Vauvasta on nyt tullut yksilö: ei enää vain yksi vauva muiden joukossa, vaan heistä erottuva "itsenäinen" tyyppi. Hän on jotenkin ihan uudella tavalla yhteydessä ympäristöönsä ja on todella kiinnostunut siitä. Hän alkaa olla jo iso! Hänen persoonansakin alkaa hiljalleen tulla paremmin esiin. On ihanaa päästä tutustumaan vauvaan koko ajan enemmän ja oppia hänestä lisää.
Viimeisen kuukauden aikana suurin harppaus kehityksessä on ollut käsien ja pään hallinta. Hän osaa jo taitavasti tarttua leluihin ja viedä niitä suuhun. Hän katselee tarkkaan, mihin haluaa tarrautua ja hetken yritettyään yleensä siinä onnistuukin. Sormien syömistä ja kuolaamistakin riittää - välillä tämä johtaa ihan kakomisrefleksiin asti, mutta onneksi koko ajan yhä harvemmin. Harmillisesti tämä käsien hallinta on myös johtanut siihen, että vauva raapii jatkuvasti päätään toisella kädellään. Päässä on monia minihaavoja tämän takia, koska kynsiä ei saa mitenkään niin lyhyiksi tai tylpiksi, etteikö hän saisi niillä raapaistua. Vauva myös kannattelee päätään jo tosi hyvin, eikä sitä tarvitse enää tukea. Tämä on helpottanut kivasti vauvan käsittelyä. Sylissä hän viihtyy enää vain istuen.
Vauva viihtyy myös vihdoin paremmin vatsallaankin ja välillä selvästi jopa haluaa olla niin päin. Häntä kuitenkin harmittaa, kun ei pääse eteenpäin ja sitten menee hermot. Hän oppi kääntymään selältä vatsalleen noin 3,5 kuukauden iässä, mutta vain sohvalla ja pikkuisen tuettuna. Lelumatolla hän pitkään vain makoili paikoillaan ja mutusteli leluja. Otettiin sitten matosta kaaret pois ja laitettiin leluja vain reunoille, jotta hän innostuisi kääntyilemään siinäkin. Se auttoi ja neljän kuukauden sekä yhden päivän ikäisenä hän kääntyi myös lattialla itsekseen selältä vatsalleen. Niin ja voidaan kai yhdeksi taidoksi laskea sekin, että vauva osaa ottaa itse vauhtia sitterissä. Hän potkii jaloillaan tarkassa rytmissä ja saa sen siten liikkeelle hurjiin vauhteihin.
Vauva on myös alkanut jokeltaa ihan uudella tavoin. Joinain päivinä hän ei ole hetkeäkään hiljaa. Hän osaa jo kiljahdella, mitä tekeekin jatkuvasti. Myös mumina suu supussa on uusi taito, ja hän osaa pitää tyytymätöntä narinaa, kun jokin asia on huonosti. Yleensä, kun hän kaipaa syliä tai seuraa. Heleää höpöttelyäkin on yhä, mutta siinä ei ole enää havaittavissa niin selkeitä "äänteitä", kun kolmen kuun iässä vielä oli. Kovia itkukohtauksia ei ole juurikaan enää ollut (loppukuusta lähinnä) ja niiden kestokin on lyhentynyt. Toisaalta niihin osaa jo itsekin suhtautua rennommin: usein vauva on niiden aikana vain väsynyt.
Vauva hymyilee nykyään paljon ja ensimmäiset ihanat naurutkin ollaan jo kuultu. Harmi vaan, että naurun saamiseen tarvitaan ihan älyttömästi viihdytystä ja siltikään ei yleensä onnista. :D Helpoiten hän nauraa, kun ottaa häntä käsistä kiinni, heiluttelee niitä, hymyilee samalla itse leveästi ja höpöttelee jotain hassua. Yksi suosikkihitti on kädet sivulle ja ristiin - laulu. Se saa vauvan aina hymyilemään ja joskus harvoin jopa nauramaan. Pärisyttelyt tai kukkuu-leikki ei vielä saa mitään reaktiota aikaan.
Vauva on alkanut myös vähän vierastaa. Vieraissa paikoissa tai vieraiden ihmisten kanssa hän on todella totinen ja tuijottaa vain ympärilleen liikahtamatta (kuten aina neuvolassa). Huudonkin saa aikaiseksi, jos vieraat yrittää ottaa hänet syliin liian aikaisin. Kuitenkin yleensä kun ollaan oltu pidemmän aikaa samassa tilassa, vauva rentoutuu ja alkaa jutella tai hymyillä muillekin ja uskaltautuu jopa syliin. Mutta ei hän silti ole täysin sama vauva kuin on meidän kanssa kotona. Tietty varautuneisuus on koko ajan läsnä. Se on ollut kuitenkin kivaa huomata, että vauvalle kelpaa kotona yhtä lailla isä kuin äitikin. Poikkeuksen luo ehkä ainoastaan iltanukutus, mutta se johtunee siitä, että vauva on tottunut nukahtamaan aina minun kanssani syntymästä lähtien. Toki mieskin saa huutavan vauvan iltaisin rauhoittumaan ja nukahtamaan vaunuihin, jos ei muu auta. Ehkä jopa minuakin paremmin.
Tällä hetkellä vauva tykkää olla sylissä, kun häntä kannetaan asunnossa. Myös sormien ja lelujen syöminen on kiva juttu. Ikäviä asioita ovat kovat äkilliset äänet sekä edelleen iltaisin nukahtaminen. Viime kuukausi tuntui myös olevan jotenkin erityisen tyytymätöntä aikaa ja meillä oli joitain aika haastaviakin itkupäiviä, mutta nyt on alkanut selvästi helpottaa ja päivät sujuvat useimmiten jo tosi kivasti. Päiviimme alkaa myös viimein löytyä jonkinlaista rytmiä, mutta kellonajat vielä vaihtelevat. Päiväunia nukutaan keskimäärin neljät, joista yhdet on pidemmät unet ja muut noin tunnin mittaisia. Iltaisin menemme nukkumaan klo 18.30-19 välillä ja aamuisin herätään klo 5-6 välillä, joskus vähän myöhemmin. Öisin vauva heräilee syömään vielä parin tunnin välein ja ähisee näiden välillä, mutta muuten nukkuu koko yön.
Neuvolakäynti
Viimeisen kuukauden aikana suurin harppaus kehityksessä on ollut käsien ja pään hallinta. Hän osaa jo taitavasti tarttua leluihin ja viedä niitä suuhun. Hän katselee tarkkaan, mihin haluaa tarrautua ja hetken yritettyään yleensä siinä onnistuukin. Sormien syömistä ja kuolaamistakin riittää - välillä tämä johtaa ihan kakomisrefleksiin asti, mutta onneksi koko ajan yhä harvemmin. Harmillisesti tämä käsien hallinta on myös johtanut siihen, että vauva raapii jatkuvasti päätään toisella kädellään. Päässä on monia minihaavoja tämän takia, koska kynsiä ei saa mitenkään niin lyhyiksi tai tylpiksi, etteikö hän saisi niillä raapaistua. Vauva myös kannattelee päätään jo tosi hyvin, eikä sitä tarvitse enää tukea. Tämä on helpottanut kivasti vauvan käsittelyä. Sylissä hän viihtyy enää vain istuen.
Vauva viihtyy myös vihdoin paremmin vatsallaankin ja välillä selvästi jopa haluaa olla niin päin. Häntä kuitenkin harmittaa, kun ei pääse eteenpäin ja sitten menee hermot. Hän oppi kääntymään selältä vatsalleen noin 3,5 kuukauden iässä, mutta vain sohvalla ja pikkuisen tuettuna. Lelumatolla hän pitkään vain makoili paikoillaan ja mutusteli leluja. Otettiin sitten matosta kaaret pois ja laitettiin leluja vain reunoille, jotta hän innostuisi kääntyilemään siinäkin. Se auttoi ja neljän kuukauden sekä yhden päivän ikäisenä hän kääntyi myös lattialla itsekseen selältä vatsalleen. Niin ja voidaan kai yhdeksi taidoksi laskea sekin, että vauva osaa ottaa itse vauhtia sitterissä. Hän potkii jaloillaan tarkassa rytmissä ja saa sen siten liikkeelle hurjiin vauhteihin.
Vauva on myös alkanut jokeltaa ihan uudella tavoin. Joinain päivinä hän ei ole hetkeäkään hiljaa. Hän osaa jo kiljahdella, mitä tekeekin jatkuvasti. Myös mumina suu supussa on uusi taito, ja hän osaa pitää tyytymätöntä narinaa, kun jokin asia on huonosti. Yleensä, kun hän kaipaa syliä tai seuraa. Heleää höpöttelyäkin on yhä, mutta siinä ei ole enää havaittavissa niin selkeitä "äänteitä", kun kolmen kuun iässä vielä oli. Kovia itkukohtauksia ei ole juurikaan enää ollut (loppukuusta lähinnä) ja niiden kestokin on lyhentynyt. Toisaalta niihin osaa jo itsekin suhtautua rennommin: usein vauva on niiden aikana vain väsynyt.
Vauva hymyilee nykyään paljon ja ensimmäiset ihanat naurutkin ollaan jo kuultu. Harmi vaan, että naurun saamiseen tarvitaan ihan älyttömästi viihdytystä ja siltikään ei yleensä onnista. :D Helpoiten hän nauraa, kun ottaa häntä käsistä kiinni, heiluttelee niitä, hymyilee samalla itse leveästi ja höpöttelee jotain hassua. Yksi suosikkihitti on kädet sivulle ja ristiin - laulu. Se saa vauvan aina hymyilemään ja joskus harvoin jopa nauramaan. Pärisyttelyt tai kukkuu-leikki ei vielä saa mitään reaktiota aikaan.
Vauva on alkanut myös vähän vierastaa. Vieraissa paikoissa tai vieraiden ihmisten kanssa hän on todella totinen ja tuijottaa vain ympärilleen liikahtamatta (kuten aina neuvolassa). Huudonkin saa aikaiseksi, jos vieraat yrittää ottaa hänet syliin liian aikaisin. Kuitenkin yleensä kun ollaan oltu pidemmän aikaa samassa tilassa, vauva rentoutuu ja alkaa jutella tai hymyillä muillekin ja uskaltautuu jopa syliin. Mutta ei hän silti ole täysin sama vauva kuin on meidän kanssa kotona. Tietty varautuneisuus on koko ajan läsnä. Se on ollut kuitenkin kivaa huomata, että vauvalle kelpaa kotona yhtä lailla isä kuin äitikin. Poikkeuksen luo ehkä ainoastaan iltanukutus, mutta se johtunee siitä, että vauva on tottunut nukahtamaan aina minun kanssani syntymästä lähtien. Toki mieskin saa huutavan vauvan iltaisin rauhoittumaan ja nukahtamaan vaunuihin, jos ei muu auta. Ehkä jopa minuakin paremmin.
Tällä hetkellä vauva tykkää olla sylissä, kun häntä kannetaan asunnossa. Myös sormien ja lelujen syöminen on kiva juttu. Ikäviä asioita ovat kovat äkilliset äänet sekä edelleen iltaisin nukahtaminen. Viime kuukausi tuntui myös olevan jotenkin erityisen tyytymätöntä aikaa ja meillä oli joitain aika haastaviakin itkupäiviä, mutta nyt on alkanut selvästi helpottaa ja päivät sujuvat useimmiten jo tosi kivasti. Päiviimme alkaa myös viimein löytyä jonkinlaista rytmiä, mutta kellonajat vielä vaihtelevat. Päiväunia nukutaan keskimäärin neljät, joista yhdet on pidemmät unet ja muut noin tunnin mittaisia. Iltaisin menemme nukkumaan klo 18.30-19 välillä ja aamuisin herätään klo 5-6 välillä, joskus vähän myöhemmin. Öisin vauva heräilee syömään vielä parin tunnin välein ja ähisee näiden välillä, mutta muuten nukkuu koko yön.
Neuvolakäynti
Vaatteista käytetään nyt kokoa 62 ja 68 vaatteesta riippuen. Kuukaudessa oli tullut painoa vajaa 400 grammaa ja pituutta kolme senttiä. Painoa oli tullut nyt naftisti liian vähän pituuteen nähden ja meille suositeltiin kiinteiden aloitusta. Tai oikeastaan lääkäri käski aloittamaan ne heti. Vähän kyllä meni tunteisiin neuvolan tyyli tässä asiassa, koska siellä on lähes aina ensimmäisenä tämä "kiinteiden pakotus", jos paino laahaa, vaikka muitakin tapoja olisi. Siellä ei siis kysytty ollenkaan, miten meidän imetys sujuu, kuinka kauan olen ajatellut vielä imettää tai haluaisinko ensin kokeilla imetyksen tehostamista ja tulla uuteen painokontrolliin.
Lisäksi viime punnituksesta oli vasta kolme viikkoa, joten tuo 400g paino on ollut periaatteessa riittävä (500 grammaa pitäisi tulla neljässä viikossa). On myös yleisesti tiedossa, että täysimetetyillä tulee usein 4 kk:n kohdalla painon notkahdus. Muiden äitien kanssa jutellessani kävi myös ilmi, että joillekin oli tullut painoa meitäkin vähemmän ja heille on vain sanottu, että hyvin kasvaa. Me ei siis nyt kiirehditä turhaan kiinteiden aloituksen kanssa, mutta koska ajateltiin ne muutenkin aloittaa 5 kk ikää lähestyessä, aloitellaan ne tässä sitten hiljalleen, kun vauvan valmiudet näyttää täyttyvän. Kiinnitetään nyt ensin kuitenkin enemmän huomiota imetykseen. Muuten neuvolassa oli kaikki mallillaan, mitä nyt poitsu huusi koko tutkimuksen ajan.
Tällaiset kuulumiset siis meidän neljän kuukauden ikäiseltä tällä hetkellä ♥
Onpa kiva lukea millaista elämä on 4 kk ikäisen kanssa! Olenkin paljon pohtinut missä vaiheessa vauva aloittaa liikkumaan enemmän ja yrittämään kääntymistä selältä vatsalle.
VastaaPoistaTuli mieleen tuosta kommentistasi kuinka vauvasta on tullut jo niin iso, että minulla on jo nyt sellainen olo 2kk vauvan kanssa:d Tosi kurjaa, ettei sinulta kyselty imetyksestä mitään neuvolassa, vaan heti tuputetaan kiinteitä. Varmasti sinulla on itsellä paljon tietoa imetyksen tehostamisesta, mutta minä sain tosi paljon hyviä vinkkejä yhden doulan/imetysvalmentajan blogikirjoituksesta. Hänen bloginsa löytyy haulla happy milk mama😊
No joo, tuntuu kyllä oikeestaan siltä, että oisin kirjottanu jokaseen kuukausikoosteeseen ton saman, että vauva tuntuu niin isolta 😅 Ja nyt kun katsoo jälkikäteen kuvia, niin hän näyttää niin pikkuselta.
PoistaPitääkin tsekata tuo blogi, en oo törmännyt hänen vinkkeihin vielä, vaikka muuten taidankin esim. instassa seurata häntä. Kiitos siis vinkistä! 😊