Uusi vuosi on lähtenyt käyntiin meilläkin. Piti ensin jatkaa lausetta sanalla mukavasti, mutta en tiedä, kuvaako se nyt ihan täysin totuutta. Ei se kyllä kurjastikaan ole lähtenyt käyntiin. Se vain on lähtenyt ja soljunut omalla painollaan eteenpäin.
Vauvalla on vain ollut vähän vaikeampaa aikaa, en tiedä miksi. Juuri täyttelin Tyksin keskoskyselyä ja kun siellä kysyttiin, itkeekö vauvanne paljon, vastasin, että itkee. Tavallaan se tuntuu silti valheelta, ei kai hän nyt sinällään itke paljon? Hän viihtyy hyväntuulisena tosi hyvin itsekseenkin, on erittäin nauravainen ja iloinen vauva. Mutta silti jotenkin vain tuntuu, että itkua on aamulla, päivällä, yöllä ja näiden välissäkin. Olen pohtinut asiaa nyt enemmänkin ja todennut, että hän itkee aina väsyneenä tai nukutustilanteissa. Muttei silti välttämättä nukahda ennen kuin on ihan kunnolla väsynyt ja juuri se tekee asiasta raskasta, kun hän ei tietenkään silloin viihdy enää kuin liikkuvassa sylissä.
Iltanukutukset on myös menneet huonompaan suuntaan. Tällä hetkellä ne vaativat sellaisen 1,5 tunnin rupeaman. Nukutus alkaa huudolla, yrititpä sitten miten tahansa: sylissä, kainalossa, omassa sängyssä tai vaunuissa. Jossain kohtaa tulee uni, mutta se kestää vain 15-30 minuuttia, jonka jälkeen alkaa uusi huuto. Onhan näitä huutoja ollut jo melkein kotiutumisesta asti joka ilta, mutta ennen ne on loppuneet sentään viimeistään tunnin sisään, yleensä jo puolessa. Ollaan nyt yritetty vaihdella hereilläoloaikoja sekä nukkumaanmenoaikaa (ollen nyt n. 3 tuntia hereillä ja nukkumaan 19.30-20), mutta eipä näillä kauheasti ole ollut eroa lopputuloksessa. Esikoisella vastaava käytös taisi loppua viiden kuukauden tienoolla, siihen olisi nyt vielä kuukausi kehitysiässä. Odottelemme siis, mutta en voi sanoa, etteikö tämä alkaisi vähän kuluttaa.
Nyt on ollut itkuja nimittäin öisinkin herätessä. Itkut loppuvat yleensä heti, kun nousee sängystä ja kantaa sylissä, mutta kukapa siitä hirveästi nauttisi öiseen aikaan. :D Kaiken lisäksi vauva yleensä herää siinä ihan kunnolla, niin ollaan vain yritetty nukuttaa sängyssä. Hän yleensä nukahtaakin, ei huutoa kestä kuin ehkä 10 minuuttia, mutta öiseen aikaan se tuntuu joskus tunnilta. Jostain syystähän hän aina itkee, mutta kuten neuvolassakin totesin, rasittavaa siinä on, ettei syytä oikein aina tiedä ja saa korjattua. Kuitenkin väsymys ja vatsavaivat varmaan ovat ne suurin syy. Moni on ehdottanut 4 kk hulinoita, mutta tässä on kyllä hulinoitu jo ainakin kuukausi on/off-tyylillä.
Olen myös alkanut miettiä, josko perhepeti ei enää toimi meillä. Tuntuu ainakin usein, että vauva herää jokaiseen liikkeeseeni tai miehen kyljen kääntöön tai ehkä kuumuuteen - tiedä häntä. Edellisiltana kokeilinkin sitten nukuttaa hänet pinnasänkyyn. Se on sivuvaununa kylläkin, mutta omalla patjalla ja peitolla. Nukutus aiheutti jälleen huudon, mutta kun hän nukahti, hän posotti 4,5 tuntia unta putkeen. En muista, koska viimeksi olisi ollut niin pitkä unipätkä! Siitä vielä kolme tuntia, sitten yksi ja yksi, jonka jälkeen nousimme viideltä. Yöllä ei ollut itkuja yhtään, vaan tuttuun tapaan jostain kuukauden takaa hän vain vähän heilui, söi unissaan ja jatkoi uniaan.
Myös eilisillan nukutus ja yö meni hyvin. Imetin olkkarissa ja sen jälkeen nukutin vauvan masulleen suoraan pinnikseen. Silittelin välillä taukoa pitäen. Itku tuli, muttei ihan hysteerinen ja vartissa hän nukahti, eikä enää herännyt huutamaan! Yöllä hän heräili parin tunnin välein, muttei itkenyt. Söi vain ja jatkoi uniaan. Haluaisin ajatella, että tässä oli nyt ratkaisu, mutta tiedän liiankin hyvin, että saattoi myös vain olla tähdet kohdallaan. :D Jatketaan nyt kuitenkin tällä ja katsotaan...
Toinen itkuisuuteen liittyvä asia on, että vauvan kanssa on ollut tosi vaikeaa käydä missään. Kun tähän yhtälöön lisää ne viime viikon 20 asteen pakkaset, meillä oli kotona aika tylsää, kun ei uloskaan päässyt. Hän siis huutaa kaikki automatkat, jos ei nuku. Uniaikaan ajoittaminen toimii yleensä, muttei sekään ihan aina. Ja sitten ongelmana on perille pääsy, kun hän ei viihdy hereillä kaukalossa eikä vaunuissa, vaan häntä pitäisi kantaa sylissä. Kantoreppukin on siinä ja siinä, viihtyykö hän enää. Olemme siis olleet paljon kotona, koska esikoinenkin on ollut lomalla päiväkodista.
Kuitenkin suurimman osan päivästä vauva on hyvällä tuulella. Hän juttelee paljon, syö lelujaan ja katselee mielellään meidän muiden (etenkin isoveljen) puuhia. On ollut aivan ihanaa seurata veljesten välisen suhteen kehittymistä etenkin nyt lomalla. Tuntuu, että he ovat toisilleen jo nyt tärkeitä. Vauvalla on myös hymy ja nauru herkässä, eikä mikään kyllä ole ihanampaa kuin ne. Vieraiden seurassa hän on yleensä myös oikein tyytyväinen ja kulkee sylistä syliin, joskin nyt on alkanut olla hieman viitteitä vierastamisestakin.
Kaikkiaan vauva on aivan ihana pieni mies. Päivässä on onneksi itkujen lisäksi useita hetkiä, kun vain ihastelen häntä ja mietin, että hitsi miten söpö hassuttelija hän on. Ne on myös juuri niitä hetkiä, kun mietin, että eihän hän nyt juurikaan itke. Varsinkin nyt kahden hyvän yön ja päivän jälkeen en tunnista ollenkaan sitä kuvausta, minkä olen ylemmäs kirjoittanut. Päiväuniakin hän on kahtena päivän nukkunut pari tuntia putkeen ilman välikeikutuksia, kun tähän asti on pitkään menty 30-40 minuutin sykleillä välillä jatkuvasti keikuttaen.
Olin ehkä vain aiemmin kuvitellut, että itkut vähenisivät selvästi kolmen kuukauden paikkeilla, mutta sitten tuntuikin, että ne vain lisääntyi yhtäkkiä. Tosiasiassa itkuisuus on kyllä vähentynyt. Nyt se vain liittyy tiiviimmin joihinkin tiettyihin hetkiin, sellainen "turha" jatkuva itkeskely on vähentynyt ja selkeästi myös iltaisin vauva jaksaa olla jo aika pitkään hyvällä tuulella. Ei siis ole enää automaatio, että neljän jälkeen ei kelpaa mikään muu kuin liikkuva syli, vaan hän jaksaa seurailla touhujamme jopa kuuteen tai joskus seitsemäänkin ennen kuin vaatii enemmän viihdytystä.
Sellaiset "kuulumiset" siis alkuvuoteen. Kotona ollaan oltu, mitään ei olla tehty. Leikitty ja seurusteltu ollaan aamusta iltaan. Pakkasten lauhduttua on onneksi päästy uloskin, vauva pääsi testaamaan jopa pulkkaa ekaa kertaa. Esikoinen on vielä tämän viikon lomalla päiväkodista ja miehelläkin on huominen ja perjantai vapaata. Ties vaikka keksittäisiin jotain hauskaa yhteistä puuhaa ja uskallettaisiin poistua kotoota koko perhe. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti