Rakkaudesta kirjoihin

Välillä jotain muutakin kuin unta, rytmejä ja unikoulua! Eli kirjoja.

Rakastan kirjoja, etenkin kun puhutaan lastenkirjoista. Jos ne ei olisi niin kalliita ja veisi niin kamalsti tilaa, ostaisin niitä niin paljon, ettei tarvitsisi koskaan enää käydä kirjastossa. Aina löytyisi kotoa uutta luettavaa. Vaikka on niissä kirjastoreissuissakin tietty oma hohtonsa. En tosin enää aikuisiällä ole vaivautunut yksinäni siellä käymään, mutta omassa lapsuudessa oli aina kiva käydä kirjastossa perheen kanssa ja lainata isot kasat uusia kirjoja. Luin itse paljon vielä yläasteellakin, mutta lukiossa lukeminen jäi, enkä ole sen jälkeen saanut sitä enää herätettyä uudelleen henkiin. Harmi, pitäisi kyllä!

Lukeminenhan on tunnetusti myös erittäin tärkeää, ei vain kivaa yhteistä puuhaa. Esimerkiksi Satakieli on listannut 10 syytä lukea lapselle ja Lue lapselle- hankkeen sivuilta löytyy erilaisia artikkeleita aiheesta. Lapselle lukeminen mm. vaikuttaa lapsen lukutottumuksiin, laajentaa sanavarastoa ja tukee vuorovaikutusta. Tässäpä myös linkki aivan tuoreeseen uutiseen, josta selviää, että jos lapselle luetaan päivittäin, hän voi saada koulussa jopa vuoden etumatkan muihin verrattuna (tehdyssä tutkimuksessa paremmat pisteet).

Mulle onkin ollut aina itsestäänselvää, että kun saan joskus omia lapsia, tulen lukemaan heille paljon. Ainakin iltasadun, mutta mielellään enemmänkin. Toki vähän jännitti, että mitä jos oma poika ei tykkääkään kirjoista, mutta ainakin toistaiseksi pelko on ollut turha. Tietenkin asia voi vielä muuttua, kun ikää tulee lisää, mutta ei murehdita sitä vielä. Alettiin lukea kirjoja pojan ollessa kolmen kuukauden ikäinen ja siitä asti ollaan luettu niitä päivittäin.

Nykyään ei tarvitse sanoa kuin "luetaanko kirjaa" ja pojan suu kääntyy hymyyn. Hän tykkää katsella kuvia ja tarkasteleekin niitä usein pitkään. Se on niin huvittavan näköistä, kun hän ottaa pienen kirjan kätösiinsä ja vetää sen ihan naamansa lähelle, jotta varmasti näkee. Myös sivujen kääntäminen on pojan mielipuuhaa. Yleensä luen hänelle kirjojen lyhyet lorumuotoiset tekstit ääneen, mutta nyt olen alkanut myös ihan vain sanoittaa kuvia ja kysellä pojalta, mitä kuvissa on.

Mulla oli myös periaate, että kirjoja ei syödä ja laiteta suuhun tai kohdella muuten kaltoin, mutta siitä olen vähän lipsunut. Ihan vain, koska en jaksanut jatkuvasti sanoa, ettei saa syödä kirjaa. :D Kyllä tästä vielä ehtii oppia pois, kun ikää tulee lisää. Pidetään lukemisessa muutenkin mukava ja rento ote. Jos joskus lukemisen ja katselun sijaan poika lähinnä haluaa käännellä sivuja ja pyöritellä kirjaa käsissään, se on sitten sen lukuhetken tarkoitus. Mutta useimmiten me kyllä ihan oikeastikin luetaan kirjoja niillä leikkimisen sijaan.

Tällä hetkellä meidän pojan lempikirjat ovat Huhuu pöllö puhuu, Tuomo Kuormuri, Ensimmäinen leikkikirjani ja Arvausleikki. Näissä on kaikissa lorumuotoinen lyhyt teksti ja värikkäät kuvat. Paitsi pöllökirjassa värit on aika vaaleasävyiset. Luukkukirjoista poika myös tykkäisi hirveästi, mutta lähinnä, koska luukkuja on kiva maistella ja rapsuttaa. Lukemista se hieman häiritsee, ja uskon luukkukirjojen olevan hitti vielä muutaman vuoden päästäkin, joten pyrin säästämään nämä myöhemmäksi. Olisi sääli, jos kaikki luukut olisi irti siinä kohtaa, kun poika oikeasti ymmärtää luukkujen idean.

Ollaan tähän mennessä ostettu pojalle omia kirjoja lähinnä alennusmyynneistä tai kirppikseltä. Niitä on nyt noin parikymmentä, joista osa odottaa vielä kasvamista. Kirppikseltä ostaisin kirjoja mielelläni enemmänkin, mutta niitä ei jostain syystä oikein ole ollut tarjolla. En tiedä, meneekö lastenkirjat sitten käytössä aina niin huonoon kuntoon vai mistä oikein kiikastaa.

Saa muuten vinkata hyviä kirjoja ihan pienille ja miksei isommillekin! Itse tykkään eniten kirjoista, joissa on kaunis tai yksityiskohtainen kuvitus ja laadukas teksti. Yllättävän usein lastenkirjoissa teksti on tosi heikkolaatuista, varsinkin suomennoksissa. Tarkoitan siis tönkköä ja yksipuolista tekstiä. Ymmärrän, että lastenkirjoissa on käytettävä selkeää ja helppolukuista kieltä, mutta silti teksti tökkii joissain kirjoissa tosi pahasti, on ihan selkeitä virheitä ja tarinakin on köyhä. Esimerkkinä vaikka tämä Huhuu pöllö puhuu. Jo ensimmäisellä sivulla lukee pössu. Tässä on tekstiä kourallinen ja silti possu on kirjoitettu väärin, eikä sitä ole kukaan huomannut.

Tällä hetkellä meillä olisi vielä joku tunnekirja hakusessa, missä olisi selkeät ja kivat kuvat eri tunteista. En myöskään malta odottaa, että pääsisin jo hamstraamaan joulukirjoja ja lukemaan niitä aina joulun alla. Ai että! Enkä kyllä sitäkään, että päästään lukemaan pidempiä tarinoita yhdessä. Varsinaiset iltasatukirjat odottelevat vielä hyllyllä. Toivottavasti lukuinto säilyisi pojalla pitkään.

Luetteko te lapselle?