16. helmikuuta 2020

Ahdistavat illat ja vauvan nukahtamisongelmat

Jos tiedät, millaista on taistella iltaisin vauvan kanssa, joka ei vain millään nukahda, tule ihmeessä jakamaan vinkkisi tai vertaistukesi! Tällä hetkellä meidän illat tai pikemminkin nukkumaanmenot on vaikeita. Ei ihan aina, mutta usein. Ahdistaa oikeastaan jo valmiiksi, kun tiedän, että kohta pitää siirtyä sänkyyn. En kuitenkaan tiedä, mistä kiikastaa ja tuntuu, että joka ilta toimii ihan eri niksi. Tai sitten ei toimi mikään, kunnes vauva on jo niin umpiväsynyt, että toimii mikä vaan. Siksi on vaikeaa toimia kovin johdonmukaisesti, mikä taas ei auta asiaa.

Meillä on jo pitkään olleet samat iltarutiinit ja ne on toimineet hyvin. Vaihdetaan yöasu (Swaddle up -unipussi), mennään sänkyyn ja imetän yövalon kera. Annan valon olla päällä, kunnes vauva nukahtaa viereeni. Nukahtamiseen on ennen mennyt kaikkea 10 minuutista kahteen tuntiin, mutta vauva on silti ollut suhteellisen rauhallinen ja ähissyt tai vähän kitissyt vaan. Nyt tilanne on ollut jo pari viikkoa toinen.



Kiukku alkaa jo imetyksestä. Vauva rimpuilee, syö, päästää irti, itkeskelee, syö, päästää irti, rimpuilee... Annan hänen tehdä tätä aikansa, kunnes totean, ettei siitä mitään enää tule. Silloin siirrän vauvan vähän kauemmas itsestäni ja annan tutin. Pullostakin on kokeiltu pari kertaa syöttää, muttei sillä ole ollut vaikutusta. Seuraavaksi alkaa taas rimpuilu ja jossain kohtaa itku. Tällöin yritän myös pitää kevyesti vauvan hulluna vispaavia käsiä paikoillaan, ottaa hänet kainaloon tai silitellä. Tästä hän harvoin tykkää. Tuttia saa myös laittaa suuhun noin sata kertaa, joista puolet lentää heti pois ja saa taas kovemman kiukun aikaan. Muutamana iltana itku on mennyt lopulta ihan kamalaksi huudoksi, mihin ei enää ole tehonnut mikään, vaan on pitänyt nousta ja poistua hetkeksi makkarista.

Toivon, että kyseessä on vain joku vaihe, mutta onhan tämä aika kuluttavaa, kun vauva on selvästi aivan väsynyt, mutta taistelee silti viimeiseen asti vastaan. Hupaisinta on, että kun hän viimein nukahtaa, hän nukkuu koko yön todella hienosti ilman itkuja, syöden vain muutaman kerran välissä. Tässä olenkin nyt viimeisen viikon tehnyt pientä tutkivaa nukuttamista, josko olisin saanut hommaan jotain tolkkua ja oppinut ymmärtämään vauvaa paremmin.

Miten on illat sujuneet?

Ekana iltana kokeilin antaa vauvan itkeskellä itsekseen ilman, että heti kosken häneen tai yritän rauhoittaa häntä (tämä kun usein vain pahentaa tilannetta). Itku oli vain sellaista kevyttä unen hakemista, ei mitään hysteeristä huutoa kuitenkaan. Ja vauva rauhoittuikin jo viidessä minuutissa itse ja nukahti. Tämä yllätti todella ja ajattelinkin, että ongelmana on näemmä ollut vain se, että olen häirinnyt vauvaa liikaa kosketuksellani. Ehkä hän kaipaa omaa tilaa. Mietin, että näinkö helpolla todella nyt päästäisiin.

Toisena iltana kokeilin siis täysin samaa taktiikkaa ja silloin se johtikin melkein heti vain ihan kamalaan huutokonserttiin, vaikka otin vauvan aina syliin, kun huuto yltyi ja laskin takaisin sänkyyn, kun vauva rauhoittui. Tätä kesti kaikkiaan kaksi tuntia, kunnes mieskin tuli apuun. Hänkin yritti ensin rauhoitella vauvaa, mutta lopulta päätti nukuttaa vauvan koliikkikeinuun. Se kävikin lopulta nopeasti, jonka jälkeen mies toi vauvan nukkuvana takaisin viereeni. Sitten vielä puolisen tuntia laitoin tuttia ja odotin, että uni olisi kunnolla syvää. En haluaisi opettaa vauvaa tällaiseen, mutta olin tosi kiitollinen ja helpottunut, että edes joku niksi toimi.

Kolmantena iltana kokeiltiin ennakoida ja laittaa väsynyt vauva kunnon päiväunille ulos vielä klo 17.30. Yleensä iltaisin on tullut valvomista kolmekin tuntia ja vauva on nukahtanut välissä vain pieneksi hetkeksi sisälle. Hän nukkuikin nyt ulkona tunnin ja heräsi oikein hymyilevänä. Yöunille mentiin klo 19.30 tunnin valvomisen jälkeen, kun vauva alkoi taas haukotella ja selvästi väsyä. Se ilta menikin hyvin. Vauva jopa söi suht rauhassa sängyssä, jonka jälkeen laitoin taas tutin suuhun ja annoin olla pääosin itsekseen. Vauva valvoi vielä 45 minuuttia ennen kuin nukahti, mutta oli ihan rauhallinen, ja minä tuijotin häntä lähes hengittämättä vieressä koko sen ajan. Oli muuten raajat jumissa sen jälkeen.



Neljäntenä iltana uumoilin noiden vikojen kunnon iltapäikkyjen olevan ratkaisu. Vauva ei tosin vaikuttanut kovin väsyneeltä vielä edes klo 17.45, mutta nukutin hänet silti. Hän nukkui taas tunnin. Herättyään hän oli vähän kärtty. Päätimme laittaa hänet sänkyyn klo 19.45 eli taas tunnin valvomisen jälkeen, kuten aiemmin. Vauva ei vaikuttanut kovin väsyneeltä paitsi kitinän puolesta. Viimeiset päiväunet oli luultavasti liian myöhään. Ja kuten arvelinkin, vauva oli taas sängyssä ihan yliaktiivinen ja imetyksestä ei tullut oikein mitään. Nytkin annoin ensin vauvan kähistä rauhassa, annoin vain tuttia. Ja kun hän sitten meinasi hermostua liikaa, päätin että se pitää katkaista ennen kuin yltyy taas huudoksi. Otin käyttöön meidän kissayövalon, jota vauva jäi tuijottamaan ja rauhoittui.

Kun tätä oli jatkunut jo tunnin (rauhoittui-hermostui-rauhoittui-seilaamista), vaihdoin vauvan lennosta syömään rinnalle: eli laitoin yövalon pois ja siitä vauva heti rinnalle, jotta hän ei ehtisi taas hermostua tässä välissä. Hän söikin alkuun hyvin, mutta loppua kohden iski väsy ja tuli pieni kiukku. Oletin, että hän olisi halunnut imeä itsensä uneen, mutta häntä harmitti, kun tuli maitoa. Lykkäsin siis tutin suuhun, mutta annoin vauvan jäädä rintaa vasten. Hän vähän protestoi, mutta nukahti pian siihen. Sinällään hyvä kokemus tämäkin, koska onnistuin välttämään sen kamalan huutokonsertin, mille ei sitten loppua näy, kun se alkaa.

Viidentenä iltana vauva oli aivan poikki jo alkujaan. Hän nukkui kyllä iltapäikyt taas ja heräsi niiltä joskus puoli kuuden maissa. Seiskalta hän kuitenkin jo vähän itkeskeli, joten päätettiin mennä sänkyyn. Imetyksestä ei tullut mitään, joten lykkäsin taas vain tutin suuhun ja odottelin. Alkoi itkeskely ja rimpuilu, mutta aiemmasta poiketen vauvalla oli jo silmät kiinni eli uni ei ollut kaukana. Odotin siis ja katselin, mitä tapahtuu, eikä mennyt kuin kymmenen minuuttia, kun vauva simahti itsekseen. Noin vain yht äkkiä ilman, että tein oikeastaan mitään.



Kuudentena iltana olin aluksi jo aika optimistinen onnistumisen suhteen, koska kolme edellistä iltaa oli mennyt ilman huutoja. Vauva heräsi tosin vikoilta päiväunilta 16.40 eli tosi huonoon aikaan. Hän väsyi uudelleen vasta joskus 18 paikkeilla, mutta ei häntä oikein voinut silloin enää vikoille päiväunille laittaa. Niinpä yritimme kituutella klo 19 asti, mutta 18.30 oli vain pakko mennä sänkyyn, kun missään ei ollut enää hyvä. Vauva oli väsynyt ja söi huonosti. Kitisi, rimpuili, yritti itkeskellä. Aikani kokeilin antaa tuttia, mutta kun huuto alkoi yltyä kovemmaksi, otin taas kissavalon käyttöön. Ei auttanut tällä kertaa. Kokeilin seuraavaksi alkaa jutella vauvalle. Otin katsekontaktin ja nousin itse ylös. Vauva rauhoittuikin höpöttelemään ja hymyilemään. Hetken päästä kokeilin taas uudelleen, jos uni tulisi, kun on rauhallisempaa. No eipä tullut, vaan kiukku alkoi uudelleen.

Vauva vaikutti tuskaiselta ja hikiseltä raivotessaan. Riisuin siis vauvalta unipussin kokonaan pois. Ja siihen rauhoittui. Vauva makoili vieressäni pelkässä vaipassa, mikä tuntui vähän inhalta, koska mulla oli kylmä jo yöpuvussakin. Vauva oli kuitenkin tyytyväinen, kun sai syödä nyrkkejään rauhassa viileässä. Ikävä kyllä unen tuloon tämä ei auttanut ja jossain kohtaa vauva alkoi potkiskella jaloillaan hermostuneena, kun jo väsytti, mutta uni ei tullut. Jalat osui tällöin kipeästi minuun, joten siirsin vauvaa ilmeisesti turhan nopein liikkein sivulle, koska hän säikähti liikettä ja alkoi huutaa aivan kurkku suorana. Noustiin ylös, koska vauva ei yleensä tämän huutoitkun aikana makkarissa enää rauhoitu. Vaihdettiin vaippa ja päätin, että tänä iltana olisi varmaan parempi nukahtaa taas koliikkikeinuun, kun oltiin jo melkein 1,5 tuntia yritetty nukahtaa. Keinuun hän siis lopulta nukahti melkein heti ja mies kantoi hänet sitten sänkyyn jatkamaan uniaan.



Viimeisenä iltana päätin kokeilla jotain ihan muuta. Olin päivällä lukenut erilaisia unioppaita ja makkarissa käydessä se vaan jotenkin loksahti. Siivosin pinnasängyn rojuista ja päätin, että tänään vauva alkaa nukkua omassa sängyssä ainakin ekan unipätkän, kun ei se näytä perhepedissäkään sujuvan.

Vauva nukkui vikat alle tunnin päikyt siten, että heräsi klo 18.00. Joskus noin 19.30 vauva alkoi väsyä, joten päätin lähteä nukkumaan. Samat rutiinit: unipussi päälle ja sänkyyn imettämään. Aluksi sujui ok, sitten tuli taas kiukku. Tämän jälkeen muutin rutiiniamme ja nousinkin ylös. Otin vauvan olalle röyhtäisemään ja käveltiin hetki makkarissa. Vauva rauhoittui, jonka jälkeen annoin pusun ja toivotin hyvät yöt. Laskin hänet pinnikseen. Alkuun vauva vain hymyili minulle ihmeissään, mutta pian alkoi tuttu kiukku, kun hän tajusi, että tässähän yritetään taas nukuttaa! Jalat vispasi, kädet heilui ja hän itkeskeli. Annoin tuttia ja lopuksi laitoin kasvoille mun käytetyt imetysliivit, koska sen tutut tuoksut kuulemma joskus auttaa rauhoittumaan. Ja siihen vauva rauhoittuikin itse, lopulta ehkä noin viidessä minuutissa.

Toki siinä meni silti vielä yli tunti ennen kuin vauva nukahti. Hän ei itkenyt yhtään, mutta ähisi ja kähisi ja haroi käsillään naamaansa. Silmät lurpsui ja aina välillä hän "nukahti" pariksi minuutiksi ja taas alkoi sama ähinä. Olin itse koko ajan vieressä näkyvillä ja laitoin tuttia, välillä vähän silitin ja pidin kättä lähellä. Lopulta kuitenkin 1,5 tuntia siitä kun mentiin sänkyyn, vauva nukahti itse. Nukkui perinteiseen 23.30 asti, nostin syömään ja laskin takaisin omaan sänkyyn, josta nukkui n. 1.30 asti. Sen jälkeen oli lopun yön vieressäni. Ei huono ekaksi kerraksi, mutta kokemus on viikon aikana opettanut, ettei tämä vielä tarkoita sitä, ettäkö se onnistuisi seuraavallakin kerralla.

Mitä tästä viikosta opimme?

Kaikkiaan tämä nukahtamistutkimukseni opetti ehkä sen, että mitään varmaa toimivaa tapaa ei ole olemassa. Kyseessä saattaisi nyt olla vain jokin ikään liittyvä vaihe, joka menee ohitse, kun vauva kasvaa. Pitäisi vaan olla liikaa stressaamatta iltoja etukäteen, koska näyttäisi siltä, ettei niiden sujumisessa ole mitään logiikkaa kuitenkaan. Sen verran ajateltiin nyt pitää kiinni rutiineista, että mennään yöunille aina klo 19-20 ja viimeistään 1,5 tuntia viime heräämisestä, joka on sama aika kuin päivisin. Pidetään kiinni myös noista vikoista kunnon päiväunista ulkona, jottei tule liian pitkä hereilläolo iltaan. Se vaikuttaisi ehkä vähän auttavan. Haluaisin myös yhä pitää nukahtamistilanteet mahdollisimman mukavina ja rauhallisina vauvalle eli jos se joskus vaatii koliikkikeinuun nukuttamisen, niin olkoon niin.

Olen nyt myös lukenut paljon materiaalia vauvojen unista ja yrittänyt löytää vinkkejä. Monessa paikkaa suositellaan harjoittelemaan vauvan nukahtamista itse ilman suurempaa showta, koska sitten hän onnistuu siinä öisinkin herätessään.  Tämä 3 kk:n ikä tuntuu olevan siihen sopiva, kun vauva alkaa muutenkin nyt vasta paremmin hahmottamaan päivärytmiä. Vauvalla tuntuukin jo olevan taitoa nukahtaa itsekseenkin, mutta siinä vain kestää tosi kauan aina. Voin taas myöhemmin päivitellä, miten meillä sujuu ja ollaanko jatkettu omaan sänkyyn nukuttamista.

6 kommenttia:

  1. Kuulostaa tutulta, toki meillä harvoin yltyy järkyttäväksi huudoksi, mutta kädet ja jalat kyllä vispaa aivan älyttömästi. Tähän ollaan saatu helpotusta rytmittämällä päiväunia, jolloin ei mennä yliväsyneenä nukkumaan. Toki, päiväunia ei poika nuku kovin hyvin paikallaan olevissa vaunuissa tai saatika siten, että jättää vuoteeseen itsekseen. Kaiken parhaat unet tulee rintarepussa! Miten teillä nukutaan päivällä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla yleistä vauvoilla, varsinkin tuo vispaaminen 😅 Meillä nukkuu päiväunet yleensä ulkona hyvin, joskin vain tunnin pätkiä. Usein yksi pätkä päivässä on pidempi parin tunnin pätkä, muttei aina. Sisällä ei nuku oikein millään päivisin. Ja päiväunien välillä valvotaan sitten aina enintään 1,5 tuntia, mikä vähän rytmittää päivää. Ja tosiaan nyt lisättiin iltaan vielä yhdet kunnon päiväunet ulkona (sisällä nukuttujen pätkäunien sijaan) ja tuntuukin, että se ehkä vähän auttaa iltoihin.

      Poista
  2. Meillä vauva 4kk ja nukkumaanlaitto tällä hetkellä myös tosi haastavaa.. Ei olla vielä keksitty "niksiä" millä nukahtaminen onnistuisi aina (jos sellaista on:D). Mutta se on kyllä niin turhauttavaa ku näkee että vauva on väsynyt muttei vaan "malta" nukahtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lohdullista kuulla, ettei olla ainoita. Mutta tämähän voi siis jatkua vielä ainakin kuukauden :D Oliskin kätevää, kun olis vain joku varma toimiva niksi!

      Poista
  3. Meillä tietysti vielä tosi eri tilanne 2kk pienemmän vauvan kanssa, mutta silti huomaan välillä samaa, että unta vastaan taistellaan. Itse olen huomannut, että liike rauhoittaa vauvaa, kuten juuri koliikkikeinu. Minä olen saanut nyt pari kertaa unta vastaan taistelevan vauvan nukahtamaan sillä, että otan hänet tiiviisti syliin ja menen pomppimaan jumppapallon päälle hänen kanssaan. Liike rauhoittaa hänet ja 10min pomppimisen jälkeen hän jatkaa uniaan unipesässä. Saattaa tietty olla, että parin päivän päästä tämä ei sitten enään toimi😃

    Voitko muuten suositella jotakin kirjaa tai materiaalia liittyen vauvan uneen? Itse kiinnostaisi alkaa myöskin lukemaan aiheesta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tota jumppapalloa en ookaan muuten kokeillut, joskus vaan kuullut sitä käytettävän. Hyvä idea. :)

      En tiedä valitettavasti kirjoista. Googletin vain aiheesta kaiken maailman hakusanoilla ja lueskelin sekä luotettavia että ei-niin-luotettavia lähteitä :D Ainakin THL:llä oli jotain hyviä julkaisuja ja oisko yks ollu jonkun sairaanhoitopiirin julkaisu ja sit joku psykologin kirjoitelma... Harmi kun en ottanut ylös niitä! Ainakin muistaakseni hakusanoilla "vauva 3 kk uni" ja "vauva ei nukahda iltaisin" löytyi hyvin juttuja.

      Poista