Voisin melkein väittää, että takana on ollut vauvavuoden raskaimmat kaksi viikkoa. Tuntuu tosin silti hölmöltä valittaa ja kirjoittaa tästä, koska eihän meillä nyt oikeasti ole ollut raskasta, vaan asiat voisi olla todella paljon huonomminkin. Mutta raskaalta se on silti tuntunut, kun asiaa vertaa meidän omaan normaaliarkeen. Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että alkaa jo helpottaa. Vauva on ollut jo useampana päivänä oma aurinkoinen hassutteleva itsensä. Ja sekös tuntuu hyvältä! Paitsi muutamana aamuna on herännyt jo neljältä, eikä ole puoli kuuteen mennessä nukahtanut uudelleen. Viime yönä valvoi klo 2-4 välisen ajan ja heräsi tänään lopulta klo 5. Tämä on taas joku uusi kiva juttu... Palataan nyt kuitenkin siihen, mikä tässä on ollut erityisen raskasta.
Hommahan alkoi unikoululla, jonka takia ensimmäinen viikko oli stressaava ja väsyttävä. Lähdimme toteuttamaan tuoliunikoulua, joka vei kyllä kaiken ylimääräisen energian. Viikon ajan yritin parhaani mukaan kestää vauvan itkuja ja pysyä johdonmukaisena. Valvoin yöllä ja tsemppasin päivällä. Ja sillä saatiinkin muutostakin parempaan: pidempiä unipätkiä öihin ja vähemmän yöimetyksiä. Mutta sitten vauva tuli yhtäkkiä kipeäksi ja jouduttiin keskeyttämään unikoulu. Toisin sanoen, sama homma on nyt edessä uudelleen.
Toisella viikolla vauva sairasti elämänsä ensimmäisen flunssan. Ei mikään paras tilanne sairastaa senkään takia, että olin itse jo valmiiksi ihan väsynyt unikoulun takia. Pari päivää hänellä oli 38,5 asteen kuume. Nuha ja yskä jatkui pidempään, melkein kaksi viikkoa. Eka sairasteluyö meni lähinnä itkien, vauvan osalta siis. Seuraavat yöt seuraavan viikon meni myös hajanaisesti ja olemmekin nyt siksi palanneet siihen, mitä ne oli ennen unikouluakin. Eka unipätkä on onneksi yhä 4 tuntia, mutta lopun yön vauva herää parin tunnin välein ja tahtoo viereen, jossa nukkuu kovin levottomasti.
Kävimme myös lääkärissä näyttämässä vauvan korvia. Ensimmäinen lääkärikäynti siis! Viikon sairastelun jälkeen vauva vain itki kaksi päivää. Itki ja kitisi. Mua stressasi kovasti, josko tauti olisi mennyt korviin, joten pakkohan se lääkäri oli varata, kun ei toinen vielä osannut kertoa, mikä on. Korvat oli kuitenkin ihan puhtaat, ja keuhkotkin. Pakko se vain oli myöntää, että häntä kai sitten vain pänni tämä sairastelu ja kotona nököttäminen ihan yhtä paljon kuin minuakin. :D Tai sitten tulee lisää hampaita. Tätä kitinää ja itkua kesti lopulta neljä päivää putkeen, kunne se vain sitten yhtäkkiä loppuikin.
Palatakseni kuitenkin siihen, mikä muu oli raskasta... Vauvan lisäksi myös mies tuli kipeäksi, eikä siksi pystynyt samalla tavalla olemaan vauvan kanssa kuin yleensä. Itse olin kipeä vain vähän, mutta kuitenkin sen verran, että puhti ei ollut täysin entisellään. Isovanhempia ei viitsinyt hyödyntää, etteivät hekin sairastuisi. Kun ehti jo tottua siihen, että kerran tai jopa kaksi viikossa vauva oli isovanhempien kanssa, kylläpä viikko ilman tätä etua tuntuikin pitkältä. Ja ei voitu muuten myöskään viikkoon ulkoilla, kun heti alkoi nenä vuotaa pienellä ja yskittää. Sekin on vaikuttanut omaan jaksamiseen, kun ollaan vain oltu sisällä.
Ja jottei tämä olisi ollut liian helppoa, rykäistiin käyntiin samalla uuden asunnon etsintä. Se onkin sitten prosessi itsessään ja vielä ihan alussa. Pitäisi päättää kunta, asumismuoto, meidäs asumiskriteerit, hakea lainaa, kilpailuttaa lainoja, etsiä ja kilpailuttaa välittäjä omalle nykyiselle asunnolle, siivota oma asunto näyttöjä varten perusteellisemmin, etsiä uusia asuntoja ja käydä näytöissä... Sen verran tiedetään, että kerrostaloon ei enää muuteta ja tilaa tarvitaan enemmän. Kai sillä alkuun pääsee.
Tästä valitusvirrestä huolimatta meillä on kuitenkin asiat tosi hyvin. Se, että voidaan tässä koronataloustilanteessa edes harkita asunnon ostoa. Se, että meillä sairastetaan kuitenkin vain flunssaa. Se, että voin valittaa siitä, ettei isovanhempia ole nähty viikkoon, kun joillain ei ole tukiverkkoja ollenkaan. Tiedän kaikesta huolimatta olevani onnekas, mutta eihän se tietysti sitä faktaa poista, etteikö arki voisi silti joskus tuntua raskaaltakin.
Mutta nyt taas uudella puhdilla eteenpäin! Tänään aloitamme unikoulun alusta, tällä kertaa pistäytymisellä. Kunpa voisin viikon päästä 10 kk -vuorokausikatsausta tehdessä vihdoin kirjoittaa yöstä, jona ei herätty tunnin välein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti