Vaihe on nyt ohitse. Ainakin osittain. Päivät alkaa helpottaa ja oma väsymyskin hieman väistyä. Tämä hetki täytyy ehdottomasti jakaa blogiin, koska viime aikoina on tullut lähinnä valitettua siitä, kun mikään ei suju. Nyt sujuu! Ja puhun todellakin juuri tästä hetkestä, enkä minuuttiakaan yli. Koska tulevaa ei pysty kukaan ennustamaan, ja vauvan kanssa hymy voi vaihtua itkuun ihan jo yhden vaivaisen sekunnin sisällä.
Vauva on nyt ollut jo viikon ajan paremmalla tuulella. Oikeastaan lähes heti tuon aiemman vaihepostauksen julkaistuani alkoi paremmat ajat. Vauva on ollut taas oma itsensä: juttelee kovaan ääneen ja hymyilee. Paitsi vieraille. Vieraita pitää tuijottaa hyvin vakavana. Käytiin hakemassa vauvan kastelahjat kaiverruksesta ja korukaupan myyjäkin totesi hetken katseltuaan, että onpa tomera poika. Juu, ei hän tuntemattomille vaivaudu hymyilemään. :D
Mutta palatakseni aiheeseen, vauva viihtyy siis taas hetkiä yksikseenkin, eikä kitise jatkuvasti. Häntä on huomattavasti helpompaa (ja nautinnollisempaa) viihdyttää, kun siihen ei vaadita jatkuvaa kantamista tai alati vaihtuvia virikkeitä. Olen taas pystynyt nauttimaan meidän päivistä ja ihanista hetkistä vauvan kanssa ihan eri tavoin kuin vaiheen pahimpana aikana. Myös itkut ovat vähentyneet paljon ja on ollut päiviä, jolloin vauva ei ole kertaakaan parahtanut siihen veret seisauttavaan itkuunsa.
Toki tähän vaikuttaa sekin, että yötkin on taas parantuneet ja olen saanut jopa nukuttua. Olemme palanneet tuttuun rytmiin eli vauvan ensimmäinen unipätkä on 4 tuntia ja seuraava 3. Toki loppuyö on yhä aika katkonainen ja jostain syystä vauva on tosi levoton, mutta nuo alkuyön hyvät pätkät korvaa paljon. Myös päiväunet on parantuneet ja päiviin mahtuu yleensä yksi pidempikin unipätkä. Ehtii siis itse rentoutua paremmin päivän aikana. Päiväunien kanssa ei myöskään ole tarvinnut enää tapella, vaan vauva on välillä jopa ihan nätisti vain sulkenut silmänsä vaunuissa ja alkanut nukkua. Ilman huutoa! Ehkä korkeintaan vähän unikitissyt hetken, jos sitäkään.
Toki tähän vaikuttaa sekin, että yötkin on taas parantuneet ja olen saanut jopa nukuttua. Olemme palanneet tuttuun rytmiin eli vauvan ensimmäinen unipätkä on 4 tuntia ja seuraava 3. Toki loppuyö on yhä aika katkonainen ja jostain syystä vauva on tosi levoton, mutta nuo alkuyön hyvät pätkät korvaa paljon. Myös päiväunet on parantuneet ja päiviin mahtuu yleensä yksi pidempikin unipätkä. Ehtii siis itse rentoutua paremmin päivän aikana. Päiväunien kanssa ei myöskään ole tarvinnut enää tapella, vaan vauva on välillä jopa ihan nätisti vain sulkenut silmänsä vaunuissa ja alkanut nukkua. Ilman huutoa! Ehkä korkeintaan vähän unikitissyt hetken, jos sitäkään.
On nämä vaiheet kyllä jänniä. Kaksi viikkoa sitä kesti ja nyt kun kaikki on jälleen hyvin, piti ihan palata tarkistamaan, millainen tuo huono vaihe olikaan. Sitä oli vain onnellisesti unohtanut koko homman ja palannut nauttimaan arjesta juuri tässä hetkessä. Joka tapauksessa olen iloinen, että tallensin tuonkin vaiheen blogiin, koska pystyn sieltä sitten vilkuilemaan fiilikset uudelleen ja palata niihin, vaikka taas seuraavan vaiheen aikana. Kas, tuostakin selvittiin kunnialla niin eiköhän tästäkin!
Jokaisen vaiheen kohdalla pitäisi vain muistaa, että se menee ohi. Se ei kestä ikuisesti. Ja sitten saadaan taas meidän ihana hymypoika takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti