Milloin on hyvä aika aloittaa päiväkodissa?

Ilmoitin juuri työnantajalle palaavani töihin vasta syksyllä 2021 eli yli vuoden päästä. Tuntuu helpottavalta, että viimein tehtiin päätös asian suhteen. Ja samalla ihanalta, että saan olla kotona oman pienen kanssa vielä niinkin pitkään. Toisaalta vähän kauhistuttaa, kuinka sitä tulee taloudellisesti pärjäämään. Tai kyllä mä tiedän, että me pärjätään, en olisi muuten hoitovapaalle jäänyt. Mutta ei voi sanoa, että äitiysloman jälkeen olisi enää juurikaan ylimääräistä rahaa käytössä.

Mua ei hirveästi houkuta kolmen työvuoden jälkeen palata kädestä suuhun -meininkiin, mutta vielä vähemmän houkuttaa ajatus siitä, että pieni kymmenkuinen menisi päiväkotiin. Tai edes perhepäivähoitoon. Lapset ovat pieniä kuitenkin niin ohikiitävän lyhyen ajan, ja vanhempien seura käy vuosi vuodelta vähäpätöisemmäksi. Noin niinkuin yleensä, kun tilalle tulee esimerkiksi kaverit ja harrastukset. Siksi haluan olla läsnä mahdollisimman pitkään, kun pieni lapseni minua vielä kaipaa ja tarvitsee.

En halua kuitenkaan kritisoida kenenkään ratkaisua laittaa lapsi kymmenkuisena (tai nuorempana) päiväkotiin. Jokainen tekee tämän ratkaisun omista lähtökohdistaan, jotka voi olla hyvinkin erilaisia eri perheiden kesken. Joillekin se on vain pakko. Rahat ei ehkä muuten riitä. Joku ei vain viihdy kotona. Joku kaipaa vahvaa tukea vanhemmuutensa tai jaksamiseen. Joku pelkää tipahtavansa työmarkkinoilta. Syitä on monia.

Olen itse aina ajatellut, että jään mielelläni kotiin pidemmäksikin aikaa, jos elämäntilanne sen muuten sallii. Enkä voi olla kuin äärettömän kiitollinen siitä, että mulla on nyt tämä etuoikeutettu mahdollisuus jäädä kotiin - kaikilla ei ole. Mun ei onneksi ole pakko laittaa lasta hoitoon heti vanhempainvapaan jälkeen. Jos olisi pakko, näkisin perhepäivähoidon meidän valintana.

Miksi en veisi alle vuoden ikäistä päiväkotiin?

Korostan vielä alkuun, että tämä osio koskee tilannetta, jossa sinulla on mahdollisuus valita joko koti, päiväkoti tai perhepäivähoito. Omiin kokemuksiini perustuen avaan syitä siihen, miksi en itse valitsisi päiväkotia ihan pienelle.

Olen työskennellyt päiväkodissa kolme vuotta alle 3-vuotiaiden ryhmässä. Joka vuosi aloittaa joku alle vuodenikäinen, yleensä useampikin. En voi rehellisesti sanoa heidän juuri hyötyvän hoitopäivistä, etenkään jos vaihtoehtona olisi oma tuttu koti ja oma vanhempi. He eivät vielä tarvitse muiden lasten seuraa siinä määrin kuin päiväkodissa on tarjolla tai jos tarvitsevatkin, saman hyödyn saisi irti esimerkiksi avoimista päiväkodeista. En sano heidän kärsivänkään, mutta noin pieni ei vielä kuitenkaan tarvitse päiväkotia varhaiskasvatuksen näkökulmasta (esim. tavoitteita, projekteja, vertaisiaan). Mutta eipä heitä sinne yleensä varhaiskasvatuksen takia tuodakaan, vaan nimenomaan hoidontarpeen takia.

Lisäksi he ovat vielä niin kovin pieniä kaikin puolin: alle kolmevuotiaiden ryhmässä on lähes aina 12 lasta, joista vanhimmat voivat olla jo lähemmäs kolmevuotiaita. Ikähaarukka on ihan valtava ja myös haastava. Työntekijöitä on yleensä kuitenkin vain kolme. Väkisinkin sellainen pieni kirppu, joka ei vielä edes kävele, jää siis vähän jalkoihin. Joskus kirjaimellisesti, joskus kuvainnollisesti, vaikka sitä kuinka työntekijänä tekee parhaansa ja huomioi pienet etunenässä.

Päiväkodissa joutuu myös ikävän usein pakolla tottumaan päiväkodin rytmiin, mikä on alle vuodenikäiselle joskus vaikeaa. Esimerkiksi kaksia päiväunia ei välttämättä pysty toteuttamaan, koska yksi aikuinen ei noin vain voi irroittautua nukuttamaan yhtä lasta kesken kaiken. Samoin syömisvälit voi venyä liiaksi ja jos päiväuniaikaan ei nukutakaan, joutuu silti pysymään nukkarissa "hiljaa" melkein koko nukkuma-ajan. Lisäksi pitää olla jatkuvasti tavoitteita ja pienryhmätoimintaa, vaikka alle vuodenikäinen kaipaisi vielä lähinnä rutiineja, syliä ja vauvantahtisuutta päiviinsä. Sitten on vielä se kaikki hälinä sekä melu, mikä käy helposti raskaaksi pienen mielen päälle ja nämä alle vuodenikäiset ovatkin usein aika itkuisia, koska eivät vain jaksa mukana.

Yhtenä ikävänä asiana päiväkodissa on myös odottaminen. Vaikka kuinka yrittäisit huomioida pienet ensimmäisenä, päivän aikana joutuu aina odottamaan jotakin. On sydäntäsärkevää kuunnella sitä itkua, kun pieni ei ymmärrä, miksi hän joutuu istumaan yksin, eikä pääse syliin. Sylejä kun ei vain yksinkertaisesti ole tarpeeksi joka hetkessä. Esimerkkinä ulos lähteminen: puettavana on 12 lasta, joista alkuvuodesta ei välttämättä kukaan osaa vielä pukea itse, ja pukijoita on vain se kolme. Näissä yritetään aina miettiä kaikenlaisia järkeviä systeemejä, mutta useinkaan ilman minkäänlaista odottamista on mahdotonta selviytyä.

Toki päiväkodeissakin on eroja. Ihan jo päiväkodin tilat voivat rajoittaa tai mahdollistaa asioita eri tavoin (onko esimerkiksi ryhmät erillään, onko piha suoraan ulko-oven yhteydessä jne.). Sitten on eroja hoitajissakin: miten kukakin on valmis joustamaan ja olemaan ihan pienten kanssa. Toisaalta sekin vaikuttaa, onko ryhmässä yksi alle vuoden ikäinen vai kenties neljä. Tämä on aina vähän tuuripeliä, millaisen paikan onnistuu saamaan.

Jos joutuisin laittamaan kymmenkuisen päiväkotiin perhepäivähoidon sijaan, haluaisin paikan, jossa lapsia on vähän ja hoitajia paljon. Jossa kaikki lapset on samanikäisiä vain parin kuun heitolla. Jossa suurenmoiset varhaiskasvatussuunnitelmat heitettäisiin menemään ja voitaisiin keskittyä ihan vain lasten kanssa olemiseen ilman jatkuvia tavoitteita tai projekteja. Keskityttäisiin vain sylittelyyn, rauhalliseen aidosti kodinomaiseen arkeen ja jokaisen yksilölliseen huomiointiin niin rytmeissä kuin muussakin. Tällöin voisin harkita päiväkotiakin.

Mutta tällaista paikkaa ei ole vielä itselleni vastaan tullut. Yksi ihana päiväkoti tosin pääsee jo melko lähelle, tokikaan varhaiskasvatussuunnitelmaa ei voi noin vain heittää menemään. :D Mutta kyseinen päiväkoti saa jaettua ihan pienet omaksi ryhmäkseen, jolloin vasuakin pystytään soveltamaan parhaalla mahdollisella tavalla juuri heille.

Minkä ikäisenä sitten veisin päiväkotiin?

Jos nyt karkeasti yleistetään ja vedetään mutkat suoriksi, ajattelen, että 1,5-vuotias alkaa olla sopivan ikäinen aloittamaan päiväkodin. Sitä ennen en omaa lastani päiväkotiin veisi. Toki lapset on yksilöitä kaikki, eikä siksi mitään yhtä ikää voi sanoa niin, ettäkö se kävisi kaikille. Tuossa iässä kuitenkin alkaa yleensä jo ymmärtää enemmän ja nauttii selvästi muiden lasten seurasta sekä päiväkodin tarjoamasta toiminnasta ja rutiineista. Nauttii, hyötyy ja myös alkaa ymmärtää, että vanhemmat hakevat sitten iltapäivällä.

1,5-vuotias lapsi myös jaksaa jo paremmin päiväkodin hektistä arkea, ja päivärytmi on usein jo valmiiksi samankaltainen päiväkodin rytmin kanssa. Silloin on jo enemmän valmiuksia odottaa omaa vuoroaan ja toimia ryhmässä muiden kanssa. Toisaalta silloin ei ole vielä liian vanhakaan. 1,5-vuotias sopeutuu tosi nopeasti ja oppii uusia asioita. Ei mene sitten enää isompana aikaa päiväkodin perusrytmin ja asioiden opetteluun, vaan saa kaiken ilon ja hyödyn irti arjesta.

Toisaalta muutos ei myöskään tällöin ole niin radikaali, jos ajatellaan, että olisitkin ensin kolmevuotiaaksi kotona ja sitten pamahdat suoraan ryhmään, jossa on lisäksi 20 täysin tuntematonta lasta. Alle kolmevuotiaana saat aloittaa vielä 12 lapsen ryhmässä, jolloin isompiin siirryttäessä kaverit sekä päiväkoti muutenkin on jo tuttuja entuudestaan ja oma paikka ryhmässä alkaa olla löytynyt. Oma kokemukseni myös on, että pienemmät lapset yleensä sopeutuvat nopeammin päiväkodin arkeen, vaikka tässä lapsen persoonallakin on toki todella iso rooli.

Mikä meidän suunnitelma siis tarkalleen ottaen on?

Olen hoitovapaalla vuoteen 2021 asti, heinäkuun loppuun. Sen jälkeen mies pitää loput isyyslomansa eli on pojan kanssa kotona vielä kuukauden. Sitten meillä alkaa päiväkoti. Poika on vuoden ja yhdeksän kuukautta, kun menee hoitoon ja koen tällä hetkellä, että se on varmasti meille sopiva ikä. Lisäksi olen aikeissa tehdä vielä 2021 loppuvuoden osa-aikaisesti. Jään siis miehen isyysloman jälkeen osittaiselle hoitovapaalle, jolloin teen enintään 30 tuntia viikossa. Näin pojalle saadaan joko lyhyemmät hoitopäivät tai lyhyempi hoitoviikko, siitä en ole vielä neuvotellut työnantajan kanssa.

Uskon, että tämä on meille juuri passeli ratkaisu. Ja toivon, ettei kukaan pahoita tästä mieltään. Lapset on erilaisia, perheet on erilaisia, tilanteet on erilaisia ja päiväkodit sekä kokemukset on erilaisia. Tehkää niin kuin uskotte juuri teidän kohdalla olevan paras ratkaisu! Ja kaikki sympatiat teille, joilla ei ole tätä samaa mahdollisuutta valita ♥

Vauvan vuorokausi puolen vuoden ikäisenä

Puoli vuotta on kulunut, joten on aika vilkaista, miltä meidän päivät nykyään näyttää. Alla on linkit aiempiin koosteisiin, kuten aina.

Vauvan vuorokausi: 2 vko

Vauvan vuorokausi: 1 kk

Vauvan vuorokausi: 2 kk
Vauvan vuorokausi: 3 kk
Vauvan vuorokausi: 4 kk

Vauvan vuorokausi: 5 kk

Perjantai 22.5.2020

7.20 Kuulen viereltäni kitinää. Vauva on tehnyt samaa neljästä alkaen noin tunnin välein, mutta olen todella yllättynyt, ettei hän ei ole kuitenkaan herännyt. Yleensä kun hän herää viimeistään kuuden maissa. Annan tutin suuhun, kuten aiemminkin. Pian hän kuitenkin avaa silmänsä ja hymyilee leveästi kun huomaa, että minäkin olen hereillä. Hän alkaa jokeltaa tyytyväisenä.

7.30 Menemme aamutoimille kylppäriin. Vaipan vaihto, poskien ja vaippa-alueen pesu. Ihon rasvaus ja puhtaat vaatteet päälle. Valmis!

7.45 Laitan vauvan sitteriin ja keitän itselleni kupin kahvia. Kuuntelen samalla illalla tulleen ääniviestin ja vastaan siihen. Juttelen vauvalle ja selaan samalla puhelimesta "tärkeimmät" asiat läpi. Vauva on todella hyvällä tuulella, hymyilee ja juttelee leluilleen.

8.00 Vauva söi viimeksi muistaakseni puoli kuudelta yöllä. Kokeilen siis imettää tässä välissä, mutta hän ei edes yritä syödä. Näin käy nykyään lähes joka aamu, vaikka hänellä saattaisi olla nälkäkin. Pumppaan maidon pulloon ja saan kasaan 80 ml. Sillä aikaa vauva on vatsallaan leikkimatolla ja pyörii ympyrää kellonviisarina. Uusi lempipuuha.

8.10 Tiskaan tuttipullot sekä eilisillan puurotarvikkeet. Vauva katselee touhujani sitteristä sekä leikkii samalla leluillaan. Tämän jälkeen menemme vielä hetkeksi leikkimatolle leikkimään laululeikkejä.

8.30 Valmistan vauvalle kaurapuuron ja itselleni leivät. Puuron seassa on jääpalamuotillinen banaani-mustikka-sosetta. Hän syö yhteensä noin kaksi ruokalusikallista ja juo vielä päälle aiemmin pumppaamani maidon.

8.40 Pesemme posket ja rasvaamme ne. Lisäksi putsataan nenä, kun se vähän tuhisee. Vauva alkaa tämän jälkeen olla vähän kitiseväinen, luultavasti väsymys alkaa jo iskeä.

8.50 Puen pojalle kevyet ulkovaatteet ja menen nukuttamaan parvekkeelle. Yleensä hän nukahtaa tässä kohtaa viidessä minuutissa, mut nyt siinä kestää peräti 20 minuuttia. Hän on kuitenkin ihan rauhallinen. Nyt on jo itse asiassa mennyt muutamana päivänä pidempi hetki nukahtaa, joten luultavasti tämä aamun valveillaolo alkaa jo pidentyä normaalista 1,5 tunnista.

9.10 Vauva nukahtaa ja tulen itse koneelle kirjoittamaan tätä postausta, keitän kahvia ja lisäksi muokkaan sekä julkaisen postauksen päivärytmistä.

9.35 Itkuhälyttimestä kuuluu koiran haukuntaa. Suoraan sanottuna ärsyttää, ja paljon. Kyseinen koira kun haukkuu aina, kun tulee ulos ja aina, kun menee sisälle. Ja omistaja ulkoiluttaa sen tietenkin meidän parvekkeen alla olevalla pienellä maapläntillä, jossa koira joskus haukkuu vähän vielä lisää. Vauva herää haukkumiseen kesken unien, kuten eilenkin. Käyn keinuttamassa hänet uudelleen uneen, koska hän on vielä itkuinen. Tähän menee viisi minuuttia, kunnes tämä samainen koira viedään sisälle ja vauva herää taas haukkumiseen. Jos olisin luonteeltani vähänkin suorasanaisempi, avaisin parvekelasit ja sanoisin muutaman valitun sanan. En kuitenkaan sano. Puren hammasta ja keinutan toiset viisi minuuttia lisää. Toivon, että unta riittää vielä.

10.00 Vauva heräilee taas. On vielä unisen oloinen (yleensä tuijottaa silmät suurina ja hymyilee, nyt hieroo unisia silmiään). Keinutan taas viitisen minuuttia ja hän nukahtaa. Ennen tätä heräilyongelmaa ei juuri ole ollut, vaan vauva on posottanut tyytyväisenä pari tuntia unta ilman yhtään inahdusta. Kesän tullen ihmiset liikkuvat enemmän, mikä aiheuttaa meteliä, ja toisaalta parveke tulee myös päivisin jo tosi kuumaksikin, mikä vaikeuttaa nukkumista sekin.

10.20 Vauva hiukan kitisee ja heiluu, availee silmiään. Meinaan ottaa vaunut sisälle, mutta vauvan silmät menevätkin kiinni, kun liikutan vaunuja. Keinutan hänet taas uneen, mutta otan lopuksi vaunut silti sisälle, koska en usko hänen nukkuvan enää. Jään samasta syystä itse sohvalle selaamaan puhelinta ihan viereen.

11.00 Vauva nukkuu sittenkin sikeästi vielä tähän asti. Herää vähän kitisten. Hänellä on aika lämmin, koska en riisunut vaatteita, muttei onneksi liian kuuma.

11.05 Imetän ja vauva syö hyvin silmät vielä kiinni ns. unen jatkeena. Jäädään sen jälkeen vielä sohvalle. Vauva on vähän vielä uninen ja hiljainen, isikin käy meitä nopeasti tervehtimässä. Seurustellaan ja annan vauvan herätä rauhassa.

11.25 Vauva alkaa heräillä kunnolla. Ollaan hetki sylikkäin, hän heittelee leluja lattialle ja minä nostan. Sitten lämmitän itselleni lounasta eli itsetehtyä eilistä pizzaa. Syön sen lattialla vauvan vieressä kuten aina. Vauva on hyväntuulinen ja juttelevainen.

11.45 Mennään vartiksi leikkimatolle. Vauva juttelee leluilleen, katselee ja syö niitä. Tämän jälkeen laitan hänet työhuoneen matolle vatsalleen, koska siinä hän viihtyy vielä hetken. Kirjoitan samalla nopsaa ylös muistiinpanot kuluneista tunneista, etten unohda. Vauva viihtyy hetken omissa touhuissaan.

12.05 Menen vauvan seuraksi. Vaihdetaan vaippa ja jatketaan leikkejä, myös isi viihdyttää hetken vauvaa.

12.20 Laitetaan tiskit yhdessä koneeseen, vauva katselee taas sitterissä ja syö purulelua. Laitan myös vauvan lounaan valmiiksi.

12.30 Syödään broilerikasvissosetta. Vauvalle maistuu vain neljä minilusikallista, ja on muutenkin aika levoton ruokailu. Tämä on nyt neljäs päivä, kun vasta maistellaan lihasoseita. Kolmena päivänä tämä on johtanut kakomiseen. Siksi annan tänään vain minilusikallisia ja lopetan heti, kun alkaa selvästi tökkiä. Vettä vielä vähän päälle, se maistuu.

12.35 Kasvojen pesu, rasvaus ja leikkeihin.

13.00 Väsykitinät alkaa, mennään kokeilemaan päikkyjä. Ulkovaatteita ei enää tarvita, on niin lämmin. Vauva ei nukahda vaunuihin 10 minuutissa, vaan vaikuttaa yhä erittäin pirteältä. Tämä sama ongelma on ollut aina, kun pitää mennä nukkumaan ihan vain sisävaatteissa.

13.10 Koska parvekkeella on ihanan lämmin, jäädään sinne viettämään aikaa. Vauva on tyytyväinen vaunuissa, välillä kikattelee ja kiljahtelee, itse keikutan vaunuja ja istun vieressä. Mieskin käy vilkaisemassa tätä "nukutusyritystä". Juon samalla vähän limua ja syön mustikkamuffinin. Koska miksei.

13.30 Palaamme sisälle. Kokeilen, jos vauva söisi, koska viime kerrasta on niin pitkä aika. Hän alkaakin imeä, mutta lopettaa sitten jo alkuunsa.

13.40 Lähdemme kävelylle. Ehkä hän nukahtaa vaunuihin? Ulkona on kuuma. Tulee ihan hiki, vaikka päälläni on vain sisävaatteet. Vauvalla on onneksi sopivan lämmin. Tämä onkin ensimmäinen selkeä kesäpäivä vauvalle. Kävelemme vartin verran, mutta koska nukahtamisesta ei ole tietoakaan, palaamme sisälle.

14.00 Vauvan on kuitenkin oltava jo väsynyt. Hän on valvonut jo kolme tuntia, eikä niin tapahdu koskaan tässä kohtaa päivää. Laitan hänet suoraan omaan pinnasänkyyn ja menen itse viereen omalle sängylle puhelinta selaamaan.

14.10 Vauva nukahtaa nätisti itse. Keitän kahvia ja tulen koneelle jatkamaan tätä postausta. Sen jälkeen pelaan hetken Simssiä. Mitäs muutakaan!

14.50 Hälyttimestä kuuluu kahinaa. Kun menen katsomaan, vauva on hereillä ja nyyhkyttää vähän. Ei ole tottunut heräämään yksin makkarista.

14.55 Imetän. Hän syö jonkin verran, mutta aika laiskasti ottaen huomioon, että viime kerrasta on peräti neljä tuntia. Päätän antaa vielä kasvissosetta päälle.

15.10 Kasvissosetta menee vain noin kolme pientä lusikallista. Ei maistu. Vauva kitisee ja mumisee tyytymättömänä.

15.15 Menemme vaipan vaihtoon ja siitä leikkeihin. Sitterissä oloa, leikkimatolla touhua, kirjojen lukua sylikkäin, lauluja... Mitä keksimmekään. Vauva on aika kärsimätön, kitisee ja mumisee tyytymättömänä. Mies huikkaa, että onkohan sillä nälkä. Olen miettinyt itsekin samaa jo jonkin tovin.

15.40 Kokeilen siis antaa korviketta pullosta. Vauva syö 80 ml. Sen jälkeen ollaan sohvalla ja luetaan kirjoja. Syömisen jälkeen vauva on selvästi vähän piristynyt, hän on sitterissä innoissaan, kiljahtelee ja hassuttelee nauramalla ja heiluttamalla leluja sekä katsomalla silmiin.

16.40 Mies on saanut työnsä päätökseen ja on vauvan kanssa. Syön itse ruokaa ja menen koneen ääreen kirjoittamaan taas tätä postausta. Olohuoneesta kuuluu iloisia kiljahduksia. Käyn myös suihkussa ja teen taas kaikki tutut omat rutiinit.

17.30 Vauva syö iltapuuron miehen kanssa. Kaurapuuroa omenasoseella. Hän syö kaiken, vaikka laitan melkein puoli desiä. Sen jälkeen annan vauvan olla sitterissä pystyasennossa ja tiskaan samalla tuttipullot.

17.45 Käydään yhdessä pukemassa vauvalle yöpuku ja tekemässä muut iltatoimet. Sen jälkeen rentoa yhdessäoloa sohvalla.

18.00 Luetaan kirjaa, leikitään ja syön itse vielä iltapalaa.

18.15 Annan vauvalle korviketta pullosta, iltamaidon. Hän juo vain noin 60 ml. Sen jälkeen odotan röyhyt.

18.25 Ollaan sängyssä. Vauvalle tutti suuhun ja peitto päälle. Hän vähän juttelee ja pyörittää peitosta myttyä kasvoilleen. Luen iltasatua. Silmät alkavat väsyä, joten lopetan lukemisen ja odotan.

18.30 Vauva on unessa. Otan peittoa kasvoilta, laitan itkuhälyttimen vierelle ja karkaan tietokoneelle kirjoittamaan tätä. Otan viereen vähän sipsiä, dippiä ja limsaa. Koska onhan kuitenkin perjantai! Alan muokkaamaan tämän postauksen kuvia.

19.10 Hälyttimestä kuuluu muminaa. Menen katsomaan, vauva on vähän levoton. En puutu, mutta jään seuraamaan. Levottomuus johtaa säpsähdykseen ja vauva herää siihen huutamalla. Näin on käynyt jo muutamana viime iltana. Alan heti silittää häntä ja laitan tutin, suhisen samalla "shh"-äänellä. Vauva rauhoittuu, avaa silmät ja katsoo minua. Tämän jälkeen annan hänen taas nukahtaa itse.

19.25 Vauva havahtuu heti, jos yritän lähteä viereltä. Mies tulee hetkeksi vahtimaan, ja käyn itse sulkemassa tietokoneen, teen omat iltatoimet ja palaan sitten sänkyyn. Selaan puhelinta ja katson yhden jakson Nelosen Stand Uppia.

20.45 Alan nukkumaan.

21.30 Vauva ähisee ja kitisee, annan tutin. Nukahtaa.

22.30 Vauva ähisee ja kitisee, tutti ei auta. Nostan viereen ja imetän, hän syö hyvin. Jää viereen nukkumaan.

1.00 Imetän, syö suhteellisen hyvin.

3.30 Imetän, syö suhteellisen hyvin.

5.00 Ähisee ja vähän kitisee, annan tutin ja nukahtaa.

5.30 Ähisee ja vähän kitisee, ei nukahda tutilla. Imetän, syö suhteellisen hyvin.

7.20 Herätään uuteen päivään.

♥♥♥

Vauvan hereilläoloajat tänään (8 h 40 min):
7.20-9.10, 11.00-14.10, 14.50-18.30

Vauvan uniajat tänään (yht. 15 h 20 min, päivällä 2 h 30 min, yöllä 12 h 50 min):
9.10-11.00, 14.10-14.50, 18.30-7.20

Syömiset (9 kertaa + 4 kiinteää):
8.30 (pullo), 11.05,  14.55, 15.40 (pullo), 18.15 (pullo), 22.30, 1.00, 3.30 ja 5.30 + aamupuuro 8.30, lihasose 12.30, kasvissose 15.10 ja iltapuuro 17.30

Tulipa taas valittua ihan väärä päivä. Koska tämän olisi tarkoitus olla kuvaus meidän tyypillisestä päivästä, korjattakoon muutama asia: vauva ei yleensä koskaan herää vasta seitsemän jälkeen, vaan siinä klo 5.15-6.15 välillä. Hän nukkuu aina kolmet päiväunet, ei kaksia. Hän valvoo yleensä maksimissaan kaksi tuntia paitsi ennen yöunia, jolloin aika on 3-4 tuntia. Muuten päivä on ollut suhteellisen normaali. Vauva on usein aamupäivän tosi hyvän tuulinen, kitinät alkavat yleensä vasta vikojen päiväunien jälkeen ja kestävät yöuniin saakka vähän vaihdellen.

Yöstä saatatte miettiä, että voi sentään, miten usein meillä vieläkin on heräilyjä. Mutta ei, tämä oli jo ihan loistava yö! Siitä voikin päätellä, mitä ne on yleensä olleet. :D Nyt ei ollut oikeastaan yhtään tunnin välein heräämistä eikä yhtään yöllä valvottua, iloisesti jokellettua tuntia. Paitsi pari kertaa, koska yritin pitkittää syömisvälejä. Jos olisin syöttänyt suoraan, ei hän todennäköisesti olisi herännyt niin pian uudelleen. Tuttiakaan ei kyllä paljoa tarvinnut antaa, vaan vauva heräsi lähinnä vain syömään.

Vauva 6 kk

Puoli vuotta on nyt kulunut ja ihan kamalan nopeasti. Vaikea uskoa, että meidän pieni on jo niin iso. Vaikka kyllähän sen hänestä päällepäinkin jo näkee. Toivon, ettei seuraavakin puoli vuotta menisi niin nopeasti, mutta toisaalta en malta odottaa seuraavia uusia taitoja ja kehitysaskelia. Mutta millainen on meidän puolivuotias?

Hän ei enää laita kaikkea suuhun, ainakaan heti. Hän pyörittelee leluja käsissään, vaihtaa niitä käsistä toiseen, heiluttaa niitä kuin viimeistä päivää, tutkii ja katselee tarkkaan joka suunnasta. Niin ja osaa myös heittää lattialle, tietenkin. Välillä hän myös pyörittelee pelkkää rannettaan silmiensä edessä ja ihmettelee, miten käsi liikkuu. Mainittakoon myös hauskana pikkutaitona kirjan sivujen kääntäminen! Kun luemme kirjaa ja hänelle sanoo, että voi kääntää sivua, hän tarttuu siihen ja kääntää sen.

Hän on oppinut pyörimään lattialla kellonviisarina ympäri. Tasan kuuden kuukauden iässä hän oppi myös viimein kääntymään vatsalta selälleen. Aina se ei onnistu ja välillä kääntyvät vain silmät kieroon, mutta useimmiten hän muistaa, miten se tapahtui ja onnistuu. Hän osaa myös nostaa itseään käsien varaan kädet suorina. Eteenpäin ei vielä pääse ja se harmittaakin usein. Syöttötuolissa istumista ollaan myös harjoiteltu jo pari viikkoa. Se sujuu suhteellisen hyvin, kun ympärillä ei ole liikaa tilaa. Nyt saimme myös neuvolasta luvan istuttaa lattialla ja rattaissakin.

Kiljuminen on vihdoin jäänyt vähemmälle. Nyt muodissa on sylkeminen, pärisyttely ja puhaltelu. Jokeltelukin alkaa välillä muistuttaa siansaksaa, mutta välillä se on vain vaativaa narinaa hampaat yhdessä. Tai siis ei hampaat, vaan ikenet, koska hampaita ei ole vieläkään puhjennut. Säännöllisesti sitä ollaan kyllä yhä epäilty. Vierastamista esiintyy myös edelleen, uudet paikat ja ihmiset vähän itkettää, mutta onneksi itku yleensä loppuu nopeasti ja pienen tutustumisen jälkeen päästään jo kavereiksi.

Kaikkiaan vauva on nyt aivan ihana pieni hassuttelija. Usein tosi hyväntuulinen, vain illat ovat ymmärrettävästi kitinää. Hän katselee paljon silmiin, saattaa tehdä jonkun hassun jutun, kuten jäykistää vartalonsa ja ikään kuin jää odottamaan, miten me siihen reagoimme. Hän naureskelee välillä omille jutuilleen, välillä meidän jutuille. Mutta sama juttu ei vieläkään jaksa kauaa naurattaa, vaan pitää keksiä uusi.

Syömme nyt neljä ateriaa päivässä. Aamu- ja iltapuuro maistuu hyvin, kun seassa on marja- tai hedelmäsosetta. Lihasose ei maistu ihan niin hyvin, eikä kasvissosekaan, mutta niitäkin syömme noin ruokalusikallisen päivässä. Miehen kanssa vauva tosin syö usein paremmin kuin minun. Luumu on edelleen suurinta herkkua, mutta oikeastaan kaikki "makeat" hedelmät- ja marjat maistuu hyvin. Olemme myös testanneet sormiruokailua, hän on saanut välillä ruokailun päätteeksi maissinaksun. Sen syöminen sujuukin jo ihan kivasti.

Imetän edelleen noin 3-4 kertaa päivässä. Aamun maidon pumppaan ja annan pullosta, illalla annetaan pullosta korviketta. Nyt olisi tarkoitus höllätä asian suhteen, kun ikää on jo puoli vuotta. Meillä kun imetys ei koskaan ole ollut mikään helpoin ja seesteisin hetki, on mielestäni tässä kohtaa ok alkaa ottaa rennommin. Imetän, kun se sujuu, ja kun se ei suju, annan korviketta. Korviketta menee nyt maksimissaan 200 ml päivässä eli yksi purkki. Harvoin kuitenkin niin paljon, yleensä määrä on siinä 100 ml tienoolla.

Selkeää päivärytmiä meillä ei ole vieläkään. Kunhan keksin, mikä olisi meille paras, aletaan yrittää selkeyttää sitä. Unikoulukin on mielessä, muttei lähdetä siihen ihan vielä. Nyt yöt on itse asiassa parantuneet. Meillä herätään enää 2-3 tunnin välein entisen 1-2 sijaan ja nuokin pitkät pätkät nukutaan sikeästi. Seurataan siis vielä tilannetta ennen kuin puututaan siihen sen enempää.

Neuvolassa kaikki oli hyvin ja seuraava neuvola onkin sitten vasta 8 kk-lääkärineuvola. Pituutta oli tullut kolme senttiä ja oltiin vähän noustu omalta käyrältä ylöspäin. Painoa sen sijaan oli tullut vain reilut 400 grammaa, kun suositus on yhä 500 grammaa. Terveydenhoitaja ei ollut huolissaan. Sanoi, että omatekoisiin ruokiin voi vähän lisätä rypsiöljyä, mutta tärkeintä tässä vaiheessa on, että syntymäpaino on tuplattu ja meillä se täyttyy hyvin. Vaatteista käytämme kokoa 68, mutta joistain on käytössä myös 74. Vaippakokoin vaihdettiin nyt kolmosesta neloseen.

Arki on juuri nyt aika kivaa, en kyllä vaihtaisi pois. ♥

Päivärytmi puolen vuoden iässä

Tämän hetkinen päivärytmi on muuttunut paljon siitä, mitä se oli viimeksi aiheesta kirjoitellessa noin pari kuukautta sitten. Nyt vauva on puolivuotias, ja oikeastaan jo viiden kuukauden iässä vauva alkoi itse hakea uudenlaista rytmiä alkaen jättää neljänsiä päiväunia pois. Tämän huomasi siitä, ettei häntä saanut enää millään nukahtamaan neljänsille unille yrityksistä huolimatta, vaan hän valvoi suoraan yöuniin 3-4 tuntia kerrallaan.

Kiinteät ateriat on myös tuoneet päiviimme kivaa rytmiä. Syömme nyt neljästi päivässä kiinteitä ja usein kiinteiden päälle juodaan vielä vähän korviketta (yleensä max. 50 ml), joskus vain tilkka vettä. Määrä riippuu siitä, kuinka hyvin aiempi imetys on sujunut ja kuinka nälkäiseltä vauva vielä vaikuttaa. Sen verran annetaan, että vatsaan menee muutakin kuin sosetta ja että loppukin nälkä lähtee, mutta kuitenkin sen verran vähän, että seuraavien unien jälkeen maistuu taas maito imetyksen kautta. 

Imetän siis myös edelleen ja tuon korvikkeen voisi toki korvata silläkin, jos vauva vain suostuisi imemään. Näin harvoin kuitenkaan ruoan jälkeen on, joten koen helpommaksi antaa suosiolla pullosta. Hyviä imetyskertoja on päivässä yhä 4-5 ja öisin 1-2 (sekä muutama "tapaimetys"), joten imetys on meillä yhä pääasiallinen maidon lähde. Korviketta menee yleensä alle 200 ml päivässä eli ei ihan edes kokonaista purkkia.

Meidän päivärytmi tällä hetkellä

Aamuherätys klo 5.15-6.15

Imetys

Valvomista 1 h

Aamupuuro marjasoseella

Valvomista 30 min.

1. Unet 2 h

Imetys

Valvomista 1 h

Kasvissose

Valvomista 30-60 min.

2. Unet 1 h

Imetys

Valvomista 1 h

Hedelmäsose

Valvomista 1 h

3. Unet 30-45 min

Imetys

Valvomista 2 h

Iltapuuro marjasoseella + iltatoimet

Valvomista 1 h

Iltapullo 100 ml

Yöunille noin klo 18-18.30

Aamun heräämisaika vaihtelee vielä paljon. Se menee usein myös sykleissä eli esim. kolmena päivänä vauva herää aina n. 5.45 ja sitten voikin herätä seuraavat kolme jo 5.15. Keskimäärin herätään varmaan siinä kuuden maissa. Yöunille ollaan aika pitkään menty jo kuudelta ja vauva on unessa noin 18-18.30 aikaan riippuen siitä, paljonko valvomista on ollut takana. Yöunille mennään aina vauvan väsymysmerkkien mukaan, ei niinkään kellon.

Meillä on nyt päivässä kolmet päiväunet, joista yhdet, yleensä aamun ensimmäiset, kestää kaksi tuntia. Toiset unet on noin tunnin ja kolmannet puolisen tuntia. Tämä on toistunut jo monena päivänä, vain kellonajat vaihtelee. Seuraava tavoite (vai haaste?) olisikin saada päivärytmiin jotain pysyvää myös kellonaikojen muodossa. Se on kuitenkin vielä aika hankalaa, koska unien pituudet ja aamun heräämisajat vaihtelevat. En oikein tiedä, mistä lähtisi liikkeelle. Tällä hetkellä mahdollinen rytmi, johon voisimme pyrkiä nykyisten tottumusten pohjalta on:

Aamuherätys klo 6.00

1. Unet klo 7.30-9.30

2. Unet klo 11.30-12.30

3. Unet klo 14.30-15.00

Yöunille klo 18.15

Sanotaan kuitenkin, että lounasunien tulisi olla päivän pisimmät, ei ensimmäisten unien. Tähän pyrkiäksemme pitäisi alkaa herättää vauva ensimmäisiltä päiväunilta ja se tuntuu vähän kurjalta. Pelkään myös, että jos kajoan uniin herättämällä, ne menee siitä ihan sekaisin ja parin tunnin unet jäävät kokonaan pois. Sanotaan myös, että vauvan luonnolliset uni-ikkunat olisivat 9-10 sekä 12-14, mutta niihinkin osuminen tuntuu kolmilla unilla jotenkin tosi hankalalta. Rytmi, johon olisi ehkä hyvä pyrkiä, mutta joka vaatisi enemmän toimenpiteitä, olisi:

Aamuherätys klo 6.30

1. Unet klo 8-9

2. Unet klo 11-13

3. Unet klo 15-15.30

Yöunille klo 18.45

Katsellaan nyt kuitenkin vielä jonkin aikaa, mihin tämä rytmi taas tästä itsekseen muotoutuu. Lähinnä siksi, etten osaa päättää, minkälaista rytmiä tässä kannattaisi yrittää hakea ja siksi, että pärjätään ihan hyvin tällä nykyiselläkin rytmillä. Eniten mietin vain meidän päivärytmin vaikutusta yöuniin. Meillä kun edelleen herätään tunnin tai kahden välein öisin, niin toimiva päivärytmi voisi tuoda tähän helpotusta.

Olisi jälleen kiva kuulla muiden samanikäisten päivärytmeistä! Onko teillä jo säännöllinen rytmi ja kuulostaako muuten samalta tai ihan eriltä?

Neljän kuukauden hulinat

Ensimmäisen kerran epäilin neljän kuukauden hulinoita, kun kirjoitin tämän postauksen jostakin oudosta vaiheesta. Se johtui pääosin siitä, että vauva alkoi heräillä öisin 1-2 tunnin välein. Huomasin kuitenkin pian, että nämä on tainneet sittenkin tulla jäädäkseen (ja näin onkin yhä). Kyse ei siis ollut neljän kuukauden hulinoista, vaan jostakin muusta.

Seuraavaksi öihimme tuli mukaan muut levottomuudet ja se oli toinen kerta, kun epäilin, että no nyt on oltava kyse hulinoista! Ennen vauva heräsi vain vähän ähisemään, söi pari minuuttia ja jatkoi sitten uniaan. Mutta yhtäkkiä hän alkoikin heräillä aina eri tavoin äännellen, potkien ja käsillään vimmatusti huitoen. Välillä tätä levotonta heiluntaa ja ääntelyä tapahtui myös vauvan ollessa unessa. Tuntui, ettei hän ollut koko yönä hetkeäkään rauhassa. Voin kertoa, että yöimetykset muuttui samalla hyvin mielenkiintoisiksi. Kerran jos toisenkin heräsin imetyshorroksesta siihen, kun pieni käsi läiskähti kuuluvasti omaan naamaani. No, sitä(kin) kyllä tapahtuu edelleen...

Imetyksen jälkeen vauva piti myös muistaa aina kääntää vielä takaisin selälleen, koska muuten hän olisi pian kääntynyt kyljeltä vatsalleen. Se oli ihan tolkutonta, tuntui kuin vauva olisi ollut riivattu. Hänen oli vain kertakaikkisen pakko yrittää kääntyä vatsalleen ihan koko ajan. Kertaalleen heräsinkin sitten yöllä siihen, kun vauva ähisi epätoivoisesti ja silmäni avattuani huomasin hänen olevan vatsallaan, pää ylhäällä, mutta silmät kiinni. Voin kertoa, että säikähdin! Nykyään tämä onkin sitten selkeästi vähentynyt ja tuntuu, ettei vauvaa kiinnosta kääntyminen enää juuri lainkaan. :D

Helpollapa oltaisiin kuitenkin päästy, jos tässä olisi olleet meidän hulinat. Mutta ehei ne olleet. Sen lisäksi, että vauva yhä heräsi 1-2 tunnin välein ja ähisi, potki ja huitoi, hän päätti, että öisinhän voisi myös avata silmät ja alkaa jutella. Mukaan alkoi tulla siis öitä, jolloin jokaisena heräämiskertana vastassa oli täysin hereillä oleva pirteä vauva. Kiva. Onneksi hän kuitenkin yleensä nukahti uudelleen imetykseen, jossa edelleen sain osani potkuista ja käsien huitomisesta. Laitoinkin lopulta aina tyynyn itseni ja vauvan jalkojen väliin ja yritin muistaa kääntää pääni takaviistoon näiltä välttyäkseni. Lisäksi alkoi tulla öitä, kun vauva ei nukahtanutkaan imetykseen, vaan jutteli ja naureskeli yksikseen puolisen tuntia ihan pirteänä.

Pahimpana hetkenä kävin sitten viisastumassa, että nämä hulinat voi kestää kaikkiaan 2-4 viikkoa. Siis pahimmillaan kuukauden. Jos uskoin olevani vähän väsynyt hulinoiden alkaessa, en oikeastaan edes tiedä, minkä voimalla pidin silmiäni enää auki hulinoiden loppupuolella. Kävin varmaan ihan ylikierroksilla, koska en meinannut saada iltaisin enää unta enkä varsinkaan pystynyt nukkumaan päiväunia. Päiväunista puheenollen, niihin hulinat ei juuri vaikuttaneet. Onneksi! Muutamia outoja päiviä kyllä oli, kun vauvaa ei vain saanut nukahtamaan millään ja hän saattoi valvoa kolme tai jopa neljäkin tuntia (normaalisti 1,5-2). Ja muutamana hassuna päivänä hän nukkui parit vartin unet. Mutta ne oli onneksi aikalailla poikkeuksia, kesti vain muutaman päivän.

Nyt voisin varovasti epäillä, että hulinat on meidän kohdalla viimein ohitse. Vauva heräilee toki yhä tunnin tai kahden välein, mutta nukkuu kuitenkin useimmiten nuo unipätkät melko sikeästi, eikä koko ajan heilu, huido tai ähise. Ja ensimmäinen unipätkä on taas tutun 3-4 tunnin mittainen. Heräämisetkin on palanneet ähinään tai kitinään ainaisten valvomisten sijaan. Olipa sekin kokemus!

Ensimmäinen äitienpäivä äitinä

Ensimmäisenä äitienpäivänäni heräsin kuudelta. Sain keltaisia ruusuja ja söin Daim-kakkua. Sain päälleni puklua, kuolaa ja valikoiman soseita. Nauroin ja kuuntelin maailman suloisinta naurua. Silitin, halasin ja pidin sylissä. Minua vedettiin tukasta, puristettiin kasvoista ja läpsittiin käsillä. Väsähdin ja piristyin. Sain rakastaa ja olla rakastettu. On pakahduttavan ihanaa olla äiti juuri meidän pienelle pojalle.

Haluaisin sanoa vielä niin paljon enemmänkin, mutten millään saa ajatuksia puettua sanoiksi asti. Ehkä joskus myöhemmin onnistun kirjoittamaan postauksen siitä, miltä tuntuu olla äiti ja mitä ajatuksia tämä ensimmäinen äitienpäivä herätti. Nyt jätän tämän postauksen kuitenkin tähän ja laitan vielä loppuun eilen kirjoittamani runon. Se tiivistää ajatuksiani edes vähän.

Silmissä tuikkiva katse,

kysyvä ainakin.
Mikä on tämä maailma,
mihin tupsahdin?
Auta äiti, on kylmä,
ota minut syliin,
pidä ihan lähellä.

Silmissä lämpöinen rakkaus,
kai pelkoakin.
Kuka on tämä pieni,
jonka juuri synnytin?
Miten ikinä riitän,
minä mietin,
silti minä sinusta kiitän.

Silmissä kimaltavat kyyneleet,
meillä kummallakin.
Miten tämä tilanne
näin päättyikin?
Kumpikaan ei osaa lopettaa,
sinut syliini puristan,
kun en osaa muutakaan.

Kai äitiys opettaa?

Kuulumisia pienen tauon jälkeen

Pieni blogihiljaisuus on johtunut siitä, ettei ole ollut aikaa, mutta myös siitä, ettei ole oikein huvittanut kirjoitella. Ei ole ollut mitään erityistä asiaa tai aiheita mielessä ja vanhat luonnoksetkaan ei jotenkaan ole tuntuneet ajankohtaisilta. Nyt asiaa on kuitenkin kertynyt sen verran, että saa yhden kuulumispostauksen aikaiseksi.

Aloitetaan vaikka yhdestä uudesta etapista eli viljojen (toistaiseksi vain kauran) lisäämisestä ruokavalioon. Vauvalle sopivien kaurapuurohiutaleiden löytäminen oli kyllä haaste, kun melkein kaikkiin oli lisätty maitoa tai maitojauhetta, mitä ei vielä viiden kuun iässä saisi antaa. Löysin onneksi lopulta Hollen hiutaleet, jotka ovat ihan vain sitä itseään hienonnettuna. Nämä on myös helppo valmistaa, kun ei tarvitse kuin keittää kiehuvaa vettä ja sekoittaa. Toki ihan perinteiset "aikuisille" tehdytkin puurot käy, mutta on helpompaa, kun puuro on valmiiksi hienojakoista.

Kiinteisiin liittyen hankittiin äskettäin käytettynä baby set Stokken tuoliin. Nyt kun selkä on paremmin tuettuna ja istuma-asento muutenkin parempi, päätettiin ottaa syöttötuoli käyttöön 5,5 kuukauden iässä. Kolmella harsolla vauva on siinä lähes yhtä tuettuna kuin sylissäkin ja pysyy hienosti pystyssä. Soseiden syöminen on ollut paljon mukavampaa näin! Ihanaa, kun tulee uusia taitoja ja etappeja, mutta kyllä tämä ajankulu välillä ihan hirvittää. Syömme tällä hetkellä neljästi päivässä: aamupuuro marjasoseella, kasvissose, hedelmäsose ja iltapuuro marjasoseella. Noin 1-2 ruokalusikallista kerrallaan. Lihat otetaan mukaan vasta puolen vuoden iässä.

Sitten päästään aiheeseen, mikä on myös yksi syy blogihiljaisuuteen eli ajanpuute. Se on johtunut osin siitä, että poitsun päiväuniajat on vähän lyhentyneet, mutta ennen kaikkea siitä, että olen alkanut ommella lastenvaatteita. Hurahdin siihen ihan täysin ja siinä missä ennen kirjoitin aina blogia omalla-ajallani, käytän sen nyt mieluummin ompeluun. Tämä on havaittavissa myös ylläolevan kuvan kaaoksesta. Olisipa ompeluhuone. :D Nyt on tosin ollut taukoa ompelusta, koska puolat pääsivät loppumaan. Odottelen jälleen postia.

Vaatteista puheen ollen: myös lemppari kirppikseni Taika avattiin taas tauon jälkeen maanantaina. Oli pakko lähes heti mennä kiertelemään sinne, koska meillä alkoi seuraavan koon vaatevarastot ehtyä. Löysinkin sitten lähes uudenveroisen Name Itin softshell-haalarin, kevätpipon ja uimavaipan. Oli siis hyvä reissu! Prismasta taas löytyi hyvästä alesta Blaan jumpsuit, meillä kun alkaa edellinen Muumi käydä jo pieneksi. Poika kasvaa kyllä ihan hirveän nopeasti. Vielä puuttuu kyllä 74-koon bodeja, niitä kun en toistaiseksi ole aikeissa ommella itse.

Päivät meillä on nyt pitkälti kuluneet kotona samalla kaavalla. Nyt tosin, kun koronarajoituksiakin aletaan hiljalleen purkaa, ollaan itsekin otettu vähän höllemmin. Nähty osaa (riskiryhmään kuulumattomista) isovanhemmista ja kertaalleen käytiin myös kaupassa koko perhe. On ihanaa vaihtelua, että vauvakin näkee välillä muutakin kuin kotia. Hän on nyt alkanut vierastaa vähän paikkojakin, mutta onneksi vielä ainakin tottuu niihin hetken katseltuaan. Kauppareissu sujui tosin yllättävän hyvin. Hän vain katseli kiinnostuneena ympärilleen omasta kaukalostaan.

Nyt on myös ollut aivan ihania kelejä. Laitettiin meidän parveke kuntoon ja ollaan voitu viettää välillä sielläkin aikaa sisävaatteissa. Lisäksi nyt kun vauva alkaa olla isompi, ollaan voitu ulkoilla myös hänen ollessa hereillä. Käydä kävelyllä tai jossain ulkona istumassa. Kokeiltiin mm. yhdessä keinumista meidän pihalla. Ihanaa, kun ei tarvitse enää olla vain sisällä päivät pitkät.

Kaikkiaan meillä on mennyt tosi kivasti. Rokotusten jälkeen ei tällä kertaa onneksi tullut pahoja oireita, edes rotarokotteesta. Muutama itkuinen yö ja yksi huutoilta, mutta siihen se jäikin. Viimeksi kun tätä samaa kesti pari viikkoa. Nyt poika alkaa olla jo ihan oma itsensä ja onkin ollut ihanan nauravainen ja hyväntuulinen viime aikoina.

Siinäpä ne suurimmat kuulumiset taisi olla. Tuntui kyllä jotenkin kankealta tämä kirjottaminen tauon jälkeen. Varsinkin, kun tämä Bloggerin kirjoitusosio on muuttunut, enkä tykkää kyllä tästä uudesta yhtään. Vaikea hahmottaa tekstiä ja kirjoittaa, puhumattakaan kuvien lisäämisestä... Mutta ehkä tähänkin tottuu. :)