28+4 Yö osastolla ja kortisonipiikit

Tilanne eskaloitui nopeasti. Ajelin aamulla itse Tyksiin raskauspäivystykseen, kun sain luvan tulla. Hyvästelin esikoisen ja miehen, että ei tässä varmaan montaa tuntia mene. Tuntui, että mut nauretaan kuitenkin ulos luulosairaana. Varsinkin kun tuntui, että juuri tänä aamuna supistuksia oli tullut hieman vähemmän.

Pääsin heti käyrille, mutta kaikki oli siinä ok. Sen jälkeen piti antaa vielä virtsanäyte. Lääkäri ottaisi kuitenkin varoiksi vastaan, kun viime raskaudessakin oli tätä samaa ongelmaa. En juurikaan osannut edes jännittää. Kohta pääsisin kotiin.

Sisätutkimusta tehdessä lääkäri totesi heti, että pehmeää on ja on myös lyhentynyt sekä hieman jopa auki. Ultra paljasti, että kohdunkaulaa oli jäljellä enää vain reilu 8 mm eli alle sentti, kun pitäisi olla kolme. Avautumisesta ei antanut lukuja, mutta puhui siihen malliin että tämä syntyisi ihan kohta, varmasti keskosena.

Saisin kortisonipiikit vauvan keuhkoja kypsyttämään. Sain periaatteessa valita, käynkö yön kotona ja palaan huomenna toiselle piikille, mutta sivulauseessa kuitenkin painotettiin että pitäisiköhän jäädä vain osastolle tarkkailuun, kun siirtymätkin aina rasittaa. Päätin jäädä, vaikka ajatus ahdistikin. Pääsen kotiin huomenna, jos supistukset ei tule tiheämmin kuin aiemminkaan. Kotona pitäisi todella osata sitten levätä.

Olin tosiaan yksin liikenteessä ja yksinäiseltä tuntuukin. Sain onneksi osastolta oman huoneen ja on jopa oma vessakin. Ei tämän parempia puitteita voisi toivoa. Silti vähän itkettää ja ahdistaa. Eniten siksi, että pieni on vasta niin pieni. Ei hän ole valmis tähän maailmaan. Enkä minä ole valmis keskolaelämään, jakamaan itseäni esikoisen ja vauvan kanssa. Tuntuu niin pahalta. Ikävä esikoista jo nyt.

Kaiken lisäksi supistukset ovat nyt yltyneet. Pari tuntia tulleet noin 10-15 minuutin välein kipeinä, ei ole ennen olleet tällaisia. Tutkimukset saattoi niitä provosoida tai sitten tämä yleinen stressi ja ahdistus, mikä on päällä. Tosi vaikea vaan ottaa rennostikaan. Sain nyt Panadolin ja lämpötyynyn. Jos supistukset ei lakkaa, saan luultavasti jotain lääkettä supistusten estoon.

Päivä kerrallaan eteenpäin, jos sitäkään. Tavoitteena on viikko 34, mutten ole kauhean optimistinen. Rehellisesti sanoen tällä hetkellä tuntuu, että tämä syntyy varmaan jo huomenna.

28+4 Kipeät supistukset tekee hulluksi

Nämä supistukset alkaa kohta viedä järjen. Tilanne on tällä viikolla huonontunut selkeästi, vaikka olen koittanut lähinnä istua tai makoilla kotona. Ajattelin ensin, että juhannuksen päivittäiset reissut Turkuun ja jatkuva sosialisoituminen ihmisten kanssa sai ne vain vähän provosoitumaan, mutta tilanne ei nyt juuri näytä valoisammalta. Alkuviikko oli kyllä vieläkin pahempi, nyt on ehkä vähän jo helpottanut, muttei tarpeeksi, ettäkö pystyisin olemaan huolestumatta.

Supistuksia tulee nyt vähintään yksi tunnissa, välillä kaksi. Pahimmillaan viisikin, muttei kuitenkaan säännöllisesti. Niitä on alkanut tulla myös öisin, heräilen niihin noin parin tunnin välein. Ne ei ole enää vain kovettumisia tai pientä kivistystä, vaan kipua. Supistuskipua, jonka läpi pitää "hengitellä" tai purra vähän hammasta. Ärsyttää niin paljon, ettei sanat riitä. Kun viime yönäkään nämä ei vielä loppuneet, päätin, että tänään on soitettava raskauspäivystykseen ja jos ei sinne pääse tarkistukseen, neuvolaan.

Harjoitussupistukset mulla alkoi jo viikolla 16 kevyinä kovettumisina, kuten viime raskaudessakin. En ollut niistä aluksi niin huolissaan, koska viime raskaudessakin ne alkoi kypsyttelemään paikkoja vasta myöhemmillä viikoilla. Ne oli kivuttomia ja niitä tuli suhteellisen harvoin, enintään ehkä kymmenen päivässä. Ajattelin, että joo, tuttu juttu.

Tässä raskaudessa kävin lääkärissä supistuksista ekaa kertaa viikolla 23, koska kuten viimeksikin, töissä supistukset selkeästi tiheni entisestään. Ne alkoi myös olla ikävän kivistäviä, muttei varsinaista supistuskipua. Sain pari viikkoa saikkua ennen kesäloman alkamista. Saikku ja loma sai ne vähenemään ja tilanteen hieman rauhoittumaan. Yhdessä kohtaa epäilin jo, että kaipa tässä vielä töihin palataan loman jälkeen. Ja nyt sitten yhtäkkiä tämä täyskäännös.

Olen yrittänyt tosiaan nyt vain levätä ja juoda paljon vettä. Vedenjuonnilla on ollut lähinnä päinvastainen vaikutus, sillä siitä tulee jatkuvasti pissahätä, mikä vain pahentaa supistelua entisestään. Olen yrittänyt taas syödä tarkemmin oman fodmap-ruokavalioni mukaisesti, ettei ylimääräinen turvotus ja kipuilu siltä osin sotkisi tilannetta. Vältän asentoja, jotka supistuksia provosoi ja vatsan koskettelua. Ja silti - mikään ei oikein auta.

Nyt vain odottelen, että kello löisi kahdeksan ja voisin soittaa raskauspäivystykseen. Sinne voisi toki soittaa jo nytkin, mutta siellä vastaisi tietääkseni synnytyssalikätilö, joten en viitsi häiritä kun asia ei ole niin kiireellinen. Ymmärtääkseni kahdeksasta eteenpäin puhelut ohjautuvat sitten äitiyspolin neuvontaan.

Ja sitten vain toivotaan, että pääsisi näytille. Ja sitäkin enemmän, että kaikki olisi edelleen hyvin, eikä pelkoa ennenaikaisuudesta ole.

Vertailussa ensimmäinen ja toinen raskaus

Jo ennen toista raskautta mietin jonkin verran, mitenkähän seuraava raskaus eroaisi viime kerrasta. Koin ensimmäisen raskauden melko helpoksi ja vaivattomaksi oireiden osalta, joten eniten varmaan jännitti, olisiko toinen raskaus paljon hirveämpi. Olin kuullut kauhutarinoita, miten kaikki oireet ja vaivat alkaisivat toisessa raskaudessa jo aiemmin. Tai miten toisessa raskaudessa on kärsitty monen viikon pahoinvoinnista, vaikka ekassa ei mitään.

Huoleni ovat kuitenkin onneksi tähän asti olleet ihan turhia, ja raskaudet on itse asiassa olleet hyvin samanlaisia. Ensimmäisellä kolmanneksella voin kummassakin raskaudessa lievästi pahoin, mutten oksentanut kertaakaan. Tässä toisessa raskaudessa olin kyllä pahoinvoinnista viikon saikulla, aiemmasta en joutunut olemaan lainkaan. Olo on ollut silti koko ajan aika normaali, joskin väsymys oli kummassakin vahvasti läsnä ekan komanneksen ajan, josta se alkoi sitten helpottamaan.

17+0, vasemmalla esikoinen ja oikealla kuopus

20+0

Kumpaakin alkuraskautta varjosti pelot keskenmenosta, vaikka ensimmäisessä raskaudessa mikään ei edes viitannut siihen. Kunhan pelkäsin. Toisessa raskaudessa puolestaan kärsin verenvuodoista neljä viikkoa joka päivä ekalla kolmanneksella, ja se jätti kyllä pelot päälle pidempäänkin. Ekassa raskaudessa olin paljon luottavaisempi kaikkeen jo nt-ultran jälkeen, nyt en vielä niinkään. Doppleria käytin kummassakin raskaudessa pari kertaa viikkoon. Esikoisesta kuulin sykkeet ekaa kertaa noin viikolla 8+ ja toisesta noin 9+.

Toinen kolmannes on ollut kummassakin raskaudessa mukavan helppo. Aluksi tuntui kuin ei olisi ollut raskaana lainkaan. Harjoitussupistukset kyllä alkoivat vaivaamaan siinä noin 16+ tienoolla kummassakin raskaudessa, mikä on vähän hidastanut tahtia. Ekassa raskaudessa jäin supistuksista ekalle lyhyemmälle saikulle 25+ ja lopulliselle saikulle 27+. Toisessa jäin saikulle samasta syystä viikolla 23+, jonka jälkeen jatkoin kesälomalla vikaan kolmannekseen saakka. Nähtäväksi jää, palaanko enää töihin. Tuskin, tässä toisessa raskaudessa supistukset tuntuvat myös kipeämpinä kuin viimeksi.

22+0

25+0

Suurin ero raskauksissa on ollut vauvan liikkeissä. Esikoinen oli koko raskauden perätilassa ja istukka oli edessä. Tunsin liikkeitä aika vähän ja tosi keveinä, niitä ei vatsan päältäkään erottanut kuin pieninä kohoumina silloin tällöin. Liikkeet tuntui usein ihan alhaalla tai hiukan sivussa. Nyt kun vertaan kuopuksen liikkeitä esikoiseen, voisin sanoa, etten tuntenut esikoisen liikkeitä juuri lainkaan. :D Tai sitten hän oli vain paljon rauhallisempi.

Tässä toisessa raskaudessa tuntuu ihan kunnon potkuja, jotka tekee välillä kipeääkin. Liikkeitä tuntuu muutenkin tosi paljon pitkin päivää ja ne on tosi selkeitä. Enimmäkseen ovat ehkä ylävatsalla tai keskellä ja vasemmalla sivulla, mutta kuitenkin myös ihan joka puolella. Esikoisesta aloin tuntea hentoja liikkeitä noin 16+ alkaen, kunnolla 18+. Kuopuksesta tunsin ekat hipaisut jo 14+ alkaen, selkeämpiä jo 15+.

28+0

Vatsan kasvussa on myös ollut eroja. Vatsa tuli näkyviin esikoisesta joskus 16+ paikkeilla omaan silmääni, 18+ ehkä muillekin hieman. Kuopuksesta vatsa näkyi itselleni jo 14+ ja muille jossain 16+ paikkeilla. Tuntuu, että tässä toisessa raskaudessa vatsa kasvaa kyllä suurempana ja pinkeämpänä. Mitä pidemmälle mennään sitä suuremmaksi ero tuntuu kasvavan. Tästä kertoo myös sf-mitta, joka esikoisesta oli käyrän alapuolella ja tästä käyrän yläpuolella. Kuvista eroa ei kyllä niin huomaa, mutta toisaalta kuvakulma ja vaatteetkin vaikuttaa.

Mieliala on tässä toisessa raskaudessa ollut vähän rennompi. Raskauteen ei ole ehtinyt kiinnittää samalla tavalla huomiota kuin esikoisen aikaan. Ei ole ehtinyt googlata jokaista oiretta saatikka murehtia niitä ja toisaalta olen jo oppinut, että monenlaiset jutut nyt vain kuuluu raskauteen. Olen jollain tapaa nauttinut nyt enemmän raskaudesta ja siitä ajatuksesta, että sisälläni kasvaa vauva. Pikkuveli ♥

Kaikkiaan sanoisin kuitenkin, että kummatkin raskaudet ovat olleet hyvin samanlaisia ja helppoja tähän saakka, jos supistuksia ei lasketa. Siinä mielessä saan kutsua itseäni onnekkaaksi.

28+0 Kuulumiset: Viimeinen kolmannes!

Ollaan siirrytty viimeiselle kolmannekselle! Vauva ei olisi syntyessään enää erittäin pieni keskonen, vaikka pieni olisikin. Hän on nyt keskimäärin noin 1,2 kg ja 35 cm. Kaikki tämän viikon jälkeen syntyvät vauvat siis selviytyvät jo yhtä todennäköisesti kuin täysiaikaisetkin, mikä on myös helpottava tieto. Mulla on ollut jotenkin sellainen tunne tai pelko, että tämä toinen syntyisi keskosena, johtuen supistuksista. Mutta toivotaan, ettei!

Olen voinut tosi hyvin. Viimeksi valittelemani vatsan pinkeys on kadonnut ja ollaan päästy taas siihen tilaan, ettei raskautta aina edes muista. On pystynyt aika kivasti elämään normaalisti, ainoastaan hengästymisestä ja hitaasta vaappumisesta huomaa, että matkassa on muitakin kuin vain minä itse. Harjoitussupistuksia myös kyllä tulee yhä se noin kymmenen päivässä ja ne tekee lievästi kipeääkin, mikä vähän ärsyttää. Oikeastaan en ole varma, onko nämä enää harjoitussupistuksia vai ihan supistuksia, kun kyseessä ei ole pelkkä kivuton kovettuminen. Epäilen vahvasti, että en ole palaamassa loman jälkeen enää töihin.

Olo tuntuu jotenkin isolta välillä kaikin tavoin. Mutta vatsa onkin paljon isompi kuin esikoisesta samoilla viikoilla. Pikkuinen liikkuu myös edelleen paljon. Liikkeet on muljumista, laajempaa painetta ja vielä myös selkeitä pieniä potkuja. Välillä liikkeistä voi päätellä raivotarjonnan, mutta seuraavassa hetkessä taas voi vaikuttaa ihan muulta. Luulen, että hän on aika usein vielä hieman poikittainkin.

Nyt olen alkanut ensimmäistä kertaa myös jo odottaa pienen syntymää. Synnytystä itsessäänkin toki, tuntuu että kaikki pelot on nyt karisseet ja olisin innokas jo synnyttämään. Avautumisvaihe oli viimeksi ihan parasta kokea, sitä varsinkin odotan jo. :D Toki jos tämä meneekin sektioon, niin sitä en odota ihan niin innolla. Mutta syntymää itsessään odotan ja sitä, että saataisiin tämä neljäskin jäsen jo perheeseen ♥

En oikein tiedä, mitä kuulumisia kirjoittaisin tämän enempää. Tällä hetkellä elämä on parempaa kuin mitä ikinä olisin osannut joskus odottaa. Ollaan nautittu lomasta ja kesästä täysillä, vaikkei ollakaan tehty mitään suurempaa. Ja nyt miehelläkin alkoi loma. Juhannuksena nähtiin paljon kavereita, käväistiin Turussa Seikkailupuistossa ja vierailtiin myös isovanhemmilla.

Kaikkiaan siis hyvillä fiiliksillä eteenpäin!

Suositusten viidakossa

Uskaltaakohan tästä aiheesta lainkaan kirjoittaa? Tämä jos joku, on muurahaispesän sohimista. Nykyään erilaisia suosituksia on nimittäin ihan järjetön määrä ja mielipiteet niistä käy joskus aika kuumina. Niistä on myös melko vaikeaa pysyä kärryillä saatikka että vielä tietäisi, mikä on ihan oikea tutkittuun tietoon perustuva suositus ja mikä vain sellainen yleisesti hyväksytyksi todettu asia, joka on jäänyt elämään. Osa "suosituksista" on ristiriidassa keskenään.

Silti mua itseäni kiinnostaa tietää oikeastaan kaikessa, mikä olisi suositelluin tapa toimia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että noudattaisin kaikkia suosituksia, mutta haluan tietää ne ja niiden perusteet, jotta pystyn tekemään päätöksen hyödyt ja haitat itse punniten. Siksi ajattelin, että voisi olla mielenkiintoista pohtia, mitkä suositukset on sellaisia, jotka on olleet itselleni tärkeitä ja mistä meillä ollaan puolestaan lipsuttu. Tähän on nyt siis valikoitunut vain niitä suosituksia, joita ollaan tietoisesti pohdittu. 

Tähän alkuun on kuitenkin ehdottomasti lisättävä saatesanat, että en ota vastuuta tämän postauksen suositusten oikeellisuudesta, eikä kaikkiin suosituksiin löydy mitään virallista lähdettä. En siis laita lähteitä edes näkyviin, koska en halua valistaa vaan pelkästään pohtia omaa tapaani toimia äitinä. Toivon myös, ettei tätä lueta niin, että tuomitsisin samalla kaikki muut tavat toimia, paitsi omani. Se ei ole tarkoitus, eri perheissä toimii eri asiat eri tavoin.

Imetys

Suomessa täysimetystä suositellaan (THL) 4-6 kk ikäiseksi, WHO suosittelee 6 kk asti. Imetystä ylipäätään suositellaan jatkettavaksi vuoden ikään, WHO kahden. Tykkäsin imettää esikoista ja siksi aion noudattaa suositusta toisenkin kohdalla ainakin vuoden ikään, jos se onnistuu, mielellään kahteenkin, kuten esikoista. Mulle itselleni imetys on tärkeää hyötyjen ja helppouden takia, mutta ennen kaikkea siksi, että se on ihanaa aikaa vauvan kanssa.

Yöimetyksistä löytyy vähän ristiriitaista tietoa, enkä tiedä, mikä tämän hetken virallinen suositus edes on. Olen ymmärtänyt epävirallisista lähteistä, että 1-2 imetyksestä yöllä ei olisi haittaa isommankaan lapsen hammasterveydelle (jos hammashoito ja ruokavalio on muuten kunnossa). Osa lähteistä sanoo, että pitäisi lopettaa kokonaan yli vuoden ikäisillä. Tästä me poikettiin esikoisen kohdalla, sillä imetin öisinkin kaksivuotiaaksi välillä tuon määrän yli, koska niin nukuimme parhaiten. Kuopuksen kanssa ajattelin, josko kokeilisi ekaa kertaa lopettaa yöimetykset viimeistään 1,5-vuotiaana.

Ruokailut ja juominen

Kiinteät ruoat suositellaan aloittamaan 4-6 kk iässä. Viimeksi neuvola "pakotti" meidät aloittamaan jo 4 kk iässä, kun paino nousi liian vähän, vaikka vauvan kiinteiden syömisen valmiudet eivät täyttyneet vielä silloin. Eikä kiinteiden aikaisesta aloituksesta edes ollut painoonkaan apua, koska ravattiin painokontrolleissa silti 2-vuotiaaksi asti. Kuopuksen kohdalla ajatuksena on siis nyt seurata ensisijaisesti valmiuksia ja mennä omalla fiiliksellä kiirehtimättä turhaan.

En tiedä, onko sormiruokailusta olemassa suosituksia, mutta tosi suosittua se on soseiden sijaan tai niiden rinnalla. Se kaiketi olisi parempi tapa lapselle syödä suun ja käsien motoriikan sekä ruokiin tutustumisen kannalta. Meillä esikoinen kakoi aina niin paljon, että syötiin melkein pelkkiä soseita 1,5-v asti, satunnaisia kurkkuja tai maissinaksuja lukuun ottamatta. Tiedän, että kakominen kuuluu asiaan, mutta se oli meillä tosi rajua. Nykyään hän syö silti ongelmitta kaikki vihannekset, hedelmät ja marjat sekä muut karkeammat ruoat. Kuopuksen kohdallakin varmaan siis taas kokeilemme sormiruokailua, mutta siinä rinnalla aiotaan kyllä antaa soseitakin.

Tuttipullosta luopumista suositellaan vuoden ikään mennessä. Se päti esikoisella ja sama tehdään kuopuksenkin kanssa. Noin puolivuotiaana esikoinen alkoi juoda pillipullosta veden ja vuoden iän jälkeen tuttipullo vaihtui mukiin maidon osalta. Nokkamukia suositeltavampi tapa juoda on nykyään pillpullo tai muki, joten mentiin tällä, koska miksi ei.

Sokeri ja herkut

En edes tiedä, onko tähän olemassa jokin virallinen suositus muuten kuin sokerinsaantirajoissa. Silti monella tuntuu jostain olevan ajatus, että ei sokerisia herkkuja tai välipaloja ainakaan alle 3-vuotiaana. Meidänkin piti siis noudattaa tätä ja vuoden ikään asti oltiinkin tosi tarkkoja. Sitten hiljalleen jotain tapahtui ja alettiin vähän lepsummiksi.

En muista, koska esikoinen sai maistaa ensimmäiset satunnaiset karkit tai keksit, mutta ainakin 1,5-vuotiaana hän söi joskus jo jäätelöä. En vain enää ole osannut nähdä pahana asiana satunnaista herkuttelua muun tasapainoisen ruokavalion ja hyvän hammashoidon rinnalla. Noin kahteen vuoteen asti pidettiin myös esim. jugurtit sokerittomina, mutta sen jälkeen ollaan niissäkin siirrytty ihan tavallisiin. Mehut, keksit, jäätelöt ja karkit meillä kuuluu satunnaisiin herkkuihin.

Hampaita pesemme säännöllisesti ja ksylitol-pastillit tai purkka muistetaan lähes joka aterian jälkeen. Ollaan myös oltu omalta osaltamme tarkkoja kariesbakteerin kanssa, eikä olla käytetty omaa lusikkaa vauvan suussa jne.

Tutti

Tutista on vähän ristiriitaista tietoa, varsinkin kun vastikään on julkaistu artikkeli, jossa osin kritisoidaan nykyisiä suosituksia. Suositus on silti nykyään, ettei tuttia annettaisi alle kahden viikon ikäiselle ja sen käyttö lopetetaan viimeistään 2-vuotiaana. Esikoiselle tutti otettiin käyttöön heti kotiutuessa ja aiotaan ottaa myös kuopukselle aika alussa, jos tuntuu että imetys lähtee sujumaan. 

Tutista oli meille iso hyöty, eikä luopuminen ollut kuin ehkä viikon taisto. Suositelluin tuttipää on juuresta litteä. Olen ymmärtänyt, että anatomisin on sellainen, joka vielä nousee kärjestä vähän ylöspäin. Niitä meillä oli esikoisella ja on myös kuopuksella, jos ne kelpaa. Bibsin pyöreäpäisiä ei taideta suositella lainkaan, joten ne aiotaan skipata kokonaan.

Nukkumisjärjestelyt ja unipesät

Turvallisesta unesta voi lukea lisää täältä, en jaksa tähän avata kaikkia juttuja. Meillä on nukuttu perhepedissä ja nukutaan varmaan seuraavankin kanssa. Sairaalassa ainakin vielä kyllä suositeltiin, että vauva nukkuisi omassa sängyssään, eikä perhepedissä, mutta se tuntui liian hankalalta meidän ja vauvan tarpeisiin nähden. Noudatettiin kuitenkin turvallisen perhepetinukkumisen sääntöjä (poislukien unipesä ekat viikot), hieman jopa tuon Tukesin listan ulkopuoleltakin, johon kuului mm. imetys ja päihteetön elämä.

Esikoisella oli tosiaan unipesä aluksi yölläkin, koska koin sen turvallisemmaksi paikaksi perhepedissä, vaikka todellisuudessahan asia oli ihan päinvastoin. Kuopukselle ajatuksena on käyttää unipesää vain valvotusti päikkäreiden aikana tai suojapesänä esim. sohvalla. Ei enää öisin.

Autoilu

Tästä olen ollut melko tarkka aina. Liikenneturva suosittaa, että lapsi istuu selkämenosuuntaan mahdollisimman pitkään, vähintään 4-vuotiaaksi asti. Tässäpä esimerkiksi erinomainen linkki yhteen videoon, miksi. Joskin siinä on lopussa vielä vanhentunut suositus sms-istumisen osalta. Tämä video kertoo myös syyn sille, miksi haluan, että lapsi on mahdollisimman pitkään selkämenosuuntaan. Lisäksi hankkimamme istuimet ovat olleet suositeltujen istuinten listalta eli ei haluta ostaa mitään lähes testaamatonta ja tuntematonta marketti-istuinta.

Nyt meille saattaa tulla ongelma kahden istuimen kanssa. Edessä saattaa olla joko auton vaihto tai esikoisen kääntäminen kasvot menosuuntaan neljän vuoden iässä. Eniten tietysti toivotaan, että mies mahtuisi yhä ajamaan vanhaa autoa, vaikka kaukalo on kuskin penkin takana. Pitäisikin varmaan tätä jo kokeilla.

Pyritään nykyään myös siihen, että auton makustamossa ei olisi koskaan irtotavaraa, esim. reppu laitetaan vöihin. Tähän tosin herättiin vasta joitain kuukausia sitten. Lapsi ei myöskään saa syödä istuimessa mitään, ellei toinen vanhemmista istu vieressä.

Televisio ja muut ruudut

Jonkinlainen suositus taitaapi olla, ettei ruutuja alle 2-vuotiaille aivojen kehityksen takia. Meillä lapsi on saanut katsoa telkkaria satunnaisesti vuoden iästä alkaen (tai no "katsoa"). Ei olla oltu tästä ehdottoman tarkkoja, vaan ollaan mietitty enemmän kokonaisuuden kannalta: paljonko teemme myös muuta kuin katsomme telkkaria. Tabletti ja pelit alkoi kiinnostaa vasta 3-vuotiaana, niitäkin välillä pelaillaan.

Meillä ei ole mitään ruutuaikoja, koska usein lapsi kyllästyy ajoissa jo itsekin katsomiseen tai pelaamiseen ja mennään tosiaan ihan päivän fiiliksen ja muiden touhujen mukaan. Jos lapsi esim. herää jo neljältä, hän luonnollisestikin katsoo aamulla pidempään telkkaria, koska itse en jaksa heti olla skarppina missään leikeissä ja touhuissa. Kompensoidaan tätä sitten vaikka ulkoilemalla pidempään myöhemmin. Joskus taas on koko päivän niin paljon menoa, että ruutuaikaa on muutenkin vähän.

Hyppykiikku ja kävelytuoli

Näitä ei nykyään enää suositella ainakaan pitkiä aikoja kerrallaan, koska ne altistavat varvistamiselle. En muista, oliko tähän muitakin syitä. Mulla ei ollut ajatuksena näitä edes hankkia, mutta koska esikoinen ei osannut mennä eteenpäin lainkaan ennen kuin täytti 10 kuukautta, tarvittiin jotain viihdykettä ja apuja siihen. Hankittiin siis kävelytuoli, jossa hänet sai viihtymään joitain aikoja paremmin kuin lattialla. Hyppykiikkua ei hommattu, mutten olisi sitäkään pahalla katsonut. Meillä ei vain oikein ollut järkevää paikkaa sille. Kuopuksen kohdalla tehdään päätös varmaan taas samoin: ei oteta käyttöön, ellei sille tule jokin selkeä "tarve".

Kengät

Paljasjalkakengät tai vastaavat ovat suositelluimpia ja niitä meillä on alusta alkaen ollutkin. Ostetaan kengät joka tapauksessa uusina, joten mieluiten maksan saman hinnan tämän hetken suositukset täyttävistä kengistä kuin joistain muista. Talveksi ostettiin kuitenkin Kuomat, kun ne on niin helppo pukea lapsen itsekin jalkaan, ja paljasjalkakengissä lapsella paleli usein varpaat jo pikkupakkasillakin.

Kiintymyssuhde/erossaoloajat

Tämä se usein kuumentaa tunteita. Mulle itselleni on ollut tärkeää, etten anna vauvaa liian pienenä liian pitkiksi ajoiksi hoitoon. Olen sen näkemyksen puolella, että lasta ei tarvitse karaista tai totuttaa mihinkään pienestä asti, vaan päinvastoin turvallisesta läheisestä suhteesta lapsen on helpompi myöhemmin olla erossa. Ja näin tämä on meillä mennytkin.

Mulle ei myöskään ole ollut ongelmana olla tiiviisti vauvan kanssa yhdessä alkuajat, enkä kokenut silloin tarvitsevani erityisesti omaa aikaa, joten tämä oli helppo toteuttaa senkin takia. On siis olemassa karkea ohjeistus kiintymyssuhdeteoriaan liittyen, että vauva voisi olla turvallisesti erossa vanhemmastaan ikäkuukauttaan vastaavan määrän tunteja ja ikävuosia vastaavan määrän öitä. Nämä on kuitenkin viitteellisiä lukemia ja myös kritisoituja - ei yksi totuus. Mutta kuten sanoin, halusin itse noudattaa näitä, koska mulla ei ollut mitään syytä olla noudattamattakaan. 

Esikoinen oli ihan vauvana "hoidossa" niin, että isovanhempi kävi vaunulenkillä hänen kanssaan tai tuli meille kotiin leikittämään, kun itse puuhailin kotona muuta. Joskus noin 7 kuukauden iässä hän jäi ensi kertaa meille kotiin isovanhempien kanssa hoitoon muutamaksi tunniksi. Yökylään lupasin esikoisen vasta, kun sille olisi todellinen tarve tai hän osaisi itse sitä pyytää. Tarve tuli ekaa kertaa vasta 2,5-vuotiaana ja yökyläily meni silloin tosi hienosti, vaikkei hän sitä ennen ollut nukkunut kertaakaan ilman äitiä - siis edes kaksin isän kanssa.

Toimitaan aika samoin varmaan kuopuksenkin kanssa, vaikka uskoisin ehkä antavani hänet hieman helpommin hoitoon kuin esikoisen, varsinkin jos esikoinen on myös hoidossa yhtäaikaa. Etukäteen tätä on toki hankala sanoa varmaksi, aika näyttää.

Aurinko

Aurinkorasvaa ei suositella alle 2-vuotiaalle, vaan ensisijaisesti ohuet ja peittävät vaatteet sekä varjoa. Olin tästä vauva-aikana tosi tarkka, eikä me käytettykään rasvaa lainkaan ekaan 1,5 vuoteen. Lyhythihaisia bodeja oli käytössä pahimmilla helteillä vain varjossa ja silloinkin harvoin. Ekan 1,5 vuoden jälkeen otettiin sitten tarvittaessa käyttöön fysikaalinen rasva kasvoille. Seuraavana kesänä esikoinen oli 2,5-vuotias ja silloin otettiin ekaa kertaa enemmän käyttöön myös shortsit ja t-paidat pitkien sijaan ulkoiluihin.

Samaan aikaan päätin heittää fysikaalisen rasvan menemään, sen kanssa meni vain hermot. Vaikea levittää, jäi paksu kerros iholle ja puhumattakaan siitä, kuinka vaikeaa se oli pestä pois. Lapsella meni siihen aivan hermot ja mulla samalla motivaatio ulkoiluun, kun en jaksanut sitä levitystä ja pesutaistoa joka päivä. Lopulta annoin itselleni armahduksen: paljon helpompaa oli vain joko jättää rasvaamatta, jos ulkoilimme lähinnä varjossa tai aikaisin aamulla/myöhemmin illalla tai sitten rasvailla kemiallisella sen mitä rasvata piti. Koskaan ei ole lapsi näin palanut tai edes oikeastaan ruskettunut.

Kuopuksen kanssa pyrin samaan, että parivuotiaaksi olisi aurinkorasvatonta menoa tai fysikaalinen ja sen jälkeen sitten rennommalla otteella. Aurinkolaseista olin myös tosi tarkka pari ekaa kesää, mutta sitten lapsi alkoi riisua niitä milloin mihinkin ja totesin, että antaa sitten olla. Nykyään hän saa itse päättää, laittaako ne päähän vai ei, niin ei tarvitse sitten keräillä naarmuisia laseja milloin mistäkin.

Lopuksi

Kuten tästä näkee, suosituksia on nykyään joka lähtöön. Jokaisen vanhemman tehtäväksi jää päättää, kuinka orjallisesti niitä noudattaa. Mistä tinkii, jos tinkii ja minkä hinnalla? Hyötyjen ja haittojen punnitseminen ei aina ole helppoa ja joskus huono omatunto soimaa, mutta harvoin asiat on niin mustavalkoisia, että sitä joko noudattaa tai ei noudata. Suositus on kuitenkin aina vain suositus ja uskon itse enemmän, että kokonaisuus ratkaisee monessa asiassa.

Ensimmäisen kesälomaviikon kuulumisia

Ah, kesä ja kesäloma. En tiedä paremmasta, varsinkaan nyt kun asutaan omakotitalossa ja saa nauttia sekä omasta lämpöisestä pihasta että viilennetystä kodista sopivassa suhteessa. Voisipa tätä kesän fiilistä ja energiaa pullottaa talvea varten.

Mulla ja miehellä on kummallakin neljä viikkoa kesälomaa. Mulla on nyt viikko takana ja miehellä alkaa juhannuksesta eli meillä on tiedossa yhteistä lomaa perheenä kaksi viikkoa. Esikoinen lomailee kaikkiaan seitsemän viikkoa. Kaksi kummankin vanhemman kanssa, kaksi perheenä ja viimeisen viikon heinäkuusta osin mummilassa ja osin isin kanssa etäpäivillä. Näin säästettiin iso potti vakamaksuissa. Tosin epäilen joutuvani jatkamaan sairauslomaa taas kesäloman jälkeen, kun supistuksia on nyt ollut enemmän, vaikka olen ottanut suht rauhassa. Tänään alkoi viikko 27+0.

Ollaan tosiaan nyt viikko lomailtu pojan kanssa kaksin ja on ollut ihanan rentoa. Alkuun esikoinen valitteli, että kotona on tylsää, mutta pian hänkin on ottanut ilon irti lomasta ja tuntuu, että kiukkujakin on ollut hieman tavallista vähemmän. Vain päiväunille meno on ollut pienoista taistelua välillä, mutta unen koittaessa on jatkettu aina pari tuntia putkeen.

Eka lomaviikkomme alkoi auton katsastuksella (läpi meni) ja ohjelmaan kuului myös kirjastokäynti. Käytiin lainaamassa peräti 19 kirjaa ja jatkettiin siitä suoraan isovanhemmille viettämään päivää, kaksin tosin. Iltapäivällä isovanhemmatkin sitten saapuivat töistä paikalle.

Ollaan koko viikon tasapainoiltu ulkoilun ja sisäleikkien kanssa, sillä kelit on olleet aika kohdallaan! On ollut kuuma. Kovin pitkään ei ole pystynyt olemaan ulkona yhteen menoon edes aamupäivisin. Pari kertaa ollaan käyty lähipuistossa leikkimässä tai oltu vain omalla terassilla. Lapselle on riittänyt touhua suihkepullosta, kun on leikkinyt palomiestä ja minä olen saanut istuskella keinussa. :D Meidän terassi on onnekkaasti varjossa aamun ja sitten taas iltapäivästä klo 15 jälkeen.

Myös ruutuaikaa on tullut annettua ehkä tavallista enemmän, koska oma jaksaminen ei riitä koko päivää poikaa viihdyttämään, eikä hän jaksa loputtomasti leikkiä yksinkään. Toinen paheemme on ollut jäätelöt, mutta eikös ne nyt kuulu kesään... Olemme myös paljon maalanneet ja piirtäneet, erityisesti magneettipiirtotaulu on nyt innostanut.

Käytiin myös tutustumassa uuteen päiväkotiin ja sen lisäksi yksi tunti vietettiin myös mun työpaikalla päiväkodissa. Mun piti käydä hoitamassa muutama perhevapaisiin liittyvä asia, joten jäätiin sitten hetkeksi myös leikkeihin ja vaihdoin itse samalla kuulumisia työkavereiden kanssa. Hauskaa vaihtelua.

Mahtuipa viikkoon myös yksi vierailu mammalle sekä yövierailu mummille ja papallekin, nämä tosin ilman meitä vanhempia. Esikoinen oli siis päässyt mm. bussiin (iso juttu), kirjaston näyttelyyn, torijätskille, järven rannalle ja asuntovaunuun yöksi sekä ajelemaan ruohonleikkurilla. Tärkeitä ja ihania kesämuistoja ♥ Ei riitä sanat kertomaan, mitä meille merkitsee, että lapsella on elämässään monta välittävää aikuista ja mahdollisuuksia kokea ja tehdä monenlaista.

Kaikkein paras juttu taisi kotioloissa olla kuitenkin viikonloppuna hankittu Lay-Z Spa Miami -poreallas terassille. Siinä mahtuu uimaan tuollainen alle 4v oikein mainiosti ja parasta, kun veden saa lämmitettyä haluamalleen tasolle. Tässä tullaan varmasti olemaan kesällä paljon!

Äkkiseltään kun ajattelee, tuntuu, että ei me oikein mitään tehty, tässä kotonahan ne päivät on kuluneet. Mutta kun kaiken kirjoitti auki, jäin miettimään, tehtiikö me tosiaan tämä kaikki viime viikolla. Ollaan kaiken lisäksi hoidettu sivussa kotihommiakin, kuten terassin pesua, suodattimien vaihtoja, nurmikon leikkuuta jne. Kaikkiaan siis on ollut aivan ihana lomaviikko ja mikä parasta - kolme vielä edessä!

Meinasin myös kirjoittaa, että tälle viikolle ei olekaan sitten niin paljon ohjelmaa... Paitsi että taitaa sittenkin olla. Tänään esikoinen kotiutui yökylästä, joku aamupäivä nähdään kaveriperhettä puistoilun merkeissä, perjantaina mennään kaveriporukalla perheinemme juhannusta viettämään, lauantaina puolestaan meille tulee yksi kaveriperhe kylään ja sunnuntaina käydään isovanhemmilla. Mutta mitäpä olisi kesä ilman pieniä seikkailuja.

Mitä tehdä toisin kuopuksen kanssa?

Esikoisen vauvavuosi oli yhtä opettelua ja itsensä tutkiskelua. Tuli kokeiltua sitä ja tätä, opittua asioita yksi tuolta ja toinen täältä, ja sitten yritettiin koota niistä omannäköinen vanhemmuus. Uskon, että toisen kanssakin mennään vielä yrityksen ja erehdyksen kautta, sillä vauvatkin on yksilöitä, mutta joidenkin asioiden suhteen toivoisin nyt olevani viisaampi ja rennompi jo valmiiksi.

Nukkuminen

Yksi hyvinvoinnilleni haitallisimmista asioista oli viimeksi uniasioiden stressaaminen. Ei se, ettei meillä oikein nukuttu, vaan se, että luulin sen olevan jotenkin epänormaalia, jopa neuvola antoi ymmärtää niin. Perinteiset unikonsultit nousi juuri silloin aika isoksi jutuksi ja heidän puheistaan hyvin selvästi kuulsi viesti: "Ei tarvitse tehdä unille mitään, jos tilanne on itselle ok, mutta kannattaa miettiä pitkällä tähtäimellä, että jos nyt opettaa huonoja tapoja, on niistä myöhemmin vaikea päästä eroon ja joutuu pitämään unikoulun".

Aina se sama mutta tuon lauseen perässä. Mehän ollaan opittu jo ajat sitten, että mutta kumoaa koko edellisen lauseen. On ihan sama, mitä kirjoitat muttaa aiemmin. Ja niinhän se oli tässäkin. Mutta-sana tässä yhteydessä tekee sen, että ohje on käytännössä "voit tehdä miten haluat, mutta ei kyllä kannata".

Stressasin siis ihan liikaa, että vauva ei oppisi koskaan nukkumaan, jos jatketaan perhepedissä, jos imetän öisinkin ja jos annan tuttia ja silitän, että lopulta kokeiltiin kaikenmaailman temput parempien unien ja itsenäisen nukahtamisen perässä. Ja ihan turhaan! Lapsi oppii kyllä nukkumaan. Ihan itse. Eikä se välttämättä ole yhtään hankalaa, vaikka olisit alkujaan totuttanut mille tahansa "haitalliselle" tavalle nukahtaa. Lapsi oppii nukkumaan itse ilman unikouluakin, vaikka opettaisit sen vauvana nukahtamaan vain täysikuulla sateessa jumppapallolla pomppien.

Seuraavan lapsen kanssa annan siis itselleni luvan olla stressaamatta unista. Voin kokeilla eri asioita unien parantamiseksi, vaikka sitten unikouluakin, jos se silloin tuntuukin hyvältä. Voin mennä tiukalla rytmillä tai kokonaan ilman rytmiä. Mutta en ole lähtökohtaisesti ehdoton minkään suhteen tai noudata mitään valmista opasta sanasta sanaan, vaan menen joka tilanteessa just sillä, mikä milläkin hetkellä toimii parhaiten ja hyvältä tuntuu, enkä mieti yhtään, pääseekö tavasta myöhemmin eroon. Koska kyllä pääsee, mahdollisesti jopa helpommin kuin vauvana.

Valokuvat ja videot

Hieman on jäänyt kaivelemaan, että esikoisesta ei ole mitään kauniin sommiteltuja vauvakuvia. Se ei tuntunut ollenkaan tärkeältä vauvakuplassa ollessa ja ihmetellessä. Olisi kuitenkin kiva, jos olisi jotain sellaisia kuvia, että saisi teetettyä vaikka ison taulun. Yritän siis kovasti tsempata tämän suhteen ja räpsiä seuraavasta ns. potrettikuviakin. Toki harmittaa, että näitä on sitten vain kuopuksesta, mutta ajassa ei voi palata. Myöskin imetyskuvia tai ylipäätään kuvia meistä vanhemmista ja vauvasta yhdessä on liian vähän.

Samaten haluan ottaa masukuvan ennen synnärille lähtöä. Viimeksikin piti, mutta lähtiessä totesin, että unohdetaan se nyt vaan. Ja sekin kaduttaa! Eli kuva myös tästä. Ja sitten videot. Aloin videoimaan vauvaa enemmän viimeksi vasta hiukan isompana ja olen monesti kaivannut lisää videoita etenkin sairaalasta. Tämä asia täytyy siis myös korjata.

Perhekerhot

Viimeksi arastelin käydä vauvan kanssa missään ihmisten ilmoilla. Nyt toivoisin, että saisin itseni lähtemään perhekerhoihin. Tämä ei ole mikään pakollinen toive itselleni, mutta voisi olla kiva edes kokeilla, millaista noissa kerhoissa käyminen on ja tykkäisinkö siitä. Ylipäätään toivoisin olevani rennompi menemisten ja kyläilyjen suhteen.

Ruokailut

Toivoisin tälläkin kertaa ensisijaisesti imetyksen onnistuvan ja toissijaisesti, että huolisi myös pullon sen rinnalle. Olen myös mietiskellyt, josko uskaltaisi kokeilla nyt enemmän sormiruokailua pelkkien soseiden sijaan. Samaten toivoisin, että päästään siirtymään aiemmin meidän kanssa samaan ruokaan, esikoinen kun meni pitkään Pilteillä. En kuitenkaan viitsisi tästäkään stressata, annan asian varmaan mennä omalla painollaan.

Vauvan liikkumisen tukeminen

On helppo jossitella, mutta mietin usein, olisiko esikoinen oppinut aiemmin ryömimään ja jopa konttaamaan pyllykiidon sijaan, jos oltaisiin pidetty enemmän lattialla, etenkin masullaan. Se oli vain juuri siinä hetkessä vaikeaa, koska hän ei viihtynyt niin yhtään. Olen kyllä jälkeen miettinyt, oliko se muka oikeasti niin kovaa kitinää ja itkua, mutten kyllä yhtään muista. Se on kuitenkin syy, miksi hän oli aika paljon sitterissäkin.

Kuitenkin haluaisin tukea seuraavaa vauvaa enemmän motorisissa taidoissa alusta asti. Muistissa on onneksi vielä jotkin fysioterapeutin vinkit esikoisen ajoilta ja ainakin muistan sen tärkeimmän: vauva aina lattialle selälleen (sen jälkeen, kun osaa itse siitä kääntyä) antaen hänen tehdä itse kaikki liikkeet muihin asentoihin. Toki ihan vauvana nimenomaan myös masuasento on tärkeä. Pitää myös muistaa, että vauvaa ei saisi istuttaa lattialla, jos hän ei osaa itse nousta istumaan. Josko seuraava sitten konttaisi, eikä menisi pyllyllään.

Yleisesti toivoisin, että osaisin olla rennompi kaiken suhteen, nauttia enemmän kuin stressata. Kokemuksesta kun jo tiedän, että jotain vaiheita on ihan koko ajan ja sitten ne taas menee ohi. Vauvavuosi on raskas, mutta ohi ihan hetkessä.

26+1 Kuulumiset ja neuvolakäynti

Musta tuntuu, että käyn neuvolassa ihan koko ajan. Esikoisen raskaudessa taas tuntui, että niitä oli tosi harvoin, vaikka tämänhän pitäisi olla ihan toisin päin. Tällä kertaa käynnit on onneksi olleet ihan mukavia, niin sinällään ei haittaa, lähinnä kummastuttaa. Tosin tämän päivän neuvola-ajan olisi pitänyt olla vain ensisynnyttäjille, mutta sijainen varmaan epähuomioissa ei sitä viimeksi muistanut. Tulipahan taas käytyä!

Neuvolassa ei ilmennyt mitään uutta ja ihmeellistä. Kaikki oli hyvin. Ainoastaan vauvan sykkeiden kuuntelu tuotti haasteita, kun hän ei pysynyt taaskaan yhtään paikoillaan. :D Tämä on niin hassua, kun esikoisen aikana totuin siihen, että syke löytyi melkein heti ja sen pystyi kuuntelemaan aina samalta istumalta. Tämän toisen kanssa on ihan eri maata. Nytkin vaihtoi puolta vatsassa koko ajan, kerran meni jotenkin niin, ettei meinannut lainkaan löytyä uudelleen. Terveydenhoitajakin naureskeli, että näki ihan vatsan päältäkin, kuinka paljon vauva siellä pyöri. Onneksi lopulta saatiin ainakin jonkinlainen käsitys siitä, mitä sykkeet olivat ja nekin ok.

Vointiin ei ole tullut kummempia muutoksia viime kertaan nähden. Yövalvomisia on jonkin verran, tänäänkin heräsin jo kolmelta enkä vain saanut enää unta. Onneksi esikoinen nukkuu vielä päiväunia, niin voi sitten levätä itsekin, jos tarvitsee. Paino nousee aika hurjaa vauhtia, nyt oli tullut keskimäärin melkein jo kilo per viikko viime kertaan nähden. Odotan, että koskahan tästä huomautetaan vai vieläkö menee normaalin piikkiin :D

Kesälomakin on startattu mukavasti. Meillä on nyt pojan kanssa kaksi viikkoa lomaa, sen jälkeen isikin jää lomalle eli meillä on lisäksi kaksi viikkoa lomaa koko perheenä. Sitten palaan töihin, jos supistuksilta pystyn ja perheemme miespuoliset lomailevat vielä pari viikkoa keskenään.

Meillä oli lomasuunnitelmina Helsinki-yö ja Korkeasaarireissu, junamatka, mutta saa nyt nähdä, tuleeko siitä mitään. Välillä itselleni on hankalaa kävellä jo jossain kauppakeskuksessakin pidempään. Muita vaihtoehtoja oli myös Zoolandia tai piknik-risteily laivalla. Jotain pientä ainakin pitää keksiä, olipa oma kunto sitten mikä hyvänsä.

Muuten lomapäivät kuluu kaksin tässä kotona. Leikitään, ulkoillaan pihalla tai puistoissa ja vieraillaan mummilassa (kaksin leikkimässä). Tänään käytiin tutustumassa uudessa päiväkodissa ja jäi vähän ristiriitaiset fiilikset. Tietysti haikeaa, kun paikka on meille tuntematon ja aika iso, mutta toisaalta opettaja vaikutti tosi pätevältä ja muutenkin toiminta yksityistä järjestelmällisemmältä/hallitummalta. Tuolla kaikissa ryhmissä on kaksi opettajaa ja yksi hoitaja.

Se, mikä jäi huolettamaan oli, että lapsen ryhmässä on vain 14 lasta eli pienennetty ryhmä. Tosiaan kaksi opea, yksi hoitaja ja vieläpä 3 avustajaa päälle. Eli yhteensä kuusi aikuista, jokaiselle vain noin kaksi lasta, kun normaalisti yli 3-vuotiaita on aikuista kohden seitsemän. Tämä voisi ensialkuun kuulostaa "vau, mikä tilanne" -jutulta, mutta alalla olevana hieman epäilyttää. Normaalisti yhdestäkin avustajasta saa taistella saatikka että muutakin henkilökuntaa olisi yli suhdelukujen. Herää huoli, onko ryhmässä lähes pelkästään tuentarpeisia lapsia. Löytyykö sieltä pojalle vertaista kaveria? En kehdannut suoraan kysyä, miksi avustajia on niin monta, mutta olisi ehkä pitänyt. Toisaalta ei sillä olisi ollut merkitystä, kun ei ryhmää enää vaihtaakaan voi.

Poika oli kyllä itse innoissaan siellä, joten eiköhän kaikki hyvin mene. Eikä meillä kovin pitkiä päiviä tule kuitenkaan syksyllä olemaan.

Hankintoja kuopukselle

Ajattelin koota yhteen postaukseen hankintoja pidemmältä ajalta. Kirjoittelin jo aiemmin, mitä meillä on säästössä esikoiselta ja mitä mahdollisesti haluttaisiin vielä hankkia toiselle. Tämä on nyt sitten sellainen kokoava "mitä tuli ostettua" -postaus.

Bongasin Torista Popin 50 cm housut, ne maksoi vain euron vaikka kunto on kuin uusi. Samalta myyjältä ostin myös pitkään himoitsemani Metsolan merinopipon. Otin koon 0-2kk, koska ainakin esikoisella Gugguun pieninkin koko oli iso ekat kuukaudet. Katsotaan, kauanko tämä mahtuu vai pitääkö ostaa vielä talveksi uusi. Tämän pienemmän saa onneksi helposti myytyä ostohintaan, jos ei mahdukaan. Muumi-pyjaman (56 cm) pyysin ostamaan itselleni alennuksesta, mutta saatiinkin se sitten lahjaksi.

Äitiyspakkauksesta kirjoitinkin jo erikseen. Pakkauksesta meille jää vain kuvan tuotteet eli makuupussi, pyyhe, viltti, merinohaalari, ruokalappu ja pientä sälää plus toki laatikko ja patja. Merinohaalarin kyllä saatan vielä laittaa myyntiin, en ole ihan päättänyt. Oli kyllä loistava ratkaisu ottaa pakkaus, mutta pitää siitä vain itselleen mieluisat tuotteet ja myydä loput. Näin sain avustuksesta ikään kuin molemmat puolet: osan tuotteina ja osan rahana. Yksi vaate on vielä myymättä, mutta tällä hetkellä näistä on tullut rahaa jo 90 euroa. Kun  vielä viimeisetkin menisi, olisi loppusumma 110 euroa. Periaatteessa nämä pidetyt pakkauksen tuotteet "maksoivat" meille nyt 60 euroa, koska sen verran oltaisiin saatu enemmän rahaa ottamalla avustus rahana eikä pakkauksena.

Olen muutaman kerran kierrellyt myös live-kirppiksiä, mutta tarjonta on ollut aika kuraa kalliilla hinnalla. Kirppislöytönä oli kuitenkin nämä toisetkin Popin 50 cm housut, ovat käyttämättömät. Valitettavasti kuitenkin näköjään käyttöönottopestyt jollain ihan järkyttävän tuoksuvalla aineella, en tajunnut tarkistaa ostaessa. Etikka- ja aurinkokäsittelyjä on jo kaksi takana ja haisevat edelleen. Uutena ostin Peuhun merinovillahaalarin koossa 56 cm.

Pinkorbluesta tilasin rintapumpun. Päädyin nyt Medelan Harmonyyn, joka minulla oli viimeksikin. Uskoisin sen taas olevan ihan riittävä. Siihen tilasin myös kolme lisäpulloa. Lisäksi yksi Aventin lasituttipullo, josko sellainen kelpaisi seuraavallekin vauvalle. Tuteiksi valikoitui nyt Nuk Star 0-2 kk silikonisella päällä ja Bibs Couture 0-6 kk lateksisella päällä. Bibsin tuteista toinen oli ikävä kyllä viallinen, joten niistä sain rahat takaisin reklamaation kautta. Toista voi silti kuitenkin käyttää.

Mun ei pitänyt tilata enempää pulloja etukäteen, mutta törmäsin itselleni uutena tuotteena Herobilityn pulloihin. Niitä oli moni kehunut ja ne vaikuttikin tosi hyviltä, halusin siis tilata yhden kokeiluun. Mutta niissä olikin nyt tarjous puoleen hintaan, niin järkeilin sitten, että niitä kannattaisi suoraan ostaa useampi eri kokoisilla päillä, kun saisi sitten ilmaiset postitkin. Ostin siis kolme lasipulloa ja niihin tuttiosat XS- ja S-kokoisina. M-koko on pulloissa jo valmiina. Näissä on Aventin pulloon erona koliikkijärjestelmä. Toivottavasti nämä saa vielä myytyä, jos ei tulekaan käyttöön. Olen mielestäni tehnyt nyt aika järkeviä ja harkittuja hankintoja, tämä oli nyt vähän tällainen pöhkömpi sijoitus.

Lisää vaatteita. 56 ja 62 koko kaipaavat vieläkin vähän täydennystä, joten pääosin tuli metsästettyä niitä. Viime aikojen kirppiskiertelyt on kyllä olleet ihan hukkareissuja, mutta nyt vihdoin onnisti! Tällä kertaa muistin jopa haistella vaatteet läpi ennen ostoa, niin typerältä kuin se tuntuikin. :D Mutta eipähän ollut hajusteita! Näistä kettubody ja valkopohjainen pyjama on jonkin vuoden äitiyspakkauksesta.

Jonkin aikaa tuli myös mietittyä nukkumapaikkaa olohuoneeseen. Ostettaisiinko kehto, vuokrattaisiinko ensisänky? Toisaalta viimeksi tykättiin myös koliikkikeinusta. Kuitenkin kokonaisuudessaan sekä kehto että koliikkikeinu jäivät esikoisen kanssa vähän turhiksi ja lyhytikäisiksi. Näiden yhdistelmänä olin siis miettinyt myös Tiny Loven Rocker -kehtoa ja kun sitten huomasin yhden kaverin myyvän omaansa, päätin ostaa sen. Tässä tulee nyt samalla nukkumapaikka ihan pienelle ja värisevä sekä keinutettava sitteri. Tosin esikoinen otti sen jo itselleen käyttöön pehmoleluille, kun on juuri sopivan korkuinen.

Nyt meillä alkaakin olla hankinnat tehtyinä joitain satunnaisia vaatteita lukuunottamatta. Rahaa näihin kaikkiin sekä aiemmin ostettuun kaukalopussiin on mennyt nyt noin 260 euroa (miinus vielä äitiyspakkauksesta saadut 90-110 euroa). Leikkimatto toki myös tarvitaan ja esikoiselle jokin nukkumapaikka. Leikkimatosta odotan, että tulisi hyvä käytetty vastaan tästä läheltä ja nukkumapaikan suhteen en ole tehnyt päätöksiä, niin ei voida ostaakaan vielä mitään. Pohdin myös untuvapussin hankintaa vaunuihin talveksi, mutta ostan sen ehkä vasta sitten, jos tarve on tai jos tulee vastaan hyvä ja edullinen käytetty Easygrow:n pussi. Toinen Tripp Trapp on yhä mielessä, mutta katsotaan se sitten vasta loppuvuodesta/alkukeväästä, onko sille tarvetta.

Toinen sokerirasituskoe: ei radia!

Huh, helpotus. Olin nyt toisen kerran sokerirasituksessa tässä raskaudessa ja tulokset oli taas normaalit. Pelkäsin, että tällä kertaa jäisi kiinni vähintäänkin paastosta, mutta ei onneksi. Ei tälle pelolle kyllä mitään varsinaista syytä ollut, mutta jotenkin sitä vain ajatteli, että voiko vielä neljännenkin kerran olla kaikki ok. Näköjään voi.

Tämä oli kaikista neljästä kerrasta helpoin kokeen osalta, mutta muuten vähän inhottava kokemus. Nyt mulla oli nimittäin kaikkein paras olo koko kokeen ajan, en voinut lainkaan pahoin. Aiemmilla kerroilla on yleensä ekan tunnin sisään tullut hetkellinen huonovointisuus. Mutta nukuin edellisen yön tosi huonosti ja esikoinen herätti jo ennen kuutta. Piti odottaa siis pari tuntia hereillä ravinnotta. Lisäksi heti herätessä särki päätä, tuntui vähän migreenin alulta, mutten tietenkään voinut ottaa lääkettä. Onneksi särky alkoi helpottaa puoleen päivään mennessä ilman lääkettäkin eli ei ollut migreeniä tällä kertaa. Mutta odottelu terveysasemalla oli vähän inhottavaa tämän takia.

Tämä oli siis tosiaan neljäs kerta, kun olin sokerirasituksessa. Viime raskauden kahtena kertana vadelmajuoma meni alas hyvin, mutta tässä raskaudessa se oli ehkä koko rasituksen pahin osuus. Kyllä mä sen nytkin sain nopsaa juotua, mutta maku oli todella ällöttävän makea. Teki vähän pahaa ja vieläkin kun kirjoitan tätä ja ajattelen makua, tulee se sama ällö olo kuin juodessa oli. :D

Viime raskaudessa pääsin myös kummallakin kerralla sängylle makaamaan. Nyt jouduin odottamaan odotustiloissa muiden kanssa. Viimeksi olin ekan tunnin kovalla tuolilla ja nyt menin suoraan sellaiseen puolinojaavaan löhötuoliin. Mietin, olikohan tämä asento kaikkein paras, koska nyt sitä pahoinvointia ei ollut lainkaan. Vaiko vaan tuurikauppaa... Joku kyseli myös, mitä söin edeltävänä päivänä paastoarvoa ajatellen, niin ihan normaalisti viisi ateriaa, perus kotiruokaa. Iltapalaksi 11 tunnin paastolla paistettua munaa ja nakkeja sekä omenan.

Nyt on kuitenkin rasitukset rasitettu, ei todellakaan tule niitä ikävä. Vauva taisi kyllä nauttia litkusta, kun on liikkunut ihan viiropäänä lopun päivää. Laitanpa vielä huvikseen tähän alle kaikkien neljän sokerirasituksen tulokset vertailun vuoksi, vaikka eipä niillä sinällään ole merkitystä. Arvot on järjestyksessä paasto (5.3), yksi tunti (10.0) ja kaksi tuntia (8.6). Suluissa raja-arvot raskauden aikana.

Tämän raskauden rasitukset:

25+3

4.6

8.8

6.8

15+1

5.1

7.4

5.2

Edellisen raskauden rasitukset:

27+0

4.7

8.5

6.6

17+5

5.1

8.5

6.8

25+2 kuulumiset

Olo on pinkeä. Olen varma, ettei vatsa voi kasvaa enää enempää. Iho tuntuu iltaisin jo niin äärimmilleen venyneeltä, että pakkohan sen on seuraavaksi ratketa. Välillä vauva punkeaa itsensä vielä ihan vatsan ihoa vasten ja silloin se tuntuu jo kiristävänä kipuna, aluetta ei pysty edes koskettamaan silloin. :D Aika hurjaa, en muista esikoisen raskaudesta tällaista oloa yhtään, mutta toisaalta vatsakin kasvoi silloin paljon pienempänä.

Hengittäminen on myös välillä raskasta ja on vaikea löytää asentoa, jossa olisi hyvä olla. Istuminen on tukalaa, makaaminen on tukalaa... Parhaalta tuntuisi kiristysten suhteen, jos voisi vain maata vatsallaan, mutta sehän ei nyt ainakaan onnistu. Ihmettelen, että miten tässä vielä selviää 15 viikkoa! Ehkä pitäisi taas noudattaa tarkemmin omaa ibs-ruokavaliota, josta olen nyt hieman lipsunut. Sekin kun voi pahentaa pinkeää oloa aiheuttamalla ylimääräistä turvotusta.

Noin, olipa valitus. Tähän asti onkin mennyt aika oireettoman mukavasti. Tilanne voisi kyllä olla paljon pahempikin esimerkiksi liitoskipujen kanssa, joita ei ole ollut vielä. Harjoitussupistukset on määrältään rauhoittuneet siitä, mitä niitä töissä tuli. Edelleen niitä kuitenkin tulee, ehkä 5-10 päivässä ja ovat aika usein lievästi kipeitä, ei pelkkiä kovettumisia.

Pikkuinen on yhä vilkas liikkumaan. Potkut tuntuvat siellä täällä, suurimmaksi osaksi ylävatsalla, keskellä tai sivuilla. Öisin on kyllä selkeästi rauhallisempaa kuin päivisin - hyvä merkki. Eilen illalla tosin vatsaa kivisti ja kiristi tosi kovin hetken aikaa ja samalla tuntui ihmeellistä muljumista. Sen jälkeen potkut tuntuivat enemmän alhaalla ja mietin, että mahtoiko tyyppi vaihtaa raivotarjonnasta perätilaan. Toivottavasti ei!

Vieläkään en pysty kuvittelemaan, että vatsassa on vauva. En, vaikka yrittäisin kovasti. Ja olen kyllä yrittänytkin :D Siellä pitäisi olla jo n. 30 senttinen ja vajaan kilon painoinen vauva, joka pystyisi jo selviytymään, mutta ajatus on hirveän outo. Kuka sinä olet? Miltä sinä näytät? Kaipa sitä taas synnytyksessä tajuaa, että aaaai tuollainen siellä olikin.

Tänään pitäisi vielä olosta huolimatta ensin siivoilla ja sitten lyllertää kaverille illanviettoon. Huomenna taas vihdoin alkaakin kesäloma sekä mulla että esikoisella, ja olisi sen kunniaksi luvassa vielä toinen sokerirasitus. Vähän jännittää että vieläkö neljännenkin kerran selviän siitä ilman radi-diagnoosia. Jotenkin viime aikoina on kalvannut tunne, että tällä kertaa se iskee.

Perhepeti ja toinen lapsi, siinäpä vasta pulma

Ollaan nukuttu perhepedissä periaatteessa jo siitä saakka, kun esikoinen syntyi. Hän nukkui kyllä vauvana myös joitain hetkiä omassa sängyssään (ei kylläkään koko yötä), kunnes joskus vuoden jälkeen siirryttiin pelkkään perhepetiin käytännön syistä. Ja mikä helpotus se lopulta olikaan! Alettiin kaikki nukkua niin paljon paremmin. Esikoisen täyttäessä kaksi lopetin yösyötöt, ja hän alkoikin pian nukkua läpi yön, yhä kuitenkin perhepedissä. Tällä hetkellä hän on 3,5-vuotias ja nukkuu edelleen vieressäni pinnasänky sivuvaununa, mutta usein aamuyöstä kömpii unisena vielä ihan kainalooni kiinni. Tai isin kainaloon, jos olen itse jo noussut aiemmin.

Muutaman kerran on tullut läheisiltä kommenttia, että meinaatteko vielä koulunkin alkaessa nukkua näin. Vastaukseni on: entä sitten, jos meinataankin? Ei mulla ole mikään kiire itsenäistää lasta pois viereltä niin kauan kuin nukutaan kaikki hyvin näin. Voitaisiin hyvin odotella, että lapsi itse toivoo siirtyvänsä muualle tai siirtää hänet sitten, kun joku meistä ei enää pysty nukkumaan vierekkäin. Tai sitten käy niin kuin nyt on käynyt: eteen tulee jokin muu pattitilanne. Miten perhepeti onnistuu enää syksyllä, kun lapsia onkin kaksi?

Mies heitti ilmoille, että pitäisikö toisen lapsen kanssa panostaa enemmän nukkumistaitoihin ja opettaa jo vauvana omaan huoneeseen. Hän on hieman kaihoisasti seurannut kaveriperhettä, joilla on ollut alusta saakka hyvin nukkuva lapsi. Toki he ovat varmasti myös panostaneet itsenäisiin unitaitoihin aika pienestä asti. On kuitenkin omien arvojeni vastaista siirtää vauva yksin omaan huoneeseen, enkä halua siihen lähteä. Uniasiat ja nukuttaminen on ollut aina minun vastuullani ja siksi, valitettavasti, miehellä ei nyt toistaiseksi ole tähän juurikaan sanavaltaa. Paitsi toki siinä tapauksessa, että hänen unensa alkaisivat kärsiä minun valintojeni takia. Ja siinä tapauksessa, että hän haluaa ottaa toisen vauvan nukutukset ja yöheräämiset hoitaakseen.

Koen, että perhepeti palvelee meitä kaikkia paljon paremmin kuin lapsen oma huone. Esimerkiksi kaveriperheellä on nyt se tilanne, että lapsi tarvitsee toisen aikuisen huoneensa lattialle aina loppuyöksi viereen. Minä taas en aina edes herää siihen, että esikoinen on kömpinyt ihan kylkeen kiinni, saatikka mies. Saamme nukkua koko yön illasta aamuun. Meillä ei myöskään ole ollut lainkaan öisiä "huuteluja" tai pidempiaikaisia heräilyjä pethepedin johdosta enää sen jälkeen, kun kokonaiset yöt alkoi 2-vuotiaasta.

Toki "joudun" nyt illalla menemään yhtä aikaa nukkumaan esikoisen kanssa, koska häntä ei voi vain jättää yksin omaan huoneeseen nukahtamaan. Mutta tämä ei minua haittaa, koska nukahdan itse usein jo ennen lasta. :D Juuri tästä syystä minä olen hoitanut kaikki lapsen iltanukutukset tähän saakka - oma unirytmini on todella aikainen ja menen joka tapauksessa nukkumaan yhtä aikaa lapsen kanssa. Siksi se olen siis myös ollut aina minä, joka on päättänyt, millä tavoin meillä on nukuttu. Ja siksi päätän luultavasti jatkossakin, mikäli vain saadaan homma jotenkin toimimaan kahden lapsen kanssa. Se tässä nyt tuottaa kovasti harmaita hiuksia.

Ainoa kaipaamani asia on hieman kuvauksellisempi makkari, mutta tällä mennään vielä pitkään :D

En millään haluaisi häätää esikoista omaan huoneeseen, eikä hän halua sitä vielä itsekään, kun ollaan ehdotettu. Me ei kuitenkaan mahduta kaikki enää samaan perhepetiin, se on varmaa. Kuitenkin haluaisin imettää myös seuraavaa vauvaa ja ajatuksena on siksi nukkua hänenkin kanssaan alusta asti perhepedissä, pinnasänky sivuvaununa. Esikoiselle pitäisi siis keksiä jostain uusi paikka.

Mietinnässä on hänelle oma sänky meidän makkariin. Uskoisin sen olevan sopivan kevyt tapa siirtyä pois perhepedistä. Mietin kuitenkin, mahtaako hän pystyä nukkumaan vauvan kanssa samassa huoneessa. Herääkö hän kaikkiin vauvan ääniin ja hoitotoimenpiteisiin? Tämä olisi kuitenkin toimiessaan helpoin ja lempein tapa: pystyisin menemään nukkumaan yhtä aikaa kummankin lapsen kanssa samaan huoneeseen. Yksi kaveriperhe on toiminutkin näin ongelmitta, kun heille syntyi toinen, mutta heidän vauvansa on myös aina ollut melko lahjakas nukkuja.

Haasteena edellisessä on kuitenkin se, jos esikoinen ei pystykään nukkumaan, kun vauva pitää hereillä. Silloin meidän tulisi siirtää hänet toisaalle ja olisi tosi kurjaa tehdä se vasta vauvan synnyttyä. Että "nyt kun meillä on tämä uusi lapsi, niin mene sinä vanha lapsi pois tieltä". Ihan kamala ajatus.

Ei siis olla vielä päästy oikein etenemään tässä. Yksi vaihtoehto voisi olla koittaa sovittaa makkariin vieretysten yksi aikuisten sänky, parisänky ja pinnasänky. Silloin meidän ei tarvitsisi ostaa mitään uutta, vaan voitaisiin testata ensin näin. Sitten meillä ei vaan olisi sänkyä miehelle toisessa huoneessa, jos käy taas niin, että vauva valvottaa öisin häntäkin.

Olen siis aika taidokkaasti vain haudannut tämän asian mieleni pohjalle. Ajatellut, että katsotaan sitä sitten, kun vauva on täällä. Saa siis jakaa kokemuksia, jos jollain on ollut sama tilanne!

Miten jaamme perhevapaat?

Kuopuksen kanssa pääsemme uudistuneiden perhevapaiden piiriin. Esikoisesta kuuluimme vielä vanhaan systeemiin. Tämä tarkoittaa mahdollisuutta olla kotona hieman pidempään ennen kotihoidontuelle tippumista kuin mitä esikoisesta sai olla. Nykyinen mallihan on 40 päivää raskausrahaa ja molemmille vanhemmille 160 päivää vanhempainvapaata. Toiselle vanhemmalle saa luovuttaa enintään 63 päivää halutessaan.

Minulle on ihan selvää, kuten esikoisen aikaankin oli, etten halua laittaa alle 2-vuotiasta hoitoon. Valitettavasti kuitenkin raha puhuu. En tiedä, onko meillä enää varaa jäädä kotihoidontuelle ja se raastaa sydäntä. Tuskin ainakaan ilman säästöihin kajoamista ja nykytaloustilanteessa niitä kyllä todella tarvittaisiin muuhunkin. 

Nykyinen perhevapaamalli antaa meille kuitenkin paljon erilaisia vaihtoehtoja, joiden turvin toivoisin, että pystyisimme venyttämään päiväkodin aloitusta ainakin niin, että kuopus ehtisi täyttää noin 1,5 vuotta. En kertakaikkiaan kestä ajatusta, että hän olisi vain noin vuoden päiväkotitaipaleensa alussa.

Olemme pyöritelleet erilaisia ratkaisuja, jotka riippuvat paljon sen hetken taloustilanteesta ja toisaalta miehen fiiliksistä jäädä kotiin joko pitkäksi tai lyhyemmäksi aikaa. Täältä löytyy myös laskuri, jossa voi arvioida eri komboilla, mikä taloudellisesti on kannattavinta: kumman kannattaa luovuttaa päiviä toisille vai kannattaako kummankaan.

Meillä on tällä hetkellä mietinnässä neljä eri vaihtoehtoa. Näistä ensimmäinen on kaikkein surkein, mutta mahdollinen, mikäli kotihoidontuelle jääminen ei taloudellisesti ole vaihtoehto. Neljäs vaihtoehto olisi kaikkein paras lapsen kannalta, mutta taloudellisesti vaikein. Kaksi muuta ovat kompromisseja näiden väliltä. Vauvan synnyttyä mies pitää heti omista päivistään sen 18, mitä pitää saa. Lisäksi meillä on vielä kesälomia, joiden avulla tätä voi hieman kikkailla lisää suuntaan ja toiseen. Jätän kesälomat kuitenkin selvyyden vuoksi pois näistä laskelmista. Apuna suunnittelussa on Kelan laskuri.

♥♥♥♥♥♥

1. Mies luovuttaa minulle 63 päivää, pidämme vain perhevapaat

Äiti on kotona perhevapaalla 27.6.2024 saakka

Isä pitää loput perhevapaat 27.9.2024 saakka

Äidin palatessa töihin kuopus olisi 9 kk

Varhaiskasvatus alkaisi lokakuussa ja kuopus olisi silloin 1 v 1 kk

♥

2a. Mies luovuttaa minulle 63 päivää, lisäksi kotihoidontuki 3 kuukautta

Äiti on kotona perhevapaalla 27.6.2024 saakka

Äiti jatkaa kotihoidontuella 25.9.2024 saakka (3kk)

Isä pitää loput perhevapaat 31.12.2024

Äidin palatessa töihin kuopus olisi 12 kk

Varhaiskasvatus alkaisi tammikuussa ja kuopus olisi silloin 1 v 3 kk

2b. Kumpikin pitää omansa, lisäksi kotihoidontuki 3 kuukautta

Äiti on kotona perhevapaalla 11.4.2024 saakka

Äiti jatkaa kotihoidontuella 14.7.2024 saakka (3kk)

Isä pitää loput perhevapaat 31.12.2024 saakka

Äidin palatessa töihin kuopus olisi 10 kk

Varhaiskasvatus alkaisi tammikuussa ja kuopus olisi silloin 1 v 3 kk

♥

3a. Mies luovuttaa minulle 63 päivää, lisäksi kotihoidontuki 6 kuukautta

Äiti on kotona perhevapaalla 27.6.2024 saakka

Äiti jatkaa kotihoidontuella 31.12.2024 saakka (6 kk)

Isä pitää loput perhevapaat 4.4.2025 saakka

Äidin palatessa töihin kuopus olisi 1 v 3 kk

Varhaiskasvatus alkaisi huhtikuussa ja kuopus olisi silloin 1 v 7 kk

3b. Kumpikin pitää omansa, lisäksi kotihoidontuki 6 kuukautta

Äiti on kotona perhevapaalla 11.4.2024 saakka

Äiti jatkaa kotihoidontuella 14.10.2024 saakka (6 kk)

Isä pitää loput perhevapaat 4.4.2025 saakka

Äidin palatessa töihin kuopus olisi 1 v 1 kk

Varhaiskasvatus alkaisi huhtikuussa ja kuopus olisi silloin 1 v 7 kk

♥

4a. Mies luovuttaa minulle 63 päivää, lisäksi kotihoidontuki 10 kuukautta

Äiti on kotona perhevapaalla 27.6.2024 saakka

Äiti jatkaa kotihoidontuella 27.4.2025 saakka (10 kk)

Isä pitää loput perhevapaat 31.7.2025 saakka

Äidin palatessa töihin kuopus olisi 1 v 7 kk

Varhaiskasvatus alkaisi elokuussa ja kuopus olisi silloin 1 v 11 kk ikäinen

4b. Kumpikin pitää omansa ja lisäksi kotihoidontuki 10 kuukautta

Äiti on kotona perhevapaalla 11.4.2024 saakka

Äiti jatkaa kotihoidontuella 31.12.2024 saakka (9 kk)

Isä pitää loput perhevapaat 23.6.2025 saakka

Äiti jatkaa kotihoidontuella 31.7.2025 saakka (1 kk)

Äidin palatessa töihin kuopus olisi 1 v 3 kk

Varhaiskasvatus alkaisi elokuussa ja kuopus olisi silloin 1 v 11 kk ikäinen

♥♥♥♥♥♥

Joku saattaa miettiä, miksei ole vaihtoehto, että kumpikin pitäisi vain omansa, eikä luovuta päiviä toiselle, mutta emme jäisi myöskään kotihoidontuelle. Tämä johtuu siitä, etten itse koe pystyväni palaamaan töihin, kun vauva olisi vasta 7 kuukautta. Eli jompi kumpi on valittava: joko jään kotihoidontuelle tai mies luovuttaa päiviä, kaikki tai osan. Toivoisin vauvan olevan ainakin vuoden ennen kuin palaan itse töihin. Mieluiten olisin kotona vähintään vielä koko ensi vuoden eli siihen, kun vauva olisi 1v 3kk.

En epäile yhtään, etteikö he pärjäisi miehen kanssa hienosti kotona jo 7 kk iässäkin, mutta en vain pysty itse olemaan erossa vielä niin pienestä, jos ei ole aivan pakko. Minun on myös oman työni luonteen kannalta järkevintä aloittaa työt vasta joko noin elo- tai tammikuussa. Parhaat aloituskuukaudet päiväkodissa ovat myös lapsen kannalta samat. Tällöin on suurin mahdollisuus päästä siihen päiväkotiin kuin haluaa, elokuussa toki kaikkein paras. Näitä puoltaisi vaihtoehdot 2 ja 4.

Tämän hetken suunnitelma?

Tällä hetkellä olemme kallistumassa vaihtoehtoon kolme. Se olisi kompromissi, jonka oma sydänkin vielä ehkä kestäisi. Tässä olisi myös se mahdollisuus, että voisin jäädä vielä uudelleenkin kesäksi kotihoidontuelle, jos sen hetkinen taloustilanne näyttäisikin siltä. Voisimme siis siirtää päiväkodin aloituksen näin elokuulle, kun lapsi olisi 1 v 11 kk. Vaihtoehto olisi kestoltaan sama kuin neljä, mutta antaisi mahdollisuuden tehdä päätös enemmän tilannekohtaisesti ja toisaalta käyttää hyödyksi paremmin kesälomatkin, jolloin kotihoidontuella pitäisi olla pari kuukautta vähemmän kuin nelosessa.

Mikäli tekee liian tiukkaa taloudellisesti, olisi seuraavana vaihtoehto 2 ja sen jälkeen sitten pakon edessä 1. Unelmanahan olisi tuo 4, mutta aika heikolta näyttää. Jokainen kotihoidontuen kuukausi tarkoittaa meidän nettotuloihin 1700 euron lovea. Lainalyhennysten jäädytyksen jälkeenkin on aika iso rako kurottavana umpeen, enkä ihan heti keksi, mistä tuollaiset menot saisi karsittua. Mitään muita tukia meille ei kuitenkaan satele. Voittaispa lotossa.

Tästä tuli nyt ehkä ulkopuolisten silmiin hieman tylsä postaus, mutta itselleni tämä jäsensi hyvin ajatuksia! On helpompaa vertailla eri vaihtoehtoja, kun ne ovat tällälailla silmien edessä. Mitä vapaiden pitämiseen yleensä tulee, minulle ne merkkaavat enemmän kuin miehelle. Mä haluaisin jäädä kotiäidiksi vaikka loppuiäkseni, miehelle on enemmän sellainen "tehdään niin kuin parasta on, kaikki käy" -mentaliteetti.

Näiden lisäksi olisi tietysti kymmeniä muitakin vaihtoehtoja, vapaiden pätkimisiä ja osissa pitämistä, mutta selvyyden vuoksi pidetään tämä postaus edes hieman yksinkertaisemmissa vaihtoehdoissa.