No se korona

Päätin, etten mainitse sanallakaan koronaa blogissani. Ihan vain siksi, että siitä on mielestäni jo tarpeeksi juttua joka puolella. Alkaa suorastaan kyllästyttää blogien selaaminen, kun mitään muuta ei enää saa lukea kuin koronaa. Se on tietysti ymmärrettävääkin, mutta tulee silti jo ulos korvista ja olisi ollut mukavaa pitää edes yksi paikka siitä puhtaana. Asiaa kuitenkin tarkemmin pohdittuani tulin toisiin aatoksiin. Kirjoitan lapselleni muistoksi ja onhan tämä nyt niin poikkeuksellinen tilanne, että ehkä häntäkin isompana kiinnostaisi lukea, miten me toimittiin koronan aikaan. Hamstrattiinko? Pukeuduttiinko folioon?

No ei. Me eletään aika normaalia elämää kuten ennenkin. Hallitus on linjannut mm. että koulut ja jotkin valtion sekä kuntien julkiset tilat (kuten kirjastot ja museot) suljetaan ja yli kymmenen henkilön kokoontumiset kielletään. Lisäksi kaikkea tarpeetonta oleilua yleisillä paikoilla on kehotettu välttämään. Meidän arkeen tämä ei ole juurikaan vaikuttanut, koska täällä me yleensäkin vain kotona hengaillaan ja käydään ehkä korkeintaan kävelyllä tai kaupassa. Elellään sellaista tosi perinteistä vauva-arkea. Mies on nyt tosin pitänyt pelkkiä etäpäiviä töistä. Olen myös erittäin kiitollinen siitä, että olen nyt itse äitiyslomalla, enkä työpaikallani päiväkodissa. Tsempit, hatunnostot ja paljon jaksamista kollegoille.

Käsienpesu on ollut meille muutenkin aiempaa tarkempaa vauvan syntymän jälkeen, joten siinäkään ei suuria muutoksia ole ollut. Nyt kädet tosin pestään jo ihan roskienvientireissunkin jälkeen, kerrostalossa kun asutaan. Lisäksi päätin jo jokin aika sitten, etten ota vauvaa mukaani esim. kauppareissuille, koska ei ole pakko. En panikoi, mutten halua turhaankaan altistaa tartunnalle. En myöskään itse tee mitään ylimääräisiä reissuja, kuten kirppistelyä tai kauppakeskuksissa pyörimistä, koska ei ole pakko tehdä sitäkään. Odotellaan nyt rauhassa, mitä tuleva tuo ja pysytellään lähinnä kotona. Kyllä niitä sitten myöhemmin ehtii. Yrittäjien kannalta tämä on tietysti tosi kurja juttu.

Me ei myöskään hamstrata, mutta kyllähän tässä vähän jännittää, kun muut tekevät niin. Mitäs sitten kun se kuuluisa vessapaperi uhkaa loppua meidän kaapista, ja lähikaupan hyllyt on tyhjinä? Onneksi meillä on kuitenkin sellaiset erityisen kehittyneet keksinnöt kuin bidee-suihku sekä pyyhe. Uutisia silmällä pitäen olen todennut, että monella ei ilmeisesti näitä kotoa löydy. Harmittaa myös vähän, kun Popsi-nakit olivat loppuneet ja jouduttiin ostamaan Snellmannin nakkeja. Tosissaan vain ihmetyttää ja harmittaa koko touhu. Mutta se on pakko sanoa, että onneksi meillä on imetys onnistunut. Kuulin, että joistain kaupoista on olleet vauvojen korvikkeetkin loppu, kun niitäkin on hamstrattu. Se olisi jo oikeasti iso murhe. Vaippoja onneksi vielä löytyi.

Mua ei erityisemmin korona pelota, mutten tietenkään sitä meille halua ja haluan myös tehdä oman osani sen eteen, ettei se leviäisi niin nopeasti. Ehkä vauvan takia vähän huolettaa, mitä tauti aiheuttaisi, vauvoilla kun voi tavallinen flunssakin olla jo paha, kun ei pysty oikein sitten syömään ja kaikki on muutenkin huonosti. Ollaan myös mietitty vierailuja. Moni on kysellytkin, uskaltaako meille tulla. Olemme pitäneet ainakin toistaiseksi sen kannan, että jos olet itse terve ja lähipiirissäsi tai työpaikallasi ei ole ollut kellään tartuntoja, voit tulla meille vauvaa katsomaan - erityisen hyvän käsihygienian muistaen. Toki puhutaan nyt ihan lähipiiristä eli ei kaikista kummin kaimoista.

Tietenkin mielessä pyörii myös, että kauanko tämä kestää ja mihin kaikkeen tämä vielä tulee vaikuttamaan. Epätietoisuus tulevasta on varmaan itselleni se ikävin asia tällä hetkellä. Eilen kun katselin vieressä nukkuvaa vauvaa, mietin vain, että onneksi hän on kaikesta vielä täysin tietämätön.