Ulkopäikkärit ja uusi itkuhälytin

Tiesin jo heti alussa, että aion nukuttaa vauvan päivisin ulkona. Omassa lähipiirissäni on aina tehty niin - päiväunien nukkuminen sisällä on tuntunut hassulta ajatukselta. Kerrostalossa asuessa tämä ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys. Tarvitaan vähitäänkin parveke siihen hommaan. Se vaatii myös enemmän vaivaa kuin muissa asumismuodoissa - etenkin, jos ei ole hissiä. Sitä kun ei noin vain lähdetä ensin kävelylenkille ja jätetä vauvaa nukkumaan vaunuihin, vaan vaunut (tai ainakin koppa) pitää ensin kantaa ylös parvekkeelle ja vielä toivoa, ettei vauva herää välissä. Siitä huolimatta koen, että tämä on meille paras ratkaisu. Miksi?

Ensinäkin, kuten sanoin, mun mielikuvissa päiväunet "kuuluu" nukkua ulkona vaunuissa. Se on kiva ja hyväksi todettu tapa. Mun kokemuksen mukaan useimmat vauvat nukkuu parhaiten ulkoilmassa. En tiedä miksi, mutta niin tuntuu olevan. Tai sitten kyse on vain siitä, mihin on tottunut. Mutta voin jo nyt sanoa, että meidänkin poika nukkuu parhaiten ulkona, jos hän nukkuu yksin. Sisällä päiväunet katkeilee herkästi, ellen nuku koko unipätkää hänen vieressään (mihin harvoin on mahdollisuus, jos haluaa tehdä muutakin päivän aikana). Ulkona vauva voi nukkua vaunuissa parikin tuntia. Toki jos jokin häiritsee unta, vaikkapa nälkä vai vatsa, ei nukkumapaikalla ole merkitystä.

Nukkumisen lisäksi vauva myös nukahtaa paremmin vaunuihin. Sisällä vauvaa on yllättävän hankalaa saada nukahtamaan, etenkin ilman syöttöä, vaikka vauva olisi väsynytkin. Vaunuihin vauva nukahtaa kuitenkin aina ja hänet saa sinne nukahtamaan ihan kuka tahansa muukin lisäkseni (eli kuka tahansa, jolla ei ole tarjota vauvalle rintaa nukahtamisen helpottamiseksi).

Lisäksi, kun vauva nukkuu ulkona, voin itse kolistella ja touhuta sisällä ihan oman mielen mukaan herättämättä vauvaa. Tykkään myös tehdä ainakin yhden kävelylenkin päivässä, jolloin vauva aina nukahtaa. Mielestäni tällöin on aika loogista jättää hänet nukkumaan ulos sen sijaan, että riisuisin ja herättäisin hänet. Ja siinäpä ne syyt sitten onkin, ei sen kummempaa.

Tällä hetkellä vauva nukkuu ulkona yhdet päiväunet. Tarkoitus olisi nukkua siellä kaikki, mutta vielä se ei onnistu epäsäännöllisen rytmin takia. Ei viitsi nähdä pukemisen vaivaa noin kymmenen kertaa päivässä, kun ei ole yhtään varmaa, minkä verran vauva milloinkin nukkuu. Joskus hän herää syömään melko tiheästikin. Olen kuitenkin huomannut, että siinä 11-15 välillä vauva yleensä nukkuu pidemmät 2-3 tunnin unet ja olenkin hyödyntänyt tämän tehokkaasti ulkopäikkäriajaksi.

Toistaiseksi vauva nukkuu parvekkeella pelkässä vaunukopassa, sillä vaunujen runkoa säilytetään alhaalla autotallissa. Onneksi hän useimmiten nukahtaa koppaan itsekseen, mutta toisinaan koppaa joutuu keinuttelemaan käsien varassa, mikä on melko raskasta pidemmän päälle. Erilliset parvekevaunut otetaan siis käyttöön, kunhan Sanytolin haju niistä ensin hälvenee (täällä lisää näiden vaunujen tarinasta). Tämä tulee helpottamaan parvekeunia, kun vauvan voi keinuttaa uneen vaunuja työntämällä.

Valitettavasti parvekevaunutkaan ei hyödytä silloin, kun tehdään ensin kävelylenkki. Silloin prosessi on monimutkaisempi: vauva laitetaan ensin sisällä olevaan vaunukoppaan, kannetaan koppa alas, haetaan runko, käydään kävelyllä, viedään runko pois ja kannetaan koppa takaisin ylös parvekkeelle. Yleensä vauva jatkaa uniaan tämän jälkeen, mutta joskus taas heräilee, kun liike loppuu. Siksi toivoinkin alunperin, että oltaisiin löydetty parvekkeelle halpa Britaxin runko erillisten vaunujen sijaan. Oltaisiin saatu kätevästi jo olemassaoleva koppa kiinni runkoon. Mutta näin ei sitten käynyt ja tällä mennään!

Ulkopäikkäreille pukeutuminen on vielä vähän hakusessa. Meillä on suhteellisen tilava lasitettu parveke, jossa on hieman lämpimämpää kuin ulkona. Nollakeleillä vauvalla on ollut kopassa päällä villasukat, tumput, kypäräpipo ja pipo, joskus puuvillaneule (pikkupakkasilla). Päällä on fleece-vuorellinen toppahaalari ja äitiyspakkauksen makuupussi. Näillä vauva tuntuu ainakin tarkentuvan, joskin välillä tämäkin on vähän liikaa. Etenkin fleece hiostaa helposti. Vaunukopan lämpötila on yleensä siinä 10-15 asteen paikkeilla.

Ulkona nukkumisen yksi oleellinen osa on myös itkuhälytin. Se pääsi siis ostoslistallemme melko pian kotiuduttua. Vertailin paljon eri malleja ja tarkoitus oli alkuun ostaa jokin halpa perusversio. Näissä ei kuitenkaan useimmissa ollut haluamiamme ominaisuuksia (langattomat yksiköt, ilmoitus kun yhteyttä ei ole tai akku on lopussa) tai ne oli saaneet aivan surkeat arviot. Koska sellaisen ihan ok:n itkuhälyttimen ja lähes täydellisen välillä hintaeroksi jäi vain noin 30-40 euroa, päätettiin ostaa suoraan sellainen, jossa on kaikki herkut ja joka on varmasti hyvä ja kehuttu.

Valintamme kohdistui siis Padwicon 850 -malliin (tämä ei ole maksettu mainos). Se maksoi muistaakseni tarkalleen 102 euroa. Ja ollaan tykätty tosi paljon! Se on ensinäkin nätti, kevyt ja siro (mahtuu kädelle) sekä täysin langaton, mutta toimii myös verkkovirralla. Pattereiden sijaan siinä on ladattava akku, joka kestää pitkään. Muistelin jossain nähneeni keston tunteina, mutten enää löydä tätä tietoa mistään. Lisäksi siinä luvataan olevan vähemmän säteilyä kuin muissa malleissa. Kantaman pitäisi riittää 500 metriin (ei olla tätä testattu) ja toimivuus on taattu -20 asteeseen saakka.

Hälytin varoittaa, jos akku on lopussa, jos toinen laite on kantaman ulkopuolella tai jos se ei saa enää yhteyttä toiseen yksikköön. Hälyttimessä on lämpötilan mittaus, mikä on ollut tosi kiva juuri ulkokäytössä. Siinä on säätömahdollisuudet äänenvoimakkuuksiin ja myös mikrofonin herkkyyttä voi säätää. Lisäksi vanhempien yksiköstä on mahdollista puhua vauvayksikköön, ja vauvayksikössä saa päälle yövalon, jota ei kyllä toistaiseksi ole tarvittu mihinkään. Bonuksena sitten vielä vanhempien yksikön värinäominaisuus eli vaikka imuroisin vauvan nukkuessa, pystyn värinän avulla tuntemaan, kun vauva ääntelee.

Vielä ei olla kyllä keksitty yhtään mitään, miksi tämä olisi ollut huono ostos. Tai no, ainahan tässä voisi olla vielä kuvayhteyskin, mutta niiden hinnat pompahtaakin sitten jo pilviin. Toivottavasti  tämä säilyttää toimivuutensa pitkälle tulevaisuuteen, eikä tarvitse myöhemminkään katua ostosta.

Nyt odottelen vain innolla, että voidaan vihdoin alkaa luomaan kunnon rytmiä vauvan päiviin ja saadaan päiväuniinkin joku tolkku. Helpottaa vähän omaakin päivän suunnittelua, kun tietää, milloin vauva yleensä nukkuu ja on valveilla. Alustavasti olen miettinyt, että jos ensimmäisten unien aikaan tehtäisi aina pieni kävelylenkki ja toiset unet olisi sitten parvekkeella ihan "paikoillaan". Mutta nähtäväksi jää, miten hän yleensäkään alkaa nukkua jatkossa ja montako kertaa päivässä.