31. joulukuuta 2019

Vauva 1 kk

Kuukauden ikäinen vauva, ajatella. Tai itse asiassa viisi viikkoa jo - postaus vähän venähti, kun odoteltiin vielä neuvola-aikaa, joka oli tänään. Tuntuu kyllä vaikealta kirjoittaa hänestä mitään, sillä vauva tuntuu kasvaneen jo paljon ja muuttuneen isomman vauvan näköiseksi, mutta silti samalla hän tuntuu yhä siltä pieneltä avuttomalta nyytiltä, joka hän on ollut syntymästään saakka.

Suurin muutos tässä ensimmäisen kuukauden aikana onkin ollut ulkoisesti. Syntyessään vauvat on pieniä rimpuloita, mutta kuukauden iässä voi jo selvästi havaita pientä pulleutta siellä täällä. Jäntevyys on lisääntynyt ja silmät onnistuvat vihdoin tarkentumaan kohteeseen - ainakin välillä meillä on jo selkeä katsekontakti. Kovin tarkkaavainen, tai pikemminkin virkeä, poika on ollut kyllä alusta asti, mutta katse on silti harhaillut vähän mihin sattuu. Omaa mieltä kyllä piristi, kun terveydenhoitaja totesi tänään neuvolassa, että vauvalle on selvästi juteltu paljon, kun niin jo ottaa kontaktia.



Vauva tuntuu siis ulkoisesti jo kaikin puolin isommalta vauvalta, mutta muuten yhä ihan pieneltä, kun mitkään erityiset taidot, esim. jokeltelu tai esineisiin tarttuminen ei ole vielä kehittynyt. Jotain jokeltelun alkeita hän kyllä jo tapailee. Ensimmäiset leveät hymyt, jotka ylettyy silmiin asti, ollaan myös jo saatu itse asiassa eilen. Täytyy sanoa, että niiden kohdalla unohtuu kyllä kaikki väsymys ja murhe. Ne ovat vain vielä aika harvassa ja kameraa ei kyllä ehdi nopeinkaan ninja ottaa ajoissa esille.

Joitain rytmejä päivissämme on, mutta silti päivät vielä vaihteleekin, eikä kovin tarkkoja kellonaikoja voida antaa. Edelleen aamupäivästä vauvalla on tietty 1-3 tunnin virkeyspätkä. Iltapäivästä hän nukkuu pidempiä unia ja illalla koittaa taas johonkin väliin pidempi hereilläolo. Yöllä vauva pääsääntöisesti nukkuu, mutta heräilee kyllä melkeinpä kahden tunnin välein syömään ja ähisee usein noin tunnin välein vatsaansa. Vauva ei kuitenkaan juuri turhia itke: nälkää, väsymystä ja vatsaa silloin tällöin. Itkut menevät kuitenkin nopsaa ohi, kun niiden aiheuttaja on korjattu. Pari viime päivää ja yötä on kyllä olleet vähän levottomampia jostain syystä.

Vauva viihtyy erityisesti sylissä ja lähellä, mutta kaipaa välillä selvästi myös ns. omaa rauhaa, koska rauhoittuu kun hänet laskee alas. Tai ehkä hänelle tulee vain kuuma? Hän tykkää myös liikkeestä: kun häntä kannetaan tai saa olla vaunuissa tai auton kyydissä. Kylvytkin on alkaneet maistua ekojen kertojen kauhujen jälkeen, mutta kylvetään toistaiseksi vain kerran viikossa. Musiikin suhteen en ole huomannut erityistä kiinnostusta, mutta ehkä se tuosta vielä syntyy.

Yöt vauva nukkuu mun vieressä. Alkuun hän nukkui unipesässä, mutta kasvettuaan ja miehen siirryttyä pääasiassa sohvalle öiksi (ihan vain parempien unien takaamiseksi), olen uskaltanut antaa hänen nukkua vieressäni ilman pesää. Yöt menevätkin nyt aika kivasti, kun vauva on helppo ottaa syömään, eikä hän kunnolla herää siihen. Jossain kohtaa vauva pitää opettaa omaan sänkyyn, mutta yritetään sitten, kun unipätkät kasvaa pidemmiksi, niin ei tarvitse jatkuvasti olla nostamassa ja laskemassa häntä.

Vaatteista käytämme nyt kokoa 56, jotkut harvat 50-senttiset saattaa myös mahtua. Bodien pituus on aika hyvä 56-koossa, mutta hihat on välillä mitä sattuu ja vyötärön ympärykset usein vähän pussittavat. Housuista pituus alkaa olla sopiva, mutta vyötärö niissäkin melkein aina liian iso. Vauva painaa nyt jo yli neljä kiloa ja pituutta hän on kerännyt syntymään nähden yli 4 cm. Kolmessa viikossa paino oli noussut 800 g, kun nousun pitäisi kuukaudessa olla vähintään 500 g. Kasvaa siis todella hyvin!

Vauva on kaikkiaan aivan ihana ja meidän mielestä tietenkin maailman kaunein pieni. ♥

4 kommenttia:

  1. Kiva postaus! Meidän tammikuinen syntyikin jo 29.12. ja sun teksteistä saa hyvän käsityksen siitä, mitä tulevina viikkoina voi olla tiedossa :)

    Meidän vauva syntyi myös kiireellisellä sektiolla samana päivänä todetun perätilan vuoksi. Ekalla käynnillä olivat sitä mieltä, ettei synnytys ole supistuksista huolimatta käynnissä ja saatiin aika kääntöyritykseen seuraavalle päivälle. Yöllä meni vedet ja tultiin uudestaan sairaalaan klo 00.15. Poika syntyi 01.24. En itsekään olisi toivonut sektiota mutta mm. sun synnytyskertomuksen vuoksi tiesin, mitä siellä tapahtuu ja kaikesta jäi ihan hyvä fiilis. Kiitos siis sinulle, että jaat kokemuksiasi!

    - Julia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja paljon onnea vauvasta! Nopeasti tulikin sitten maailmaan, ei ainakaan ehtinyt niin paljon murehtia tota perätilaa. Hyvä että kaikki kuitenkin sujui, nyt vaan vauva-arkeen totuttelua. On myös aina kiva kuulla, että postauksista on ollut hyötyä. :)

      Poista
  2. Hei, minun on pitänyt kysyä tutin käytöstä, että miten teillä? Me emme ole vielä kauheasti käyttäneet tuttia (vauva 2,5 viikkoa), mutta muutaman kerran vaunulenkillä on kokeiltu ja on kyllä vaikuttanut hyvältä (vauva tykkää). Mutta yhä mietin, että pitäisikö sitä rajoittaa vielä imemisen takia. Kuinka paljon te olette käyttäneet tuttia päivittäin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me otettiin tutti käyttöön samana iltana ku kotiuduttiin eli vauva oli 3 vuorokautta. Piti odottaa se suositeltu kuukausi, mutta kun mikään muu ei auttanut rauhoittumaan niin testattiin tuttia. Neuvolasta taisi suositella sen käyttöä ekaa kertaa pariviikkoisena, koska vauvalla oli kova imutarve, mutta kuitenkin paino nousi niin paljon, ettei olisi aina tarvinnut välttämättä syöttää, jos halusi koko ajan syödä. Käsittääkseni tuttia voi huoletta jo käyttää, jos vauvan imuote rinnalla on hyvä ja imetys sujuu.

      Me käytetään nykyään tuttia nukahtamistilanteissa ja silloin kun vauva ei muuten rauhoitu. Joskus silloin, jos vauvalla selvästi on imutarve, mutta on kuitenkin just hetki sitten syönyt ja puklailee vielä vanhojakin. Pitkin yötä ja päivää on käytössä, mutta ns. vain tarpeeseen. :)

      Poista