8. tammikuuta 2020

Nimen päättäminen ja ristiäisvalmistelut

En tule paljastamaan vauvan nimeä blogissa. Sanon sen heti alkuun, niin kenenkään ei tarvitse harmistua, jos klikkasi tänne uteliaisuuttaan. Kerron kuitenkin hieman, miten päädyttiin lopulta meidän valitsemaan nimeen. Se ei nimittäin ollut helppoa.

Jo alkuun musta tuntui, että pojille oli tosi vähän kivoja nimiä. Selasin kalenteria ja googletin nimisivustoja. Kirjoitin ylös kaikki vastaan tulevat hyvät nimet, mutta niitä oli lopulta vain reilu kymmenen. Mikään niistäkään ei silti tuntunut sopivalta. Ajattelin siis vain luottaa siihen, että ehkä syntymän jälkeen nimi vain loksahtaisi paikoilleen. No, ei loksahtanut. Sairaalassa vauva oli Väinö, mutta sen ei alunperinkään pitänyt tulla jäädäkseen. Raskausaikana ja vielä syntymän jälkeenkin kutsuimme vauvaa Jaskaksi, mutta sekään ei (ainakaan) tule jäämään oikeaksi nimeksi.

Oltaisiin alkujaan haluttu vauvalle jokin harvinaisempi nimi, joka kuitenkin on annettu joskus aiemmin jollekin. Eli ei mitään liian uniikkia. Nimen oli tarkoitus silti sopia suomalaisen sukunimen kanssa, eikä se olisi saanut olla liian outo tai huomiota herättävä. Sillä lailla sopivasti erikoinen vain, ettei tule vastaan joka toisella. Mutta tästä ajatuksesta sitten luovuttiin, kun tällaisia kivoja nimiä ei vain löytynyt. Paitsi Tuuva, mutta se meni sitten jo niihin liian erikoisiin ja olikin naisen nimi, kun tarkemmin katselin.

Itseäni miellyttäviä nimiä olivat mm. Väinö, Viljo, Aatos, Eino, Oiva, Eliel, Niilo, Simeon, Nooa, Elias, Eeli ja Iivo. Lyhyet sointuvat nimet, joissa ei ole ärrää. Valitettavasti osa näistä nimistä oli jo käytössä jollain tutulla tai sitten mies ei pitänyt niistä. Vauvan synnyttyä heiteltiin siis ajanvietteenämme ilmoille lisää nimiä välillä vitsilläkin. Yhtenä tällaisena kertana päähäni pälkähti eräs nimi ja ehdotin sitä miehelle vähän kuin ohimennen. Ja mies sitten tykästyikin siihen ja kun itsekin tarkemmin mietin, niin olihan se tosi kiva nimi kaikin puolin.

Lähipiirikin ahkerasti kyseli, oliko vauvalla jo nimeä. Alkuun jouduttiin sanomaan, ettei ole, vaikka mielellämme oltaisiin se heti paljastettu. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi nimi pitäisi salata ristiäisiin saakka. Mutta lopulta päästiin sitten kertomaan, että meillä ehkä olisi nimi valmiina. Itse ei osattu heti kutsua vauvaa tällä nimellä, mutta muut alkoivat tehdä niin ja pian kokeiltiin itsekin. Sillähän sen näkisi, sopiko nimi vai ei. Ja kyllä se on koko ajan tuntunut ihan oikealta ja hyvältä nimeltä. Nyt se on siis viimein päätetty.

Vauva saa kaikkiaan kolme nimeä. Ensimmäinen on tämä hatusta temmattu nimi. Toinen nimi on miehen toinen nimi hieman muunneltuna. Kolmas nimi tulee omasta suvustani, mm. omalla edesmenneellä isälläni ja molemmilla isoisilläni oli tämä toisena nimenä ja näin on myös veljelläni.

Kastejuhlaa varten ollaan nyt varattu pappi ja siten päätetty päiväkin. Vietetään kastejuhlaa hyvin pienimuotoisesti meillä kotona. Lisäksi ollaan saatu kasaan kolme loistavaa kummia. Muuten hommat onkin aikalailla kesken ja tässä pitää kohta alkaa jo varmaan stressata.

Kastemekko pitäisi käydä hakemassa. Se on meidän suvun mekko, jossa on kastettu minut ja ainakin melkein kaikki serkkuni sekä serkkujeni lapset. Siihen pitäisi ostaa vain sininen rusetti. Lisäksi vauva tarvitsee jonkun juhla-asun, koska ei voi koko aikaa viettää kastemekossa. Mekko pitäisi myös löytää itselleni ja mietinkin, ostanko jonkun imetysmekon vai tavallisen. Toisaalta menen kuitenkin imettämään syrjään eli ehkä tavallinenkin mekko käy.

Tarjoiluja ollaan myös alustavasti mietitty, osin nyyttärimeiningillä. Pari suolaista piirakkaa, kakku, muffineja ja keksejä. Tarvitaankohan sitä nyt enempiä? Ehkä jotkut kivat servetit vielä kauppalistaan. Kastepöytään voisi ostaa jonkun kukkakimpun tai asetelman, mietin vähän josko hyödyntäisi Prisman antia. Lisäksi tarvitaan kasteliina, johon vauvan pää kuivataan sekä kastemalja.

Muuta järjestettävää en tähän hätään keksi, joten tällä suunnitelmalla jatketaan.

4 kommenttia:

  1. Mä en ole koskaan myöskään käsittänyt sitä tapaa, että nimeä pihdataan ristiäisiin saakka! Kaippa ihmisiä halutaan pitää viimeiseen saakka uteliaina.
    Musta on myös tosi hauskaa, kuinka erilailla Suomessa taas menetellään tämän asian kanssa. Täällä ei pääse sairaalasta pois, jos lapsella ei ole virallista nimeä. Isän pitää mennä ilmoittamaan lapsi ja hänen virallinen nimi kaupungintalolle 5 päivän sisällä syntymästä. Täällä ei voisi kuvitellaakaan sellaista tilannetta, että vauvalla ei olisi nimeä syntymä hetkellä.

    Onneksi löysitte kuitenkin lopulta nimen, josta molemmat tykkäävät! Musta oli muutenkin tosi kivoja noi sinun luettelemat nimet, joista itse tykkäsit, varsinkin Väinö ja Eliel!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, no onpas erikoista! Toi ois ollu hirveää, jos pitäisi jo synnyttyä päättää nimi. :D

      Poista
  2. Meillä nimen pihtaaminen on mennyt loppuun asti ihan siitä yksinkertaisesta syystä, ettei ole keksitty nimeä kun vasta viime metreillä. Sitten on vähän hölmöä kertoa se pari päivää ennen jollekin kun kaikki kuitenkin kuulevat juhlissa. Toiset tietty ovat oppineet kantapään kautta joko omasta tai muiden kokemuksesta, kun valittua nimeä on väännelty tai arvosteltu.

    -Jenni-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, ymmärrän hyvin kyllä tossa tilanteessa. Eikä mua itseä haittaa, jos joku haluaakin salata, mutta itse tykkään enemmän, että vauvaa voi heti kutsua oikealla nimellään, jos sellainen on. Kuulin kyllä kans muutamalta, et oli mennyt nimi vaihtoon, ku se oli kerrottu etukäteen ja sit oli muut alkanu arvostella. Aika kurjaa. :(

      Poista