Meillä käynnistyy nyt pienimuotoinen päiväuniremontti, kun vauva on vajaa kaksi kuukautta vanha. Meillä kun on tällä hetkellä päivät vähän mitä sattuu unien ja valvomisten osalta, kuten aiemmin jo kerroinkin. Se johtuu siitä, että mennään todella vauvantahtisesti: hän syö, kun osoittaa olevansa nälkäinen ja nukkuu, kun on niin väsynyt, että nukahtaa. Hän nukkuukin nykyään ties kuinka monet päiväunet: satunnaisia lyhyitä ja yhden pidemmän max. kahden tunnin unipätkän. Lisäksi vauva valvoo unien välillä kaikkea 15 minuutin ja 3 tunnin väliltä.
Tämä ei ole kovin ideaalia päivien sujumisen ja vauvan voinnin kannalta. Tuntuu, että vauvan väsymys ehtii toisinaan mennä liian yli ja sitten hän kitisee ja kähisee väsymystään, muttei saa enää unta. Ja kun häntä väsyttää, hän ei jaksa syödä kunnolla ja herää liian aikaisin nälkäänsä. Ja on taas väsynyt, kun ei nukkunut kunnolla. Ihana kierre. Vauva ei myöskään nukahda sisälle nukuttamalla. Olen vain odotellut ja antanut hänen nukahtaa rinnalle tai viereeni, kun lopulta tarpeeksi väsynyt on. Joskus jopa sen kolmenkin tunnin valvomisen jälkeen. Nykyään tosin tuntuu, että vauva ei nuku sisällä enää lainkaan kuin pikkupätkiä.
Tämä ei ole kovin ideaalia päivien sujumisen ja vauvan voinnin kannalta. Tuntuu, että vauvan väsymys ehtii toisinaan mennä liian yli ja sitten hän kitisee ja kähisee väsymystään, muttei saa enää unta. Ja kun häntä väsyttää, hän ei jaksa syödä kunnolla ja herää liian aikaisin nälkäänsä. Ja on taas väsynyt, kun ei nukkunut kunnolla. Ihana kierre. Vauva ei myöskään nukahda sisälle nukuttamalla. Olen vain odotellut ja antanut hänen nukahtaa rinnalle tai viereeni, kun lopulta tarpeeksi väsynyt on. Joskus jopa sen kolmenkin tunnin valvomisen jälkeen. Nykyään tosin tuntuu, että vauva ei nuku sisällä enää lainkaan kuin pikkupätkiä.
En myöskään ole yrittänyt nukuttaa häntä uudelleen liian lyhyiden unien jälkeen. Olen ajatellut, että vauva nukkuu sen aikaa, kun unta tarvitsee. Jos hän siis herää, johtuisi se luultavasti jostain "vaivasta", joka pitäisi hoitaa pois (vaippa, nälkä, läheisyys jne.). Todellisuudessahan vauvojen unisyklit menee aina tunnin sarjoissa ja jotkut vauvat heräilee aina noin tunnin jälkeen, kun uni alkaa olla liian kevyttä. Nämä heräilevät vauvat saattavat sitten tarvita apua päästäkseen uneen uudelleen. Joskus vauvat pystyvät siihen yksinäänkin.
Mutta voiko alle kahden kuukauden ikäisen rytmiin puuttua? Olen aina luullut, ettei voi tai ettei se edes onnistu, vaikka yrittäisi. Shitty is the new black -blogia luettuani tajusin kuitenkin, että jotain on ehkä sittenkin tehtävissä. Blogin instagramissa on mielenkiintoiset neuvolasta saadut ohjeet alle kahden kuukauden ikäisen vauvan päiväunien parantamiseen. Tässä suora lainaus ohjeista (UNIvinkit-kohdassa):
"- Hereillä aina max 1 h 15 min
- Nukkumaan ulos, mieluiten aika tiukkaan pakettiin (=sylimäinen)
- Jos herää ennen 2h, niin sirkustemppuja kehiin, että nukkuis vähintään sen 2h
- Jos/kun syötän ennen unia, niin 10-15 min hereillä ennen kuin laitan vaunuihin
- Mahdollisimman vähän hytkytystä nukahtaessa > vaatii sitä sitten tulevaisuudessa aina"
Tätä siis pitäisi päivisin noudattaa ja jos onnistuu neljänä päivänä putkeen - hyvä. Luulen, että tuo kahden tunnin unimäärä voi olla meille haaste, mutta jos saisin edes tuon valvomisajan pidettyä maksimissa, olisi siitä varmasti jo hyötyä. Vauvan nukuttamisen opettelua helpottaa, kun tietää suunnilleen, milloin viimeistään olisi käytävä unille, eikä valvominen mene liian pitkälle.
Aiotaan nyt noudattaa tätä siten, että pidetään valvomisen maksimiaika tunnissa ja vartissa, jos vain saadaan vauva jotenkin nukahtamaan. Päiväunet yritetään aina pitkittää kahteen tuntiin, muttei väkisin hammasta purren. Nukutaan ulkona ainakin kahdet päiväunet entisen yhden sijaan. Voin sitten päivitellä, kuinka meillä tämän kanssa lähtee sujumaan. En kuitenkaan aio olla liian orjallinen ja tiukka, jos vauva näyttää tästä jotenkin häiriintyvän, mutta mielestäni nämä on silti kokeilemisen arvoiset vinkit.
Syöttöjen kanssa on vielä pohtimista, miten ne saa tähän sopimaan. Aion nimittäin edelleenkin syöttää vauvantahtisesti eli silloin, kun hän haluaa syödä. Näitä en halua, enkä oikein pystykään vielä ajoittamaan. Haasteena syömisissä on juurikin ajoitus: jos syötöstä on liian kauan, vauva herää unilta nälkäänsä. Jos taas syötöstä on liian vähän aikaa (tai syötöt on liian lähekkäin), vauvan vatsa saattaa vaivata ja hän puklailee, mikä taas vaikeuttaa nukahtamista.
Mihinkä me siis tällä nyt pyritään? Hyvä lopputulos olisi, jos vauvalle tulisi tämän ansiosta kaksi pitkää unipätkää päiviin, valvominen vähenisi ja pystyisin näin vähän paremmin ennustamaan vauvan päivärytmiä. Parasta olisi, jos pitkiä unipätkiä olisi kolme ja vauva oppisi nukahtamaan sisällekin ilman syöttöä. Katsotaan nyt kuitenkin rauhassa, miten tämä lähtee sujumaan.
Aiotaan nyt noudattaa tätä siten, että pidetään valvomisen maksimiaika tunnissa ja vartissa, jos vain saadaan vauva jotenkin nukahtamaan. Päiväunet yritetään aina pitkittää kahteen tuntiin, muttei väkisin hammasta purren. Nukutaan ulkona ainakin kahdet päiväunet entisen yhden sijaan. Voin sitten päivitellä, kuinka meillä tämän kanssa lähtee sujumaan. En kuitenkaan aio olla liian orjallinen ja tiukka, jos vauva näyttää tästä jotenkin häiriintyvän, mutta mielestäni nämä on silti kokeilemisen arvoiset vinkit.
Syöttöjen kanssa on vielä pohtimista, miten ne saa tähän sopimaan. Aion nimittäin edelleenkin syöttää vauvantahtisesti eli silloin, kun hän haluaa syödä. Näitä en halua, enkä oikein pystykään vielä ajoittamaan. Haasteena syömisissä on juurikin ajoitus: jos syötöstä on liian kauan, vauva herää unilta nälkäänsä. Jos taas syötöstä on liian vähän aikaa (tai syötöt on liian lähekkäin), vauvan vatsa saattaa vaivata ja hän puklailee, mikä taas vaikeuttaa nukahtamista.
 |
| Pupu nukahtamista helpottamassa. Ei hätää, se lähtee pois heti nukahdettua ja vahditaan, että saa hyvin happea. |
Laitoin muuten yhdeksi tunnisteeksi tähän tekstiin unikoulun, vaikkei tämä varsinaisesti sellainen olekaan. Niitä saa alkaa miettiä vasta sitten puolen vuoden iän jälkeen. Mutta ajattelin, että tämä ehkä sitä kautta löytää kiinnostuneet lukijat paremmin, koska jonkin asteisesta unikoulustahan tässä tavallaan on kyse. Tässä vain mennään yhä paljon vauvan ehdoilla ja lempeästi, ei mitään liian radikaalia muutosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti