Ajattelin koota kätevästi yhteen postaukseen sekalaisia kuulumisia: kun käytiin melkein vauvatreffeillä, vierailuista ja vierailijoista, ahdistavien iltojen nykytilanteesta, muutamasta hauskasta sattumuksesta uusiin aistikokemuksiin liittyen, vaatteiden pieneksi jäämisestä ja vauvan esineisiin tarttumisesta. Näppärästi otsikoin jutut, niin jokainen voi lukea niiltä osin, kun kiinnostaa.
Kun melkein käytiin vauvatreffeillä
Tämän viikon maanantaina meidän oli tarkoitus mennä vauvatreffeille. Tosin aamulla vauva oli erittäin itkuinen ja kärttyinen ja kertaalleen ehdinkin jo perua koko homman sen takia. Siinä kuitenkin puolisen tuntia ennen treffien alkua vauva näytti piristyneen, ja mies rohkaisi meitä kuitenkin lähtemään. Niinpä pakkasin vauvan autoon ja lähdettiin kohti treffejä. Vauvahan alkoi sitten mukavasti huutaa autossa täyttä kurkkua, mutta onneksi matka oli suhteellisen lyhyt.
Perille päästyä mietin hetken, käännytäänkö takaisin vai mennäänkö kuitenkin. Otin riskin, sammutin auton ja nostin kaukalon vaunujen runkoon. Hetken kun heiluttelin, vauva rauhoittui. Hän oli kuitenkin aika väsynyt ja aina kun vaunut pysähtyivät, hän meinasi alkaa itkeä uudelleen. Käveltiin siis kohti treffipaikkaa, kello oli jo joitain minuutteja yli alkamisajan (vaikka käsittääkseni sinne saisi mennä milloin vain). Kun lähestyttiin paikkaa, alkoi jännittää ihan liikaa. Siellä oli varmaan peräti 20 vaunut parkissa, ja kaikki äidit istuivat jo valmiiksi jossain piirissä. Ovikin oli kiinni. Käveltiinkin siis vain tyylikkäästi ohi ja jatkettiin matkaa.
Palattiin hetken päästä vielä samaa reittiä takaisin, mutta ei lopultakaan uskallettu mennä sisään, kun tähän lisäsi vielä sen, että vauva olisi todennäköisesti alkanut huutaa heti, kun olisin laittanut vaunut parkkiin. Niinpä tyydyimme vain kiertelemään kaupoilla samalla kun vauva nukkui kaukalossa päiväuniaan. Tämä oli kuitenkin siinä mielessä hyvä kokemus itselle, että uskalsin lähteä yksin hänen kanssaan julkiselle paikalle, vaikka hän olikin itkuisella päällä. Ehkä vielä joskus uskaltaudun vauvakerhoonkin. Tarkemmin ajatellen ne ei kyllä tunnu ihan mun jutulta, isot uudet ryhmät siis, mutten oikein tiedä, miten muutenkaan tutustuisin muihin äiteihin.
Palattiin hetken päästä vielä samaa reittiä takaisin, mutta ei lopultakaan uskallettu mennä sisään, kun tähän lisäsi vielä sen, että vauva olisi todennäköisesti alkanut huutaa heti, kun olisin laittanut vaunut parkkiin. Niinpä tyydyimme vain kiertelemään kaupoilla samalla kun vauva nukkui kaukalossa päiväuniaan. Tämä oli kuitenkin siinä mielessä hyvä kokemus itselle, että uskalsin lähteä yksin hänen kanssaan julkiselle paikalle, vaikka hän olikin itkuisella päällä. Ehkä vielä joskus uskaltaudun vauvakerhoonkin. Tarkemmin ajatellen ne ei kyllä tunnu ihan mun jutulta, isot uudet ryhmät siis, mutten oikein tiedä, miten muutenkaan tutustuisin muihin äiteihin.
Vierailuja ja vierailijoita
Käväisimme kahvittelemassa sukulaisten luona viime viikon maanantaina. Vähän myöhästyttiin alkuperäisestä ajasta, koska vauva nukkui päikkäreitä vähän liian pitkään ja hänet piti syöttää vielä ennen lähtöä. Hän oli onneksi ihan hyväntuulinen, vaikka jouduttiinkin hänet kesken kaiken herättämään. Syötin vauvan muuten taas vierailun aikana pullosta ja se sujui hyvin. Vieraassa paikassa on mukavampi antaa pumpattua maitoa kuin alkaa etsiä paikkaa, jossa voisi imettää maaten (muita asentoja vauva ei oikein enää kelpuuta). Helpointa on pumpata samana päivänä maitoa, joka säilyy sitten kuusi tuntia huoneenlämmössä. Mutta jos se ei onnistu, hyvin toimii sekin, että ottaa mukaan pakastetun maidon, kiehuvaa vettä termariin ja erillisen kipon, johon veden ja pakastepussin voi laittaa sulamaan ja lämpenemään.
Keskiviikkona vauvan isoäiti tuli hoitopuuhiin, kun kävimme miehen kanssa syömässä ihan kahdestaan. Tuntui vähän oudolta pitkästä aikaa, mutta oli kyllä kiva pieni hengähdystauko. Vauvakin oli sitten nukkunut koko ajan vaunuissa, kun kävivät vaunulenkillä, että vielä ei voida ehkä puhua hoitoon jäämisestä. Sekin aika kyllä saisi kohta koittaa, ettei vauva kasva liikaa kiinni meihin. :D Vauvan toinenkin isoäiti käväisi moikkaamassa tällä viikolla. On aina kivaa kun käyvät, niin saa sellaisia pieniä levähdyshetkiä itselle sinne tänne, vaikkei mitään erityistä tekisikään.
Viime viikonloppuna meillä kävi myös kaikki vauvan kummit kylässä sekä yksi kaveripariskunta. Nyt alkaa huomaamaan, että vauva erottaa tutut ja tuntemattomat toisistaan. Hänellä kesti aina jonkin aikaa lämmetä uusille vierailijoille ennen kuin hän hymyili tai jutteli. Ja silloinkin hän oli aika vähäeleinen verrattuna siihen, millainen hän on minun ja miehen seurassa. Vähän pelkään, että hän alkaa vielä vierastaa ihan ehkä jo lähiaikoinakin.
Mites ne ahdistavat illat sujuu nyt?
Kirjoittelin meidän ahdistavista illoista yli viikko sitten. Silloin siirryimme ihan lopuksi nukuttamaan vauvaa pinnasänkyyn. Eka viikko sujuikin ihan älyttömän hyvin ja ehdin jo uskoa, että tässä oli ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Vauva nukahti nätisti itse joskus jopa vain viidessä minuutissa. Mutta sitten tapahtui jotain ja nyt meillä on taas melkein viikon ajan olleet illat pelkkää taistelua. Tuntuu, että vauva alkaa huutaa aina vain aiemmin, vaikka kaikki tehdään aina samalla tavalla. Koliikkikeinuun on turvauduttu jo neljästi viikon sisään.
Edelleen siis vauva on nukkumaan mennessä aika levoton: potkii ja huitoo, hengittää nopeasti, hankaa naamaa, tiputtaa tutin, haluaa sen takaisin, heiluttaa päätä, kitisee, itkeskelee ja lopulta kun tätä kestää tarpeeksi, saa raivarin ja huutaa naama punaisena. Tämähän on muuten suht normaalia vauvoille ennen nukahtamista, mutta ongelmana on, että vauvaa ei saa tästä rauhoittumaan. Hän ei rauhoitu yksin, muttei tykkää siitäkään, että häntä silittää, taputtelee tai pitää käsiä kevyesti päällä. Rätti naamalla auttaa joskus, mutta joskus lähinnä ärsyttää. Tämä kaikki siitä huolimatta, että hänen silmänsä ovat jo lähes kiinni ja hän on selvästi aivan väsynyt. Silläkään ei aina ole ollut merkitystä, onko vauva nukkunut vielä vikat päikkärit illalla vai ei. Meininki on siis aika sama, olipa valvomista takana sitten tunti tai kolme. Mutta aina väleihin mahtuu niitä hyviäkin iltoja eli joskus hän rauhoittuu hyvin ja nopeastikin. Kun vain tietäisi, mitä silloin on tehnyt oikein, vaikka luultavasti ei mitään erityistä.
Nyt tehtiin kuitenkin se muutos, että aletaan nukuttaa vauvaa suunnilleen vuoroiltoina. Aiemmin mun oli helppoa nukuttaa, kun menin kuitenkin samalla itsekin jo sänkyyn. Nyt kuitenkin illat alkoi käydä vähän liian raskaiksi, joten parempi jakaa vuoroja. Mies nukuttikin vauvan edellisiltana ekaa kertaa ja se meni hyvin, puolessa tunnissa vauva nukahti. Tein myös sen muutoksen, etten enää imetä vauvaa illalla sängyssä, vaan olkkarin sohvalla. Ja sitten vasta vaihdetaan yövaatteet ja viedään vauva suoraan omaan sänkyyn. Josko vauva jaksaisi näin syödä paremmin, eikä aina hermostuisi. Pienin askelin ja kokeiluin kohti parempaa!
Mites ne ahdistavat illat sujuu nyt?
Kirjoittelin meidän ahdistavista illoista yli viikko sitten. Silloin siirryimme ihan lopuksi nukuttamaan vauvaa pinnasänkyyn. Eka viikko sujuikin ihan älyttömän hyvin ja ehdin jo uskoa, että tässä oli ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Vauva nukahti nätisti itse joskus jopa vain viidessä minuutissa. Mutta sitten tapahtui jotain ja nyt meillä on taas melkein viikon ajan olleet illat pelkkää taistelua. Tuntuu, että vauva alkaa huutaa aina vain aiemmin, vaikka kaikki tehdään aina samalla tavalla. Koliikkikeinuun on turvauduttu jo neljästi viikon sisään.
Edelleen siis vauva on nukkumaan mennessä aika levoton: potkii ja huitoo, hengittää nopeasti, hankaa naamaa, tiputtaa tutin, haluaa sen takaisin, heiluttaa päätä, kitisee, itkeskelee ja lopulta kun tätä kestää tarpeeksi, saa raivarin ja huutaa naama punaisena. Tämähän on muuten suht normaalia vauvoille ennen nukahtamista, mutta ongelmana on, että vauvaa ei saa tästä rauhoittumaan. Hän ei rauhoitu yksin, muttei tykkää siitäkään, että häntä silittää, taputtelee tai pitää käsiä kevyesti päällä. Rätti naamalla auttaa joskus, mutta joskus lähinnä ärsyttää. Tämä kaikki siitä huolimatta, että hänen silmänsä ovat jo lähes kiinni ja hän on selvästi aivan väsynyt. Silläkään ei aina ole ollut merkitystä, onko vauva nukkunut vielä vikat päikkärit illalla vai ei. Meininki on siis aika sama, olipa valvomista takana sitten tunti tai kolme. Mutta aina väleihin mahtuu niitä hyviäkin iltoja eli joskus hän rauhoittuu hyvin ja nopeastikin. Kun vain tietäisi, mitä silloin on tehnyt oikein, vaikka luultavasti ei mitään erityistä.
Nyt tehtiin kuitenkin se muutos, että aletaan nukuttaa vauvaa suunnilleen vuoroiltoina. Aiemmin mun oli helppoa nukuttaa, kun menin kuitenkin samalla itsekin jo sänkyyn. Nyt kuitenkin illat alkoi käydä vähän liian raskaiksi, joten parempi jakaa vuoroja. Mies nukuttikin vauvan edellisiltana ekaa kertaa ja se meni hyvin, puolessa tunnissa vauva nukahti. Tein myös sen muutoksen, etten enää imetä vauvaa illalla sängyssä, vaan olkkarin sohvalla. Ja sitten vasta vaihdetaan yövaatteet ja viedään vauva suoraan omaan sänkyyn. Josko vauva jaksaisi näin syödä paremmin, eikä aina hermostuisi. Pienin askelin ja kokeiluin kohti parempaa!
Uudet aistikokemukset säikäyttivät
Pakko kirjoittaa muistoihin pari hauskaa tilannetta. Poitsu kun on näemmä hieman herkkä uusille aistikokemuksille. Oltiin kylvyssä yhtenä päivänä, mutta vettä oli liian vähän. Pyysin miestä lisäämään vettä suihkupää veden alla, jottei vauva säikähdä ääntä ja kylpy keskeydy. Mutta sitten sainkin ajatuksen, että ehkä vauva tykkäisikin suihkusta. Ehditiin kastella vauvan jalkaa muutamalla pisaralla, kun hän alkoi huutaa aivan täyttä kurkkua. :D Noustiin siitä äkkiä pyyhkeen sisään rauhoittumaan. Onneksi vauva suostui rauhoituttuaan vielä takaisin kylpyyn ilman huutoja.
Toisen kerran vauva sai hirveän hepulin, kun yritin pestä hänen nivustaipeitaan kylppärin käsienpesualtaassa. Käänsin hänet toisin päin kuin yleensä pyllyä pestessä ja jouduin hetkeksi laskemaan allasta vasten saadakseni paremman otteen. Pesu tyssäsi kuitenkin siihen, koska vauva aloitti taas korvia särkevän huudon tästä kamalasta kidutuskokemuksesta. Ei ilmeisesti tuntunut viileä allas kivalta ihoa vasten. Voi toista!
Toisen kerran vauva sai hirveän hepulin, kun yritin pestä hänen nivustaipeitaan kylppärin käsienpesualtaassa. Käänsin hänet toisin päin kuin yleensä pyllyä pestessä ja jouduin hetkeksi laskemaan allasta vasten saadakseni paremman otteen. Pesu tyssäsi kuitenkin siihen, koska vauva aloitti taas korvia särkevän huudon tästä kamalasta kidutuskokemuksesta. Ei ilmeisesti tuntunut viileä allas kivalta ihoa vasten. Voi toista!
Pieneksi käyvät vaatteet
Nyt meillä on osa bodeista, ainakin Newbien bodyt, vaihdettu 68 kokoon. Housuista menee vielä 62 melko hyvin, joskin vyötäröt voi jo joistain kiristää, vaikka pituutta onkin joissain vielä liikaa. Musta tuntuukin, että meidän pojalla on pitkä selkä jalkoihin verrattuna.
Olen siis jälleen viikannut pois vauvan pieniä vaatteita kahteen eri laatikoon: säästöön ja myyntiin. Säästän vain sellaiset, jotka on olleet oikeasti hyviä käytössä tai joilla on ollut tunnearvoa. Säästettäviä on jäänyt itse asiassa yllättävän vähän jäljelle. Mielestäni ei kuitenkaan kannata säästää vaatteita vain siksi, ettei tarvitsisi mahdolliselle toiselle lapselle ostaa uusia, jos ne eivät ole miellyttäneet käytössä. Jos ne jäivät nyt vähälle käytölle syystä tai toisesta, niin kävisi kyllä uudelleenkin.
Hetken ehdin myös tuskailla, kun huomasin, että meidän 50/56 cm toppapuku on jäänyt pieneksi ja samoin merinovillahaalari (jota ei ehditty käyttää oikeastaan lainkaan) sekä vanuhaalari. Talvi on ollut aika onneton, mutta nyt sitten yhtäkkiä on muutamana päivänä lykännyt pakkasta. Onneksi muistin, että äitiyspakkauksessa tuli nämä kaikki isompina. Nämä ovat kyllä vauvalle vielä ihan valtavan suuria, mutten halua ostaa enää täksi "talveksi" uusia sopivia. Otettiin siis nämäkin nyt käyttöön ja ainakin toppapuku toimii pussina ihan hyvin, vaunuissa kun vain käytetään.
Käsien käyttö kehittyy vauhdilla
Täytyy vielä erikseen mainita tästä taidosta, vaikka sitä jo 3 kk -postauksessa sivusinkin. Vauva nimittäin alkoi tarttua esineisiin tietoisesti ehkä noin reilu viikko sitten. Ja siitä eteenpäin tämä taito on mennyt vauhdilla eteenpäin. Nyt hän osaa jo käyttää käsiään (melkein voisi välillä sanoa, että sormiaan) monipuolisemmin: pitää esineitä käsissä niiden putoamatta sekä tarttua, irroittaa ja tarttua uudelleen. Hän myös katsoo esineitä, joihin on tarttumassa, eli tästä se silmän ja käden yhteistyö sitten alkaa kehittyä. On ihmeellistä, miten nopeasti vauva lopulta hoksasi jutun jujun! Eilen ei meinannut syömisestäkään tulla mitään, kun hän tajusi, että pystyy tutkimaan sormillaan mun hupparin naruja. ♥
Muuta tiedotettavaa ei tällä kertaa olekaan. Luonnoksissa pyörii muuten taas kuusi keskeneräistä tekstiä, se on melkein vakio nykyään. Saan aina uusia ajatuksia ja kirjoitan heti sellaisen raakileversion ylös tai joskus pelkästään otsikon. Sitten kirjoittelen ja fiksailen aina sitä, mikä tuntuu sillä hetkellä hyvältä, niin kestää aina saada joku valmiiksi asti. :D Jos on kuitenkin jotain tiettyä, mistä haluaisitte lukea, niin aina voi vinkata. Kirjoittelen mielelläni toiveistakin, kun ne voi olla sellaisia, mitä ei itse olisi edes hoksannut ajatella.
Olen siis jälleen viikannut pois vauvan pieniä vaatteita kahteen eri laatikoon: säästöön ja myyntiin. Säästän vain sellaiset, jotka on olleet oikeasti hyviä käytössä tai joilla on ollut tunnearvoa. Säästettäviä on jäänyt itse asiassa yllättävän vähän jäljelle. Mielestäni ei kuitenkaan kannata säästää vaatteita vain siksi, ettei tarvitsisi mahdolliselle toiselle lapselle ostaa uusia, jos ne eivät ole miellyttäneet käytössä. Jos ne jäivät nyt vähälle käytölle syystä tai toisesta, niin kävisi kyllä uudelleenkin.
Hetken ehdin myös tuskailla, kun huomasin, että meidän 50/56 cm toppapuku on jäänyt pieneksi ja samoin merinovillahaalari (jota ei ehditty käyttää oikeastaan lainkaan) sekä vanuhaalari. Talvi on ollut aika onneton, mutta nyt sitten yhtäkkiä on muutamana päivänä lykännyt pakkasta. Onneksi muistin, että äitiyspakkauksessa tuli nämä kaikki isompina. Nämä ovat kyllä vauvalle vielä ihan valtavan suuria, mutten halua ostaa enää täksi "talveksi" uusia sopivia. Otettiin siis nämäkin nyt käyttöön ja ainakin toppapuku toimii pussina ihan hyvin, vaunuissa kun vain käytetään.
Käsien käyttö kehittyy vauhdilla
Täytyy vielä erikseen mainita tästä taidosta, vaikka sitä jo 3 kk -postauksessa sivusinkin. Vauva nimittäin alkoi tarttua esineisiin tietoisesti ehkä noin reilu viikko sitten. Ja siitä eteenpäin tämä taito on mennyt vauhdilla eteenpäin. Nyt hän osaa jo käyttää käsiään (melkein voisi välillä sanoa, että sormiaan) monipuolisemmin: pitää esineitä käsissä niiden putoamatta sekä tarttua, irroittaa ja tarttua uudelleen. Hän myös katsoo esineitä, joihin on tarttumassa, eli tästä se silmän ja käden yhteistyö sitten alkaa kehittyä. On ihmeellistä, miten nopeasti vauva lopulta hoksasi jutun jujun! Eilen ei meinannut syömisestäkään tulla mitään, kun hän tajusi, että pystyy tutkimaan sormillaan mun hupparin naruja. ♥
Muuta tiedotettavaa ei tällä kertaa olekaan. Luonnoksissa pyörii muuten taas kuusi keskeneräistä tekstiä, se on melkein vakio nykyään. Saan aina uusia ajatuksia ja kirjoitan heti sellaisen raakileversion ylös tai joskus pelkästään otsikon. Sitten kirjoittelen ja fiksailen aina sitä, mikä tuntuu sillä hetkellä hyvältä, niin kestää aina saada joku valmiiksi asti. :D Jos on kuitenkin jotain tiettyä, mistä haluaisitte lukea, niin aina voi vinkata. Kirjoittelen mielelläni toiveistakin, kun ne voi olla sellaisia, mitä ei itse olisi edes hoksannut ajatella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti