29. syyskuuta 2020

Vauvan vuorokausi 10 kuukauden ikäisenä

Kuukausi on saatu taas kulutettua. Tuttuun tapaan julkaisen siis tarkan kertomuksen meidän vuorokaudesta, kun vauva on kymmenen kuukauden ikäinen. Ensimmäistä kertaa tätä julkaistessa koen, että meillä on vihdoin tosi selkeä ja toimiva päivärytmi. Ekaa kertaa siis aloitan tämän postauksen teon luottavaisin mielin ja tiedän suunnilleen jo nyt, miten päivä tulee menemään. Lisäksi yön ja nukahtamisten suhteen pitäisi olla melkoinen parannus tiedossa unikoulun takia, mutta se jää nähtäväksi.


Sunnuntai 27.9.2020

5.55 Vauva heräilee eli kitisee sängyssään. Takana on vain kahden herätyksen yö! Käyn toivottamassa huomenet ja nostan syliin. Vauva tuntuu kuitenkin vielä vähän uniselta. Hänen silmänsä on vielä melkein kiinni ja hän yrittää imeä ensin olkapäätäni ja sitten poskeani. Luulee ilmeisesti, että on yösyötön aika. Hän kuitenkin piristyy nopeasti, kun noustaan olohuoneeseen.

6.00 Aamutoimet olohuoneessa. Kerrankin vauva ei ala huutaa niiden aikana, lykkään tosin heti alkuun tutin tulpaksi. Vaihdetaan vaippa, putsataan vaippa-alue ja laitetaan puhtaat housut ja sukat. Body on vaihdettu jo illalla yötä varten, joten se jää päälle. Sen jälkeen leikitään vieretysten ja juon samalla aamukahvini.




6.15 Imetys. Normaalisti söisimme ensin puuroa, vasta aikaisintaan klo 6.30. Mutta vauva on oppinut nyt itse pyytämään maitoa: hän sylkee tutin pois, vetää paitani kauluksen reunasta ja työntää päätään rinnuksiin. Hellyn usein imettämään, kuten nytkin kävi. Hän syökin hyvin molemmin puolin. Sen jälkeen jatkamme leikkejä lattialla.

7.15 Aamupuuro. Valion valmispuuroa, viljaisaa vadelmamustikkaa. Nämä ovat aamuisin tosi käteviä, kun ne maistuvat huoneenlämpöisenäkin. Aamuisin kun ei koskaan tiedä, paljonko vauva jaksaa syödä, niin tätä pystyy helposti ja nopeasti annostelemaan lisää pieniä määriä, kunnes ei enää maistu. Näin puuroa ei mene hukkaan ja on aina varmasti tarpeeksi. Puuron jälkeen vauva on tyytyväinen tuolissaan, joten tiskaan ja putsaan keittiön. Hän tutkii tuttinauhaa ja katselee puuhiani.




7.35 Menemme leikkimään olohuoneeseen. Vauva tutkailee lelujaan, minä syön aamupalaa. Laitan taustalle BB:n pyörimään. Yleensä meillä ei ole telkkari päällä taustalla, mutta tänään kaipasin jotain muutakin "seuraa" aamuun ja tällä saa myös hieman enemmän ruokailurauhaa, kun vauva pysähtyy aina välillä katsomaan telkkaria.

8.00 Imetys. Ei ehkä tarvitsisi, koska vauva joi maidon jo ennen puuroa. Tämä kuuluu kuitenkin normaaliin rutiiniin ja eihän hän mitään joisi, jos ei maistuisi. Hän juo nyt vain toisen puolen. Sitten jatkamme leikkejä.

8.55 Ensimmäinen uniaika lähestyy. Vauva alkaa vähän kitiseväiseksi: hermostuu, kun ei saa potan sisäosaa laitettua takaisin paikoilleen. Hieroo myös silmiään. Otan syliin ja jutellaan päiväunista, mennään makuuhuoneeseen. Lasken hänet sänkyyn, hän ottaa itse tutin suuhun. Laitan laiskiaisen suhisemaan ja asetan unipupun vauvan viereen, lopuksi peittelen peitolla. Toivotan hyvät yöt ja poistun huoneesta. Hän nukahtaa yleensä 5-10 minuutissa itsekseen. Joskus vähän höpöttelee, mutta usein käy heti nukkumaan. Käyn yleensä vielä myöhemmin varmistamassa asian, jotta osaan herättää hänet suunnilleen oikeaan aikaan puolen tunnin päästä.

9.05 Vauva nukkuu.

9.35 Käyn herättämässä vauvan. On ihan tyytyväinen.




9.40 Soitetaan videopuhelu isovanhemmalle. Soitellaan aika harvoin, varsinkin videopuheluja, mutta nyt tällainen ajatus sattui jostain pälkähtämään päähän. Vauva lähinnä ihmettelee hommaa vielä vähän unenpöpperöisenä.

9.50 Imetän. Ei pitäisi kyllä tässäkään kohdin päivää, mutta koska haluan tänään mennä ulos ennen klo 11 lounasta, pitää tankata jotain jo tässä välissä. Ettei tule sitten kesken ulkoilun nälkä.

10.15 Olemme ulkona. Käydään lähipuistossa, jossa kerrankin on muitakin lapsia. Vauva katselee heitä innoissaan, keinutaan ja ollaan hiekkalaatikolla. Löydetään hieno ruskalehti maasta.




11.15 Ollaan sisällä. Käsienpesu ja suoraan ruokapöytään.

11.20 Lounaaksi kokkareista karjalanpataa ja itselleni kinkkupastaa. Vauvalle ei maistu kuin muutama lusikallinen. Ei ihme, sillä maitoa meni kaksi kertaa liian usein aamulla ja puklailuakin on ollut tosi paljon. Tarvitsisi vain pitää kiinni rytmistä... Huomenna taas! Ruokailun jälkeen menemme leikkimään. Välillä vaihdamme vaipan ja käymme potalla.

11.55 Imetys. Syö molemmin puolin. Taas leikkiä.

12.20 Vien vauvan sänkyyn unipussissa. Tutut rutiinit. Tulee melkein heti hiljaista... Klo 12.30 vauva on jo unessa, kun käyn tarkistamassa.

13.15 Vauva herää eli kitisee. Odotan kymmenisen minuuttia kuunnellen, nukahtaako hän vielä uudelleen. Oikeastihan pitäisi unikouluttaa 1,5 tuntiin asti, mutta päivisin on sitä yrittäessä niin rajua huutoa, etten ole jaksanut. Olen päättänyt, että odotan aina tuntiin asti ja sitten luovutan, mutta koska tänään tulee vieraita ja vauva alkaa kuulostaa jo virkeän kitisevältä, käyn hakemassa hänet pois. Unet jäivät liian lyhyiksi, mutta näin tänään.

13.30 Vauva on miehen kanssa, he leikkivät omia juttujaan.




14.15 Imetän. Syö hyvin molemmin puolin. Vaihdetaan myös vaippa.

14.30 Vieraat saapuvat. Vauva on alkuun aika totinen ja hiljainen, tarkkailee, muttei itke. Vierastaminen on selvästi vähenemässä. Pian hän alkaa rentoutua ja lopulta on oma hymyileväinen, ihana itsensä.

15.00 Istumme kahvipöydässä, vauva saa muutaman Puffin ja vettä, jolla kasteleekin koko kuolalappunsa ja osan paitaa. On niin hauskaa pelleillä pillin kanssa...

15.40 Annetaan myös lihasose eli kasviksia ja porsaanlihaa. Vauva syö tällä kertaa hyvin koko pienen pilttipurkillisen. Sitten seurustellaan vieraiden kanssa: luetaan ja leikitään.

16.45 Vieraat poistuvat. Vauva on melko energinen ja viihtyy itsekseen leikeissä hetken, kun me miehen kanssa otetaan pieni somepaussi vieressä.

17.00 Vauva käy potalla. Sen jälkeen teemme samalla iltatoimet ja vaihdamme vaipan.


17.25 Vauva syö miehen kanssa ison annoksen puuroa marjasoseella. Käyn itse suihkussa sillä välin ja syön toisen kerran ruokaa.

17.35 Leikitään ja koitetaan vähän rauhoittua. Vauva alkaa käydä ihan ylikierroksilla, kiljahtelee ja hytkyy, minkä ehtii. Saas nähdä, millainen ilta vielä tulee...

17.55 Aletaan tutut iltarutiinit. Ensin laitetaan unipussi, vauva vähän protestoi. Sen jälkeen valon sammutus ja imetys. Hän on alkuun tosi levoton, mutta rauhoittuu imemään hyvin molemmat puolet. Sitten luemme iltasadun, tänään se on Kotieläinpihalla. Sadun jälkeen laitamme yhdessä laiskiaisen suhisemaan ja sitten käydään sanomassa isille hyvää yötä. "Kä" eli iskä, hän toteaa, kun mennään työhuoneeseen. Vauva antaa pusun isälle ja minulle.




18.05 Kannan vauvan omaan sänkyyn, jossa hän ottaa tutin. Laitan unipupun viereen, pussaan ja toivotan hyvät yöt. Tässä kohtaa aina tuntuu itsestä pahalta jättää toinen sänkyyn ihan yksin. Hän jää sinne hyvin, ei itke lainkaan vaan alkaa heti ottaa hyvän uniasennon. Sitä vain haluaisi illalla helliä toisen uneen...

18.15 Luulen vauvan jo nukahtaneen, kunnes alkaakin hirveä kolina. Hän huitoo tuteillaan sängyn pinnoja. Klo 18.20 kuitenkin hiljenee. Käyn katsomassa. Vauva on nukahtanut vatsalleen. Hän on oppinut tämän taidon vasta hiljattain, mutta usein käy niin, että hän herää pian itkien, jos nukahtaa masulleen. Niinpä varovasti käännän hänet, mutta hän havahtuu. Ottaa kuitenkin heti uniasennon ja nukahtaa uudelleen. Menen vielä itse koneelle kirjoittelemaan tätä postausta ja syömään loppuja herkkuja. Klo 19.30 kömmin itsekin nukkumaan.

22.00 Vauva pitää unissaan parin sekunnin kitinän. Herään ja valvon hetken, mutta vauva jatkaa uniaan.

23.45 Herään itse, vauva nukkuu. Pian vauvakin vähän ähisee ja pyörii, mutta vain noin minuutin, kunnes taas nukkuu sikeästi.

1.40 Vauva havahtuu ja kitisee. Imetän, kuten sovittu on tähän aikaan. Hän syö hyvin molemmin puolin. Lasken takaisin pinnasänkyyn, hän alkaa heti nukkua.

4.00 Vauva ähisee ja pyörii noin minuutin.

5.00 Vauva ähisee ja pyörii noin minuutin. Nousen itse ylös, koska en saa enää unta. Ihana oma aamuhetki.

5.30 Kitinäitkua. Jään kuuntelemaan, koska ennen kuutta ei oikein sopisi nousta. Tätä jatkuu on-offina kymmenisen minuuttia, sitten tulee hiljaista.

5.45 Vauva alkaa höpötellä pirteänä. Käyn hakemassa hänet uuteen päivään.

♥♥♥

Vauvan hereilläoloajat tänään (11 h 10 min):
5.55-9.05, 9.35-12.30, 13.15-18.20

Vauvan uniajat tänään (yht. 12 h 40 min, päivällä 1 h 15 min, yöllä 11 h 25 min):
9.05-9.35, 12.30-13.15, 18.20-5.45

Syömiset (7 maitoa +  4 kiinteää):
6.15, 8.00, 9.50, 11.55, 14.15, 17.55 ja 1.40 + aamupuuro 7.15, lihasose 11.20, lihasose 15.40 ja iltapuuro 17.25.

Huikea päivä. Tällaisia ne kyllä nykyään on, jos vauvaa ei vaivaa mikään, kuten flunssa tai hampaiden puhkeaminen. Vielä kun nuo lounasunet pitenisi edes tuntiin.

Yöt alkaa myös olla tosi hyviä meidän mittapuulla. Jos vauvalla olisi oma huone, en olisi luultavasti koko yönä herännyt hänen ähinöihinsä. Ainoa herätys olisi ollut tuo 1.40 tapahtunut, jolloin hän kitisi herätessään. Hänen sisäinen kellonsa oletettavasti jo tietää, että niihin aikoihin saa aina maitoa. Muut heräämiset olivat lähinnä enää sellaisia tavanomaisia kevyitä havahtumisia, joita jokaiselle tulee pitkin yötä, mutta aamulla niitä ei enää muista.

Vauva 10 kk

Tuntuu, että vauva on kasvanut ihan hirveästi viime kuun aikana. Fyysisesti ja taidoiltaan. Vuorovaikutus on nyt paljon monipuolisempaa ja oma mieli alkanut toden teolla kehittyä - niin hyvässä kuin pahassakin. On kivaa ja helpottavaa, että hän osaa viimein ilmaista halujaan, mutta vähemmän kivaa, kun hän ei aina saa sitä, mitä haluaisi.

Vauva siis tosiaan osaa jo ilmaista hyvin selkeästi, jos ei halua esimerkiksi jotakin lelua tai enempää ruokaa. Hän pudistaa päätään, saattaa sanoa ei ja työntää lelua tms. pois. Hän osaa myös pyytää rinnalle syömään: repii paitani pääntietä ja laskee päätään sitä vasten. Hän on alkanut myös ikään kuin "kysyä" asioita. Hän ottaa katsekontaktin ja käyttää useimmiten sanoja PÄ, PE ja PÖ. Hän selvästi aina odottaa, että hänelle sanoitetaan asia takaisin. Itsekseen hän myös höpöttelee koko ajan. Mamama, mämmämmäm, eieieiei, änänänänä, käkäkäkä... Juttua piisaa! Lisäksi hän antaa jatkuvasti pusuja ja haleja ja oppi myös vilkuttamaan sekä taputtamaan. Hän osaa myös antaa leluja ja heittää palloa. Hän alkaa myös hiljalleen ymmärtää muidenkin tavaroiden käyttötarkoitusta: harjalla harjataan hiuksia ja leluautolla ajetaan.

Vaipan vaihdot ja pukeminen on edelleen hirveää vauvan mielestä. Hän alkaa aika usein itkeä ihan kunnolla, ellei yritä koko ajan 110 % teholla viedä huomiota muualle. Yleensä kyllä sekään ei auta. Hän on oppinut myös hassuttelemaan: esimerkiksi vaippaa vaihdettaessa hän nappaa vaipasta kiinni kesken kaiken ja yrittää vetää sitä poispäin. Samalla hän kikattaa. Kunnes vaippa tästä huolimatta puetaan ja alkaa itku. Lempiasioita on tällä hetkellä kaikenlaisten korien ja laatikoiden tyhjentely ja täyttö (etenkin pyykkikorin tyhjennys), autoilla ajelu, aikuisen käsien varassa seisominen, kirjojen lukeminen ja ulkoilu. Pehmolelut on myös suosiossa, hän tutkii erityisesti niiden silmiä.




Viime kuun aikana aloitimme tuoliunikoulun, jonka johdosta yöt ehtivät vähän jo parantua. Unikoulu kuitenkin lopetettiin viikon jälkeen, kun vauva sai ensimmäisen flunssan. Pari päivää hän oli kuumeisen kipeä ja siitä eteenpäin noin viikon puolikuntoinen nuhassa ja yskässä. Kävimme myös lääkärissä näyttämässä korvia, mutta ne olivat terveet. Kun vauva tervehtyi kunnolla, aloitimme pistäytymisunikoulun uudelleen ja se on vieläkin kesken.

Tällä hetkellä yöt on n. 18-6 ja vauva heräilee 2-3 kertaa (22, 1.30, 05). Öissä on enää yksi syöttö noin klo 1.30. Päivisin menee kiinteitä neljästi ja imetän myös noin neljä kertaa, korviketta ei olla oikeastaan enää annettu. Päiväunet on välillä 9-9.30 ja 12.30-14.30, joskin lounasunet eivät vielä useinkaan kestä kahta tuntia, joskus vain 40 minuuttia. Unille nukahtaminen sujuu kuitenkin mainiosti: vauva vain viedään sänkyyn, poistutaan itse makkarista, ja hän nukahtaa 10 minuutin sisällä. Niin ja oppihan hän uniin liittyen myös nukkumaan mahallaan (ennen siitä tuli aina itku) ja laittamaan itse tutin suuhun, öisinkin siis.

Vauva on myös alkanut viimein liikkua! Ei kontata, eikä ryömiä, mutta istuessaan hän vetää itseään käsillä ja jaloilla liikkeelle. Kuluneen viikon aikana hän on ymmärtänyt, että pääsee näin haluamaansa kohteeseen ja liikkuu jo muutaman metrin matkoja. Hän oppi myös pyörimään istuessaan oman akselinsa ympäri ja tekee sitä joskus ihan vain huvikseen, itsekseen asiaa naureskellen. Hän myös haluaisi olla koko ajan pystyssä aikuisen käsien varassa. Siinä hän pomppii ja sätkii joka suuntaan. Hän  kyllä osaa seisoa tukea vastenkin tosi jämäkästi, mutta tahallinen heiluminen ja kaatuilu leikkimielessä estää itsekseen seisoskelun. Samoin kävelytuolilla hän menee ihan järjetöntä vauhtia ja vetää alas kaikki tavarat, joihin matkallaan törmää. Melkoista menoa!

Neuvola on vasta ensi viikolla ja kirjoitan siitä erikseen, jos jotain kerrottavaa on. Veikkaan, että paino on noussut aika niukasti, mutta pituutta on ehkä tullut reilummin. Vaatteista käytämme kokoja 74 ja 80, ihan vaatteesta riippuen. Mainittakoon vielä loppuun muuten sekin, että pottaharjoitukset sujuvat loistavasti. Vaippaa ei olla ottamassa pois, mutta  käytännössä kaikki kakat tulevat jo pottaan ja pissakin usein, jos ei muuta.

Kaikkiaan vauva on juuri nyt valtavan ihanassa iässä, siis silloin kun mikään (esim. flunssa tai hampaat) ei vaivaa ja häiritse arkea. Hassutteleva, iloinen ja eloisa touhuaja ♥ Saa meidät hymyilemään päivittäin milloin millekin asialle.

26. syyskuuta 2020

Turvaistuinviidakosta selvitty - vinkit jakoon

Ostettiin vihdoin turvaistuin kaukalon tilalle: Britax Dualfix M i-size. Meillä oli aiemmin Britaxin Baby Safe 2 -kaukalo ja se olikin oikein hyvä, joskin aika iso ja painava. Vauva vaan oli jo pidemmän aikaa protestoinut autossa ollessaan ja mielessä kävi useasti, josko se oli kaukalon makuuasennon vika. Mua on kuitenkin tuskastuttanut ajatuskin uuden istuimen hankinnasta. Olen kyllä tasaisin väliajoin yrittänyt tutkailla eri vaihtoehtoja, mutta niitä on ollut ihan liikaa tarjolla ja päätöksenteko on ollut mahdotonta.

Viikonloppuna kuitenkin huomasin, että Oz-Babyssa oli turvaistuinviikot meneillään. Ostettiin sieltä aikoinaan vaunut ja kaukalo ja oltiin silloin todella tyytyväisiä palveluun, eikä hintakaan ollut sen pahempi kuin muualla. Näiden summana siis viimein päätettiin, että nyt tai ei koskaan. Ei tämä asia lykkäämälläkään edennyt. Ja tämä osoittautuikin lopulta todella hyväksi päätökseksi, sillä palveluun ei tarvinnut pettyä tälläkään kertaa ja lähdettiin liikkeestä kotiin uuden istuimen kanssa.

Istuin ei ota kiinni etupenkkiin, kuvakulma hämää.



Liikkeessä oli vähän ruuhkaa, mutta myyjä vapautui silti nopeasti. Tuntui, että hänellä oli ruuhkasta huolimatta aikaa juuri meille. Kiire ei näkynyt ulospäin. Saatiin kokeilla kaikki haluamamme istuimet läpi, ja myyjä kertoi niistä tietoja. Hän auttoi vöiden ja säätöjen kanssa ja tuli lopulta sovittamaan valitsemamme istuimet meidän autoon. Ostamaamme uutta istuinta he eivät tietenkään saaneet asentaa vastuusyistä, mutta heillä voisi vielä käydä tarkistuttamassa omat asennukset, jos haluaa. Tästä tuli näköjään nyt vähän mainospuhe, mutta kyseessä ei siis ole mainos tai minkäänlainen yhteistyö.

Turvaistuimista yleensä

Kerrottakoon näin alkuun, että lapsen tulisi suositusten mukaan matkustaa selkä menosuuntaan (SMS) 4-5-vuotiaaksi tai 110 cm asti, mielellään jopa 120 cm asti, kun SMS-istuimeen mahtuu. Se on siis suositus, ei laki, mutta näin on turvallisinta. Ja tämän jälkeenkin vielä turvavyöistuimessa (kasvot menosuuntaan, KMS) 150 cm saakka eli niin pitkään kuin istuimeen mahtuu (lähteenä Facebookin Turvaistuimet -ryhmä). 

Laki puolestaan sanoo, että alle 3-vuotiaalla on aina oltava turvaistuin autossa ja alle 135 senttisellä E-säännön mukainen turvaistuin (Liikenneturva). Istuinta ostettaessa on lisäksi hyvä kiinnittää huomiota, onko se testattu turvalliseksi. Kaikki ei nimittäin ole. E-hyväksytty istuin täyttää vähimmäisvaatimukset, mutta vapaaehtoisen Plus-testin läpäissyt istuin turvaa paremmin (Liikenneturva). Lisäksi Suomen Autoliitto testaa istuimia.

Mainittakoon vielä sekin, että ole tarkkana, jos ostat käytetyn turvaistuimen. Sen täytyy olla täysin kolaroimaton ja aikaleimojen pitää olla kunnossa. Turvaistuimilla on nimittäin tietty vuosissa mitattava käyttöikä, jonka jälkeen niitä ei saa enää käyttää, vaikka ne ulkoisesti vaikuttaisikin olevan kunnossa. Tämä ns. vanhenemisaika siis pätee, vaikka istuin ei olisi ollut päivääkään kenelläkään käytössä. Suora lainaus Liikenneturvan sivuilta: "Ellei valmistaja toisin ohjeista, ehjän ja kolarittoman istuimen käyttöikä on maksimissaan noin seitsemän vuotta, riippumatta siitä, minkä verran istuinta on sinä aikana käytetty."

Turvaistuinpolkuja on kaksi (lähteenä FB:n Turvaistuimet-ryhmä):

Kaukalo - Ovelle kääntyvä isofix (SMS) - Turvavöillä kiinnitettävä istuin (SMS) - Turvavyöistuin (KMS)
Kaukalo - Turvavöillä kiinnitettävä istuin (SMS) - Turvavyöistuin (KMS)

Kaukalon jälkeen on siis ostettava jokin SMS-istuin: joko ovelle kääntyvä isofix-istuin (menee n. 18 kg/100 cm asti) tai turvavöillä kiinnitettävä istuin (menee n. 25 kg/120 cm asti). Jos haluat noudattaa suosituksia ja ostat ensin ovelle kääntyvän isofixin, on sinun siis pituus- ja painorajojen takia kuitenkin ostettava myöhemmin vielä toinen, turvavöillä kiinnitettävä istuin. Ja sen jälkeen vielä turvavyöistuin. Mutta miksi sitten ostaa ovelle kääntyvä isofix, jos sen jälkeen tarvitaan kuitenkin vielä toinenkin istuin, joka jo itsessään menisi pidempään?

Sanoisin, että mukavuus- ja helppoussyistä. Ovelle kääntyvä istuin helpottaa huomattavasti lapsen asettamista kyytiin ja on muutenkin ihan ääreishelppoa asentaa autoon isofixien takia. Niitä saa helposti kallistettua myös makaavampaan asentoon ja niihin sopii joskus jopa jo vastasyntynyt. Turvavöillä kiinnitettävä istuin on halvempi hinnaltaan, mutta hankalampi asentaa ja laittaa lapsi kyytiin sekä paljon suppeampi säädöiltään. Sen kun kerran asennat, niin siinä on ja pysyy, kunnes irroitat kaikki vyöt ja asennat uusiksi. Siihen vaaditaan myös enemmän pituutta ja painoa ennen kuin lapsen voi sellaiseen laittaa.

Me päädyttiin ovelle kääntyvään istuimeen, koska sen helppous viehätti ja sen sai käyttöön nyt heti. Facebookissa on Turvaistuimet/Bilbarnstolar -ryhmä, johon suosittelen liittymään, jos istuimen hankinta on ajankohtaista. Siellä on pätevä lista turvallisista ja suositelluista istuimista. Vaihtoehtoina meillä oli alunperin Britax Dualfix 2R (350 e) ja Britax Dualfix M (600 e), Nuna Norr (450 e), Joie i-spin 360 (380 e) ja Cybex Sirona Z (800 e jalustalla). Näistä tosin Britax ei netin tietojen mukaan houkuttanut, koska vöille ei ollut sivuilla pidikettä ja moni sanoi lapsen pään nuokkuvan siinä nukkuessa. Britaxia myös sanottiin kovin kuppimaiseksi, mistä juuri haluttiin pois kaukalon jälkeen. Cybexin kohdalla taas 800 euron hinta arvelutti. Nuna ja Joie kiinnostivat siis alkujaan eniten. Mutta onneksi käytiin kokeilemassa istuimet vauvan kanssa, koska eihän ne lopulta meille sopineetkaan yhtään. Siitä lisää myöhemmin.

Mihin kiinnittää huomiota, kun hankkii ovelle kääntyvän istuimen?

Alla on vielä listattuna ne asiat, jotka mielestäni oleellisimmin vaihtelivat eri istuinten välillä. Meille myyjä kertoi hyvin eri ominaisuuksista, jolloin sai heti selkeän kuvan siitä, mitä missäkin oli ja mitkä oli lopulta itselle ratkaisevia tekijöitä.

♦ Kääntyykö istuin yhdellä vai kahdella kädellä?
♦ Voiko istuinta käyttää sekä selkä menosuuntaan että kasvot menosuuntaan vai pelkästään toisin?
♦ Miten istuin kääntyy: vain tietyssä asennossa vai kaikissa?
♦ Paljonko vauvalle jää jalkatilaa nyt, entä isompana?
♦ Missä kaikki painikkeet sijaitsevat ja kuinka helppoa niitä on siten käyttää?
♦ Montako kaltevuutta istuimessa on, mikä on pystyin ja makaavin asento?
♦ Onko istuimessa sivutörmäyssuojat?
♦ Mitkä ovat istuimen pituus- ja painorajat?
♦ Onko istuimessa pidikkeet vöille, ettei ne jää lapsen alle istuimeen asettaessa?
♦ Paljonko istuin vie tilaa autossa ja miten se sinne muuten sopii?

Lisäksi tietenkin vauvaa istuimeen sovittaessa on hyvä kiinnittää huomiota, miten vyöt asettuvat ja näyttääkö asento muuten mukavalta. Viisipistevöissä reisivöiden tulee nimensä mukaisesti kulkea reisien, ei vatsan päältä, ja ihan nivustaipeesta lähtien. Olkavöiden tulee lähteä olkapäiden tasolta tai ihan vähän alta.

Miten päädyttiin Britaxiin?

Me siis tosiaan laitettiin vauva istumaan kaikkiin yllä oleviin istuimiin testataksemme niitä. Katseltiin, miten vauva ylipäätään viihtyi ja miltä hänen asentonsa niissä näytti. Kiinnitettiin huomiota käyttömukavuuteen. Kuunneltiin samalla, kun myyjä kertoi ominaisuuksista ja vertailtiin niitä muihin. Aika nopeasti huomattiin, että meidän kaipaaman pystyn, mutta rennon asennon puolesta, parhaat olivat Nuna Norr sekä Britaxin Dualfixit, näistä etenkin M-malli.

Joie jäi pois heti alkuun. Asento oli todella upottava ja kuppimainen, ahdas. Siinä ei myöskään käytännössä ollut jalkatilaa lainkaan, koska siitä puuttui kaikissa muissa malleissa oleva vaimennuspoljin eli se täytyy työntää kiinni ihan penkkiin asti, jotta olisi turvallinen. Itse asiassa tästä johtuen se ei edes kaikissa autoissa käänny ovelle - se siitä hyödystä sitten. Nunasta tykkäsin eniten vauvan asennon ja tilan puolesta, mutta jostain kumman syystä huomattiin pian, että sen reisivyöt meni meidän pojalla aivan väärästä kohdasta eli se ei olisi ollut turvallinen kolaritilanteessa. Harmi! Cybexin asento oli taas istuimista kaikkein oudoin, siinä lapsi tuli jotenkin todella eteen, kun muissa jäi ikään kuin sinne reunojen suojiin. Asento ei näyttänyt kovin mukavalta, mutta se oli kyllä selkeästi turvaistuinmaisin, kun muut oli vähän kuppimaisempia. Cybex olisi ollut myös selvästi kallein vaihtoehto.

Tässä istuin on ovelle käännettynä.



Lopulta siis enää pohdittiin, otetaanko Britaxin Dualfix 2R vai M. Näistä 2R on vanhempaa mallia ja siksi reilusti halvempi. Siitä puuttuu mm. sivutörmäyssuojat ja se on myös ihan vähän pienempi sisämitoiltaan kuin M. Lisäksi 2R sisältää vain kolme eri kaltevuusasetusta, kun M-mallissa niitä on viisi. Hintaeroa näillä tosiaan oli roimasti ja tehtiinkin päätös vasta, kun sovitettiin näitä meidän autoon. Kumpikin sopi kyllä ihan hyvin, mutta jotenkin 2R:n pystyin asento tuntui jäävän silti liian makuulteen. Etenkin kun ajatellaan, että istuimen pitäisi mennä sinne 3-4 vuoteen saakka.

Vauvan asento ja olemus näytti siis kaikkiaan paremmalta M-mallissa, joten luotettiin vaistoon ja valittiin se. M-mallia ei tarvitse vielä laittaa ihan pystyimpään asentoon eli sitä on varaa kallistaa lisää, jos vauva kasvaessaan haluaakin pystympään. Otettiin istuin tylsän mustana, koska niitä oli heti varastossa. Muuten oltaisiin otettu harmaa.

Ainoa harmi on, että tässä on tosiaan monilla ollut pään notkahdusongelmaa: kun vauva nukahtaa, pää retkahtaa rinnalle. Ja niin valitettavasti kävi meillekin viimekertaisella automatkalla, vaikka laitettiin istuin ihan makaavimpaan asentoon. Meillä tätä pään retkahtelua kävi tosin jo kaukalossakin. Eihän se kivaa ole, mutta onneksi aika harvoin vauva enää edes autossa nukkuu. Pieni miinus tulee myös siitä, että tämä istuin ei käänny vain yhdellä kädellä ja kääntöpainike on muutenkin melko jäykkä. Ei sekään nyt mikään suuri ongelma ole, mutta vauva pitää laskea aina hetkeksi käsistä ennen kuin istuimen saa käännettyä. Tai voihan hänet toki ensin laittaa istuimeenkin ja kääntää vasta sitten vöiden asettamisen ajaksi ovelle. Sekin olisi kiva lisä, että vyöt saisi kiinnitettyä sivuille, eikä niitä tarvitsisi kaivaa vauvan alta, mutta sitäkään me ei olla koettu mitenkään liian työlääksi. Pääasia, että vauvalla oli tässä selvästi paras olla.

Autoon asennus ja käyttökokemuksia

Istuimen asennus autoon oli helppoa kuin mikä. Isofix-raudat vaan vedettiin ulos, sitten istuin telakoineen napsautettiin kiinni auton isofixeihin. Istuin työnnettiin niin kiinni penkkiin kuin sai. Sitten vielä säädettiin lattiaan tuleva tukijalka siten, että se on tukeva, mutta ei nosta telakkaa irti penkistä. Siinäpä se, kymmenen minuutin homma kaikkiaan, kun vielä varmistettiin monesti kaikki ja asennettiin samalla kaupan päälliseksi saatu Britaxin iso peili, jolloin vauvan näkee ajaessa auton taustapeilistä.

Tässä juuri nukahtaneena pää pysyi vielä ryhdissä.






Toivotaan, että tämä auttaisi vauvaa viihtymään autossa. Kaukalossa ainakin oli lähes pelkkää kiukuttelua ja itkua viime aikoina. Tehtiin jo pari puolen tunnin automatkaa ja ne ainakin sujui aiempaa paremmin, itkua ei ollut lainkaan ja viihdyttää ei juurikaan tarvinnut. Suurin koitos on kuitenkin vielä edessä eli silloin, kun ajan yksin tuon saman matkan ja vauva on yksin takana.

Kaikkiaan helpotus on kuitenkin suuri, kun tämä istuinasia on vihdoin hoidettu pois alta. Ollaan myös oltu todella tyytyväisiä, että valittiin tämä ovelle kääntyvä istuin, vaikka automatkoja on ollut vasta kourallinen. On vain niin paljon helpompaa asettaa vauva istuimeen sivuttain. Tämä menee nyt n. 3-4-vuotiaaksi riippuen kasvusta (maksimirajat on 18 kg tai 105 cm).

On myös helpottavaa tietää, että istuimen saa käännettyä kasvot menosuuntaan. Sitä ei tietytsti suositella ennen 4 vuoden ikää eli periaatteessa tämä ominaisuus on turha. Lähinnä mietin tilanteita, jos olisi vain pakko. Jos vauva alkaa kärsiä ihan hirveästä oksentelusta autossa ja mikään muu ei auta. Toki istuimen kääntö kasvot menosuuntaan on ihan viimeinen keino pahoinvoinnin säätelyyn, mutta on hyvä tietää, että kallis istuin taipuisi tarvittaessa siihenkin.

On nimittäin olemassa myös vähän halvempi Britax Swingfix M i-size, joka on muuten täysin sama istuin, mutta sitä ei saa laitettua kasvot menosuuntaan. Monet ostavatkin siksi mieluummin tämän Swingfix-mallin, jotta ei tulisi kiusausta kääntää istuinta kasvot menosuuntaan, kun se ei niin käänny. Makunsa siis kullakin.

Tässäpä tämä meidän istuinmatka ja samalla näköjään pieni tietopaketti. Toivottavasti postauksesta oli jotain hyötyä, jos istuimen hankinta on muillakin edessä.

21. syyskuuta 2020

Huh, mitkä kaksi viikkoa

Voisin melkein väittää, että takana on ollut vauvavuoden raskaimmat kaksi viikkoa. Tuntuu tosin silti hölmöltä valittaa ja kirjoittaa tästä, koska eihän meillä nyt oikeasti ole ollut raskasta, vaan asiat voisi olla todella paljon huonomminkin. Mutta raskaalta se on silti tuntunut, kun asiaa vertaa meidän omaan normaaliarkeen. Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että alkaa jo helpottaa. Vauva on ollut jo useampana päivänä oma aurinkoinen hassutteleva itsensä. Ja sekös tuntuu hyvältä! Paitsi muutamana aamuna on herännyt jo neljältä, eikä ole puoli kuuteen mennessä nukahtanut uudelleen. Viime yönä valvoi klo 2-4 välisen ajan ja heräsi tänään lopulta klo 5. Tämä on taas joku uusi kiva juttu... Palataan nyt kuitenkin siihen, mikä tässä on ollut erityisen raskasta.

Hommahan alkoi unikoululla, jonka takia ensimmäinen viikko oli stressaava ja väsyttävä. Lähdimme toteuttamaan tuoliunikoulua, joka vei kyllä kaiken ylimääräisen energian. Viikon ajan yritin parhaani mukaan kestää vauvan itkuja ja pysyä johdonmukaisena. Valvoin yöllä ja tsemppasin päivällä. Ja sillä saatiinkin muutostakin parempaan: pidempiä unipätkiä öihin ja vähemmän yöimetyksiä. Mutta sitten vauva tuli yhtäkkiä kipeäksi ja jouduttiin keskeyttämään unikoulu. Toisin sanoen, sama homma on nyt edessä uudelleen.




Toisella viikolla vauva sairasti elämänsä ensimmäisen flunssan. Ei mikään paras tilanne sairastaa senkään takia, että olin itse jo valmiiksi ihan väsynyt unikoulun takia. Pari päivää hänellä oli 38,5 asteen kuume. Nuha ja yskä jatkui pidempään, melkein kaksi viikkoa. Eka sairasteluyö meni lähinnä itkien, vauvan osalta siis. Seuraavat yöt seuraavan viikon meni myös hajanaisesti ja olemmekin nyt siksi palanneet siihen, mitä ne oli ennen unikouluakin. Eka unipätkä on onneksi yhä 4 tuntia, mutta lopun yön vauva herää parin tunnin välein ja tahtoo viereen, jossa nukkuu kovin levottomasti.

Kävimme myös lääkärissä näyttämässä vauvan korvia. Ensimmäinen lääkärikäynti siis! Viikon sairastelun jälkeen vauva vain itki kaksi päivää. Itki ja kitisi. Mua stressasi kovasti, josko tauti olisi mennyt korviin, joten pakkohan se lääkäri oli varata, kun ei toinen vielä osannut kertoa, mikä on. Korvat oli kuitenkin ihan puhtaat, ja keuhkotkin. Pakko se vain oli myöntää, että häntä kai sitten vain pänni tämä sairastelu ja kotona nököttäminen ihan yhtä paljon kuin minuakin. :D Tai sitten tulee lisää hampaita. Tätä kitinää ja itkua kesti lopulta neljä päivää putkeen, kunne se vain sitten yhtäkkiä loppuikin.

Palatakseni kuitenkin siihen, mikä muu oli raskasta... Vauvan lisäksi myös mies tuli kipeäksi, eikä siksi pystynyt samalla tavalla olemaan vauvan kanssa kuin yleensä. Itse olin kipeä vain vähän, mutta kuitenkin sen verran, että puhti ei ollut täysin entisellään. Isovanhempia ei viitsinyt hyödyntää, etteivät hekin sairastuisi. Kun ehti jo tottua siihen, että kerran tai jopa kaksi viikossa vauva oli isovanhempien kanssa, kylläpä viikko ilman tätä etua tuntuikin pitkältä. Ja ei voitu muuten myöskään viikkoon ulkoilla, kun heti alkoi nenä vuotaa pienellä ja yskittää. Sekin on vaikuttanut omaan jaksamiseen, kun ollaan vain oltu sisällä.

Ja jottei tämä olisi ollut liian helppoa, rykäistiin käyntiin samalla uuden asunnon etsintä. Se onkin sitten prosessi itsessään ja vielä ihan alussa. Pitäisi päättää kunta, asumismuoto, meidäs asumiskriteerit, hakea lainaa, kilpailuttaa lainoja, etsiä ja kilpailuttaa välittäjä omalle nykyiselle asunnolle, siivota oma asunto näyttöjä varten perusteellisemmin, etsiä uusia asuntoja ja käydä näytöissä... Sen verran tiedetään, että kerrostaloon ei enää muuteta ja tilaa tarvitaan enemmän. Kai sillä alkuun pääsee.

Tästä valitusvirrestä huolimatta meillä on kuitenkin asiat tosi hyvin. Se, että voidaan tässä koronataloustilanteessa edes harkita asunnon ostoa. Se, että meillä sairastetaan kuitenkin vain flunssaa. Se, että voin valittaa siitä, ettei isovanhempia ole nähty viikkoon, kun joillain ei ole tukiverkkoja ollenkaan. Tiedän kaikesta huolimatta olevani onnekas, mutta eihän se tietysti sitä faktaa poista, etteikö arki voisi silti joskus tuntua raskaaltakin.

Mutta nyt taas uudella puhdilla eteenpäin! Tänään aloitamme unikoulun alusta, tällä kertaa pistäytymisellä. Kunpa voisin viikon päästä 10 kk -vuorokausikatsausta tehdessä vihdoin kirjoittaa yöstä, jona ei herätty tunnin välein.

8. syyskuuta 2020

Unikoulun keskeytys ja ensimmäinen flunssa

Jouduttiin keskeyttämään unikoulu eilen viikkoa aiemmin. Vauva tuli yht äkkiä tosi kipeäksi, eikä unikoulua saa silloin jatkaa. Enkä kyllä tiedä, kuka hullu siihen pystyisikään. Vauva oli siis sunnuntai-iltana vielä ihan terve. Maanantaiaamuna kiinnitin huomiota vähän erilaiseen yskään kuin yleensä, päivällä alkoi vähän nenä vuotaa aivastusten lomassa ja illalla nousi kuume. En tiedä yhtään, mistä vauva on tällaisen onnistunut nappaamaan. Ihan älyttömän huonoa tuuria, koska hän ei ole koskaan ennen ollut kipeä ja koronan takia ollaan pysytelty paljon vain kotona.

Unikoulun takia mua harmittaa tämä tilanne todella paljon. Niin pitkään harkittu, pelätty ja lopulta odotettukin unikoulu jäi aivan kesken. Puhumattakaan uniohjauksesta. Viikon ajan olin jo ehtinyt vetää itseni ihan äärimmäisyyksiin, mitä tulee vauvan itkun sietoon ja muihin pakollisiin toimiin unikoulun osalta. Olin onnistunut ja epäonnistunut, mutta kerännyt itseni aina vaan uudelleen seuraavaan koitokseen. Oltiin saatu jo hyviä tuloksiakin ja oltiin hyvää vauhtia matkalla parempaan. Pahin oli jo ehdottomasti takana. Mutta nyt se kaikki viikon työ onkin taas edessä. Uudestaan, ihan alusta. Kun vauva vain ensin paranee.




Koko viime viikon työ ja kärsimys oli siis aivan turhaa. Kaikki saavutetut edutkin romahtivat jo viime yönä eli ensimmäisenä sairasteluyönä. Vauva nukkui vieressäni perhepedissä, koska lähinnä vain itki omassa sängyssään. Hän heräili vähän väliä ja oli levoton. Itki toki välillä vieressäkin ja välillä valvottiin olohuoneessa pystyasennossa ja otettiin uusi annos lääkettä. Lisäksi imetin yöllä neljästi, koska se lohdutti ja siten sai helposti nestettä menemään. Nenä pysyi onneksi vielä auki, vaikka  vauva räkäinen olikin. 

Vaikka peruuntunut unikoulu ottaa päähän, mua harmittaa silti eniten pienen puolesta. Raukan ensimmäinen flunssa. Todella kurja olo, eikä hän ymmärrä, miksi. Väsyttää, mutta ei saa nukuttua. Yrittää urheasti hymyillä ja leikkiä, mutta sekin alkaa aina pian harmittaa. Tänäänkin kuume on noussut, jos lääkettä ei ole ollut vaikuttamassa. Vähän yskii ja nenä hieman vuotaa.

Nyt sitä ymmärtää myös täysin sen kliseisen lauseen: kuinka äitinä ottaisi kaiken sen tuskan, minkä oma lapsi kokee, jos vain voisi. Se ei ole pelkästään kaunis ajatus, vaan ainakin minulle ihan fyysinen tunne. Ottaisin, jos voisin.

Parane pian pieni rakas.

6. syyskuuta 2020

Unikoulu unikonsultin ohjauksessa, päivät 1-6

Sanon heti alkuun, että tätä ei ole tarkoitettu muiden kuin itseni luettavaksi. Toki saat lukea, jos jaksat, mutta postaus on tolkuttoman pitkä ja enemmänkin päiväkirja itselleni, jotta näen, tapahtuuko jotain kehitystä. Seuraamme mm. uniaikoja sekä ruokailuja. Postailen vielä erikseen tiivistelmän aiheesta.

Lähtötilanne oli se, että vauva heräili öisin 1-2 tunnin välein ja vaati päästä jokaisella kerralla rinnalle. Jos ei päässyt, alkoi kitinä, josta seurasi kova huuto. Koin siis helpoimmaksi vain ottaa vierelle, vaikkei vauva joka kerta edes syönyt, kunhan lutkutti hetken, että sai nukahdettua.




Koska emme saaneet ongelmia itse ratkottua, ostimme henkilökohtaisen uniohjauksen kahden viikon jälkituella. Meille valikoitui tämän myötä lempeähkö tuoliunikoulu mm. vauvan temperamentin vuoksi. Tavoitteena oli, että yösyötöt jäisi lopulta kokonaan pois (ensin pidetään vielä n. klo 23 ja 4 syötöt). Lisäksi tavoitteena oli opettaa vauva laittamaan tutti itse takaisin suuhun. Ja tietenkin saada päiväunet kuntoon eli aamun päikkärit 30 minuuttia ja lounasunet kaksi tuntia. Yritetään myös pitkittää aamuheräämisiä klo 6.30 asti eli siihen asti toteutetaan aina unikoulua, eikä nousta ennen ylös. Tässä samalla seurataan, alkaako kiinteitä mennä enemmän, kun yöllä syödään vähemmän.

Lyhyesti tuoliunikoulusta: siinä vanhempi istuu tuolilla, jonka paikka on ensin ihan pinnasängyn vieressä. Tuoli siirtyy kolmen päivän välein kauemmas, kunnes on ulkona huoneesta. Alkuun saa koskea ja puhua, mutta sitä pitäisi koko ajan vähentää, ensin kosketusta ja lopulta myös ääni. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että puututaan vain tunteelliseen itkuun. Toisin sanoen istut hiljaa kuin tatti, jos vauva ei itke.

Meillä poikettiin edellisestä hieman eli tuoli oli meillä jo heti alussa pinnasängyn jalkopäässä. Me kun oltiin jo tavallaan toteutettu tuoliunikoulun ekaa osaa koko ajan, koska oltiin maattu hiljaa sängyssä ja odotettu, että vauva nukahtaisi itse. Siksi siirrettiin tuolia nyt jo selvästi pois viereltä.

Maanantai 31.8. Tuoli pinnasängyn jalkopäässä

Oma fiilikseni on aamulla innostunut ja odottava. Myös vähän jännittynyt. 

Aamu: Vauva herää jo klo 5.30. Tajuan, etten ole ihan varma, pitääkö nyt jo yrittää pitkittää aamua klo 6.30 asti. Odotan siis vain hiljaa ja pian vauvakin hiljenee. Klo 5.45 hän kuitenkin aloittaa mölinät uudelleen ja nousemme klo 6.15, koska vauva vaikuttaa virkeältä. Vaihdan hänelle vaipan ja päivävaatteet. Hän alkaa itkeä ja hieroo silmiään. Päätän viedä hänet takaisin sänkyyn, josko uni tulisi vielä seiskaan asti. On ikävä aloittaa unikoulupäivä jo valmiiksi huonolla tuulella. Hän ei nukahda (onneksi), joten klo 6.40 noustaan ylös. Hän on ihan hyväntuulinen.

1. Unet: Klo 8.55 vien vauvan nukkumaan ekoja päiväunia. Hän ottaa itse tutin käskystä. Peittelen ja menen istumaan jalkopäähän tuolille. Vauva nukahtaa viidessä minuutissa itse. Käyn herättämässä hänet puolen tunnin päästä, herää tyytyväisenä ja helposti.

2. Unet: Klo 12.15 vien lounasunille. Hän osaa taas ottaa tutin käskystä. Peittelen vauvan. Hän kääntyy masulleen. Odotan, mitä tapahtuu. Pian hän alkaa kitistä. Käännän hänet selälleen, mutten sano mitään. Hän ottaa itse tutin vierestään. Istun lopun ajan hiljaa, hän nukahtaa 10 minuutissa. Hän herää kuitenkin klo 13.15. Kuuntelen oven takana. Kitisee, mutta sitten rauhoittuu itsekseen. Luulen, että hän nukahti, mutta kuulen pian itkuhälyttimestä, kuinka hän syö sen toista yksikköä sängyssään. On pakko käydä ottamassa hälytin pois. Käännän hänet samalla selälleen. Käsken ottaa tutin. Menen tuolille istumaan. Olen varma, ettei hän nukahda enää niin virkeänä. Mutta klo 13.25 vauva on taas unessa. Seuraavaksi hän herää klo 14.20.

Ilta: Vien sänkyyn klo 18. Otti itse tutin vierestä, istuin hiljaa jalkopäässä. Kun alkoi vähän kitistä, käskin ottaa tutin. Ei ottanut. Taputin patjaa tutin vierellä. Ei ottanut. Odotin lisää. Vauva kääntyi kyljelleen, löysi itse tutin ja nukahti vartissa eli 18.15.

Yö: Ensimmäinen unipätkä 18.15-21, yöllä noin 10 herätystä. Herää noin kasin pintaan pyörimään, mutta nukahtaa itse, kun olen hiljaa. Ysin kohdalla alkaa itku, kun en reagoi kitinään. Menen tuolille. Käsken ottaa tutin, hyssytän, silitän pari kertaa. Itku loppuu 5-10 minuutissa. Nukahtaa. Seuraavaksi herää klo 23, joten imetän suoraan ja siitä sänkyyn. Syö laiskasti. Seuraava herätys klo 00.30 ja klo 1. Siitä muistaakseni klo 3, jolloin otan suoraan syömään, kuten on sovittu. Siitä sänkyyn. Herää klo 4, 4.30, 5, 5.30 ja 6. Muistaakseni. Käsken ottaa tuttia ja osoitan patjaa. Nukahtaa näin aina itse. Mietin kuitenkin, olisiko pitänyt mennä aina tuolille ohjeistamaan, nyt tein sen sängystä käsin. Jollain herätyksellä (olikohan klo 1) tulee myös itku ja menen tuolille hetkeksi ja taas hyssytän ja silitän hetken, mutta itku loppuu jälleen muutamassa minuutissa.

9-9.30
12.25-14.20
18.15-6.05

7.00 Puuro 1,5 dl
7.40 Imetys (vain toinen)
10.30 Lihasose 0,5 dl
11.50 Imetys (molemmat)
14.30 Imetys (molemmat)
15.30 Lihasose 1 dl
17.15 Puuro 2 dl
17.45 Imetys (molemmat)

Tiistai 1.9.

Oma fiilikseni on aamulla loistava ja todella optimistinen. Mielestäni yö meni todella hyvin, paljon paremmin kuin odotin, vaikka hieman epäröinkin, teinkö ihan kaikkea kuitenkaan oikein. Yön jäljiltä olen erittäin iloinen siitä, että imetin vain kahdesti! Vauva tosiaan pärjää ainakin vain kahdella syötöllä. Lisäksi olen iloinen, että vauva pysyi sängyssään koko muun yön, jos syöttöjä ei lasketa. Suurin riemu oli yöllä kuunnella vauvan kitinää ja kuulla sitten, kuinka hän yhtäkkiä löysikin ihan itse tutin ja jatkoi uniaan. Näin kävi vain kerran, mutta silti!

Aamu: Vauva herää klo 6.05. Hän on tyytyväinen, alkaa leikkiä tutilla ja vähän höpöttää. Odotan hiljaa klo 6.15 asti, mutta sitten noustaan. En vain usko, että vauva enää nukahtaisi, enkä rehellisesti sanoen yön jälkeen jaksa kituuttaa vielä varttia sängyssä. Seuraavana aamuna sitten! Laitan aamulla viestiä unikonsultille siitä, miten edellinen yö meni.

1. Unet: Klo 9 vien vauvan sänkyyn. Käsken ottaa tutin ja peittelen. Istun hiljaa jalkopäässä. Vauva nukahtaa taas viidessä minuutissa. Käyn herättämässä puolen tunnin päästä, herää tyytyväisenä.

2. Unet: Klo 12.20 vien vauvan sänkyyn. Samat hommat kuin aina. Kun istun päädyssä, alkaa uudenlainen "ehee, ee" -kitinä. Se ei ole itkukitinää. Olen tulkinnut sen olevan "olen väsynyt ja haluaisin alkaa nukkua, mutta minulla ei ole tuttia" -kitinää. Sanoin siis kerran, että ota tutti. Odotin minuutin, kitinä jatkuu. Sanoin uudelleen, ota tutti. Vauva löytää tutin ja alkaa nukkua. Nukahtamiseen kului 15 minuuttia. Herää ekan kerran 13.55, kitisee. Odotan oven takana. Viiden minuutin päästä hiljenee täysin. Vartin päästä tuosta on pakko vähän kurkata ovesta, että todellako nukkuu ja siellä hän on kyljellään paikallaan. Suljen oven. Käyn herättämässä klo 14.35 iloisen pojan.

Ilta: Klo 18.15 vien sänkyyn. En puutu mihinkään, on vähän levoton ja pirteän oloinen. 18.30 joudumme lähtemään vaipan vaihtoon. Klo 18.35 ollaan taas sängyssä. En puutu mitenkään mihinkään ja vauva nukahtaa itse vartissa.

Yö: Kaksi herätystä!! 22.40 syötin suoraan, joi vähän laiskasti. Valvoi sitten vielä puoli tuntia ennen kuin nukahti itse. Heräsi 2.15. Kun kitinä meinasi mennä itkuksi, tarkistin, että tutteja oli saatavilla ja peitto lähellä. Vauva ilmeisesti pimeässä havaitsi tämän, koska kun poistuin, hän alkoi itkeä. Menin tuolille ja hyssytin, itku loppui sillä muutaman minuutin päästä. Luulin että nukahti, palasin sänkyyn. Mutta vauva valvoikin vielä klo 3.15. En puuttunut hänen touhuihin yhtään. Välillä oli hiljaa, välillä höpötti, välillä vähän kitisi. Klo 3.15 imetin, koska oli sovittu, että jos on yli tunnin hereillä ja syömisaika tulee ns. vastaan, voi imettää. Imetyksen jälkeen nukahti 10 minuutissa sänkyyn. Sitten nukkui aamuun, heräsi klo 5.40, 6 ja 6.15. Kitisi pari minuuttia ja nukahti. Kävin herättämässä klo 7.

9.05-9.35
12.35-14.35
18.50-7.00

6.45 Puuro 1,5 dl
7.15 Imetys (vain toinen)
10.30 Lihasose 1,2 dl
12.00 Imetys (molemmat)
14.40 Imetys (molemmat)
15.45 Lihasose 0,5 dl
17.30 Puuro 2 dl
18.00 Imetys (molemmat)

Keskiviikko 2.9.

Mahtava fiilis! Vaikka yöllä valvottiin, oli herätyksiä vain kaksi. Ihan uskomatonta. Tästä jatketaan todella positiivisin mielin. Bonuksena vielä, että vauva nukkui seitsemään ja jouduin herättämään hänet, ettei rytmi mene sekaisin!

Aamu: Vauva herää tosiaan klo 7, kun käyn herättämässä. Yrittää herätä jo 5.40, 6 ja 6.15, mutta kitisee niin paljon, että uskon olevan vielä väsynyt. Kun häneen ei reagoinut, hän sitten aina nukahtikin uudelleen. On aamulla hyväntuulinen.

1. Unet: Vein nukkumaan tutuin rutiinein klo 9.15. Viiden minuutin päästä vauva oli unessa ja poistuin. Herätän klo 9.50. On iloinen herätessä, mutta hetken päästä kitiseväinen. Imetän, jos on nälkä tai jano, mutta ei kovin paljoa syö. Hampaitakin tosin tulossa...

2. Unet: Vein nukkumaan klo 12.20. Nukahti 12.35 itsekseen. Heräsi klo 13.45 ja kitisi. Muutaman minuutin päästä alkoi itkeä kovaa. Menin tuolille ja hyssytin, mutta itku voimistui. Laitoin peiton paremmin ja vähän silitin, hyssyttelin. Kun rauhoittui, menin takaisin tuolille. Olin tuolilla klo 14.15 asti. Välillä vauva makasi hiljaa kyljellään, välillä unikitisi, mutta ei enää nukahtanut. Lopulta nostin ylös pirteänä. Hitsi kun harmitti, kun kolmena viimeisimpänä päivänä lounasunet oli pari tuntia!

Ilta: Vein sänkyyn klo 18. Jouduin kerran sanomaan, ota tutti. Vähän kitiseväinen ja levoton. Nukahti kuitenkin itse vartissa. Jännittää, kuinka vaikea yö tulee, koska alla on huonot päiväunet ja niilläkin tuli jo kova itku. Päivä oli myös jotenkin kärttyisä ja söikin huonosti. Hampaita ainakin tulossa...

Yö: Heräsi kolme kertaa. 21.30 nukahti itse nopeasti, 23 imetin suoraan ja 3 imetin suoraan. Mutta heräsi klo 4 ja siitä oli aika levotonta heräilyä ja touhua ja 5-5.30 välin valvoi kokonaan. Nukahti kuitenkin vielä ja noustiin vasta 6.30. Itkuja ei ollut yhtään, eikä tarvinnut itse puuttua mihinkään missään kohtaa, vain imetykset.

9.20-9.50
12.35-13.45
18.15-6.30

7.10 Puuro 1,5 dl
7.50 Imetys (vain toinen)
10.00 Imetys (vain toinen, ylimääräinen)
11.00 Lihasose 0,5 dl
12.00 Imetys (molemmat)
14.30 Imetys (vain toinen)
16.00 Lihasose 0,5 dl
17.30 Puuro 2 dl
17.45 Imetys (vain toinen)

Torstai 3.9. Tuoli siirtyy ovelle, mutta on huoneessa

Aamulla ihan ok fiilis. Yöllä ei tarvinnut puuttua mihinkään kertaakaan. Vain kaksi imetystä, ei itkuja. Makasin hiljaa sängyssä ja odotin aina, että nukahtaa itse. Edistystä siis siinä mielessä. Vähän jännittää ensi yö, kun pitäisi jättää toinen syöttö pois, eli klo 3 syöttö. Lisäksi tuoli siirtyy nyt ovelle sängyn jalkopäästä. Tänä aamuna hoksasin myös viime yön jäljiltä, että vauva on todella oppinut laittamaan ja etsimään tutin itse, koska siihenkään ei tarvinnut lainkaan enää puuttua. Tähän meni meillä siis kuutisen päivää aikaa oppia.

Aamu: Vauva herää klo 6.30 ja on ihan hyväntuulinen.

1. Unet: Vien sänkyyn klo 9.10. Uutena juttuna annan kainaloon unilelun. Se on uusi, joten ns. hakee vielä paikkaansa, mutta olisi tarkoitus tulla peiton tilalle. Vauva nukahtaa 10 minuutissa itse, vaikka tuoli on uudella paikalla. Alan miettiä, että hän ei ehkä edes hoksannut minun siirtyneen mihinkään, koska on pimeää. Pitää ensi kerralla siirtyä selkeämmin, että unikoulu ns. toimii. Käyn herättämässä klo 9.50.

2. Unet: Sänkyyn klo 12.30. Tällä kertaa varmistan, että vauva näkee, kun jään ovelle eli en mene sängyn viereen enää. Vähän levotonta, joudun pari kertaa sanomaan tutista. Nukahtaa kuitenkin itse 10 minuutissa. Herää klo 13.25. Huuto alkaa melkein heti. Menen tuolille. Pari kertaa rauhoittuu hyssyttelyyn, mutta itku alkaa herkästi uudelleen. Pian huomaan hänen olevan masullaan. On pakko käydä kääntämässä selälleen. Alkaa kovempi itku. Silitän hetken, rauhoittuu. Menen tuolille. Itku alkaa. Itkua kestää puolisen tuntia, välillä tauoten, kun silitän. Mutta silittää ei enää saisi. TURHAUTTAA. Tiedän vauvan nukahtavan silitykseen, mutten voi silittää. Tiedän, ettei nukahda muuten enää, jolloin iltakin on aika tuskaa näillä unilla. Klo 14 luovutan, koska menee hermot. Harmittaa ja olen pettynyt itseeni. Tulee itku.

Ilta: Vien sänkyyn klo 18. Alkaa hyvin, mutta sitten alkaa kuulua kovaa kitinää, tutun kuuloista... Hiippailen katsomaan ja niinhän tuo pieni on taas kierähtänyt masulleen ja jalka on juuttunut pinnojen väliin. Pelastan pienen pulasta, annan halipupun kainaloon ja katson, kuinka hän etsii itse tutin suuhunsa. Palaan tuolille. Klo 18.05 poistun, kun poika on jo unessa.

Yö: Heräsi neljästi. Ensin 21.50, olisin voinut imettää, mutten tehnyt sitä kun oli niin unisen kuuloinen ja nukahtikin heti uusiksi. Heräsi taas 22.30 ja imetin. Sit heräsi 1.30, mutta nukahti heti uusiksi vähän vaan kitisten. 3.00 heräsi taas. Hetken yritti hakea unta ja kitisi. Sitten alkoi huuto. Menin tuolille hyssyttelemään. Pari kertaa jouduin kääntämään hänet masulta selälleen, mutten tehnyt muuta kosketusta. Hän kun alkoi huutaa masullaan, kun jäi "jumiin". Noin 40 minuuttia jaksoin huutoa ja hyssyttelyä, sitten meinasi mennä jo hysteeriseksi huudoksi. Kävin silittämässä. Ja kävin uudelleen. Ja uudelleen. "Unohdin" 10 minuutin säännön tauoista kokonaan. Lopulta mietin jo, että nyt silitän tämän uneen, ei ole enää hyvä juttu tämä itku. Mutta hän huusi silityksen keskelläkin. Silloin luovutin, menin tuolille ja annoin huutaa. Mietin, että mitä hitsiä mä teen. Mutta minuutin jälkeen itku alkoi vaimeta kuin itsekseen. Alkoi vielä uusiksi, mutta pian taas vaimeni. Ja lopulta 4.15 vauva nukahti itse. Opin, ettei saisi liikaa häiritä unta. Pitäisi luottaa, että pelkkä hyssytyskin on turvallista ja itku kyllä joskus loppuu. Saatoin jopa vain pahentaa itkua silittelyllä tällä kertaa, koska itku usein alkoi kovempana kun palasin tuolille silityksen jälkeen. Loppuyön nukkui kuin tukki aina 6.20 asti.

9.20-9.50
12.40-13.25
18.05-6.20

7.00 Puuro 1 dl
7.50 Imetys (vain toinen)
11.00 Lihasose 1,2 dl
12.00 Imetys (molemmat)
15.30 Lihasose 1 dl ja hedelmäsose 1 dl
17.15 Puuro 2 dl
17.50 Imetys (molemmat)

Perjantai 4.9.

Viime yö oli aika kauhea. Ei täydellinen missään nimessä, mutta onnistumisiakin oli. Imetin vain kerran, enkä nostanut poikaa kertaakaan pois sängystä muuten. Tämän päivän lounasunet vähän jännittää, mutta varsinkin yö valoi uskoa, että niistä selvitään tänään paremmin. Itkuista siis, jos niitä tulee. Seuraava yö jännittää myös. Onkohan se ihan yhtä kamala? Hitsi kun näistä itkuista päästäisiin jo. Uniohjaajan mukaan yö oli mennyt ihan hyvin. Jos on pakko koskettaa, sen voi vielä tehdä, mutta vain, jos on ihan pakko. Seitsemännen päivän jälkeen ei saa koskea enää lainkaan. Jos niin tekee, ei tuoliunikoulu enää etene.

Aamu: Aika kitiseväinen ja väsyneen oloinen poika. Annoin paljon läheisyyttä, luettiin mm. kirjoja ja otettiin rauhallisesti. Ei kuitenkaan näytä muuten "kärsineen" viime yöstä.

1. Unet: Vien sänkyyn klo 9.05. Nyt testissä on ekaa kertaa unipussi. Laitan vauvan selälleen. Hän ei liiku siitä mihinkään, parin minuutin päästä totean, että nukkuu. Hieman väsy tai sitten unipussissa on taikaa. Herätän klo 9.35.

2. Unet: Vien sänkyyn klo 12.20. Unipussi taas käytössä ja takana tunti ulkoilua isovanhemman kanssa. Nukahtaa parissa minuutissa taas niin, että siihen jää, mihin asettaakin. Heräsi itse klo 14.10, ei mielestäni herännyt välissä lainkaan, mutten voi olla satavarma, koska en päivystänyt oven takana. Mutta kitinää ei ainakaan kuulunut. Jes!

Ilta: Vein sänkyyn klo 18. Hetken päästä kääntyi masulleen ja alkoi kitinä. Kävin kääntämässä selälleen. Tästä on tulossa uusi ongelma. Tein nyt niin, että laskin hellästi ensin hänen päänsä patjaan ja siitä kiepautin selälleen. Josko hän alkaisi ymmärtää, että pääsee niin itsekin. Sitten palaan tuolille ja vauva nukahtaa ihan hetkessä. Tuleva yö jännittää ja ahdistaa. Pelkään sen olevan yhtä itkuinen kuin eilenkin ellei jopa pahempi. Ei millään enää jaksaisi tahkota tätä polkua, loppuisipa jo.

Yö: Paras yö tähän asti. Klo 22.30 imetin, kun heräsi. Klo 3.15 heräsi, kitisi jonkun verran, mutta nukahti 3.30 uudelleen. Sitten aamulla klo 5.45 ylös. Jotain ihan pieniä minuutin kitinöitä oli jossain väleissä, mutten laske niitä heräämisiksi.

9.05-9.35
12.25-14.10
18.05-5.45

6.50 Puuro 1,5 dl
7.30 Imetys (vain toinen)
10.30 Lihasose 1,2 dl
12.00 Imetys (molemmat)
14.15 Imetys (vain toinen)
15.30 Lihasose 1 dl
17.30 Puuro 2 dl
17.50 Imetys (molemmat)

Lauantai 5.9.

Viime yöstä jäi hyvä fiilis. Kyllä tämä johonkin etenee, selvästi!

Aamu: Poikettiin unikouluohjeesta (yön katsotaan loppuvan vasta 6.30 eli siihen asti pitäisi pitää unikoulua, jos herää). Vauva heräsi klo 5.45. Odotin ensin viitisen minuuttia, kun kitisi itsekseen. Sitten alkoi kovempi kitinä, joka alkoi uhkaavasti kuulostaa siltä, että pian itkee. Olin varma, että vauva on taas masulla "jumissa". Oli vain hetki aika päättää mitä teen ja päätin, että noustaan samaan tien ylös, että vältetään itku. Perustelin tämän itselleni sillä, että on jo melkein aamu. En halua käydä koskemassa ja kääntämässä, koska ei varsinaisesti ole enää yö ja alla oli unta jo melkein 12 tuntia. Se olisi varmasti saanut vauvan itkemään, jolloin hän ei varmasti olisi kuitenkaan enää nukahtanut. Ajattelin säästää turhat itkut. Vauva oli koko aamun kyllä melko kärttyinen eli saattoi olla vielä väsynyt. tästä masulleen menosta on tullut kyllä uusi ongelma. Uniohjaaja sanookin, että siitä pitäisi päästä eroon, jotta nukahtamiset voi itsenäistyä täysin ja yöt asettua. Nyt aletaan siis harjoitella masullaan nukahtamista ja siitä kääntymistä, myös päivisin. Lisää itkuja varmasti tiedossa.

1. Unet: Vein sänkyyn klo 8.55. Oli aika levottoman oloinen, mutta nukahti 9.00 kuitenkin itse. Herätän klo 9.30.

2. Unet: Vien sänkyyn klo 12.20. Nukahtaa itse klo 12.30. Herää klo 14.15 ja noustaan.

Ilta: Kylpyilta, oli jo valmiiksi vähän itkuinen, kuten usein on kylpyiltoina. Sänkyyn 18.05. Luulin ensin, että nukahti helposti, mutta kääntyikin sitten masulleen. Seurasin ensin etäältä ja osasi laittaa päänkin välillä alas eli siitä ei varsinaisesti taidakaan olla kyse. Sitten meni uudelleen masulleen ja pian alkoi huutaa. Huuto ei loppunut, joten kävin laskemassa hellästi pään alas ja ohjasin vähän kyljelleen. Kun poistuin, huuto alkoi uusiksi ja meni taas masulleen. Tätä toistui useasti. Lopulta alkoi myös kääntyä kellonviisarina jalkopäähän, huusi kovempaa ja yritti nähdä minut tuolilla. Nukahti lopulta puolen tunnin päästä. Laitoin viestiä uniohjaajalle pistäytymiseen siirtymisestä, josko tämä on nyt sitä kuikuilua ja olisi meidän aika poistua huoneesta.

Yö: 3 selvää herätystä. 23.45 syöttö, 1.30 ja 3.15 nukahti itse. Levotonta heräilyä 4-6 välillä. Hyvä yö kuitenkin ja eka unipätkä oli uusi ennätys eli 5 h 15 min. Ei itkuja tai puuttumisia heräilyihin.

9.00-9.30
12.30-14.15
18.30-5.45

6.30 Puuro 1,5 dl
7.30 Imetys (molemmat)
10.30 Lihasose 1,2 dl
11.50 Imetys (molemmat)
14.30 Imetys (molemmat)
15.30 Lihasose 1,2 dl
17.20 Puuro 1 dl
17.50 Imetys (molemmat) + korvike 100 ml (tuntui itsestä, että jäi nälkä)

Välipäätelmät ja edistyminen

Edistymistä on selvästi tapahtunut. Öisin on heräämisiä keskimäärin 2 tai 3, jos ei lasketa joinain päivinä tulevaa aamuyön (klo 4 jälkeen) levottomuutta.

Imetyksiä on öisin enää vain yksi.

Vauvan pisin unipätkä ennen unikoulua oli kaksi tuntia, nyt yleensä neljä, ennätys on viisi.

Vauva nukahtaa yleensä itse 5-10 minuutissa.

Vauva osaa laittaa tutin itse takaisin suuhun herätessään.

Öisin ei yleensä enää tarvitse puuttua heräämisiin lainkaan, paitsi yhden imetyksen verran.

Itkut ovat aikalailla poissa.

Kiinteistä lihasoseita menee paremmin kuin ennen.

4. syyskuuta 2020

Rakkaudesta kirjoihin

Välillä jotain muutakin kuin unta, rytmejä ja unikoulua! Eli kirjoja.

Rakastan kirjoja, etenkin kun puhutaan lastenkirjoista. Jos ne ei olisi niin kalliita ja veisi niin kamalsti tilaa, ostaisin niitä niin paljon, ettei tarvitsisi koskaan enää käydä kirjastossa. Aina löytyisi kotoa uutta luettavaa. Vaikka on niissä kirjastoreissuissakin tietty oma hohtonsa. En tosin enää aikuisiällä ole vaivautunut yksinäni siellä käymään, mutta omassa lapsuudessa oli aina kiva käydä kirjastossa perheen kanssa ja lainata isot kasat uusia kirjoja. Luin itse paljon vielä yläasteellakin, mutta lukiossa lukeminen jäi, enkä ole sen jälkeen saanut sitä enää herätettyä uudelleen henkiin. Harmi, pitäisi kyllä!

Lukeminenhan on tunnetusti myös erittäin tärkeää, ei vain kivaa yhteistä puuhaa. Esimerkiksi Satakieli on listannut 10 syytä lukea lapselle ja Lue lapselle- hankkeen sivuilta löytyy erilaisia artikkeleita aiheesta. Lapselle lukeminen mm. vaikuttaa lapsen lukutottumuksiin, laajentaa sanavarastoa ja tukee vuorovaikutusta. Tässäpä myös linkki aivan tuoreeseen uutiseen, josta selviää, että jos lapselle luetaan päivittäin, hän voi saada koulussa jopa vuoden etumatkan muihin verrattuna (tehdyssä tutkimuksessa paremmat pisteet).



Mulle onkin ollut aina itsestäänselvää, että kun saan joskus omia lapsia, tulen lukemaan heille paljon. Ainakin iltasadun, mutta mielellään enemmänkin. Toki vähän jännitti, että mitä jos oma poika ei tykkääkään kirjoista, mutta ainakin toistaiseksi pelko on ollut turha. Tietenkin asia voi vielä muuttua, kun ikää tulee lisää, mutta ei murehdita sitä vielä. Alettiin lukea kirjoja pojan ollessa kolmen kuukauden ikäinen ja siitä asti ollaan luettu niitä päivittäin.

Nykyään ei tarvitse sanoa kuin "luetaanko kirjaa" ja pojan suu kääntyy hymyyn. Hän tykkää katsella kuvia ja tarkasteleekin niitä usein pitkään. Se on niin huvittavan näköistä, kun hän ottaa pienen kirjan kätösiinsä ja vetää sen ihan naamansa lähelle, jotta varmasti näkee. Myös sivujen kääntäminen on pojan mielipuuhaa. Yleensä luen hänelle kirjojen lyhyet lorumuotoiset tekstit ääneen, mutta nyt olen alkanut myös ihan vain sanoittaa kuvia ja kysellä pojalta, mitä kuvissa on.

Mulla oli myös periaate, että kirjoja ei syödä ja laiteta suuhun tai kohdella muuten kaltoin, mutta siitä olen vähän lipsunut. Ihan vain, koska en jaksanut jatkuvasti sanoa, ettei saa syödä kirjaa. :D Kyllä tästä vielä ehtii oppia pois, kun ikää tulee lisää. Pidetään lukemisessa muutenkin mukava ja rento ote. Jos joskus lukemisen ja katselun sijaan poika lähinnä haluaa käännellä sivuja ja pyöritellä kirjaa käsissään, se on sitten sen lukuhetken tarkoitus. Mutta useimmiten me kyllä ihan oikeastikin luetaan kirjoja niillä leikkimisen sijaan.




Tällä hetkellä meidän pojan lempikirjat ovat Huhuu pöllö puhuu, Tuomo Kuormuri, Ensimmäinen leikkikirjani ja Arvausleikki. Näissä on kaikissa lorumuotoinen lyhyt teksti ja värikkäät kuvat. Paitsi pöllökirjassa värit on aika vaaleasävyiset. Luukkukirjoista poika myös tykkäisi hirveästi, mutta lähinnä, koska luukkuja on kiva maistella ja rapsuttaa. Lukemista se hieman häiritsee, ja uskon luukkukirjojen olevan hitti vielä muutaman vuoden päästäkin, joten pyrin säästämään nämä myöhemmäksi. Olisi sääli, jos kaikki luukut olisi irti siinä kohtaa, kun poika oikeasti ymmärtää luukkujen idean.

Ollaan tähän mennessä ostettu pojalle omia kirjoja lähinnä alennusmyynneistä tai kirppikseltä. Niitä on nyt noin parikymmentä, joista osa odottaa vielä kasvamista. Kirppikseltä ostaisin kirjoja mielelläni enemmänkin, mutta niitä ei jostain syystä oikein ole ollut tarjolla. En tiedä, meneekö lastenkirjat sitten käytössä aina niin huonoon kuntoon vai mistä oikein kiikastaa.

Saa muuten vinkata hyviä kirjoja ihan pienille ja miksei isommillekin! Itse tykkään eniten kirjoista, joissa on kaunis tai yksityiskohtainen kuvitus ja laadukas teksti. Yllättävän usein lastenkirjoissa teksti on tosi heikkolaatuista, varsinkin suomennoksissa. Tarkoitan siis tönkköä ja yksipuolista tekstiä. Ymmärrän, että lastenkirjoissa on käytettävä selkeää ja helppolukuista kieltä, mutta silti teksti tökkii joissain kirjoissa tosi pahasti, on ihan selkeitä virheitä ja tarinakin on köyhä. Esimerkkinä vaikka tämä Huhuu pöllö puhuu. Jo ensimmäisellä sivulla lukee pössu. Tässä on tekstiä kourallinen ja silti possu on kirjoitettu väärin, eikä sitä ole kukaan huomannut.

Tällä hetkellä meillä olisi vielä joku tunnekirja hakusessa, missä olisi selkeät ja kivat kuvat eri tunteista. En myöskään malta odottaa, että pääsisin jo hamstraamaan joulukirjoja ja lukemaan niitä aina joulun alla. Ai että! Enkä kyllä sitäkään, että päästään lukemaan pidempiä tarinoita yhdessä. Varsinaiset iltasatukirjat odottelevat vielä hyllyllä. Toivottavasti lukuinto säilyisi pojalla pitkään.

Luetteko te lapselle?

2. syyskuuta 2020

Kohti unikoulua unikonsultin ohjauksessa

Ostimme henkilökohtaisen uniohjauksen uniohjaajalta, Uneksijalta. Tilanne kun alkoi näyttää öiden suhteen melko toivottomalta. En enää tiennyt, mitä pitäisi tehdä, kun kaikenlaista oli kokeiltu ja mikään ei tuntunut auttavan. Oma väsymykseni alkoi olla jo ihan liikaa etenkin kun tiesin, että vauvan voisi oikeilla metodeilla saada nukkumaan koko yön. Jos vain tietäisi, mitä tehdä. Palvelun hinta hirvitti, mutta sepä ehkä kertookin meidän tilanteesta parhaiten: oltiin valmiita maksamaan siitä, että saataisiin vihdoin nukkua.

Niinpä päätin vauvan täyttäessä kahdeksan kuukautta, että on aika ottaa ulkopuolisen apu vastaan. Pääsimme uniohjaajan jonoon, joka oli noin kuukauden mittainen. Saimme siis niin sanotusti vielä kuukauden armon aikaa: jos tilanne ei olisi silloinkaan vielä yhtään parempi, olisi ohjaus enemmän kuin tervetullut. Ja eihän se tilanne ollut mihinkään muuttunut. 

Meidän uniohjausaikamme oli siis viimein perjantaina 28.8. Varsinainen unikoulu ja ns. kahden viikon jälkiohjausaika alkoi seuraavasta maanantaista eli pari päivää sitten. Tähän postaukseen on koottu mietteitäni vielä ajalta ennen unikoulua. Kyseessä on pitkä postaus, päiväkirjamaista tajunnanvirtaa. Kirjoitan vielä myöhemmin tiivistelmänkin koko matkasta.




Torstai 20.8. Alkukartoituskysely ja mietteitä tulevasta

Saan tietää, että uniohjausaikamme olisi jo ensi viikolla. Ahdistun. Ei kai nyt vielä? Joko tässä melkein kuukausi vierähti? Tuntuu, etten ole valmis. Tämä on sittenkin virhe. Vauva on niin hirveän pieni. Entä jos hän ei olekaan valmis tähän? Entä jos minusta itsestäni ei vain olekaan tähän? Pitäisikö aika kuitenkin perua? Jos tämä vain pahentaakin koko tilannetta. Ohjaus on myös meidän mittakaavassa todella kallis. Kannattaisiko rahat sittenkin käyttää johonkin muuhun?

Tunteet sanovat, että odota vielä. Odota, että pieni kasvaa. Ehkä tilanne helpottaa itsekseen. Järki sanoo, että älä nyt hitsi vie jätä tilaisuutta käyttämättä. Olet odottanut tilanteen helpottamista jo kolme kuukautta. Ei se itsekseen siitä muutu. Vauva on varmasti jo valmis jättämään yösyötöt. Neuvolassa tähän annettiin lupa jo kolme kuukautta sitten. Paremmat unet on koko perheen etu, myös vauvan. On jo aika puuttua siihen, että vauva herää edelleen 1-2 kertaa yössä. Mitä aiemmin puututaan, sitä helpompaa se on. Ja voihan tämän perua milloin vain. Rahaa se vain on. Kuitenkin.

Illalla täytän alkukartoituskyselyn sekä temperamenttitestin. Rakastan kyselyjä. Täytän sen tarkkaan. Ehkä liiankin tarkkaan. Helpottaa, kun saa kirjoittaa kaiken auki. Siinä kysytään vaikka ja mitä. Täyttäessä mietin, mihin kaikkeen konsultti varmasti tulee puuttumaan. Mietin, olenko tosiaan valmis muuttamaan kyseisiä asioita. Tutti varmaan pitää jättää pois ja yösyötöt. Joudutaankohan unikoulu toteuttamaan pistäytyen eli ns. huudattamaan vauvaa? Mietin myös, että mitä jos meidän tilanteeseemme ei olekaan ratkaisua. Jos tämäkään ei auta. Mitä sitten?

Vauva herää tänään illalla taas klo 20 jo parin tunnin jälkeen ja haluaa heti rinnalle. Otan hänet syömään ja herkistyn. Alan melkein itkeä. Miten voisin olla valmis luopumaan tästä? Vauva selvästi vain haluaa päästä lähelle ja syödä. Kai hän itse tietää, mitä tarvitsee? Sanotaan, että vauvat on viisaita. Hän nauttii, syö silmät kiinni ja nukahtaa sitten kainalooni. Voi pientä. Ei minusta ole luopumaan tästä.

Yöllä vauva herää taas tunnin välein. Nukkuu todella huonosti, vieressäni. Haluaa syödä, muttei sitten kuitenkaan halua. Heiluu, potkii, kitisee. Välillä herään siihen, että vauva on poikittain vierelläni. Aamulla olen ihan rättiväsynyt. Luojan kiitos, minä mietin. Luojan kiitos, olemme viimein saamassa tähän jotain apua.

Perjantai 28.8. Uniohjauspuhelu

Jännitin ihan hirveästi tätä puhelua, en tiedä oikeastaan edes miksi. Jännitys karisi kuitenkin pois heti ja tuli sellainen olo, että nyt ollaan hyvissä käsissä. Uniohjaaja kuulosti puhelimessa tosi vakuuttavalta ja asiantuntevalta.  Kuuntelin vain tarkkaavaisena, vastailin lisäkysymyksiin ja kirjoitin muistiinpanoja. Kyselin myös samalla kaiken, mikä itselle mieleen tuli. Puhelu kesti tunnin ja siinä käytiin läpi meidän täyttämää alkukartoituskyselyä sekä opastettiin suullisesti tuleviin muutoksiin.

Meillä suurin ongelma oli unikonsultin mielestä yöt. Ja meidän mielestä myös. Yöheräämisiä ja myös yösyöttöjä oli aivan liikaa näin vanhalle vauvalle. Tavoitteena oli siis vähentää yösyötöt ensin kahteen ja lopulta lopettaa kokonaan. Lisäksi vauvan piti oppia laittamaan tutti itse suuhun. Tuttia ei kannattanut tämän ikäiseltä enää ottaa pois, se oli jo niin tärkeä. Päivärytmiä muokattaisiin myös hieman. Unikoulumetodiksi meille valittiin tuoliunikoulu erilaisten tekijöiden summana. Vaikka sitähän me oltiin jo ennen kokeiltu, mutta tällä kertaa ohjeet olisi selkeämmät.

Puhelun jälkeen mulle jäi melko varma kuva siitä, että tiedän tasan, miten meidän pitää nyt toimia. Silti vähän jännittää ja pelottaa, että onko meistä siihen. On ihanaa, että meillä on unikonsultin tuki vielä kaksi viikkoa ja voidaan saada häneltä tukea ja apua jälkeenkin. Se ei kuitenkaan auta yhtään siinä, että me ollaan niitä, jotka joutuu valvomaan ja kestämään sen kaiken itkun, jota tulee ihan varmasti olemaan paljon.

Rehellisesti sanoen on myös todella vaikeaa uskoa, että vauva voisi oppia laittamaan tutin suuhun itse niin, ettei sitä tarvitse edes antaa hänelle käteen. Unikonsultti oli kuitenkin sitä mieltä, että kyllä se oppii. En ymmärrä miten, kun lähtötilanne on se, ettei vauva huoli tuttia käteensä lainkaan. Hän vain pitää käden ihan lörppönä ja vetää käden pois, kun yrittää laittaa tuttia siihen. Olisi mielestäni ollut helpompaa jättää tutti pois kokonaan, mutta yritetään nyt kuitenkin opettaa ensin. Saatiin siihen kyllä selkeät ohjeet, kuten kaikkeen muuhunkin. Ohjeet siis tulivat perässä sähköpostilla.

No, maanantaina tämä kaikki sitten alkaa. Ahdistaa ja jännittää, mutta samalla olen toiveikas.

Sunnuntai 30.8. Fiilikset ennen koitosta

Huomenna se sitten alkaa. Fiilikset aina iltaa kohden laskee tosi epävarmoiksi ja yöllä iskee epätoivo, tekee mieli perua. Että eihän tästä mitään kuitenkaan tule. Nyt päivällä on taas kuitenkin ollut luottavainen olo. Olen lukenut kaikki ohjeet vielä kerran läpi ja yrittänyt kuvitella tulevan unikoulupäivän ja yön. Sitä myöten keksin vielä muutaman kysymyksen, joihin selvitän vastauksen vielä ennen koitosta.

On myös parempi fiilis siksi, että tutin kanssa ollaan edetty jo nyt. En olisi ikinä uskonut, mutta niin vain ollaan. Alettiin siis harjoittelemaan tätä taitoa jo perjantaina kaikilla unilla. Poitsu tosiaan suostuu tällä hetkellä laittamaan tutin itse suuhun, kun vain saa sen ensin käteensä. Nyt olen ohjannut häntä myös ottamaan tutin itse patjalta. Tämän asian näin nopea kehittyminen saa luottamaan enemmän siihen, että onnistutaan unikoulussa muutenkin.

Fiilis on odottava ja jännittävä, mutta ennen kaikkea olen jollain tapaa myös innoissani. On ihanaa lähteä toteuttamaan unikoulua, kun tietää, että pohjan sille on luonut tällä kertaa uniohjaaja, joka on vielä jatkossakin hetken meidän tukena. Niin paljon helpompaa pysyä johdonmukaisena, kun tietää, että tekee oikein. Kun tietää, että jokainen uniin vaikuttava osanen on varmasti huomioitu ja kaikki suunniteltu vastaamaan nimenomaan meidän tarpeita. Kaikki epävarmuus siitä, pitäisikö päivärytmiä muuttaa, pitäisikö tutti jättää pois tai pitäisikö unikoulumetodia vaihtaa, jää nyt pois, kun tietää, että ammattilainen on katsonut koko paketin ja kokonaisuuden kuntoon.

Aiempi epäonnistunut unikouluyritys ja nyt tämä uusi on osoittanut mulle olevani sellainen ihminen, että mun on oltava varma siitä, että teen kaiken varmasti oikein. Vain silloin pystyn pysymään siinä, mitä olen päättänytkin. Ja siksi uskon, että tällä kertaa me päästään hyviin tuloksiin.

Huomenna se sitten alkaa!