Täysimetystä kesti neljä kuukautta

Otetaas tähän alkuun pieni hengähdystauko ja mietitään, mitä tästä aiheesta oikein haluan sanoa. Imetys. Se on ihanaa ja se on kamalaa. Toisinaan taas se ei tunnu miltään, se on vain ruokaa vauvalle. Se raastaa hermoja, se turhauttaa. Se tuo hymyn huulille ja saa tuntemaan suurta kiintymystä pientä ruokailijaa kohtaan. Se on todella helppoa ja se on ehdottomasti erittäin haastavaa.

Täysimetystä kesti meidän kohdalla neljä kuukautta. Edelleen imetys on vauvan pääasiallinen ravinnonlähde, mutta koska mukaan on nyt tulleet kiinteät soseet sekä iltapullo (josta osa on korviketta), on oikea termi tästä lähin osittaisimetys. Mutta miten meidän imetys noin muuten sujuu tällä hetkellä?

Voi miten pieni hän on ollut ♥ Tässä kuvassa nukahtanut viereen, nykyään sitä ei enää tapahdu.

Laitan vauvan sohvalle ja käännän kyljelleen. Asetun itse viereen ja yritän tarjota vauvalle rintaa. Tämä on ainoa asento, jossa hän suostuu nykyään enää syömään. Hän alkaakin pian imeä ja sitten päästää irti. Alkaa imeä ja päästää irti. Kitisee vähän. Alkaa imeä ja päästää irti. Hän tekee tätä niin kauan, että maitoa alkaa viimein herua. Hän on aika kärsimätön odottamaan. Joskus hän saa myös hirveät rintaraivarit, kun maitoa ei alakaan heti tulla ja syöminen loppuu huutoon jo ennen kuin alkaakaan.

Jos syöminen kuitenkin jatkuu, hän syö tyytyväisenä pari minuuttia. Sitten maidon tulo hieman hidastuu ja hän hermostuu. Päästää irti ja kitisee, syö, päästää irti ja kitisee. Tässä kohtaa vaihdan toiseen rintaan ja hän syö taas hyvin noin minuutin. Kunnes maidon tulo taas hidastuu. Hän päästää irti ja alkaa kitistä. Hän lopettaa kokonaan ja on yhä kärttyinen, muttei suostu enää syömäänkään. Jos yritän "väkisin" tarjota lisää, on tuloksena yleensä jälleen kova huuto.

Tässä on kuvaus imetyskerrasta, joka ei suju. Näitä tuli hetki sitten koko ajan. Niin paljon, että koko imetys ahdisti. Mua ahdisti jo valmiiksi, kun tiesin, että kohta pitäisi taas imettää. Etenkin, kun vauvan paino ei ollut viimeksi neuvolassa noussut tarpeeksi, joten pakkohan sitä ruokaa oli saada menemään alas. Mutta kun ei saanut!

Imetin aina ennen päiväunia ja niiden jälkeen. Päiväunien jälkeen meni yleensä vähän paremmin, mutta niitä ennen tilanne riistäytyi lähes aina käsistä yllä olevan kuvauksen tavoin. Päiväunia ennen vauva ei siis syönyt oikein mitään ja niiden jälkeenkin aika laiskasti. Päädyin siis lopettamaan kokonaan päiväunia ennen imettämisen, josko vauva söisi paremmin, kun saa syödä harvemmin. Ja se onkin nyt auttanut: meillä on taas useimmiten ihan hyviä syömiskertoja, kun imetän heti päiväunien jälkeen. Tästä heti-kohdasta ei saa poiketa yhtään. Kokeilin kerran ja vauva huusi puoli tuntia putkeen syöden lopulta pullosta.

Vauhtia riittää nykyään!

Ollaan nyt tosiaan annettu pumpattua maitoa pari kertaa pullostakin. Silloin, kun nämä raivarit oli pahimmillaan. En vain jaksanut ja pystynyt imettämään, kun toinen alkoi huutaa saman tien, kun hänet laski sohvalle. Ja kokeilin kyllä kaikkea. Seisten, maaten, istuen, keinutellen, pomppien, selällään, eri huoneessa, hämärässä, valoisassa sekä kaikenlaisten huijausten ja viihdykkeiden kera. Mutta ei, tuloksena oli aina huuto.

Ainoa toimiva keino saada hänet imemään kunnolla oli jo aiemmin mainitsemani tapa: imettää suoraan heräämisen jälkeen yhtään viivyttelemättä. Yritin nyt myös itse lisätä entisestään veden juontia ja aloin taas syömään pähkinöitä. Tuntuukin, että tämä kaikki on nyt johtanut siihen, että vauva syö taas paremmin ja on tyytyväinen imetyksen jälkeen. Odotellaan siis vielä ainakin seuraavaan neuvolaan, että tiedetään, nouseeko painokin hyvin. Tällä hetkellä voisin kuvailla imetystä seuraavanlaisesti:

Laitan vauvan sohvalle ja käännän kyljelleen. Hän on hyväntuulinen ja venyttelee unien jälkeen. Asetun hänen viereensä ja tarjoan rintaa. Hän alkaa hetken pohdinnan jälkeen imeä hyvin. Muutaman kerran hän saattaa päästää irti ennen herumista, muttei silti hermostu. Hän syö silmät kiinni siihen keskittyen, kunnes maidon tulo selvästi hidastuu. Silloin hän alkaa yleensä taas päästää irti. Hän pitää hetken mietintätaukoja, mutta syö edelleen pätkittäin. Joskus hän alkaa yhä kitistä, jolloin tarjoan vielä toistakin rintaa. Yleensä sen jälkeen viimeistään hän tulee kylläiseksi. Hän päästää irti ja katselee minua suurilla sinisillä silmillään. Hymyilee ja ihmettelee sormiaan tai jumppailee jalkojaan.

Näiden hetkien takia haluan vielä jatkaa. Näiden hetkien ja yöimetyksen helppouden. Siltikin sanoisin, että imetys on ollut meille enimmäkseen vain ruokintatapa siinä missä muutkin. Vauva syö itsensä täyteen yleensä viidessä minuutissa, enintään kymmenessä. Hän ei ole ikinä saanut imetyksestä lohtua itkuun (päin vastoin, hermostuu vain entisestään), eikä viihdy rinnalla aikaa kuluttamassa. Tavallaan ihanan tehokasta, mutta toisaalta haluaisin edes joskus vain uppoutua imetykseen ja nauttia siitä. Nyt siihen ei ehdi keskittyä yhtään, kun se on jo ohitse.

Ensimmäinen pullokokeilu viiden päivän iässä.

Pahin raivarikausi sai myös miettimään, tuleeko maitoa ylipäätään tarpeeksi. Toisaalta öisin vauva syö yhä hyvin. Imetyksen lopettaminenkin kävi mielessä tai lähinnä sen vähentäminen ja siirtyminen osittain pulloihin. Kynnys lopettaa on kuitenkin suuri, ja toivoisin imetyksen onnistuvan edes puolivuotiaaksi asti sen hyötyjen takia ja mielellään pidempäänkin. En ole mikään fanaattinen "pakko imettää, vaikka vauva ei kasvaisi" -tyyppi, mutten halua luovuttaa liian helpostikaan. Haluan, että mulle jäisi kuitenkin tunne, että tein parhaani ja kaikkeni yritin, mutta aina se ei vain riitä.

Ollaan nyt kuitenkin tehty se pysyvä (ja erittäin toimiva) muutos, että annetaan vauvalle illan viimeinen maito juuri ennen yöunia pullosta. Hän syö sen hyvin, mutta rinnasta tarjotessa alkaa aina huutaa. Aina, joka ilta. Erilaista raivoamista kesti iltaimetyksen kanssa jo pari kuukautta, mutta hän kuitenkin söi jonkin verran. Sitten tuli muutama ilta, kun hän vain huusi eikä syönyt enää mitään, joten olin viimein valmis kokeilemaan pulloa. Olen nyt saanut pumpattua maitoa vain noin 50 ml joka ilta. Annetaan siis lisäksi nyt korvikettakin niin, että maitoa on yhteensä aina 100 ml. Tämä on nyt myös ollut mukava hetki miehen ja vauvan välillä, kun mieskin pystyy ruokkimaan vauvan.

Tällä hetkellä siis näyttää taas siltä, että imetys sujuu. Ei ehkä täydellisesti, muttei huonostikaan. Mulle riittää tällä hetkellä, että se sujuu niin, että vauva kasvaa normaalisti ja omat hermoni eivät ole riekaleina. Katsotaan, kuinka pitkälle tämä kantaa ja jos ei kanna, mietitään tilannetta taas uudelleen. Täysimetys on kuitenkin päättynyt, mutta osittaisimetyksellä mennään. Vaikkakin tosiaan soseannokset ja korvikemäärät on niin pieniä, että kovin suurta muutosta aiempaan ei vielä ole.