Kauanko 4kk-hulinat oikein voi kestää?

Okei, en rehellisesti kylläkään usko, että meillä on kyse enää pelkästään hulinoista, mutta ikä kyllä yhä täsmää. Kaikki unisekoilu alkoi noin kolmen kuukauden kehitysiän kohdalla ja jatkuu yhä nyt neljän kuukauden kohdalla. Joku joskus helpottava vaihe tämä toivottavasti kuitenkin on.

Yöt meillä menee nyt niin, että menimmepä nukkumaan milloin hyvänsä vauva nukkuu noin puoleen yöhön kahden tunnin pätkiä ja siitä edespäin tunnin. Maito kelpaa kuitenkin vain parin tunnin välein, muulloin auttaa yleensä kun kääntää selältä masulleen tai toisin päin, ja joskus tarvitaan vähän silitystä. Kävin juuri lukemassa blogista, että esikoisella oli täysin sama tilanne samassa iässä.

Hyvä yö tarkoittaa meillä siis nykyään sitä, että vauva herää 1-2 tunnin välein, mutta ei herää itkien vaan uni jatkuu helposti imettämällä. Huono yö tarkoittaa sitä, että jokainen herätys sisältää lisäksi x-ajan itkujen sammuttamista ennen kuin imetys tai uudelleen nukahtaminen onnistuu. Heräämisten määrä on siis aika vakio ja uskon että on vielä pitkään, nämä jäi esikoisellekin hulinoista päälle. Mutta jos nyt edes noista itkuista päästäisiin, kiitos.

Lisäksi meillä hulinoidaan nukahtamisissa ja heräämisissä. Voin tosin vihdoin ilokseni ilmoittaa, että kaikki illat eivät enää ole huutoa! Tähän asti illat meni niin, että makkariin mennessä alkoi armoton raivohuuto, jota kesti vartista 1,5 tuntiin. Nykyään enää ei - nukutukset menee useimmiten aika kivasti. Mutta nukahtamisen jälkeen unta riittääkin sitten vain kaikkea vartin ja tunnin väliltä, jonka jälkeen vauva avaa silmänsä ja ilahtuu "ai hei, säkin oot täällä, noustaanko?" Jos häntä yrittää saada uudelleen nukahtamaan, alkaa armoton itku, mutta ei hän oikein olkkarissakaan jaksa olla enää valveilla, vaan - rumpujen pärinää - huutaa.

No, sitten ne aamuheräämiset. Ne menevät kahdella eri tavalla - ei välimuotoja. Hän joko nukkuu hyvin 6-7 asti ja herää iloisesti höpöttelemällä. Nämä ovat aivan ihania aamuja ja herätyksiä. Tai sitten, toinen yhtä usein toistuva vaihtoehto on se, että hän herää 4-5 aikaan ja huutaa. Huutaa niin paljon, että mikään muu ei auta kuin luovuttaa ja nousta ylös. Aloittaa päivä siitä ja mennä jo noin tunnin päästä ekoille päikkäreille.

Päikkäreistä puheen ollen, ne sentään edes sujuvat nykyään hyvin. Ainakin yhdet, yleensä päivän ensimmäiset, ovat kestoltaan aina kaksi tuntia ja loput tunnin ja kahden väliltä. Hän myös nukahtaa päikkäreille suht helposti vain pienen huudon kautta, kunhan aika on oikea. Häntä ei siis missään nimessä pidä yrittää nukuttaa ennen kuin hän on selvästi väsynyt, yleensä vasta kahden tunnin hereillä olon jälkeen. Silloin nukutus onnistuu hiukan vain vaunuja kiikuttamalla.

Välillä mietin, oliko se näin hirveää esikoisenkin aikaan, mutta en muista. Lohduttaudun siis sillä, että ehkä vuoden päästä tästä en muista enää tätäkään. :D Aika raskastahan tämä alkaa olemaan, mutta kai se joskus helpottaa. Meillä on myös hyvin satunnaisesti oikeasti hyviäkin öitä, kuten nyt kun vauva nukkui ekan pätkän viisi tuntia putkeen (mitä?!). Näiden parempien unien avulla saa sitten taas hyvin virtaa tuleviin päiviin ja öihin. Viimeksi nautimme tästä pitkästä unipätkästä kaksi viikkoa sitten. Naurattaahan se enemmän kuin itkettää.

Semmoiset hulinat siis täällä meneillään, tsemppiä kaikille muillekin hulinavauvojen vanhemmille!