7. elokuuta 2019

Kela-neuvola 22+5

Tällä viikolla oltiin miehen kanssa yhdessä neuvolakäynnillä, jota ainakin joissain piireissä kutsutaan Kela-neuvolaksi. Tämä on siis se neuvolakerta, jolta saa raskaustodistuksen Kelaa varten, kun raskaus on kestänyt yli 154 päivää. Lisäksi saadaan melko kattavasti tietoa siitä, mitä tukia ja muita juttuja Kelalta pitäisi osata hakea. Oltaisiin myös tehty isyyden tunnustus, mutta meiltä se jäi pois, koska ollaan naimisissa. Onneksi mies oli kuitenkin mukana, koska asiaa tuli niin paljon, että olen vähän väliä kysynyt häneltä jälkeen, että "niin mitä se sanoikaan siellä just tästä asiasta?" :D

Oli kyllä vaihteeksi kivaa mennä neuvolaan, kun siellä oli vihdoin vastassa meidän oma terkkari, eikä taas joku osaamaton sijainen. Terkkari oli tosi mukava, asiantunteva ja tuntui kerrankin siltä, että joku oikeasti kuunteli, mitä kerroin. Kaikki oli käynnillä mallillaan, tehtiin ne perusjutut (paino, kirjaukset, sykkeiden kuuntelu, verenpaineet jne.) ja lisäksi juteltiin meidän nykyisestä elämäntilanteesta sekä parisuhteesta. Sf-mitta oli mulla melko pieni, mutta meni kuitenkin käyrien väliin eli mitään huolestuttavaa ei pitäisi olla. Kuulemma koska olen niin hoikka, tuo mitta tuskin koskaan tulee kovin suuri olemaankaan. Eli vatsakin oletettavasti jää aika siroksi.



Puhuttiin myös supistuksista, joita on töissä ollessa tullut taas enemmän. Päädyttiin siihen, että pitää taas tehdä kevennettyä työtä eli välttää nostamista ja kumartelua sekä istua mahdollisimman paljon seisomisen sijaan. Pitäisi myös aina pysähtyä lepäämään, jos supistuksia tulee. Näiden kanssa nyt sitten mennään varmaan äitiyslomaan asti. Ja tietysti jos kivut pahenee tai lepo ei enää auta, pitää jäädä sairaslomalle, mutta se ei ihan vielä ole ajankohtaista, kun on kuitenkin melko pienestä vaivasta kyse. Toivotaan, että pysyykin lievänä.

Muuten käynti ei ollut kummoinenkaan, mutta sen jälkeen pääsin vihdoin tekemään hakemuksen äitiyspakkauksesta sekä äitiysrahasta ja mitä näitä nyt olikaan. Ilmoitin siis nyt myös virallisesti Kelaan äitiysloman alkamispäivän. Näillä näkymin olen lapsen kanssa kotona ainakin ensi vuoden syyskuuhun saakka. Siitä eteenpäin ei olla vielä mietitty, mitä tehdään ja kumpi jää kotiin, mutten kyllä haluaisi laittaa lasta hoitoon ainakaan ennen 1,5 ikävuotta. Mielellään en vielä silloinkaan, mutta tuet tippuu aika radikaalisti hoitovapaalle jäädessä, joten se tietysti vaikuttaa. Mutta onneksi sitä ei tarvitse miettiä vielä!

Seuraavaksi mulla on toinen sokerirasitus joskus elokuun lopussa, syyskuussa lääkärikäynti ja n. viikolla 30 hoitajakäynti. Se menee jo lokakuulle ja pian mulla siitä alkaakin jo äitiysloma. Jotain perhevalmennuksiakin olisi tulossa, mutta pitää vielä miettiä, mennäänkö me niihin. Synnytyksen ja imetyksen osalta kiinnostaisikin, mutta noihin on aina kerätty useampia luentoaiheita samaan, eikä muut osa-alueet juurikaan kiinnosta. Pitää vielä miettiä. Synnytyssairaalaan mennään kyllä tutustumiskäynnille, kun niitä taas onneksi järjestetään. Niin ja saatiin myös tunnukset iPanaan eli sähköiseen äitiyskorttiin. Se ei meillä ole muuten käytössä, mutta synnytykseen liittyvät tiedot  sekä toiveet kirjataan sinne.

Nyt siis vain taas odotellaan ja elellään arkea päivä kerrallaan. :)

4 kommenttia:

  1. Hyvä,että neuvolassa meni kivasti:) Kuinka monta päivää ennen laskettua aikaa olet muuten jäämässä äitiyslomalle? Minullakin taitaa olla seuraava neuvola-käynti tuo Kela-neuvola,joten pitää varmaan
    alkaa itsekin kohta pohtia tuota äitiysloman alkamisen ajankohtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En itse asiassa ole laskenut. :D Katsoin vaan, et milloin voin aikaisintaan jäädä pois ja milloin pitää viimeistään ja sitten valitsin siitä välistä sopivan päivän. Muuten olisi voinut jäädä hetikin, kun vain saa, mutta se lyhentää sitten lomaa toisesta päästä, ni en viitsinyt.

      Poista
  2. Onpa kiva lukea noista Kela- asioista. Kateellisena mietin, kuinka saat olla rauhassa kotona ensi vuoden syyskuuhun asti. Suomessa on kyllä sillä saralla niin hyvin järjestetty nuo asiat.
    Tiedän kanssa monia hoikkia tapauksia, jotka ovat menneet sen Sf-mitan puolesta ihan alarajoilla koko raskauden. Mielummin ehkä kuitenkin pienempi vatsa, kun että olisi ihan kauhea jättiläinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, muualle kun vertaa, niin tää on tietysti ihan luksusta! :) Onhan se kyllä kivakin, että vatsa pysyy kohtuullisen kokoisena.

      Poista