15. joulukuuta 2019

Kuulumisia: Kolmeviikkoinen vauva

Vauva on nyt vasta kolme viikkoa vanha, mutta meistä tuntuu siltä kuin hän olisi ollut meillä aina. Tästä huolimatta moni asia on vielä uutta ja vaatii opettelua sekä toisiimme tutustumista.

Kaksiviikkoiseen asti vauva oli tosi rauhallinen. Söi, nukkui ja hereillä ollessaan tuijotteli ympärilleen. Parin viikon iässä alkoikin sitten itkuisuus lisääntyä, mikä on toki tavallista muillekin vauvoille. Jos itkun määrässä mitataan, väliin on mahtunut parempia päiviä ja sitten niitä huonompia. Meidän tulkinnan mukaan itkut johtuu masuvaivoista, koska vauva itkee usein syömisen jälkeen tai heti herättyään ja vääntelehtii kipeän oloisesti. Olo helpottaa usein vasta, kun suolisto tyhjenee tai tulee useampi pulautus. Tämä on tietysti itselle raskasta, kun ei voi oikein mitenkään auttaa. Mutta onneksi vauva ei kuitenkaan itke koko ajan tai tunteja putkeen.



Ollaan kokeiltu avuksi jalkojen pumppausta, vatsahierontaa ja vyöhyketerapiaa - tuloksetta. Kantaminen ja liike rauhoittaa välillä vauvaa. Ollaan myös alettu röyhtäyttää syömisten jälkeen, mutten näe eroa aiempaan. Suurin ongelma lienee imetyksessä. Maitoa tulee niin kamalan nopeasti ja paineella, että vauvalla menee rytmi sekaisin ja meinaa välillä ihan tukehtua maitoon. Imettäessä kuulee, kuinka vauva nielee paljon ilmaa ja hotkii maitoa. Tähän voisi auttaa imetysasennon vaihto, maidon pumppaaminen pois ennen imetystä ja syöttäminen useasti samasta rinnasta. En kuitenkaan ole huomannut näilläkään juuri mitään helpotusta. Lisäksi nyt taitaa olla tiheän imun kausi meneillään, eli se ei ainakaan auta vatsavaivoihin, että vauva haluaisi koko ajan vain syödä lisää.

Nyt aloitettiin myös d-vitamiini, joka sekin voi lisätä vaivoja ennestään. Otettiin testiin nyt alkuun sellainen, missä on maitohappobakteeri mukana. Cuplatonia tai Disflatylia kokeillaan seuraavaksi, jos vaivat vaan pahenee. Ostettiin avuksi myös käytetty koliikkikeinu, kun huomattiin, että vauva on tyytyväisempi jos hänen kanssaan kävelee pitkin asuntoa. Hän viihtyykin keinussa alun ihmetyksen jälkeen hyvin, mutta kovimpiin masukipuihin sekään ei kyllä tehoa. Hyvä ostos silti - yhdessä tutin, tärinän, keinuliikkeen ja kohtuäänien avulla vauva rauhoittuu melkein aina (nämä ovat siis kaikki tuon keinun ominaisuuksia, lisäksi se soittaa musiikkia). Ei tuo mikään kovin kaunis kyllä ole, mutta ajaa asiansa paremmin kuin hyvin.



Vauva myös nukkuu nykyään masuvaivojen takia hieman huonommin. Kolme tuntia on ihan maksimiaika. Unen alussa ja joskus keskelläkin vauva on myös usein levoton, pitää erilaista ähinää ja kiemurtelee, joskus itkee. Suunnilleen kerran päivässä ja yössä vauva nukkuu pidemmän kolmen tunnin pätkän ja muuten sitten 1-2 tuntia. Joskus vauvan saa nukahtamaan uudelleenkin lyhyiden unien jälkeen, mutta useimmiten ei. Tuntuu, että vatsakipu keskeyttää usein vauvan unet liian aikaisin.

Ruoka maistuu vauvalle hyvin ja imetys sujuu, jos tuota maidon liikatuotantoa ei lasketa. Vauva myös kasvaa hienosti. Jouduin jo laittamaan pois ensimmäiset 50 senttiset vaatteet pieneksi jääneinä! Meillä oli myös neuvolan kotikäynti torstaina ja painoa oli tullut jo 500 g kymmenessä päivässä. Puoletkin tuosta olisi kuulemma jo riittänyt. On kyllä kiva huomata, että vauva kasvaa hyvin täysimetyksellä. Samalla kuitenkin huolettaa, jos vauvan masuvaivat johtuu siitä tai esim. jostain omassa ruokavaliossani. Neuvolan kanta on kuitenkin vielä, että kyseessä on vain suoliston kehittymättömyys.

Ulkoilu ja ulkona käyminen muutenkin ovat vielä harjoittelun alla. Vauva kyllä viihtyy niin kaukalossa kuin vaunuissakin ja ollaankin pari kertaa käyty kaupassa ja pari kertaa vaunuttelemassa. Ei vielä uskalleta kovin pitkälle tai pitkäksi aikaa lähteä, kun ei ihan tiedetä, millainen sietokyky vauvalla on ja vatsan kipuilu ei kyllä katso paikkaa eikä aikaa. Vaunulenkkejä on myös varjostaneet sadekelit, mutta tänään päätin uhmata sadetta ja lähteä silti. Pitäisi vain ostaa parempi sadesuoja.



Jos masuvaivojen itkuja ei lasketa, vauva vaikuttaa erittäin rauhalliselta ja tarkkaavaiselta tyypiltä. Hän on jo useita hetkiä päivästä ihan pirteänä ja onneksi myös tyytyväisenä, eli ei itke kuitenkaan jatkuvasti. Näinä hetkinä ei oikein vain aina tiedä, mitä tehtäisiin, kun häneen ei vielä iän takia saa juuri kontaktia. Yleensä vain jutellaan ja jumppaillaan. Ollaan myös pidetty vauvaa vatsallaan neuvolan kehoituksesta sen aikaa kun hän viihtyy. On kyllä yllättävän haastavaa yrittää touhuta virkeän vauvan kanssa kahden tai joskus kolmenkin tunnin ajan, kun vuorovaikutus on vielä täysin yksisuuntaista. Mutta mulla on myös vaikeuksia jättää vauva yksin hereillä ollessa vaikkapa sitteriin, että saisin omia juttuja tehtyä. Tuntuu jotenkin hylkäämiseltä, kun vauva olisi hereillä eikä itse tajua, miksi jää yksin. :D Pakko tähänkin on kuitenkin tottua, koska miehen palatessa tiistaina töihin, jään yksin ja pitäähän mun saada omiakin juttuja tehtyä, kuten syötyä.

Kantoreppua tuli muuten myös testattua tänään. Vauva vain tuijotti aluksi silmät suurina, että mikä ihme tämäkin härpäke nyt on. Meiltä ei tuota varustelua puutu, vaikkakin puolustuksekseni sanon, että meillä kaikki hankinnat on tulleet jo nyt tosi hyvin käyttöön. Alun ihmettelyjen ja itkun jälkeen vauva rauhoittui reppuun ja nukahti. Testasin samalla mm. tiskata rintapumpun ja se onnistui ihan kätevästi. Tästä on varmasti suuri apu jatkossa, kun vauva valvoo virkeänä, mutta pitäisi saada tehtyä omia asioita sivussa. Pitäisi vaan vielä varmistella oikeaa kantoasentoa, kun se ei vauvalla ole ihan samanlainen kuin isommalla, koska vauvan jalat ei taivu samalla tavoin auki.



Vauva jäi muuten myös jo ensimmäistä kertaa hoitoon pieneksi hetkeksi yhden isovanhempansa kanssa. Olipa kokemus! :D Kaikki siis meni hyvin, syötin vauvan ennen lähtöä ja sen jälkeen hän oli rauhassa nukkunut ja saanut ainakin nauttia sylistä ja läheisyydestä yltäkylläisyyteen saakka. Mutta olihan se aika jännää olla toisesta erossa varsinkin, kun meidän kauppareissun piti kestä vain puoli tuntia, mutta ruuhkan ja tuotteen saatavuuden takia siihen menikin tunti. Vilkuilin kelloa hermostuneena ja mielessä pyöri vain kiintymyssuhdeteoriat ja niiden romuttuminen. Suurin huoli mulla taisi olla siitä, jos vauvalla tuleekin nälkä, kun meidän reissu vain venyi, en nimittäin ollut pumpannut lainkaan maitoa varalle, kun reissun piti kestää niin vähän aikaa. Tai ei kai se tuntikaan nyt niin pitkä aika ole... Tekee varmasti vain ihan hyvää tällaiset pienet hetket silloin tällöin itse kullekin, vaikka ne alkuun itselle vaikeita onkin.

Jos vielä tähän loppuun sananen itsestänikin: oma toipumiseni on sujunut hyvin. Leikkausarpi on parantunut hienosti. Punoittaa (ei siis ympäriltä vaan arpi itsessään erottuu selkeän punaisena) ja vähän hilseilee, kun tikit on nyt sulaneet. Kipuja ei ole lainkaan, viikkoon en ole nyt lääkkeitäkään syönyt. Välillä asentoa vaihtaessa tai venyttäessä tuntuu vielä hassua painetta alavatsalla ja vatsalihasten käyttöä yritän välttää, mutta välillä se unohtuu. Painavia juttuja en ole vielä nostanut enkä esimerkiksi imuroinut, odotan sen suositellun 5-6 viikkoa. Rautalisää syön yhä, mutta harkitsen kyllä taukoa ekan pullon jälkeen testatakseni, ettei vauvan vatsavaivat johdu siitä. Se kun on myös mahdollista ja tiedän hemoglobiinin jo jonkin verran kuitenkin nousseen.

Väsymys on tietysti aina läsnä, enimmäkseen öisin, kun pitäisi herätä pätkissä juuri kun on saanut nukahdettua. Päivisin jaksaa kyllä silti kivasti, vaikka peilikuva ehkä toista kertookin. :D Mulla on myös ollut jo kolme migreenikohtausta synnytyksen jälkeen, ne kun hävisi raskauden aikana kokonaan. Ei hyvä! Niin ja nyt tiistaina mies tosiaan palaa töihin. Ei hyvä sekään! Kolme viikkoa meni ihan liian nopeasti. Onneksi jouluna tulee taas melkein viikon lomapätkä. On vain niin kiva olla kotona yhdessä koko perheen voimin ja tietenkin töihin paluussa mietityttää jatkossa niin oma kuin miehenkin jaksaminen. Mutta eiköhän me selvitä!

Miten tästäkin tekstistä tuli taas niin tuskaisen pitkä? Onnittelut, jos joku jaksoi lukea loppuun! Yritin lukea tämän useasti ja lyhentää, mutta koska tulinkin joka kerta lisänneeksi tekstiä, on parempi jäättää tämä nyt tähän. :D

2 kommenttia:

  1. Musta on niin kiva lukea näitä teidän vauva kuulumisia, vaikka tekstit onkin pitkiä! Näistä saa paljon arvokkaita vinkkejä itselle sitten ensimmäisille viikoille, kun ne koittavat!

    Ja tosiaan nopeasti on mennyt kolme viikkoa. Tuntuu, että vastahan pienokainen syntyi:)
    Paljon jaksamista sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos jaksat lueskella! :) Toisaalta tykkäsin kyllä iteskin loppuraskaudessa lukea vastaavia. Kiitos, päivä kerrallaan katsotaan, mitä kulloinkin on vauvalla mielessä.

      Poista