11. huhtikuuta 2020

Miten iltanukutus nyt sujuu?

Kirjoitin meidän vaikeista illoista ensimmäistä kertaa jo helmikuun puolivälissä. Vauva oli levoton ja itkuinen, nukahtaminen kesti, eikä mikään nukutustapa toiminut kuin kerran tai korkeintaan kaksi. Usein tuntui siltä, ettei tämä tulisi helpottamaan ikinä. Toisen kerran päivittelin tilannetta maaliskuun alussa, eikä se juuri ollut entisestä parantunut. Sen jälkeen en asiasta enää kirjoitellut, mutta maaliskuun lopun vuorokausikoosteesta selviää vielä, että tilanne oli yhtä huono kuin ennenkin.

Näitä vaikeita iltoja kesti lopulta lähes kaksi kuukautta, mutta nyt voin vihdoin ilokseni todeta, että illat ovat alkaneet helpottaa. Meillä on ollut parempia iltoja jo pari viikkoa, joista kolme viimeisintä iltaa vauva on nukahtanut omaan pinnasänkyynsä ihan rauhallisin tunnelmin. Niin iso ero entiseen! Tähän kahteen viikkoon mahtuu toki vielä pari huutoiltaakin, mutta nyt ne on olleet enemmän poikkeus kuin sääntö, ja niille on ollut aina jokin aivan selkeä syy, kuten väärin ajoitetut päiväunet.



Ennen iltojen helpottumista koettiin kuitenkin vielä todellinen aallonpohja. Menetettiin meidän ainoa varma keino nukuttaa vauva eli koliikkikeinu. Hän ei vain enää nukahtanut siihen, vaan alkoi huutaa siinäkin. Kesti viikon tai pari, kun meillä ei ollut enää mitään varmaa keinoa saada vauvaa nukahtamaan. Siinä koettiinkin monta vaikeaa iltaa, jolloin kokeiltiin vaikka ja mitä temppuja yhdessä ja erikseen. Tuntui siltä, että vauva aloitti huudon aina vain entistä aiemmin. Jossain vaiheessa hän sitten oppi onneksi nukahtamaan edes vaunuihin, vaikka siinäkin kesti aina pahimmillaan tunti.

Saman asian kanssa kamppailevia varmasti kiinnostaa, miten me siis lopulta päästiin sujuviin iltanukutuksiin? Se onkin hyvä kysymys. Kokeiltiin vähän kaikkea ja muokattiin hiljalleen iltarutiineja parempaan suuntaan yrityksen sekä erehdyksen kautta. Lopulta myös pidettiin hyvistä rutiineista kiinni aina niin pitkälle kuin mahdollista, muttei väkisin hammasta purren. Eli vasta sitten kun uhkasi mennä kovaksi huudoksi, poikettiin rutiineista ja hädissämme kokeiltiin ties mitä kikkoja ja keinoja, ettei huuto alkaisi. Ja niin me päästiin ilta illalta pidemmälle meidän rutiineissa, kunnes lopulta päästiin tähän toimivaan nykyhetkeen.



Olen tietysti myös oppinut tulkitsemaan vauvaa paremmin ja rentoutumaan asian suhteen. Ihan alkuun yritin pitää kynsin ja hampain kiinni johdonmukaisuudesta (eli toimia alusta loppuun täysin samalla tavoin), koska niin kuuluu tehdä. En halunnut millään käyttää esimerkiksi koliikkikeinua, ettei se vain opi siihen. Se oli virhe. Iltoja ja omaa jaksamista helpotti lopulta tosi paljon se, että meni aina fiiliksen mukaan - kunhan se nyt vain nukahtaa edes johonkin, eikä huuda. Sinällään hassua, että päästiin johdonmukaiseen pysyvään nukutustapaan, kun ensin luovuttiin johdonmukaisuudesta lähes kokonaan. Toisaalta vauvakin on nyt saanut lisää ikää eli hänelle on alkanut kehittyä paremmat valmiudet nukahtaa itse, mitä ei ehkä aiemmin vielä ollut.

Matkamme parempiin iltoihin

Päiväunet kuntoon. Testattiin erilaisia valvomisaikoja iltaisin. Kirjasin ylös vauvan päiväuniaikoja, nukahtamisaikoja ja nukuttamiseen kuluvaa aikaa sekä sen, mihin vauva milloinkin nukahti. Pian huomattiin, että iltatoimet oli hyvä ajoittaa niin, että vauva olisi sängyssä noin kahden tunnin päästä viimeisestä heräämisestä. Parasta olisi, että päiväunet päättyisivät klo 17, jolloin olisimme sängyssä noin klo 19. Usein tähän ei kuitenkaan päästy, joten nukkumaan mennään nykyään klo 18.15-19.15 välillä. Siten, että viimeisistä päiväunista on kulunut noin kaksi tuntia (huolimatta siitä, vaikuttaako vauva erityisen väsyneeltä vai ei).

Yliväsymyksen välttäminen. Sanotaan, ettei vauvaa saisi päästää yliväsyneeksi, koska sitten nukahtaminen hankaloituu. Moni kuitenkin sanoo myös, että varoi asiaa liikaa eli yliväsymys olisikin hyvä juttu. No, meidän kohdalla täytyy sanoa, että yliväsymystä pitää todellakin välttää viimeiseen asti. Meidän vauva on sille ihan kamalan herkkä ja jos mennään nukkumaan, kun vauva on jo selvästi väsynyt, on tuloksena ihan varmasti huuto. Eli nukkumaan jo mielellään ensimmäisistä väsymyksen merkeistä tai kellon mukaan (kuten juuri aiemmin kirjoitin).

Rauhoittuminen ennen yöunille menoa. Puetaan yöpuku nyt jo hyvissä ajoin, yleensä jo jopa tuntia ennen nukkumaanmenoa. Tällöin vauva ei ole niin kärttyinen, kun ei ole vielä ihan väsynyt ja iltatoimet sujuu mukavissa tunnelmissa. Toisaalta vauva myös yleensä piristyi hirveästi yöpuvun vaihdosta, niin siksikin tämä on hyvä tapa. Sitten siirrytään olkkariin rauhallisempiin puuhiin. Yleensä luetaan vielä kirjaa sylikkäin tai annetaan hänen olla itsekseen sitterissä leluja mutustellen.



Imetyksen tilalle iltapullo. Aiemmin imetin vauvan sängyssä ennen nukutusta. Koska vauva sai siitä aina raivarit, siirryin imettämään sohvalle. Koska sekään ei auttanut, lopetettiin ensin viimeinen iltaimetys kokonaan (koska vauva ei ollut muutenkaan enää aikoihin syönyt mitään ennen yöunia, raivonnut vain). Sittemmin kuitenkin tajuttiin fiksuina vaihtaa tämä pulloon, ettei syömisväli olisi liian pitkä ja vauva nukahtaisi tyytyväisempänä. Mies antaa nyt vauvalle 100 ml maitoa pullosta juuri ennen sänkyyn siirtymistä. Sen jälkeen vielä tietysti röyhtäytys.

Äitiyspakkauksen makuupussi. Otettiin äitiyspakkauksen makuupussi käyttöön ja alettiin nukuttaa vauvaa siihen minun vieressäni sängyssä. Tästäkin kokeiltiin eri variaatioita: pussi kiinni, auki, puoliauki, pinnasängyssä, meidän sängyssä tai vaunuissa, kunnes löydettiin toimivin tapa. Tämä oli tosi hyvä ratkaisu, koska se oli "elementti", jonka pystyi pitämään samana nukahtamispaikasta huolimatta. Poistettiin myös Swaddle Up -unipussi käytöstä asteittain, koska todettiin, että vauvalla oli tarve saada jalat vapaiksi ja kädetkin aina hetkeksi ennen nukahtamista.

Iltasatu. Alettiin myös lukea iltasatua. Huomattiin jossain vaiheessa, että vauvalla kestää aina hetki ennen kuin hän on valmis nukahtamaan. Tämä toimi samalla kivana tekemisenä itselle, kun ei tarvinnut katsoa vauvan sähellystä, vaan saattoi keskittyä rauhassa lukemiseen ja antaa vauvan rauhoittua itsekseen. Toisinaan liian varhainen sähellykseen puuttuminen sai vauvan vain hermostumaan entisestään, mutta jos itsellä ei ollut mitään oheispuuhaa, oli vaikeaa olla puuttumatta.

Unilelu tai muu "viihdyke" ennen nukahtamista. Samalla kun luin iltasatua, vauva tarvitsi jotain puuhaa väsähtääkseen ja päästäkseen niin sanottuun nukahtamistilaan. Tähän toimi kivasti, kun hänelle antoi käsiin äitiyspakkauksessa tulleen pupu-unilelun sekä tutin. Näiden kanssa hän touhusi mielellään, kunnes väsähti.

Ei liikaa paineita. Yksi iso asia oli tosiaan, ettei otettaisi liikaa paineita tästä. Rutiineista haluttiin pitää kiinni, mutten enää harmistunut, jos vauva ei nukahtanutkaan viereen. Aiemmin mulle oli tosi tärkeää, ettei vauva oppisi nukahtamaan muualle. Nyt otin prioriteetiksi sen, että kunhan vain nukahtaa, ihan sama miten.

Vauvan nukahtamiskuvion tajuaminen. Tämä oli ehkä suurin oivallus kaikista. Aloin jossain kohtaa rutiineja toistettuamme huomaamaan aina tietyn kuvion vauvan nukahtamisessa. Kun menimme sänkyyn, hän oli yleensä heti todella levoton. Hänen täytyi saada oma aikansa säheltää pahin virta pois. Tähän oli tosiaan apuna iltasatu ja unilelu, jota hän sai samalla tutkia. Tässä kohtaa myös vielä juttelin vauvalle rauhallisesti. Tämän jälkeen alkoi unikitinät. Vauva alkoi vaikuttaa väsyneeltä, kitisi, hieroi silmiään ja liikehti levottomasti. Tällöin vauvaa piti auttaa nukahtamisessa eli kädet Swaddle Uppiin, tuttia suuhun ja makuupussin reunaa ylös niin, että hän pystyi "hautaamaan" kasvonsa siihen. Tässä kohtaa olin myös jo itse hiljaa, enkä puhunut enää vauvalle.

Tilanne nyt

Tällä hetkellä meidän nukahtamiset kestää noin 15-30 minuuttia. Vauva saattaa vielä ennen nukahtamista kitistä ja hän on usein tosi levoton: jalat, kädet ja pää heiluu ja hän ähisee. Mutta sitten hän vain yhtäkkiä väsähtää. Ensin tulee lasittunut katse ja lopulta hän sulkee silmänsä. Päätavoite on ollut, ettei tarvitsisi enää poistua makkarista eli olen vielä joskus ottanut häntä syliin ja keinuttanut, jos on meinannut mennä huudoksi. Vaunujakin ollaan käytetty, jos ei muu ole auttanut, mutta niitä ei ole enää yli viikkoon tarvittu.

Ja tosiaan kolme viimeisintä iltaa vauva on nukahtanut nyt omaan sänkyynsä. Toissapäiväinen ilta oli oikeastaan ensimmäinen, millaiseksi nukahtamiset vauvan kanssa olin aina kuvitellut. Hänet laitettiin pinnasänkyyn ja hän oli siellä hyvällä tuulella, varmaan ekaa kertaa ikinä. Hän leikki jaloillaan, naureskeli ja jutteli. Itse luin satua vieressä. Nukahtamismerkit huomattuani lopetin lukemisen, laitoin hänelle tutin suuhun ja kädet Swaddle Upiin, nostin makuupussin reunan ylös ja siihen hän sitten hetken päästä nukahti. Tilanne pysyi koko ajan mukavana ja rauhallisena.

Kaikkiaan uskon, että iltojen paranemiseen ei ole ollut mitään yksittäistä syytä, vaikka niitä tuossa aiemmin luettelinkin. Hiljalleen ollaan vain saatu kokonaisuus toimimaan ja iso osansa on varmasti sillä, että vauva on kasvanut ja kehittynyt unitaidoiltaan. Nyt ei auta muu kuin toivoa, että muutos olisi pysyvä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti