Unikoulun keskeytys ja ensimmäinen flunssa

Jouduttiin keskeyttämään unikoulu eilen viikkoa aiemmin. Vauva tuli yht äkkiä tosi kipeäksi, eikä unikoulua saa silloin jatkaa. Enkä kyllä tiedä, kuka hullu siihen pystyisikään. Vauva oli siis sunnuntai-iltana vielä ihan terve. Maanantaiaamuna kiinnitin huomiota vähän erilaiseen yskään kuin yleensä, päivällä alkoi vähän nenä vuotaa aivastusten lomassa ja illalla nousi kuume. En tiedä yhtään, mistä vauva on tällaisen onnistunut nappaamaan. Ihan älyttömän huonoa tuuria, koska hän ei ole koskaan ennen ollut kipeä ja koronan takia ollaan pysytelty paljon vain kotona.

Unikoulun takia mua harmittaa tämä tilanne todella paljon. Niin pitkään harkittu, pelätty ja lopulta odotettukin unikoulu jäi aivan kesken. Puhumattakaan uniohjauksesta. Viikon ajan olin jo ehtinyt vetää itseni ihan äärimmäisyyksiin, mitä tulee vauvan itkun sietoon ja muihin pakollisiin toimiin unikoulun osalta. Olin onnistunut ja epäonnistunut, mutta kerännyt itseni aina vaan uudelleen seuraavaan koitokseen. Oltiin saatu jo hyviä tuloksiakin ja oltiin hyvää vauhtia matkalla parempaan. Pahin oli jo ehdottomasti takana. Mutta nyt se kaikki viikon työ onkin taas edessä. Uudestaan, ihan alusta. Kun vauva vain ensin paranee.

Koko viime viikon työ ja kärsimys oli siis aivan turhaa. Kaikki saavutetut edutkin romahtivat jo viime yönä eli ensimmäisenä sairasteluyönä. Vauva nukkui vieressäni perhepedissä, koska lähinnä vain itki omassa sängyssään. Hän heräili vähän väliä ja oli levoton. Itki toki välillä vieressäkin ja välillä valvottiin olohuoneessa pystyasennossa ja otettiin uusi annos lääkettä. Lisäksi imetin yöllä neljästi, koska se lohdutti ja siten sai helposti nestettä menemään. Nenä pysyi onneksi vielä auki, vaikka  vauva räkäinen olikin. 

Vaikka peruuntunut unikoulu ottaa päähän, mua harmittaa silti eniten pienen puolesta. Raukan ensimmäinen flunssa. Todella kurja olo, eikä hän ymmärrä, miksi. Väsyttää, mutta ei saa nukuttua. Yrittää urheasti hymyillä ja leikkiä, mutta sekin alkaa aina pian harmittaa. Tänäänkin kuume on noussut, jos lääkettä ei ole ollut vaikuttamassa. Vähän yskii ja nenä hieman vuotaa.

Nyt sitä ymmärtää myös täysin sen kliseisen lauseen: kuinka äitinä ottaisi kaiken sen tuskan, minkä oma lapsi kokee, jos vain voisi. Se ei ole pelkästään kaunis ajatus, vaan ainakin minulle ihan fyysinen tunne. Ottaisin, jos voisin.

Parane pian pieni rakas.