Huomasin vasta nyt, että olen kirjoittanut imetyksen lopetuksesta jo viime vuoden heinäkuussa. Postaus oli jäänyt julkaisematta, joten julkaistaan se nyt myöhässä, alkuperäinen päiväys on 31.7.2021 (lapsi tuolloin 1v 8kk).
Alettiin vähentämään imetyskertoja heinäkuun alussa. Se oli ollut oikeastaan jo pitkään ajatuksena tehdä kesällä, mutten alkuun vain saanut millään aikaiseksi. Kunnes yhtäkkiä koitti päivä, jolloin kaikki tuntui ihan selkeältä - että siitä päivästä alkaen me aloitettaisiin. Silloin ei muistaakseni edes tapahtunut mitään erikoista, mutta jotenkin se jatkuva tissin pyytäminen ja rinnalla roikkuminen sai minut toteamaan, että olisi hyvä tehdä jotain asialle ennen kuin palaan töihin.
Meillä meni lopetusprosessi ehkä vastoin yleisintä tapaa, koska lopetimme ensin päiväsyötöt. Ihan tietoisesti päätin siis jättää jäljelle vielä illan ja yön syötöt, koska ne oli aina olleet pojalle tärkeimmät kaikista. Tämä jakaa taatusti mielipiteitä, mutta meillä toimi ja nukuimme kaikesta huolimatta hyvin imetysten kera.
Lähtötilanne
Meillä oli päivisin ennen lopetusta vielä noin kolme imetyskertaa: klo 9, 13 ja 17. Muistaakseni jo joskus alkuvuodesta olin vähentänyt jatkuvan hörppimisen tietoisesti noihin kolmeen kertaan. Lisäksi imetin iltaisin sängyssä noin klo 19.30. Öisin imetyksiä oli 0-2 kertaa. Yleensä taapero hakeutui rinnalle aina herätessään, muttei sitten juonutkaan mitään kuin ehkä kerran. Useimmiten yöimetykset olivat noin klo 3 ja joskus vielä 6-7 aikaan aamulla ennen heräämistä. Eli kaikkiaan noin 5-6 kertaa vuorokaudessa. Imetin pelkästään pojan omasta aloitteesta eli hän osasi jo itse pyytää maitoa tuttuihin aikoihin ja joskus muulloinkin.
Miten vähennettiin?
Päätin vähentää imetyksiä niin, että jäljelle jäisi ensin vain ilta, yö ja päiväunien jälkeinen syöttö eli kaikki lapselle tärkeimmät kerrat. Ensimmäisenä päivänä tuli odotetusti kiukkuja siitä, ettei saanutkaan maitoa, kun pyysi. Samaan aikaan tulin itse joka kerta todella surulliseksi. Tuntui, että olisin halunnut jatkaa, vaikka samalla tiesin, etten halunnut. Kuitenkin jo toisena päivänä alkoi onneksi helpottaa ja siitä hiljalleen pyynnötkin vähenivät. Pyyntöihin totesin aina vain, että tissit lepäävät nyt ja illalla sitten taas saa. Viikon jälkeen taapero ei enää muistanut itse pyytää päiväunisyöttöä, joten jätin silloin senkin pois. Seuraavana päivänä kyllä taas muisti, mutta koska olin jo päätökseni tehnyt, en siitä enää horjunut.
Samaan aikaan, eli noin viikko vähentämisen jälkeen, muutin myös meidän iltarutiinia ja aloin nukuttaa taaperon omaan pinnasänkyyn perhepedin ja imetyksen sijaan. Imetinkin siis illalla sängyn sijaan sohvalla, josta siirryimme makkariin. Laskin pojan omaan sänkyynsä ja silittelin jonkin aikaa. Poistuin, kun hän nukahti ja otin sitten taas vierelle, kun hän ekan kerran heräsi. Tämä helpotti iltojamme joksikin aikaa, mutta myöhemmin palasimme kuitenkin taas vanhaan tapaan tilanteen muuttuessa.
Päiväimetysten lopetuspäätöksestä meni siis kaikkiaan reilu viikko, kun meillä oli syöttöjä enää vain yksi illalla ja pari kappaletta öisin. Yösyöminen kyllä myös lisääntyi väliaikaisesti imetyksen vähennyttyä päivistä, mutta pian palattiin taas juurille asian suhteen. Samoin meni reilu viikko, kun taapero lopetti oikeastaan kokonaan tissin pyytämisen ja tyytyi siihen, ettei sitä enää päivisin saanut.
Kun päiväimetyksiä ei enää ollut lainkaan, kärsin itse pahoinvoinnista muutaman päivän. Lisäksi oli siinä ja siinä, olisinko joutunut pumppaamaan maitoa pois iltapäivällä pinkeyden vuoksi. Viikossa olo kuitenkin tasoittui, mutta rajummat oireet varmaan tuleekin vasta sitten, kun lopettaa joskus kokonaan.
Tilanne 31.7.2021 ja tulevat suunnitelmat?
Nyt tilanne on se, että taapero ei enää päivisin pyydä itse tissiä. Itsestänikään se, etten enää imetä päivällä, ei tunnu erityisen pahalta, vaan oikeastaan jopa helpottavalta. Sen sijaan illan imetys sohvalla on yhä mukava pieni yhteinen hetki, vaikkakin senkin kesto on aika lyhyt, muutaman minuutin. Öisin taapero herää noin klo 00 syömään ja toisen kerran vielä vähän lähempänä aamua, joskus syö vain tuon yhden kerran yön aikana, vaikka vielä muuten heräileekin kerran pari lisää. Eli imetyskertoja on nyt vuorokaudessa 2-3.
On helpottavaa, että pystyn nyt palaamaan töihin tietäen, ettei tarvitse pumpata maitoa missään pukuhuoneen nurkassa. Voisimme muuten myös alkaa jo purkaa yöimetyksiäkin pois, mutta koska oma töihinpaluuni ja tuleva muutto uuteen kotiin ovat niin isoja elämänmuutoksia, ollaan päätetty edetä rauhassa ja katsoa hommaa sitten lähempänä 2-vuotispäivää uudelleen. Ellei vieroitus sitä ennen tapahdu itsekseen, sekin on tietysti mahdollista.
16.3.2022 Tilanne nyt
Lopetin imetyksen kokonaan joulukuussa 2021 eli kahden vuoden tienoilla. Jäljellä oli tuolloin vielä yksi imetys illalla ja muutama kerta yöllä eli ne, mitä kesältä jäljelle jäi. Tästä postauksesta voit lukea lisää yöimetysten lopetuksesta.
Yöimetysten lopetuksen jälkeen meille jäi vielä hetkeksi illan imetys. Kuitenkin pian poika alkoi hermostua sen aikana heti alkuunsa, koska ilmeisesti maitoa ei oikein tullut enää. Maidontuotannon ylläpitoon ei siis riittänyt enää vain yksi kerta illalla. Joulukuun puolessa välissä jäi siis pois sekin ja näin imetyksemme päättyi kokonaan. Lopetus oli kaikkiaan melko rauhallinen ja helppo prosessi, lapsi unohti homman tosi nopesti kokonaan, noin reilussa viikossa.
Näin jälkikäteen muistelen haikeudella imetysmatkaamme. Se kesti vuoden kauemmin kuin alunperin ajattelin. En erityisesti enää kaipaa imetyshetkiä, paitsi lapsen sairastaessa mietin joskus, olisiko tämä vältetty, jos vielä imettäisin tai toisiko imetys lohtua kurjaan oloon.
Itse selvisin lopetuksesta myös melko kevyesti. Ajoittaista lievää pahoinvointia koin ja muistaakseni kuumia aaltoja, mutta en sen kummempaa. Pelkäsin jo etukäteen etenkin mielialan muutoksia, mutta niitä en juurikaan huomannut. Johtui ehkä siitä, että imetys ajettiin ajas rauhallisella tahdilla. En myöskään joutunut kertaakaan enää pumppaamaan maitoa pois viimeisen imetyskerran jälkeen: ilmeisesti itselläni maidontuotanto tosiaan väheni tosi paljon, kun imetyskertoja oli hetken ajan enää vain se yksi kerta illalla.
Ihana yhteinen matka takana, mutta ihanaa myös saada oma kroppa kokonaan takaisin vain minulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti