä, että lapsi voi sitten itse rippikouluiässä päättää, mitä tekee asian suhteen jatkossa. Ei tarvitse siinä kohtaa enää hankkia kastetta, jos vaikka kaikki kaverit meneekin rippikouluun ja itsekin haluaa. Mutta tosiaan tärkeintä siinä on mulle ja varmaan miehellekin vain perinne. Jotenkin tuntuisi oudolta tai epäaidolta antaa vauvalle nimi ilman, että häntä kastetaan. Vähän ehkä sama juttu kuin musta ei tuntuisi samalta mennä naimisiin maistraatissa kuin kirkossa. Vaikka lain edessä nämä ei mitenkään eroakaan.

Meillä on myös suvussa kastemekko, jonka haluaisin käyttöön myös omalle lapselleni. Siinä on kastettu minun lisäkseni sisarukseni sekä (ainakin lähes) kaikki serkkuni ja heidän lapsensa. Helmaan on kirjailtu jokaisen nimi, ei ehkä niin kauniilla kirjailulla, mutta onpahan kuitenkin. Toisaalta en ole vielä selvittänyt, onko miehen suvussa vastaavaa mekkoa tarjolla. Jos on, tulee kyllä ongelma eteen pohdittavaksi. :D Ehkä sitten valittaisiin vain kauniimpi tai se, jolla on pidempi historia tai muuten enemmän tunnearvoa.

Yhdeksi haasteeksi tässä meillekin muodostuu varmasti kummit. Suvusta vai ystävistä? Kuinka monta? Löytyyköhän yhtäkään, joka kuuluisi kirkkoon? Tiedän joidenkin valitsevan kummit suvusta, jotta he todennäköisemmin pitävät yhteyttä lapseen pitkään. Jotkut eivät taas ota ketään suvusta välttääkseen sukuriidat - "miksi mua ei pyydetty?" Toisaalta voisi ajatella, että sukulaiset pitävät  yleensä muutenkin yhteyttä lapseen ja perheeseen. Jos kummit olisikin kavereita, saataisiin näin lisättyä lapsen ympärillä olevien turvallisten aikuisten määrää. Ehkä siis sekä kavereita että sukulaisia?

Mutta sitten tulee ongelmaksi kummien määrä. Näillä näkymin ajattelisin, että neljä kummia on ihan maksimi ja ehkä sekin vähän liikaa. Kaksikin riittäisi, mutta kun hyviä vaihtoehtoja on niin paljon. Toisaalta täytyy pitää mielessä sekin, ettei käytä kaikkia potentiaalisia kummeja jo ensimmäiselle lapselle. Sinällään tilanne on kyllä hyvä, kun meillä on monta todella hyvää vaihtoehtoa mielessä. Mutta keitä pyytää ensin? Toki asiaa helpottaa tosiaan se, jos osa ei kuulukaan kirkkoon. Tai ehkä ennemmin vaikeuttaa, koska ainakin yksi kirkkoon kuuluva kummi pitäisi löytää.

Ehkä me joku ratkaisu tähän keksitään. Enemmän pitäisi varmaan olla huolissaan siitä, ettei meillä ole vauvalle vielä nimeäkään mietittynä. Pari ihan ok:ta vaihtoehtoa on, muttei yhtään sellaista, josta oltaisiin oikeasti innoissaan ja varmoja. Hyvää nimeä ei vain löydy. Voikohan lapsen jättää nimettömäksi ja kummittomaksi? Kunhan tässä vaan pohdin.

Loma se on sairauslomakin?

Supistukset töitä tehdessä ei ole helpottaneet, vaan jatkuneet ja lisääntyneet. Sekä kivuttomina että kivuliainakin. Tällä viikolla sain sitten tarpeekseni ja tietysti vähän jo huolestuinkin ja päätin neuvolan aiemman ohjeen mukaan käydä avoneuvolassa. Ajattelin saavani loppuviikon saikkua ja sen jälkeen palaisin kokeilemaan taas töihin. Viimeksi tällainen pienikin lepo auttoi. Mutta terkkari olikin nyt sitä mieltä, että varataan myös lääkäri ja töihin ei olisi asiaa sitä ennen. Viikkoja on tänään 25+1 ja eilen oli eka saikkupäivä.

Nyt olen siis sairauslomalla ensi torstain lääkärikäyntiin asti. Siellä varmaan katsotaan, että onko supistukset saaneet jotain aikaan ja ehkä sitten sen perusteella päätetään jatkosta. Kovin innokkaana en olisi vielä jäämässä kokonaan kotiin. Tässä on kuitenkin vielä kolme kuukautta ennen laskettua aikaa ja tajusin vasta tässä saikulle jäädessäni, että ehdin sitten myös tipahtaa sairauspäivärahalle ennen äitiyslomaa, jos jään nyt jo kotiin.

Tietenkään mitään riskejä en halua ottaa ja kyllä mä ymmärrän, ettei musta ole mitään hyötyä töissä, jos supistuksia ei saisikaan vaikka yhtään enää tulla. Nyt jo olen joutunut ottamaan aika paljon rennommin ja kyllähän se varmaan työkavereidenkin hermoja hiukan kiristelee. Vaikkei ne mitään tietenkään myönnä. Ja onhan se tosi ärsyttävää ja kuluttavaa, että supistuksia tulee aina kun yritän jotain töissä tehdä, vaikka selviäisikin, ettei ne ole haitaksi vauvalle.

Hyvä puoli on, että mua ei kuitenkaan ole määrätty vuodelepoon, koska kotona supistuksia ei tule tai tulee korkeintaan muutama "normaali" määrä kivuttomasti. Vuodelepo olisi ehkä kamalin kohtalo tässä kohtaa, mutta eipä sillekään sitten mitään voisi. Nyt voin kuitenkin kivasti elellä kotona ihan normaalia elämää ja jopa poistuakin kotoa. Täytyy siitä ainakin iloita vielä kun voi ja ottaa tämä vaikka sitten loman kannalta.

Toisaalta mun mieltä rauhoittaa myös tieto siitä, että tällä raskausviikolla vauvalla alkaa olla ensimmäistä kertaa jo "suuret mahdollisuudet selvitä" (vau:n opasta lainatakseni), vaikka syntyisikin. Toki hän olisi kovin pieni ja riskejä olisi varmasti vielä paljon, mutta tilanne on silti parempi aiempaan nähden. Kokoa hänellä on nyt n. 30 senttiä ja painoa n. 800 grammaa oppaiden mukaan. Toivottavasti kuitenkaan tätä ei tarvitse vielä ajatella seuraavaan kolmeen kuukauteen.

Vaunut ja kaukalo haettu!

Saatiin viime keskiviikkona (14.8.) haettua meidän vaunut ja kaukalo kotiin. Ostettiin siis Britax Smile 2 -paketti. Tässä kävi hirveä tuuri vaunujen kuosin ja saapumispäivän suhteen, kun sain sittenkin vaihdettua kuosin Black denimiin, vaikkei niitä pitänyt enää lainkaan saada. Samalla toimitus aikaistui. Luvassa pieni kertomus tästä, jos aihe ei kiinnosta, skippaa seuraavat kolme kappaletta.

Satuin vaan eräässä vauvaryhmässä puhumaan, kuinka "jouduttiin" ottamaan harmaat vaunut, koska denim-värejä ei enää tehty. Tämä selvisi myös ikävästi vasta kassalla, kun olin jo intoillut saavani juuri black denimit kokoharmaan tai -mustan sijaan. Olin vieläpä ehtinyt erikseen myyjältä kysyä, että saako kuosin vaihdettua pakettiin ja sen piti onnistua, mutta myyjä ei ollutkaan tiennyt, ettei se enää tuolloin ollut mahdollista. No, ei auttanut itkeä vaan tyytyä siihen, mitä oli jäljellä.

Noin viikko sitten mulle kommentoitiin tuolla vauvaryhmässä takaisin, että kuulemma tuota kuosia olikin tullut Oz-Babyyn vielä muutama kappale. En kuitenkaan viitsinyt lähteä kysymään vaihdosta, kun olin jo tilauksen tehnyt ja maksanut ja epäilin sen olevan jo matkallakin. Pian tämän jälkeen sainkin myös viestin, että meidän vaunupaketin toimitus myöhästyy ainakin kaksi viikkoa. Luin viestin nopeasti töissä ja ajattelin vain, että ok, ei me niitä tarvittaisikaan vielä.

Mutta viime tiistaina (13.8.) satuin tsekkaamaan tuon viestin uusiksi ja siinä lukikin myös, että ole yhteydessä, jos haluat tehdä tilaukseen muutoksia. Siinä kohtaa alkoi vasta raksuttaa ja yhdistin mielessäni nämä kaksi asiaa. Väsäsin pikaisesti sähköpostin Oz-Babylle ja pian selvisi, että black denim -kuosia todella on vielä 2 kpl jäljellä ja voin halutessani vaihtaa siihen. En siis kauaa miettinyt asiaa ja kaiken lisäksi tämän värin vaihdoksen takia saatiin paketin toimitus heti seuraavaan päivään! Muuten arvio oli vasta ensi viikolla.

Miten pienestä sitä tulikaan iloiseksi. Satuin tosin myös soittamaan asiasta ensin myymälään, kun luulin asioivani heidän kanssaan, kun sieltä paketti oli tilattukin. Mutta he olivat kaikki aivan ymmällään, eivätkä lainkaan tietoisia, että denim-kuosejakin oli ollut taas saatavilla. Onneksi siis alkuperäisen paketin toimitus viivästyi ja muhun oltiin yhteydessä suoraan verkkokaupasta.

Mun oli tarkoitus säilyttää nämä pahvilaatikoissaan, mutta eihän siitä mitään tietenkään tullut. Hetihän ne piti kasata ja ihailla! Ratasosa sentään varastoitiin autotalliin. Mutta vauvan odotus tuli taas astetta konkreettisemmaksi. Ei sitä voi olla aina vähän hypistelemättä vaunuja, kun kulkee ohitse. Hassua ajatella, että pian näissä majailee meidän oma pieni. Nyt tarvitaan tähän vielä vaunuverho ja ehkä hieman nätimpi tarvikelaukku.

Paketille tuli nyt tosiaan hintaa 960 euroa. Alkuperäinen paketti on 800 euroa, mutta meille tuli tähän vähän lisää eli hienompi kuosi (+60e), nahkasuojat (+40e) ja parempi kaukalo paremmalla jalustalla (+60e). Paketin sisältö oli siis:

Britax Smile 2 -runko

Britax Smile 2 -ratasosa (black denim)

Britax Smile 2 -vaunukoppa (black denim)

Britax Baby Safe 2 i-size -kaukalo (nordic grey)

Britax Flex Base i-size -telakka autoon

Työntöaisan ja rataskaaren nahkasuojukset (konjakin väriset)

Hoitotarvikelaukku työntöaisaan

Hyttysverkko

Sadesuoja

Ja miksi päädyttiin juuri tähän pakettiin? Nämä vaunut on saaneet paljon kehuja, mutta silti ne maksavat vähän suhteessa muihin yhtä laadukkaisiin. Muilla tunnetuimmilla ja laadukkaina pidetyillä merkeillä pelkät yhdistelmävaunut voi maksaa jo yli tonnin. Nyt saatiin noin tonnilla myös kaukalo ja telakka. Lisäksi nämä vaunut vaikutti liikkeessä parhailta työntää. Kevyet, mutta tukevat ja myös melko kapeat. Kääntyi ja liikkui tosi ketterästi (etupyörät on kääntyvät ja lukittavat). Helppo taittaa kokoon ja kasata, menee pieneen tilaan. Iso tavarakori, tilava koppa. Ja on ne tietysti kauniitkin mielestäni, etenkin nyt kun sain värin vaihdettua. Ainoa mitä en olisi halunnut on ilmakumirenkaat, koska ne voi puhjeta ja niitä pitää täyttää. Mutta muuten nekin on kyllä saanut kehuja, on kuulemma mukavat ja menee lumessakin.

Valitsemassamme kaukalossa taas on viisipistevaljaat, vauvatuet, irroitettava ja pestävä päällinen sekä sivutörmäyssuojat. Suuri aurikolippa ja kantopehmuste. Pieni miinus, että se on aika iso ja painaa melkein 5 kiloa, mutta niin on toki moni muukin kaukalo. Telakasta irroituspainike on myös kätevästi kaukalon yläosassa, joten irroitus on paljon Primo-mallia helpompaa (Primo kuului alkuperäiseen pakettiin ja siinä painike on hankalasti telakassa). Tässä kaukalossa oli myös jokin automaattinen kaltevuussäätö eli vöitä säädettäessä myös istuma-asunto muuttuu ergonomisesti pituuden mukaan. Niin ja myös telakassa oli kaltevuussäätö, mitä ei halvemmassa ole. Näin esim. meidän suht vinoilla takapenkeillä saadaan kuitenkin vauvan matkustusasento hyväksi. Lisänä meillä on tähän eri merkin kaukalopussi talvea varten.

Paketin yhtenä isona plussana voidaan toki pitää myös sitä, että kaikki palaset sopii yhteen ilman adaptereita eli kaukalon saa kiinni vaunujen runkoon esim. kauppareissuja varten. Tässä siis tietoja, jotka löytyi netistä sekä omien testien pohjalta. Tällä hetkellä oon ainakin superinnoissani ja vakuuttunut siitä, että tehtiin juuri oikea valinta. Ehkä sitten ensi keväänä pääsee kertomaan omia käyttökokemuksia. Toivotaan, että vauva viihtyy vaunuissa!

Kuulumiset 24+3 ja äitiyspakkaus 2019

Viikot vierii ja täällä voidaan edelleen hyvin sekä oireettomasti. Paitsi että supistukset töissä tuntuu vähän lisääntyneen, vaikka olen ottanut rauhassa. Ensi viikolla varailen varmaan neuvolakäynnin, jos ne tuosta vielä liisäntyvät. Nyt menevät kuitenkin yhä levolla ohitse. Mun työtehtävälista vaan ikävästi  pienenee, viimeksi luovuin pöytien pyyhkimisestä. Mataliin pöytiin kumartuminen ei oikein enää suju, kun kumartelu on yksi niistä asioista, jotka supistuksia nostojen lisäksi aiheuttaa.

Tuntuu, että vatsa on myös viikon aikana alkanut selkeästi kasvaa. Jotenkin ihan eri tavalla kuin ennen. Siitä kertoo ehkä sekin, että viime viikolla kaksi rohkeaa "ulkopuolista" uskalsi onnitella raskaudesta. Menin kyllä vähän hämilleni ensin, kun en ollut ihan varma, että mistä kyseinen henkilö onnitteli, että vatsan vai sormusten takia, mutta siitäkin tilanteesta selvittiin! Ostin myös ekat äitiyshousut ja yhden äitiyspaidan, nyt alkaa niitäkin jo tarvitsemaan.

Lisäksi potkut on alkaneet tuntua entistä selkeämpinä ja useammin. Tänään tunsin ekaa kertaa ihan selkeästi jalan, kun potku osui käteen. Tai siis että potku oli tosi terävä, eikä sellainen tasainen vatsan kohouma, niin oletin siitä, että sen oli pakko olla pienen pieni jalka. ♥

Vauvatavaraa on myös alkanut sataa ovista ja ikkunoista. Vaunut ja kaukalo haettiin viime viikolla, siitä mulla on ollutkin erillinen postaus jo pitkään valmiina, mutta olen laiskotellut kuvien otossa, joten en ole voinut sitä julkaista. Huomiseksi varmaan saan senkin valmiiksi. Äitiyspakkauskin tuli postissa ihan älyttömällä vauhdilla! Meni 1,5 viikkoa hakemuksen teosta, kun paketti oli jo postissa noudettavissa.

Pakkaus oli tosi ihana, vielä kivempi livenä kuin kuvissa. Muutama sellainenkin vaate, joille olin kuvissa nyrpistellyt, tuleekin ehkä sittenkin käyttöön. Paitsi se vihannesbody. Siitä vihannesbodysta en tule koskaan pääsemään yli. :D Alla on vielä muutama kuva mun lempparijutuista pakkauksessa. En viitsi kaikkea turhaan kuvata, kun täältä löytyy kuitenkin sisältö.

Seuraavaksi ostoslistalla onkin sitten sänky, kehto, hoitopöytä/lipasto, pieni vaatekaappi, sitteri ja kantoreppu. Sen jälkeen alkaa isot hankinnat olla tehtyinä. Täytyy vaan ehkä vähän vielä odotella, kun joulukuu ei ihan heti ole ovella. Kovasti kyllä jo kuumottelisi alkaa laittaa lastenhuonettakin kuntoon, pestä vaatteet ja viikata ne kaappiin. Mutta yritän nyt hillitä mieleni ainakin syyskuuhun saakka.

Kela-neuvola 22+5

Tällä viikolla oltiin miehen kanssa yhdessä neuvolakäynnillä, jota ainakin joissain piireissä kutsutaan Kela-neuvolaksi. Tämä on siis se neuvolakerta, jolta saa raskaustodistuksen Kelaa varten, kun raskaus on kestänyt yli 154 päivää. Lisäksi saadaan melko kattavasti tietoa siitä, mitä tukia ja muita juttuja Kelalta pitäisi osata hakea. Oltaisiin myös tehty isyyden tunnustus, mutta meiltä se jäi pois, koska ollaan naimisissa. Onneksi mies oli kuitenkin mukana, koska asiaa tuli niin paljon, että olen vähän väliä kysynyt häneltä jälkeen, että "niin mitä se sanoikaan siellä just tästä asiasta?" :D

Oli kyllä vaihteeksi kivaa mennä neuvolaan, kun siellä oli vihdoin vastassa meidän oma terkkari, eikä taas joku osaamaton sijainen. Terkkari oli tosi mukava, asiantunteva ja tuntui kerrankin siltä, että joku oikeasti kuunteli, mitä kerroin. Kaikki oli käynnillä mallillaan, tehtiin ne perusjutut (paino, kirjaukset, sykkeiden kuuntelu, verenpaineet jne.) ja lisäksi juteltiin meidän nykyisestä elämäntilanteesta sekä parisuhteesta. Sf-mitta oli mulla melko pieni, mutta meni kuitenkin käyrien väliin eli mitään huolestuttavaa ei pitäisi olla. Kuulemma koska olen niin hoikka, tuo mitta tuskin koskaan tulee kovin suuri olemaankaan. Eli vatsakin oletettavasti jää aika siroksi.

Puhuttiin myös supistuksista, joita on töissä ollessa tullut taas enemmän. Päädyttiin siihen, että pitää taas tehdä kevennettyä työtä eli välttää nostamista ja kumartelua sekä istua mahdollisimman paljon seisomisen sijaan. Pitäisi myös aina pysähtyä lepäämään, jos supistuksia tulee. Näiden kanssa nyt sitten mennään varmaan äitiyslomaan asti. Ja tietysti jos kivut pahenee tai lepo ei enää auta, pitää jäädä sairaslomalle, mutta se ei ihan vielä ole ajankohtaista, kun on kuitenkin melko pienestä vaivasta kyse. Toivotaan, että pysyykin lievänä.

Muuten käynti ei ollut kummoinenkaan, mutta sen jälkeen pääsin vihdoin tekemään hakemuksen äitiyspakkauksesta sekä äitiysrahasta ja mitä näitä nyt olikaan. Ilmoitin siis nyt myös virallisesti Kelaan äitiysloman alkamispäivän. Näillä näkymin olen lapsen kanssa kotona ainakin ensi vuoden syyskuuhun saakka. Siitä eteenpäin ei olla vielä mietitty, mitä tehdään ja kumpi jää kotiin, mutten kyllä haluaisi laittaa lasta hoitoon ainakaan ennen 1,5 ikävuotta. Mielellään en vielä silloinkaan, mutta tuet tippuu aika radikaalisti hoitovapaalle jäädessä, joten se tietysti vaikuttaa. Mutta onneksi sitä ei tarvitse miettiä vielä!

Seuraavaksi mulla on toinen sokerirasitus joskus elokuun lopussa, syyskuussa lääkärikäynti ja n. viikolla 30 hoitajakäynti. Se menee jo lokakuulle ja pian mulla siitä alkaakin jo äitiysloma. Jotain perhevalmennuksiakin olisi tulossa, mutta pitää vielä miettiä, mennäänkö me niihin. Synnytyksen ja imetyksen osalta kiinnostaisikin, mutta noihin on aina kerätty useampia luentoaiheita samaan, eikä muut osa-alueet juurikaan kiinnosta. Pitää vielä miettiä. Synnytyssairaalaan mennään kyllä tutustumiskäynnille, kun niitä taas onneksi järjestetään. Niin ja saatiin myös tunnukset iPanaan eli sähköiseen äitiyskorttiin. Se ei meillä ole muuten käytössä, mutta synnytykseen liittyvät tiedot  sekä toiveet kirjataan sinne.

Nyt siis vain taas odotellaan ja elellään arkea päivä kerrallaan. :)

Lomalta töihin 22+3 ja ostoksia

Lomalta on palattu töihin kahdeksi päivää ja sitten koittikin jo viikonloppu. Ihan tarpeeksi pitkä työviikko mun makuuni! Muuten palaaminen oli kyllä yllättävänkin jees. Mun aiemmista ennakkoluuloista poiketen olikin tosi virkistävää päästä isompien lasten ryhmään. Ei toistuvia vaipanvaihtoja, ei jatkuvia leluriitoja, ei ylimääräistä sähellystä ja karkailua... Vaan sen sijaan melko itsenäisesti toimivia lapsia, jotka tiesivät minuakin paremmin, miten heidän ryhmässään kuuluu toimia milloinkin. :D No, ehkä sekin auttoi sopeutumiseen, että jätin heti pomolle virallisen ilmoituksen äitiysloman alkamisesta. Lokakuun puolesta välistä ajattelin jäädä hieman varhennettuna eli pari kuukautta enää töitä.

Muutenkin jaksoin töissä ihan hyvin, joskin meillä oli vähän lapsia paikalla. Jotain pientä paineen tunnetta ja muutamia supistuksia tuli silloin tällöin, mutta täytyy niitä nyt seurailla ja mainita tiistaina, kun meillä on taas neuvola. Kai nuo tuntemukset on pienissä määrin kuitenkin ihan tavallisia, kun jotain tekee.

Vatsa on myös alkanut nyt selkeämmin pyöristyä aiemmasta. Nyt huomaa, että esimerkiksi tämä mun lemppari t-paita alkaa kohta jäädä lyhyeksi vatsan kohdalta ja muutamat olohousut kiristää ikävästi. Vielä ei kukaan työpaikan perheistä ole asiasta kuitenkaan maininnut eli mikään täysin selkeä raskausvatsa se tuskin vieläkään on. Ei sillä, että ihmiset yleensäkään kovin helposti tällaisia asioita töksäyttäisi. Mutta toisaalta aiemmilta raskaana olevilta työkavereilta on yleensä kysytty ihan suoraan asiasta.

Liikkeistä ja potkuista

Vauva on nyt myös alkanut selvästi potkia vahvemmin ja säännöllisemmin kuin ennen. Potkut alkaa olla välillä jo aika napakoitakin ja mieskin on tuntenut niitä nyt useampia putkeen. Tai tuntee ainakin joka kerta jotain, kun kokeilee. On kiva aina iltaisin pysähtyä yhdessä niitä tunnustelemaan.

Töissä ollessa olen myös huomannut ekaa kertaa jonkinlaisen päivärytmin potkuissa. Aamulla herätessä tyyppi on aika hiljainen yleensä, muutamia potkuja saattaa tulla. Ekaa kertaa potkut tuntuvat yleensä kunnolla sen jälkeen, kun olen päivällä ensin syöynyt ja istunut sitten lähes kahdeksi tunniksi tietokoneen äärelle. Oli hieman hankalaa jopa keskittyä lukemaan uutta vasua, kun toinen koko ajan potkii. ♥ Sitten taas vain satunnaisia potkuja ja illemmalla joko syömisen jälkeen tai ennen nukkumaanmenoa alkaa seuraava potkusarja.

Potkut tuntuvat nyt useimmiten ihan keskellä navan alapuolella tai sitten vähän ikävästi "sisällä" jossakin ihan alhaalla. Sitä tunnetta on vaikea selittää, mutta arvostaisin, jos potkut pysyisivät vaan lähempänä napaa. :D Nyt on tuntunut myös välillä ihmeellistä muljumista ja välillä vatsa pompahtelee paristakin paikkaa yhtä aikaa.

Uusia hankintoja

Olen nyt myynyt ahkerasti häistä jääneitä tavaroita ja mies totesi, että mun pitää sitten käyttää myyntitulot vauvaostoksiin ikään kuin palkintona ahkerasta myyntityöstä. No eipä tarvinnut hirveästi siihen pakottaa! Päätin vähän tuhlatakin ja ostaa pienelle ihan uusia PoPin sukkia, kun oli tarjouksessa kolme kahden hinnalla. Nämä on kyllä hyviä sukkia, joten ei tuntunut kovinkaan pahalta ostaa.

Lisäksi olen huomannut, että vauvat ilmeisesti tarvitsee jostain syystä sisämyssyjäkin. Tai sitten ne on vaan söpöjä, en tiedä kummin. Ostin siis sellaisetkin H&M:stä, kun en kivempiakaan löytänyt mistään. Ai niin ja ostin myös samasta kaupasta kolmet shortsit ensi kesäksi! Oli niin halvalla alessa, mutta jäljellä oli harmillisesti vain koko 68. Vähän ne toki venyy, mutta voi olla siinä ja siinä, meneekö enää kesällä. Jos ei mene, niin myyn käyttämättömänä pois.

Kirpputorejakin tuli kierrettyä, mutta kumman huonosti oli taas etenkin poikavauvoille mitään. Löydettiin kuitenkin yhdet tyylikkäät pöksyt, neuletakki sekä sukkahousut. Toiselta kirppikseltä mukaan tarttui vielä paita, isompaa kokoa oleva body sekä vähän satunnaisostoksena sisätossut! Ne oli niin suloiset, selvästi käyttämättömät ja vain 1,5 euroa. Tiedä sitten, mahtuuko ne koskaan jalkaan, mutta ostin kuitenkin.

Ostin myös Face-kirppikseltä muutamia vaatteita, kun hinnat oli niin kohdillaan. Merinovillaisen kypärämyssyn vauvakoossa, kaksi collegehaalaria, muutaman kietaisubodyn sekä oranssit PoPin housut. Pari yöpaitaakin lähti mukaan. Ai niin ja löysin vihdoin sen himoitsemani Gugguun merinopipon dust blue -värissä! Sitä odottelen vielä postista.

Olettaisin, että 50 ja 56 -kokoisia vaatteita alkaa olla jo tarpeeksi. Paitojen ja housujen suhteen pitää vielä tehdä tsekkaus, mutta bodeja ja yöpaitoja sekä sisähaalareita ainakin on jo riittävästi. Seuraavaksi voisi keskittyä enemmän 62 ja 68 -kokoihin, vaikka osin on tullut kyllä osteltua jo niitäkin ja näistäkin uusista vaatteista osa on onneksi isompaa kokoa.

Suloinen tarina sinusta

Taidan olla aika nopea liikkeissäni. Vasta julkaisin vauvakirjapostauksen, mutta siitä kolmen päivän päästä olin täyttänyt yhdestä jo koko odotusajan. :D Kiitokset kuuluu toki myös PikkuVaniljan supernopealle päivässä tulleelle toimitukselle. En odottanut kirjaa ihan näin nopeasti saapuvaksi.

Jotenkin vain tuon aiemman kirjoitukseni jäkeen selkeni omatkin ajatukset ja päädyin ostamaan kirjan Suloinen tarina sinusta. Ihan hyvä valinta, tykkään kirjasta tosi paljon! Siinä on oikeastaan kaikki ne asiat ja osiot, joita vauvakirjassa haluankin olevan. Odotusajallekin oli varattu kivan paljon sivuja ja aika monipuolisia kysymyksiä, jotka tosiaan ehdin jo täyttää melkein kokonaan. Alkuun mietin tämän kirjan kohdalla, että riittääkö mulla millään näin laajaan kirjaan sanoja tai kerrottavaa, mutta tässä kävi samoin kuin aina, että mun jaarittelut ei meinanneet mahtua niille varattuun tilaan.

Odotusosiossa pystyi kirjaamaan ultra- ja neuvolakäynnit tuntemuksineen sekä kuvineen, myös isä oli huomioitu. Lisäksi oli varattu sivu sille hetkelle, kun saatiin tietää raskaudesta. Löytyi paikka kertoa yleisesti tuntemuksistani eri kolmanneksilla, mieliteoista sekä lastenhuoneesta. Oli mahdollisuus laittaa kuva ja tiedot omasta perheestä sekä vauvan ensimmäisestä kodista. Sukupuulle oli varattu täysin tyhjä aukeama. Pitää miettiä, miten saisin sen toteutettua siihen kauniisti ja selkeästi. Tietenkin ylös sai myös kirjata ensimmäiset liikkeet sekä äidin että isän tuntemina ja ensimmäiset sydämen sykkeet. Ai niin ja tietysti yksi sivu oli varattu vauvan nimelle: raskausajan nimelle sekä kaikille niille nimille, joita ollaan mietitty.

Täytyy myös ihan erikseen mainita, että kirja oli pakattu tosi kauniisti. Hyvä, että raaski edes avata! Ja on näppärää, kun se on omassa laatikossaan, niin siihen saa taltioitua myös esim. onnittelukortteja samaan. Muutenkin kirjan ulkoasu on selkeä ja kaunis, joskaan en erityisemmin pidä kuvituksesta, kun se on ehkä liiankin herkkä ja tylsä. Tai ehkä mua häiritsee enemmän se, että kuvat on ihan aitoja, muttei kuitenkaan ihan meidän näköisiä. Olisin näin jälkeen mietittynä ennemmin tykännyt piirretyistä kuvista tai ihan tyhjistä "kuviosivuista". Mutta ajattelin muutenkin osan noista valmiista kuvista peittää omilla valokuvilla aiheeseen sopien, joten ei sillä niin väliä ole.

Pienenä miinuksena mainittakoon myös, että kirjassa ei ole sisällysluetteloa, sivunumeroita tai muutakaan selkeää jakoa osioissa. Jälkikäteen ja vauva-aikaan on siis hankalaa muistaa kirjata kaikki ylös, kun tuossa on kuitenkin niin paljon sisältöä. Ajattelinkin ratkaista tämän ongelman vielä jotenkin, ehkä tekemällä itse sisällysluettelon rasti ruutuun meiningillä tms.

Nyt vain odottelen, että laskettu aika lähenee ja saataisiin pieni syliin, jotta voisin täyttää kirjaa lisää. Mies jo vitsaili mun innokkuudelle, että kai minä jo piirsin sinne vauvan jalan- ja kädenjäljetkin, kun odotusosion sivut loppui heti kesken. En sentään. Vaikka mieli tekikin! Vauva-ajalle kuitenkin löytyy kirjasta vielä useita sivuja. Tässä on osattu kysyä melkeinpä kaikki, mitä nyt kysyä voi. Lisäksi joka kuukaudelle on erillinen aukeama 1-24 kk ajalle. Voi laittaa kuvan, pituuden ja painon sekä kirjoittaa vapaasti juuri tuon kuukauden ajatuksia ylös.

Voisin siis ainakin tällä hetkellä suositella kirjaa kelle vain. Pienistä miinuksista huolimatta tämä on meille just täydellinen.