14. tammikuuta 2020

Kuulumisia: Vauva 1,5 kuukautta

Päivät on olleet kiireisiä. Miksi? En oikeastaan edes tiedä, koska ne on menneet aika samalla kaavalla. Ollaan oltu kotona ja korkeintaan ulkoiltu tai vierailtu lähikaupassa. Vauva on tosin ollut nyt päivisin jotenkin tosi kiinni minussa. Unet on olleet katkonaisia, ellen ole nukkunut itse hänen vieressään. Se taas on johtanut siihen, etten ole saanut mitään muuta aikaiseksi.

Eli joko olen lohduttanut, syöttänyt tai hyssytellyt vauvaa tai sitten olen maannut hänen vieressään sohvalla Greyn anatomiaa katsellen, jotta hän saisi edes hiukan pidempiä unipätkiä. Ulkona nukuttu unipätkäkään ei ole ollut kovin pitkä, koska puolet nukkuma-ajasta on mennyt aina kävelylenkkiin, enkä tietenkään kävellessä voi hyödyntää hänen nukkuma-aikaansa esim. kotitöihin, mikä täällä ehkä näkyykin... Nyt on ollut vaan niin ihania ilmoja, että olen halunnut hyödyntää ne ulkoiluun. Meidän tämän hetken rutiineista ja rytmeistä kirjoitin jo paremmin tässä postauksessa, joten en avaa nyt päiviämme niiden osalta sen enempää.



Vauva on tässä viikon sisään muuttunut todella paljon sosiaalisemmaksi. On maailman paras tunne, kun hän sylissä ollessaan tuijottaa jo suoraan silmiin. Hän seuraa kasvoja todella tarkkaavaisesti ja ilmeilee hauskasti itsekin. Kun hänelle tällöin juttelee, tuntuu ihan kuin hän oikeasti yrittäisi kuunnella joka sanaa. Ja oikeastaan tätä intensiivistä katsettakin parempaa on ollut vauvan hymy. Kun juttelee vauvalle, hän katsoo suoraan silmiin ja sitten väläyttää sen maailman kauneimman silmiin asti ulottuvan hymyn - se on parasta, monta kertaa päivässä ♥ Näin tapahtuu myös usein, kun laulan vauvalle. Vielä odottelen, että hän alkaisi jutella takaisin omalla jokeltelullaan.

Tämän vastapainoksi on kyllä tullut myös sydäntäraastavan kamala itku kyyneleiden kera. Sellainen ihan uudenlainen vaativa itku, joka tulee kyllä täydestä sydämestä. En osaa sitä edes kuvailla, enkä tiedä oikein vielä edes sitä, mistä se aina johtuu. Mutta siihen ei auta kuin syli ja tutti tai imetys. Joskus se alkaa, kun meinaa esimerkiksi laskea vauvan pois sylistään. Joskus se alkaa, kun nostaa vauvan syliinsä. Olenkin miettinyt, onko vauva nyt jotenkin herännyt eri tavalla tähän maailmaan ja osaa jo ilmaista, kun tapahtuu jotakin, mistä hän ei tykkääkään.

Motorisesti vauva alkaa myös osoittaa jo kehittymisen merkkejä. Hän jaksaa jo kannatella päätään jonkin verran ja nostaa sen ylös vatsalla ollessaan. Hän myös onnistui kääntymään kyljeltä vatsalleen, kun hiukan ohjasi oikeaan suuntaan. Vielä on kuitenkin paljon matkaa tämän osalta! Vauva myös onnistuu jotenkin mystisesti liikkumaan jaloilla ja käsillä viuhtoessaan. Laitan hänet aina öisin syötön jälkeen harson päälle hieman kauemmas itsestäni, mutta usein kun seuraavaksi herään, on hän hilannut itsensä takaisin ihan viereeni. Ja tietenkin usein myös puklannut matkallaan - ilman sitä harsoa. :D Seuraavasta kuvasta voitte ihailla tätä ilmiötä.



Nautin itse vauva-arjesta koko ajan vain enemmän ja uskon, että tämä vain lisääntyy sitä mukaa, kun vauva kasvaa ja oppii uutta. Edes öiden väsymys ei haittaa päivistä nauttimista tällä hetkellä. On hän vaan niin ihana pieni rakas ♥

P.S. Kokeilin hetken mielijohteesta luoda blogille myös instagram-tilin. Katsotaan, opinko käyttämään sitä tässä rinnalla. Tarkoitus olisi julkaista sinne ehkä jotain pienempiä juttuja tai tapahtumia meidän päivistä sekä tieto uusista postauksista. Tilin nimi on arvatenkin tarinasinusta ja löytyy vaikkapa tästä klikkaamaalla.

4 kommenttia:

  1. Ihanaa, kun löysin tänne blogiisi! Tuntuu kivalta lukea, että mitä oikein itsellä odottaa edessä sitten kesällä!
    Tosi kiva postaus! :)

    http://adriannetome.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun löysit! Tarvii kurkkia sunkin blogi. :)

      Poista
  2. Nuo ensimmäiset kunnon kontaktit ja hymyilyt vauvan kanssa ovat varmasti sitä ihan parasta. Silloin taitaa unohtua kaikki väsymys ja huonosti nukutut yöt!
    Kiva lukea kuinka paljon nautit vauva-arjesta. Munua mietityttää todella paljon kuinka tulen viihtymään kotona, koska se ei ole yhtään tuttua menneiltä vuosilta. Saas nähdä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä, kaikki muu unohtuu niissä hetkissä 🥰 Toivottavasti säkin viihdyt sitten kotona ja voihan vauvan kanssa paljon kulkeakin, vaikkei se sama olekaan kuin ennen.

      Poista