Vauvan vuorokausi kuukauden ikäisenä

Tässä olisi taas tarkempaakin tarkempi (niin pitkä, etten jaksa itsekään lukea) kertomus meidän päivästä, kun vauva on kuukauden ikäinen. Aiempi päiväkertomus löytyy täältä, sen kirjoitin kun vauva oli kaksiviikkoinen. Ihan tasan kuukauden iässä en halunnut tätä tehdä, koska se osui jouluaattoon ja päivä ei millään lailla ollut meille tavanomainen.

Tosin tämäkin päivä (perjantai 27.12.) on taas ollut hieman poikkeuksellinen aiempiin verrattuna, sillä vauva on ollut tyytymätön, itkuinen ja nukkunut huonosti. Aamupäivällä ajattelin, että teen tämän sittenkin jostain toisesta päivästä, koska tästä päivästä ei vain tule mitään. Sitten mietin, että voi olla ihan hyvä taltioida tällainenkin päivä. Eihän sitä koskaan tiedä, millainen päivä kuukauden ikäisen kanssa on edessä ja joskus päivät ei vaan mene niin kuin toivoisi - näitä vain tulee.

Edellisenä iltana menimme yhdessä nukkumaan klo 21. Vauva nukkui vieressäni ilman unipesää, kuten aina nykyään. Yön aikana vauva heräili melko tarkasti kahden tunnin välein syömään. 

5.30 Vauva heräilee ähisten. Odotan hetken, herääkö hän oikeasti ja vilkaisen kelloa. Kellon katsominen on oleellista, jotta on helpompaa arvioida, mistä ähinät ja itkut johtuvat. Pian ähinä muuttuu vaativammaksi, joten kiepautan vauvan kyljelleen ja syötän hänet. Hän nukahtaa nopeasti syömisen jälkeen uudelleen, kuten nykyään aina öisin. Mutta sitten yllättäen tuleekin hikka, joka saa meidän vauvan aina tosi levottomaksi.

6.00 Vauva on edelleen hereillä ja hikka tekee vauvan itkuiseksi. Kokeilen syöttää, mutta vauva ei suostu imemään. Seuraavaksi kokeilen laittaa tutin suuhun ja peiton korville. Ähinä vähenee ja olo helpottaa, kun vatsa viimein toimii. Klo 6.10 vauva onkin jo unessa. En raaski herättää häntä vaipanvaihdolla, vaan alan itsekin nukkua.

7.10 Vauva herää ja minä herään. Voi pojat, kun olisi maistunut vielä uni. Olen ihan poikki pätkäuniyöstä. Vauva itkee nälkäänsä ja syötän hänet. Hän syö vain hetken. Itku jatkuu kuitenkin vielä, vatsa tuntuu yhä vaivaavan tai ehkä likainen vaippa. Noustaan ylös sängystä kohti kylppäriä. Annan hänen hetken ähistä asiansa valmiiksi hoitopöydällä, ennen kuin aletaan aamupuuhiin.

7.35 Vaippa on vaihdettu ja vauvan aamuputsailut hoidettu. Palataan makuuhuoneeseen sänkyyn, koska mies nukkuu vielä olohuoneessa. En viitsi vielä herättää, koska hän joutuu kuitenkin pian heräämään töihin. Laitan makuuhuoneeseen valot päälle, jotta vauva oppii hiljalleen erottamaan, että nyt ollaan herätty uuteen päivään. Huomaan, että vauva on aika räkäinen yön jäljiltä. Jotenkin maito tuntuu nousevan silloin pahiten nenänieluun ja tekee räkäiseksi. Tiputan nenään keittosuolaliuosta ja imuroin räät Nenä-Fridalla pois. Vauva ei tykkää tästä yhtään ja alkaa itkeä lohduttomasti. Rauhoittuu kuitenkin nopeasti.

7.40 Syötän vauvan taas. Tunnen jo itse piristyneeni. Pahin väsymys on heräämisen hetkellä, mutta olo helpottaa nopeasti, kun nousee ylös. Vauvan aamiaisen jälkeen seurustellaan vielä noin 20 minuuttia sängyssä loikoillen. Vauva on tyytyväinen.

8.00 Herätetään mies olohuoneesta. Hän jää hetkeksi seurustelemaan vauvan kanssa, jotta saan itse vaatteet päälle ja syön myös nopsaa aamupalan.

8.15 Vauva alkaa käydä itkuiseksi nälän takia, joten syötän hänet. Taas.

8.30 Vauva nukahtaa syliin syödessä, mutta herää, kun lasken hänet sohvalle. Hän on ihan virkeänä, joten laitan hänet sitteriin, jotta voin antaa Disflatylia (auttaa ilmavaivoihin). Ollaan annettu tätä nyt vajaan viikon verran aina iltaisin ja kokeillaan nyt ensimmäistä kertaa myös aamulla, koska se on tuntunut auttavan yön vatsaitkuihin. Höpötellään niitä näitä, kunnes vauva alkaa kyllästyä ja aloittaa kitinän.

9.00 Arvelen vauvan olevan jo väsynyt: hän on itkuinen, silmät uniset ja kädet viuhtoo kuin viimeistä päivää. Kiepautan hänet kevyeen kapaloon ja keinutan sylissä uneen. Hän nukahtaa ysin paikkeilla, mutta havahtuu, kun siirrän hänet unipesään. Silittämällä hän kuitenkin rauhoittuu. Kymmenen minuutin päästä hän havahtuu itkemään, itku kuulostaa nälkäitkulta. Taasko? Annan kuitenkin ensin tutin ja silitän lisää, jonka jälkeen hän nukahtaakin kunnolla. Jään lähelle seuraamaan, jatkuuko uni.

9.30 Vauva on nukkunut puoli tuntia. Uskallan hengähtää - ehkä nyt on pidempi unipätkä. Keitän kahvia itselleni, muttei se ehdi edes tippua, kun vauva alkaa huutaa sydäntäraastavasti. Huuto kuulostaa taas nälkäitkulta. Yritän imettää vauvaa, mutta imetyksen jälkeen hän näyttää yhä nälkäiseltä ja itkee. Ei kuitenkaan suostu enää imemään lisääkään. Kahvi jää keittimeen jäähtymään, kunnes automaattiajastus myöhemmin sammuttaa sen. Ehkä ensi kerralla sitten.

10.00 Vauva ei rauhoitu syliin, eikä halua syödä, vaikka vaikuttaa vielä nälkäiseltä. Vaippakin on vaihdettu, eikä  vatsakaan väännä. Hän itkee vaan. Kyllä siinä alkaa itsekin jo itkua tihrustaa, kun mikään ei auta ja toinen itkee kuin hengenhädässä. Aamun väsymys alkaa taas painaa, enkä ole ehtinyt oikeastaan moneen päivään hengähtää ja tehdä mitään omia juttuja joulumenojen takia. Kotikin on vähän sotkuinen ja vaatisi toimenpiteitä. Onneksi mies sattuu olemaan tänään kotona etätyöpäivällä. Hän ottaa vauvan ja vauva rauhoittuu melko pian. Mies ehdottaa, että annetaan vauvalle pullosta 50 ml mun eilen pumppaamaa maitoa, josko ongelmana on vain nälkä. Suostun, vaikka se pahalta tuntuukin. Eikö oma maito enää riitä?

10.15 Vauva rauhoittuu saatuaan maidon, mutta juo sen niin nopsaan, että enempikin olisi maistunut. Kokeilen imettää vielä lisää. Vauva suostuu imemään, mutta tuntuu jäävän yhä nälkäiseksi. Itkuisuus jatkuu.

10.30 Luovutan ja käyn lämmittämässä vauvalle korviketta, koska omaa pumpattua maitoa on enää vain pakkasessa. Mies kokeilee syöttää sen. Vauva syö vain vähän, maito ei enää oikein maistu. Ehkä vatsa on vihdoin täynnä? Kokeilen myös itse pumpata maitoa samalla, kun mies syöttää vauvaa. Haluan tietää, johtuuko vauvan nälkä siitä, että hän raivoaa suihkutisseille eikä siksi syö vai siitä, että maitoa ei vain tule. Pumpatessa näyttäisi siltä, että varastot on aikalailla käytetty loppuun (no jaa, onko se ihmekään kun katsoo tämän aamun imetysmäärää).

11.00 Ollaan vietetty aikaa sohvalla ja asunnossa kävellen. Vauva on ollut nyt osin tyytyväinen, osin itkuinen. Mies ehdottaa jälleen fiksuna, josko laitettaisiin hänet koliikkikeinuun nukkumaan, koska varmasti toista jo väsyttääkin. Hyvä idea, itse jotenkin aina unohdan tuon keinun. Vauva makoilee vieressäni keinussa ja tuijottaa siinä roikkuvaa nallea silmät pyöreinä. Ei itke, muttei kyllä nukukaan. Käytän tämän pienen rauhan ajan tietokoneen äärellä (kätevästi koliikkikeinun vieressä): tilaan netistä lisää tutteja ennen kuin ne myydään loppuun. Vauva kelpuuttaa vain yhden tietyn mallin ja niitä ei myydä enää juuri missään.

11.20 Vauva nukahtaa keinuun. Itse katoan Googlen ihmeelliseen maailmaan ja alan pohtia, voisiko tiheän imun kausi olla taas syynä tähän kaikkeen? Olisi kamala ajatus, että oma maito olisi vain yhtäkkiä riittämätöntä ilman mitään syytä. Käyn Imetyksen tuen sivuilla toteamassa, että ainakin kaikki tiheän imun määritelmät täyttyvät: "Vauva haluaisi vain asua rinnalla. Hän saattaa myös olla tyytymätön ja normaalia itkuisempi. Uni ei ehkä maistu tavalliseen tapaan päivällä eikä yöllä. Vauvan käytös saattaa hämätä epäilemään, ettei äidinmaito enää riitäkään tyydyttämään vauvan tarpeita. Kyseessä on kuitenkin normaali imetykseen kuuluva vaihe, jolla vauva varmistaa maidonsaannin pysymistä sopivalla tasolla jatkossakin." Todella toivon, että kyse olisi vain tästä!

11.45 Päätetään miehen kanssa syödä, kun vauvakin nukkuu. Kun mikro kilahtaa mun ruuan lämpenemisen merkiksi, vauva älähtää jotakin toisessa huoneessa. Mies käy katsomassa ja tulee naurahtaen kertomaan, että siellä se pieni mies makaa keinussaan ja tuijottaa taas silmät pyöreinä nalleaan. :D Ei voi olla todellista! Alan itsekin nauraa. Siis miten se tekee tämän? Ei todellakaan ole mitään liioiteltua urbaanilegendaa, että vauvat herää tasan silloin, kun yrittää itse syödä tai tehdä jotain muuta tärkeää.

11.50 Vauvan vatsaa vääntää, muttei hän varsinaisesti itke. Saadaan miehen kanssa syötyä. Otan vauvan vierelleni sohvalle, hän meinaa jatkaa siinä uniaan. Seuraavaksi hän joko nukahtaa tai alkaa kohta ähistä uudelleen vatsaansa tai likaista vaippaa. Jään odottamaan.

12.15 Vauva havahtuu melkein heti hereille ja on vähän itkuinen. Vaihdetaan vaippa ja palataan sohvalle syömään. Hän syö hyvin 20 minuuttia.

12.50 Vauva vaikuttaa uniselta, koska nukahti rinnalle, mutta herää aina siirrettäessä. Hän on myös vähän kärttyinen: selvästi väsynyt. Lähdemme siis vaunulenkille. Ulkona on ihanan aurinkoinen keli ja pieni pakkanen.

13.10 Ulkona huomaan kuitenkin, että on myös aika kylmä viima. Tehdään vain pieni lenkki ja kotiin palattua siirrän vauvan jatkamaan uniaan parvekkeelle vaunukopassa. Saatiin nimittäin viimeinkin ostettua itkuhälytin, joka mahdollistaa parvekeunet! Toivon, että vauva nukkuisi nyt edes tunnin. Niin itseni kuin vauvankin takia.

14.10 Haetaan vauva sisälle nukkumaan. Hän kun ähisee jo melko useasti kopassaan, vaikka nukkuukin yhä. Ulkona on myös pikkupakkanen, eikä oikein vielä tiedetä, miten vauva kannattaa pukea tai kauanko hän ulkona tarkenee - otetaan varman päälle. Tosin itkuhälytin näytti, että kopan sisällä oli yhä 12 astetta lämmintä. Ei siis kovin kylmä. Riisutaan vauvalta suurimmat vaatteet ja hän jää nukkumaan koppaansa sisälle.

14.30 Olen ehtinyt viettää jo ruhtinaallisesti omaa aikaa, varmaan enemmän kuin viimeiseen kolmeen päivään  yhteensä (joulun pyhät on ottaneet veronsa vierailujen ja vierailijoiden osalta). Saan kirjoitettua tämän postauksen tähän asti ja tiskattua vauvan pullot sekä pumpun. Siivoan myös keittiön pikaisesti ja laitan tiskikoneen päälle. Ihmettelen ja ihailen vauvaa, joka nukkuu yhä. Sen jälkeen palaan koneelle etsimään vauvalle netistä lelukaarta - se pitäisi ostaa pikimmiten. Muokkaan myös tämän postauksen kuvat valmiiksi ja lisään tekstiin. Saan viimein juotua kupillisen kahvia.

15.40 Vauva heräilee. Olipa ihanan pitkät unet! Hän syö 10 minuuttia ja nukahtaa sitten rinnalle. En raaski siirtää pois, vaan pidän sylissä ja jään tuijottelemaan pientä. On se niin ihana!

16.05 Päätän lopulta siirtää vauvan sohvalle unia jatkamaan. Vauva herää siihen. Hän on alkuun ihan rauhallinen, mutta sitten alkaa vatsa vaivata ja itkut lisääntyä. Alan pumpata vauvan jalkoja ja hieroa vatsaa. Samalla laulan hänelle mitä nyt mieleen juolahtaa, kuten Fröbelin palikoiden Pumppulaulua. :D Toisinaan pumpataan jalkoja Kuningas jumppaa -tahtiin.

16.25 Yhtäkkiä vauva rauhoittuu ja tuijottelee vaan. Silitän hänen päätään ja hän nukahtaa. Välillä ähisee vatsan vaivoja, mutta muuten nukkuu niin levollisesti, että pitää ihan tarkistaa, hengittääkö hän. Istun vieressä, enkä uskalla siirtyä, ihmettelen vain tätä mysteeripäivää. Selaan puhelinta ja etsin vauvalle taas Oz Babysta lelukaarta, meillä kun olisi sinne lahjakortti käyttämättä. Lisäksi odotan nälkäisenä, että mies tulee takaisin kaupasta ja Hesburgerista.

17.10 Mies tulee kaupasta. Saadaan kauppatavarat jääkaappiin ja heseruuat lautaselle, kun vauva - yllätys yllätys - herää. Vauva ähisee ja syön nopeasti omat ranskalaiset pois.

17.15 Vauva alkaa huutaa nälkäänsä. Syötän hänet välissä. Sen jälkeen lasken hänet hetkeksi sohvalle ja syön oman hampurilaisen. Vartin päästä, juuri kun saan hampurilaisen syötyä, vauva on jälleen nälkäinen ja itkee.

17.30 Syötän hänet uudelleen nyt toisesta rinnasta, mutta vauva syö vain vähän. Sen jälkeen vauva hermostuu vatsan väänteisiin. Rauhoittuu kuitenkin pian, joten vaihdetaan vaippa ja seurustellaan jutellen niitä näitä. Seuraavaksi tulee miehen vuoro viihdyttää vauvaa. Sinä aikana laitan itse yön ja aamun jutut kuntoon sekä siivoilen taas vähän keittiötä. Käyn lopuksi myös suihkussa.

18.10 Suihkun jälkeen vauvalla on taas nälkä. Hän syö hyvin, maitoa tulee taas kovalla paineella ja paljon. Tuntuu, että vauva lopettaa siksi syömisen vähän kesken. Hän haluaa selvästi lisää, joten vaihdan vielä toiselle rinnalle ja ruoka maistuu siitäkin, muttei enää yhtä ahnaasti.

18.30 Lasken vauvan viereeni sohvalle, hän alkaa ähistä vatsaansa, mutta on kuitenkin ihan tyytyväinen ja rauhassa muuten. Lauletaan ja leikitään viisi pientä ankkaa ja vauva seuraa mun käsiä tarkkaan. Hän on tänään ollut erityisen tarkkaavainen ja alkanut seurata katseellaan ympäristöään. Ensimmäistä kertaa olen huomannut, että hän todella tarkentaa katseensa esimerkiksi kasvoihin tai jopa silmiin. P.S. Tulen kyllä surulliseksi, jos meidän vauva ei tule tykkäämään lauluista! Mun päiväkotityössä ulkoa oppimani laulupankki vaatii tulla käytetyksi myös kotona.

18.40 Vaipan vaihtoon ja isi vaihtoi samalla yöpuvunkin jo päälle. Sen jälkeen takaisin sohvalle seurustelemaan. 18.50 vauva osoittaa nälkämerkkejä, joten kokeilen syöttää. Hän syö vain viitisen minuuttia ja muuttuu levottomaksi. Laitan vierelle ja annan tutin. Siihen hän rauhoittuu. Hän on väsynyt, silmät meinaa lurpsua kiinni.

19.10 Vauva melkein nukahtaa sohvalle. Heräilee vain harmillisesti vähän väliä vatsan väänteisiin tai pieneen pukluun. On ihan unen rajamailla. Nousen itse sohvalta viedäkseni astiat keittiöön. Vauva havahtuu täysin hereille, kun huomaa minun lähtevän. Annan Disflatylia nyt toisen kerran, vaikka alan nyt epäillä, johtuiko aamun itkut sittenkin siitä. Seuraavaksi vauva ähisee taas vatsaa ja saadaankin pian käydä vaihtamassa vaippa uudelleen. Sen jälkeen vauva jää isän kanssa, kun tulen itse kirjoittamaan tämän postauksen tähän asti. Laitan myös loputkin yön ja aamun jutut valmiiksi - siten on kivempi aamulla herätä.

20.00 Kun kaikki on valmiina ja omat iltatoimetkin hoidettu, menen makuuhuoneeseen löytäen sieltä isän ja pojan vieretysten. ♥ Vauva on juuri nukahtanut, joten vaihdetaan miehen kanssa paikkoja. Pumppaan vielä maitoa pinkeäksi päässeestä rinnasta. Nyt sitä tulee helposti 100 ml. Se on ehkä vähän liikaa pumpattavaksi, kun muutenkin suihkuaa, mutta ajattelen jo huomista iltaa - josko saisin itsekin pidemmän unipätkän kuin vain kaksi tuntia. Halusin myös toisaalta nähdä aamun tyhjyyden jälkeen, paljonko maitoa nyt tulee. Näköjään ihan hyvin. Selaan vielä puhelinta ja alan itsekin nukkua n. 20.30.

Yön selviytymistarvikkeet!

20.30 Sammutan siis yövalon, ja vauvan silmät aukeavat saman tien sen jälkeen. Hän on nälkäinen, joten syötän hänet. Hän syö hetken, jonka jälkeen nukahtaa rinnalle. Käännän hänet varovasti selälleen, kuten aina öisin ja yleensä hän jatkaa siitä uniaan, mutta nyt hän alkaakin huutaa. Tutti ei kelpaa, eikä mahakaan väännä. Tarjoan lisää syömistä ja se sentään kelpaa. Hän syö hyvin, kunnes lopettaa ja puklaa.

20.50 Näyttää siltä, että vauva nukahtaa nyt viereen. Sammutan taas yövalon ja huuto alkaa jälleen. Nyt vauva myös vääntelehtii eli kyseessä on tällä kertaa ehkäpä vatsaitkua. Hän huolii nyt tutin, mutta ei enää rintaa. Itku jatkuu silti. Otan hänet ihan kainaloon kiinni ja silitän. Vauva rauhoittuu, melkein taas nukahtaa. Kello on 21.15 kun vauva alkaa kuitenkin taas vääntelehtiä ja itkeä sekä avaa silmänsä.

21.20 Nousemme vaipan vaihtoon, josko se auttaisi. Palaamme siitä suoraan sänkyyn ja alkaa jälleen huuto. Alan taas miettiä, onko syypää tähän sittenkin se typerä Disflatyl, jota ollaan annettu ja jonka pitäisi auttaa. Mieskin tulee jo katsomaan huutoa kuunneltuaan, että mikä meininki. Hän tarjoutuu ottamaan vauvan itselleen, jotta minä saisin unta. Otan tarjouksen vastaan, mutta haluan vielä kokeilla ensin imettää, jottei tarvitse heti käyttää maitovarastoja jääkaapista.

21.30 Vauva syö vain noin viisi minuuttia ja nukahtaa sitten sänkyyn levollisesti. Hän saakin siis jäädä siihen yöunille.

00.20 Seuraavan kerran vauva "herää" syömään vasta puolen yön jälkeen. Ai että mitä luksusta! Hän syö kymmenen minuuttia ja nukahtaa taas puoli yhdeltä. Nämä on niitä hyviä yösyömisiä, kun kumpikaan meistä ei herää ihan täysillä, vaan sellaiseen puoliunihorrokseen.

1.10 Vauva ähisee vatsakipuaan, mutta on yhä unessa. Itse kuitenkin herään. Tarjoan rintaa, mutta vauva ei herää syömään. Syy miksi yritän syöttää selvästi "nukkuvaa" vauvaa on, että öisin hänen ollessa mun vieressä hän ei välttämättä aina varsinaisesti herää syömään, vaan syö silmät kiinni ja jatkaa uniaan.

1.30 Vauva ähisee edelleen. Kokeilen vaihtaa vaipan ja tarjoan uudelleen rintaa. Nyt se kelpaa.

1.50 Vauva nukahtaa.

3.00 Vauva ähisee taas vatsaansa. Tarjoan rintaa, mutta vauva on unessa, eikä syö. Sama toistuu klo 4.10.

4.30 Vatsa vaivaa yhä ja vauva ähisee. Tarjoan taas rintaa ja kas, tällä kertaa se kelpaakin. Sen jälkeen vatsaa vielä vääntää ja vauva on itkuinen. Annan tutin, otan ihan vierelle ja hieron vauvan vatsaa.

4.40 Vauva nukahtaa.

5.40 Vauva ähisee taas vatsaansa. Tarjoan rintaa, mutta vauva on unessa, eikä syö. Jatkamme unia. Heräämme seuraavaan päivään noin kahdeksan maissa, mutta tähän väliin mahtuu vielä vaipan vaihto ja imetys kuuden jälkeen.

♥♥♥

Vauvan hereilläoloajat tänään (10 h 30 min):
5.30-6.10, 7.10-9.00, 9.30-11.20, 11.45-12.50, 15.40-16.25, 17.10-20.00, 20.30-21.30, 00.20-00.30, 1.30-1.50, 4.30-4.40

Vauvan uniajat tänään (13 h 30 min, päivällä 5 h 30 min, yöllä 8 h):
6.10-7.10, 9.00-9.30, 11.20-11.45, 12.50-15.40, 16.25-17.10, 20.00-20.30, 21.30-00.20, 00.30-1.30, 1.50-4.30, 4.40-6.10

Syömiset (16 kertaa):
5.30, 7.10, 7.40, 8.15, 9.30, 10.15/10.30 (pullosta), 12.15, 15.40, 17.15/17.30, 18.10, 18.50, 20.30, 21.30, 00.20, 1.30, 4.30

Tämä päivä oli kieltämättä tosi kummallinen. Aloin aamulla taas epäillä, että vauvalla olisi (tai on ehkä vasta ensimmäistä kertaa oikeasti) tiheän imun kausi, mutta ilta ja yö meni jo vähän paremmin. Jos ei ole kyse siis siitä, on yksi vaihtoehto, ettei oma maito enää riitäkään. Se taas ei ole todennäköistä, koska imetyksen turvamerkit täyttyvät yhä. Oliko aamulla siis kyse sittenkin Disflatylista? Vai hakiko vauva vain vatsavaivoihinsa lohtua rinnasta ja runsaan imemisen takia maito sitten oikeasti loppui hetkeksi? Vai onko joulun pyhien epäsäännöllinen rytmi ja vauvalle vieraat ihmiset saaneet vauvankin "rytmin" sekaisin? Mahdotonta sanoa, mistä oikein oli kyse. Onhan sekin mahdollista, että tämä nyt vain oli "näitä päiviä", koska vauvat itkee. Se on niiden juttu.

Tästä päivästä seuraava päivä, lauantai, oli ainakin jo parempi. Vauva ei ollut niin itkuinen ja nukkui kahdet kolmen tunnin päiväunet ja vähän päällekin. Jätetään nyt siis hetkeksi Disflatyl kokonaan antamatta ja katsotaan, mitä tapahtuu öille. Ainakin seuraava yökin oli ihan loistava, kolme kolmen tunnin unipätkää! Lisäksi ainakin tämä sunnuntaiaamu on ollut myös ihana: Vauva nukkui pitkään, ei ole itkenyt oikeastaan yhtään, leikittiin tyytyväisenä hetki uusilla leluilla ja nyt hän nukkuu ulkona päikkäreitä. ♥ Jos tämä jatkuu yhtä hyvänä, on syypää ollut varmasti osittain ainakin tuo lääke. Mutta katsotaan, kyllähän ne päivät vielä vaihteleekin.