Kiinteiden syöminen aloitettu: nam, perunaa!

Yksi uusi etappi on taas ohitettu. Poitsu oli neljä kuukautta ja kolme päivää, kun päätettiin aloittaa kiinteät. Neuvolasta tätä kehotettiin jo viikko sitten, ja ajatuksena oli muutenkin aloittaa soseet viiden kuukauden ikää lähestyessä, kun valmiudet täyttyvät. Siinä sitten aloin perjantaina pohtia, että mitä jos aloittaisi vain jo tänään. Ainekset oli valmiina, vauvalla tosi hyvä päivä ja kaikki valmiudetkin täyttyivät. Eli vauva osasi jo seuraavat asiat:

- Seuraa kiinnostuneena muiden ruokailua

- Hallitsee pään liikkeitä ja osaa kohdistaa katseensa

- Saa ruoan poimittua itse käteensä ja vietyä sen itse suuhunsa

- Osaa istua aikuisen sylissä tukevassa pystyasennossa

Lisäksi yhtenä valmiuden merkkinä oli, että "vauva osaa käsitellä ruokaa suussaan niin, että ei kielellään kolaa kaikkea ulos suustaan" (Simppeli sormiruokakeittiö). Tätä ei tietenkään voitu tietää vielä ennen kokeilua. Kaikkiaan en kuitenkaan nähnyt enää syytä, miksi pitkittäisimme kiinteiden aloitusta. Aika vain tuntui jotenkin juuri oikealta.

Aloitimme maistelun tutulla ja turvallisella perunalla. Keitin perunan, soseutin sen haarukalla ja sekoitin mukaan rintamaitoa. Sitten vain syömään! Vauva istui sylissäni tukevassa pystyasennossa ja tuijotteli mielenkiinnolla, mitä oikein tapahtuu. Puettiin hänelle myös ruokalappu. Se oli ehkä vähän turha vielä, mutta toisaalta se viestii jatkossa vauvalle, että nyt aletaan taas syömään.

Kun kaikki oli valmiina, mies antoi vauvalle ensimmäisen lusikan kärjellisen sosetta. Vauva avasi suunsa ihan oikeaoppisesti lusikalle ja otti tarjotun soseen suuhunsa. Seuraavaksi hän pyöritteli sosetta suussaan mitä suloisimmin ilmein, otettiin kaikki onneksi videolle. Lopuksi annettiin vielä toinenkin lusikallinen: tai oikeastaan se sama kuin ensinkin, mutta johon oli vielä jäänyt vähän sosetta. Senkin vauva maiskutteli hienosti. Kaikesta tästä suurin osa päätyi jopa vatsaan asti, mitä nyt hieman valui syljenkin mukana ulos.

Olin positiivisesti yllättynyt siitä, miten hyvin eka maistelu sujui! Seuraavan päivän kokeilu ei sitten ollutkaan ihan niin onnistunut, sillä hoidin sen yksin. Oli aika hankalaa tukea vauvaa kunnolla siten, että näkisi vielä, mihin lusikan oikein lykkää. Osin varmaan sen takia vauva sylki lähes kaiken soseen heti ulos. Mutta koska hän oli kuitenkin hyväntuulinen ja availi yhä hienosti suutaan, annoin hänen maistella tällä kertaa useammankin lusikan kärjellisen.

Kolmantena päivänä vauva hoidettiin ruokailu taas kaksin. Vauva oli miehen sylissä ja minä syötin. Se sujui jälleen todella hyvin ja vatsaan päätyi jopa muutamakin lusikan kärjellinen. Olisi varmaan enemmänkin mennyt, muttei uskallettu vielä lisätä määriä.

Huomiselle on vielä luvassa perunaa, jonka jälkeen siirrymme porkkanaan sekä siitä kukkakaaliin ja bataattiin. Näiden jälkeen on mietinnässä joko hedelmäsoseet tai sitten jatketaan vielä muutamalla kasviksella. Katsotaan, miten maistelut sujuvat, mutta alku ainakin lupaa ihan hyvää.