Päivä ilman vatsakipuja

Meillä oli eilen ihan loistava päivä ja se on paljon se, kun huomioidaan, että eilen oli myös eka päivä kun oltiin vauvan kanssa kaksin ja mies töissä. Pakko jakaa päivä muistoksi myös blogiin, vaikka vähän pelottaakin, että se oli vain joku yksittäinen oikku näiden itkuisempien päivien seassa.

Ensinäkin eilinen alkoi jo loistavasti. Heräsin nimittäin ennen vauvaa vasta puoli kahdeksalta, mitä ei ole kertaakaan ennen tapahtunut. Vauva valvoi tosin yöllä itkuisena 1,5 tuntia ja vähän kauhulla mietin jo tulevaa päivää. Mutta sitten hän nukahtikin vielä viereeni ja heräsin tosiaan itse vasta 3,5 tunnin päästä siihen, kun mies oli lähdössä töihin. Tuntui virkistävältä saada nukkua pitkästä aikaa niin pitkä pätkä putkeen! Kyllä, puhun yhä tuosta 3,5 tunnista :D Ehdin vauvan nukkuessa vielä hoitaa nopsaa omat aamutoimetkin ja syödä aamupalaa. Aivan luksusta.

Peitto ei tahdo pysyä aina nukkuessa päällä ♥

Siitä vauva sitten heräsikin taas itkien, mutta siihen olen jo tottunut. Odotin hetken hyssytellen, josko  vauvan vatsa toimisi ja sitten vaipan vaihtoon. Vauva itki edelleen, mutta arvelin hänen olevan myös jo tosi nälkäinen kun unet venähti. Ja syömisen jälkeen hän olikin ihan tyytyväinen. Tunnin ajan vain juteltiin ja ihmeteltiin maailmaa. Pian vauva alkoi näyttää uudelleen nälän merkkejä, joten syötiin taas. Kello läheni kymmentä. Mietin pitkään, uskallettaisiinko lähteä Prismaan jouluostoksille. Joku päivä siellä olisi kuitenkin käytävä. Vauva vaikutti vähän liian virkeältä reissuun, mutta oli toisaalta niin rauhallinen ja ollut hereillä jo yli tunnin, että päätin uskaltaa lähteä. Ja se oli hyvä päätös. Teki tosi hyvää vaunutella kaksin ulkona ja vauva nukahtikin kyytiin jo alkumatkasta. Hän nukkui koko kauppareissun tyytyväisenä ja jatkoi uniaan vaunukopassa vielä kotonakin. Sain ostettua reissun aikana melkein kaikki joululahjat ja vauvan nukkuessa ehdin jopa paketoida ne ja valmistaa ruokaa.

Tämän jälkeen vauva heräsikin taas itkuisena. Odotin, että nyt viimeistään alkaisi iltapäivän itkut ja katkonaiset unet. Vaihdettiin vaippa ja vaikka vauva olikin yhä itkuinen, laitoin ensin itselleni ruuan lautaselle, jotta voisin syödä sen vielä lämpimänä samalla kun imetän. En uskonut tähän tulevan parempaakaan hetkeä muutamaan tuntiin. Imetyksen jälkeen laskin hieman kitisevän vauvan hetkeksi unipesään, jotta voin siivota astiat pois. Mutta tapahtuikin ihme ja  palatessani keittiöstä vauva nukkui. Ja nukkuikin taas yli kaksi tuntia ihan rauhassa.

Loppupäiväkin jatkui kuin ihmeen kaupalla samalla kaavalla: vauva vain nukkui ja söi, pieniä väli-itkuja lukuun ottamatta. Alkuillasta hän oli pari tuntia vielä hereillä ihan tyytyväisenä itkemättä. Tuleva yö eli viime yö vähän pelotti, koska päivä oli mennyt niin hyvin ja vauva oli tankannut monta tuntia unta. Hirveä ero esim. edelliseen päivään, kun tuntui ettei vauva nukkunut oikein lainkaan. Vauva valvoikin melkein 20-22 välisen ajan, kun itse olin jo ihan valmis nukahtamaan, mutta nukahdettuaan viimein hän nukkui sikeästi reilut kolme tuntia, söi ja nukkui perään toiset kolme tuntia. Loppuyö oli vähän katkonaisempi, mutta tulipa sinnekin ihan perään vielä parin tunnin kokonainen pätkä.

Oli jotenkin niin helpottavaa ja ihanaa nähdä taas tämäkin puoli vauvasta. Tänään on ollut taas vähän enemmän levottomuutta, mutta vatsaa ei ole itketty niin paljon selkä kaarella kuin aiemmin. Tarkoittaisipa tämä sitä, että suuremmat vatsavaivat johtui vain mun syömästä rautalisästä, jonka kolme päivää sitten lopetin. Tai että kyseessä oli vain tiheän imun kausi, joka nyt olisi loppunut (tiheän imun kaudella vauva voi kirjaimellisesti asua rinnalla koko ajan, mutta hän voi myös muuttua tällöin itkuiseksi ja kärttyiseksi sekä levottomaksi). Vauvan parempiin yöuniin uskon vaikuttaneen sen (ellei kyseessä ole vain hyvä tuuri tai jokin vaihe), että olen antanut hänen jäädä syöttöjen jälkeen viereen nukkumaan. On hän tosin ennenkin ollut "vieressä", mutta kuitenkin unipesässä, johon olen hänet siirtänyt. Mies on nukkunut nyt sohvalla, jotta saisi paremmin unta näin ekalla työviikolla, joten meillä on ollut mukavasti tilaa olla turvallisesti vierekkäin vauvan kanssa. Lisäksi olen alkanut vaihtaa yövaipat sängyssä, jolloin vauva ei virkisty liikaa. Hyvästi periaatteet, joita mulla vielä oli ennen vauvan syntymää. :D

Täysin itkuttomaksi vauvaa ei tietenkään saa, eikä pidäkään saada, ja osa vatsaitkuista johtuu varmasti vain siitä, että suolisto ei ole tarpeeksi kehittynyt. Masuvaivat on ihan kamalan yleisiä tämän ikäisillä. Mutta jos nyt edes tällä tasolla pysyttäisiin, menisi päivät huomattavasti mukavammin kaikkien kannalta. Ja vielä kun oppisin erottamaan itkut toisistaan. Joka puolella lukee, että vanhemmat oppii ajan kanssa tunnistamaan, mitä vauva itkee, mutta vielä se tuntuu ainakin ihan absurdilta. Tosin sen verran voi aina lähteä veikkaamaan, että itku johtuu joko: nälästä, likaisesta vaipasta, vatsakivusta tai siitä, että vauva on väsynyt, muttei saa jostain syystä nukahdettua (tähän tepsii vaunut parhaiten). Joskus kuitenkin vauva on levoton ja itkuinen, eikä siinä oikein itse enää keksi, että mikä ihme on vialla. Mutta jos jonain päivänä vielä?