Tervetuloa seuraamaan meidän päivää. Vaikkakin valitsemani päivä sattui tällä kertaa olemaan melko huono ja raskas puolesta päivästä eteenpäin. Oikeastaan aivan totaalinen pohjanoteeraus, minkä mieluiten vain pyyhkisin kokonaan muistista. Se ei mukaile lainkaan meidän tämän hetken normaaleja päiviä. Jos siis jaksaisin, pyyhkisin kaiken jo kirjoittamani tekstin pois ja tekisin uuden koosteen huomisesta. Mutten halunnut tehdä niin, koska näissä on niin iso homma ja olin jo ennen päivän muuttumista surkeaksi ehtinyt kirjata ylös noin puolet siitä. Mennään siis tällä!
Aiemmat postaukset aiheesta:
Tiistai 21.7.2020
5.50 Herään kitinään vieressäni. Vauva heiluu levottomasti, odotan, josko hän nukahtaisi itse uudelleen. Pian kasvoilleni osuu kuitenkin pieni käsi poskea puristelemaan. Vauva jäi viereeni viime imetykseltä, joka oli muistaakseni noin klo 5.20. Imetys oli tosin vain epätoivoinen yritys pitkittää aamuamme edes vähäsen ja hetken se näemmä onnistuikin. Makoilen vielä hetken sängyssä silmät kiinni, vauva touhuaa vieressä tutillaan. Yleensä hän aloittaa heti juttelun, mutta nyt hän on hiljaa, kunnes toivotan itse hänelle huomenet. Sen jälkeen hänkin vähän juttelee omalla kielellään.
6.10 Noustaan aamutoimiin. Vaihdetaan vaippa, putsataan vaippa-alue. Rasvataan jalat, pestään ja rasvataan posket. Harjataan hampaat. Vaihdetaan päivävaatteet. Poika on vähän väsyneen oloinen, ei ole niin virkeä ja juttelevainen kuin yleensä.
6.25 Otan kupin kahvia ja selaan somet, kuten aina. Vauva makoilee lattialla viltin päällä ja tutkii Kettu Repolaista. Tämän jälkeen leikitään yhdessä, välillä makoillen, välillä istuen. Kun kello lähenee seitsemää, laitan vauvan hetkeksi kävelytuoliin touhuamaan, jotta saan rauhassa tehdä hänelle aamupuuron.
7.10 Syötän vauvalle kaurapuuroa, jossa on omena-banaanisosetta. Se maistuukin jälleen hyvin, yhteensä sitä on noin desin verran.
7.15 Vauva katselee vielä syöttötuolissaan, kun tiskaan tuttipullot ja tyhjennän sekä täytän tiskikoneen.
7.25 Yritän imettää sohvalla, kuten aina teen ruoan päälle. Vauva kokeileekin imeä pari kertaa, mutta toteaa ilmeisesti, ettei maistu ja alkaa tutkia varpaitaan. Ennen maito on maistunut aina ruokailun jälkeen, mutta viime aikoina annosten suurentuessa yhä huonommin. Hetken päästä imetyksestä alkaa kiukku, johon ei auta oikein mikään. Vauva on selvästi jo väsynyt.
7.30 Vien vauvan sänkyyn. Annan tutin ja peittelen. Toivotan hyvät yöt ja poistun. Kuuntelen hetken oven takana ja menen sitten puuhaamaan lähettyville pieniä kotitöitä. Huoneesta kuuluu vähän puhinaa ja kitinää. Kello 7.34 käyn laittamassa tutin uudelleen suuhun, kun kuulen vauvan äänestä sen tippuneen. Kello 7.39 vauva makaa jo ihan rauhassa paikoillaan. Hän on laittanut tutin itse takaisin suuhun - väärinpäin. En silti käy kääntämässä sitä, ettei hän havahtuisi liikaa.
7.40 Luulen vauvan jo nukahtaneen ja menen laittamaan itkuhälytintä päälle, mutta hän on sittenkin hereillä silmät täysin avoinna. Käännänkin siis vain tutin oikein päin ja peittelen. Poistun. Kello 7.45 kurkin taas ensin ovenraosta: vauva on nyt kääntynyt kyljelleen ja on silmät kiinni. Hiippailen laittamaan itkuhälyttimen, mutta hän havahtuu siihen eli ei nukukaan. Laitan silti hälyttimen ja poistun kirjoittamaan blogia hälytintä kuunnellen. Hiljaista on. Kello 7.50 käyn katsomassa vielä kerran. Vauva nukkuu, ja tutti on taas väärin päin suussa. Suljen oven, otan kahvia ja palaan blogin pariin.
9.10 Hälyttimestä kuuluu kahinaa, muttei itkua. Odottelen rauhassa, jos kyse onkin vain kyljen kääntelystä. Kahina loppuukin itsekseen. Käyn silti vielä hetken päästä kurkkaamassa oven raosta, nukkuuko vauva. Oven takaa kuulen hentoista höpöttelyä: "pääpää". Vastassa on iloinen poika. Etätyötä tekevä isikin tulee meitä makkariin tervehtimään.
9.20 Imetän, vaikken enää normaalisti tee niin muuten kuin soseiden yhteydessä. Nyt teen, koska puuron jälkeen maito ei maistunut lainkaan ja haluan kuitenkin turvata riittävän maidonsaannin. Vauva syö jonkin verran.
9.30 Leikitään lattialla ja syön samalla oman aamupalani. Poika on virkeä ja tyytyväinen.
9.50 Otetaan 8 kk -kuvia keittiön lattialla, koska se on tällä hetkellä ainoa vähän valoisampi huone. Sen jälkeen puetaan ulkovaatteet, vaikka ulkona näyttääkin sateiselta. On kuitenkin ihanaa päästä ulos edes kerran päivässä, joten uhmaamme säätä.
9.55 Mennään ulos. Keinutaan pihalla pari minuuttia, kunnes alkaa sataa. Ehditään juuri suojaan kaatosateelta ja jäädään hetkeksi katselemaan sitä.
10.15 Palataan sisälle. Leikitään.
10.35 Vauva menee hetkeksi kävelytuoliin, että saan hänen ruokansa lämmitettyä. Kello 10.40 syödään. Tarjolla on eilistä kalkkunamaissiperunasosetta, mutta koska sitä on jäljellä niin vähän, laitan lisäksi karjalanpataa. Vauva syö hienosti sileän kalkkunasoseen, mutta karjalanpadan kohdalla vain kaksi lusikallista, kunnes menee hermot. Hän ei tykkää kokkareisesta soseesta.
10.45 Imetän sohvalla. Vauva syö hyvin. Sen jälkeen hän vähän kiukkuaa, mutta rauhoittuu onneksi sylissä ja tutkii hupparini naruja.
10.55 Isi viettää kahvitaukoaan vauvan kanssa. He istuvat keittiön pöydän ääressä ja tutkivat tietokoneen näppäimistöä. Ostettiin vauvalle ihan oma näppäimistö, kun hän oli aina niin kiinnostunut meidän näppiksistä. Tauon lopussa vauvalle tulee kuitenkin pieni kiukku, ja hän hieroo silmiään. Vaikuttaa siis väsyneeltä. Luetaan kuitenkin vielä hetki kirjaa, kun kello on niin vähän.
Tästä alkaa päivän raskain osuus. Normaalisti tässä kohtaa veisin vauvan nukkumaan ja hän nukahtaisi kymmenessä minuutissa ihan itse ilman minkäänlaista ongelmaa. Joisin keittämäni kahvin, kirjoittaisin vähän blogia ja hakisin tunnin tai kahden päästä levänneen iloisen vauvan takaisin yhteisiin puuhiin. Normaalisti. Mutta ei tänään.
11.05 Laitan vauvan sänkyyn, annan tutin ja peittelen. Jään käytävään kuuntelemaan, miten nukahtaminen sujuu. Kuuluu vähän ähinää ja mutinaa, lopulta nauruakin. Käyn välillä pyörähtämässä keittiössä, joka on ihan makkarin vieressä. Kello 11.13 kuulen, kuinka vauva leikkii tutillaan. Käyn laittamassa sen takaisin suuhun ja poistun. Pian palaan laittamaan sen uudelleen, kun kuuluu kitinää ja poistun taas. Sitten alkaakin kova itku. Palaan ja nostan vauvan syliini. Rauhoittelen ja palautan sänkyyn, mutta hän ei vaikuta enää yhtään väsyneeltä. Noustaankin ylös.
11.15 Leikitään lattialla, vauva on tyytyväinen. Ehkä hän ei ollut vain tarpeeksi väsynyt. Puoli kahdeltatoista laitan perunat kiehumaan.
11.35 Toinen nukutusyritys samoin rutiinein kuin aiemmin. Vauva ei kyllä nytkään vaikuta kovin väsyneeltä, mutta ajallisesti hänen pitäisi jo olla. Mutta ei ole. Yhtä reisille menee tämäkin nukutusyritys. Kello 11.42 käyn laittamassa tutin uudelleen suuhun. Sen jälkeen homma meinaa mennä taas huudoksi, eikä vauva edes yritä nukahtaa. Nostan hänet jälleen pois sängystä. Huomaan hermojeni olevan jo vähän koetuksella.
11.45 Laitan vauvan hetkeksi kävelytuoliin ja istun itse sohvalle selaamaan puhelinta. Tarvitsen hetken hermoloman. Mikään ei mene niin pahasti tunteisiin kuin nukkumaanmenon kanssa pelleily, vaikka tiedän kyllä, ettei vauva sitä tahallaan tee. Sitä vain aina ehtii jo ajatuksissaan kohta koittavaan levähdystaukoon, mutta sitten siitä ei tulekaan mitään, vaan huomaatkin rauhoittelevasi huutavaa vauvaa kaikin keinoin.
11.50 Mies tulee pieneksi hetkeksi vauvan kanssa ja ottaa hänet mukaansa parvekkeelle.
12.00 Syön perunoita ja eilistä makkarakastiketta. Vauva odottaa sillä aikaa vieressäni ja syö lelujaan. Lopulta hän alkaa kitistä. Kokeilen laittaa hänet siis vielä kerran nukkumaan. Tai niin luulen.
12.15 Yritän siis laittaa hänet unille kolmannen kerran. Huudoksihan se menee. Kokeilen imettääkin, mutta mikään ei auta - paitsi lopulta makkarista poistuminen. Nyt loppui kyllä oma jaksaminen, huomaan, että olen itsekin unien tarpeessa. Mieskin kokeilee vielä pienen hetken nukuttaa vauvaa, muttei vauva näytä yhtään siltä, että voisi nukahtaa. Huuto meinaa taas alkaa.
12.35 Noustaan ylös. Mies on menossa vielä suihkuun ruokatuntinsa päätteeksi, joten hän ottaa vauvan mukaansa antaen minulle vielä pienen tauon. Ei se tosin juurikaan auta, koska väsyttää. Ja ärsyttää. Tässä on nyt periaatteessa jo 1,5 tuntia yritetty vauvaa nukkumaan. Hän ei nuku, mutta on silti huonolla tuulella ja väsynyt. Tekisi mieli jättää vauva keskelle lattiaa ja painua itse nukkumaan tulpat korvissa. En tee niin, mutta mieleni tekisi.
12.45 Vauva tulee takaisin suihkureissulta ja otan hänet olohuoneeseen viereeni. Hän leikkii sitterissään leluillaan. Yksin. Juuri nyt en jaksa yhtään olla se hyvä äiti, joka olen 99 prosenttia ajasta. Juuri nyt olen tosi huono ja väsynyt äiti, joka ei jaksa kommunikoida vauvansa kanssa. Ei vain jaksa. Kunnes tulee huono omatunto. Vilkaisen vauvaa, joka vähän taas kitisee. Vastaan hänelle jotain niinkin fiksua kuin "kannattaisi varmaan nukkua, jos väsyttää". Ai että, miten kypsää. Vähän nolottaa. Juttelen hänelle jotain mukavia perään.
12.50 Vauva alkaa itkeskellä, joten nostan hänet syliini. Alkaa kova huuto. Ärsyyntymiseni vaihtuu sääliin ja suruun. Voi pieni rakas, kun en osaa auttaa. Kokeilen nukuttaa hänet vielä neljännenkin kerran. Huuto alkaa jo heti makkariin mennessä. Pidän vauvaa sylissä. Keinutan, silitän, laulan... Huuto jatkuu. Päätän lähteä nukuttamaan hänet ulos vaunuihin.
13.10 Puen vauvalle housut jalkaan. Päätän kuitenkin vielä imettää hänet sohvalla, koska viime kerrasta on jo aikaa. Vauva imee muutaman kerran ja nukahtaa sitten rinnalle. Tätä ei ole tapahtunut moneen kuukauteen muulloin kuin öisin. Kyllä, väsynythän se oli.
13.20 Siirrän vauvan pinnasänkyyn, ja sinne hän jää. Voisin nyt joko mennä itsekin nukkumaan tai keittää kahvia ja levähtää koneen äärellä. Päätän valita kahvin. Väsymys vaivaa kyllä edelleen, mutta tarvitsen nyt hengähdystauon enemmän kuin unta. Jos menisin nukkumaan, nukahtaisin luultavasti juuri ennen kuin vauva jo herää, ja olisin näin vain entistä väsyneempi. Toivottavasti illasta tulisi edes vähän siedettävämpi ja normaalimpi. Tuleekohan vauvalle lisää hampaita? Jostainhan tämän käsittämättömän käytöksen täytyy johtua.
14.55 Vauva herää huutaen. Itku jatkuu vielä sylissäkin, eikä meinaa heti loppua. Antaisin mitän vain, että saisin vauvan olon paremmaksi, mikä häntä sitten ikinä vaivaakaan. Sohvalla sylikkäin silitellen vauva viimein rauhoittuu. Luetaan hetki kirjaa. Hän alkaa hiljalleen jutella ja olla enemmän oma itsensä.
15.05 Lämmitän porkkana-quinoasosetta. Hän syö purkista puolet eli noin 0,5 dl. Enemmänkin maistuisi ja tulee taas kova huuto, kun vien tyhjän kipon pois. Annan päälle pullosta korviketta 125 ml, hän juo siitä 100 ml, kunnes on kylläinen. Sen jälkeen vauva vaikuttaa tyytyväiseltä.
15.20 Leikitään lattialla makoillen, olen vauvan vierellä. Hän kitisee aina välillä.
15.25 Käydään vaihtamassa vaippa, jonka jälkeen oleillaan ja leikitään hetki olkkarissa. Taas kitinää.
15.40 Lähdetään ulos. Ilma on muuttunut helteiseksi. Keinutaan ja ollaan hiekkalaatikolla, vauva viihtyy hyvin, eikä kitise yhtään. On kuitenkin niin kuuma, että lähdetään pian sisälle päin.
16.20 Tullaan takaisin sisälle. Vauva alkaa itkeä heti, kun kannan hänet olkkariin, vaikka on yhä sylissäni. Rauhoittuu kuitenkin, kun laitan hänet istumaan lelujen kanssa. Itku tulee kuitenkin herkästi uudelleen vähän kaikesta, etenkin aina, jos kävellään muualle ja palataan olkkariin.
16.30 Päätän antaa kipulääkettä. Pakko kokeilla, auttaisiko se. Vauva ei ole yhtään oma itsensä ja itkee ihan kaikesta.
16.40 Vauva on isän kanssa ja kirjoitan itse tätä blogitekstiä eteenpäin. Vauva ei toistaiseksi itke, vaan viihtyy leikissä isin kanssa. Myöhemmin mies saa vauvan jopa nauramaan. Ehkä kipulääke tehoaa tai vauva oli vain kyllästynyt omaan naamaani. Niin tai näin, näinä hetkinä olen kiitollinen siitä, että saan jakaa arjen mieheni kanssa. Käyn itse vielä lopuksi suihkussa ja syön toisen kerran lämmintä ruokaa.
17.20 Vauva syö miehen kanssa iltapuuron banaani-omenasoseella.
17.35 Menen leikkimään vauvan kanssa. Hän jaksaa leikkiä hyvin ilman kitinöitä, muutaman kerran pyytää syliin.
18.00 Tehdään iltatoimet eli hampaiden harjaus ja vaatteiden sekä vaipan vaihto. Kun alan laittaa uutta vaippaa, iskee kiukku eli tulee taas itku. Mutta tämä nyt tapahtuu muutenkin joka ilta.
18.10 Laitan vauvan kantoreppuun, josko hän rauhoittuisi siihen. Hän viihtyykin suhteellisen hyvin tuttia syöden. Kiertelemme asuntoa ympäri.
18.25 Vauva alkaa haukotella. Annan pullosta 120 ml korviketta ja luemme iltasadun. Vauva on melko rauhallinen, väsyneen oloinen.
18.30 Laitan pojan sänkyyn. Annan tutin, peittelen ja toivotan hyvät yöt. Menen käytävään kuuntelemaan. Hän höpöttelee pirteän oloisesti. Jätän hänet höpöttelemään ja siivoan nopeasti olohuoneen lelut järjestykseen. Silloin alkaa kuulua itkukitinää.
18.35 Yritän peitellä pojan uudelleen, annan tutin ja toivotan hyvät yöt. Kun yritän lähteä, hän alkaa huutaa. En joudu nostamaan häntä syliin, mutta huuto alkaa aina uudelleen, jos meinaan nousta. Päätän, että tänään unohdan unikoulun ja olen vierellä, kun hän sitä selvästi tarvitsee. Silitän selkää ja juttelen rauhoittavasti, kunnes silmät alkavat vähän lurpsua. Sen jälkeen irroitan ja olen hiljaa vierellä, kunnes olen varma, että hän on nukahtanut.
18.45 Vauva nukahtaa. Peittelen vielä varovasti hänen jalkansa, koska huoneessa on jo vähän viileä. Sen jälkeen poistun huoneesta, otan lasillisen mehua ja tulen koneelle jatkamaan tätä postausta. Pahoin pelkään, että yöstä tulee vaikea. Itse asiassa veikkaan, että vauva herää huutamalla jo ennen kuin tuntiakaan on kulunut. Mutta toivon tietenkin parasta. Jään tekemään itse vielä omia juttujani ennen kuin menen nukkumaan.
20.30 Menen itsekin sänkyyn. Vauva on vähän levoton ja heiluu kyljeltä toiselle, mutta yhä unessa. Selaan puhelinta ja katson videoita.
21.30 Hiippailen vielä iltapalalle. Palaan sänkyyn vielä hetkeksi puhelimen pariin. Odotan, että vauva heräisi vielä syömään, kuten yleensä näihin aikoihin.
21.40 Vauva kitisee. Annan tutin ja hän rauhoittuu siihen. Tapansa mukaan havahtuu kuitenkin pian uudelleen ja alkaa kitistä päästäkseen rinnalle. Imetän ja hän syö ihan hyvin.
22.00 Alan nukkumaan itse.
00.20 Imetän, mutta vauva ei viitsi odotella maidon herumista, vaan torkahtaa jo ennen.
1.45 Vauva kitisee, mutta rauhoittuu pelkällä tutilla.
2.50 Imetän, mutta vauva ei taaskaan jaksa odottaa herumista, vaan torkahtaa ennen.
5.10 Herään siihen, että pienet jalat tömisee pinnasängyn laitoja vasten. Pian alkaa kuulua juttelua. Yleensä yrittäisin sinnitellä kuuteen, jos vauva nukahtaisi uudelleen, mutta nyt hän kuulostaa niin pirteältä, etten jaksa yrittää. Noustaan ylös, tehdään aamutoimet ja leikitään.
5.40 Imetän, vauva syö hyvin. Sitten päivä jatkuu tavalliseen tapaan. Mietin, miten ihmeellistä on, että aina huononkin päivän jälkeen sitä jaksaa taas uskoa seuraavaan parempaan päivään ja tehdä kaikkensa, että päivä olisi hyvä niin itselle kuin vauvallekin.
♥♥♥
Vauvan hereilläoloajat tänään (10 h 35 min):
5.50-7.50, 9.10-13.15, 14.55-18.45, 5.10->
5.50-7.50, 9.10-13.15, 14.55-18.45, 5.10->
Vauvan uniajat tänään (yht. 13 h 25 min, päivällä 3 h, yöllä 10 h 25 min):
7.50-9.10, 13.15-14.55, 18.45-5.10
7.50-9.10, 13.15-14.55, 18.45-5.10
Syömiset (6 kertaa + 4 kiinteää):
9.20, 10.45, 15.10 (pullo) ja 18.25 (pullo), 21.40, 5.40 + aamupuuro 7.10, lihasose 11.40, kasvissose 15.05 ja iltapuuro 17.20
9.20, 10.45, 15.10 (pullo) ja 18.25 (pullo), 21.40, 5.40 + aamupuuro 7.10, lihasose 11.40, kasvissose 15.05 ja iltapuuro 17.20
Että sellainen päivä. Enpä osannut sitä aamulla aavistaa, mutta niin se menee, että välillä päivät on täyttä kultaa ja välillä aivan syvintä suota. Pakko kyllä aina vähän hymähtää niille, jotka sanovat, että "päivääkään en vaihtaisi". Että ihanko tosissaan ette yhtään päivää? Minä kyllä vaihtaisin. Vaikka olihan tässäkin päivässä monta ihanaakin hetkeä. Ei meillä koskaan ole ollut yhtään sellaista päivää, joka olisi ollut aamusta iltaan pelkkää taistelua. Siitä pitää olla kiitollinen.
Mies on tosiaan meidän päivissä myös jonkin verran mukana, koska tekee yhä etätöitä. Joinain päivinä enemmän ja joinain vähemmän. Pääsääntöisesti hän tietysti työskentelee koko päivän, mutta joustavilla tauoilla ehtii aina kivasti seurustella ja olla meidänkin kanssa. Se on kyllä helpotus, varsinkin tällaisina päivinä.
Veikkaan kyllä, että vauva tekee nyt lisää hampaita. Kuola valuu, kädet hakeutuu suuhun ja jos hän ei höpise, suu mupeltaa koko ajan jotakin. Tulisipa ne pian, ettei näitä päiviä olisi useampia! Ikävää, kun toinen kärsii. Toinen syy voisi olla eroahdistus, joka tulee näillä main, kun vauva tajuaa olevansa äidistä erillinen yksilö. Mutta veikkaan silti enemmän hampaita.
Maitoa meni tänään myös melko vähän, yleensä meillä on viisi maitokertaa päivällä ja muutama yöllä. Nyt outojen päiväunien takia päivään ei oikein järkevästi mahtunut enää välipalamaitoa. Kello 17 pintaan olisi voinut antaa, mutta vauva puklaili vielä vanhojakin, niin ajateltiin mennä nyt näin. Hän tankkailee kuitenkin vielä öisinkin, niin en ole huolissani.
Toivottavasti seuraava päivä on vähän helpompi ♥
Voi, päivän kulku kuulostaa niin tutulta! Meidän 6 kk naperon kanssa päivät ovat usein mukavan rutinoituneita, mutta sitten jostain syystä välillä tuntuu että hän päättää ettei tarvitse päiväunia. Niinä päivinä ei todellakaan jaksa olla hyvä äiti vaan tekee minimin ja yrittää selviytyä. Tuo "kannattaisi varmaan nukkua" on tullut tästäkin suusta jonkun kerran tuskaatuneena hetkenä. Kyllähän se hieman helpottaa oloa vaikka ei kyllä millään muulla tavalla tilannetta autakaan. Ja ne yöt! Yksi monista syistä miksi seuraan blogiasi on se että meidän pojilla tuntuu olevan melko samanlaiset yöt. Nämä päiväpostaukset ovatkin olleet minulle parasta vertaistukea. Kiitos kun jaksat niitä kirjoittaa!
VastaaPoistaKiitos kommentista, vertaistuki on paras tuki! :) Väsyneenä ei kyllä jaksa olla niin hyvä äiti kuin tahtoisi ja käytöskin on sitten joskus sen mukaista. Ei kukaan pysty loputtomiin venymään. Onpa kurjaa, että teilläkin on yöt katkonaisia! Niitä ei kyllä toivoisi kenellekään. Jotenkin jännää, miten toiset lapset vaan nukkuvat melkein vastasyntyneestä kokonaiset yöt ja toiset ei vielä vuodenkaan iässä. Tsemppiä teillekin!
Poista