7. heinäkuuta 2023

29+4 Jo viikko sairaalassa!

Ihmeellistä, että synnytystä on pystytty lykkäämään jo viikolla. Vauva on ehtinyt tämän viikon aikana vahvistua paljon. Viikko tuntuu myös menneen yllättävän nopeasti, mutta päivät ovat silti olleet hitaita ja pitkiä.

Asetin omaksi tavoitteekseni päästä edes 30+0 viikolle. En rehellisesti sanoen uskaltanut juuri toivoa niin oikeasti käyvän, mutta nyt se alkaa olla jo lähellä. Silti on vielä tosi epävarmaa, päästäänkö sinne. Tilanne kun menee supistusten osalta koko ajan vain "rajumpaan" suuntaan.




Eilen oli ensimmäinen kokonainen päivä ilman estotippaa. Nukuin ke-to yöllä vähän huonosti, koska pelkäsin supistusten palaavan. Tippa otettiin pois keskiviikkoiltana ja samalla sain suun kautta pitkävaikutteisen verenpainelääkkeen, jonka pitäisi myös estää supistuksia. Heräilin yöllä jonkin verran, supistuksia tuli vain muutamia lieviä. Torstaina kärsin päänsärystä aamusta iltapäivään lääkkeestä johtuen.

Supistuksia tuli eilen päivällä keskimäärin 1-2 tunnissa, mutta lievinä vain. Iltaa kohden tahti yltyi ja kipu kasvoi, tuli muutama oikeasti kipeä supistus. Pahimmillaan tahti oli hetken ajan 7 minuutin välein, yleisemmin 10-20 minuutin. Sain kipuun aluksi kauratyynyn. Luulin itse, että estotippa aloitettaisiin herkästi uudelleen, mutta kätilöiden suhtautuminen supistuksiin toi enemmän sellaisen tunteen että odotettaisiin vain synnytyksen käynnistyvän. Tästä johtuen vähän jännitti eilen käydä nukkumaan yötä vasten. Palaisiko kipeät ja tiheät supistukset, alkaisiko synnytys?

Puoli kympiltä kipu ja tiheys palasikin n. 10 minuuttiin. Konsultoitiin vihdoin myös lääkäriä. Mut laitettiin käyrille ja koska verenpaine oli ok, sain nopeavaikutteisen verenpainelääkkeen, joka vähentää kohdun supistelua. Vaatii vain verenpaineen seurantaa ja pidemmät käyrät. Minä vain mietin mielessäni, miksen voisi saada kolmatta estotippaa, kun se toimi aina niin hyvin.

Verenpainetta ja käyrää seurattiin. Päätettiin antaa vielä uusi verenpainelääke, niitä kun voi antaa vartin välein, jos ne ei laske verenpainetta liikaa. Kysyin estotipasta ja kuulemma se laitetaan, jos ei lääkkeet anna vastetta. Mutta koska senkin teho laskee kerta kerralta, yritetään nyt ensin näillä.

Yllätyksekseni supistukset sitten vain yhtäkkiä loppui. Kysyin, kauanko vaikutus kestäisi, muttei kätilö osannut antaa vastausta. Joskus kahdelta taisin herätä yhteen puristavaan supistukseen ja neljän maissa toiseen. Puoli viideltä jäin kuulostelemaan tilannetta ja yritin vielä torkkua, nukkuen lopulta seiskaan. Nyt aamulla tilanne on ollut ihan rauhallinen, ei juuri supistuksia. Jännittää toki, mitä päivä tullessaan tuo.

Eilen myös äitini ja meidän esikoinen kävi vierailulla. On kiva saada välillä seuraakin ja varsinkin nähdä esikoista ❤️ Huomaa tosin, että on itse vain maannut, kun vierailujen jälkeen iskee nopeasti väsy. Varsinkin kun tuo meidän energiajänis viettää pari tuntia tällaisessa pikkukopperossa. :D Mutta ihanaa oli taas nähdä yhden välipäivän jälkeen. Hän jaksaa kyllä tätä tilannetta yllättävän hyvin, odotin paljon pahempaa. Ollaan oltu niin tiivis pari, mutta on ollut kiva huomata ettei se ole haitannut erossaoloa.

Tämä päivä on nyt sitten ihan kysymysmerkki. Uskoisin, että jossain kohtaa alkaa estotippa, tuskinpa ne nyt voi jatkuvasti muhun pumpata tota nopeavaikutteista verenpainelääkettäkään. Toki supistukset voi pysyä poissakin, mutta tämän viikon taustoilla - tuskinpa.

2 kommenttia:

  1. Onnittelut että jo viikon olet päässyt eteenpäin ja jo se on paljon! Jokainen uusi päivä on aina parempi. Mulla kun on kaks keskosena syntynyttä niin tiedän mikä ero näkyy niissä pienissä, että vahvistuu päivä päivältä enemmän kohdussa kuin keskoskaapissa. Kolmannen kohdalla kukaan ei uskonut että saisin vauvan ilman keskolaan, en uskonut minäkään, silti joka ilta toivoin vain seuraavaa aamua ja makasin oikeasti yhdeksän viikkoa. Kun lähdin liikkeelle niin siitä päivässä sitten synnytin, mulle oli pakkomielle saada vauva ilman keskolaa, että edes kerran koin normaali vauva ajan.. ja kyllä siitä keskola ajastakin selviää, vaikka rankkaa se on. Eikä todellakaan vauva tuntunut keskolassa omalta tai oli sellainen olo kuin olisin jossain näytelmässä.
    Tosin oli korona ajat mun kahden nuoremman vauvan kohdalla niin sain vaan yksin olla. Kaikkee sitä kestää lapsien vuoksi.”🫶
    Päivä kerrallaan sinnekin. Sinä itse et voi mitään muuta kuin levätä ja varmasti on tylsää. Kauniita ajatuksia silti ❤️ vauva kaunistuu päivä päivältä minkä saa kohdussa olla💖
    Voi miten elän täällä sun mukana!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitoksia! Kommentit niin piristävät päiviäni 😊 Yhdeksän viikkoa, huh! Mutta ihan varmasti oli palkitsevaa lopulta. Kyllä ihminen vaan moneen pystyy pakon edessä. Monesti on tullut mietittyä, että luojan kiitos ei ole enää korona-aika. Silloin oli varmasti vielä vaikeampaa kaikki tällainen 💔

      Poista