18. heinäkuuta 2020

Parasta just nyt!

Kaikkien valituspostausten perään (pitihän sitä blogitauon jälkeen purkaa ensin kaikki paino harteilta) haluan kertoa, kuinka ihanaa meidän arki tällä hetkellä on. Koska meillä on maailman ihanin pieni poika, jonka kanssa on päivä päivältä kivempaa viettää aikaa.

Ensinäkin on ihan mahtavaa nähdä, millainen persoona tästä pienestä on kasvamassa. En avaa sitä blogissa enempää, koska mun mielestä on ylipäätään väärin ja liian lokeroitunutta kuvailla kenenkään persoonaa yksittäisin sanoin, mutta joka tapauksessa tätä persoonan kehitystä on mahtavaa seurata. Sitä aina luulee tietävänsä, miten vauva mihinkin reagoi, mutta toisinaan hän pääsee yllättämään.



Lisäksi on ihanaa kuulla, miten joka päivä tulee uusia äänteitä ja "sanoja". Vauva on varsinainen papupata nykyään, naapurikin sitä ääneen ihmetteli hiekkalaatikolla istuessa. Välillä tuntuu, että jokin sana sopii jopa tilanteeseen, vaikka sattumaahan se vielä on. Tätä "puhetta" voisin silti kuunnella loputtomasti. Toinen niin tosissaan selittää asioitaan taukoamatta, vaikka kukaan ei mitään ymmärräkään. 

Vauva on nyt alkanut äännähtelemään myös kirjoja lukiessa eli jonkinlaista alkeellista vuorovaikutusta on siinäkin havaittavissa. Hän ikään kuin reagoi siihen, mitä näkee ja kuulee. Kirjoja on muutenkin ihana lukea pienen kanssa, kun hän katselee niitä niin tarkkaan ja vetää välillä kirjan melkein naamaansa kiinni. Hän on alkanut myös naureskella aina, kun käännetään uusi sivu, joita hän osaa yhä kääntää itsekin.

Piiloleikki on myös valtavan suosittu. Hän vetää päälleen lelun tai harson ja silloin pitää kysyä "missä vauva on?" tai "kuka meni piiloon?" Vastaukseksi saa usein kikattelua, kunnes hän tulee esiin. Silloin täytyy muistaa hihkaista "siellä" tai "kukkuu". Leikki toimii myös niin päin, että äiti tai isi menee piiloon.

Leikkejä ylipäätään on helpottanut se, että vauva osaa istua itse. Hän viihtyy niin paljon paremmin lattialla, kun voi tutkia leluja istuen. Samalla voi itse makoilla tai istua häntä vastapäätä ja leikkiä yhdessä. Leikit on pitkälti aika yksitoikkoisia, mitä nyt vähän ollaan alettu rakentaa tornia palikoista. Tai siis minä rakennan ja vauva purkaa. Mutta hiljalleen ne leikkitaidotkin siitä kehittyvät!

Ruokailuhetket on myös mukavia. Vauva tietää aina mitä odottaa, kun pääsee ruokapöytään ja syö hienosti oikeastaan kaikkea. Vain karkeammat soseet pyörii suussa, eikä aina kaikki maistu. Muuten hän availee suutaan sitä tahtia, ettei perässä pysy. Imetyskin sujuu nyt ihan kivasti, imetän aina heti ruuan jälkeen. Asento on kylläkin mielenkiintoinen, mutta toimiva. Makaan itse kyljelläni ja vauva makaa vieressä selällään. Samalla kun hän imee, hän tutkii varpaitaan käsillään. Välillä imetys keskeytyy, koska myös omia varpaita täytyy maistaa välissä. Tietenkin.

Ollaan päästy nyt nauttimaan ulkoilustakin ihan eri tavoin. Vauva viihtyy rattaissa, kun käydään kävelylenkeillä. Ainakin useimmiten. Hän katselee maisemia ja hänelle voi samalla selostaa niitä näitä. Kerran päivässä käydään yleensä myös keinumassa ja hiekkalaatikolla istumassa. Nämä tuo paljon uutta sisältöä päiviin, eikä seinätkään kaadu päälle niin pahasti, vaikka muita menoja ei olisikaan.

Vauva naureskelee ja höpöttelee paljon. Hän hakeutuu jo syliinkin omalla tavallaan: yleensä vieressä ollessan kääntyy kohti ja repii käsillään mun paitaa tai housuja ikään kuin vetääkseen itseään ylöspäin. Odotan tietysti jo sitäkin, että nämäkin kaikki taidot kehittyvät vielä seuraavalle asteelle, mutta juuri nyt haluan nauttia näistä hetkistä. ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti