Vauva 2 kk

Kuukauden ikäinen vauva tuntui vielä vastasyntyneeltä. Pieneltä avuttomalta nyytiltä, vaikka olikin jo saanut painoa ja pituutta kerättyä. Kahden kuukauden ikäinen vauva onkin sitten jo kehittyneempi versio. Onhan hänkin vielä pieni ja vauva, muttei enää niin vastasyntyneen oloinen. Häntä alkaa myös olla jo hankala kantaa. Kokonsa puolesta hän ei tahdo enää mahtua järkevästi syliini ja painokin alkaa tuntua käsissä, kun hänen päätäänkin pitää vielä kannatella. Myöhemmin onneksi helpottaa, kun hän oppii kannattelemaan kunnolla päätään ja kantoasennot monipuolistuu.

Pään kannattelua harjoitellaankin edelleen. Vauva nostaa jo paremmin päätään vatsalla ollessaan, mutta on vieläkin joskus laiskalla päällä, eikä viitsi tätä taitoa juuri harjoitella. Sen sijaan sylissä vatsallaan ollessaan tai olkapäällä hän nostaa päänsä jo hienosti ja pitää sen ylhäällä, mutta vielä pitää tukea niskaa äkkinäisten liikkeiden vuoksi. Muutenkin pään hallinta alkaa jo monipuolistua, sillä vauva kääntelee selällä ollessaan taidokkaasti päätä puolelta toiselle ja osaa myös pitää sen ns. keskellä, mitä ei vielä kuukausi sitten tehnyt. Vauva on nyt myös löytänyt nyrkkinsä ja syö niitä ahnaasti vähän väliä.

Nyt parin kuukauden iässä vauvan kanssa on jo ihanaa seurustella. Hän osaa ottaa katsekontaktin ja pitää sen pitkään. Kun hänelle juttelee, tuntuu siltä, että hän oikeasti yrittäisi kuunnella, mitä puhutaan. Samalla hänenkin suunsa alkaa liikehtiä ja kädet ja jalat vispata vimmatusti. Hän selvästi yrittää myös vastata, mutta ääntä ei vielä aina tule. Joitain suloisia kurinoita ja naukumisia hän kuitenkin saa jo ilmoille. Hymyjäkin tulee useita päivittäin, ja niihin ei kyllästy koskaan! Tänään aamulla vauva oli minulle jo hymynsä hymyillyt ja vähän jo kiukutteli väsymystään. Mutta sitten isi pelmahti paikalle ekaa kertaa tänään, ja vauva silminnähden ilahtui, sillä väläytti taas monta ihanaa hymyä ja alkoi jokeltaa. Vauva selvästi tunnistaa jo meidät vanhemmat.

Vauva tykkää edelleen liikkeestä eli vaunuista, kaukalosta ja kantamisesta. Sitterissäkin vauva on todella mielellään, mutta jostain oudosta syystä hän saa siinä melkein aina hikan. Lisäksi hän rakastaa vaipanvaihtoja. Tai ehkei juuri niitä, mutta hoitotasolla makoilua. Hän viihtyy siinä hyvin - juttelee, jumppailee ja hymyilee. Hän on myös alkanut tarkkailla leluja leikkimatolla ollessaan ja viihtyy siinä joitain hetkiä itsekseenkin. Eilen huomattiin, että hän osaa myös seurata lelua katseellaan. Neuvolassa hän ei tietysti jaksanut kiinnostua neuvolatädin hömpötyksistä ja tuijotteli vain itsepäisesti isin naamaa. :D Otettiin muuten myös kirjat nyt esille ja aletaan lukea niitä tästä lähin päivittäin.

Yöt nukutaan yhä pääsääntöisesti hyvin, tällä hetkellä noin klo 21-8 välinen aika. Toki vauva herää alkuyöstä 3-4 tunnin jälkeen syömään ja aamusta sitten noin 2 tunnin välein. Ei kuitenkaan jouduta valvomaan öisin hänen takiaan eli tilanne on ihan kohtalaisen hyvä, vaikka heräämisiä tuleekin useita. Päiviinkin ollaan saatu jonkinlaista järjestystä päiväuniremontin takia, mutta vielä niistä puuttuu selkeä rytmi, eikä päivien kulkua pysty ennustamaan yhtä hyvin kuin öiden.

Meillä on nyt käytössä 62-kokoiset vaatteet. Osa niistä on isoja ja osa melkein jo pieniä, mallista  riippuen. Painoa vauvalle oli tullut kuukaudessa kilon verran ja pituutta noin kolme senttiä. Saatiin eilen neuvolassa myös rotavirusrokote. Mietin sen suhteen pitkään, mitä tehtäisiin. Muut rokotteet tietysti otetaan, mutta tästä olin kuullut niin paljon huonoa. Päätin lopulta kuitenkin, että parempi rokote kuin itse tauti. Jännätään nyt vaan, että kuinka kauheat vatsavaivahuudot tästä saadaan vai saadaanko mitään. Tuntuu olevan tuuripeliä. Viime yönä vauva ainakin jo itkeskeli tapaansa enemmän. Tuntui kurjalta katsoa sitä vääntelyä ja itkua, kun oli tavallaan itse aiheuttanut ne pienelle. Vaikka hyvän syyn takia tietysti, mutta ei sitä siinä kohtaa miettinyt.

Nyt sitten kohti kolmatta kuukautta. En malta odottaa, että pääsen silloin taas vertailemaan, miten paljon kehitys on mennyt eteenpäin! Kasvaa niin vauhdilla. ♥

Kastepäivän kohokohdat

Kastejuhla on nyt vietetty pienellä porukalla kotonamme. Vauva sai ihanan hänelle sopivan nimen ja kaikki sujui meidän mielestä hienosti. Varsinainen kaste ei kestänyt kuin reilut kymmenen minuuttia, mikä oli meille juuri hyvä. Vauva tosin itki sen aikana aina välillä, mutta se johtui kastemekosta. Hän alkoi itkeskellä jo sitä pukiessa ja pian hänelle tuli siinä ihan tolkuttoman kuuma.

Mietin pitkään, miten kirjoittaisin kastepäivästä. Päädyin nyt lopulta siihen, että jaan päivän mieleenpainuvimmat jutut kanssanne.

Ensimmäinen kolhu. Tietenkin juuri tänä aamuna vauva onnistui ekaa kertaa heilauttamaan päätään niin, että se kopsahti suoraan omaan ylähuuleeni. Se sattui minua, joten sattui varmasti vauvaakin. Ja huutohan siitä syntyi. Onneksi hän tyyntyi nopeasti. Hetken pidin viileää vauvan otsalla, mutta koska hän ei näyttänyt enää olevan moksiskaan, lopetin. Hiukan jännitin, ollaanko molemmat naamat mustina kasteessa, mutta eipä tuosta kummallekaan jäänyt kuin henkiset traumat.

Päiväunien ajoitus osui täysin nappiin. Mua jännitti hirveästi, miten näiden kanssa kävisi, koska jos ajoitus olisi pielessä, vauva olisi todella kärttyinen kasteen aikana. Vauva nukkui kuitenkin ensin tunnin päikyt, valvoi ja nukkui sitten vajaa pari tuntia lisää eli juuri niin kuin suunnittelinkin. Kiitos päiväuniremontin! Sen avulla pystyin ennakoimaan tätä. Jouduttiin tosin herättämään vauva hiukan kesken unien, mutta se sujui hyvin kantamalla koppa sisälle ja riisumalla ulkovaatteet. Siinä hän availi rauhassa silmiään monen silmäparin tuijottaessa ja väläytteli herättyään ihania hymyjä.

Onko pappi unohtanut? Saatiin hieman jännittää, tuleeko pappi lainkaan. Hän kyllä sanoi tulevansa siinä yhden paikkeilla, mutta kun kello oli jo viisi yli, aloin miettiä, että oltiinko vahingossa väärässä päivässä. Onneksi pappi kuitenkin saapui!

Kastemekon pukeminen. Siinä vain oli sitä jotain, kun sai pukea vauvalle saman mekon, joka on ollut itsensä päällä melkein 30 vuotta sitten. Vauva tosin ei tykännyt tästä ja pukeminen oli muutenkin yllättävän hankalaa, kun nepit oli kaikki selän takana.

Itse kaste. Olihan se ihana ja tunnelmallinen, vaikka alkuun jännittikin. Oma huomioni meni tosin pitkälti vauvan katsomiseen ja tutin asetteluun, hetken pidin häntä itsekin sylissä. Onneksi kaste tuli kuvattua videolle, niin pystyi jälkeen kuuntelemaan, mitä se pappi oikein puhuikaan.

Rento tunnelma kasteen jälkeen. Oli ihanan helpottavaa, kun kaste oli ohitse ja oma pieni hermostuneisuus katosi. Kahviteltiin ja juteltiin, vauva kulki sylistä syliin ja päätyi lopulta sitteriin, jota jonkun piti koko ajan keikuttaa, jotta hän oli tyytyväinen. :D Siinä hän pilkki jatkuvasti, mutta uni ei tullut kuin vasta ulos, kun vieraat alkoivat jo tehdä lähtöä.

Potrettikuvien ottaminen ei ihan sujunut. Suunnitelmissani aseteltaisiin vauva kauniisti rekvisiitan keskelle ja otettaisiin monia ihania kuvia. Mutta todellisuudessa vauva huusi kuumuuttaan kasteen loputtua ja räpsittiin vain nopeasti pari perhekuvaa, josta syöksyttiin riisumaan hiostava mekko pois. Onneksi ehdittiin edes muutama kuva ottamaan vauvastakin, mutta ei se mekko nyt sitten kuvissa kovin kauniilta näytä saati näy kunnolla. Vauva itse onneksi onkin päätähti ja hän oli tietysti suloinen.

Lisäksi vauva sai ihania lahjoja. Adidaksen hupparin, housut ja t-paidan, lorukirjoja, satukirjan, soittorasian, kummilusikan ja muumi-astiat. Seurakunnalta hän sai iltarukousnopan, kastekynttilän ja Paapiin pipon.

Päivä oli ihana, mutta on kyllä iso helpotus, että se on nyt ohitse! Nyt voidaan taas keskittyä arkeen.

Miten sujuu päiväuniremontti?

Päiväuniremonttia on nyt takana yli viikko. Jos et tiedä yhtään, mistä puhun, lukaise ensin tämä postaus. Olin alkuun tämän remontin suhteen optimistisen skeptinen. Se kuulosti todella hyvältä onnistuessaan, mutta juuri sen onnistumisesta olinkin aika epävarma.

Meillä ensisijainen tavoite oli pitää valvomisajat maksimissaan tunnissa ja vartissa. Toissijainen tavoite oli venyttää kaikki päiväunet kahteen tuntiin ja nukkua niistä kahdet ulkona. Kolmanneksi pyrkimyksenä oli saada vauva nukahtamaan myös sisälle pidemmiksi pätkiksi. Kuinkas sitten kävikään?

Sanoisin, että kohtalaisen hyvin. Ei nyt ihan oppikirjamaisesti, mutta edistystä on tapahtunut. Tämä toimii meillä aika kivasti aina iltapäivään klo 14-16 saakka (riippuen vähän toisten unien pituudesta ja aamun heräämisajasta). Joskin viime päivinä ollaan alettu lipsua tästä ja vauvakin on käyttäytynyt niin, että tätä on ollut vaikea noudattaa. :D Hän on siis alkanut nukahdella itsekseen sisälle imetysten jälkeen ihan "vääriin" aikoihin.

Aamuheräämisensä jälkeen vauva siis nukkuu nykyään (normaalisti) kahdet päiväunet ulkona. Ekat kestää lähes aina 2 tuntia ja vartin (kuten pitääkin), ja tokat 1-2 tuntia. Ekoilla päikyillä vauva kähisee paljon jo tunnin jälkeen, muttei silti herää. Toisilla päiväunilla hän nukkuu levottomammin ja hänet joutuu nukuttamaan puolessa välissä uudelleen, mutta usein tutti tai pieni heilutus riittää ja unen saa jatkumaan. Ei kuitenkaan aina ja silloin hän nukkuu vain tunnin.

Näiden unien välillä on ollut valvomista maksimissaan suositeltu tunti ja vartti. Alkuun tuntui oudolta laittaa virkeän oloinen vauva "väkisin" unille, mutta ei siinä ole silti mennyt kuin viisi minuuttia, kun hän on jo tuhissut ulkona kopassaan. Ja nyt tuntuu, että vauva osoittaa jo väsymisen merkkejä tuon maksimiajan jälkeen.

Toisten päiväunien jälkeen, siinä klo 14-16 välillä, koittaa taas tunnin ja vartin valvominen. Sen jälkeen yritetään nukuttaa vauva sisälle. Tämä on ohjeiden vastaista, koska vauva kuuluisi aina nukuttaa ulos, mutta jotenkin kolmet ulkopäikkärit tuntuu liialliselta. Tämä on nyt kuitenkin johtanut siihen, että vauva ei enää klo 14-16 jälkeen nuku kunnon päiväunia, koska hän ei vain nukahda sisälle, vaikka mitä yrittäisi. Paitsi itsekseen vahingossa, kun on tarpeeksi väsynyt, mitä on nyt parina viime päivänä tapahtunut usein. Mutta nukuttamalla ei millään.

Vauva on ollut nyt iltaisin vähän levoton ja itkee herkemmin kuin päivällä. Johtuu osin väsymyksestä. Olisi siis parasta, jos vauva oppisi nukahtamaan sisällekin nukuttamalla, mutta siihen on vielä matkaa. Meiltä tosin puuttuu tähän selkeät rutiinit ja johdonmukaisuus. Niitä on vain vaikeaa alkaa luoda, kun tuntuu ettei mikään toimi. Ei toimi kehto, sohva, koliikkikeinu, syli tai syöttö. Ei vieretysten, ei yksin. Ei isi, ei äiti. Ei hiljaisuus, ei melu.

Yöthän meillä menee unien puolesta tosi hyvin, ja vauva nukahtaa helposti viereeni sänkyyn, vaikka sisällä ollaankin. Yöunien rutiinit (eli sänky, syöttö, hiljaisuus, pimeä huone ja minä vieressä) saattaisi siis toimia päivälläkin, mutten halua kokeilla tätä siksi, että vauva tuntuu jo selvästi erottavan tämän yöpuuhaksi. En siis halua vahingossakaan sotkea tätä asiaa, ettei yöt mene plörinäksi. 

Meidän illoissa on siis vielä tekemistä, mutta siihen noin klo 14 asti sujuu kivasti. Joka tapauksessa nämä ohjeet näyttäisi toimivan ja vielä melko pienellä vaivallakin - kunhan niitä jaksaa noudattaa. Alkuun oli helppo laittaa vauva ulos silloin kun pitää, mutta nyt hän on tosiaan alkanut nukahdella sohvalle imetysten jälkeen itsekseen. Ehkä tämä remontti on kuitenkin tuonut jotain tolkkua valvomisiin, eli kun on hetken menty säännöllisemmällä max tunti vartin valvomisella, on vauva alkanut itsekin tottua siihen, eikä siksi jaksa enää valvoa niin pitkään. Paitsi niin no, iltaisin.

Voisi kuitenkin sanoa, että ns. normaalina päivänä tiedän jo melko tarkkaan meidän päivärytmin aina klo 14-16 asti ja se on jo paljon tämän ikäisellä vauvalla. Tuntuu, että nyt on paljon enemmän aikaa päivissä, kun pystyy ennakoimaan asioita. Toki tämä ei vielä tarkoita, että homma myös jatkuu tulevaisuudessa näin hyvin, ja asiat tuntuukin muuttuvan hetkessä eri tavoin, mutta toivotaan parasta.

Hankinnat syntymän jälkeen

Sitä ajatteli hankkivansa kaiken tarpeellisen jo raskausaikana. Kirjoitan erikseen vielä siitä, mitkä hankinnat on olleet hyviä ja mitkä ehkä huonompia. Nyt ajattelin kuitenkin listata kaiken, mitä ollaan jouduttu tai muuten vain haluttu hankkia vielä syntymän jälkeen.

Harsot

Meillä oli harsoja noin kymmenen kappaletta ennen syntymää. Heti kotiutumista seuraavana päivänä ostettiin viisi lisää. Parin viikon päästä vielä viisi. Niitä vain kuluu! Meillä on makkarissa aina kolme harsoa öitä varten ja olkkarissa kolme päiviä varten. Lisäksi harso on aina paikallaan sitterissä, koliikkikeinussa ja hoitopöydällä. Varaharsoja säilötään kaukalossa, vaunuissa ja kylpyhuoneessa. Sitten on ne pesussa olevat harsot ja päivän aikana likaantuvat harsot (pääasiassa pukluun), joten niitä ei voi olla liikaa.

Tutit

Meillä oli viisi erilaista tuttia hankittuna, koska olin kuullut, että vain yksi yleensä kelpaa. Niin meillekin kävi: NUK:in Genius 0-2 kk tutti lateksisella päällä on ainoa kelpuutettu. Sen vauva hyväksyi heti alussa, muut sylkee edelleen pois. Kaksi tuttia oli kuitenkin ihan liian vähän, joten hankittiin vielä kaksi lisää. Lisäksi hankittiin samalta merkiltä hiukan eri mallinen tutti, NUK Happy Days. Onneksi sekin kelpasi vauvalle, joskin se sylkäistään pois suusta hiukan todennäköisemmin kuin aiemmat.

Lelukaari

Tämä jätettiin ostamatta ihan tietoisesti ennen syntymää. Yllättävän nopsaa sillekin tuli tarve eli olisi voinut hankkia jo etukäteenkin. Meinasin ensin ostaa uutena ja käyttää meidän Oz Babyn lahjakortin siihen. Siellä oli kuitenkin suppea ja kallis valikoima ja kaikkien haluamieni kaarien toimitukset oli vasta helmikuulle. Niinpä päädyin selaamaan toria ja ostin käytettynä kaaren kympillä. Tämä ajaa asiansa varmasti hyvin sen aikaa, kun sitä nyt ylipäätään tarvitaan.

Itkuhälytin

Tämäkin jätettiin tarkoituksella hankkimatta, kun ajattelin, ettei sitä heti tarvitse. En kuitenkaan uskaltanut jättää vauvaa lainkaan parvekeunille ennen hälyttimen ostoa, joten pian tämäkin piti hankkia. Meidän piti ostaa joku halpa, mutta lopulta niissä ei ollut missään meidän tarvitsemia ominaisuuksia. Niinpä panostettiin ja ostettiin tarjouksesta noin satasella Padwico 850. Se onkin ollut ihan täydellinen ostos. Luotettava ja kaikin puolin toimiva. Tässä postauksessa on lisää tietoa, jos kiinnostaa.




Koliikkikeinu

Vauva alkoi itkeä masuvaivojaan ja oli hetkiä, jolloin hän ei rauhoittunut kuin syliin ja silloinkin piti kävellä ympäri asuntoa. Tästä inspiroituneena hankittiin koliikkikeinu. Ne olisi olleet uutena tosi kalliita, joten ostettiin Tori.fi:stä käytetty keinu muistaakseni 60 eurolla. Vauva viihtyy siinä melko hyvin, kun päällä on tärinä, keinutus ja musiikki yhtäaikaa. Tällä saa aina ostettua vähän omaa aikaa itselleen tarvittaessa, mutta masuvaivoihin se ei kyllä tehoa.

Swaddle Up -unipussit

Ostin näitä yhden koossa S ja yhden koossa M, käytettyinä vitosella. En tiennyt, onko nämä kaiken hypetyksen arvoisia, mutta tuli nopsaa selväksi, että on ne. S-koon pussia ei viitsitty ostaa toista, kun jää pian pieneksi, mutta kyllä se aina harmittaa, kun pussi on pesussa ja pitää laittaa yöksi jotain muuta päälle. Ei olla vielä ostettu toista M-kokoista, mutta aiotaan se ostaa, kun käytettynä vain löytyy. Pussi rauhoittaa vauvaa mukavasti ja siinä pysyy sekä kädet että jalat varmasti lämpöisinä.

Apteekkituotteet

Näitä ei ostettu ennen syntymää, mutta olisi ollut hyvä olla varalla. Ostettiin jo ekoina viikkoina keittosuolaliuostippoja. Tosin kuultiin jälkeen, että on myös olemassa sumute. Ostakaa mieluummin sitä, sillä tippoja on aika mahdoton saada osumaan vauvan nenään. Sumute on sen sijaan tosi kätevä! Näitä siis laitetaan, jos vauvan nenä on tukossa ja sehän voi olla tukossa vauvalla herkästikin, vaikkei varsinaista flunssaa olisikaan, kuten mellä on. Tätä en itse tiennyt etukäteen.

Lisäksi ostettiin Nenä-Frida, jolla saa imettyä räät helposti vauvan nenästä. Baby Vac -imuri olisi tehokkaampi, mutta liian vaivalloinen joka päivä käytettäväksi, kun se kiinnitetään imuriin.




Unipesä

Unipesä oli meillä kovassa käytössä alusta asti. Pian kuitenkin alkoi kyllästyttää sen raahaaminen eestaas kämpässä, joten päätettiin ostaa rinnalle toinen. Tämä uusi ostos tuli päiväkäyttöön ja mun omatekemä yökäyttöön. Maksoi vain parikymppiä alessa.




Sähkökäyttöinen rintapumppu

Käsikäyttöinen Medelan pumppu toimi ihan ok-hyvin mun tarpeisiin. Aloin kuitenkin kaivata jotain helpompaa ja ylipäätään toista pumppua, ettei sitä tarvinnut koko ajan olla steriloimassa ja pesemässä. Päädyin Medelan minielectric-pumppuun. Tämän osat sopii osittain yhteen käsikäyttöisen Medelan pumpun kanssa, ja näihin käy samat säilytyspullot. Ainoa miinus tässä sähköisessä pumpussa on, että se pitää ihan kamalan kovaa ääntä.

Hoitoalusta kylppäriin

Mehän todettiin jo kotiutumisen iltana, että ei tule mitään. Vaippoja ei voi vaihtaa hoitopöydällä työhuoneessa pissavahinkojen takia. Aika nopsaa tilattiin siis vessaan pesukoneen päälle kunnollinen hoitoalusta, jonka päällä on vielä ohut vaihdettava hoitoalusta käytännöllisyyden takia. Ostettiin halvin mahdollinen, mikä löydettiin, oliskohan tämä maksanut kympin verran vaan.

Parvekevaunut

Näiden kanssa oli pitkään hankaluuksia päättää. En saanut ostettua raskausaikana näitä, koska en ollut täysin varma tarpeesta ja siitä, millaiset ostettaisiin. Olisinkin alunperin halunnut ostaa pelkän Britaxin rungon parvekkeelle, jolloin oltaisiin saatu oma vaunukoppa siihen kiinni. Säilytetään nyt vaunujen runkoa autotallissa, jottei sitä tarvitse kantaa aina ylös asti asuntoon (meillä ei ole hissiä) ja vaunukoppaa sisällä. Pelkkää runkoa ei kuitenkaan löytynyt sopivaan hintaan. Niinpä ostettiin sitten Torista erilliset parvekevaunut, kun ne viimein löydettiin. Emmaljungat 50 eurolla. Täällä kirjoittelin näistä lisää. Ostettiin näihin vielä erikseen Tori.fistä käyttämätön äitiyspakkauksen (2013) makuupussi. Satuin löytämään just tämän ihanan siilipussin, joka on ollut lemppari kaikista viime vuosien pussukoista.

Vaunujen sadesuoja

Britaxin vaunujen mukana tullut sadesuoja oli tosi epäkäytännöllinen. Se oli tiukka ja toki istui nätisti, mutta kesti liian kauan laittaa se päälle. Lisäksi se tuntui tosi umpinaiselta, sai pelätä että loppuu happi sisältä. Niinpä ostin ihan vain Prismasta 20 eurolla sadesuojan, sen ainoan, jota siellä myytiin. Toimii hyvin, joskin suuaukko tulee vähän hölmöön asentoon, jolloin sade pääsee osin sisälle.

Syöttötuoli

Tämä oli tarkoituksella jätetty ostettavaksi syntymän jälkeen. Sitä ei tarvittaisi muutamiin kuukausiin ja se olisi kallis kertaostos, joten ei haluttu ostaa sitä silloin kun piti ostaa muutkin kalliimmat. Ja hyvä niin, koska saatiin tämä käytettynä sukulaisten kautta. Tähän ostettiin sitten uutena Oz Babysta meidän saamalla lahjakortilla pehmusteet.

Muita tarpeita ei ole toistaiseksi tullut vastaan vaippoja lukuun ottamatta. Paljon oltiin hankittu etukäteen, mutta yllättävän paljon oli jäänyt hankkimatta. Huomaan myös selvän eron raskauden aikana tehtyihin hankintoihin suhteessa sen jälkeen tehtyihin. Raskauden aikana mulle oli tosi tärkeää valita tarkkaan ostokset, vertailla ja etenkin tuotteiden ulkonäön piti miellyttää. Nyt jälkeen tärkeintä on olleet ehdottomasti ominaisuudet ja se, ettei tuotteet olisi hirveän kalliita. Niin se mieli muuttuu!

Papin kanssa kastetta suunnittelemassa

Pappi käväisi eilen meidän luona juttelemassa kasteesta ja saatiinkin yllättyä positiivisesti käynnistä. Pappi ei ollut mikään liian vanhoillinen, vaan mukava ja rento, ja kastetilaisuudestakin pystyy muokkaamaan yllättävän paljon asioita omanlaisekseen. Toki tietyt uskonnollisemmatkin asiat tulee olemaan mukana, mutta jotenkin mulle jäi papin puheista aika maanläheinen kuva. Että hän ei liikaa vedä tätä hommaa sinne Jeesus-puolelle kuitenkaan.

Toisaalta esim. rukoukset on sellaisia, joista tykkään itsekin. En niinkään näe niitä jumalallisena asiana, vaan musta on kiva ajatus, että hetken kaikki yhdessä ns. ajattelevat vauvaa ja toivovat hänelle kaikkea hyvää. Kuultiin myös, että meidän seurakunnassa on kirkon alttarilla iso virkattu puu, johon jokainen kastettu lapsi saa oman silkkimassakyyhkysen nimellä varustettuna. Näiden luona kuulemma näkee aina mummoja rukoilemassa pienten puolesta. Sekin oli jotenkin kaunis ajatus.

Mitä niihin muutoksiin tulee: meiltä jää nyt virret kokonaan pois (luojan kiitos sekin oli mahdollista, en tiedä mitään kiusallisempaa kotikasteessa kuin virsien laulaminen). Tilalle tulee Spotifysta Egotripin versio Mestaripiirroksesta, ja pappi ehdotti, että siinä voisi samalla ottaa vaikka onnittelumaljat, ettei tule niin jähmeää, kun kaikki vaan kuuntelee ja tuijottaa. Kuulosti hyvältä. Lisäksi ajateltiin laittaa taustalle soimaan muitakin samantyylisiä kappaleita, joskin kasteen aikana musiikki tarvitsee varmastikin hiljentää.

Papin osuuksistakin sai joistain valita, minkä haluaa mukaan. Esimerkiksi meille ei tule sitä, että sanotaan kummien kanssa tahdon. Se tuntuisi tönkölle kotioloissa ja pappikin oli samaa mieltä, joten meille tulee nyt vain kehoitus huolehtia lapsesta tuon tahtomisen sijaan. Oli tosi kiva, kun pappi itsekin sanoi, että kotikasteessa voidaan asiat muutenkin tehdä aina hieman vapaammin kuin kirkossa.

Pappi myös totesi, että pitää homman mahdollisimman lyhyenä eli mennään ihan vauvan ehdoilla. Hän voi kuulemma vaikka sitten kahvin aikaan puhua loput, mitä puhua pitää, jos ei aiemmin onnistu. Se helpotti, koska mietin jo valmiiksi, miten oikein hiljennetään vauva, jos hän vaan huutaakin koko ajan. :D Odotellaan nyt siis hyvillä mielin ristiäispäivää. Uskon, että tilaisuudesta tulee ihan kiva, eikä liian jumalallinen, kiusallinen tai tönkkö, mitä kastetilaisuudet joskus on.

Päiväuniremontti alle 2 kk ikäiselle

Meillä käynnistyy nyt pienimuotoinen päiväuniremontti, kun vauva on vajaa kaksi kuukautta vanha. Meillä kun on tällä hetkellä päivät vähän mitä sattuu unien ja valvomisten osalta, kuten aiemmin jo kerroinkin. Se johtuu siitä, että mennään todella vauvantahtisesti: hän syö, kun osoittaa olevansa nälkäinen ja nukkuu, kun on niin väsynyt, että nukahtaa. Hän nukkuukin nykyään ties kuinka monet päiväunet: satunnaisia lyhyitä ja yhden pidemmän max. kahden tunnin unipätkän. Lisäksi vauva valvoo unien välillä kaikkea 15 minuutin ja 3 tunnin väliltä.

Tämä ei ole kovin ideaalia päivien sujumisen ja vauvan voinnin kannalta. Tuntuu, että vauvan väsymys ehtii toisinaan mennä liian yli ja sitten hän kitisee ja kähisee väsymystään, muttei saa enää unta. Ja kun häntä väsyttää, hän ei jaksa syödä kunnolla ja herää liian aikaisin nälkäänsä. Ja on taas väsynyt, kun ei nukkunut kunnolla. Ihana kierre. Vauva ei myöskään nukahda sisälle nukuttamalla. Olen vain odotellut ja antanut hänen nukahtaa rinnalle tai viereeni, kun lopulta tarpeeksi väsynyt on. Joskus jopa sen kolmenkin tunnin valvomisen jälkeen. Nykyään tosin tuntuu, että vauva ei nuku sisällä enää lainkaan kuin pikkupätkiä.

En myöskään ole yrittänyt nukuttaa häntä uudelleen liian lyhyiden unien jälkeen. Olen ajatellut, että vauva nukkuu sen aikaa, kun unta tarvitsee. Jos hän siis herää, johtuisi se luultavasti jostain "vaivasta", joka pitäisi hoitaa pois (vaippa, nälkä, läheisyys jne.). Todellisuudessahan vauvojen unisyklit menee aina tunnin sarjoissa ja jotkut vauvat heräilee aina noin tunnin jälkeen, kun uni alkaa olla liian kevyttä. Nämä heräilevät vauvat saattavat sitten tarvita apua päästäkseen uneen uudelleen. Joskus vauvat pystyvät siihen yksinäänkin.

Mutta voiko alle kahden kuukauden ikäisen rytmiin puuttua? Olen aina luullut, ettei voi tai ettei se edes onnistu, vaikka yrittäisi. Shitty is the new black -blogia luettuani tajusin kuitenkin, että jotain on ehkä sittenkin tehtävissä. Blogin instagramissa on mielenkiintoiset neuvolasta saadut ohjeet alle kahden kuukauden ikäisen vauvan päiväunien parantamiseen. Tässä suora lainaus ohjeista (UNIvinkit-kohdassa):

"- Hereillä aina max 1 h 15 min

- Nukkumaan ulos, mieluiten aika tiukkaan pakettiin (=sylimäinen)

- Jos herää ennen 2h, niin sirkustemppuja kehiin, että nukkuis vähintään sen 2h

- Jos/kun syötän ennen unia, niin 10-15 min hereillä ennen kuin laitan vaunuihin

- Mahdollisimman vähän hytkytystä nukahtaessa > vaatii sitä sitten tulevaisuudessa aina"

Tätä siis pitäisi päivisin noudattaa ja jos onnistuu neljänä päivänä putkeen - hyvä. Luulen, että tuo kahden tunnin unimäärä voi olla meille haaste, mutta jos saisin edes tuon valvomisajan pidettyä maksimissa, olisi siitä varmasti jo hyötyä. Vauvan nukuttamisen opettelua helpottaa, kun tietää suunnilleen, milloin viimeistään olisi käytävä unille, eikä valvominen mene liian pitkälle.

Aiotaan nyt noudattaa tätä siten, että pidetään valvomisen maksimiaika tunnissa ja vartissa, jos vain saadaan vauva jotenkin nukahtamaan. Päiväunet yritetään aina pitkittää kahteen tuntiin, muttei väkisin hammasta purren. Nukutaan ulkona ainakin kahdet päiväunet entisen yhden sijaan. Voin sitten päivitellä, kuinka meillä tämän kanssa lähtee sujumaan. En kuitenkaan aio olla liian orjallinen ja tiukka, jos vauva näyttää tästä jotenkin häiriintyvän, mutta mielestäni nämä on silti kokeilemisen arvoiset vinkit.

Syöttöjen kanssa on vielä pohtimista, miten ne saa tähän sopimaan. Aion nimittäin edelleenkin syöttää vauvantahtisesti eli silloin, kun hän haluaa syödä. Näitä en halua, enkä oikein pystykään vielä ajoittamaan. Haasteena syömisissä on juurikin ajoitus: jos syötöstä on liian kauan, vauva herää unilta nälkäänsä. Jos taas syötöstä on liian vähän aikaa (tai syötöt on liian lähekkäin), vauvan vatsa saattaa vaivata ja hän puklailee, mikä taas vaikeuttaa nukahtamista.

Pupu nukahtamista helpottamassa. Ei hätää, se lähtee pois heti nukahdettua ja vahditaan, että saa hyvin happea.

Mihinkä me siis tällä nyt pyritään? Hyvä lopputulos olisi, jos vauvalle tulisi tämän ansiosta kaksi pitkää unipätkää päiviin, valvominen vähenisi ja pystyisin näin vähän paremmin ennustamaan vauvan päivärytmiä. Parasta olisi, jos pitkiä unipätkiä olisi kolme ja vauva oppisi nukahtamaan sisällekin ilman syöttöä. Katsotaan nyt kuitenkin rauhassa, miten tämä lähtee sujumaan.

Laitoin muuten yhdeksi tunnisteeksi tähän tekstiin unikoulun, vaikkei tämä varsinaisesti sellainen olekaan. Niitä saa alkaa miettiä vasta sitten puolen vuoden iän jälkeen. Mutta ajattelin, että tämä ehkä sitä kautta löytää kiinnostuneet lukijat paremmin, koska jonkin asteisesta unikoulustahan tässä tavallaan on kyse. Tässä vain mennään yhä paljon vauvan ehdoilla ja lempeästi, ei mitään liian radikaalia muutosta.

Kuulumisia: Vauva 1,5 kuukautta

Päivät on olleet kiireisiä. Miksi? En oikeastaan edes tiedä, koska ne on menneet aika samalla kaavalla. Ollaan oltu kotona ja korkeintaan ulkoiltu tai vierailtu lähikaupassa. Vauva on tosin ollut nyt päivisin jotenkin tosi kiinni minussa. Unet on olleet katkonaisia, ellen ole nukkunut itse hänen vieressään. Se taas on johtanut siihen, etten ole saanut mitään muuta aikaiseksi.

Eli joko olen lohduttanut, syöttänyt tai hyssytellyt vauvaa tai sitten olen maannut hänen vieressään sohvalla Greyn anatomiaa katsellen, jotta hän saisi edes hiukan pidempiä unipätkiä. Ulkona nukuttu unipätkäkään ei ole ollut kovin pitkä, koska puolet nukkuma-ajasta on mennyt aina kävelylenkkiin, enkä tietenkään kävellessä voi hyödyntää hänen nukkuma-aikaansa esim. kotitöihin, mikä täällä ehkä näkyykin... Nyt on ollut vaan niin ihania ilmoja, että olen halunnut hyödyntää ne ulkoiluun. Meidän tämän hetken rutiineista ja rytmeistä kirjoitin jo paremmin tässä postauksessa, joten en avaa nyt päiviämme niiden osalta sen enempää.

Vauva on tässä viikon sisään muuttunut todella paljon sosiaalisemmaksi. On maailman paras tunne, kun hän sylissä ollessaan tuijottaa jo suoraan silmiin. Hän seuraa kasvoja todella tarkkaavaisesti ja ilmeilee hauskasti itsekin. Kun hänelle tällöin juttelee, tuntuu ihan kuin hän oikeasti yrittäisi kuunnella joka sanaa. Ja oikeastaan tätä intensiivistä katsettakin parempaa on ollut vauvan hymy. Kun juttelee vauvalle, hän katsoo suoraan silmiin ja sitten väläyttää sen maailman kauneimman silmiin asti ulottuvan hymyn - se on parasta, monta kertaa päivässä ♥ Näin tapahtuu myös usein, kun laulan vauvalle. Vielä odottelen, että hän alkaisi jutella takaisin omalla jokeltelullaan.

Tämän vastapainoksi on kyllä tullut myös sydäntäraastavan kamala itku kyyneleiden kera. Sellainen ihan uudenlainen vaativa itku, joka tulee kyllä täydestä sydämestä. En osaa sitä edes kuvailla, enkä tiedä oikein vielä edes sitä, mistä se aina johtuu. Mutta siihen ei auta kuin syli ja tutti tai imetys. Joskus se alkaa, kun meinaa esimerkiksi laskea vauvan pois sylistään. Joskus se alkaa, kun nostaa vauvan syliinsä. Olenkin miettinyt, onko vauva nyt jotenkin herännyt eri tavalla tähän maailmaan ja osaa jo ilmaista, kun tapahtuu jotakin, mistä hän ei tykkääkään.

Motorisesti vauva alkaa myös osoittaa jo kehittymisen merkkejä. Hän jaksaa jo kannatella päätään jonkin verran ja nostaa sen ylös vatsalla ollessaan. Hän myös onnistui kääntymään kyljeltä vatsalleen, kun hiukan ohjasi oikeaan suuntaan. Vielä on kuitenkin paljon matkaa tämän osalta! Vauva myös onnistuu jotenkin mystisesti liikkumaan jaloilla ja käsillä viuhtoessaan. Laitan hänet aina öisin syötön jälkeen harson päälle hieman kauemmas itsestäni, mutta usein kun seuraavaksi herään, on hän hilannut itsensä takaisin ihan viereeni. Ja tietenkin usein myös puklannut matkallaan - ilman sitä harsoa. :D Seuraavasta kuvasta voitte ihailla tätä ilmiötä.

Nautin itse vauva-arjesta koko ajan vain enemmän ja uskon, että tämä vain lisääntyy sitä mukaa, kun vauva kasvaa ja oppii uutta. Edes öiden väsymys ei haittaa päivistä nauttimista tällä hetkellä. On hän vaan niin ihana pieni rakas ♥

P.S. Kokeilin hetken mielijohteesta luoda blogille myös instagram-tilin. Katsotaan, opinko käyttämään sitä tässä rinnalla. Tarkoitus olisi julkaista sinne ehkä jotain pienempiä juttuja tai tapahtumia meidän päivistä sekä tieto uusista postauksista. Tilin nimi on arvatenkin tarinasinusta ja löytyy vaikkapa tästä klikkaamaalla.

Päiviemme rutiinit - rytmiä luomassa?

Sanotaan, että vasta kolmen kuukauden ikäiselle vauvalle voi luoda rytmiä päiviin. Sitä ennen vauvat on aikalailla rytmittömiä, eivätkä erota, onko yö vai päivä. Siitä huolimatta monessa paikkaa kehotetaan luomaan tiettyjä rutiineja jo alusta asti, esimerkiksi yöllä jutellaan hiljaa ja ollaan hämärässä, jotta vauva hiljalleen tottuisi päivän ja yön eroon. Meillä onkin tiettyjä asioita, jotka on melkein alusta alkaen tehty tietyllä tapaa vain joskus niistä poiketen. Nyt puhutaan lähinnä aamun ja illan rutiineista, päivät on vielä vähän sekalaisempia, mutta hiljalleen olisi tarkoitus lähteä muokkaamaan niitäkin.

Tämä koko rutiiniasia on ollut mulle tosi luonnollista alusta asti, koska rutiinit ja tietty päivärytmi on kuulunut mun elämään oikeastaan aina. Olen esim. niin kauan kuin muistan laittanut aina illalla aamun tavarat valmiiksi, jotta aamu sujuisi jouhevammin. Tätä samaa oli helppo jatkaa vauvan kanssa. Niin ja taustatietona vielä: vauva on iältään nyt 7 viikkoa eli noin 1,5 kuukautta.

Aamurutiinit

Aamuisin nousemme vauvan kanssa klo 8.30 (nyt jo yli viikon ajan joka aamu). Vauva alkaa kahdeksan maissa ähistä vatsaa, joten laitan yövalon päälle ja pumppailen hänen jalkojaan sekä hieron vatsaa. Nousta ei yleensä kannata ennen kuin kakka on tullut. Ehdinkin yleensä vielä olla hetken puhelimella ennen kuin vauva on valmis ja availee silmiään. Noustaan ylös ja laitetaan valoja päälle eri huoneisiin. Tässä kohtaa vauva on sylissäni ja saan aina päivän ensimmäiset ihanat hymyt ♥ Joskus syötän vauvan vielä ennen nousemista, jos hän on tosi nälkäinen.

Seuraavaksi mennään kylppäriin, jossa hoidetaan aamupesut ja teen omat aamutoimeni. Pyyhin kostealla vanulapulla vauvan silmät, kasvot, korvien taustat, kaulapoimut ja kainalot. Tarvittaessa suihkautan nenään keittosuolaliuosta ja putsaan tukokset Nenä-Fridalla. Riisun vauvan ja pesen koko vaippa-alueen juoksevan veden alla. Kuivataan hyvin ja sen jälkeen nautitaan ilmakylvystä ainakin niin kauan, että nivustaipeet ei ole enää nihkeät. Yleensä muutama minuutti riittää. Puen vauvan päivävaatteisiin ja siirrytään olkkariin, jossa syötän hänet. Joskus syön itse ensin aamupalan, jos olen syöttänyt vauvan jo sängyssä ja hän jaksaa odottaa.

Tämän jälkeen leikitään ja seurustellaan, kunnes vauva väsyy ja syötän hänet uudelleen. Vauva joko nukahtaa sohvalle tässä kohtaa tai jos ei nukahda, hän valvoo sen aikaa, että ehdin vielä kerran syöttää hänet ja vaihtaa vaipan ennen ulkopäikkäreille siirtymistä. Yleensä vauva kyllä ainakin torkahtaa rinnalle, mutta usein herää siinä kohtaa, kun itse nousen viereltä.

Päivärutiinit(tomuus)

Sitten koittaa keskipäivä, jossa meillä ei ole selkeää tapaa toimia. Mennään vauvan ehdoilla ja usein myös erilaiset menot tai vierailijat ajoittuvat juuri tähän aikaan ja "sotkevat" rytmiä. Päivällä siis syödään kun on nälkä, nukutaan jos nukuttaa ja sitä rataa. Tätä toistetaan iltaan saakka. Meillä on tällä hetkellä ties kuinka monet päiväunet, kun vauva nukkuu lyhyehköjä satunnaisia pätkiä (1-2 pidempää unipätkää lukuun ottamatta), ja hän valvoo myös kaikkea 15 minuutin ja 3 tunnin väliltä. Välillä vauva valvoo ihan liian kauan ja on jo yliväsynyt, mutten saa häntä nukahtamaan.

Vauva syö päivällä tiheämmin kuin yöllä, usein jopa tunnin välein. Onneksi hän on nopea syömään ja tähän kuluu aikaa yleensä vain 5-10 minuuttia, enintään 20 minuuttia. Tiheämmät syömiset johtuu osittain siitä, että vauva nukkuu lyhyitä pätkiä ja haluaa aina herättyään rinnalle ja toisaalta taas valvoo pitkiä pätkiä, jolloin nälkä tulee useammin. Päiväuniin ja  pitkiin valvomisiin olisi nyt tarkoitus yrittää puuttua, mutta kirjoitan siitä vielä erikseen, koska muuten tästä postauksesta tulee taas ihan ylipitkä.

Iltarutiinit

Illalla joskus klo 19 jälkeen, kun vauva herää, syötän hänet. Tai jos vauva on ollut hereillä, syötän hänet sitten, kun hän osoittaa olevansa nälkäinen. Sen jälkeen mies on vauvan kanssa ja laitan itse valmiiksi yöllä tarvittavat asiat sekä aamun tarpeet (vaatteet, vaipat jne.). Lisäksi käyn suihkussa, järjestelen kotia ja siivoan keittiön sekä syön iltapalan. Noin klo 20-21 mies hoitaa vauvan iltatoimet eli vaihtaa puhtaan vaipan, tekee tarvittavat pesut ja laittaa yöpaidan. Sitten mennään vauvan kanssa yhdessä nukkumaan, siis minä ja vauva. Olen tottunut menemään aina itsekin sänkyyn klo 21 aikoihin, joten tämä on mulle aika luonnollista ja saanpahan pitkät yöunet heräilyjä lukuun ottamatta.

Sängyssä laitan meille ensin yövalon päälle, syötän vauvan ja hän jää sitten viereeni nukkumaan. Yleensä hän nukahtaa syötöllä, mutta herää kuitenkin viimeistään puolen tunnin päästä vatsan väänteisiin tai ei ole nukahtanut vielä lainkaan. Usein valvon vauvan kanssa sängyssä klo 20-23 välisenä aikana satunnaisia pätkiä, vauvan uni on levotonta. Kuitenkin yleensä viimeistään klo 23 vauva nukahtaa ekalle pidemmälle kahden tai joskus jopa kolmen tunnin unipätkälle.

Meillä on myös ollut öissä aika säännöllisesti niin, että vauva nukkuu pidemmät kahden tunnin pätkät aina neljään asti, josta alkaen vatsan vaivat herättelee häntä ähisemään tunnin välein, vaikkei hän muuten heräisikään. Minut hän kuitenkin aina herättää ähinällään. Ja tällä kaavalla sitten mennäänkin tuohon klo 8.30 asti eli voit palata tämän postauksen alkuun. Kaikkiaan voisi sanoa, että vauva nukkuu hyvin 23-8.30 välisen ajan heräten vain syömään. Ja syömäänkään hän ei varsinaisesti herää, vaan syö aina silmät kiinni ja jatkaa uniaan.

Lopuksi

Olen suhteellisen tyytyväinen meidän tämän hetken rutiineihin ja rytmeihin. Päivissä on kuitenkin vielä parannettavaa ja ensisijainen tavoitteeni onkin saada selvät päiväuniajat päiviin, mitä lähemmäs kolmen kuukauden ikää mennään. Lisäksi haluaisin pidentää yön unipätkiä, ne kun ovat olleet jo pitkään maksimissaan tuon kaksi tuntia. Yöunien suhteen en kuitenkaan vielä tee muutoksia, katsotaan niitä sitten, kun vauva vähän tuosta kasvaa.

Ulkopäikkärit ja uusi itkuhälytin

Tiesin jo heti alussa, että aion nukuttaa vauvan päivisin ulkona. Omassa lähipiirissäni on aina tehty niin - päiväunien nukkuminen sisällä on tuntunut hassulta ajatukselta. Kerrostalossa asuessa tämä ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys. Tarvitaan vähitäänkin parveke siihen hommaan. Se vaatii myös enemmän vaivaa kuin muissa asumismuodoissa - etenkin, jos ei ole hissiä. Sitä kun ei noin vain lähdetä ensin kävelylenkille ja jätetä vauvaa nukkumaan vaunuihin, vaan vaunut (tai ainakin koppa) pitää ensin kantaa ylös parvekkeelle ja vielä toivoa, ettei vauva herää välissä. Siitä huolimatta koen, että tämä on meille paras ratkaisu. Miksi?

Ensinäkin, kuten sanoin, mun mielikuvissa päiväunet "kuuluu" nukkua ulkona vaunuissa. Se on kiva ja hyväksi todettu tapa. Mun kokemuksen mukaan useimmat vauvat nukkuu parhaiten ulkoilmassa. En tiedä miksi, mutta niin tuntuu olevan. Tai sitten kyse on vain siitä, mihin on tottunut. Mutta voin jo nyt sanoa, että meidänkin poika nukkuu parhaiten ulkona, jos hän nukkuu yksin. Sisällä päiväunet katkeilee herkästi, ellen nuku koko unipätkää hänen vieressään (mihin harvoin on mahdollisuus, jos haluaa tehdä muutakin päivän aikana). Ulkona vauva voi nukkua vaunuissa parikin tuntia. Toki jos jokin häiritsee unta, vaikkapa nälkä vai vatsa, ei nukkumapaikalla ole merkitystä.

Nukkumisen lisäksi vauva myös nukahtaa paremmin vaunuihin. Sisällä vauvaa on yllättävän hankalaa saada nukahtamaan, etenkin ilman syöttöä, vaikka vauva olisi väsynytkin. Vaunuihin vauva nukahtaa kuitenkin aina ja hänet saa sinne nukahtamaan ihan kuka tahansa muukin lisäkseni (eli kuka tahansa, jolla ei ole tarjota vauvalle rintaa nukahtamisen helpottamiseksi).

Lisäksi, kun vauva nukkuu ulkona, voin itse kolistella ja touhuta sisällä ihan oman mielen mukaan herättämättä vauvaa. Tykkään myös tehdä ainakin yhden kävelylenkin päivässä, jolloin vauva aina nukahtaa. Mielestäni tällöin on aika loogista jättää hänet nukkumaan ulos sen sijaan, että riisuisin ja herättäisin hänet. Ja siinäpä ne syyt sitten onkin, ei sen kummempaa.

Tällä hetkellä vauva nukkuu ulkona yhdet päiväunet. Tarkoitus olisi nukkua siellä kaikki, mutta vielä se ei onnistu epäsäännöllisen rytmin takia. Ei viitsi nähdä pukemisen vaivaa noin kymmenen kertaa päivässä, kun ei ole yhtään varmaa, minkä verran vauva milloinkin nukkuu. Joskus hän herää syömään melko tiheästikin. Olen kuitenkin huomannut, että siinä 11-15 välillä vauva yleensä nukkuu pidemmät 2-3 tunnin unet ja olenkin hyödyntänyt tämän tehokkaasti ulkopäikkäriajaksi.

Toistaiseksi vauva nukkuu parvekkeella pelkässä vaunukopassa, sillä vaunujen runkoa säilytetään alhaalla autotallissa. Onneksi hän useimmiten nukahtaa koppaan itsekseen, mutta toisinaan koppaa joutuu keinuttelemaan käsien varassa, mikä on melko raskasta pidemmän päälle. Erilliset parvekevaunut otetaan siis käyttöön, kunhan Sanytolin haju niistä ensin hälvenee (täällä lisää näiden vaunujen tarinasta). Tämä tulee helpottamaan parvekeunia, kun vauvan voi keinuttaa uneen vaunuja työntämällä.

Valitettavasti parvekevaunutkaan ei hyödytä silloin, kun tehdään ensin kävelylenkki. Silloin prosessi on monimutkaisempi: vauva laitetaan ensin sisällä olevaan vaunukoppaan, kannetaan koppa alas, haetaan runko, käydään kävelyllä, viedään runko pois ja kannetaan koppa takaisin ylös parvekkeelle. Yleensä vauva jatkaa uniaan tämän jälkeen, mutta joskus taas heräilee, kun liike loppuu. Siksi toivoinkin alunperin, että oltaisiin löydetty parvekkeelle halpa Britaxin runko erillisten vaunujen sijaan. Oltaisiin saatu kätevästi jo olemassaoleva koppa kiinni runkoon. Mutta näin ei sitten käynyt ja tällä mennään!

Ulkopäikkäreille pukeutuminen on vielä vähän hakusessa. Meillä on suhteellisen tilava lasitettu parveke, jossa on hieman lämpimämpää kuin ulkona. Nollakeleillä vauvalla on ollut kopassa päällä villasukat, tumput, kypäräpipo ja pipo, joskus puuvillaneule (pikkupakkasilla). Päällä on fleece-vuorellinen toppahaalari ja äitiyspakkauksen makuupussi. Näillä vauva tuntuu ainakin tarkentuvan, joskin välillä tämäkin on vähän liikaa. Etenkin fleece hiostaa helposti. Vaunukopan lämpötila on yleensä siinä 10-15 asteen paikkeilla.

Ulkona nukkumisen yksi oleellinen osa on myös itkuhälytin. Se pääsi siis ostoslistallemme melko pian kotiuduttua. Vertailin paljon eri malleja ja tarkoitus oli alkuun ostaa jokin halpa perusversio. Näissä ei kuitenkaan useimmissa ollut haluamiamme ominaisuuksia (langattomat yksiköt, ilmoitus kun yhteyttä ei ole tai akku on lopussa) tai ne oli saaneet aivan surkeat arviot. Koska sellaisen ihan ok:n itkuhälyttimen ja lähes täydellisen välillä hintaeroksi jäi vain noin 30-40 euroa, päätettiin ostaa suoraan sellainen, jossa on kaikki herkut ja joka on varmasti hyvä ja kehuttu.

Valintamme kohdistui siis Padwicon 850 -malliin (tämä ei ole maksettu mainos). Se maksoi muistaakseni tarkalleen 102 euroa. Ja ollaan tykätty tosi paljon! Se on ensinäkin nätti, kevyt ja siro (mahtuu kädelle) sekä täysin langaton, mutta toimii myös verkkovirralla. Pattereiden sijaan siinä on ladattava akku, joka kestää pitkään. Muistelin jossain nähneeni keston tunteina, mutten enää löydä tätä tietoa mistään. Lisäksi siinä luvataan olevan vähemmän säteilyä kuin muissa malleissa. Kantaman pitäisi riittää 500 metriin (ei olla tätä testattu) ja toimivuus on taattu -20 asteeseen saakka.

Hälytin varoittaa, jos akku on lopussa, jos toinen laite on kantaman ulkopuolella tai jos se ei saa enää yhteyttä toiseen yksikköön. Hälyttimessä on lämpötilan mittaus, mikä on ollut tosi kiva juuri ulkokäytössä. Siinä on säätömahdollisuudet äänenvoimakkuuksiin ja myös mikrofonin herkkyyttä voi säätää. Lisäksi vanhempien yksiköstä on mahdollista puhua vauvayksikköön, ja vauvayksikössä saa päälle yövalon, jota ei kyllä toistaiseksi ole tarvittu mihinkään. Bonuksena sitten vielä vanhempien yksikön värinäominaisuus eli vaikka imuroisin vauvan nukkuessa, pystyn värinän avulla tuntemaan, kun vauva ääntelee.

Vielä ei olla kyllä keksitty yhtään mitään, miksi tämä olisi ollut huono ostos. Tai no, ainahan tässä voisi olla vielä kuvayhteyskin, mutta niiden hinnat pompahtaakin sitten jo pilviin. Toivottavasti  tämä säilyttää toimivuutensa pitkälle tulevaisuuteen, eikä tarvitse myöhemminkään katua ostosta.

Nyt odottelen vain innolla, että voidaan vihdoin alkaa luomaan kunnon rytmiä vauvan päiviin ja saadaan päiväuniinkin joku tolkku. Helpottaa vähän omaakin päivän suunnittelua, kun tietää, milloin vauva yleensä nukkuu ja on valveilla. Alustavasti olen miettinyt, että jos ensimmäisten unien aikaan tehtäisi aina pieni kävelylenkki ja toiset unet olisi sitten parvekkeella ihan "paikoillaan". Mutta nähtäväksi jää, miten hän yleensäkään alkaa nukkua jatkossa ja montako kertaa päivässä.

Nimen päättäminen ja ristiäisvalmistelut

En tule paljastamaan vauvan nimeä blogissa. Sanon sen heti alkuun, niin kenenkään ei tarvitse harmistua, jos klikkasi tänne uteliaisuuttaan. Kerron kuitenkin hieman, miten päädyttiin lopulta meidän valitsemaan nimeen. Se ei nimittäin ollut helppoa.

Jo alkuun musta tuntui, että pojille oli tosi vähän kivoja nimiä. Selasin kalenteria ja googletin nimisivustoja. Kirjoitin ylös kaikki vastaan tulevat hyvät nimet, mutta niitä oli lopulta vain reilu kymmenen. Mikään niistäkään ei silti tuntunut sopivalta. Ajattelin siis vain luottaa siihen, että ehkä syntymän jälkeen nimi vain loksahtaisi paikoilleen. No, ei loksahtanut. Sairaalassa vauva oli Väinö, mutta sen ei alunperinkään pitänyt tulla jäädäkseen. Raskausaikana ja vielä syntymän jälkeenkin kutsuimme vauvaa Jaskaksi, mutta sekään ei (ainakaan) tule jäämään oikeaksi nimeksi.

Oltaisiin alkujaan haluttu vauvalle jokin harvinaisempi nimi, joka kuitenkin on annettu joskus aiemmin jollekin. Eli ei mitään liian uniikkia. Nimen oli tarkoitus silti sopia suomalaisen sukunimen kanssa, eikä se olisi saanut olla liian outo tai huomiota herättävä. Sillä lailla sopivasti erikoinen vain, ettei tule vastaan joka toisella. Mutta tästä ajatuksesta sitten luovuttiin, kun tällaisia kivoja nimiä ei vain löytynyt. Paitsi Tuuva, mutta se meni sitten jo niihin liian erikoisiin ja olikin naisen nimi, kun tarkemmin katselin.

Itseäni miellyttäviä nimiä olivat mm. Väinö, Viljo, Aatos, Eino, Oiva, Eliel, Niilo, Simeon, Nooa, Elias, Eeli ja Iivo. Lyhyet sointuvat nimet, joissa ei ole ärrää. Valitettavasti osa näistä nimistä oli jo käytössä jollain tutulla tai sitten mies ei pitänyt niistä. Vauvan synnyttyä heiteltiin siis ajanvietteenämme ilmoille lisää nimiä välillä vitsilläkin. Yhtenä tällaisena kertana päähäni pälkähti eräs nimi ja ehdotin sitä miehelle vähän kuin ohimennen. Ja mies sitten tykästyikin siihen ja kun itsekin tarkemmin mietin, niin olihan se tosi kiva nimi kaikin puolin.

Lähipiirikin ahkerasti kyseli, oliko vauvalla jo nimeä. Alkuun jouduttiin sanomaan, ettei ole, vaikka mielellämme oltaisiin se heti paljastettu. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi nimi pitäisi salata ristiäisiin saakka. Mutta lopulta päästiin sitten kertomaan, että meillä ehkä olisi nimi valmiina. Itse ei osattu heti kutsua vauvaa tällä nimellä, mutta muut alkoivat tehdä niin ja pian kokeiltiin itsekin. Sillähän sen näkisi, sopiko nimi vai ei. Ja kyllä se on koko ajan tuntunut ihan oikealta ja hyvältä nimeltä. Nyt se on siis viimein päätetty.

Vauva saa kaikkiaan kolme nimeä. Ensimmäinen on tämä hatusta temmattu nimi. Toinen nimi on miehen toinen nimi hieman muunneltuna. Kolmas nimi tulee omasta suvustani, mm. omalla edesmenneellä isälläni ja molemmilla isoisilläni oli tämä toisena nimenä ja näin on myös veljelläni.

Kastejuhlaa varten ollaan nyt varattu pappi ja siten päätetty päiväkin. Vietetään kastejuhlaa hyvin pienimuotoisesti meillä kotona. Lisäksi ollaan saatu kasaan kolme loistavaa kummia. Muuten hommat onkin aikalailla kesken ja tässä pitää kohta alkaa jo varmaan stressata.

Kastemekko pitäisi käydä hakemassa. Se on meidän suvun mekko, jossa on kastettu minut ja ainakin melkein kaikki serkkuni sekä serkkujeni lapset. Siihen pitäisi ostaa vain sininen rusetti. Lisäksi vauva tarvitsee jonkun juhla-asun, koska ei voi koko aikaa viettää kastemekossa. Mekko pitäisi myös löytää itselleni ja mietinkin, ostanko jonkun imetysmekon vai tavallisen. Toisaalta menen kuitenkin imettämään syrjään eli ehkä tavallinenkin mekko käy.

Tarjoiluja ollaan myös alustavasti mietitty, osin nyyttärimeiningillä. Pari suolaista piirakkaa, kakku, muffineja ja keksejä. Tarvitaankohan sitä nyt enempiä? Ehkä jotkut kivat servetit vielä kauppalistaan. Kastepöytään voisi ostaa jonkun kukkakimpun tai asetelman, mietin vähän josko hyödyntäisi Prisman antia. Lisäksi tarvitaan kasteliina, johon vauvan pää kuivataan sekä kastemalja.

Muuta järjestettävää en tähän hätään keksi, joten tällä suunnitelmalla jatketaan.

Alkuvuoden puuhia

Uusivuosi kului meillä rauhallisissa merkeissä. Käväistiin tosin illalla kavereiden luona, mutta viivyttiin vain tunnin verran. Sen aikaa, että vauva ehti kiertää kaikki sylit. Kotimatkalla haettiin vielä vähän syömistä. Itse tyydyin pelkkiin ranskalaisiin ja hyvä niin, koska söin nekin kylmänä, sillä vauvan nälkä voitti omani.

Mun oli tarkoitus vielä valvoa miehen kanssa vuoden vaihteen yli, mutta väsymys oli kuitenkin liikaa. Nukahdettiin vauvan kanssa yöunille joskus yhdentoista aikoihin. Mies hoiti sitten valvomisen meidänkin puolesta. Herättiin tosin silti rakettien paukkeeseen puolilta öin. Imetin vauvaa ja kuuntelin raketteja. Mietin, että on kyllä tulossa yksi elämäni parhaista vuosista!

Ehti tämäkin juhlabody päälle ennen pieneksi jäämistä.

Vuoden ensimmäisenä päivänä koin jänniä hetkiä, sillä ajeltiin vauvan kanssa kahdestaan mun vanhempien luo käymään. Huoleni oli kuitenkin turhia, sillä vauva nukkui koko meno- ja tulomatkan ihan rauhassa. Päivä oli oikein onnistunut, oli mukavaa mm. käydä vaunuttelemassa ihanassa kelissä. Pitkästä aikaa ei tuullutkaan yhtään.

Illalla haettiin vielä Tori.fi:stä bongaamani parvekevaunut, joita olin etsinyt jo pitkään. Vauva on nyt nukkunut parvekkeella vain vaunukopassaan, koska vaunujen runko on ollut autotallissa. Runkoa kun ei jaksa ilman hissiä kantaa aina asuntoon. Alunperin meidän piti ostaa parvekkeelle pelkkä Britaxin runko, johon olisi sopinut tuo meillä jo oleva vaunukoppa. Mutta niitä ei vain tullut vastaan ja hinnat oli melko korkeita. Niinpä päädyin katselemaan erillisiä vaunuja ja löysin lopulta hyvännäköiset Emmaljungat vain 50 eurolla. Ne vaikutti kuvissa todella siisteiltä ja myyjäkin oli mitä mukavin.

Kotona kuitenkin huomasin, että muutama tahrakohta näytti siltä, että niissä oli vähän pieniä homepilkkuja. Vaunuissa oli myös kevyt tunkkainen haju. Kokeilin pyyhkiä pilkut kostealla liinalla ja ne kyllä lähti pois. Lisäksi pesin kaikki kankaat koneessa 40 asteessa ja lisäsin huuhteluainelokeroon Sanytolia (poistaa bakteereja, viruksia ja sieniä).

Vaunut lähti puhtaiksi, mutta itseä jäi vielä epäilyttämään tämä homeasia. Homeitiöthän ei lähde koskaan pois, jos se todella hometta edes oli. Täytyy vielä pohtia, uskaltaako näitä käyttää lähes päivittäin vai veisinkö ne vanhemmilleni varavaunuiksi. Onneksi ne ei olleet kalliit! Ainoa harmi sitten vain on, että meiltä puuttuu edelleen ne parvekevaunut, enkä tiedä, uskaltaako käytettyjä ostaa.

Muuten ollaan vietetty mukavia tavallisia päiviä: osa niistä on ollut ihan huippuhyviä vauvan voinnin kannalta. Hän on ollut tyytyväinen ja nukkunut pitkiä pätkiä. Sen lisäksi on sitten ollut vähän itkuisempiakin päiviä, mutta niitä nyt tulee ja menee. Taidetaan kyllä laittaa d-vitamiini vaihtoon. Meillä on ollut käytössä Rela Tipat + d-vitamiini, mutta tuntuu, että se aiheuttaa vauvalle vatsan väänteitä. Oltiin epähuomiossa pari päivää antamatta tätä ja vauvan vointi oli tällöin paljon parempi.

Eilen vierailtiin myös isovanhemmilla ja haettiin samalla suvun kautta saatu Tripp Trapp -syöttötuoli. Kävipä tuuri, että saatiin se tätä kautta. Olen miettinyt paljon, mikä tuoli oikein hankittaisiin, mutta tämä ratkaisi kivasti ongelman sen suhteen. Tuoli on tosin vanhempaa mallia, mutta se ei haittaa meidän käytössä. Värien puolesta ei tosin ehkä ihan istu maisemaansa, mutta mitä pienistä. :D Vielä pitäisi vaan hankkia siihen pehmusteet ja ehkä myös turvavaljaat.

Lisäksi olen täytellyt viime päivinä ahkerasti vauvakirjoja, kun sain viimein tilattua valokuvat Ifolorilta. Tilasin vauvan ekalta kuukaudelta yli 100 kuvaa, kun en osannut valita. Ne ei jostain syystä mahtuneet kaikki vauvakirjoihin, mutta ehkä sitä voisi joskus askarrella perinteisen valokuva-albuminkin. Kuvia on niin paljon kivempaa katsoa albumista kuin puhelimen näytöltä.

Tästä eteenpäin meillä ei ole oikein mitään suunnitelmia. Mennään päivä kerrallaan ja katsotaan, mitä keksitään. Kastejuhlaa tosin pitäisi alkaa miettiä, päivä on jo varattu. Siitä sitten lisää myöhemmin.

Niin ja hyvää alkanutta vuotta kaikille! Enpä ole tainnut täällä vielä sitä toivottaa. Kiitos myös kaikille lukijoille ja etenkin kommentin jättäneille viime vuodesta. Tarkastelin tänään tilastoja ja huomasin, että täällä on käynyt koko blogin olemassaolon aikana yhteensä yli 3000 eri käyttäjää. Aikamoista!

Parhaat vaatteet vauvalle?

Tässä jälleen yksi postaus, josta mielestäni hyötyi kivasti raskausaikana. Mitä vaatteita ostaa vauvalle ja kuinka paljon? Toki osa näistä on vauvakohtaisia ja riippuu ihan omista mieltymyksistä, mutta tässä olisi nyt mun vinkit asian suhteen. Puhutaan nyt siis lähinnä vastasyntyneen vaatteista.

Vaatteiden määrä

Meillä oli paaaaljon vaatteita vauvalle. Liikaa. Vauva ei tarvitse kovin paljoa vaatteita, etenkään kun pyykkikone käy melkein päivittäin. Housut likastuivat vain harvoin (jos vaippa oli vuotanut) ja niitä sekä sukkia pystyi käyttämään hyvin kaksi päivää putkeen. Olisi varmaan pystynyt enemmänkin, jos olisi halunnut. Bodyt vaihdettiin joka päivä puklujen takia ja joskus harvoin päivän aikanakin, jos puklailuja tuli paljon.

Meillä on yleensä narulla kuivumassa yhtäaikaa kaksi tai kolme bodya, pesussa kaksi ja vauvan päällä yksi. Sanoisin, että oltaisiin pärjätty varmaan kuudella bodylla per koko. Kymmenen on ainakin aika maksimi. Enemmän tarvitsee, jos vauva puklaa tosi paljon ja bodeja pitää vaihtaa päivisinkin. Housuja olisi varmaan riittänyt sama määrä. Sukkia jos on vaikka viidetkin per koko, riittää se vallan mainiosti. Yöpukuja on hyvä olla ehkä kolme kappaletta. Me pärjätään kahdella, kun vähän taktikoi pesuja eikä pese joka kerran jälkeen. Ja tarvittaessahan vauva voi nukkua vaikka päivävaatteillakin.

Mikään ei toki estä ostamasta jättimäistä vaatevarastoa ja onhan se kivaa, kun on paljon valinnanvaraa. Päälle kuitenkin on useimmiten päätyneet vain ne muutamat parhaiten toimivat yksilöt.

Parhaat bodyt.

Bodyt

Kietaisubodyt nepeillä, ehdottomasti! Me käytettiin vain pari kertaa niitä 56-kokoisia bodeja, jotka oli umpinaisia. Ne on vaikea pukea ja etenkin riisua. Me ostettiin 62-kokoiset bodyt jo melkein kaikki umpinaisina, mutta olisi kyllä saaneet nekin olla vielä kietaisuja, vaikka toki umpinaisten pukeminen helpottuu, mitä isompi vauva on.

Lisäksi tykättiin bodeista, joissa hihat sai käännettyä tumpuiksi. Ne ei ole niin kauniita, mutta ihan käteviä, kun erilliset tumput ei aina pysyneet käsissä. Toisaalta parin viikon jälkeen näitä ei enää tarvittu, kun vauvan kynsiä sai alkaa leikkaamaan ja jos ei tätä tumppuaikaa lasketa, tykkäsin enemmän normaaleista hihoista.

Bodien mallit on myös ihan erilaisia. Meidän pojalle parhaita on olleet kapeat ja pitkät bodyt. Lyhyet ja leveät pussittaa, eivätkä istu. Myös bodien kaula-aukoissa on eroja ja niiden sopivuutta on vaikea erottaa ilman sovitusta: monissa kietaisubodeissa kaula-aukko on kauhean iso (ainakin meidän pojalle). Huonoiksi todettiin meillä Lupilun (Lidlin) ja Lindexin bodyt, niissä kaula-aukko jäi liian isoksi (toinen hartia usein paljaana), vaikka muuten istuivatkin kivasti. PoPin bodyt taas ovat kauheita pusseja meidän pojan päällä leveytensä takia ja niiden hihat on jotenkin kohtuuttoman pitkät. Ehdottomasti parhaita bodeja olivat H&M:n, Name It:in, Newbien ja Kaikon kietaisubodyt, ne istui tosi kauniisti alusta asti. Tietysti eroja oli myös saman mallin sisällä ja vauvojen kroppa muuttuu kasvaessa myös malliltaan: kuukauden iässä Lindexinkin bodyt oli jo parempia.

Parhaat housut.

Housut

Unohtakaa terälliset eli sukalliset housut. Tai ehkä ne joillekin sopii, mutta meille ei lainkaan. Jo osastolla ollessa huomattiin tämä ongelma, kun siellä oli perinteiset terälliset potkuhousut. Vauva veti jalkansa usein nukkuessa mahan päälle kippuraan ja muutenkin riuhtoi paljon jaloillaan. Jalat ei pysyneet lahkeissa lainkaan ja lopulta ne oli jumissa, väärissä lahkeissa tai samassa lahkeessa ja vauvalla meni hermot. Tämä sama toistui, vaikka vauva kasvoi ja vaatteet alkoi olla sopivamman kokoisia.

Parhaita on siis tavalliset, joustavat housut. Ainakin Lindexin ohuet housut on olleet hyviä ja etenkin Name It:in ribbihousut! Vitsit kun meillä oli niitä vain yhdet. Ne istui täydellisesti olematta liian kireät. Newbien housut taas oli yllättävän kireitä (paitsi silti vyötäröltä liian löysiä), niistä en tykännyt.

Itse asiassa useimmat housut on yhä meidän pojalle vyötäröltä liian suuria, ehkä hän on vain sen mallinen. Mutta housuissa kannattaa katsoa, ettei lahjeosa ihan alhaalta vaikuta liian kireältä (joustamaton kangas). Se ei kuitenkaan saa olla liian löysäkään, koska sitten lahkeet roikkuu aina ylipitkinä. Parhaat housut on siis ohuet ja "jämptit", mutta ehdottomasti joustavaa kangasta, jolloin kireys ei haittaa.

Parhaat yöpuvut.

Yöpuvut

Luulin olevani fiksu, kun ostin kaikki terällisinä. Jos luit aiemman housuosion, tiedät, miksi se oli iso virhe. Toisaalta avoimet yöpuvutkaan ei ole kovin hyviä, koska sukat ei aina pysy jalassa. Sen sijaan oli loistojuttu ostaa vetoketjullisia pukuja, etenkin sellaisia, jotka aukeaa ylhäältä ja alhaalta. Ollaan pari kertaa kokeiltu neppariyöasuja, mutta niiden avaaminen ja sulkeminen yöllä on turhauttavaa ja lisäksi ne ei mene kiinni niin tiiviisti, jolloin "kylmä" ilma pääsee väleistä sisään.

Ehdottomasti paras yöasu on kuitenkin ollut Swaddle Up -unipussi. Se rauhoittaa vauvaa, kun kädet ei voi viuhtoa koko ajan. Siellä jalat saa pyöriä ihan vapaasti ilman, että varpaat palelevat. Löysin nämä itse käytettyinä, mutta voisin hyvin maksaa täydenkin hinnan nyt kun tiedän niiden toimivan täydellisesti.

Toisena vaihtoehtona sitten tuplavetoketjullinen sukaton yöpuku, jossa on tarpeeksi kireät lahkeet ja joka on muutenkin kooltaan oikea, eikä liian iso. Tällöin erilliset sukat pysyvät suht hyvin jalassa. Parhaita tällaisia pyjamia on olleet Martinexin muumit. Ei osunut nyt vain kuvaan, kun on pesussa.

College-haalarit

Nämä olisi olleet kivoja asuja, jos niissä ei olisi huppua. Huppu vain yksinkertaisesti on tiellä - aina. Meillä on jääneet nämä kokonaan käyttämättä.

Sukat ja sukkahousut

Sukkahousut ollaan todettu turhiksi, eikä olla niitä käytetty. Sukista parhaita on olleet PoPin sukat. Muut tipahtavat helposti jalasta.

Ulkovaatteet

Merinovillahaalarit on toistaiseksi jääneet käyttämättä, koska ei ole ollut kunnon pakkasia ja meidän poika tuntuu hikoilevan helposti. Kaukaloonkin saa kaukalopussin (fleeceä) alle pukea vain merinolapaset sekä pipon.

Toppahaalari (fleecevuorella) on ollut hyvä vaunuissa äitiyspakkauksen makuupussin kanssa. Tosin haalari olisi saanut olla pussimainen jaloista, koska ei vauvan jalat kuitenkaan yllä lahkeisiin (vaikka koko on 56). Lisäksi meidän haalarissa on hölmöt kaulukset, jotka on vain tiellä tai kiristää liikaa. Haalarin alle ollaan nollakeleillä puettu vain villasukat, merinotumput, merinokypärämyssy, pipo ja joskus myös puuvillainen neuletakki, jos on vähän pakkasta. Katsotaan sitten kovemmilla pakkasilla uudelleen, vaikka eihän yli 10 asteen pakkasella saa vauvaa edes ulos viedä.

Lopuksi

Loppuun voisin vielä sanoa, että kannattaa ehkä myös vähän edes miettiä vaatteita ostaessa, miten ne sopii yhteen. Itse en ole koskaan ollut kovin tarkka vaatteista, mutta kyllä se vähän silmää häiritsee, jos ylä- ja alaosa ei sovi lainkaan yhteen. Ei esimerkiksi kannata ostaa pelkästään kuviollisia bodeja ja housuja, vaan myös yksivärisiä joukkoon.

Kokojen puolesta sanoisin, että kannattaa hankkia 56-kokoa ja lisäksi 50-senttisiäkin. Moni kyllä sanoi, ettei kannata ostaa 50 cm vaatteita lainkaan, ja osa jopa väitti, ettei edes 56-kokoa. Meillä onneksi oli muutamat 50-kokoisetkin varalla, koska nekin oli alkuun vähän isoja. 50-sentin vaatteet ei tosin menneet meillä kuin kolmisen viikkoa, mutta olen silti tyytyväinen, että niitäkin oli. Sanoisin siis itse, että etenkin jos vauva on arvioitu siroksi, hanki ihmeessä vaikka kirppikseltä muutama pikkukokokin. Ne on siellä halpoja ja saa varmasti myytyä vielä eteenpäin, jos vähän nirsoillen valitsee parhaat.