Vauva täyttää jo puoli vuotta. En voi käsittää asiaa mitenkään päin. Siis että vauvavuodesta on mennyt jo puolet? Osaltaan asian kummallisuus johtunee siitä, että vauvan kehitysikä on vasta neljä kuukautta, mutta se ei silti selitä sitä, että vauvan syntymästä on tosiaan kulunut jo puoli vuotta. Tuo aika on ollut yksi silmänräpäys vain. Kun vertaan siihen kaksiviikkoiseen, jonka vietin Tyksissä vuodelevossa ja siihen kuukauteen, jonka vietimme keskolassa, on tämä puoli vuotta tuntunut paljon lyhyemmältä ajalta kuin nuo.
Mutta onhan tässä silti tapahtunut paljon. Siitä pienestä piuhojen peittämästä rimpulasta on kasvanut vauva, jota ei enää keskoseksi tunnista, jos ei tiedä. Hän on tarkkaavainen pieni, joka kovasti yrittää päästä jo eteenpäin ja tietenkin hermostuu, kun se ei onnistu. Sen sijaan kääntymisharjoitukset ei häntä vielä kiinnosta, selällään on ihan hyvä pötköttää ja kääntöpalvelu toimii tarvittaessa, kun vähän ilmaisee turhautumistaan.
Lelujen päälle hän on alkanut myös ymmärtää. Niitä viedään suuhun jatkuvasti ja sehän sitten hiukan suututtaakin, kun kaikkia leluja ei saa suuhun mahtumaan. Myös käsiä syödään välillä sellaisella raivolla, että niihin on alkanut jo tulla vähän ihottumaa. Kuolaltakaan ei voida enää välttyä, mutta hampaita ei kyllä ole näkynyt. On ollut ihanaa seurata, miten hän jatkuvasti kiinnostuu enemmän ympäristöstään.
Hän on myös erittäin iloinen ja nauravainen pieni ihminen. Olen aivan rakastunut siihen leveään hymyyn, jonka saa vastaansa useasti päivässä. Hymy on tosi herkässä ja ollut ennen myös vieraille, mutta ehkäpä jo orastava vierastaminen alkaa hieman tehdä asiaan poikkeuksia. Parhaat naurut saa aikaan isoveli, jonka touhuja vauva rakastaa seurata muutenkin. Sydän sulaa joka kerta, kun nuo kaksi kikattavat keskenään. Isoveljen ylpeys on huomattava, kun hän keksii ihan itse jonkin uuden keinon naurattaa vauvaa.
Toisinaan kuitenkin tuntuu, että vauvalla on kuin kaksi eri puolta. Meillä menee tosi hyvin ja meillä menee, ei tosi, mutta kuitenkin huonosti. Tämä vaihtelee ihan kausittain, eikä selittävää syytä tyytymättömyydelle yleensä löydy. Toisinaan hän on siis kovin tyytymätön ja itkuinen, jolloin tarvitaan paljon syliä ja viihdykkeitä. Toisinaan hänet voisi unohtaa vaikka koko aamuksi leikkimatolle samalla kun itse tekee kotihommia, eikä hän olisi siitä moksiskaan.
Sylin tarve noin yleensä on vähentynyt. Siinä missä hän vauvempana nukkui vain sylissä, eikä viihtynyt lainkaan lattialla, ei hän juuri enää syliin nukahda. Päiväunet maittavat hyvin vaunuissa ulkona tai sisällä, nykyään hän voi nukkua parikin tuntia ilman välihytkytyksiä. Nukutus on tosin usein itkuista, siitä hän ei liiemmin välitä. Päiväunia on noin kolmet tai neljät tällä hetkellä ja yöunet kestävät noin kymmenisen tuntia.
Kiinteitä ei olla vielä maisteltu eli täysimetystä on kohta takana puoli vuotta. Tyksin ohjeena on aloittaa kiinteät nyt neljän kuukauden korjatussa iässä eli ihan pian. Pari kertaa hän on tosin jo saanut lusikasta tilkan luumusosetta, jota ollaan annettu jo kotiutumisesta saakka silloin tällöin vatsan toiminnan apuna. Toki aiemmin hän sai sen maidon seassa, nykyään lusikasta. Sen hän maiskuttaa kyllä iloisesti ja vähän jopa hermostuu aina, kun se loppuu. Vaikka syöminen aikamoista kielellä kolaamista vielä onkin. Uskoisin, että kiinteiden maistelu on hänen juttunsa, ainoastaan vatsan kannalta jännittää, että kuinka hyvin se kiinteitä sitten kestää.
On ihanaa nähdä, miten vauva koko ajan kasvaa ja kehittyy. Ajattelin kaipaavani aikaa ihan vastasyntyneen kanssa, mutta enpä juuri! Huomaan jälleen odottavani kaikkia uusia etappeja, kun vauvaan saa yhteyden uusilla tavoilla. Kuten uusimpana juttuna ollaan alettu lukea kirjoja. Vauva on ollut aivan innoissaan kuvista, vaikkei tietysti tekstien päälle vielä ymmärräkään.
En siis malta odottaa seuraavaa puolta vuotta tämän pienen ihmeen kanssa, mutta aika saisi kyllä tästä edespäin liikkua vähän hitaammin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti