28. tammikuuta 2020

Kastepäivän kohokohdat

Kastejuhla on nyt vietetty pienellä porukalla kotonamme. Vauva sai ihanan hänelle sopivan nimen ja kaikki sujui meidän mielestä hienosti. Varsinainen kaste ei kestänyt kuin reilut kymmenen minuuttia, mikä oli meille juuri hyvä. Vauva tosin itki sen aikana aina välillä, mutta se johtui kastemekosta. Hän alkoi itkeskellä jo sitä pukiessa ja pian hänelle tuli siinä ihan tolkuttoman kuuma.

Mietin pitkään, miten kirjoittaisin kastepäivästä. Päädyin nyt lopulta siihen, että jaan päivän mieleenpainuvimmat jutut kanssanne.

Ensimmäinen kolhu. Tietenkin juuri tänä aamuna vauva onnistui ekaa kertaa heilauttamaan päätään niin, että se kopsahti suoraan omaan ylähuuleeni. Se sattui minua, joten sattui varmasti vauvaakin. Ja huutohan siitä syntyi. Onneksi hän tyyntyi nopeasti. Hetken pidin viileää vauvan otsalla, mutta koska hän ei näyttänyt enää olevan moksiskaan, lopetin. Hiukan jännitin, ollaanko molemmat naamat mustina kasteessa, mutta eipä tuosta kummallekaan jäänyt kuin henkiset traumat.



Päiväunien ajoitus osui täysin nappiin. Mua jännitti hirveästi, miten näiden kanssa kävisi, koska jos ajoitus olisi pielessä, vauva olisi todella kärttyinen kasteen aikana. Vauva nukkui kuitenkin ensin tunnin päikyt, valvoi ja nukkui sitten vajaa pari tuntia lisää eli juuri niin kuin suunnittelinkin. Kiitos päiväuniremontin! Sen avulla pystyin ennakoimaan tätä. Jouduttiin tosin herättämään vauva hiukan kesken unien, mutta se sujui hyvin kantamalla koppa sisälle ja riisumalla ulkovaatteet. Siinä hän availi rauhassa silmiään monen silmäparin tuijottaessa ja väläytteli herättyään ihania hymyjä.

Onko pappi unohtanut? Saatiin hieman jännittää, tuleeko pappi lainkaan. Hän kyllä sanoi tulevansa siinä yhden paikkeilla, mutta kun kello oli jo viisi yli, aloin miettiä, että oltiinko vahingossa väärässä päivässä. Onneksi pappi kuitenkin saapui!

Kastemekon pukeminen. Siinä vain oli sitä jotain, kun sai pukea vauvalle saman mekon, joka on ollut itsensä päällä melkein 30 vuotta sitten. Vauva tosin ei tykännyt tästä ja pukeminen oli muutenkin yllättävän hankalaa, kun nepit oli kaikki selän takana.



Itse kaste. Olihan se ihana ja tunnelmallinen, vaikka alkuun jännittikin. Oma huomioni meni tosin pitkälti vauvan katsomiseen ja tutin asetteluun, hetken pidin häntä itsekin sylissä. Onneksi kaste tuli kuvattua videolle, niin pystyi jälkeen kuuntelemaan, mitä se pappi oikein puhuikaan.

Rento tunnelma kasteen jälkeen. Oli ihanan helpottavaa, kun kaste oli ohitse ja oma pieni hermostuneisuus katosi. Kahviteltiin ja juteltiin, vauva kulki sylistä syliin ja päätyi lopulta sitteriin, jota jonkun piti koko ajan keikuttaa, jotta hän oli tyytyväinen. :D Siinä hän pilkki jatkuvasti, mutta uni ei tullut kuin vasta ulos, kun vieraat alkoivat jo tehdä lähtöä.

Potrettikuvien ottaminen ei ihan sujunut. Suunnitelmissani aseteltaisiin vauva kauniisti rekvisiitan keskelle ja otettaisiin monia ihania kuvia. Mutta todellisuudessa vauva huusi kuumuuttaan kasteen loputtua ja räpsittiin vain nopeasti pari perhekuvaa, josta syöksyttiin riisumaan hiostava mekko pois. Onneksi ehdittiin edes muutama kuva ottamaan vauvastakin, mutta ei se mekko nyt sitten kuvissa kovin kauniilta näytä saati näy kunnolla. Vauva itse onneksi onkin päätähti ja hän oli tietysti suloinen.

Lisäksi vauva sai ihania lahjoja. Adidaksen hupparin, housut ja t-paidan, lorukirjoja, satukirjan, soittorasian, kummilusikan ja muumi-astiat. Seurakunnalta hän sai iltarukousnopan, kastekynttilän ja Paapiin pipon.

Päivä oli ihana, mutta on kyllä iso helpotus, että se on nyt ohitse! Nyt voidaan taas keskittyä arkeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti