Supistukset töitä tehdessä ei ole helpottaneet, vaan jatkuneet ja lisääntyneet. Sekä kivuttomina että kivuliainakin. Tällä viikolla sain sitten tarpeekseni ja tietysti vähän jo huolestuinkin ja päätin neuvolan aiemman ohjeen mukaan käydä avoneuvolassa. Ajattelin saavani loppuviikon saikkua ja sen jälkeen palaisin kokeilemaan taas töihin. Viimeksi tällainen pienikin lepo auttoi. Mutta terkkari olikin nyt sitä mieltä, että varataan myös lääkäri ja töihin ei olisi asiaa sitä ennen. Viikkoja on tänään 25+1 ja eilen oli eka saikkupäivä.
Nyt olen siis sairauslomalla ensi torstain lääkärikäyntiin asti. Siellä varmaan katsotaan, että onko supistukset saaneet jotain aikaan ja ehkä sitten sen perusteella päätetään jatkosta. Kovin innokkaana en olisi vielä jäämässä kokonaan kotiin. Tässä on kuitenkin vielä kolme kuukautta ennen laskettua aikaa ja tajusin vasta tässä saikulle jäädessäni, että ehdin sitten myös tipahtaa sairauspäivärahalle ennen äitiyslomaa, jos jään nyt jo kotiin.
Tietenkään mitään riskejä en halua ottaa ja kyllä mä ymmärrän, ettei musta ole mitään hyötyä töissä, jos supistuksia ei saisikaan vaikka yhtään enää tulla. Nyt jo olen joutunut ottamaan aika paljon rennommin ja kyllähän se varmaan työkavereidenkin hermoja hiukan kiristelee. Vaikkei ne mitään tietenkään myönnä. Ja onhan se tosi ärsyttävää ja kuluttavaa, että supistuksia tulee aina kun yritän jotain töissä tehdä, vaikka selviäisikin, ettei ne ole haitaksi vauvalle.
Hyvä puoli on, että mua ei kuitenkaan ole määrätty vuodelepoon, koska kotona supistuksia ei tule tai tulee korkeintaan muutama "normaali" määrä kivuttomasti. Vuodelepo olisi ehkä kamalin kohtalo tässä kohtaa, mutta eipä sillekään sitten mitään voisi. Nyt voin kuitenkin kivasti elellä kotona ihan normaalia elämää ja jopa poistuakin kotoa. Täytyy siitä ainakin iloita vielä kun voi ja ottaa tämä vaikka sitten loman kannalta.
Toisaalta mun mieltä rauhoittaa myös tieto siitä, että tällä raskausviikolla vauvalla alkaa olla ensimmäistä kertaa jo "suuret mahdollisuudet selvitä" (vau:n opasta lainatakseni), vaikka syntyisikin. Toki hän olisi kovin pieni ja riskejä olisi varmasti vielä paljon, mutta tilanne on silti parempi aiempaan nähden. Kokoa hänellä on nyt n. 30 senttiä ja painoa n. 800 grammaa oppaiden mukaan. Toivottavasti kuitenkaan tätä ei tarvitse vielä ajatella seuraavaan kolmeen kuukauteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti