Vauva 5 kk

Viisi kuukautta! Aika kuluu huimaa vauhtia. Kun mietin viime kuukautta, tuntuu, että vauva ei ole nyt oppinut niin paljon uusia taitoja kuin aiemmin. Sen sijaan hänestä on muuten tullut paljon isomman oloinen (taas) ja hän on kehittynyt paljon jo aiemmin oppimissaan taidoissa, esimerkiksi käsien käytössä.

Hän on alkanut nauraa enemmän ääneen. Naurahduksia tulee usein hoitopisteellä, kun ottaa pois sukkia tai bodya. Samoin kylkien "haistelu" (kuulostaapa todella oudolta näin kirjoitettuna) saa hänet usein nauramaan. Hän myös kutiaa kyljistä ja selästä. Toisinaan hän tykkää siitä, kun sohvalla makoillessa vie kasvot ihan lähelle hänen kasvojaan. Hän saattaa kikatella ääneen samalla kun puristelee poskiani tai nenääni. Tässä saa kyllä olla varovainen, koska kädet eksyy helposti myös hiuksiin ja sekös vasta hauskaa onkin, mutta sattuu vähän ikävästi. :D

Näitä tilanteita lukuun ottamatta vauva on toisinaan hieman totisempi perusilmeeltään ja häntä on vaikea naurattaa. Riippuu toki päivästäkin, mutta etenkin viime päiviin on mahtunut paljon kitinöitä ja narinaakin. Hampaiden ollaan (taas) epäilty vaivaavan, mutta eipä ne vain esiin näytä tulevan! Mukaan on onneksi mahtunut paljon hyviäkin päiviä, kun vauva hymyilee herkästi ja juttelee. Hän onkin alkanut jokeltaa ikään kuin yrittäisi muodostaa sanoja, vaikka selkeitä tavuja ei vielä erotakaan. Kiljahdukset ovat myös edelleen suosittuja ja voi että, miten korkealle hän äänellään pääseekään. Pärisyttelykin on oikein hauskaa, vaikkei hän sitä kunnolla vielä osaakaan. Se on kuitenkin suloista katseltavaa, kun hän lähinnä puhaltaa ilmaa suustaan suun ollessa tiukkana viivana, joskus saattaa kielikin lipsahtaa väliin.

Viime kuun aikana hän hoksasi myös jalkansa, muttei liiemmin vielä yritä ottaa niistä kiinni. Tosin aina ilman housuja ollessa hän kyllä yrittää raapia niitä, ja sitä yritetään ehkäistä parhaamme mukaan. Lisäksi vauva kääntyy nykyään aina selältä vatsalleen, kun siihen mahdollisuus on. Hän ei vain oikein viihdy vatsallaankaan, vaan menettää hermonsa, kun ei pääse eteenpäin. Yritys on kyllä kova aina sen ajan, kun hän jaksaa vatsallaan olla. Odotan myös jo kovasti, että voitaisiin istuttaa vauvaa syöttötuolissa ja rattaissa. Otettiin vajaa viikko sitten käyttöön ratasosa vaunukopan tilalle. Vauva ei enää viihtynyt kopassa, koska sieltä ei nähnyt ulos niin hyvin. Eikä hän siihen olisi kauaa mahtunutkaan.

Lisäksi uutena etappina on nyt ollut kiinteiden aloitus eli soseet. Tällä hetkellä vauvalle maistuu noin 1-2 jääpalamuotillista kerralla. Kasvissoseita syödään vähän heikommalla halulla, mutta marja- ja hedelmäsoseita mielellään. Nyt ollaan maisteltu: perunaa, porkkanaa, kukkakaalia, kesäkurpitsaa, maissia ja bataattia. Lisäksi omenaa, päärynää, luumua, banaania, mangoa, mansikkaa, mustikkaa, ruusunmarjaa ja puolukkaa. Selkeitä allergiaoireita ei ole tullut mistään, mutta poskien ihottuma menee välillä aika rajun punaiseksi ja näppyläiseksi. Selvää yhteyttä ei vaan olla huomattu mihinkään. Ainakin peruna tuntuu myös aiheuttavan kaaripukluja. Toisinaan vauva alkaa myös kakoa herkästi, mikä on aika ikävää katseltavaa, koska se on välillä tosi rajun näköistä.

Viime kuussa vauva oppi myös viimein nukahtamaan suoraan pinnasänkyyn. Ensin äitiyspakkauksen makuupussissa, mutta nyt sekin on jätetty jo pois. Nykyään vain viedään vauva suoraan pinnasänkyyn iltapullon jälkeen. Sitten hän saa leikkiä laiskiaisen, tutin, peiton ja unipupun kanssa itsekseen samalla, kun luen itse iltasatua. Kun vauva väsähtää, lopetan lukemisen ja olen ihan hiljaa. Annan hänelle vain tuttia tarvittaessa ja ehkä peittoa hiukan kasvoille. Siihen hän yleensä itsekseen nukahtaa ilman itkuja. Joskus siihen menee vain viisi minuuttia ja joskus puoli tuntia, riippuen aina siitä, miten hyvin ollaan onnistuttu nukkumaanmeno ajoittamaan.

Päivät on nyt kuluneet pitkälti kotona, eikä olla juurikaan nähty muita ihmisiä (kiitos koronan). Tuntuu, että tämä alkaa jo vähän kyllästyttää vauvaakin. Huoneen vaihto voi joskus auttaa, mutta olohuoneessa vauva ei tunnu enää jaksavan olla millään. Tällä hetkellä hän nukkuu neljät noin tunnin päiväunet, joskus vain kolmet. Viimeiset unet aina ulkona, kun käydään kävelyllä, ja muut parvekkeella vaunuissa. Öisin ensimmäinen unipätkä on tällä hetkellä kolme tuntia ja loput kaksi, joiden jälkeen hän aina syö. Aamuyöstä hän voi tosin heräillä tunninkin välein.

Vaatteista käytämme yhä kokoa 68. Nyt saa kuitenkin jo laittaa pois kaikki loput 62 kokoiset vaatteet, ne ei enää mahdu päälle. Painoa on nyt kertynyt kuukaudessa noin 800 grammaa ja pituutta pari senttiä eli tosi hyvin. Saatiin myös rokotukset neuvolassa. Se oli aika ahdistavaa, koska jouduin koronan takia käynnille yksin, mutta siitä selvittiin. Ei oikeastaan ollut lainkaan hankalaa pitää vauvaa paikoillaan, vaikka niin pelkäsinkin. Nyt toivotaan, ettei niistä tulisi ihan kamalia oireita, lähinnä siis rotarokotteesta, josta viimeksi kärsittiin pari viikkoa.

Arki on tällä hetkellä välillä toki raskastakin, mutta useimmiten tosi ihanaa ♥

Vauvan vuorokausi viiden kuukauden ikäisenä

Kurkistetaan taas yhteen meidän tavalliseen arkipäivään. Alla on linkit aiempiin koosteisiin.

Vauvan vuorokausi: 2 vko

Vauvan vuorokausi: 1 kk

Vauvan vuorokausi: 2 kk
Vauvan vuorokausi: 3 kk
Vauvan vuorokausi: 4 kk

Tiistai 21.4.2020

6.00 Olen ollut itse jo tunnin hereillä vauvan aiempien ähinöiden vuoksi. Nyt kuitenkin vauvakin alkaa heräillä. Ensin hän vähän ähisee ja venyttelee, lopulta avaa silmät. Hän alkaa heti jutella niitä näitä ihanalla heleällä äänellään.

6.05 Yleensä hetki halitaan ja pusutellaan, mutta nyt noustaan jo melko pian ylös aamutoimille. Vaippa-alueen ja kasvojen pesu sekä ihon rasvaus. Vauva on hyvällä tuulella: hän on virkeä ja jokeltelee koko ajan.

6.15 Kokeilen imettää, koska viime syömiskerrasta on jo pari tuntia aikaa. Vauva syö vähän, mutta lähinnä pelleilee eli alkaa höpöttelemään kesken syömisen ja syö aina vain yhden siemaisun silloin tällöin. Jäämme siis sohvalle seurustelemaan.

6.20 Laitan vauvan sitteriin ja keitän itselleni kahvia. Tsekkaan läpi somet samalla, kun vauva tutkii lelujaan tyytyväisenä. Sen jälkeen lauletaan muutama vauvan lempilaulu: Tossu ja sukka sekä kädet sivulle ja ristiin.

6.35 Vauva kyllästyy sitterissä oloon. Siirrymme leikkimatolle, jossa vauva viihtyy nykyään vain vatsallaan. Tai ei aina viihdy, mutta kääntyy silti aina heti selältä vatsalleen. Aika nopeasti meneekin sitten hermot, kun ei pääse vielä ryömimään ja iskee turhautuminen. Leikkimaton jälkeen vähän sylitellään, halitaan, jutellaan ja kävellään asunnossa. Keksitään kaikenlaista tuttua puuhaa, jotta vauva viihtyy.

7.00 Kokeilen imettää uudelleen. Nykyään on pakko vain kokeilla onneaan, kun vauvasta ei yhtään näe, onko hänellä nälkä. Alku näyttääkin tosi lupaavalta, mutta sitten menee taas pelleilyksi. Ei taida olla nälkä. Ollaan taas hetki sohvalla ja luetaan kirjoja. Näiden jälkeen taas samat tutut leikit ja touhut.

7.15 Vauva ei vaikuta vieläkään kovin väsyneeltä, joten teen itselleni aamupalan. Sitä syödessäni vauva muuttuu vähän tyytymättömäksi ja kitisee. Kun saan syötyä, puen hänet ulos ensimmäisille unille.

7.30 Vauva nukahtaa vaunuihin viidessä minuutissa. Aurinko on nousemassa, taivas on pilvetön ja kerrankin on ihan tyyntä. Istun itse koneelle kirjoittamaan tämän aamun muistiin, mutten tällä kertaa ala kirjoittamaan vielä tätä postausta, kuten yleensä. Olen nimittäin nyt innostunut ompelusta ja syvennyn netin ihmeelliseen maailmaan ohjeiden ja ohjevideoiden pariin.

8.25 Vauva heiluu vaunuissa ja ähisee. Käyn laittamassa tutin takaisin suuhun. Nyt on jo pidempään mennyt niin, että nämä ekat unet kestää kaksi tuntia. Joskus häiriöttä alusta loppuun ja joskus pitää hieman auttaa uneen uudelleen.

8.35 Käyn laittamassa tutin uudelleen suuhun. Silmät meinaa aueta, mutta vauva on uninen. Otan vaunut sisälle ja avaan vähän vanuhaalaria. Joskus unet saa jatkumaan helpommin sisällä, kun on hiljaisempaa. Kokeilen heiluttaa vaunuja viiden minuutin ajan. Vauva nukahtaa vielä.

8.45 Vauva herää kitisten. Imetän hänet ja hän syö hyvin silmät kiinni. Sen jälkeen hän on todella hyväntuulinen. Jäämme taas sohvalle vierekkäin seurustelemaan. Vauvaa alkaa naurattaa, kun kasvoni ovat hänen kasvojensa lähellä ja hän saa samalla puristella poskiani tai nenääni. Etäpäivää viettävä isikin tulee käväisemään ja saa hymyjä osakseen.

9.10 Käymme vaihtamassa vaipan.

9.20 Alkaa taas leikkiaika. Tällä kertaa leikkimatolla. Toistamme vauvan kyllästyttyä samoja tuttuja touhuja kuin aiemminkin. Nyt vauva tosin tuntuu kyllästyvän tavallistakin nopeammin kaikkeen.

9.30 Annan vauvan hetkeksi isälle ja imuroin nopeasti ne kohdat, joissa vauva yleensä lattialla viihtyy. On kiva, jos hänet voi välillä laskea muuallekin kuin sitteriin tai leikkimatolle.

9.35 Otan vauvan mukaani keittiöön ja laitan hänet sitteriin. Tyhjennän ja täytän tiskikoneen sekä tiskaan tuttipullot. Vauva katselee kiinnostuneena vieressä ja mutustaa kirahvileluaan.

9.50 Syömme päivän ensimmäisen soseen eli kukkakaalia. Ei se ihan niin hyvin maistu kuin hedelmät, mutta vauva syö sitä silti noin yhden jääpalamuotillisen. Sen jälkeen käymme pesemässä kasvot ja kädet, sekä rasvataan poskien ihottumakohta.

10.00 Aloitamme jälleen leikit ja touhut. Leikkimattoa, sitteriä, laulua, kävelyä asunnossa... 

10.40 On taas vauvan uniaika. Isi jää nukuttamaan vauvaa parvekkeelle, kun lähden itse käymään ruokaostoksilla. Omien ruokatarpeiden lisäksi ostan vauvalle ensimmäiset lihasoseet valmiiksi. Tietenkin jokaista löytämääni makua, jotka sopii 5 kk-ikäiselle. Yritän hoitaa reissun nopeasti ja vasta kotona katson tarkemmin purkkeja. Huomaan, että niissä on kaikissa perunaa ja porkkanaa, vain liha vaihtelee. Onpa tylsää!

10.45 Vauva nukahtaa viidessä minuutissa, mutta itse olen siis yhä kaupassa.

11.10 Palaan kotiin. Laitetaan yhdessä miehen kanssa ostokset paikoilleen. Mies pitää oman ruokataukonsa, ja minäkin alan syödä ostamaani Kokkikartanon kaalilaatikkoa. Nam!

11.20 Vauva heräilee, kun olen syönyt ruoastani ehkä puolet. Voi hitsit. Yleensä, jos ekat unet ei ole kaksi tuntia, ainakin nämä toiset on. Mutta ei näemmä tänään. Kokeilen kiikuttaa vielä vaunuja, koska vauva vaikuttaa väsyneeltä. Hän jää jonkinlaiseen horrostilaan, joten syön vielä nopeasti ruokani loppuun.

11.35 Ehdin juuri keittää kahvia, kun vauva herää. Hän kitisee hieman, eikä vaikuta oikein tyytyväiseltä. Imetän hänet ja hän syö hyvin, mutta jää yhä vähän itkuiseksi. Ollaan hetki sylikkäin ja pian vauva alkaakin jo tyytyväisenä jutella niitä näitä.

11.50 Koska vauva on hyvillä mielin, laitan hänet sitteriin lelunsa kera ja juon keittämäni kahvin. Teen samalla nopsaa aloittamani homman loppuun tietokoneella.

12.00 Leikitään hetki, vauva viihtyy pitkään leikkimatolla. Hän juttelee paljon ja on edelleen hyväntuulinen.

12.25 Maistellaan uusia makuja, tällä kertaa menee päärynä-mustikka-puolukka-sosetta reilu teelusikallinen. Alkuun ilme on vähän epäluuloinen, mutta lopulta sose maistuu ihan hyvin, kuten tähän mennessä kaikki makeat on maistuneet (paitsi mango).

12.35 Jatketaan leikkejä. Vauva kiljahtelee todella kovaa ja korkealta sekä juttelee niitä näitä. Tämä on taas ollut yksi niistä päivistä kun tuntuu, ettei hän ole ollut hetkeäkään hiljaa. Käydään myös moikkailemassa isiä. Testaan samalla vauvan päälle lahjaksi saatua Adidas-takkia, samisteluhengessä, mutta se on vielä liian iso.

13.00 Päätän kokeilla nukuttaa vauvan. Epäilyttää, voiko hän olla väsynyt jo 1,5 tunnin jälkeen, mutta jotenkin kitinät ja olemus viittaisi siihen. Tässä on vain ollut useana päivänä niin, että olen yrittänyt turhaan nukuttaa kaksi tai kolmekin kertaa ja hän onkin lopulta nukahtanut vasta kolmen tunnin valvomisen jälkeen. Nyt olen kuitenkin oikeassa, sillä hän nukahtaa klo 13.05.

14.00 Hälyttimestä alkaa kuulua kahinaa. Käyn katsomassa parvekkeella ja vastassani on isot siniset silmät täysin virkeinä. Vauva hymyilee. Ai että, nämä on ihanimpia hetkiä päivässä, kun vauva herää näin tyytyväisenä.

14.05 Imetän ja vauva syö hyvin. Ollaan taas sohvalla sylikkäin, halitaan ja jutellaan.

14.20 On leikkiaika. Laitan vauvan sitteriin ja annan hänelle leluja. Kyllästymisen jälkeen toistamme taas tutut leikit ja puuhat.

15.00 Päätän alkaa laittaa kotia kuntoon, kun vauvan viihdytys alkaa olla jo vähän puuduttavaa. Hän katselee sitterissä kiinnostuneena, kun laitan pois vaunukopan. Voi että, siitäkin pitää jo luopua! Siivoan myös keittiön tasot kunnolla.

15.30 Siivoilujen jälkeen ollaan taas jo ehditty leikkiä hetki. Nyt käydään vaihtamassa vaippa.

15.45 Lähdetään ulos kävelylle. Siellä on aivan ihana kesäinen ilma. Tarkoitus olisi, että vauva nukahtaisi vielä yksille unille ennen yöunia.

15.55 Vauva nukahtaa rauhallisesti. Kävellään puolen tunnin lenkki. Kotipihalla vauva herää. Hän tuijottaa minua hiljaisen tyytyväisenä. Mennään sisälle.

16.30 Imetän vauvan, hän syö hyvin. Sen jälkeen hän höpöttää taas iloisena niitä näitä ja ollaan jälleen hetki sohvalla.

16.45 Koittaa miehen vuoro olla vauvan kanssa. Itse syön toisen kerran kaalilaatikkoa ja istahdan tietokoneen ääreen.

17.00 Vauva puklaa isoja kaaripukluja. Ennen epäilin näiden johtuvan perunasta, mutta nyt en tiedä, mikä tämän aiheuttaa. Mies vaihtaa  vauvalle puhtaat ja kuivat vaatteet sekä vaipan. Itse laitan aamun ja illan jutut valmiiksi, käyn suihkussa ja tulen lopuksi taas tietokoneelle laittamaan blogikuvia kuntoon.

18.00 Menen touhuamaan vauvan kanssa. Tehdään ensin iltatoimet. Rasvataan ja vaihdetaan vaippa, pestään kasvot. En laita kuitenkaan vielä pyjamaa, koska vauva ei oikein tykkää sen pukemisesta. Vauva saa sen sijaan leikkiä hetken vaippasillaan leikkimatolla, mutta on lähinnä hämmentynyt tästä tilaisuudesta. Lopulta laitan vauvalle pyjaman päälle. Tai yritän, mutta hän päättää juuri silloin kääntyä vatsalleen. Seurustellaan, luetaan kirjoja ja lauletaan.

18.30 Odotellaan, että mies vapautuu omista puuhistaan. Sillä aikaa pumppaan maitoa seuraavalle illalle. Vauva istuskelee sitterissä ja syö lelujaan.

18.40 Laitan vauvalle iltamaidon valmiiksi eli eilinen pumpattu maito plus korviketta. Mies antaa sen vauvalle, joka syö noin 80 ml.

18.45 Odotetaan vauvan röyhyt ja mennään makkariin. Vauva lasketaan sänkyyn, jossa on vieressä peitto ja laiskiainen. Hän saa olla ja touhuta sängyssä rauhassa, itse luen kirjaa ja laitan tarvittaessa tuttia suuhun. Hän on erittäin virkeä ja höpöttelee niitä näitä. Pakko laittaa tähänkin alle lyhyt instagramiin kuvaamani videopätkä.

19.20 Lopulta uni voittaa ja vauva nukahtaa itsekseen. Syön itse vielä iltapalaa sängyssä ja selailen puhelinta.

20.15 Alan itsekin nukkua.

22.00 Vauva herää. Kokeilen antaa tutin, koska viime syötöstä on niin vähän aikaa. Hän nukahtaa uudelleen.

22.45 Vauva herää taas. Nostan hänet viereeni, jossa hän saa nukkua lopun yön. Imetän.

00.30 Imetän.

1.50 Vauva herää. Viime syönnistä on taas niin vähän aikaa, että kokeilen tuttia. Vauva nukahtaa.

3.30 Imetän.

4.15 Vauva herää. Hän on aivan pirteä, vaikka huoneessa on tosi pimeää. Kuulen sen kuitenkin hänen äänestään, kun hän alkaa jutella. En puhu itse mitään, laitan vaan tuttia suuhun kerta toisensa perään. Kokeilen myös imettää, koska siihen hän aika varmasti nukahtaisi, mutta vauvalle ei maistu, koska on juuri hetki sitten syönyt.

4.35 Vauva nukahtaa uudelleen. Aluksi uni on tosi levotonta, mutta sitten hän rauhoittuu. Itse en tietenkään enää saa millään unta, vaan valvon nousemiseen asti.

5.15 Vauva herää vähän kitisten. Imetän ja hän syö, muttei enää nukahda. Hän on jo aivan pirteä. Makoillaan vielä hetki vierekkäin.

5.30 Noustaan ylös ja tehdään tutut aamutoimet.

5.50 Aloitetaan uuden päivän vanhat tutut leikit. Tästä se taas lähtee!

♥♥♥

Vauvan hereilläoloajat tänään (10 h 35 min):
6-7.30, 8.45-10.45, 11.35-13.05, 14.00-15.55, 16.25-19.20

Vauvan uniajat tänään (13 h 25 min, päivällä 3 h 30 min, yöllä 9 h 55 min):
7.30-8.45, 10.45-11.35, 13.05-14.00, 15.55-16.25, 19.20-5.15

Syömiset (10 kertaa):
6.15, 8.45, 11.35, 14.05, 16.30, 18.40 (pullo), 23.45, 00.30, 3.30, 5.15 + kasvissose 9.50 ja hedelmäsose 12.25

Onnistuin valitsemaan aika tavallisen päivän, näin ne meillä tällä hetkellä sujuvat. Vauva oli myös mukavan hyväntuulinen ja päivässä oli tuttua rytmiä. Tosin kahden tunnin unet aamupäivästä jäi nyt pois. Ne ei vielä selvästikään ole mikään vakiojuttu.

Täytyy kyllä myös sanoa, että odotan aika paljon sitä aikaa, kun meidän yöt viimein paranisivat. Olisi aika ihanaa, kun tämänkin postauksen loppuosa olisi ollut vain: 19.20-5.15 Vauva nukkuu sikeästi kertaakaan heräämättä. No, ehkä ensi kerralla...

Ei kuumetta vauvalla, vaan vauvakuumetta

No niin. Sieltä se sitten tuli. Vauvakuume. Rakas jo olemassa oleva mussukkamme on vasta viisi kuukautta ja poden jo vauvakuumetta. Mun on pakko sanoa myös tähän alkuun, että pidin aina täysin järjettömänä sitä, kun näin pienten vauvojen äidit alkoivat puhua vauvakuumeesta. Siis täh, sullahan on jo se vauva siinä?! Mutta nyt ymmärrän.

Kyse ei luojan kiitos ole samanlaisesta kuumeesta kuin ennen esikoista oli. Emme siis ole nyt hankkimassa toista lasta, sitä ei kannata odottaa. Mulla ei missään nimessä ole "haluaisin saada uuden vauvan" -vauvakuumetta. Mulla on "voi että kun tämä pieni onkin jo niin iso" tai "voi että kun oli ihanaa olla raskaana" tai "voi että, pitäisikö taas vähän katsoa vauvakuvia" -kuume.

Ja tämä on ihan nurinkurista. Muistellaanpa hieman: en oikeastaan koskaan nauttinut raskaana olosta. Se ei ollut lainkaan sellaista kuin kuvittelin. Vatsa oli tiellä, potkut sattuivat ja kotona makoilu oli tylsää. Raskautta ennen ajattelin, että olisin ehdottomasti raskaudesta täysin siemauksin nauttiva tuleva äiti. Silittelisin vatsaa, korostaisin sitä pukeutumisessa, olisin hehkuva, aktiivinen ja hyvinvoiva. No, en ollut.

Mutta mitä huomaan nyt miettiväni? Että olisipa ihanaa olla raskaana uudelleen, koska olisin ehdottomasti raskaudesta täysin siemauksin nauttiva äiti. Mieli on todella kummallinen. Miksi ihmeessä olisin sitä toisessa raskaudessa, kun en ollut ensimmäisessäkään?

No, sitten ne vauvakuvat. Onhan ne nyt älyttömän söpöjä, miten niitä voisi olla katsomatta. Nyt kun miettii omaa isoa vauvaa ja katsoo kuvia sylissä nukkuvasta vastasyntyneestä, sitä vain miettii, että voi kamala miten helppoa se olikaan vielä tuolloin! Siinähän se vain tuhisi ja nukkui sylissä päivät pitkät. Kuinka ihanan leppoisaa aikaa oli olla kotona vastasyntyneen kanssa.

Note to self: Ei, se ei todellakaan tuntunut silloin helpolta. Se oli oikeastaan pelottavaa ja väsynyttä aikaa uuden edessä. Päivät kului samalla kaavalla ja sitä vain toivoi, että vauva kasvaisi nopeasti isommaksi.

On todella haikeaa miettiä meidän matkaa tähän asti ja huomaan, että aika on jo kullannut muistoja. Olisihan se omalla tavallaan tosi upeaa kokea ne samat hyvät hetket uudelleen. Pakkohan se on myöntää. Esimerkiksi se hetki, kun sain ensimmäistä kertaa vauvan rinnalle oli jotain niin uskomatonta, ettei sitä pysty mitenkään pukemaan sanoiksi. Voisin kokea sen uudelleen vaikka joka päivä, enkä varmaan ikinä kyllästyisi.

Uskon myös, että toisen lapsen kanssa olisi jo vähän helpompaa ja osaisi nauttia eri tavalla. Ei tarvitsisi enää stressata ihan kaikesta. Mutta tuoreessa muistissa on myös vielä niin raskaus, synnytys kuin vastasyntyneen kanssa oleminenkin. Ja se tasaa tilejä ihan kivasti. Kunhan vain ottaa pään hetkeksi pois pilvistä ja lukee vaikkapa muistin virkistykseksi muutaman vanhemman blogipostauksen.

Olen kuitenkin nyt hiljalleen alkanut heltiämään ajatukselle, että voisihan sitä ehkä vielä joskus harkita toistakin lasta, vaikka synnytyksen jälkeen olin vielä varma, että enempää ei tule. Mies ei tosin varmaan vieläkään ole toipunut ja jos häneltä kysytään, meille varmasti riittää tämä yksi oikein hyvin!

On myös muuten aika hassua, miten monet ovat alusta asti puhuneet tyylillä "sitten kun teille tulee se toinen lapsi". Ikään kuin se olisi jotenkin varmaa. Toisaalta ymmärrän sen, koska ajattelin itsekin ennen, että kaksi lasta voisi olla hyvä. Ajatusmaailma muuttui kuitenkin ensimmäisen lapsen jälkeen, ja asia ei ollutkaan enää niin mustavalkoinen.

Niin tai näin, nykyiseen vauvakuumeeseeni riittää kuitenkin lääkkeeksi ihan mikä tahansa vauva. Sen ei suinkaan tarvitse olla oma tai oikeastaan on jopa parempi, ettei se ole. Pitää siis vain odotella, että lähipiiriin alkaa putkahdella kavereita meidän pienelle. Toistaiseksi kun meidän muksu on ainoa laatuaan ♥

Ihana pieni rakas!

Vauva on nyt aivan ihastuttavassa iässä. Melkein viisi kuukautta. Toivon, että voitaisiin pysäyttää aika juuri tähän. Mua myös vähän harmittaa, etten osaa oikein pukea tätä tunnetta sanoiksi. Miksi juuri tämä ikä on niin ihana? Siihen on tosi vaikea antaa vastausta, mutta yritetään nyt kuitenkin.

Vauva on yhä suloinen pieni vauva, jonka kanssa voi halia ja olla lähekkäin. Hän myös tarvitsee vielä ihanan paljon meitä aikuisia. Mutta pelkän tarpeiden täyttämisen lisäksi hänen kanssaan voi nykyään myös hassutella ja kommunikoida. Hän on alkanut ihan uudella tavalla tuijotella silmiin ja oikein odottaa, mitä hänelle seuraavaksi sanotaan. Ne hymyt, erilaiset äänteet ja kasvojen pienet monikirjoiset ilmeet on parasta, mitä vauvan kanssa seurustelusta saa takaisin.

Kovat ja pitkäkestoiset itkut on jääneet taakse ja meillä on pääosin oikein hyväntuulinen vauva. Hän viihtyy hetkiä yksinkin, mutta toisinaan kaipaa selvästi läheisyyttä. Hän osaa jo vaatia viihdytystä ja osaa selkeästi osoittaa, kun jokin ei miellytä. Yleensä kiljahtelemalla tai kitisemällä. Palaute on myös välitön. Kitinä lakkaa kuin seinään, kun vauva pääsee syliin ja palkintona on leveä hymy sekä riemunkiljahdukset.

Hymyn lisäksi olen aivan rakastunut vauvan nauruun. Se on niin puhdasta ja aitoa, että sitä voisi kuunnella tuntitolkulla. On ihastuttavaa, miten hän on alkanut naureskella itsekseenkin ilman jatkuvaa viihdytysyritystä. Hän saattaa esimerkiksi alkaa nauraa kesken ihan tavallisen juttutuokion. Katselee vain suoraan silmiin ja hekottaa ääneen. Tai joskus kun häneltä riisuu bodya tai sukkia, alkaa yhtäkkiä kuulua pientä kikatusta.

Häntä on nykyään myös paljon helpompaa käsitellä, kun päätä ei tarvitse tukea enää yhtään. Hänen kanssaan voi leikkiä ja temppuilla. Varsinkin isä on tuntunut ottavan tästä ilon irti ja vauva lentelee täällä usein supermiehenä tai kurkkii omia puuhiani ovenraosta eri korkeuksilta. On myös tietysti hauskaa seurata, miten hän käyttää käsiään koko ajan taitavammin ja liikkuu lattialla yhä jäntevämmin.

Lisäksi hän on jo selvästi alkanut tajuamaan asioiden seuraussuhteita. Hän ei esimerkiksi enää koskaan itke, kun hänet laittaa vaunukoppaan, jonka kanssa lähdetään ulkoilemaan (parvekevaunujen sijaan siis). Hän selvästi tietää, että pääseekin johonkin muualle. Niin ja kulkemisesta puheen ollen, viimekertaisella automatkallakin hän kiinnostuneena vain tuijotti peilistä maisemia, eikä enää itkenyt jokaisissa punaisissa liikennevaloissa.

Pitkään vain huomasin odottavani, että voi kunpa hän kasvaisi ja oppisi lisää asioita - olisi enemmän kuin vauva. Nyt se hetki on juuri tässä.

Miten kiinteiden aloitus on mennyt?

Ollaan maisteltu soseita kohta kolme viikkoa. Olen tehnyt tähän asti kaikki soseet maissia lukuunottamatta itse ja pakastanut ne jääpalamuoteissa, josta siirtänyt minigrip-pusseihin. Hedelmä- ja marjasoseet ostetaan tosin kaikki valmiina (paitsi banaani). Ollaan myös ostettu joitain valmiskasvissoseitakin varastoon odottelemaan sitä aikaa, kun lisätään taas uusia makuja mukaan. Eli ei vielä hetkeen. Hätähousuna haluaisin kyllä edetä tässä paljon nopeampaa ja tarjota vauvalle uusia makuelämyksiä, mutta hiljaa hyvä tulee. Parempi tottua ensin muutamaan makuun ja siitä sitten laajentaa.

Meidän maistelut on nyt olleet:

Peruna x3

Porkkana x2

Perunaporkkana

Kukkakaali x2

Kukkakaaliporkkana

Kesäkurpitsa x2

Maissi x2

Maissikukkakaali

Näistä peruna ja perunaporkkana on maistuneet hyvin. Kukkakaalikin suhteellisen kivasti, mutta porkkana ei ole oikein uponnut, eikä varsinkaan kesäkurpitsa puhumattakaan maissista. Vauva on osannut alusta asti avata hienosti suunsa, mutta loppua kohden on vähän laiskistunut siinä. On ehkä huomannut, ettei tämä olekaan niin ihmeellistä. Nykyään tarvitaan jokin tosi hyvä maku, että hän oikein innostuu ja availee suutaan. Ollaan annettu soseita noin yksi teelusikallinen kerrallaan.

Ohjeistuksen mukaan pitäisi ensin aina imettää ja heti sen jälkeen tarjota kiinteitä, ettei imetys vähene. Meillä vauva kuitenkin herkästi vielä puklaa imetyksen jälkeen, joten ollaan odotettu vähän pidempään, suunnilleen puoli tuntia tai tunti, ennen kuin on tarjottu soseita. Tämä on toiminut ihan hyvin. Ollaan annettu soseet jo aamupäivällä ekojen päiväunien jälkeen. Tämä oli terveydenhoitajan kehotus, jotta mahdolliset haittavaikutukset ei osuisi sitten yöhön.

Jälkiseuraamukset?

Alkuun vauva muuttui vähän itkuisemmaksi soseista, etenkin öisin. Vatsa selvästi vaivasi enemmän. Vatsan toimintaan soseet ei ole vielä muuten vaikuttaneet, mutta niitä meneekin toisaalta tosi pieni määrä ja siitäkään ei kaikki vielä päädy vatsaan. Nyt maisteluja on takana tosiaan melkein kolme viikkoa ja yön vatsaitkut on jääneet oikeastaan kokonaan pois.

Vauvan poskien ihottuma on sen sijaan aiheuttanut vähän harmaita hiuksia. Se nimittäin välillä menee selvästi pahemmaksi: punoittaa kovasti, alue laajenee ja tulee näppyläiseksi. Kuvassa on vielä kuitenkin lievänä. Välillä ihottuma muutenkin haalenee normaalimmaksi eli mitään suurta huolta asian suhteen ei ole.

Vähän kuitenkin pelkään allergian mahdollisuutta, mutta neuvolan mukaan lievät vatsa- tai iho-oireet ovat normaaleja, eikä niiden takia pidä lopettaa soseiden tarjoamista. Olen silti yrittänyt selvittää, mikä poskioireita aiheuttaa ja tällä hetkellä epäilen perunaa tai porkkanaa. Ei kuitenkaan lopeteta niiden tarjoamista, mutta olisihan se kiva pysyä vähän kartalla oireista, nyt kun eri aineksia on kuitenkin vielä niin vähän käytössä, että asia on helpohko selvittää.

Jatkosuunnitelmat?

Jatkossa maistellaan nyt hetken ajan vain jo tuttuja (yllä mainittuja) kasviksia kerran päivässä, eikä oteta uusia mukaan. Aletaan myös hiljalleen lisätä kasvisannoksen määrää: vauva saa syödä niin paljon kuin jaksaa. Näiden lisäksi ollaan otettu päivään mukaan toinenkin ateria, joka on "makea" välipala eli marjaa tai hedelmää. Ohjeen mukaan pitäisi aloittaa marjoilla, mutta koska en ole löytänyt nelikuisille sopivia pelkkiä marjasoseita juurikaan (jossa olisi vain yhtä marjaa kerralla), syödään hedelmiä ja marjoja sekaisin.

Makeista ollaan nyt maistettu vasta omenaa. Se saa ihanasti pienen naaman ensin ryttyyn, koska on vähän kirpeä, mutta sen jälkeen on aina maistunut tosi hyvin. Seuraavaksi testataan mango ja banaani, jonka jälkeen omena-päärynä, banaani-mustikka, luumu ja puolukka-mustikka-päärynä. Sen jälkeen on kaikki maistelut maisteltu ja voidaan alkaa syödä kaikkea sekaisin. Sitten vauva on toisaalta jo viisi kuukautta eli meidän on mahdollista ottaa maisteluun myös lihat ja viljat, esimerkiksi iltapuuro.

Odotan kyllä innolla sitä aikaa, kun soseet alkavat kunnolla maistua. Sotkuista puuhaa tämä on jo nyt, mutta myös kivaa yhteistä ajanvietettä. On myös hurmaavan hauskaa seurata vauvan ilmeitä maistelun ohessa. Odotan myös todella paljon, että saataisiin syöttötuoli vihdoin käyttöön. Se helpottaisi huomattavasti syöttämistä. Nyt vauvaa syötetään sylissä ja hän meinaa joskus hermostua siihen, kun ei oikein viihdy. Ei ole myöskään ihan helppoa yhtä aikaa syöttää vauvaa ja pitää sylissä, kun mies ei kuitenkaan aina töiltään ehdi avuksi. Tästä se kuitenkin lähtee!

Miten iltanukutus nyt sujuu?

Kirjoitin meidän vaikeista illoista ensimmäistä kertaa jo helmikuun puolivälissä. Vauva oli levoton ja itkuinen, nukahtaminen kesti, eikä mikään nukutustapa toiminut kuin kerran tai korkeintaan kaksi. Usein tuntui siltä, ettei tämä tulisi helpottamaan ikinä. Toisen kerran päivittelin tilannetta maaliskuun alussa, eikä se juuri ollut entisestä parantunut. Sen jälkeen en asiasta enää kirjoitellut, mutta maaliskuun lopun vuorokausikoosteesta selviää vielä, että tilanne oli yhtä huono kuin ennenkin.

Näitä vaikeita iltoja kesti lopulta lähes kaksi kuukautta, mutta nyt voin vihdoin ilokseni todeta, että illat ovat alkaneet helpottaa. Meillä on ollut parempia iltoja jo pari viikkoa, joista kolme viimeisintä iltaa vauva on nukahtanut omaan pinnasänkyynsä ihan rauhallisin tunnelmin. Niin iso ero entiseen! Tähän kahteen viikkoon mahtuu toki vielä pari huutoiltaakin, mutta nyt ne on olleet enemmän poikkeus kuin sääntö, ja niille on ollut aina jokin aivan selkeä syy, kuten väärin ajoitetut päiväunet.

Ennen iltojen helpottumista koettiin kuitenkin vielä todellinen aallonpohja. Menetettiin meidän ainoa varma keino nukuttaa vauva eli koliikkikeinu. Hän ei vain enää nukahtanut siihen, vaan alkoi huutaa siinäkin. Kesti viikon tai pari, kun meillä ei ollut enää mitään varmaa keinoa saada vauvaa nukahtamaan. Siinä koettiinkin monta vaikeaa iltaa, jolloin kokeiltiin vaikka ja mitä temppuja yhdessä ja erikseen. Tuntui siltä, että vauva aloitti huudon aina vain entistä aiemmin. Jossain vaiheessa hän sitten oppi onneksi nukahtamaan edes vaunuihin, vaikka siinäkin kesti aina pahimmillaan tunti.

Saman asian kanssa kamppailevia varmasti kiinnostaa, miten me siis lopulta päästiin sujuviin iltanukutuksiin? Se onkin hyvä kysymys. Kokeiltiin vähän kaikkea ja muokattiin hiljalleen iltarutiineja parempaan suuntaan yrityksen sekä erehdyksen kautta. Lopulta myös pidettiin hyvistä rutiineista kiinni aina niin pitkälle kuin mahdollista, muttei väkisin hammasta purren. Eli vasta sitten kun uhkasi mennä kovaksi huudoksi, poikettiin rutiineista ja hädissämme kokeiltiin ties mitä kikkoja ja keinoja, ettei huuto alkaisi. Ja niin me päästiin ilta illalta pidemmälle meidän rutiineissa, kunnes lopulta päästiin tähän toimivaan nykyhetkeen.

Olen tietysti myös oppinut tulkitsemaan vauvaa paremmin ja rentoutumaan asian suhteen. Ihan alkuun yritin pitää kynsin ja hampain kiinni johdonmukaisuudesta (eli toimia alusta loppuun täysin samalla tavoin), koska niin kuuluu tehdä. En halunnut millään käyttää esimerkiksi koliikkikeinua, ettei se vain opi siihen. Se oli virhe. Iltoja ja omaa jaksamista helpotti lopulta tosi paljon se, että meni aina fiiliksen mukaan - kunhan se nyt vain nukahtaa edes johonkin, eikä huuda. Sinällään hassua, että päästiin johdonmukaiseen pysyvään nukutustapaan, kun ensin luovuttiin johdonmukaisuudesta lähes kokonaan. Toisaalta vauvakin on nyt saanut lisää ikää eli hänelle on alkanut kehittyä paremmat valmiudet nukahtaa itse, mitä ei ehkä aiemmin vielä ollut.

Matkamme parempiin iltoihin

Päiväunet kuntoon. Testattiin erilaisia valvomisaikoja iltaisin. Kirjasin ylös vauvan päiväuniaikoja, nukahtamisaikoja ja nukuttamiseen kuluvaa aikaa sekä sen, mihin vauva milloinkin nukahti. Pian huomattiin, että iltatoimet oli hyvä ajoittaa niin, että vauva olisi sängyssä noin kahden tunnin päästä viimeisestä heräämisestä. Parasta olisi, että päiväunet päättyisivät klo 17, jolloin olisimme sängyssä noin klo 19. Usein tähän ei kuitenkaan päästy, joten nukkumaan mennään nykyään klo 18.15-19.15 välillä. Siten, että viimeisistä päiväunista on kulunut noin kaksi tuntia (huolimatta siitä, vaikuttaako vauva erityisen väsyneeltä vai ei).

Yliväsymyksen välttäminen. Sanotaan, ettei vauvaa saisi päästää yliväsyneeksi, koska sitten nukahtaminen hankaloituu. Moni kuitenkin sanoo myös, että varoi asiaa liikaa eli yliväsymys olisikin hyvä juttu. No, meidän kohdalla täytyy sanoa, että yliväsymystä pitää todellakin välttää viimeiseen asti. Meidän vauva on sille ihan kamalan herkkä ja jos mennään nukkumaan, kun vauva on jo selvästi väsynyt, on tuloksena ihan varmasti huuto. Eli nukkumaan jo mielellään ensimmäisistä väsymyksen merkeistä tai kellon mukaan (kuten juuri aiemmin kirjoitin).

Rauhoittuminen ennen yöunille menoa. Puetaan yöpuku nyt jo hyvissä ajoin, yleensä jo jopa tuntia ennen nukkumaanmenoa. Tällöin vauva ei ole niin kärttyinen, kun ei ole vielä ihan väsynyt ja iltatoimet sujuu mukavissa tunnelmissa. Toisaalta vauva myös yleensä piristyi hirveästi yöpuvun vaihdosta, niin siksikin tämä on hyvä tapa. Sitten siirrytään olkkariin rauhallisempiin puuhiin. Yleensä luetaan vielä kirjaa sylikkäin tai annetaan hänen olla itsekseen sitterissä leluja mutustellen.

Imetyksen tilalle iltapullo. Aiemmin imetin vauvan sängyssä ennen nukutusta. Koska vauva sai siitä aina raivarit, siirryin imettämään sohvalle. Koska sekään ei auttanut, lopetettiin ensin viimeinen iltaimetys kokonaan (koska vauva ei ollut muutenkaan enää aikoihin syönyt mitään ennen yöunia, raivonnut vain). Sittemmin kuitenkin tajuttiin fiksuina vaihtaa tämä pulloon, ettei syömisväli olisi liian pitkä ja vauva nukahtaisi tyytyväisempänä. Mies antaa nyt vauvalle 100 ml maitoa pullosta juuri ennen sänkyyn siirtymistä. Sen jälkeen vielä tietysti röyhtäytys.

Äitiyspakkauksen makuupussi. Otettiin äitiyspakkauksen makuupussi käyttöön ja alettiin nukuttaa vauvaa siihen minun vieressäni sängyssä. Tästäkin kokeiltiin eri variaatioita: pussi kiinni, auki, puoliauki, pinnasängyssä, meidän sängyssä tai vaunuissa, kunnes löydettiin toimivin tapa. Tämä oli tosi hyvä ratkaisu, koska se oli "elementti", jonka pystyi pitämään samana nukahtamispaikasta huolimatta. Poistettiin myös Swaddle Up -unipussi käytöstä asteittain, koska todettiin, että vauvalla oli tarve saada jalat vapaiksi ja kädetkin aina hetkeksi ennen nukahtamista.

Iltasatu. Alettiin myös lukea iltasatua. Huomattiin jossain vaiheessa, että vauvalla kestää aina hetki ennen kuin hän on valmis nukahtamaan. Tämä toimi samalla kivana tekemisenä itselle, kun ei tarvinnut katsoa vauvan sähellystä, vaan saattoi keskittyä rauhassa lukemiseen ja antaa vauvan rauhoittua itsekseen. Toisinaan liian varhainen sähellykseen puuttuminen sai vauvan vain hermostumaan entisestään, mutta jos itsellä ei ollut mitään oheispuuhaa, oli vaikeaa olla puuttumatta.

Unilelu tai muu "viihdyke" ennen nukahtamista. Samalla kun luin iltasatua, vauva tarvitsi jotain puuhaa väsähtääkseen ja päästäkseen niin sanottuun nukahtamistilaan. Tähän toimi kivasti, kun hänelle antoi käsiin äitiyspakkauksessa tulleen pupu-unilelun sekä tutin. Näiden kanssa hän touhusi mielellään, kunnes väsähti.

Ei liikaa paineita. Yksi iso asia oli tosiaan, ettei otettaisi liikaa paineita tästä. Rutiineista haluttiin pitää kiinni, mutten enää harmistunut, jos vauva ei nukahtanutkaan viereen. Aiemmin mulle oli tosi tärkeää, ettei vauva oppisi nukahtamaan muualle. Nyt otin prioriteetiksi sen, että kunhan vain nukahtaa, ihan sama miten.

Vauvan nukahtamiskuvion tajuaminen. Tämä oli ehkä suurin oivallus kaikista. Aloin jossain kohtaa rutiineja toistettuamme huomaamaan aina tietyn kuvion vauvan nukahtamisessa. Kun menimme sänkyyn, hän oli yleensä heti todella levoton. Hänen täytyi saada oma aikansa säheltää pahin virta pois. Tähän oli tosiaan apuna iltasatu ja unilelu, jota hän sai samalla tutkia. Tässä kohtaa myös vielä juttelin vauvalle rauhallisesti. Tämän jälkeen alkoi unikitinät. Vauva alkoi vaikuttaa väsyneeltä, kitisi, hieroi silmiään ja liikehti levottomasti. Tällöin vauvaa piti auttaa nukahtamisessa eli kädet Swaddle Uppiin, tuttia suuhun ja makuupussin reunaa ylös niin, että hän pystyi "hautaamaan" kasvonsa siihen. Tässä kohtaa olin myös jo itse hiljaa, enkä puhunut enää vauvalle.

Tilanne nyt

Tällä hetkellä meidän nukahtamiset kestää noin 15-30 minuuttia. Vauva saattaa vielä ennen nukahtamista kitistä ja hän on usein tosi levoton: jalat, kädet ja pää heiluu ja hän ähisee. Mutta sitten hän vain yhtäkkiä väsähtää. Ensin tulee lasittunut katse ja lopulta hän sulkee silmänsä. Päätavoite on ollut, ettei tarvitsisi enää poistua makkarista eli olen vielä joskus ottanut häntä syliin ja keinuttanut, jos on meinannut mennä huudoksi. Vaunujakin ollaan käytetty, jos ei muu ole auttanut, mutta niitä ei ole enää yli viikkoon tarvittu.

Ja tosiaan kolme viimeisintä iltaa vauva on nukahtanut nyt omaan sänkyynsä. Toissapäiväinen ilta oli oikeastaan ensimmäinen, millaiseksi nukahtamiset vauvan kanssa olin aina kuvitellut. Hänet laitettiin pinnasänkyyn ja hän oli siellä hyvällä tuulella, varmaan ekaa kertaa ikinä. Hän leikki jaloillaan, naureskeli ja jutteli. Itse luin satua vieressä. Nukahtamismerkit huomattuani lopetin lukemisen, laitoin hänelle tutin suuhun ja kädet Swaddle Upiin, nostin makuupussin reunan ylös ja siihen hän sitten hetken päästä nukahti. Tilanne pysyi koko ajan mukavana ja rauhallisena.

Kaikkiaan uskon, että iltojen paranemiseen ei ole ollut mitään yksittäistä syytä, vaikka niitä tuossa aiemmin luettelinkin. Hiljalleen ollaan vain saatu kokonaisuus toimimaan ja iso osansa on varmasti sillä, että vauva on kasvanut ja kehittynyt unitaidoiltaan. Nyt ei auta muu kuin toivoa, että muutos olisi pysyvä.

Täysimetystä kesti neljä kuukautta

Otetaas tähän alkuun pieni hengähdystauko ja mietitään, mitä tästä aiheesta oikein haluan sanoa. Imetys. Se on ihanaa ja se on kamalaa. Toisinaan taas se ei tunnu miltään, se on vain ruokaa vauvalle. Se raastaa hermoja, se turhauttaa. Se tuo hymyn huulille ja saa tuntemaan suurta kiintymystä pientä ruokailijaa kohtaan. Se on todella helppoa ja se on ehdottomasti erittäin haastavaa.

Täysimetystä kesti meidän kohdalla neljä kuukautta. Edelleen imetys on vauvan pääasiallinen ravinnonlähde, mutta koska mukaan on nyt tulleet kiinteät soseet sekä iltapullo (josta osa on korviketta), on oikea termi tästä lähin osittaisimetys. Mutta miten meidän imetys noin muuten sujuu tällä hetkellä?

Voi miten pieni hän on ollut ♥ Tässä kuvassa nukahtanut viereen, nykyään sitä ei enää tapahdu.

Laitan vauvan sohvalle ja käännän kyljelleen. Asetun itse viereen ja yritän tarjota vauvalle rintaa. Tämä on ainoa asento, jossa hän suostuu nykyään enää syömään. Hän alkaakin pian imeä ja sitten päästää irti. Alkaa imeä ja päästää irti. Kitisee vähän. Alkaa imeä ja päästää irti. Hän tekee tätä niin kauan, että maitoa alkaa viimein herua. Hän on aika kärsimätön odottamaan. Joskus hän saa myös hirveät rintaraivarit, kun maitoa ei alakaan heti tulla ja syöminen loppuu huutoon jo ennen kuin alkaakaan.

Jos syöminen kuitenkin jatkuu, hän syö tyytyväisenä pari minuuttia. Sitten maidon tulo hieman hidastuu ja hän hermostuu. Päästää irti ja kitisee, syö, päästää irti ja kitisee. Tässä kohtaa vaihdan toiseen rintaan ja hän syö taas hyvin noin minuutin. Kunnes maidon tulo taas hidastuu. Hän päästää irti ja alkaa kitistä. Hän lopettaa kokonaan ja on yhä kärttyinen, muttei suostu enää syömäänkään. Jos yritän "väkisin" tarjota lisää, on tuloksena yleensä jälleen kova huuto.

Tässä on kuvaus imetyskerrasta, joka ei suju. Näitä tuli hetki sitten koko ajan. Niin paljon, että koko imetys ahdisti. Mua ahdisti jo valmiiksi, kun tiesin, että kohta pitäisi taas imettää. Etenkin, kun vauvan paino ei ollut viimeksi neuvolassa noussut tarpeeksi, joten pakkohan sitä ruokaa oli saada menemään alas. Mutta kun ei saanut!

Imetin aina ennen päiväunia ja niiden jälkeen. Päiväunien jälkeen meni yleensä vähän paremmin, mutta niitä ennen tilanne riistäytyi lähes aina käsistä yllä olevan kuvauksen tavoin. Päiväunia ennen vauva ei siis syönyt oikein mitään ja niiden jälkeenkin aika laiskasti. Päädyin siis lopettamaan kokonaan päiväunia ennen imettämisen, josko vauva söisi paremmin, kun saa syödä harvemmin. Ja se onkin nyt auttanut: meillä on taas useimmiten ihan hyviä syömiskertoja, kun imetän heti päiväunien jälkeen. Tästä heti-kohdasta ei saa poiketa yhtään. Kokeilin kerran ja vauva huusi puoli tuntia putkeen syöden lopulta pullosta.

Vauhtia riittää nykyään!

Ollaan nyt tosiaan annettu pumpattua maitoa pari kertaa pullostakin. Silloin, kun nämä raivarit oli pahimmillaan. En vain jaksanut ja pystynyt imettämään, kun toinen alkoi huutaa saman tien, kun hänet laski sohvalle. Ja kokeilin kyllä kaikkea. Seisten, maaten, istuen, keinutellen, pomppien, selällään, eri huoneessa, hämärässä, valoisassa sekä kaikenlaisten huijausten ja viihdykkeiden kera. Mutta ei, tuloksena oli aina huuto.

Ainoa toimiva keino saada hänet imemään kunnolla oli jo aiemmin mainitsemani tapa: imettää suoraan heräämisen jälkeen yhtään viivyttelemättä. Yritin nyt myös itse lisätä entisestään veden juontia ja aloin taas syömään pähkinöitä. Tuntuukin, että tämä kaikki on nyt johtanut siihen, että vauva syö taas paremmin ja on tyytyväinen imetyksen jälkeen. Odotellaan siis vielä ainakin seuraavaan neuvolaan, että tiedetään, nouseeko painokin hyvin. Tällä hetkellä voisin kuvailla imetystä seuraavanlaisesti:

Laitan vauvan sohvalle ja käännän kyljelleen. Hän on hyväntuulinen ja venyttelee unien jälkeen. Asetun hänen viereensä ja tarjoan rintaa. Hän alkaa hetken pohdinnan jälkeen imeä hyvin. Muutaman kerran hän saattaa päästää irti ennen herumista, muttei silti hermostu. Hän syö silmät kiinni siihen keskittyen, kunnes maidon tulo selvästi hidastuu. Silloin hän alkaa yleensä taas päästää irti. Hän pitää hetken mietintätaukoja, mutta syö edelleen pätkittäin. Joskus hän alkaa yhä kitistä, jolloin tarjoan vielä toistakin rintaa. Yleensä sen jälkeen viimeistään hän tulee kylläiseksi. Hän päästää irti ja katselee minua suurilla sinisillä silmillään. Hymyilee ja ihmettelee sormiaan tai jumppailee jalkojaan.

Näiden hetkien takia haluan vielä jatkaa. Näiden hetkien ja yöimetyksen helppouden. Siltikin sanoisin, että imetys on ollut meille enimmäkseen vain ruokintatapa siinä missä muutkin. Vauva syö itsensä täyteen yleensä viidessä minuutissa, enintään kymmenessä. Hän ei ole ikinä saanut imetyksestä lohtua itkuun (päin vastoin, hermostuu vain entisestään), eikä viihdy rinnalla aikaa kuluttamassa. Tavallaan ihanan tehokasta, mutta toisaalta haluaisin edes joskus vain uppoutua imetykseen ja nauttia siitä. Nyt siihen ei ehdi keskittyä yhtään, kun se on jo ohitse.

Ensimmäinen pullokokeilu viiden päivän iässä.

Pahin raivarikausi sai myös miettimään, tuleeko maitoa ylipäätään tarpeeksi. Toisaalta öisin vauva syö yhä hyvin. Imetyksen lopettaminenkin kävi mielessä tai lähinnä sen vähentäminen ja siirtyminen osittain pulloihin. Kynnys lopettaa on kuitenkin suuri, ja toivoisin imetyksen onnistuvan edes puolivuotiaaksi asti sen hyötyjen takia ja mielellään pidempäänkin. En ole mikään fanaattinen "pakko imettää, vaikka vauva ei kasvaisi" -tyyppi, mutten halua luovuttaa liian helpostikaan. Haluan, että mulle jäisi kuitenkin tunne, että tein parhaani ja kaikkeni yritin, mutta aina se ei vain riitä.

Ollaan nyt kuitenkin tehty se pysyvä (ja erittäin toimiva) muutos, että annetaan vauvalle illan viimeinen maito juuri ennen yöunia pullosta. Hän syö sen hyvin, mutta rinnasta tarjotessa alkaa aina huutaa. Aina, joka ilta. Erilaista raivoamista kesti iltaimetyksen kanssa jo pari kuukautta, mutta hän kuitenkin söi jonkin verran. Sitten tuli muutama ilta, kun hän vain huusi eikä syönyt enää mitään, joten olin viimein valmis kokeilemaan pulloa. Olen nyt saanut pumpattua maitoa vain noin 50 ml joka ilta. Annetaan siis lisäksi nyt korvikettakin niin, että maitoa on yhteensä aina 100 ml. Tämä on nyt myös ollut mukava hetki miehen ja vauvan välillä, kun mieskin pystyy ruokkimaan vauvan.

Tällä hetkellä siis näyttää taas siltä, että imetys sujuu. Ei ehkä täydellisesti, muttei huonostikaan. Mulle riittää tällä hetkellä, että se sujuu niin, että vauva kasvaa normaalisti ja omat hermoni eivät ole riekaleina. Katsotaan, kuinka pitkälle tämä kantaa ja jos ei kanna, mietitään tilannetta taas uudelleen. Täysimetys on kuitenkin päättynyt, mutta osittaisimetyksellä mennään. Vaikkakin tosiaan soseannokset ja korvikemäärät on niin pieniä, että kovin suurta muutosta aiempaan ei vielä ole.

Kuulumisia: Onko tämäkin jokin vaihe?

Haluaisin kirjoittaa blogiin vaikka ja mistä. Mulla on kamalasti ideoita ja ajatuksia, mutten vaan saa tekstejä valmiiksi. Siitä voidaan kiittää meidän tämän hetken vauva-arjen kummallisuutta. Kyse ei ole siitä, etteikö mulla olisi aikaa. Kyse on siitä, että asiat ja tilanteet muuttuu tällä hetkellä koko ajan. En saa tekstejä yleensäkään valmiiksi yhdeltä istumalta, mutta yleensä niiden muokkaus onnistuu silti hiljalleen. Nyt kuitenkaan ei. Jo päivän jälkeen palatessani keskeneräiseen tekstiin, mietin, että mitä ihmettä olen kirjottanut - eihän se asia nyt noin ole.

Olen esimerkiksi yrittänyt kirjoittaa imetyksestä jo kaksi viikkoa. Aloitin sillä näkökulmalla, että kirjoittaisin meidän koko imetysmatkasta tähän asti. Seuraavaksi kun jatkoin postausta, lisäsin sinne pari juttua sen hetkisestä rintaraivaritilanteesta. Pian olinkin parin jutun sijaan kirjoittanut muutaman kappaleen ja vaihdoin samalla näkökulmaksi juuri tämän hetken imetystilanteen. Kun taas seuraavaksi muutaman päivän päästä palasin tekstin pariin, ei sekään näkökulma enää toiminut. Eihän se imetys nyt noin hankalaa ole! Kirjoitinko tosiaan, että olisin valmis jo lopettamaan koko imetyksen? En missään nimessä!

Toinen mistä haluaisin kirjoittaa, on meidän illoista: miten nukahtaminen tällä hetkellä sujuu. Niissä on nimittäin tapahtunut edistystä. Mutten vain osaa pukea tätä edistystä sanoiksi, kun kuitenkaan illat ei mene täysin kivuttomasti vieläkään. Nukutustavatkin vähän vaihtelee, vaikka juuri kuvittelin, että ne ei enää vaihtele. Esimerkiksi tänään kirjoittaisin, kuinka illat sujuvat jo pääsääntöisesti ihan loistavasti (johtuen eilisestä supermahtavasta illasta), mutta jos olisin kirjoittanut tekstin toissapäiväisen huutoillan jälkeen, olisin luultavasti kertonut, kuinka näitä huonoja iltoja vaan yhä riittää, vaikka mitä tekisi.

Myös vauvan tunnetilat heilahtelevat tällä hetkellä tosi paljon. Koskaan ei voi tietää, millä jalalla hän milloinkin herää. Välillä hän on erityisen aurinkoinen ja hyvällä tuulella, kuten tänä aamuna. Ja välillä hän taas kitisee koko hereilläoloaikansa, kun missään ei ole hyvä. Tämä tietysti menee sen piikkiin, että hän on vauva. Vauvat tekevät niin. Kiinteiden aloitus on myös saanut aikaan vatsavaivoja. Ei pahoja, mutta pientä kärttyisyyttä ja itkuisuutta sekä selvästi lisääntynyttä pulauttelua.

Yötilanne

Yöt on myös yhtä hulinaa, on olleet jo aika pitkään. Heräämme kahden tunnin välein alkuyöstä ja loppuyöstä tunnin välein. Vauva syö öisin kahden tunnin välein, muu ei kelpaa nukahtamisen avuksi kuin maito. Lisäksi syömisten välissä hän nukkuessaan ähisee, heiluu ja kitisee. Tässä on jo mietitty jopa vellin aloitusta, jos kyse on vain siitä, että hänellä on nälkä. Sitä ei kuitenkaan enää nykyään suositella. Ajateltiin nyt siis odottaa, josko kyse olisi kuitenkin vain neljän kuukauden hulinoista ja tämä menisi itsellään ohitse. En kuitenkaan haluaisi riskeerata imetystä entisestään.

Laiskiainen hyökkäsi kimppuun!

Ollaan myös luopumassa Swaddle Upista. Aloin huomaamaan, että vauva haluaa jalat usein vapaiksi. Hän myös tarvitsee iltaisin nukkumaan mennessä hetken, jolloin kädet on vapaana, mikä on Swaddle Upin kanssa kurjaa, kun sitten hän on puolialasti nukkumaan mennessä. Toimiva vieroitustapa on ollut, että puetaan pojalle pyjama ja laitetaan hänet sitten makaamaan avoimen Swaddle Upin päälle. Hän saa hetken siinä tutkailla käsiään ja syödä sormiaan ja väsymyksen ilmaantuessa, laitetaan pelkät kädet pussin sisään. Ekalla yöimetyksellä otan sitten pussin kokonaan pois. Ehkä kohta voitaisiin luopua siitä nukahtamistilanteessakin, mutta ainakin toistaiseksi sitä vielä selvästi tarvitaan.

Ihanat päivät

Kaikkiaan haluan kuitenkin todeta, että nautin meidän päivistä. Niistä monista hyvistä hetkistä! Vaikka mua väsyttääkin, päivisin sen saa jotenkin sysättyä sivuun. Useimmiten ainakin. Vauva on alkanut myös ihanasti nauramaan ääneen useammin. Hän hymyilee paljon ja tykkää, kun hänelle juttelee tai vaikkapa lukee kirjoja. Erilaiset vuorovaikutusleikitkin on alkaneet hiljalleen upota. Ainoa mitä huomaan jo kaipaavani, on kodin ulkopuolinen elämä. Me ei ennen eristäytymistäkään kauheasti käyty missään, mutta ihan jo se kerta tai kaksi viikkoon tehty kirppis- tai kauppakeskuskiertely tai vierailu isovanhemmille toi edes jotain erilaista sisältöä päiviin. Harmittaa myös, ettei vauva juuri näe muita ihmisiä, varsinkin kun on juuri pahimmassa vierastusvaiheessa.

Piristystä päiviin tuo myös ihanat keväiset ilmat ja meidän jokapäiväinen ulkokävelylenkki. Siitä on tullut ihana tapa. Kävellään noin 40 minuuttia eli sen ajan, kun vauva liikkuvissa vaunuissa nukkuu. Kuuntelen samalla podcasteja, yleensä Hei Baby -podcastia, jonka löysin ihan vastikään. Se on kaikinpuolin ollut ihana ja niin samaistuttava! Olen itse asiassa aikeissa kirjoittaa siitä(kin) postausta. Mulle tulee nimittäin usein kuunnellessa sellainen "no niinpä, noin se just on!" -fiilis ja haluaisin kommentoida sitä enemmänkin jollekin. Ajattelinkin siksi laittaa ajatuksia tänne ylös, kunhan vain ehdin. Postauksia kun on tosiaan luonnoksissa jo 12...

Tästä tuli nyt hirveän pitkä sillisalaatti. Mutta sitähän tämä arki nyt on muutenkin ollut. :D Pahoittelen myös, jos tässä tekstissä on tavallista enemmän virheitä. Lykkään sen nyt julkaisuun normaalia nopeammin, jottei tämäkin jää vain luonnokseksi.