5. joulukuuta 2021

Yöimetysten lopetus kaksivuotiaalta

Kun joulukuun neljäntenä aamuna avasin ja suljin makuuhuoneen oven, takana oli ensimmäinen yö kahteen vuoteen, jona en imettänyt lainkaan. Lopetin siis yöimetyksen kerrasta poikki, eikä se vaatinut lapselta kyyneleen kyyneltä. Usein kuulen perinteisten unikonsulttien sanovan, että asioihin pitää puuttua ajoissa (vauvana), koska isompana se on pinttyneiden tapojen kanssa hankalampaa. Omasta kokemuksesta voin kuitenkin sanoa, että meillä tuo asia oli täysin päinvastoin. Ison kanssa oli paljon helpompaa! Hän ymmärtää jo niin paljon maailmasta, ettei häntä tarvinnut jättää yksin huutamaan ja kouluttaa ehdollistaen siihen, että itkulla ei saa äitiä paikalle.

Haluaisin sanoa tähän asiaan liittyen kaikkea ja paljon, joten tästä voi tulla vähän sillisalaattia. Mutta aloitetaan kuitenkin siitä, miksi meillä oli vielä kaksivuotias, jota imetin öisin. Meillähän on siis aina nukuttu aika huonosti. Tai en voi sanoa, että nukuttu huonosti, vaan heräilty paljon. Se on ollut meidän vauvalle tosi tyypillistä. Alkuun nukuimme perhepedissä, mutta jo 3kk neuvolassa meitä kehotettiin opettamaan alkupätkäksi pinnasänkyyn, "että se sitten joskus oppii siellä nukkumaan". Näin siis teimme, mutta jouduin yhä joka yö nostamaan vauvan sieltä kuitenkin lopuksi yöksi viereen, koska en jaksanut koko yötä nostella häntä eestaas.

Epäonnistuneet unikoulut kymmenkuisena

Puolen vuoden iässä neuvolasta sanottiin, että nyt voisi sitten pitää unikoulua. Kahdeksan kuisena lääkärineuvolassa sanottiin samaa uudelleen. Annettiin oikein ohjeetkin. Samalla perinteisten (behaviorististen) unikonsulttien suosio oli nousemassa ihan omiin sfääreihinsä, kaikki hehkuttivat niiden oppeja ja moni kertoi unikoulun tuoneen avun. Koska aloin itse väsyä jatkuviin heräilyihin, päädyimme unikouluun ensin itse toteuttaen, mutta sen ollessa minulle tosi vaikeaa niin henkisesti kuin konkreettisestikin, ostimme vielä perinteisen uniohjauksen. Siitä huolimatta unikoulu oli ihan kamalaa ja musta tuntui koko ajan, että se on väärin, niin ei vain kuulu toimia. Ajattelin kuitenkin lopputulosta ja yritin tsempata. Ajattelin, että niin kuuluu tehdä ja eihän nämä yöheräilyt ja -imetykset muuten lopu koskaan.




Tuo unikoulu vielä lisäksi katkesi viikon jälkeen vauvan sairastumiseen ja osin ehkä senkin takia ei sitten lopulta onnistunut. Aloitimme kuitenkin vielä unikoulun alusta, mutta jostain syystä vauva oli koko ajan tosi itkuinen, huusi nukkumaan mennessä ja huusi herätessä. Päätin, ettei tule mitään, minä mieluummin valvon kuin pidän enää yhtään unikoulua, kun kotona kuitenkin päivät olin.

Ensimmäistä kertaa vaihdettiin niin, että oltiin systemaattisesti koko yö perhepedissä yöstä toiseen, unohdettiin pinnasänky kokonaan. Lopetin unista sekä yöimetyksistä stressaamisen sekä muiden ohjeiden kuuntelemisen ja päätin antaa mennä sillä, mitä meille oli annettu. Ja alun vaikeuksien jälkeen kävikin sitten niin, että kaikki itkut loppuivat ja vaikka heräilyt yhä jatkuivat, me nukuttiin silti kaikki paljon paremmin ja sikeämmin. En nimittäin enää herännyt juurikaan imetyksiin ja nukahdin heti uudelleen, kiitos "täydellisen" perhepedin.

Olisinpa tajunnut ajoissa, etten minä niihin heräilyihin ja yöimetyksiin ollut väsynyt. Olin väsynyt siihen kaikkeen säätämiseen ja tunteiden ristiriitaan, kun yritin toimia neuvolan ja unikonsulttien ohjeiden mukaan, vaikkei ne sitten toimineet ja sopineet meille lainkaan.

Vasta myöhemmin löysin vielä paljon lempeitäkin unikonsultteja ja etenkin ihana Happymilkmama toi itselleni varmuutta ja lohtua siihen, että tein ihan oikein. Minä sain imettää öisin yli vuoden ikäistäkin, jos halusin. Sain nukkua perhepedissä. Sain tehdä ihan mitä halusin, kunhan se sopi meille ja oli vauvalle turvallista.

Lapsen ollessa noin 1,5-vuoden ikäinen ostin vielä Happymilkmaman lempeän yövieroitusoppaan, koska olin palaamassa hetkeksi töihin ja ajatuksenani oli lopettaa yöimetykset silloin. Oppaan luettuani totesin kuitenkin, etten olisi vielä valmis tuollaiseenkaan lempeään metodiin, eikä mielestäni ollut taaperokaan. Tuolloin lopetin kuitenkin imetykset päivällä eli meille jäi enää vain illan imetys ja öisin 1-2 imetystä, mutta kuitenkin heräämisiä ja rinnalla käyntejä oli öisin vielä yhteensä 2-5.

Miten sitten lopetimme yöimetykset?

Mitä lähemmäs kahden vuoden ikää tultiin, sitä useammin koitti aamuja, kun päätin, että tänään se loppuu. Tänään en enää imetä öisin. Jänistin kuitenkin usein illan ja yön tullen, imetys kun oli niin paljon helpompaa ja toi meille kaikille hyvät unet. Kuitenkin kaksivuotispäivän jälkeen oma töihiinpaluuni alkoi kolkutella lähellä ja ymmärsin, että nyt niille öille olisi jotain tehtävä, kun olen vielä kotona ja jaksan mahdolliset yötaistot. Odotin siis tosi vaikeita öitä, koska kun 1,5-vuotiaana lopetimme päiväsyötöt, taapero oli tosi itkuinen ja kiukkuinen ja pyysi vielä pitkään maitoa. Varovasti kokeilinkin sitten ensin parina yönä satunnaisina kertoina sanoa pojalle, että nyt ei saa maitoa, koska tissit nukkuvat. Hän tyytyi tähän vastaukseen yllättävän hyvin.




Siispä joulukuun kolmantena iltana imetin vielä illalla kerran sängyssä ennen unille käyntiä, muistutin vielä poikaa, että yöllä ei saisi enää maitoa. Hän heräsi tuona yönä viitisen kertaa ja joka kerta herätessään hamuili käsillään yrittäen löytää tietään rinnalle. Sanoin aina lempeästi, että nyt ei saa maitoa, koska tissit nukkuvat. Hän jatkoi yleensä hetken hamuilua, kitisi vähän, mutta otti sitten tutin ja jatkoi uniaan kainalossani kaikki viisi kertaa. Ilman itkua, pois lukien yksi muutaman sekunnin pahanmielen ilmaisu. Ilman minkäänlaista unikoulua tai vuorovaikutuksen rajaamista. Meidän omilla ehdoilla, yhä turvallisesti vieressäni pieni nenä paitaani vasten tuhisten.

Toisena iltana päätin imettää illalla sohvalla eli tehdä selvän eron nyt siihen, että sängyssä ei enää syödä lainkaan. Puin myös ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen päälleni oikean yöpaidan imetystopin sijaan, jotta sekin osoittaisi pojalle, mistä on kyse. Tosi outo fiilis! Toisena yönä poika heräsi vielä neljästi, mutta heräämiset oli tosi lyhyitä ja hän "hyväksyi" jotenkin nopeammin sen, että nyt nukutaan ja jatkoi vain uniaan. Aika näyttää, mitä tapahtuu seuraavina öinä ja väheneekö herätykset kokonaan.

Joka tapauksessa on mielestäni selvää, että taapero oli nyt itse valmis lopettamaan yösyönnit ja niin olin minäkin. Nykyään voisi sanoa, että kadun jonkin verran vauvana pitämäämme unikoulua ja kadun sitä, että yritimme niin paljon ja ihan liikaa unien suhteen koko vauva-ajan. Olisi pitänyt alun alkaenkin luottaa vain omaan tunteeseen, eikä yrittää vauvaa väkisin pinnasänkyyn edes pieniksi hetkiksi. Koska kyllä ne kaiken oppii vanhempanakin ihan varmasti, sitten kun ovat siihen valmiita.

Lopuksi haluan sanoa, etten varsinaisesti kritisoi unikouluja, vaan kritisoin niiden sopivuutta meille ja omaan nykyiseen ajatusmaailmaani. Tämä kirjoitus ei siis ole suunnattu teille, jotka piditte onnistuneen unikoulun vauvalle. Tämä on suunnattu teille, jotka kamppailette näiden samojen asioiden äärellä: onko unikoulua pakko pitää, saako taaperoa imettää öisin tai oppiiko se sitten ikinä nukkumaan?

Edit 7.12. Kolmas yö oli vähän levoton, mutta jouduin enää vain kerran sanomaan, ettei nyt saa maitoa. Muina kertoina poika jatkoi itse uniaan tutin etsien. Neljäntenä yönä hän heräsi vain kerran "enemmän", kun oli kääntynyt sängyssä väärin päin, mutta nukahti heti uudelleen, kun käänsin hänet paremmin. En joutunut myöskään kertaakaan muistuttamaan, ettei maitoa saisi.

19. lokakuuta 2021

Lastenhuone: Gallerixin julisteet tauluiksi


Kaupallinen yhteistyö: Gallerix

En ole mikään sisustaja, enkä uskalla oikein sanoa edes omaavani silmää sisustukselle. Yritän kyllä aina katsoa kivoja ideoita kuvista ja visioida niitä omaan kotiini, mutta lopputulos ei kuitenkaan koskaan yllä samalle tasolle. Tästä johtuen uumoilin jo muuton alkuvaiheessa tilaavani ainakin lapsen huoneeseen jotain tauluja, koska niillä on suhteellisen helppo sisustaa ja saada täytettä muuten tyhjän kaikuiseen huoneeseen.

Tai helppo ja helppo - osa täällä ehkä jo tietääkin, että olen melkoinen jahkailija kaikissa sisustuspäätöksissäni. Tällä kertaa vitkutteluni koitui kuitenkin onnekseni, sillä ennen kuin ehdin tehdä mitään päätöksiä valtavan julistemäärän edessä, sainkin yhteydenoton Gallerixilta. He tarjosivat minulle mahdollisuutta tutustua julisteisiin, joita heiltä löytyi enemmän kuin yhden kerran tarpeeksi.




Päätin aloittaa urakkani karsimalla tieni suoraan lasten julisteisiin. Niissä oli kaikissa aika neutraali ja vaalea värimaailma, minkä ansiosta suunnilleen kaikki sopi (minun silmissäni) yhteen keskenään. Jos kuitenkin etsii enemmän väriä, pitänee katsoa muista kategorioista, mutta koska itse pidän eniten juurikin neutraaleista sävyistä ja kauniista printeistä, löysin lasten julisteiden joukosta kaiken etsimäni.

Tykästyin itse, tai olen itse asiassa aina tykästynyt, ilmapallojulisteisiin. Niitähän tuolla riitti, mutta eniten silmääni miellytti Animals And Balloons No2. Piirrostyyli ja värimaailma oli just eikä melkein ja onhan se nyt hauskakin. Tähän julisteeseen otin myös kaveriksi puukehykset (Taulunkehys Tammi 50x70). Kuvittelin tämän yhdistelmän näyttävän kivalta kaapiston päällä, enkä onnekseni erehtynyt.




Alkujaan mietin tekeväni vain yhdelle seinälle taulukollaasin, mutta epäröin kuitenkin, jäisikö toinen seinusta sitten liian tyhjäksi. Päätin siis sittenkin hankkia molemmille seinille omat taulunsa. Ja koska taapero ilahtuu aina autoista ja muista menopeleistä, päädyin valitsemaan seinähyllyn päälle seuraavat julisteet: Cars And Balloons (30x40) ja Monkey Bicycle (21x30). Myös näihin julisteisiin valitsin tammiset puukehykset. En tiedä oikein itsekään miksi, mutta olen jotenkin alkanut tykkäämään tästä puunsävystä tosi paljon viime aikoina. Samoin muuten beigestä väristä, mikä varsinkin on outoa, kun ennen olen lähinnä kammoksunut sitä.




No enivei, olen enemmän kuin tyytyväinen kaikkiin valintoihini! Yhteistyö Gallerixin kanssa on ollut mukavan mutkatonta ja ystävällistä. Kyseessä on ruotsalainen yritys, joka toimittaa myös Suomeen. Lisäksi toimituskulut ovat ilmaiset yli 39 euron tilauksiin (ainakin tällä hetkellä). Toimituksen he lupaavat 3-5 päivässä ja se piti ainakin omalla kohdallani paikkansa. Tällä hetkellä näyttäisi myös olevan 30 prosentin alennus julisteista. :)

Vielä olisi jäänyt paljon ihania tuotteita odottamaankin ja ainakin olohuoneen sekä makkarin seinälle vielä joku taulu sopisi. Yritetään nyt kuitenkin edetä huone kerrallaan, kun hankittavaa on ihan riittämiin muutenkin. Kirjoitan vielä erikseen laajemmin lastenhuoneesta ja hankinnoista eli pysykää kuulolla, jos aihe kiinnostaa.

10. lokakuuta 2021

1v 10 kk taaperon suurimmat pienet ihmeet

Taapero on ihastuttavassa ja vihastuttavassa iässä. Hänen kanssaan pystyy jo hieman neuvottelemaan asioista sulassa sovussa, mutta toisaalta seuraavassa hetkessä hän saa (ja saakin saada) suloisia kiukunpuuskia, kun asiat ei menekään hänen haluamallaan tavalla. Hän ymmärtää ja osaa kertoa asioita, mutta toisinaan esittää kuin ei olisi ohjeita kuullutkaan. Hän tarvitsee vielä apua arjen toimissa, mutta on myös tosi monessa asiassa "minä itse".




On silti vähän hämmentävää, miten pari kuukautta vajaa kaksivuotias voi jo osata seuraavaa:

♥ Puhua 4-5 sanan ymmärrettäviä lauseita ja taivuttaakin joitain sanoja. Hänen kanssaan voi jo ihan oikeasti tietyllä tasolla keskustella.

♥ Käyttää kysymyssanoja mikä, mitä, missä ja mihin/minne. Kysyy noin sata kertaa päivässä "mikä tää on" tai "mikä toha on". Laittaa usein myös suloisesti kysymyssanan viimeiseksi. "Tattaat on mihhä?"

♥ Hän oikeasti kuuntelee puhetta, ymmärtää ja muistaa. Se aina vain hämmentää. Esimerkiksi eilen taapero jäi isän kanssa syömään ja sanoin käyväni varastossa hakemassa hiomakoneen. Kun tulin takaisin, syöminen jatkui, mutta kun taapero viimein tuli pois pöydän ääreltä, hän kysyi heti "mihhä on?" ja kun kysyin, että mikä, hän vastasi "täti kaki mitä?" Eli hän halusi nähdä, mitä olin käynyt hakemassa. Ja kyllä, äiti on hänen kielellään täti. :D

♥ Osaa mennä kävelyllä itse tien reunaan, kun näkee auton tulevan.

♥ Osaa jo sanoittaa tunteitaan. Joskus kiukku jää jo jopa tulematta ja taapero toteaa huudon sijaan: "tuli paha mieli". Viimeisimpänä on oppinut myös lisäämään perään syyn, mistä paha mieli tuli. Hän onkin nykyään varsinainen mielensä pahoittaja, kun paha mieli tulee aika monta kertaa päivässä tylsän äidin takia. :D

♥ Osaa niistää ja pyytää sitä myös itse: "papeii tiittää". Tämä oli hyödyksi flunssan aikaan.

♥ Laulaa. Ei kokonaisia lauluja vielä putkeen, mutta osioita sieltä täältä. Parhaiten luonnistuu seuraava: "Tuu tuu pappi uuaaa, tittä tiiei tänne tuuaa. Tuuii kikkii Tuu uu tiieetä. Määmä täitte kääkä tieetä."

♥ Leikkii mielikuvitusleikkejä eli leikkejä ilman konkreettisia esineitä. Saattaa esimerkiksi käydä "kaupassa" vessan oven takana. Ilmoittaa heipat, käy kaupassa, ilmoittaa tulevansa kaupasta ja kertoo, mitä osti. Yleensä nakkia, lihapullaa, pillimehua tai maitoa. Hän myös usein syö mielikuvitusruokia ja tarjoilee niitä. Joskus hän ilmoittaa, että lattialla on kissa tai takapihalla lohikäärme.

♥ Osaa kertoa jo jotain päivästään. Kun kävin töissä ja tulin kotiin, hän osasi yleensä kertoa jotain, mitä he olivat isin kanssa tehneet, jos kysyin. Hän myös kertoo oma-aloitteisesti asioita ja muistaa pitkään. Joskus jos isi on etäpalaverissa ja hän haluaisi kertoa jonkun asian ja pyydän häntä kertomaan vasta sitten, kun isi tulee, hän yleensä aina muistaa ja tekee sen, vaikka aikaa kuluisi välissä tuntikin.

♥ Käy potalla täysin itsenäisesti ilman vaippaa ollessaan. Se vain yhtäkkiä alkoi sujua kaiken totaalisen pottalakkoilun jälkeen. Itsenäisyyteen kuuluu valitettavasti myös halu tyhjentää potta itse käynnin jälkeen...

♥ Laskee kahdeksaan. Tämäkin taito tuli vastaan aivan yllättäen. Yyki, kaaki, moome, neeä, iihi, kuuhi, teitte, kahe.

♥ Osaa jo seitsemän väriä oikein: Nuna, nini, teeta, iie, iia, kinkki ja tonta (oranssi). Lisäksi yksi väreistä on "mumma" eli tummansininen.

♥ Syö itse käyttäen lusikkaa tai haarukkaa jo tosi taitavasti. Hauskasti myös aina pyyhkäisee lusikalla suunpieleen jääneen ruoankin suuhun ennen kuin ottaa lisää. Juo mukista taitavasti siitäkin, vahinkoja ei enää satu.

♥ On niin kovin kohtelias. Osaa kiittää, jos vaikkapa saa jotakin. "Tiito". Sanoo myös toisinaan "ei tiito", jos ei halua jotakin. Lisäksi vilkuttaa usein kaupassa kassalle ja toteaa "moi". Isi on myös opettanut sanomaan "anteeksi", joka on "kanki".

Paljon löytyy muitakin taitoja, mutta tässäpä ne, joita olen viime aikoina eniten ihastellut. Paljon on vielä opittavaakin, esimerkiksi itsenäisen pukemisen suhteen ei toistaiseksi näytä olevan kovin kiire. :D Mutta kaiken ehtii ajallaan, ei tässä mikään hoppu ole liian isoksi liian nopeasti. ♥

Loppuun vielä muistiin muutamia hauskimpia sanoja:

Tonti - Toinen
Kamkki - Mansikka
Käkkikäkki - Hämähäkki
Tentitantti - Elefantti
Kekke - Kaivuri
Maamu - Maito
Prm - Auto
Pamppu - Sammakko
Pamppa - Hamsteri
Hua ua - Hyvää yötä
Pämpäi - Väärinpäin
Ohimääme - Lohikäärme
Kopka - Tokmanni

Pitkään äiti oli TI ja iskä oli KÄ. Nyt jo parin kuukauden ajan nämä ovat olleet TÄTI ja IHI.

9. lokakuuta 2021

Lastenhuoneen sisustuspohdintoja

Yksi parhaista asioista uudessa kodissa on, että pojalle on ihan oma huone. Ensimmäistä kertaa ikinä pääsen sisustamaan lastenhuonetta ja ennen kaikkea saan kaikki lelut pois olohuoneesta. Tai ainakin lelujen vakituinen paikka on jossain muualla.

Olen itse asiassa tehnyt tämän postaksen jo ajat sitten, mutta jättänyt julkaisematta. Nythän tilanne on se, että olen jo käyttänyt tuntikausia näihin pohdintoihin ja moni asia on jo päätetty. Haluan kuitenkin julkaista tämänkin muistoksi, niin taapero voi sitten isompana katsoa, että kuinka vääriä valintoja se äiti lopulta tekikään. :D Tässä siis paluu noin kolmen kuukauden taakse:

Alan olla pulassa, kun erilaisia ideoita olisi niin paljon, etten tiedä, mitä ja miten niitä lähtisi toteuttamaan. On tosi vaikeaa sisustaa huonetta nollasta, kun ei ole oikein mitään tarttumapintaa, miltä mikäkin näyttää, vaan pitäisi osata kuvitella kaikki mielessään. Pinterestiä olen yrittänyt selailla ja nyt ajattelin koota yhteen postaukseen eri aiheiden alle kuvia ja mietteitäni, josko se selkiyttäisi vähän ajatuksia.

Huone itsessään on aika mukavan kokoinen. Ei mikään pieni koppi, vaan sinne mahtuisi hyvin myös parisänky, kuten kaikkiin muihinkin makkareihin. Se on kiva! Ei olla vielä ihan päätetty, mistä huoneesta tehdään pojan huone, mutta aikuisten makkari on jo päätetty sillä perustein, että siellä on jo valmiiksi meitä miellyttävät seinät, eikä niille tarvitse sitten tehdä mitään. Onneksi tätä ehtii miettiä, koska makkarit on tosiaan saman kokoisia, niin kumpikin käy. Kaikissa makkareissa on myös kiinteät vaatekaapit.

Värimaailma

Voihan värit. Olen katsellut erilaisia väriliuskoja ja tässä niistä muutama silmää miellyttävä. Mitenkään orjallisesti en aio näitä noudattaa, mutta toivon, että näiden avulla sisustus olisi edes jotenkin yhtenäinen. Pitäisi vain ensin päättää, mitkä värit valitsee...

Kuvat: Tikkurila



Tapetti vai maali?

Ei osata päättää, maalataanko seiniä vai laitetaanko yhdelle seinälle tapetti. Maali on helpompaa vaihtaa myöhemmin, mutta tapetti olisi ehkä pirteämpi lisä. Ja jos maalataan, miten maalataan? Nykyään taitaa olla muotia maalata vain puolet seinästä, yleensä alaosa. Tai sitten jotain graafisia kuvioita, jollainen huoneessa jo valmiiksi onkin. Kallistun ehkä itse kuitenkin tapettiin, koska ainakin nyt kun lapsen sänky on vielä niin matala ja pieni, maalattu seinä näyttäisi helposti aika kylmältä ja tyhjältä.

Kuvat: Aveo (ylärivi), Netrauta (keskirivin kolme ekaa), Seinäruusu (loput)





Matto

Taapero on niin innoissaan autoista, että ollaan mietitty josko tarvittaisiin automatto. En vain oikein pääse yli niiden rumuudesta, joten pitää vielä miettiä, ratkeaisiko asia jotenkin muuten. :D Toisaalta niitäkin on nykyään paljon ihan tyylikkäitäkin olemassa.

Jokin karvamatto olisi varmaan kivan pehmoinen leikeissä, mutta toisaalta lastenhuoneessa saisi kyllä olla jokin tosi helppohoitoinen matto. Meillä on nyt ainakin olkkarin matto täynnä kaikkea pientä roskaa ja siihen on myös kaatunut milloin mitäkin syötävää tai juotavaa. Ei hirveästi houkuta ajatus, että nämä täytyisi poistaa jostain paksusta karvamatosta.

Kuvat: Kodin1, Hobbyhall, Jollyroom



Verhot

Verhot tulevat riippumaan paljon siitä, laitetaanko seinille tapetti vai maali. Tapetin kanssa verhot tulevat olemaan yksinkertaisemmat, kun taas maalin kanssa verhoihin olisi kiva saada jotain pirteää kuviota. Jos verhot ovat kuviolliset, tulen ostmaaan pelkän kankaan ja ompelen ne itse. Yksivärisiä sekä graafisia kuviointeja sen sijaan löytyy kivoja jo valmiinakin. Sitä pitää tietysti miettiä, laitetaanko pimentävät verhot vai ihan tavalliset.

Kuvat: Kankaita ja Eurokangas (Haisuli)



Lelujen säilytys

Tämä aiheuttaa eniten päänvaivaa. Haluan siistin ja kauniin säilytysratkaisun, johon mahtuu sekä isommat sekalaiset lelut, että irrallisia laatikoita (kuten Legot), jotka pystyy kantamaan helposti vaikka olkkariin leikkeihin. Lelujen pitäisi olla myös lapsen saatavilla ja otettavissa, mutta tarvittaisiin myös jonkinlaista vähän korkeampaa säilytystilaa, jotta huone ei näytä niin oudolta mataline kaappeineen ja jotta johonkin tasolle saisi myös esim. vauva-ajan koriste-esineitä.

Mietinnässä on ollut Ikean Småstad-penkki tai -säilytyskokonaisuus. Myös Ikean Stuva-kokonaisuus vaikuttaa kätevältä.


Kuvat: Ikea




Kirjojen säilytys

Kirjojen paikka on myös vaikea miettiä. Haluaisin niidenkin olevan helposti lapsen saatavilla. Niin, että ne on siististi siten, että kirjoja on helppo selata ja valita hyllystä. Tällä hetkellä meillä ei ole niille oikein mitään järkevää paikkaa, kun Kallaxkin on niin syvä, että kirjat uppoavat hölmön pitkälle.

Lisäksi haluaisin mahduttaa huoneeseen jonkun ihanan ison lattiatyynyn ja katoksen, jonka alla voitaisiin yhdessä lukea kirjoja. En kuitenkaan ole ihan varma, onko tähän tarpeeksi tilaa.

Kuvat: Ikea (Eket, Bergig) ja Jollyroom (loput)



Mitä seinille?

Seinille olisi kiva saada tauluja, ehkä jokin seinähyllykin. Näistä en osaa sanoa oikein mitään vielä, koska eniten esim. tauluihin tulee vaikuttamaan se, onko seinillä tapettia ja millaiset verhot tulee olemaan. Luultavasti päädyn tilaamaan julisteita ja niihin jotkut kivat kehykset, koska ne tulee tauluja halvemmaksi ja valikoima on paljon monipuolisempi. Ehkä jokin taulukollaasi voisi olla kiva?

Muuta pientä sisustusroinaa

Lisäksi haluaisin sisustaa huonetta jotenkin muutenkin, mutta miten? Ilmeisesti viirinauhat ovat suosittuja, samoin erilaiset pöytälamput. Tässä iskee yleensä vastaan piheys, kun tuntuu, että kaikki kiva pikkusälä on jotain kallista designia.

Nyt vaan pitäisi alkaa tehdä päätöksiä. Luultavasti ensin päätämme, mitä teemme seinille. Sitten huonekalut, jonka jälkeen ehkä verhot ja matto. Tämän jälkeen taulut sekä mahdolliset seinähyllyt ja lopuksi pikkuroina. Sänky meillä on jo valmiina, se on saatu sukulaiselta. Jossain kohtaa ostamme kyllä uuden, mutta tämä saa toimia nyt aluksi, kun ostettavaa on muutenkin paljon.

1. elokuuta 2021

Oman talon osto - näin siinä kävi!

Meillä on uusi koti! Olen siitä kyllä täällä ennenkin maininnut, mutten ole koskaan tainnut vahvistaa, että kaupat tuli tosiaan tehtyä ja nyt vain odotellaan, että talo vapautuisi meille. Ajattelinkin nyt, että voisi olla mukava muisto kirjoittaa tämäkin ostoprosessi talteen.

Kaikkihan lähti siitä, kun vajaa vuosi sitten syyskuussa aloimme tosissaan kyllästyä kerrostaloelämään ahtauden, hissittömyyden ja naapurien takia. Mies heitti silloin vitsillä, että "jaa, no lähdetäänpä sitten ostamaan omakotitalo". Hetken se kulki vain hauskana vitsinä puheissamme, sitten molemmat alkoivat puhua, että "ihan vaan katselin tossa eilen tarjontaa" ja seuraavaksi olimmekin jo ihan tosissaan katsomassa niitä yhdessä.

Mietittiin ensin meidän silloiset kriteerit:

- 5 h + k ja kodinhoitohuone omalla uloskäynnillä, yksi makkareista muista erillään
- Ei liian isoa pihaa, mutta kuitenkin niin, että pystyy jotain tekemään
- Vesikiertoinen lämmitys, mielellään maalämpö
- Uudehko tai täysin remontoitu vanhempi tiilitalo
- Valokuitu tai vähintään Dna:n kuitua vastaava kaapeli
- Turusta max. 30 minuuttia isoja teitä pitkin




Lähdettiinkin sitten jo melko pian katsomaan yhtä sillä hetkellä tarjolla olevaa kotia, lähinnä mielenkiinnosta, ja olimme samoihin aikoihin yhteydessä myös pankkeihin. Pankista meille selvisi kuitenkin pian, ettemme voisi ostaa taloa ennen kuin olisimme myyneet silloisen vanhan kotimme pois. Otimme siis yhteyttä välittäjiin ja siitä meni vielä noin kuukausi ennen kuin asuntomme tuli vihdoin myyntiin. Välittäjä sanoi tuolloin, että asuntomme myyntiaika tulisi olemaan noin kaksi kuukautta, mutta asunto menikin kaupaksi kaksi päivää myyntiin laiton jälkeen, ensinäytössä. Elettiin marraskuuta, kun kaupat tehtiin. Emmepä silloin vielä arvanneet, että olimme ikävästi osuneet juuri siihen aikaan, kun asuntomarkkinat aloittaisivat hulluimman vaiheensa sitten hetkeen. Hinnat nousisivat ja talo kuin talo häviäisi listoilta viikossa.

Saimme aikaa uuden kodin löytämiseen tammikuun puoliväliin saakka. Näin ei kuitenkaan käynyt, koska taloja ei vain tullut myyntiin tai jos tuli, ne menivät heti. Jouduttiin siis menemään väliaikaisesti vuokralle edulliseen rivariasuntoon. Taloja tuli alkuvuonna myyntiin aika harvakseltaan ja aina niissä oli jokin vika tai sitten tarjouksemme ei riittänyt, vaikka tarjosimme yli pyyntihinnan. Kevään lopulla alkoi iskeä jo pieni toivottomuus, ettei löydettäisi tänä vuonna enää uutta taloa tällä budjetilla ja näillä ylikuumentuneilla markkinoilla. Ostajia oli reilusti yli tarjonnan, eikä me haluttu olla niitä "tyhmiä" ostajia, jotka maksaisi järjetöntä ylihintaa talosta.

Toukokuuhun mennessä olimme kiertäneet seitsemässä näytössä ja tehneet kaksi tarjousta. Se oli suhteellisen paljon ottaen huomioon, että olimme kiertäneet aikalailla kaikki vähänkään kriteereihin sopivat kohteet, joita tuli tarjolle noin kuukauden välein. Lisäksi ainakin kahdesta talosta olimme olleet yhteydessä ehtimättä koskaan edes näyttöön asti.

Oma koti löytyy

Elettiin tiistai-iltaa toukokuussa. Oikotie ilmoitti taas uudesta kohteesta. Se oli aikalailla täydellinen, juuri meidän näköinen ja melko uusikin. Totesin silloin miehelle vitsillä, että "jaahas, nyt tuli meidän koti myyntiin". Ainoa miinus kylläkin oli, että se meni hieman meidän budjetin ylitse jo valmiiksi. Päätettiin silti, että hyvä sitä oli käydä katsomassa, että "silmä" kehittyy talojen suhteen. Oltiin kuitenkin vähän epätoivoisia jo valmiiksi, kun ei ajateltu, että voitaisiin tarjota edes pyyntihintaa ja välittäjän puheista selvisi heti, että kyseessä oli todella suosittu kohde. Taas kerran. 

"Kaikin puolin just sellanen, mitä etsitään ja täysin muuttovalmis. Mut ei voida tarjota koko summaa ja oli ollu taas paljon kysyntää eli turha reissuhan se näyttö tulee olemaan."
- Viestini äidilleni talosta ennen ensinäyttöä

Keskiviikon ensinäytössä olikin sitten neljä muutakin perhettä katsomassa ja tulossa oli vielä 16 lisää myöhempinä päivinä. Me olimme tuolloin ensimmäisinä paikalla eli saimme kiertää taloa hetken ihan rauhassa ennen muita. Näyttöpäivänä oli hirveä myrsky, joten piha jäi katsomatta. Talo oli ihana, eikä siinä ollut mitään, mistä ei pidetty. Kierreltiin sisätiloissa vartti, kysyttiin välittäjältä pari kysymystä ja lähdettiin sitten pois muiden katselijoiden vielä jäädessä paikalle. Puhuttiin kotimatkalla autossa, että olihan se hieno, mutta eihän meillä siihen mitään mahdollisuuksia olisi. Näyttöön kun jäi vielä niin monta selvästi kiinnostunutta ostajaa ja lisää oli tulossa muina päivinä. Yksikin ostajaehdokas kyseli välittäjältä ummet ja lammet ja suunnitteli jo seinien siirtoa. :D

Kun päästiin kotiin, tehtiin vielä vähän uusia laskelmia ja laskettiin jokainen sentti, jonka saisimme kokoon. Todettiin, että saataisiin sittenkin nostettua budjettia, jos haluttaisiin. Laitettiin myös pankkiin vielä varmistuskyselyä aiheesta. Keskiviikkoiltana tehtiin siis tarjous, mutta emme tarjonneet edes pyyntihintaa. Saimmekin vielä samana iltana sähköpostivastauksen, jonka olimme tähän mennessä aina saaneet tarjoustemme jälkeen eli "kiitos tarjouksesta, myyjä ottaa sen huomioon ja palataan asiaan huomenna". Eli toisin sanoen se oli aiemmin tarkoittanut "kiitos turhasta tarjouksesta, olemme saaneet jo monta parempaakin".



Torstai kului silti aikalailla jännityksessä. Mitä jos kuitenkin..? Aamulla saimme myös pankista varmistuksen, että saisimme lainan kyseisellekin summalle. Iltapäivällä saimme viimein soiton välittäjältä. Muita tarjouksia ei vielä ollut tullut, mutta ainakin yksi harkitsi sen tekemistä. Mitään päätöstä ei siis vielä ollut tehty, mutta illemmalla myyjät ehtisivät pohtimaan asiaa lisää. Ja silloin saimmekin sitten toisen soiton välittäjältä: myyjät olisivat valmiita hyväksymään tarjouksen pienillä viilauksilla. He kun eivät olleet kovinkaan innokkaita jäämään odottelemaan tulevia (monia) näyttöjä ja mahdollista hintakilpailua, jos meidän lopullinen tarjouksemme olisi hyvä.

Pohdimme siis asiaa ja teimme vielä uuden tarjouksen, jonka myyjät sitten hyväksyivät. Tuntuihan se kyllä vähän hassulta, että yhtäkkiä saatiinkin koti, jota oltiin ehditty nähdä vain vartin ajan ja josta ei oikeastaan oltu edes ehditty haaveilemaan, kun luultiin, ettei mitään mahdollisuuksia kuitenkaan olisi. Myöhemmin käytiin vielä kuntotarkastuksessa, jolloin onneksi ehdittiin katsoa taloa tarkemminkin ja jäi kyllä loistavat fiilikset. Kesäkuussa teimme kaupat ja nyt vain odottelemme, että pääsemme syksyn aikana muuttamaan! Tuntuu kyllä vieläkin todella epätodelliselta koko juttu. Ei jotenkaan osaa ajatella, että meillä tosiaan olisi uusi ihana koti odottamassa - ihan kokonainen talo.

Joustettiin siis lopulta meidän budjetissa ja talon lämmitysmuodossa. Talo ei myöskään ole tiilitalo, mutta on kuitenkin niin uusi, ettei koettu sen juuri haittaavan. Muuten talossa on kaikki juuri niin kuin pitääkin olla. Tuurihan siinä lopulta kävi, että tämä saatiin. Ollaan aika varmoja, että jos kaikki halukkaat olisivat ehtineet talon nähdä, ei meillä olisi ollut mitään saumoja siihen. Lisäksi yhtenä meidän etuna oli, että voitiin joustaa melko paljonkin asunnon vapautumisessa.

Alkuun tuo talon myöhäinen vapautuminen silti vähän harmitti, mutta olen nyt uteliaana seurannut markkinoita vielä jälkeenkin, eikä tuon meidän talomme jälkeen ole tullut yhtään sopivaa taloa myyntiin. Eli jos ei oltaisi tuota saatu, oltaisiin joka tapauksessa päästy muuttamaan vasta syksyllä, jos vielä silloinkaan.

Eipä tässä voisi siis tyytyväisempi olla!