Hän on syntynyt!

Ihana pieni poikamme syntyi kiireellisellä sektiolla. Kaikki voidaan hyvin ja kirjoittelen lisää, kunhan tästä vielä toivutaan entisiin voimiin. Nyt me vain ihmetellään tätä pientä ja harjoitellaan uusia juttuja. Ollaan molemmat ihan rakastuttu, hän on täydellinen ❤

Painoa pojalla oli 2854g ja pituutta 50 cm. Raskausviikkoja oli 38+3.

38+2: Neuvola ja kuulumisia

Torstai oli hyvin turhauttava päivä. Nukuin sitä edeltävän yön tosi pienissä pätkissä supistusten takia. Ne ei olleet niin kipeitä, että niihin olisi joutunut edes vielä keskittymään, eikä niitä tullut säännöllisesti, mutta ne herätti ja jätti päälle aina lievän menkkamaisen jomotuksen, enkä sen jälkeen saanut heti unta uudelleen. Ja kun viimein nukahdin jonkinlaiseen univalvetilaan, tuli seuraava herättävä supistus. Kun aamulla päätin sitten nousta ylös, tuntui siinä vielä muutama selkeämpi kipupiikki, mutta sitten kaikki loppui kuin seinään.

Mulla on ollut samaa jo ennenkin satunnaisina öinä, joskin olen saanut sentään nukuttua paremmin. Alkuun jaksoinkin jopa innokkaana yrittää kellottaa näitä supistuksia, mutta viime kerralla en enää viitsinyt vaivautua. Turhautti vaan melko lailla, ettei supistukset johtaneet mihinkään ja siihen päälle huonosti nukutun yön väsymys - parempiakin päiviä on ollut. Viime yö ja sitä edeltävä yö oli onneksi taas hyviä ja nukuin tosi hyvin, eikä supistuksiakaan tullut yhtään.

37+3

Satunnaisten supistusten lisäksi olo käy tukalaksi vauvan asennon takia. Pää painaa kylkikaarta ja/tai palleaa etenkin harjoitussupististusten aikana, joita tulee useampi tunnissa. On tullut jo varmaan muutaman viikon, olen niin tottunut niihin jo, etten oikeastaan edes kiinnitä niihin huomiota, paitsi tosiaan silloin, kun pää painaa ikävästi ja on vaikea saada henkeä. Muita epämukavia oireita ei juurikaan ole. Kunhan vain alan olla tosi kärsimätön.

Neuvolassa ei ollut kummempaa. Kaikki oli hyvin, paitsi glukoosi oli yhdellä plussalla ekaa kertaa ikinä. Voi johtua kuulemma vain siitä, että oon syönyt viime aikoina paljon makeaa. Sillä ei kuitenkaan ole tässä kohtaa enää merkitystä radin tai vauvan voinnin kannalta, mutta suositteli toki, ettei nyt karkkipussillista vedä päivässä ja että joisi vettä mehun sijaan. Tällä viikolla tuli kyllä syötyä babyshowereiden kakun sekä keksien jämiä, ostettua mehujäätä pakkaseen ja taisin yhden karkkipussinkin ohimennen syödä, että eiköhän syylliset löydy tältä listalta. :D Mutta nyt herkut on taas loppu, joten voi palata normaaliin.

Seuraava neuvolakäynti on 39+4. Sitä ennen käyn äitiyspolilla painoarviossa 39+0. Vaikka tämä jatkuva odottaminen onkin tuskaista, on helpottavaa ajatella päivittäin, että taas ollaan päivän lähempänä syntymää! Mulla oli pitkään olo, että tämä syntyisi jo joskus 38+ viikolla tai ettei ainakaan laskettuun asti mene, mutta nyt tuntuu kyllä siltä, ettei varmaan lähde itsekseen ilman käynnistystä tai leikkausta edes syntymään.

Magneetin tulokset perätilasynnytystä varten

Eilen tosiaan tuli käväistyä lantion magneettikuvassa. Se ei onneksi ollut pahakaan kokemus. Kesti kaikkiaan vain 10 minuuttia ja laitteeseen sai mennä jalat edellä. Pidin silti visusti silmät kiinni ja yritin kuunnella radiota, mutta eihän se mitään kuulunut sen koneen metelin alta. :D Ainoa haaste kuvauksessa oli pitää jalat paikallaan, kun mulla on tapana heilutella varpaita ihan huomaamatta lähes koko ajan.

Tänään lääkäri sitten soitti tuloksista. Lantiossa pitäisi olla oikein hyvin tilaa perätilasynnytykseen. Yksi raja-arvoista oli tosin jäänyt 5 mm alle sallitun, mutta koska muut arvot olivat yli sentin enemmän kuin tarvittaisiin, oli lääkärit yhdessä katsoneet, että tilaa on aivan riittävästi synnyttää alakautta. Myös vauvan painoarvio on ollut aina pienen puoleinen. Näiden kaikkien tekijöiden summana lääkärit siis suosittelivat alatiesynnytystä, jos olen itse siihen valmis.

Tämä oli tavallaan iso helpotus, joskin nyt alkaa hiljalleen jännittää koko homma. Olen iloinen, ettei ainakaan heti tarvinnut varata sektiota. Mutta jännittää, että miten kaikki tulee menemään ja joudutaanko lopulta kuitenkin sektioon, mutta kiireellisenä. Tässä kun on esim. se riski, että vauva kääntyy synnytyksen käynnistyessä vaikka poikittain, jolloin se tarkoittaisi suoraan sektiota. Synnytyksen aikana muutenkin seurataan paljon tarkemmin kaikkea kuin normaalisti ja kynnys vaihtaa kiireelliseen sektioon on tosi matala. Mitään ei riskeerata, vaan nimenomaan yritetään ennakoida, jotta hätäsektioon ei jouduttaisi, pelkästään kiireelliseen.

Menen vielä viikolla 39+0 ultraan, jossa katsotaan vauvalle taas uusi painoarvio. Siihen on reilu viikko. Sen jälkeen mietitään, että varataanko sektio vai odotetaanko yhä vain synnytyksen spontaania käynnistymistä. Itse tietenkin toivon, että vauva lähtisi syntymään jo paljon ennen tuota.

Eniten mua tällä hetkellä lohduttaa, että voin muuttaa mieltäni milloin tahansa. Tuntuu hyvältä, että mulla on nyt mahdollisuus alatiesynnytykseen, mutta jos tilanteen iskiessä päälle tuleekin joku paniikki, ei kukaan tule siihen pakottamaan.

Babyshowerit ja magneetti suoritettu

Eilen vietettiin mun babyshowereita sopivan rennolla tyylillä. Tiesin päivänkin jo etukäteen, koska aikataulusyistä se meni näin myöhäisille viikoille. Sai silti jännittää, että mahdanko olla edes raskaana enää, mutta kyllä vain, vauva pysyttelee kiltisti vielä masussa.

Vähän aamulla kyllä jännitti, kun tunnin sisään mahtui muutama kipeä supistus ja lähes jatkuvaa alavatsan lievää särkyä, mutta nämä meni sitten ohi. Sama toistui myös keskipäivällä, mutta lopun päivää ei tuntunutkaan onneksi enää mitään. Viime yönä heräsin myös supistukseen ja niitä tuli kolme tunnin sisään, mutta loppuivat taas. Optimistisesti ajattelen, että kyllä nämä jotain valmistelee, eikä tarvitse ehkä laskettuun aikaan asti kärvistellä. :D

Juhlittiin mun vanhempien luona pienellä porukalla lähinnä iltaa mukavasti viettäen ja hyvistä tarjoiluista nauttien. Oli niin hienot koristelutkin! Pari ohjelmanumeroakin mahtui mukaan. Arvattiin vauvan syntymäpäivä ja mitat. Lisäksi mun tehtävänä oli tunnistaa automerkkejä (helppo homma tietysti) ja oli pieni kilpailu muodostaa muita nimiä mun ja miehen nimistä. Ja vauva sai myös paljon ihania muistamisia. <3 Oli taas kiva lähteä pois kotoa ja nähdä kaikkia läheisiä. Vaikka illalla olinkin aivan poikki ja väsynyt, niin kyllä nämä tekee hyvää, että jaksaa taas paremmin olla kotona ja odotella.

Tänään kävin aamulla myös sovitusti lantion magneettikuvassa, joten nyt ei ole enää mitään estettä, vaikka vauva lähtisikin syntymään. Kaikki menot on hoidettu ja lantion mitatkin tiedossa, jolloin synnytystapa voidaan päättää vaikka lennosta jo tänään, jos tarve vaatisi. Huomenna toki sitten lääkäri soittaa ja se viimeistään selviää.

Perätilan ulkokäännösyritys

Eilen käytiin miehen kanssa Tyksin äitiyspolilla perätilan takia. Viikkoja oli siis 37+0. Käynti jännitti etukäteen, muttei lopulta ollut kovinkaan pelottava. Kolme tuntia tuohon kaikkiaan kului aikaa. Meidät vastaanottanut kätilö oli ihana ja piti meidät hyvin ajan tasalla tilanteesta ja huolehti siitä, että mulla oli koko ajan hyvä olo. Lääkäri sen sijaan oli vähän kummallinen, enkä tuntenut häntä kohtaan kovin suurta luottamusta koko aikana. Tuntui jotenkin huithapelilta ja kaikki tapahtui tosi nopeasti. Mutta palataanpa alkuun! Varoituksena, että teksti on pitkä. Halusin tallentaa kaiken muistiin.

Mutta ihan alkuun siis kätilö laittoi mulle vatsan päälle vauvan sykettä mittaavan anturin ja sanoi, että otetaan pieni pätkä vauvan sykekäyrää. Jäätiin miehen kanssa istuskelemaan seurantatilaan. Ehkä vartin päästä mulle tuli aika puskista selkeä harjoitussupistus (joita tulee paljon muutenkin pitkin päivää) ja sen aikana vauvan sydänäänet laski yhtäkkiä 140:stä alle sataan ja välillä katosivat kokonaan, kunnes taas nousivat normaaliksi. Kätilö tulikin sitten heti kysymään, että minkäs tempun vauva täällä oikein teki. Selitin supistuksesta ja kätilö laittoi sitten supistuksiakin mittaavan anturin paikoilleen. Sanoi, että laite voi välillä sekoilla, jos ei saa supistuksen takia yhteyttä, mutta että nyt joudutaan ottamaan pidempi käyrä ja varmistamaan asia.

Tämän takia jouduin siis olemaan käyrillä lopulta tunnin. Supistuksia tulikin vielä viisi tunnin sisään, mutta vauvan sykkeet pysyi koko ajan hyvinä, joten ekalla kerralla oli kyse vain laiteviasta eli se hetkellisesti supistuksen takia sekoitti sykkeen esim. mun sykkeeseen. Niin ja kyse tosiaan oli  vain kivuttomista harjoitussupistuksista eli ei pelkoa synnytyksen käynnistymisestä.

Kätilö siinä sitten lopuksi vielä jutteli, että tämä supistustahti voi tietää huonoa ulkokäännöksen suhteen, koska niitä tulee mulla niin paljon. Lisäksi koska olen pienikokoinen ja istukkakin on edessä ja vauva on ollut koko ajan perätilassa, ei nekään varsinaisesti lisänneet ulkokäännöksen onnistumisprosenttia, mutta että lääkäri tekee siitä lopulta sitten päätöksen. Varauduin siis jo siihen, ettei käännöstä edes yritetä.

Ultraääni

Käyrien jälkeen mentiin lääkärin ultrattavaksi. Ensin mitattiin vauvan pään koko ja vatsan ympärys, jolloin painoarvioksi saatiin n. 2890 grammaa. Jäi häiritsemään, oliko vauvalla jotenkin erityisen iso pää, kun ultra näytti viikoiksi 40+, mutta lääkäri ei kommentoinut tätä mitenkään. Lisäksi lääkäri mittasi napavirtauksen ja katsoi silmämääräisesti lapsiveden määrän. Sitten tehtiin sisätutkimus, jossa arvioitiin myös summittain lantion mittoja. Nyt kohdunsuu oli sormelle auki, eilen vielä kokonaan kiinni, mutta joskus näissä on tulkintaerojakin.

Tutkimus tuntui kyllä tosi inhottavalta, olin varma, että kohta murtuu häntäluu. Mutta mikäs siinä oli ollessa kipeästi haarat levällään, kun huoneessa oli mun ja miehen lisäksi kätilö, lääkäri ja bonuksena vielä kolme kandia. :D Multa ei nyt edes kysytty etukäteen, voiko kandit osallistua vaan se selvisi mulle vasta huoneessa. En olisi heitä ehkä tällä kertaa halunnut mukaan, mutta sano se siinä kohtaa, kun nämä jo innoissaan ovat siellä, että "en oo vielä koskaan ennen nähnyt tällaista perätilakäyntiä". No, siinäpä nuo menivät sivussa.

Ulkokäännösyritys

Tämän kaiken jälkeen lääkäri vain ilmoitti, että yritetään ulkokäännöstä. Se kyllä yllätti, koska varsinaisesti mikään ei puoltanut sen onnistumista. Lääkäri ei edes kysynyt, käykö se mulle, vaan alkoi vain valmistella käännöstä. Onneksi ihana kätilö sitten huikkasi sivusta koko toimenpiteen ajan, että olenko kunnossa ja pärjäänkö ja muistutti, että keskeytetään heti, jos sattuu, koska sen ei kuulu sattua. Ennen käännöstä soitettiin myös muuten synnytysosastolle, että voidaanko aloittaa. Leikkaussalin on oltava vapaana, koska on riski joutua hätäsektioon. Kätilö tosin sanoi, että yksikään ei ole siihen joutunut käännöksestä muutamaan vuoteen.

Kun käännös aloitettiin, alkoi myös jännittää uudelleen. En uskonut itse yhtään siihen, että käännös voisi onnistua. Yksi kandeista seurasi ultralla vauvan sykettä ja lääkäri alkoi painaa vatsaa molemmin käsin koittaen saada ensin päätä liikkeelle. Tämä vähän yllätti, kun olin kuullut muiden kokemuksista, että se tehdään siten, että ensin kokeillaan varovasti nostaa tarjoutuvaa osaa eli pyllyä ja sitten jos se liikkuu, myös päätä. Mutta lääkäri yritti lähinnä saada vain päätä liikkeelle ja kun se ei onnistunut, alkoi vasta etsiä pyllyä, että nouseeko se sieltä edes. Tuntui tosi inhottavalta, kun lääkäri runnoi vatsaa menemään, mutta ei kai se varsinaisesti sattunut. Varmaan maksimissaan jo viiden minuutin jälkeen lääkäri sitten luovutti ja parempi niin. Pää antoi ehkä vähän myöten, mutta pylly ei noussut lainkaan, niin ei kannattanut turhaan yrittää. Lääkäri sanoi, että tuntuu kuin tila vain loppuisi kesken, mutta että periaatteessa on pieni mahdollisuus, että vauva saisi vielä itse itsensä potkaistua oikein päin.

Tämän jälkeen pääsinkin taas takaisin käyrille, nyt sitä otettiin varmaan noin vajaa tunti. Ja koska vauvan sykkeet pysyi hyvinä, päästiin lähtemään kotiin. Nyt oloni on ihan hyvä ja vauvakin on onneksi liikkunut ihan normaalisti. Vatsassa on yksi aristava kohta siinä, mistä eniten painettiin ja tietysti siinä kohdin vauvan pää on juuri painamassa, mutta eiköhän se tuosta helpota.

Lääkäristä jäi kyllä väkisinkin kuva, että tiesiköhän se yhtään, mitä teki. Ultratessakin kyseli kandeilta, että olisikohan tuossa polvi ja tässä taitaa mennä reisi. Ennen käännöstä kyseli, että hetkinen, miten päin se selkä nyt olikaan, että tarkistetaanpa vielä. Niin ja kandi kyseli alussa, että katsooko lääkäri napanuoran paikan. Ei katso, koska kuulemma sillä ei ole mitään väliä. Kandi sitten siihen mutisi, että oli vaan ennen tuloaan lukenut ohjeesta, että niin kuuluu tehdä... Missään kohtaa en myöskään saanut tietää, että esim. millaisessa perätilassa vauva nyt oli alatiesynnytykseen nähden: jalat vai pylly edellä? Tilanne oli jotenkin vain ohi ennen kuin edes alkoikaan, eikä mitään selitetty, tehtiin vaan.

Oltaisiin kyllä saatu jutella vielä lääkärille tilanteen jälkeen (kätilön sanoin "kun kaikki nyt tapahtui jotenkin niin nopeasti"), mutta ei siinä kohtaa keksinyt mitään kysyttävää, oli jotenkin hölmistynyt olo kaikesta. Plus tosiaan en luottanut koko lääkäriin yhtään. Näin jälkeen miettien, olisin kyllä halunnut tietää, miten päin vauva jäi sinne alatiesynnytystä ajatellen ja miltä tilanne muuten hänen mielestään näytti jatkon kannalta. Mutta kysyn nämä sitten myöhemmin, kun lääkäri (toivon mukaan joku eri) vielä soittaa.

Mitäs nyt sitten?

Maanantaina mulla on nyt varattuna aika lantion magneettikuvaan mittojen saamiseksi ja tiistaina lääkäri soittaa sitten tuloksista. Pitää muistaa kysyä sektion ja perätilan riskeistä, vauvan asennosta ja haluan myös tietää tarkat mitat päästä ja lantiosta. Ilmoitin jo mahdollisen halukkuuteni synnyttää alakautta perätilasta huolimatta, mutta mitään varsinaista päätöstä en ole vielä osannut tehdä. Kätilö totesikin, että onhan se alatiesynnytys aina parempi vauvalle ja  melko paljon perätilasynnytyksiäkin hoidetaan. Ne menee kuulemma yleensä ihan yhtä hyvin kuin muutkin, kun vain on etukäteen läpäissyt tarkan seulan, kuka perätilasynnytystä saa yrittää. Painotti myös, että voin muuttaa mielipidettäni ihan milloin vain, mihin sitten päädynkin, niin kauan kuin vauva on sisällä.

Nyt siis odotan mielenkiinnolla ja hiukan jännitykselläkin, mitä tiistaina selviää. Sen jälkeen aletaan sitten tosissaan miettiä, mitä tehdään, jos valinnan vapaus on. Jos tilaa ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi, se on sitten vain suunniteltu sektio 39+ viikolla. Helpotti kyllä myös kuulla, että jos synnytys nyt alkaisikin yllättäen vaikka viikonloppuna, ei ole mitään hengenhätää, vaan voin noudattaa ihan normaalia sairaalaanlähtökaavaa.

Käynnistä ei kaikesta huolimatta jäänyt mitään traumoja ja jos tällainen tilanne koittaisi joskus uudelleen, voisin siihen suostua. Tosin haluaisin ehkä ensin kysyä, että mitkä asiat puoltaa onnistumista ja mitkä ei, koska esimerkiksi nyt koin itse, että koko käännöstä oli alkujaankin aika turha yrittää.

37+0 Neuvolalääkäri ja kuulumiset

Mahtavaa päästä kirjoittamaan, että vauva on nyt täysiaikainen. Ei enää keskonen, vaan ihan oikea valmis pieni vauva. Tästä lähin hän keräilee enää painoa, mutta on täysin valmis syntymään. Ja niin oltaisiin mekin valmiita saamaan hänet tänne! Itse uumoilen hänen syntyvän 38 viikolla, vaikkei mikään siihen varsinaisesti viittaakaan. Mies uskoo päättäväisesti, että hän syntyy tarkalleen laskettuna aikana. Lähinnä tosin siksi, että se olisi isyyslomien kannalta loistava päivä syntyä. :D Toki jos joudutaan perätilan takia suunniteltuun sektioon, ei varmaan olla kumpikaan oikeassa viikossa tai päivässä.

Voin edelleen hyvin ilman pahempia vaivoja tai oireita. Vatsaa tosin jo kiristää ja painaa ikävästi ja ylös nouseminen alkaa olla hieman tuskaista ja hi-das-ta. Jalat väsyy herkästi ja pitkään ei pysty olemaan pystyssä, jos ei liiku. Harjoitussupistuksia tulee paljon päivittäin eli niitä, että kohtu kovettuu ilman kipua. Kivuliaitakin supistuksia on ollut joitain, mutta jostain syystä vain öisin. Kuitenkaan ei edes joka yö eli sen puolesta en usko synnytyksen vielä pian koittavan. Sinällään hassua, että jostain 27 viikolta asti olen levännyt sairauslomalla peläten ennenaikaista syntymää, mutta niin vain tässä ollaan ja odotellaan.

Olen myös päässyt vihdoin takaisin tietynlaiseen odottavaan zen-tilaan synnytyksen suhteen. Eli synnytys ei enää kauheasti pelota ja otan vastaan sen, mitä tulee. On se sitten normaali, perätila tai sektio. Tähän on ehkä auttanut se, että mulla ei ole nyt mitään odotuksia asian suhteen. En oleta tai odota asioiden menevän millään tietyllä tavalla. Tästä olen iloinen, koska silloin alkuun perätilan selvitessä tuli hetkellisesti tosi tympeä olo. Harmitti ja ärsytti, ehkä pelottikin ja ainakin olin todella pettynyt, että näin kävi. Mutta näistä tunteista kun pääsi ajan kanssa yli, on homma onneksi taas ihan toinen.

Neuvolalääkäri

Eilen mulla oli rutiinitarkastuksiin kuuluva neuvolalääkäri. En oikein alkuun tiennyt, mitä siellä tehdään, mutta nyt olen fiksumpi ja voin jakaa tiedon teidänkin kanssanne. Vaikka eipä siellä ihmeempiä, aikaa kului tarkalleen 7 minuuttia.

Katsottiin verenpaine sekä paino ja ne perus turvotukset ym. kysyttiin. Kaikki normaalisti. Kysyi, miten on raskaus mennyt. Sen jälkeen tehtiin sisätutkimus. Kohdunsuu oli kiinni, mutta kanava lyhentynyt ja pehmentynyt eli ihan normisettiä näille viikoille. Kuunneltiin syke ja otettiin sf-mitta, joissa ei mainittavaa. Vauva oli selkeästi yhä perätilassa tai ehkä jopa vähän vinossa/poikittain. Varpaat tuntui kuulemma siellä, missä pitäisi olla pää tai mieluiten edes pylly. Se ei yllättänyt yhtään, näin olin ajatellutkin.

Sain lopuksi vielä lähetteen äitiyspolille perätilan takia ja sinne sainkin ajan jo täksi päiväksi, koska viikkoja on jo niin paljon. Suuntaamme sinne siis myöhemmin tänään ensin sydänäänikäyrään ja sitten lääkärin ultraan. Lopusta ei olekaan vielä tietoa, mutta palaan asiaan käynnin jälkeen, jos siitä ei kovin suuria traumoja jää. Jännittää kyllä melkoisesti!

Kaikki löytyy paitsi vauva?

Ollaan päästy hankinnoissa siihen pisteeseen, että kaikki on valmista. Ainoastaan vauva puuttuu, mutta jos ei sitä tietäisi, voisi hyvin kuvitella, että täällä jo sellainenkin asuu. Nyt onkin hyvä aika pysähtyä vielä kertaamaan ja miettimään, puuttuuko meiltä kuitenkin jotain oleellista vai onko meillä todella jo ihan kaikki hankittuna.

Ensimmäisenä tulee mieleen itkuhälytin. Tällä ei ole kiire, koska talvivauvaa ei voi heti parvekkeelle nukuttaa, enkä haluaisikaan. Itkuhälyttimen mallilla ei juuri ole väliä, mutta sen pitäisi toimia akulla tai paristoilla. Lisäksi olisi kiva bonus, jos siinä olisi lämpötilamittaus. Tätä Padwicoa monet suosittelevat ja onhan siinä kaikkia hienoja ominaisuuksia. Se on vaan aika kallis ja ehkä turhankin hieno meidän tarpeisiin nähden. Ajattelin katsella, josko vaikka Black Friday -tarjouksista löytyisi joku hyvä.

Päiväuniin liittyen meiltä puuttuu myös parvekevaunut. En viitsisi ostaa kokonaan toisia vaunuja, mutten haluaisi käyttää sellaisenaan meidän nykyisiäkään, koska silloin ne joutuu aina raahaamaan portaat ylös asti. Ajatuksena olisi jättää vaunujen runko aina alas autotalliin ja kantaa pelkkä koppa ylös, jossa vauvan voisi nostaa kätevästi parvekkeelle unia jatkamaan. Mutta joskus vauva tietysti nukutetaan suoraan parvekkeelle ja silloin pelkkä koppa ei riitä. Mietinkin, jos ostaisi parvekkeelle vain toisen rungon, johon sopii tuo Britaxin vaunukoppa. Ei ole vain tullut vastaan sopivaa käytettyä vielä, vaikka mulla on ollut ostoilmoituskin pidempään esillä.

Lisäksi meiltä puuttuu yövalo. Haluaisin jonkun pattereilla toimivan, helposti liikuteltavan, missä olisi eri kirkkauksia. Yöllä ei viitsisi räpsäistä kaikkia kirkkaita valoja päälle, mutta on selvää, että jonkinlainen valo varmasti tarvitaan. Näissä olen lykännyt ostamista, kun netin kautta ei pääse vertailemaan kirkkauksia, että mikä sitten olisi oikeasti hyvä. Mutta tämän saatan vielä lähiaikoina tilatakin, jos onnistun löytämään sopivan.

Vessaan pitäisi myös hankkia jonkinlainen hoitoalusta. Meille on nyt sinne väliaikaisena ratkaisuna ohut tyyny, jonka päälle tulee sellainen ohut hoitopeite, mutta se menee vain hetkisen vauvan ollessa ihan pieni. Katsotaan nyt kuitenkin, tullaanko lopulta käyttämään hoitopöytää lainkaan. Jos se jää turhaksi, voi hoitopöydän alustan vain siirtää vessaan. Siksi ei olla vielä hankittu toista alustaa. Ja siksi, että ne on kaikki mun mielestä ihan liian isoja pesukoneen päälle.

Mahdollisia sairasteluja varten pitäisi vielä ostaa särkylääkettä sekä sellainen paljon kehuttu Baby-Vac -nenäimuri. Näillä ei ole kiirettä. Niin joo ja d-vitamiinia, sitä kai edelleen suositellaan.

Meidän vauvalla ei myöskään ole vielä yhtään pehmolelua tai leluja ylipäätään. Lelukaarikin on ostamatta. Olen ajatellut, että näitä varmaan tulee kuitenkin lahjaksi (tai ainakin moni aina toteaa, että leluja satelee ovista ja ikkunoista liikaakin) ja jos ei tule, niitä ei ole vielä kiire ostaa, koska eipä tuo pieni varmaan ensimmäiseen kuukauteen niistä mitään ymmärrä.

Isommista hankinnoista puuttuu syöttötuoli. Sillä ei ole kiirettä vielä, enkä ole oikein osannut päättää, millaisen haluaisinkaan. Onneksi tässä on aikaa niitä ihmetellä.

Muuta en sitten keksikään eli kaikki oleellinen ainakin löytyy. Tietenkin sitä vasta käytännössä sitten huomaa, mitä tullaan tarvitsemaan ja mitä ei. 

Voihan perätila sentään!

Vauva on ollut perätilassa jo kohta pari kuukautta, enkä ole liikkeistäkään tai asennosta muuten huomannut, että hän olisi koskaan edes käynyt raivotarjonnassa eli siten kuin kuuluisi. Normaalistihan vauvat kääntyvät raivotarjontaan raskausviikkoon 30 mennessä, viimeistään 34-36 raskausviikon välillä. Vain noin 4 prosenttia vauvoista on perätilassa vielä täysiaikaisina eli viikon 37+0 jälkeen. Nyt mulla on viikkoja 35+5, mutta mitään muutosta ei näytä tapahtuvan. Olen siis alkanut jo henkisesti varautumaan tulevaan, etten tipahda niin kovaa ja korkealta, jos tilanne on sama vielä 36+6 viikon neuvolalääkärikäynnillä.

Tulossa on siis ensin tuo neuvolalääkäri. Jos vauva on yhä käsin tunnusteltaessa perätilassa, lääkäri laittaa lähetteen äitiyspolikliniikalle, jossa ultrataan. Varmistetaan vauvan tarjonta ja jos mahdollista, yritetään ulkokäännöstä. Tätä toivon kokeiltavan, joskin etuseinäistukka, ensisynnyttäjyys ja supistusherkkä kohtu voivat olla tällekin esteenä tai ainakin haasteena. Muistaakseni ensisynnyttäjistä vain 40 prosentilla kääntö onnistuu ja siltikin vauva voi päättää kääntyä vielä takaisin perätilaan. Jos vauva ei käänny eikä häntä saada käännettyä, ovat vaihtoehdot karkeasti ottaen suunniteltu sektio tai perätilasynnytys, mikäli lantio ei ole liian ahdas ja vauva arvioidaan alle 4 kiloa painavaksi. Niin ja mikäli vauva ei ole kunnolla perätilassa, esim. poikkitila tai jalat edellä, tarkoittaa se lähes aina myös sektiota.

Kuva täältä.

Mua tietysti harmittaa tosi paljon tämä tilanne, koska mua ei synnytys jännittänyt tippaakaan, eikä se jännittäisi vieläkään, jos kaikki olisi normaalisti. Kuitenkin perätilasynnytys tuntuu ajatuksena aika pelottavalta ja sektio vieläkin kamalammalta, mutta toisaalta ehkä asteen verran turvallisemmalta. Myönnän, että olen todella pettynyt, jos vauvaa ei saada käännettyä eikä hän käänny itse. Tiedostan kyllä, että ns. normaalissakin synnytyksessä olisi voinut mennä moni asia pieleen, mutta se että jo lähtökohtaisesti en välttämättä pääse sitä edes kokeilemaan, harmittaa ja paljon.

Mitä tehdä, että vauva vielä kääntyisi itse?

On toki vielä mahdollista, että vauva kääntyykin itse raivotarjontaan, vaikka se onkin koko ajan epätodennäköisempää, mitä pidemmälle mennään. On kuitenkin runsaasti myös asioita, joita voi turvallisesti kotona yrittää, jotta vauva kääntyisi vielä itsellään. Ja voi pojat, niitähän mä olen kokeillut. Mies juuri totesi, ettei uskalla enää tulla olohuoneeseen, kun ei voi koskaan tietää, mikä rituaali kulloinkin on käynnissä :D Ehkä "tieteellisin" keino on Spinning babies -liikkeet ja niitä olen koittanutkin tehdä. Samoin jumppapallolla touhuamista ja raskausjoogaa. Niistä erikoisemmista kikoista olen koittanut houkutella vauvaa oikeaan suuntaan valon ja musiikin avulla sekä kokeillut jopa kotiakupunktiota, jossa laitetaan pyykkipojat pikkuvarpaisiin.

Mutta ei, tällä tyypillä on vaan mielestään niin mahdottoman hyvä asento just sellaisenaan kuin on. Vielä voisin harkita joko osteopaattia tai oikeaa akupunktiota, joiden jotkut sanoo auttavan. Mutta kovin paljoa en viitsi kokeilla siksikään, että useinhan vauvoilla on jokin syy pysyä perätilassa ja siksi mikään  erityinen keinokaan ei välttämättä auta. Syy voi olla esimerkiksi epänormaali määrä lapsivettä, liian lyhyt napanuora, kiertynyt napanuora, epämuodostumat sikiössä tai kohdussa... Onhan näitä. Usein syy taitaa kuitenkin jäädä mysteeriksi.

Perätilasynnytys vai sektio?

Jos vauvaa ei saada kääntymään, tulee eteen vaikea valinta. Yritetäänkö perätilasynnytystä vai varataanko sektio? Jos haluan synnyttää perätilassa, pääsen magneettikuvaan, jossa selvitetään lantion kokoa ja ultraan, jossa vauvankin koko vielä arvioidaan. Tämän perusteella lääkäri voi sitten suositella tai kieltää perätilasynnytyksen. Vauvan pitää mahtua syntymään turvallisesti. Kummassakin tavassa on hyviä ja huonoja puolia.

Perätilasynnytys olisi tavallaan lähempänä normaalia synnytystä ja siksi se kiehtoo. Tiedän, että monet ovat siitä selvinneetkin ihan kunnialla. Sen sanotaan olevan tietyissä olosuhteissa ihan turvallinen tapa synnyttää, mutta onhan siinä riskejä. Äidin pitää pystyä synnyttämään vauva itse, esimerkiksi imukuppia ei voida käyttää apuna. Vauvan päähän ei voida kiinnittää vauvan vointia tarkkailevaa anturia. Vauva voi jäädä jumiin, koska suurin osa eli pää, syntyy viimeisenä. Napanuora voi kiertyä kaulan ympäri normaalia synnytystä todennäköisemmin. Ja tietenkin kurjin skenaario olisi se, että joudutaan joka tapauksessa menemään leikkaukseen, mutta kiireellisenä tai hätänä. Mutta olettaen kaiken menevän hyvin, vauvan saisi synnyttää alakautta ja hänet saisi heti rinnalle. Kaikki menisi, kuten olen tähän asti toivonutkin, mutta vauva vain tulisi väärin päin maailmaan.

Sektio tuntuisi tavallaan vähän turvallisemmalta, etenkin kun se on etukäteen suunniteltu. Siinä saisi itse vain makoilla ja muut hoitaisivat työn vuosien kokemuksella. Riskit vauvan vammoille ovat pienet. Mutta riskit äidille on toki isommat, onhan se iso leikkaus kuitenkin. Sektiossa mua harmittaa eniten se, että vauvan saa harvoin rinnalle synnytyksen jälkeen. Huonoimmassa tapauksessa joudun yksin heräämöön ja mies poistuu vauvan kanssa muualle. Parhaassa tapauksessa vauvan voi toki saada heti rinnallekin, mutta näistä kuulee niin harvoin, etten tiedä, mitä kaikkea sen saamiseen vaaditaan. Sektio myös itsessään pelottaa, olla nyt hereillä vatsa auki leikattuna. Ja sitten on se leikkauksesta toipuminen, erilaiset mahdolliset komplikaatiot ja kivut leikkauksen jälkeen. Sektio voi myös vaikuttaa myöhempiin raskauksiin esim. lisäämällä keskenmenoja tai vaikeuttamalla raskautumista.

En rehellisesti sanoen tiedä yhtään, mitä tekisin. Mieleni muuttuu vähän väliä, kun luen onnistuneita kokemuksia sekä perätilasynnytyksestä että sektioista. Tuntuu, että kaikki alatiesynnytyksen valinneet sanovat, että ovat kiitollisia, että uskalsivat valita sen. Sitten taas kaikki leikkauksen valinneet sanovat, että ovat kiitollisia, että turvautuivat siihen. Olen yrittänyt tutustua paljon aiheeseen ja tällä hetkellä olen vähän enemmän perätilasynnytyksen kannalla, jos lääkäri pystyy sitä  turvallisena suosittelemaan.

Vielä on toki sekin mahdollisuus, että vauva saadaan kännettyä äitiyspolilla ulkokäännöksen avulla. Tai sekin mahdollisuus, että vauva kääntyykin vielä ihan itse, joskin se on epätodennäköisempää enää näillä viikoilla. Olen kuitenkin onneksi ehtinyt jo sulatella tätä asiaa mielessäni muutaman viikon. Joku voisi sanoa, että on turhaa murehtia tätä etukäteen, mutta mulle se on parempi näin, koska pettymys ja pelko on ollut suuri, kun olen tajunnut, ettei normaali alatiesynnytys ehkä onnistukaan. Nyt kun olen valmistautunut myös tähän perätilan mahdollisuuteen, on mieli jo vähän rennompi. Kuten miehellekin sanoin, uskon että vauva saadaan joka tapauksessa turvallisesti maailmaan ja sehän tässä on tärkeintä, tulipa hän sitten millä tyylillä tahansa.